Posts tagged lanka

Jupiter Crop

Neuloin aiemmin Caitlin Hunterin Soldotna Crop -puseron, ja tykästyin siihen niin kovin, että päätin toteuttaa myös Caitlinin toisen, lyhythihaisen kaarrokepuseron. Jupiter Cropin pariin lähdin ohjeen langalla, ihastuttavalla Retrosaria Vovólla. Sen vyötteessä on mainio mummon kuva, eikä ihme, sillä Vovó tarkoittaa suomeksi isoäitiä.

Myös langan värikartta on hurmaava, joten valitsin puseroon peräti seitsemää eri väriä. Ohjeessa on mukana viittä väriä, mutta itse vaihdoin puolivälissä pohjaväriä, ja sekoitin myös kuvion väritystä yhdessä kohtaa.

Viime viikolla olin vielä helman parissa, hihat valmistuivat lauantaina. Päättelin päivän päätteeksi kaikki langanpäät ja pistin paidan kylpyyn. Alkuviikosta oli kuitenkin aivan liian kuuma sonnustautua villapuseroon edes kuvauksen ajaksi, mutta tänään sateen viilennettyä lämpötilaa oli sopiva kuvaushetki.

Täytyy muuten sanoa, että The Knitting Barberin kaapelit ovat hurjan kätsyt, pistin sellaisille hihasilmukat odottamaan vuoroaan. Kaapelin päähän saa sukkapuikon kiinni, joten se on paljon näppärämpi käsitellä kuin vaikkapa jämälanka.

Neuloin oman puseroni koossa kolme, ja siitä tuli juuri sopiva. Kirjoneuletta oli mukava neuloa, jälkikäteen tosin huomasin, että yhden kerroksen kohdalla olin ollut hieman huolimaton. Pienet virheet ovat kuitenkin hyvää siedätystä kaltaiselleni pilkunviilaajalle. Onpahan toden totta uniikki pusero.

Jupiter Crop by Caitlin Hunter, the loveliest top down sweater right now.

Meandering-huivi

Olen ihan rakastunut briossiin. Tai siis patenttineuleeseen, yhtä ja samaa kun ovat. Niin kaunista pintaa. Siispä ihastuinkin ensinäkemältä myös Stephen Westin Meandering Shawl -ohjeeseen. Muistan yhä elävästi, kuinka yhtenä tammikuisena lauantai-iltana aloitin huivin neulomisen. Oli hurjan kiehtovaa nähdä, kuinka työn muoto alkoi syntyä, neulomista ei olisi millään raaskinut lopettaa.

Langoiksi valitsin Qing Fibren Yak Singlesiä ja Melted Baby Suria. Värit olivat amsterdamilaisen lankakauppa Stephen & Penelopen valmis setti. Etenkin Yak Singles värissä Siren teki oitis vaikutuksen, Melted Baby Surin värin nimi puolestaan on Dark Forest. Ja miten hurjan pehmeää tuo Baby Surin alpakan, merinon ja silkin sekoitus onkaan, kuin pumpulia! Sitä oli aivan erityisen ihana neuloa.

Huivista oli iso ja ihana. Olihan siinä kieltämättä neulomista, sillä loppuvaiheessa puikoilla alkoi olla ihan hurjasti silmukoita. Tekeminen oli kuitenkin mukavan rentoa, pitkiä briossikerroksia kelpasi pistellä menemään. Työn parissa tulikin katsottua telkkaria ilta jos toinenkin. Keskellä huivia menee ”juova” ja alareunassa on vähän jujua myös, mutta muuten pinta on tosi simppeli. Juuri omaan makuuni siten.

Tein tätä huivia kaikessa rauhassa alkuvuoden mittaan, sillä töissä on dediksiä, käsitöissä ei. Tyylilleni uskollisena neuloin myös useampaa työtä rinnakkain. Hauskaa tarttua aina siihen, mikä kunakin päivänä eniten inspiroi.

Vaikka neulomista piisasi, niin silti melkein harmitti, kun tämä huhtikuulla valmistui. Ehkä pitää ottaa taas ennen pitkää vireille joku briossityö.

My Meandering Shawl is huge and adorable! What a joy to wear it.

