Blogi

Corona-huopa

Itse tehtyä

Tämän kevään kudontakurssin toinenkin työ on valmiina ja viimeisteltynä. Kudontatöissä näet piisaa oikeastaan aina viimeisteltävää vielä sen jälkeen, kun varsinainen kudontaosuus on valmis. Nytkin meni hyvä tovi hapsujen pyörittelyyn!

Vaan kelpasi pyöritellä, sillä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kuviollinen huopamalli on nimeltään Corona, ohje on tarjolla Lankavan sivuilla. Täytyy tosin myöntää, että nimi on näinä aikoina hivenen kuumottava – eipä olisi syksyllä mallia valitessa arvannut, millaisen kaiman huopa saakaan…

Loimen värityksen valitsimme kurssilla yhdessä. Värit ovat siis harmaa, valkoinen ja vaaleanpunainen, lankana Esito-huopalanka. Kuteiden väritystä pohdin pitkään, perinteisesti tämä malli on kudottu juuri samoilla väreillä kuin loimessakin on. Valitsin kuitenkin toisin tehtyäni ensin useita hahmotelmia Fiberworks-ohjelmalla. Suosittelen sitä lämpimästi kudontatöiden suunnitteluun!

Myös WeavePoint on hyvä, sitä käytämme Työviksellä, mutta ohjelma toimii vain Windowsilla, ja itselläni on siis Mac. Onneksi tarjolla on vaihtoehtoja.

Entä mitäkö siis valitsin? Päädyin väriyhdistelmään beige, harmaa ja vihreä. Harmaa on ihan sama kuin loimessa, beige lähellä valkoista ja vihreä tuo sitten huopaan hieman jujua. Ja etten olisi noudattanut suunnitelmaani liian tarkasti, niin lisäsin kahteen kohtaan vihreän tilalle vaaleanpunaista. Minulla oli sopivasti sitä pieni kerä jäljellä aiemmasta työstä, ja väri oli kuin olikin juuri sama kuin loimessa.

Raidoitus maastoutuu kokonaisuuteen todella hyvin, äkkiseltään sitä ei edes huomaa. Silti se tuo kivan nyanssin lopputulokseen.

Vasemmalla alapuoli, oikealla yläpuoli. Ja hapsut kuin polkkakaramellit!

Huovan ylä- ja alapuoli ovat keskenään yllättävän erilaiset. Yläpuoleksi ajattelen sen, joka oli odottaessa päällä. Se on selvästi tummempi/värikkäämpi kuin alapuoli, josta taidan tykätä enemmän. Onneksi huovan voi taitella oma suosikkipuoli näkyville.

Tiheys työssä oli 5 lankaa / cm, ja huopa vetäytyi peräti parikymmentä senttiä, kun sen otti pois puilta. Se on hieman enemmän kuin laskemani kutistumisvara, joten onkin mukavaa, että kutoessa oppii yhtenään lisää erilaisten materiaalien käyttäymisestä. Pituutta työllä on silti noin 170 cm, näin ison huovan alla ei päikkäreillä palele.

—

Corona Blanket is design by Marja Rautiainen / Lankava. Pattern here.

Lehdykkä-matto

Itse tehtyä

Kudontakurssini tämän kevään työt ovat matto ja huopa. Parimetrisen maton kudoin viime viikolla, huovan tekeminen alkaa perjantaina! Kudontaviikkoni sattuivat siis peräkkäin, mikä on oikeastaan aika mukavaa. Intensiivinen kudonta-aiheinen pariviikkoinen, juuri mainiota.

Matto on nimeltään Lehdykkä, ohje siihen on peräisin Mallikerta-lehden numerosta 4/2018. En aluksi oikein innostunut kuviosta, mutta valitsin mieleiset värit, ja nyt olen totaalisen hullaantunut mattooni. Loimi on harmaata 15-säikeistä kalalankaa, kuviokuteena violetti trikoo ja pohjakuteena mintunvihreä miniontelokude.

