Posts tagged lanka

Mood Beanie

Itse tehtyä Neulottua

Syksy on pipojen aikaa! On kutkuttavaa sekä penkoa hattuhyllyn ihanuuksia että suunnitella uusia piponeulomuksia. Yksi tämän hetken ehdottomista suosikeistani on tanskalaisen Spektakelstrikin suunnittelema Mood Beanie. Omani neuloin jo elokuussa, ja nyt se viimein pääsee aktiiviseen käyttöön.

Pipoa koristavat veikeät hymynaamarivistöt. Ja kuten tarkasti kuviota katsoen huomaa, tekovaiheessa piti tietyssä kohdassa kiepsauttaa nurja puoli oikeaksi. Se olikin oikeastaan ainoa haastava kohta ohjeessa – eikä kovin haastava sekään.

Lankana on Rauma Garnin Puno Petit. Harmillisesti sitä ei oikein meinaa löytyä kotimaisten lankakauppojen valikoimasta, olisi näet hauskaa neuloa toinenkin pipo täysin toisenlaisesta värimaailmasta. Mutta ehkä kokeilen toista lankaa, Sandnesin Babyull Lanett voisi olla juuri passeli vaihtoehto, ja siinäkin on mukavan monipuolinen värikartta.

Kirjoneule on kyllä briossin ohella omia lemppareitani. Miten siellä ruudun toisella puolella?

___

Beanie with a smiley pattern, yes please! That’s Mood Beanie by Spektakelstrik.

Purjehduspusero

Neulottua

Viime kesänä se ajatus vaan jostain tupsahti – halusin kysyä ystävältäni Antilta, josko neuloisin hänelle villapaidan! Kivaa välillä tehdä muillekin, etenkin kun omassa kaapissa on jo melko monta villapaitaa, ja Anttihan innostui ideasta oitis. Tavattiin syksyllä pari kertaa suunnittelupalaverin tiimoilta, Antti sai itse valita mallin ja langat. Minä toki siis suosittelin sopivia lankavaihtoehtoja sen jälkeen kun ohjeeksi oli päätetty Petite Knitin Northland Sweater.

Koska töissä on dediksiä mutta käsitöissä ei, niin taisi olla joulun tienoota, kun viimein tilasin paitalangat. Antti valitsi Isagerin Tweediä värissä Navy ja sille kaveriksi tummansinistä Silk Mohairia. Paitaa neuloin kevään mittaan, otettiin yksi välisovitus vartalo-osan ollessa lähes valmis. Ja tällä kertaa todellakin tein mallitilkun, että paidasta tuli varmasti juuri oikean kokoinen!

Huhtikuussa tavattiin sitten Antin luona siten, että paidasta uupuivat enää hihojen resorit. Otettiin vielä viimeinen sovitus sen varmistamiseksi, että hihoista tulisi sopivan mittaiset, ja sitten neuloin ne loppuun ja päättelin. Viimeistely tehtiin heti perään yksissä tuumin, sinne se paita jäi kuivumaan mittoihinsa aseteltuna Antin kylpyhuoneen lattialle. Seuraavan kerran näinkin paidan vasta kesemmällä Instassa, kun bongasin kuvan, missä Antilla oli tuttu sininen neule yllään. Ai että, ilahduin tosi paljon siitä kuvasta.

Tänään puolestaan suuntasimme yhdessä Liuskasaareen, mistä Antti jatkoi matkaa purjehtien. Merellinen kuvausmiljöö oli juuri mainio, pitihän paita ikuistaa ansaitsemallaan tavalla – etenkin kun se on jo ollut käytössä useammallakin purjehdusreissulla.

Tweed-lanka tekee neuleen pinnasta ihanan eläväisen. Minulla on jo samaista Isagerin lankaa varattuna toiseenkin villapaitaan, eri värissä tietysti.

Olipa kiva piipahdus rannassa. Nyt vaan suotuisia tuulia ja mukavia seikkailuja Antille villapaidan kera! Ps. Ohje oli jälleen taattua Petite Knit -laatua, voin ehdottomasti suositella tätä raglan-puseroa. Mietityt yksityiskohdat ja erittäin selkeä ohjeistus paidan toteuttamiseen.

—

I knitted the Northland Sweater by Petite Knit to my friend Antti. What a lovely project it was!