Soldotna Crop

Yksi kivoimmista kirjoneuleprojekteista on ollut Soldotna Crop. Caitlin Hunterin suunnittelema paita on kertakaikkisen ihana, tämä pääsi heti valmistuttuaan ahkeraan käyttöön. Neuloin paitani Hedgehog Fibresin Merino DK -langasta väreissä Clay, Heron, Damsel ja Artichoke (vyyhdit ovat allaolevassa kuvassa juuri tässä järjestyksessä). Yksi kutakin piisasi mainiosti kokoon kolme.

Ihanat vyyhdit saapuivat luokseni Irlannista, tilasin ne siis suoraan valmistajalta. Huh miten houkuttelevia sävyjä siellä olisi taas tarjolla, paras pysytellä poissa moiselta sivustolta… Oman paitani väreistä etenkin tuo Damsel on aivan erityisen kaunis. Minulta saattaakin löytyä yksi vyyhdillinen sitä myös fingering-vahvuisena, hankin sellaisen kun Snurreen edellisen kerran tuli täydennystä Hedgehogilta. Saas nähdä, mihin huiviin valitsen sen mukaan.

Paita valmistui nopeasti, koska malli on lyhyt niin hihojen kuin helmankin osalta. Tai siis, olisi valmistunut, jos olisin tehnyt sen heti loppuun asti. Nyt neuloin paidan melkein valmiiksi viime keväänä lankatilauksen saavuttua, ja sitten se hautautui kässäpussin pohjalle pitkäksi ajaksi. Joululoman kynnyksellä muistin sen taas, eikä ollut kuin parin illan puuha neuloa paita loppuun. Olisi kantsinut tehdä jo keväällä, niin kiva tästä tuli. 

Olen myös paidan värimaailmaan tosi tyytyväinen, vaikka tekiessä hieman aprikoinkin, onko osa sävyistä liian läheisiä keskenään. Kuviossa olisi ehken voinut olla hieman enemmän kontrastia Damselin ja Artichoken osalta. Aionkin kiinnittää kuvioiden erottuvuuteen erityistä huomiota seuraavassa kirjoneuleprojektissani, jonka ohje on niin ikää Caitlin Hunterin käsialaa. Kyseessä on Jupiter Crop, langat siihen ovat jo odottamassa.

Kaunein kauluri

Toisinaan lankavyyhdin nähdessään tietää oitis, mitä siitä haluaa neuloa. Ihastelin Madelinetoshin neonväristä vyyhtiä jo alkusyksystä Snurressa, mutta silloin en vielä tarttunut siihen. Oli meinaan varsin ärhäkkä ilmestys. Vyyhti sekä neuleidea jäivät kuitenkin mieleen kummittelemaan, ja seuraavalla kerralla kiusaus oli ylittämätön.

Valitsin Piñata Pop -neonvärin kaveriksi mustaa, ja toteutin haaveilemani kainostelemattoman briossikaulurin. Tosh Merino Light -langasta syntyi sopivasti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl (mallista on omat versionsa myös paksummille langoille).

Ja miten ihana siitä tulikaan!

Kaulurin yläosa neulottiin suljettuna neuleena, jolloin langan väritys rytmittyi aivan täy-del-li-ses-ti! Eri värialueet muodostavat kuin omanlaisensa marmorikuvion, miten silmukkamäärä sattuikin juuri kohdilleen. Alaosa tehtiin tasona, jolloin lopputulos on levottomampi, mutta kiva sekin!

Lankaa jäi ihan reilusti, tähän ei kulunut edes puolikasta vyyhtiä kummastakaan väristä, joten saatanpa tehdä vielä toisen – kokonaan suljettuna neuleena.

Värimaailma huokuu ihanasti sekä kasaria että ysäriä, työnimenä kaulurillani olikin after ski -asuste. Tämä sopisi upeasti myös toppahaalarin kaveriksi rinteeseen. Tai sitten sinne after skihin, mukillinen minttukaakaota, kiitos!

My Fingering Brioche Bandana Cowl is ready and it’s fabulous!

Väripohdintoja

Tänä keväänä osallistun työväenopistossa kahdelle eri kudontakurssille. Yksi kudontatöistä on viitta – kutsun sitä taikaviitaksi. Koska kyseessä on kurssityö, päätimme loimilangat ja niiden värityksen yhdessä kurssilaisten kesken. Teimme yhteisloimen, josta jokainen sitten kutoo varaamansa pätkän omalla kudontaviikollaan.