Koklasin ekaa kertaa päärmeiden tekemistä, eli kudoin maton kumpaankin päähän 7 cm pohjakuteella ja kalalangalla (aina 1 heitto pohjakudetta ja 2 heittoa kalalankaa peräkkäin, sopivan rytmityksen vinkkasi opettajamme Siiri). Viimeistely otti aikansa, vierähti miltei kaksi tuntia kun sidoin loimilangat huolellisesti kankurinsolmuin. Niitä varten olin jättänyt loimea noin 10 cm / pää, jotta solmiminen sujui helposti. Lyhensin lopuksi hapsut noin 3 cm:n mittaisiksi ja ompelin päärmeet käsin ohuella kalalangalla. Kannatti nähdä vähän vaivaa, sillä päärmeestä tuli tosi kiva. Hauskaa, että nyt on yksi matto ilman hapsuja, joita yleensä suosin.

Kutominen itsessään oli tosi mukavaa, kuten aina. Vähän sai tosin alussa hakea sopivaa tatsia, sillä en ollut hetkeen kutonut mattoa – ohut villa taitaa olla yleisin materiaali omissa kudontatöissäni. Sitä käsitellään paljon hellävaraisemmin kuin paksua trikookudetta, nyt luhaa sai lyödä ihan kunnolla. Se on monilla varmasti lähtökohta kangaspuiden kohdalla, mutta itse olen tottunut enemmänkin tuomaan luhan kevyesti kankaan suulle. Toiveissani onkin kutoa kesällä Mikkelissä seuraava matto, että saan lisää kudontakokemusta myös paksuista materiaaleista. Eikä siistien reunojen tekemistäkään voi treenata liikaa!

Lehdykkä-matto pääsee meidän eteiseen, missä sitä kelpaa ihastella aina kotiin tullessaan.

—

I wove this carpet to our vestibule.

Yhden illan juttu

Itse tehtyä

Allekirjoittaneella on jälleen kerran monen monta neuletyötä kesken taikka vireillä, joten isompien projektien välissä oli mukavaa neuloa myssy, joka valmistui yhdessä illassa. Kyseessä on Laine Magazinen Ludlow Hat, simppeli ja taatusti lämmin pipo. Ilmainen ohje on tuolla Laineen sivuilla sekä suomeksi että englanniksi, ja tarjolla on myös useampi lankasuositus. Tästä ei myssyn neulominen enää helpotu eikä nopeudu!

Minä valitsin myssyyni Katian Love Woolia sävyssä Medium Rose. Helsingissä lankaa myy ainakin Snurre, ja värejä oli tarjolla runsaasti, kun siellä viime viikolla piipahdin.

Ohjeessa on käytetty 9 mm:n puikkoja, mutta yhtä kokoa paksummatkin toimivat tässä oivasti – sellaiset minulla oli valmiina kotona.

—

I love my Ludlow Hat! Free Pattern @ Laine Magazine’s Journal.

Tekstiilitaiteen lumoissa

Kirjahyllyllä

Viime aikojen kiehtovimpia teoksia on omalla kohdallani ollut tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisestä kertova kirja. Minulla oli kunnia osallistua sen julkistustilaisuuteen viime kesänä Helsingissä, ja olen palannut teoksen pariin moneen otteeseen sen jälkeen.

Päikki Prihan ja Leena Svinhufvudin kirjoittama teos esittelee Greta Skogster-Lehtisen (1900-1994) mittavan ja monipuolisen elämäntyön. Skogster-Lehtinen kuului 1930-luvulta Suomen johtaviin tekstiilitaiteilijoihin, ja häneltä tilattiin sisustustekstiileitä lukuisiin julkisiin tiloihin, yhtiöiden pääkonttoreihin, ravintoloihin ja hotelleihin.

Kirjan julkistustilaisuuden paikkana toiminut ravintola Kaarre Hotelli Vaakunan 10. kerroksessa Helsingin keskustassa oli valittu oivallisesti ja ajatuksella, sillä Greta Skogsterin Tekstiilitoimisto suunnitteli aikanaan Hotelli Vaakunan ja se ravintoloiden tekstiilit. Hänen kädenjälkeään on vuosien saatossa voinut ihailla myös Eduskuntatalossa, kirkoissa ja laivoissa.

Teoksessa on mukana mielenkiintoista tietoa myös Gretan lapsuudesta, sukulaisista ja aikakausista hänen elämänsä varrella. Maailman meno ehti muuttua melkoisesti tekstiilitaiteilijan pitkän uran aikana. Esimerkiksi sota-aikana materiaalien saatavuus oli rajoitettua, mutta käsiteollinen tekstiilien tuotanto ei pysähtynyt – paljon käytetty korvikemateriaali oli paperi.