Villapusero viikossa

Neulottua

Noin viikossa se valmistui, uusin villapaitani! Stagecoach on jo neljäs paita, jonka suunnittelija Caitlin Hunterin valikoimasta toteutin. Aiemmin puikoillani on syntynyt Soldotna Crop, Jupiter Crop ja Ghost Horses, kaarrokepaitoja kaikki. Ajatus vielä neljännestä puserosta syntyi viime marraskuussa lankakauppa Snurressa iki-ihanien Madelinetoshin DK-vahvuisten vyyhtien äärellä. Paksu DK-vahvuinen lanka on ihan suosikkiani, eikä sitä ole kovin usein tarjolla käsinvärjättynä. Loppuvuodesta Snurreen oli tullut erä, ja sieltä erottuivat heti tietyt, omaa silmääni miellyttävät värit. Ostohetkellä en ollut ihan varma, millä ohjeella lähtisin paitaa tekemään, mutta aika pian malliksi valikoitui juurikin Stagecoach.

Tumma pääväri on Horror Hostess, oranssin värin nimi on Rye Bourbon, vihreä on Thyme ja vaalea Antique Lace. Pääväriä kului kolme vyyhtiä, muita riitti vajaa vyyhti. Ja kuten muistakin Caitlinin ohjeista, tein tästäkin koon kolme, ja paidasta tuli juuri sopiva. Puikkokoko oli myös sama kuin ohjeessa – tiheys täsmäsi käsiäalallani tismalleen oikein.

Aluksi aprikoin, onko vihreän ja vaalean langan värinen kontrasti liian hento, mutta mukavasti kuvio erottuu läpi matkan. Tämä opetti jälleen kerran sen, että keskeneräistä työtä on turha arvostella!

Tekeminen eteni tosi joutuisasti, kaikkinensa tässä meni tosiaan viikon verran. Samalla ahmaisin Netflixistä muun muassa huikean Never Have I Ever -sarjan, kunnon teinihömppää Jenkeistä. Sarjan kruunasi ehdottomasti kertojaäänenä toiminut tennislegenda John McEnroe. Ja niin vaan kirjoneulekin syntyy sujuvasti telkkarin ääressä, harjoitusta on kertynyt kuin huomaamatta melkoinen määrä.

EDIT: Vyyhdit odottelivat siis marraskuulta asti lankahyllyssäni, kunnes pääsiäisen aikaan iski inspiraatio ottaa juuri tämä työ puikoille. Ja hupsista vaan, sehän valmistuikin sitten ripeästi.

Viimeistelin paidan kastelemalla, mikä tasoitti alkujaan hieman muhkuraisen kirjoneuleosuuden. Nyt kaarroke on ihanan sileä, ja mielestäni myös hurjan kaunis. En olisi millään malttanut odottaa paidan kuivumista, siinä meni koko eilinen päivä. Vaan tänään saattoi pukeutua uuteen neuleeseen, mikäpä sen parempaa!

Ps. Saattaa olla, että eilisiltana loin silmukat jo uuteen paitaan…

—

Stagecoach (designed by Caitlin Hunter), my new favourite sweater!

Unelmien joulukalenteri

Viikon varrelta

Tästä olisin voinut kirjoittaa jo joulukuussa, mutta toisaalta tilasin viime vuoden joulukalenterin jo joskus elo-syyskuulla. Aivan hyvä siis turista siitä hieman nyt helmikuulla! Aikuisiällä minulla on ollut aina toisinaan joulukalenteri, viime vuosina usein lego-aiheinen. Kaikki muut kalenterit unohtuivat kuitenkin välittömästi lankajoulukalenterin nähtyäni. Moisia on varmasti ollut jo pitkään, mutta havahduin lankajoulukalenterien olemassaoloon alkusyksystä Instassa, kun Hedgehod Fibres postasi kalenteristaan.

Taisi olla lokakuun loppua, kun kalenteri saapui, ja etenkin siitä lähtien tuli kyllä odotettua joulukuun alkua innolla. Jokaisessa luukussa oli värikäs 20 gramman minivyyhti sukkalankaa. Kalenterista tuli postailtua aika paljon Instan puolelle, ja moni myös kyseli siellä, mitä langoista voi tehdä. Vastaus on tietysti, että vaikka mitä! Raitasukat lienee se ilmeisin vaihtoehto, ja ajattelin hyödyntää osaa langoista myös tehostevärinä huivissa – ohje on vielä mietinnässä.