Viittaan valitsimme kellertävää Esito-kampalankaa kahdessa eri sävyssä, loimi on kaikkinensa ihanan keväinen. Olen sen väritykseen tosi tyytyväinen, mutta kudelangan valinta tuntui silti haastavalta. Otinkin avuksi ”mallitilkut”, eli tein pahvinpalan ympärille pienet näytteet eri värivaihtoehdoista palttinaa jäljitellen. Minulla oli sopivasti Isagerin Tvinniä useammassa eri värissä kotona, se sopii vahvuutensa puolesta oivallisesti kuteeksi viittaan.

Oli mukava puntaroida hyvien vaihtoehtojen välillä. Tvinnin huono puoli onkin oikeastaan vain se, ettei valitsemaani violettia väriä saa ainakaan tällä hetkellä Suomesta. Odottelenkin nyt malttamattomana lankalähestystä Isagerilta Tanskasta…

I’m gonna weave a cape shawl. Choosing yarn is not that easy…

Kädentaitomessut 2018

Niinhän siinä kävi, että Suomen Kädentaidot -messuille oli päästävä myös tänä vuonna. Meinasin ensin jättää messut aikataulusyistä väliin, mutta sitten katselin kalenteriani vielä kerran, ja päätin suunnata messuille sunnuntaiksi. Olin messuviikonlopun lähestyessä päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen, sillä somessa alkoi olla melkoinen kuhina päällä… Seurasin myös messuperjantaina ja -lauantaina tarkasti messuaiheisia instastooreja, oli kivaa nähdä mitä kaikkea pääsisin itsekin sunnuntaina ihastelemaan.

Ihan ensimmäisenä suuntasin lankakauppa Ilon osastolle, sillä minua houkutti Shelli Canin The Wand Chooses the Wizard -pinssi (näkyy ylemmässä kuvassa). Neulepuikon lisäksi pinssistä on omat versionsa virkkuukoukun ja silmäneulan kera, neuleaiheinen pinssi on hyvä alku. Olin hurjan tyytyväinen, kun niitä oli vielä jäljellä, pinssi pääsi heti koristamaan neulepussiani.

Toisen pinssihankinnan tein Taito-lehden osastolta, innokkaalla kutojalla pitää tietenkin olla sukkula-pinssi!

Kudonta on tosiaan lähtenyt allekirjoittaneelta ns. lapasesta, sillä ensi keväänä osallistun työväenopistossa peräti kahdelle eri kudontakurssille, minkä lisäksi minulla on ne omat kangapuut Mikkelissä. Olikin mukavaa, että Toikalla oli varsinaisen messuosaston lisäksi myös kudontatyöpaja, jossa pääsi tutustumaan mm. tietokonekangaspuihin. En ollut ennen nähnyt sellaisia omin silmin, nyt tiedän niiden toimintaperiaatteen. Toikan perustamisesta tuli muuten tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta, onnea vielä!

Kudontatyöpajan yhteydessä oli myös Hilmalan palttina-mallikirjat, joita oli tosi inspiroivaa selailla. Aion ehdottomasti mennä vielä Hilmalan vapaakudontakurssille, itseasiassa olen vähän vihjaillut tontuille, että kurssi-ilta voisi olla mainio joululahja…

Kaikki ryijyihin liittyvä kiinnitti oitis huomioni, sillä minulla on oma ryijy parasta aikaa työn alla. Wetterhoffin osastolla oli esillä samaa Tuukka-ryijylankaa, mitä itsekin käytän. Tykkään ihailla ryijyjä ihan lähietäisyydeltä, sillä silloin pääsee tarkastelemaan käytettyjä nukkasekoituksia.

Taito Ylä-Savon osastolla oli kaksi metsäaiheista ryijyä, jotka lumosivat kolmiulotteisuudellaan. Huikeaa värien käyttöä!

Kässäkerho Pom Pomin osasto oli viime vuoden tapaan yksi suosikeistani lankakauppojen osalta. Kyllä se vaan on niin, että lankoja on kaikkein paras osaa ”livenä”, ei nettikaupasta. Tutkailin tarkasti etenkin Pom Pomin oman Suoma Single -langan värejä, sillä olin jo etukäteen katsonut, että lanka natsaisi vahvuudeltaan hienosti yhteen ihanaan villatakkiohjeeseen.