Kirjaa on tosi inspiroivaa ja kiehtovaa selailla ja lukea pätkä sieltä, toinen täältä. Erityisesti ihastelin jacquard-kangaspuilla toteutettuja tekstiilejä, ja itseäni puhuttelevat myös mennyttä aikaa henkivät termit ja nimet, kuten Kotiahkeruus Oy, jonka taiteellisena sommittelijana Greta 1920-luvulla toimi.

Kirja saatu blogin kautta.

—

Tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtinen is a versatile book about Finnish textile artist Greta Skogster-Lehtinen (1900-1994).

Kolmeen kertaan solmeiltu makrameekuusi

Viikon varrelta

Otin vielä ihan tämän vuosikymmenen loppumetreillä haltuun uuden käsityötekniikan, makrameen, alkeet. Sain Kädentaidot-messuilta Taito Etelä-Suomen osastolta makrameekuusi-tarvikepaketin, ja nyt joululomalla työkiireiden loputtua oli hauskaa syventyä uuden äärelle.

Kuusi oli mielestäni juuri sopiva ensimmäinen työ. Se koostuu pääasiassa helpoista kaksoistasosolmuista – henkilökohtaisesti treenasin niitä oikein urakalla, sillä silmäilin ohjetta aluksi ihan liian heppoisesti. Jokaiselle riville kuuluu kaksi kaksoistasosolmua, mutta tein niitä aluksi vain yhden. Se vääristi tietysti puun mittasuhteita, joten loin tarkemman silmäyksen ohjepaperiin. Kuusi purkuun ja aloitus alusta!

Toisella kertaa olin niin taitava, että tein kullekin riville puolitoista kaksoistasolmua. Vieläkin näytti hieman erilaiselta kuin esimerkkikuvassa, joten ei muuta kuin aloitus alusta. Milloinkohan opin, että usein ohjeet ihan oikeasti kannattaisi lukea huolella alusta loppuun asti ennen työhön ryhtymistä?

Onneksi kolmas kerta toden sanoi, ja kuusi valmistui viimein. Sooloilin tosin sen verran, että jätin alareunan langat roikkumaan vapaasti samanmittaisiksi leikattuina. Ohjeen mukaan kun keskimmäiset 12 lankaa olisi vedetty nippuun kuusen ”rungoksi”.

Solmujen tekeminen oli vaivatonta, kolme kertaa kuusen solmeiltuani osaisin tehdä seuraavan jo ihan ilman ohjetta… Myös alareunan kohosolmurivi syntyi helposti, sitä aloittaessani tosin kurkkasin varuiksi yhden ohjevideon Youtubesta, ettei taas menisi purkamiseksi.

Tämä kuusi ei varise, ja ilahduttaa varmasti myös monena tulevana jouluna.

Makrameekuusi-tarvikepaketti saatu.

—

My very first macrame project!

Kurssilla Hilmalassa

Viikon varrelta

Tasan viikko takaperin vietin mainion illan vapaakudontakurssilla Hilmassa, Helsingin Hietaniemessä. Hietsun paviljonki tarjosi mainiot puitteet nelituntiselle pirtakangaspuiden parissa. Puissa oli loimet jo valmiina, joten me kurssilaiset saatoimme aloittaa kutomisen oitis jahka olimme onnistuneet valitsemaan sukkulalle mieleistämme kudetta. Valinvaraa oli hurjasti – kokonainen seinä täynnnä ihania lankakeriä.

Kurssia piti Hilmalan perustaja Anu Jokela. Perusopastuksen ohella hän tarjosi vinkkejä värivalintoihin ja näytti myös monen monta inspiroivaa esimerkkityötä – niin kankaita kuin valmiita tuotteitakin.

Teimme jokainen kankaan, jonka reunat on myöhemmin tarkoitus ommella, joten kutoessa saattoi olla todella huoleton. Omasta työstäni aion tehdä koristetyynyn. Välillä työssä keikkui peräti neljä sukkulaa, raidoitin tyynykangasta täysin fiilispohjalta. Jossain vaiheessa Anu huomasi, että työssänihän on samaa värimaailmaa kuin tennareissani! Se oli hauska huomio, en ollut ajatellut asiaa itse. Inspiraatio tuli siis lähempää kuin arvasinkaan.