Osa lystiä on ehdottomasti juuri väriyhdistelmien pohdinta, mitä ihania komboja näistä vielä voikaan toteuttaa. Villasukkien varalle hankin jo marraskuulla samaa kalenterilankaa vaalean- ja tummanharmaana, niillä saa mukavasti rauhoitettua kokonaisuutta, kun väriloisteen kaveriksi liittää hillitympiä sävyjä.

Ihan ensimmäisenä valmistuivat junasukat pienelle veljentytölle. Ei jäänyt monesta grammasta kiinni, etteikö yhdestä pikkuvyyhdistä olisi riittänyt kahteen sukkaan, mutta nämä erivärisetkin ovat aika mainiot!

—

I had the best advent calendar ever – it was filled with yarn!

Ihanin palmikkopaita

Itse tehtyä Neulottua

Hiljattain kirjoitin siitä, kuinka puikoillani on lähes aina yhtä aikaa useampikin neuletyö. Postauksessa mainittu Ghost Horses on nyt jäänyt ihan paitsioon, sillä pari viikkoa sitten loin silmukat tähän ihanaan palmikkopaitaan. Kyseessä on Midori Hirosen suunnittelema Snowy Forest, ohje on Laine-lehdestä 10.

Tohkeilin tästä upeasta paidasta jo alkuvuodesta, jolloin kirjoitin suomenkielisestä Laineesta. (Olipa muuten hauskaa lukaista tuo teksti äsken läpi, sillä kirjoitushetkellä minulla ei vielä ollut aavistustakaan siitä, että pääsisin osaksi Laineen tiimiä. Erilaiset sometyöt ovat kertakaikkiaan vieneet mukanaan.)

Kuvailin tuolloin paitaa sanalla muhkea – ja se onkin erityisen osuva ilmaus tässä yhteydessä. Hivenen epäsymmetriset palmikot ovat toden totta muhkeita, ja mielestäni tosi kauniita. Seiskan puikoilla pusero eteni joutuisasti, suurin haaste tämän tekemisessä oli suomenkielinen ohje, sillä osaan kaikki lyhenteet parhaiten englanniksi. Eikä sitäkään ehkä varsinaisesti haasteeksi voi laskea. Tosi iisi ja huoleton neulottava siis kaikkinensa tämä paita.

Entä miksikö otin tämän puikoilleni vasta nyt? Syy on simppeli: sopiva lanka antoi odotuttaa itseään. Syyskuun lopulla bongasin lankakauppa Stephen & Penelopen sivuja selatessani Brooklyn Tweedin uudehkon Tones-langan, jonka upeat sävyt hurmasivat välittömästi. Vahvuus osui aivan nappiin ohjeessa suositellut kanssa, ja kun Lychee Undertone -sävy vielä säväytti aivan erityisen paljon, ei hommaa tarvinnut enää empiä. Tein tilauksen siltä istumalta.

Paidasta oli tarjolla kaksi versiota, lyhyempi ja pidempi. Valitsin ensimmäisen, sillä se menee kivasti hameiden ja mekkojen kanssa. Lyhyys toki nopeutti valmistumista entisestään, tämän neuloin vajaassa parissa viikossa. Nyt viikonloppuna taidan vielä anta paidalle ihan kunnon kylvyn, kostutin pintaa jo hieman suihkepullon avulla, mutta totaalinen kastelu tehnee oikein hyvää. Piti vaan tietysti heti saada kuva tästä – Instan puolella arvelin, että kyseessä on ehkä kaikkein ihanin koskaan neulomani paita.

—

Snowy Forest by Midori Hirose, maybe the lovelies sweater I’ve ever knitted!

Kakkoskauluri

Itse tehtyä Neulottua

Viime talven luottoasusteeni oli neonvärinen kauluri. Se valmistui marraskuussa, ja oli ahkerassa käytössä aina kevääseen asti. Kauluri oli niin kiva ja käytännöllinen, että päätin toteuttaa toisen vaaleammassa värimaailmassa. Kyseessä on Lavanya Patricellan suunnittelema Fingering Brioche Bandana Cowl, jonka ohjetta voin vilpittömästi suositella!

Olen tehnyt kaulurista sen pienemmän koon, ja molemmilla kerroilla käsinvärjätty lanka on rytmittinyt suljetussa neuleessa suorastaan täydellisesti. Ilmeisesti tuossa noin sadassa silmukassa on jotain taikaa, sillä pienempi tai isompi ympärysmitta ”rikkoo kuvion”. Nyt väripinta on kuin marmoroitu, aivan ihana siis.