Uutuutena Pom Pomin osastolla olivat pellavakankaat sekä kaavat, etenkin Monday-mekkokaava osoittautui kuulema suoranaiseksi hitiksi. Pellavakangasta oli minunkin ”ostoslistalla”, sillä aion ommella damastipuilla kutomastani kankaasta koristetyynyn, jonka toisen puolen on määrä olla pellavaa. Savunruskeaa pellavaa oli sopivasti jäljellä puolentoista metrin pala, joten siitä riittää myös muuhun käyttöön. Kangas voisi toimia vallan mainiosti esimerkiksi jonkun kirjontatyön pohjakankaana.

Suosikkilankakauppani, helsinkiläinen Snurre oli toki myös edustettuna. Sen messuvalikoima oli herkullinen, pari pöydällistä toinen toistaan kauniimpia vyyhtejä. Ihastelin pitkään myös Emily Fodenin Knits About Winter -kirjaa.

Tänä vuonna mukana oli myös viisi ulkomaista lankayritystä, viime vuoden toiveeni siis toteutui! Niiden joukosta löytyi ehdoton messusuosikkini: tanskalainen G-uld. Osasto oli tosi kaunis ja kutsuva. Tarjolla oli useita valmiita settejä eli ohje + langat, ja ainakin kaikista niistä mitä itse katsoin myös mallikappaleet näytillä. Malleja oli ihana hypistellä, ja harkitsinkin paksuraitaista Sorbet-villapaitaa aikuisten koossa. Päädyin kuitenkin paidalliseen lampaanvillaa ja kahteen vyyhtiin alpakkaa. Lankojen värikartat olivat suorastaan pökerryttävän ihania, joten värivalintoja sai tuumailla hyvän tovin. Ihan liian monta hyvää vaihtoehtoa!

G-uldin osastolla oli myös Koel Magazinen uusimpia numeroita myynnissä. Niissä oli kivasti esillä myös Punch Needle -tekniikalla tehtyjä töitä, sen aion ottaa haltuun heti kun ehdin. Lehtienkin puolesta hyvin inspiroiva osasto siis!

Kävijöitä messuilla oli viikonlopun aikana 50 996 (huh!), mutta ainakin sunnuntaina sai kierrellä ilman tungosta. Keskityin lähinnä neulontaan, ryijyihin ja kudontaan liittyviin osastoihin, mikä oli oikein hyvä taktiikka – niissäkin piisasi runsaasti kiertelemistä, kaikkinensa kun näytteilleasettajia oli yli 700.

Päätin messukierrokseni sinne mistä aloitinkin: Ilon osastolle. Siellä oli esillä Fringe Supply Co:n Town Bag, jota olin Instagramissa ihastellut. Siis vähän kuin Field Bag (joita minulla on jo kolme), mutta hieman isompi ja lyhyillä kahvoilla varustettuna. Totesin kuitenkin, että käsilaukkutarkoituksessa kaipaan kassiini vetoketjun. Sen sijaan en voinut vastustaa isompaa valkeaa kassia, jonka kylkeä koristaa teksti ”Bury me with yarn and needles and I shall rest in peace.”. Se on keikkunut messujen jälkeen tiuhaan olallani ja osoittaunut nappiostokseksi. Kassi on napakkaa, paksua kangasta ja rinkat juuri sopivan mittaiset – laukku ei laahaa maassa, vaikka sitä roikuttaisi käsi suorana alaspäin.

Tässä vielä yhteiskuva kangas- ja lankaostoksistani. Puolitoista metriä pellavakangasta ja paidallinen Suoma Singleä Kässäkerho Pom Pomilta sekä niin ikää paidallinen lampaanvillaa ja kaksi vyyhtiä alpakkaa G-uldilta. Alpakkalangasta saa ihanan pehmoiset lapaset, ja messuilta oli kivaa ostaa sellaista lankaa, mitä täältä Helsingistä ei saa.

Kiitos kädentaitomessut 2018, eiköhän kohdata taas ensi vuonna!

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

Finnish Craft and Design Fair, an event full of inspiration!

Mittatilausmyssyjä

Pipoja on erityisen mukava neuloa, sillä valmista tulee nopsasti, eikä yhden valmistuttua tarvitse enää tehdä toista tismalleen samanlaista, kuten vaikkapa sukkien kohdalla. Olen neulonut myssyjä myös ystävilleni, sillä meidän hattuhyllyllä alkaa olla aika täyttä…

Heinä-elokuun vaihteessa neuloin muhkean villapipon ystävälleni Tiinalle. Hän oli lähdössä lomareissullaan Islantiin, missä on pipokelit myös elokuussa. Suomessa oli silloin vielä melkoinen helle, joten neulomukseni sai hyväntahtoista kuittailua hyvissä ajoin talven tuloon valmistautumisesta. Neulomus oli näet mukanani pihajuhlissa, sillä kerrankin työllä oli tarkka dead line – valmista piti tulla ennen reissun alkua!