Välillä keitettiin kahvit, ja sitten taas jatkettiin. Tekeminen imaisi mukaansa ja kaikki työasiat haihtuivat mielestä täysin. Se oli ihanaa! Illasta tarttui matkaan myös useampi hyödyllinen jippo, nyt esimerkiksi tiedän, miten lanka kannattaa kieputtaa lastasukkulaan.

”Oikeat” kangaspuut ovat edelleen enemmän oma juttuni, mutta voisin kuvitella, että minulla olisi joskus pienet pirtakangaspuut ihan vaikka erilaisten värikokeilujen tekemiseen. Varokaa vaan, pirtakangaspuuinnostus on tarttuvaa sorttia! ;)

—

Weaving with rigid heddle loom – easy and fun. I was weaving @ Hilmala.

Kudonta-ajatuksia

Viikon varrelta

Tällä(kin) viikolla olen viettänyt monen monta tuntia kangaspuiden äärellä. Monet istuvat kudontaluokassa puiden edessä kuulokkeet korvilla, mutta minä tykkään kuunnella ajatuksiani. (Perjantaina tosin tein poikkeuksen, ja pistin kuulokkeisiin Hassisen konetta, Angus & Julia Stonea sekä Gaselleja).

Aloittaessani työväenopiston kudontakurssilla tammikuussa 2017 minulla ei ollut laisinkaan aiempaa kudontakokemusta. Ihan ensimmäinen kudontatyöni oli laudeliina puuvillapellavasta, sidoksena toimikas. Muistan tehneeni koko liinan pelkkää suoraa poljentaa. Olin täysin pää pyörällä erilaisista poljennoista ja niiden vaikutuksesta lopputulokseen, joten halusin ottaa varman päälle. Poljentaohjeet olivat ihan hepreaa. Ihan laudeliinan loppuun rohkenin kuitenkin kokeilla pätkän kärkipoljentaa ja koin ahaa-elämyksen. Poljennan logiikka aukeni!

Vieläkin välillä joku juttu saattaa etukäteen tuntua haastavalta, mutta kun pääsee itse puiden ääreen kokeilemaan, ei se olekaan vaikeaa.

Nyt kudontakokemusta on kolmen vuoden ajalta – matkan varrella vastaan on tullut monia oivalluksia. Listasin kudonta-aiheisen ajatuksia:

  • Aiemmin ajattelin, että kangaspuilla kudotaan mattoja. Piste. Näinhän ei toki ole, olen itsekin kutonut enemmän kaikkea muuta. Esimerkiksi villasta syntyy vaikka mitä ihanaa.

    Eikä luhalla aina paukuteta kovaa. Monissa töissä se vain tuodaan hellävaroen kankaansuulle.

  • Luhan ja muut kangaspuiden osat olen oppinut kuin varkain. Alussa en todellakaan tiennyt, mitä vaikka niisiminen tarkoittaa.

  • Jokaisessa työssä on oma ideaalitiheys. Jos kuteen lyö liian tiiviisti, tulee peltiä (kokemusta on!). Työ saa usein olla puissa yllättävänkin harva, se tiivistyy (eli kutistuu) kyllä kun otetaan puilta. Kannattaa tarkkailla läpi työn, että tiheys pysyy oikeana.

  • Väreistä ja niiden käytöstä voisi oppia loputtomasti lisää. Paras olisi, jos voisi tehdä pienen kokeilun / mallitilkun kangaspuilla värejä valitessaan. Toistaiseksi sellainen ei useinkaan ole mahdollista, mutta muutaman kerran olen jäljitellyt sidosta pahvinpalan ympäri.

  • Värit alkavat helposti elää omaa elämäänsä, kun langat sitoutuvat toistensa lomaan. Jos loimessa on vaikkapa kolmea eri väriä, saattaa joku niistä korostaa kudelangan sävyä – ja joku toinen taas himmentää sitä.