Tämä valmistui kesällä, joten se vasta odottelee käyttöä, mutta jahka kelit tästä viilenevät… Olen harkinnut myös täysin yksivärisen kaulurin tekemistä, mutta sitä olisi ehken tylsä neuloa. Ehkä sen sijaan yksivärinen myssy tämän kaveriksi?

—

This is already my second Fingering Brioche Bandana Cowl. The pattern by Lavanya Patricella is super fun to knit!

Jupiter Crop

Neulottua

Neuloin aiemmin Caitlin Hunterin Soldotna Crop -puseron, ja tykästyin siihen niin kovin, että päätin toteuttaa myös Caitlinin toisen, lyhythihaisen kaarrokepuseron. Jupiter Cropin pariin lähdin ohjeen langalla, ihastuttavalla Retrosaria Vovólla. Sen vyötteessä on mainio mummon kuva, eikä ihme, sillä Vovó tarkoittaa suomeksi isoäitiä.

Myös langan värikartta on hurmaava, joten valitsin puseroon peräti seitsemää eri väriä. Ohjeessa on mukana viittä väriä, mutta itse vaihdoin puolivälissä pohjaväriä, ja sekoitin myös kuvion väritystä yhdessä kohtaa.

Viime viikolla olin vielä helman parissa, hihat valmistuivat lauantaina. Päättelin päivän päätteeksi kaikki langanpäät ja pistin paidan kylpyyn. Alkuviikosta oli kuitenkin aivan liian kuuma sonnustautua villapuseroon edes kuvauksen ajaksi, mutta tänään sateen viilennettyä lämpötilaa oli sopiva kuvaushetki.

Täytyy muuten sanoa, että The Knitting Barberin kaapelit ovat hurjan kätsyt, pistin sellaisille hihasilmukat odottamaan vuoroaan. Kaapelin päähän saa sukkapuikon kiinni, joten se on paljon näppärämpi käsitellä kuin vaikkapa jämälanka.

Neuloin oman puseroni koossa kolme, ja siitä tuli juuri sopiva. Kirjoneuletta oli mukava neuloa, jälkikäteen tosin huomasin, että yhden kerroksen kohdalla olin ollut hieman huolimaton. Pienet virheet ovat kuitenkin hyvää siedätystä kaltaiselleni pilkunviilaajalle. Onpahan toden totta uniikki pusero.

—

Jupiter Crop by Caitlin Hunter, the loveliest top down sweater right now.

Meandering-huivi

Neulottua

Olen ihan rakastunut briossiin. Tai siis patenttineuleeseen, yhtä ja samaa kun ovat. Niin kaunista pintaa. Siispä ihastuinkin ensinäkemältä myös Stephen Westin Meandering Shawl -ohjeeseen. Muistan yhä elävästi, kuinka yhtenä tammikuisena lauantai-iltana aloitin huivin neulomisen. Oli hurjan kiehtovaa nähdä, kuinka työn muoto alkoi syntyä, neulomista ei olisi millään raaskinut lopettaa.

Langoiksi valitsin Qing Fibren Yak Singlesiä ja Melted Baby Suria. Värit olivat amsterdamilaisen lankakauppa Stephen & Penelopen valmis setti. Etenkin Yak Singles värissä Siren teki oitis vaikutuksen, Melted Baby Surin värin nimi puolestaan on Dark Forest. Ja miten hurjan pehmeää tuo Baby Surin alpakan, merinon ja silkin sekoitus onkaan, kuin pumpulia! Sitä oli aivan erityisen ihana neuloa.

Huivista oli iso ja ihana. Olihan siinä kieltämättä neulomista, sillä loppuvaiheessa puikoilla alkoi olla ihan hurjasti silmukoita. Tekeminen oli kuitenkin mukavan rentoa, pitkiä briossikerroksia kelpasi pistellä menemään. Työn parissa tulikin katsottua telkkaria ilta jos toinenkin. Keskellä huivia menee ”juova” ja alareunassa on vähän jujua myös, mutta muuten pinta on tosi simppeli. Juuri omaan makuuni siten.

Tein tätä huivia kaikessa rauhassa alkuvuoden mittaan, sillä töissä on dediksiä, käsitöissä ei. Tyylilleni uskollisena neuloin myös useampaa työtä rinnakkain. Hauskaa tarttua aina siihen, mikä kunakin päivänä eniten inspiroi.