  • Näpit irti reunoista! Etenkin alussa sörkin reunoja herkästi ja kiristelin / löysäilin lankoja. Usein paras ja siistein lopputulos tulee, kun reunoihin ei koske laisinkaan. Senkus syöttää kudetta tasaisesti läpi työn. Tämä vaatii hieman harjoitusta ja luottoa omaan tekemiseen, ja toimii etenkin ohuiden materiaalien kanssa.

  • Mattojen kohdalla sörkkiminen on kuitenkin sallittua. Paksut kuteet kestävät käsittelyä, tykkään asetella etenkin trikookudetta oikein päin reunaan, vaikka se vähän tekemistä hidastaakin.

  • Rullasukkula on suosikkini. Etenkin kapeahkot työt etenevät mukavan nopsasti, eikä sukkulaa tarvitse laskea käsistä luhan liikauttamisen ajaksi. Ihanan kätevää, olin tosi innoissani kun opin tämän kudontatavan!

Tämän vuoden kudontatyöt työväenopistolla on nyt tehty, seuraava kudontavuoro minulla on tammikuun alussa. Onneksi kotona on kudontakehys, seuraava loimi syntyy siihen. Ja parin viikon päästä kohtaan pirtakangaspuut Hilmalassa, samoin joulun aikoihin tulee varmastikin kudottua jotain Mikkelissä, missä minulla on pyöräspuut…

__

Weaving is my favorite hobby!

Kädentaitomessuilla 2019

Lankaostoksilla Messuja ja festareita

Suuntasin viime viikonloppuna Tampereelle Suomen Kädentaidot -messuille. Enkä ollut ainoa – messuilla tehtiin tänäkin vuonna uusi kävijäennätys. Kolmen päivän aikana kävijöitä oli peräti 55 436. Itse messuilin tänä vuonna lauantaina, mutta virittäydyin messutunnelmaan jo aiemmin viikolla. Somessa oli mukavasti etukäteisfiilistelyä, ja perjantaina ehdin katsoa monen monta instastooria messuilta.

Melkein ekana astelin Hilmalan osastolle. Olen menossa Hilmalaan kurssille joulukuussa. Olkoon leppoisa kurssi-ilta pirtakangaspuiden äärellä kuin työpaikan virkityspäivä minulle, freelancerille. Sain lahjakortin kurssille joululahjaksi viime vuonna, nyt syksyllä muistin viimein katsoa itselleni sopivan kurssi-illan.

Pirtakangaspuut eivät ole omin juttuni, testasin sellaisia viime keväänä. Olen enemmän isojen puiden ystävä, mutta tohkeilen silti illasta Hietsussa. Kivaa mennä kutomaan työ, ja messuosasto tarjosi ihania kudontaideoita. Niitä kelpaa haudutella vielä muutama viikko.

Osastolla piisasi tohinaa, on helppo ymmärtää miksi monet ihastuvat pienikokoisiin ja helposti liikuteltaviin pirtakangaspuihin. Loimen rakentaminenkin on niihin paljon simppelimpää kuin ”oikeisiin” puihin. Pirtakangaspuiden suosiosta kertoo myös se, että Toika lanseerasi messujen alla Siru-huivipuut. Ne olivat mukana messujen uutuustuotenäyttelyssä, eli pääsivät viiden parhaan joukkoon.

Entä mikä olikaan vuoden uutuustuote? Voittajaksi valittiin Vuonuen muoviton sukkalanka. Pentti- ja Wilhelmi-langoissa polyamidi on korvattu puukuituisella tencelillä.

Viime vuoden messuilta tein parikin pinssihankintaa, ja kaikenlaiset neulonnan oheistuotteet kiinnostivat myös tällä kertaa. Pinssejä bongasin yllättävän vähän, erilaisia kässäpusseja sen sijaan oli ihan mukavasti tarjolla (tässä englanninkielinen project bag toimii kyllä paremmin). Mieleen jäi myös Don Fisherin ihastuttavat kala- tai oikeastaan meriaiheiset pussukat. Kerän osastolla napotti simpukoita, pikkusinttejä ja merihevosia. Mainiota, että Don Fisherin tuotteita saa nykyään myös Suomesta. Merkki on itselleni tuttu jo useamman vuoden takaa.

Kaikkein tarkimmin tutkin messujen lankatarjontaa. Samoin kaikki kudontaan, tuftaukseen tai ryijyihin liittyvä kiinnosti erityisen paljon. Langoista silkkimohair tuntuu olevan nyt pinnalla, olen itsekin yhdistänyt sitä usein pipoissa paksumpaan lankaan. Etenkin Aaran pikkuruiset silkkimohair-vyyhdit olivat huippusomia. Aara oli muutenkin kiva uusi tuttavuus, Suomessa käsin värjättyä lankaa ja aivan i-ha-na värikartta. Tykkään myös nimestä, sillä siinä on vain yhden kirjaimen ero omaani…

Taito Pohjois-Pohjanmaan osastolla puolestaan pääsi kokeilemaan tuftausta. Tai punch needle -tekniikkaa, mitä termiä sitten haluakaan käyttää! Tavallaan ne kai ovat yksi sama, tuftaustyökalun ja punch needle -työkalun toimintaperiaate ainakin on ihan samanlainen. Minulla on jo kaksi Oxford Punch Needleä, joita messuillakin pääsi kokeilemaan. Lisäksi olen tilannut Etsystä 1970-luvulta peräisin olevan Speed Tufting Toolin. Myös tuftauskehys löytyy, isäni nikkaroi minulle sellaisen kesällä syntymäpäivälahjaksi mittatilauksena. Tuli huippuhyvä, se on yksi parhaista koskaan saamistani lahjoista.

Kehys on ollut käyttöä vailla, koska sopiva kangas on vielä uupunut. Nyt messukokeilujen innoittamana ostin Toikalta palan tuftauskangasta, joten pian pääsen viimein tositoimiin! Kuulin myös, että Monks cloth -kangasta olisi tulossa Taito Shopin verkkokauppaan. Sitä tilaan oitis kun se ilmestyy valikoimaan, sillä aiemmin tuota monen punch needlen parhaaksi kaveriksi kehumaa kangasta ei ole saanut Suomesta laisinkaan.

Yksi kauneimmista osastoista oli Suomen Käsityön Ystävillä. Esillä oli useita ryijyjä, kuten Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat uutuusryijyt Alku ja Ilma sekä Saanan ja Ollin Elonkierto. Haaveilen taas uudesta ryijyprojektista, vaikka edellinenkin on vielä hieman kesken. Idea uuteen ryijyyn olisi jo, vain työpiirros uupuu… Ryijyjen näkeminen on kyllä joka kerta yhtä inspiroivaa, on mukava tutkia nukan pituutta ja suuntaa sekä erilaisia värisekoituksia.

Kaikkinensa erittäin inspiroiva lauantai siis, aion varmasti osallistua messuille myös ensi vuonna. Silloin vieläpä on Kädentaidot-messujen 25-vuotisjuhlavuosi, joten sitä suuremmalla syyllä mukaan taas. Tulevan juhlavuoden teemoja ovat taito, taitavat tekijät ja taidokkaasti tehdyt tuotteet. Kuulostaa lupaavalta, sillä olen omasta kädenjäljestäni erittäin tarkka.

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

__

Finnish Craft and Design Fair in Tampere – A must be event in every November!

Mainio Kässämeininki

Kirjahyllyllä

Parhaat käsityökirjat synnyttävät välittömästi inspiraatiota, ja Marjo Mainingin Kässämeininki – 35 ideaa kotiin on ehdottomasti juuri sellainen teos. Vasurina hihkuin innosta jo omistuskirjoituksen kohdalla: Omistettu kaikille vasenkätisille visionääreille, joille on joskus sanottu ”ei tuosta mitään tule!”.

Innostavuudesta kertoo myös se, että selasin kirjan yhdeltä istumalta läpi. Halusin heti tietää, mitä kaikkea huikeaa se ohjeistaa tekemään!

Mukana on 35 sisustuskäsityötä, ohjeiden ja tarvikelistauksen ohella kuhunkin on määritelty vaikeustaso (helposta haastavaan) sekä tekemiseen tarvittava aika suuntaa antavasti. Lisäksi jokaisen ohjeen yhteydessä on mainio pieni teksti, usein minä-muotoon aseteltuna. Se käsittää Marjon omakohtaisia muistoja ja havaintoja, ja lukijaa lähestytään ihanan kannustavalla otteella. Kyseiset tekstit olivat ehdoton suosikkikohtani kirjasta, myös alkusanat oli kirjoitettu samaisella persoonallisella tyylillä. Etenkin muisto kuudennella luokalla tehdystä hymynaamatyynystä on hurmaava.