Vaikka neulomista piisasi, niin silti melkein harmitti, kun tämä huhtikuulla valmistui. Ehkä pitää ottaa taas ennen pitkää vireille joku briossityö.

—

My Meandering Shawl is huge and adorable! What a joy to wear it.

Soldotna Crop

Neulottua

Yksi kivoimmista kirjoneuleprojekteista on ollut Soldotna Crop. Caitlin Hunterin suunnittelema paita on kertakaikkisen ihana, tämä pääsi heti valmistuttuaan ahkeraan käyttöön. Neuloin paitani Hedgehog Fibresin Merino DK -langasta väreissä Clay, Heron, Damsel ja Artichoke (vyyhdit ovat allaolevassa kuvassa juuri tässä järjestyksessä). Yksi kutakin piisasi mainiosti kokoon kolme.

Ihanat vyyhdit saapuivat luokseni Irlannista, tilasin ne siis suoraan valmistajalta. Huh miten houkuttelevia sävyjä siellä olisi taas tarjolla, paras pysytellä poissa moiselta sivustolta… Oman paitani väreistä etenkin tuo Damsel on aivan erityisen kaunis. Minulta saattaakin löytyä yksi vyyhdillinen sitä myös fingering-vahvuisena, hankin sellaisen kun Snurreen edellisen kerran tuli täydennystä Hedgehogilta. Saas nähdä, mihin huiviin valitsen sen mukaan.

Paita valmistui nopeasti, koska malli on lyhyt niin hihojen kuin helmankin osalta. Tai siis, olisi valmistunut, jos olisin tehnyt sen heti loppuun asti. Nyt neuloin paidan melkein valmiiksi viime keväänä lankatilauksen saavuttua, ja sitten se hautautui kässäpussin pohjalle pitkäksi ajaksi. Joululoman kynnyksellä muistin sen taas, eikä ollut kuin parin illan puuha neuloa paita loppuun. Olisi kantsinut tehdä jo keväällä, niin kiva tästä tuli. 

Olen myös paidan värimaailmaan tosi tyytyväinen, vaikka tekiessä hieman aprikoinkin, onko osa sävyistä liian läheisiä keskenään. Kuviossa olisi ehken voinut olla hieman enemmän kontrastia Damselin ja Artichoken osalta. Aionkin kiinnittää kuvioiden erottuvuuteen erityistä huomiota seuraavassa kirjoneuleprojektissani, jonka ohje on niin ikää Caitlin Hunterin käsialaa. Kyseessä on Jupiter Crop, langat siihen ovat jo odottamassa.

Kaunein kauluri

Itse tehtyä Neulottua 2 Comments

Toisinaan lankavyyhdin nähdessään tietää oitis, mitä siitä haluaa neuloa. Ihastelin Madelinetoshin neonväristä vyyhtiä jo alkusyksystä Snurressa, mutta silloin en vielä tarttunut siihen. Oli meinaan varsin ärhäkkä ilmestys. Vyyhti sekä neuleidea jäivät kuitenkin mieleen kummittelemaan, ja seuraavalla kerralla kiusaus oli ylittämätön.

Valitsin Piñata Pop -neonvärin kaveriksi mustaa, ja toteutin haaveilemani kainostelemattoman briossikaulurin. Tosh Merino Light -langasta syntyi sopivasti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl (mallista on omat versionsa myös paksummille langoille).

Ja miten ihana siitä tulikaan!

Kaulurin yläosa neulottiin suljettuna neuleena, jolloin langan väritys rytmittyi aivan täy-del-li-ses-ti! Eri värialueet muodostavat kuin omanlaisensa marmorikuvion, miten silmukkamäärä sattuikin juuri kohdilleen. Alaosa tehtiin tasona, jolloin lopputulos on levottomampi, mutta kiva sekin!

Lankaa jäi ihan reilusti, tähän ei kulunut edes puolikasta vyyhtiä kummastakaan väristä, joten saatanpa tehdä vielä toisen – kokonaan suljettuna neuleena.

Värimaailma huokuu ihanasti sekä kasaria että ysäriä, työnimenä kaulurillani olikin after ski -asuste. Tämä sopisi upeasti myös toppahaalarin kaveriksi rinteeseen. Tai sitten sinne after skihin, mukillinen minttukaakaota, kiitos!

—

My Fingering Brioche Bandana Cowl is ready and it’s fabulous!