Kreisit virkatut tyynyt -ohjeen yhteydessä Marjo puolestaan kirjoittaa näin: ”Nykyään menen käsityökursseille avoimin mielin. Opettelen uuden taidon enkä harmistu, jos lopputulos ei ole heti täydellinen.” Se kolahti itselleni erityisen kovaa, sillä olen tosi kriittinen käsitöideni lopputuloksen suhteen. Rima on välillä ehkä turhankin korkealla – yritän jatkossa laskea sitä. Käsityöt ovat kuitenkin ennen kaikkea mukavaa ja rentoa puuhaa, eivät mikään arvioitava suoritus! Kirja muistuttaa mukavasti siitä, että rento kässämeininki on paras meininki.

Kässämeininki tarjoilee nimenomaan ideoita. Tarkoitus ei ole toisintaa kirjan malleja, vaan soveltaa ohjeita omalla tyylillä. ”Ajattele ohjeita viitteellisinä ja luo omanlaisia esineitä”, kehotetaan alkusanoissakin.

Aion toteuttaa oman versioni ainakin kustomoidusta räsymatosta, myös kirjottu valokuvatyyny houkuttelee. Samoin roiskelakanat tekivät vaikutuksen, nimensä mukaisesti niissä lakanoihin on roiskittu väriä suihkepullon avulla. Somat lakanat näyttivät tutuilta, ja ne ovatkin vilahtaneet useampaan otteiseen Marjon Instagram-tilillä @marjorieoflove, jota olen seurannut jo pidemmän aikaa. Omat roiskelakanat voisivat olla ensi kesän juttu, roiskuttelu hoituisi mukavasti pyykkinarulla…

Sen sijaan punch needle -tyynyn haluan valmistaa jo lähiaikoina, kyseisen tekniikan aion ehdottomasti ottaa haltuun. Muutamia pieniä kokeiluja olen jo tehnyt, ja Marjon valmistama tyyny (napottaa sohvalla keskellä kansikuvaa) on niin hieno, että olisi mahtavaa kokeilla itsekin jotain samantyylistä. Suunnitelmat hautumaan siis!

Kässämeininki-kirja saatu blogin kautta.

—

Kässämeininki is one of the most inspiring craft books I’ve read recently.

New York, New York

Viikon varrelta

Vietin elo-syyskuun taitteessa reilun viikon New Yorkissa ystäväni Hannen kanssa. Reissumme oli huippuonnistunut – ihania paikkoja, ihanaa ruokaa, ihana keli. Ihan kesä vielä, monena päivänä (ja parina yönäkin) saimme nauttia hellelukemista. Kaikki sujui rennosti ja mukavasti ja arki Helsingissä unohtui, välillä piti ihan tosissaan miettiä, että mikä viikonpäivä onkaan. Eipä sillä, lomalla viikonpäivät saavatkin unohtua, mutta halusimme mennä katsomaan Beetlejuice-musikaalia oikeana päivänä…

Vietimme aikaa etenkin Brooklynin Williamsburgissa, missä myös majoituimme ystäviemme luona. Lähistöllä oli monen monta kivaa kuppilaa, ja hyvän kahvin ohella tuli nautittua myös useampi Brooklyn Lager. Kyseinen olut on suosikkiani, ja se valmistetaan juuri Williamsburgissa Brooklyn Brewery -panimolla, missä tietysti vierailimme.

Graffiteja, muraaleja ja muuta katutaidetta New Yorkissa on hurjan paljon. Aika usein tuli pysähdyttyä ottamaan kuva jostain hienosta teoksesta. Ja ettei taide olisi jäänyt vain kaduille, suuntasimme Beyond the Streets -katutaidenäyttelyyn. Huikea ja hurjan laaja näyttely oli sopivasti ”meidän kulmilla” Brooklynissa, pari tuntia kului ihan hujauksessa graffitien evoluution parissa.

Muita näyttelykohteitamme olivat muun muassa Solomon R. Guggenheim Museum sekä Whitney Museum of American Art.

Entä mitä olisikaan kaupunkiloma ilman lankakauppavierailua? Silkkaa hulluutta, mikäli asiaa minulta kysytään. Valitsin kohteeksi Purl Sohon, sillä oli tosi kivaa päästä vierailemaan liikkeessä, jonka meininkiä olen seurannut somessa pitkään. Tarjolla olisi ollut kaikenlaista ihanaa – tietysti lankaa, mutta myös kankaita, tarvikkeita, kirjoja, ohjeita… Hillitsin kuitenkin itseni suuremmilta ostoksilta, ihastelu ja inspiraation kerääminen saivat piisata, sillä olimme reissussa vain käsimatkatavaroin. Pienen matkamuiston sentäs valitsin, repussa on aina tilaa Purl Soho -kangaspussukan verran.

Minua kiinnosti myös Jenkkien kudontakirjatarjonta. Etsin monesta kirjakaupasta Crafts-osaston, mutta tarjonta oli yleisesti pienoinen pettymys: parempi kuin Suomessa, mutta silti varsin suppea. Pitänee tehdä pari tilausta netin kautta, sillä kaipaan hyllyyni ainakin Lindsey Campbellin Welcome to Weaving 2 -teosta (ykkösosa kokoelmassani jo on).

Toisaalta lienee hyvä, etten löytänyt kiinnostavia teoksia, kudontakirjat kun ovat yleensä aika isokokoisia ja painavia. Niissä olisi ollut roudaamista kotiin… Yhden heräteostoksen kuitenkin tein. Alanna Okunin The Curse of the Boyfriend Sweater: Essays on Crafting herätti kiinnostukseni oitis kun sen näin. En meinannut malttaa lopettaa kirjan selailua, joten opuksen ostaminen tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Reissuun mahtui myös monia ihania ruokaelämyksiä. Heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme brunssille Julietteen. Williamsburgissa söin myös elämäni kreiseimmän pitsasiivun, vegaanisen Mac’s Reprise -pitsan täytelistaus näytti tältä: elbow macaroni, ground beef, mozzarella, cheddar, hot sauce. Makaroonia pitsassa, toimi! Makuelämyksen tarjosi Vinnie’s Pizzeria.

Mieleen painui myös ihana ilta Bushwickissa Koillis-Brooklynissa, missä herkuttelimme Union Pizza Works -pitseriassa. Baarien ja ravintoloiden lisäksi Bushwickissa oli lähinnä muraalein koristeltuja teollisuushalleja, kaikessa rujoudessaan pidin paikasta tosi paljon.

Illallispaikoista ehkä kaikkein mieluisin oli kasvisravintola The Butcher’s Daughter, Brooklynissa sekin (kyllä me välillä muuallakin käytiin!). Myös hampurilaisketju Shake Shackin Shroom Burger oli ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ihan älyhyvä portobelloburgeri, saisipa Suomestakin samanlaisia!

Liikuimme usein metrolla, missä monen aseman nimestä tuli mieleen joku biisi. Huomaa kyllä, että New Yorkista on ammennettu populaarimusiikissa. Ja toki kuljimme paljon myös jalan. Yhden iltapäivän vietimme aurinkoisessa Central Parkissa, Brooklyn Bridgen puolestaan ylitimme sopivasti auringonlaskun aikaan. Puhelimen askelmittarin lukemat olivat aina päivän päätteeksi melkoiset.

Reissussa itseni yllätti ehkä eniten se, ettei missään ollut oikeastaan ruuhkaa, vaikka suurkaupungissa oltiinkin. Väentungoksen kohtasimme ainoastaan Times Squarella, missä pistäydyimme musikaalin jälkeen.

Tämä oli ensimmäinen kertani Amerikassa. Reilussa viikossa ehti nähdä mukavasti New Yorkia, ja vaikka kaupungissa varmasti piisaisi tutkittavaa loputtomiin, kiinnostaisi mahdollisella seuraavalla reissulla länsirannikko. Haaveilen jo käsityömatkasta Portlandiin Oregonin osavaltioon, missä on paljon aktiivisia neulojia ja lankavärjäreitä…

—

A trip to New York was my first time in America – hopefully not the last time! Next time I would like to travel to Portland, Oregon…