Aikataulu piti, mutta Tiina sai piponsa heti sen valmistuttua, joten kuva jäi ottamatta.

Jotain samankaltaista tapahtui myös Aijan punaisen pipon kohdalla. Kuvat jäivät aikanaan (toissakeväänä) ottamatta, sillä pipo pääsi heti käyttöön, mutta onneksi pääsin korjaamaan tilanteen tänä syksynä. Aija nappasi pipon mukaansa, kun kävimme ulkoilemassa Kulosaaressa yhtenä aurinkoisena lokakuisena sunnuntaina.

Viimeisin tekemäni mittatilaustyö on Emilian sininen myssy. Sen kohdalla osasin jo varautua: sovimme pipotreffit siten, että ulkona piisasi vielä luonnonvaloa ja minulla oli kamera mukana. Päivä tosin oli harmaa, mutta pienet auringonsäteet olisivat ehkä olleet jo liikaa. Nyt on kuva muistona ja tallessa omassa arkistossa, jos joskus tulevaisuudessa muistelen, että mitä kaikkea olenkaan neulonut.

Kuviakin kivempaa ja arvokkaampaa on tosin se ihana palaute, jonka olen pipoista saanut. Hymytkin jo siitä kertovat: myssyt ovat olleet todella mieluisia. Se saa hymyn myös tekijän huulille.

Custom made beanies for my friends!

Menovinkki: Brodeerausnäyttely

Kansallismuseossa on nyt loppuvuoden ajan tosi kiinnostava pop up -näyttely, esillä on Heikki Orvolan brodeerauksia. Orvola on yksi suomalaisen muotoilun isoista nimistä. Hänet tunnetaan etenkin työstään lasin ja keramiikan parissa, jokainen varmasti tietää Kivi-kynttilälyhdyn! Meilläkin kotona sellaisia nököttää tuossa ikkunalaudalla peräti neljä kappaletta…

Vähemmän tunnettuja helmiä ovat taiteilijan värikkäille kankaille käsin tekemät brodeeraukset, mainiota että ne ovat saaneet oman näyttelyn.

Her Masters Voice, 2003. Kuva: Indav Timo Kauppila

Orvola valmistui keramiikkataiteilijaksi 1968 ja aloitti välittömästi Nuutajärven lasin muotoilijana. Samalla hän kuitenkin menetti kosketuksen materiaaliin ja käsillä tekemiseen. Brodeeraukset astuivat mukaan kuvioon 1970-luvun alussa, koska Orvola halusi tehdä jotain käsin. Näyttelyssä onkin mukana teoksia usealta eri vuosikymmeneltä, tuorein työ on vuodelta 2013.

Minua kiinnostivat eritoten teoksissa käytetyt materiaalit, joten oli mukava päästä kuulemaan niistä avajaispäivänä Orvolalta itseltäään. Teokset on ommeltu trykkityykille, joka on kangas varsinaisen painettavan kankaan alla. Taiteilija paljasti, että hänen käyttämänsä trykkityykit ovat peräisin Finlaysonilta. Taustakankaiden kuviot ja värit ovat vaikuttaneet teosten sommitteluun ja värimaailmaan.

Lankana Orvola käyttää ohutta ompelusilkkiä, joten en lainkaan ihmettele, että yhteen teokseen on voinut mennä sata työtuntia. Siinä on saanut pistellä! Toisaalta Orvola korosti, että hänen mielestään tekeminen on lopputulosta tärkeämpi. Ommellessa huomaa käsityön meditatiivisen tehtävän.

Heikki Orvola toivoo, että näyttely herättäisi kävijöissä käsillä tekemisen tarpeen. Minulla sellainen jo on, joten näyttely kannusti palaamaan taas kirjontakokeilujen pariin. Ihan peruspistoilla eli laaka- ja ketjusilmukkapistoilla pääsee jo pitkälle. Teokset osoittivat, että langan suunnanvaihdoksilla saa aikaan yllättävän isoja efektejä. Se korostunee entisestään, jos käyttää yksisäikeistä lankaa, kuten Orvola vaikuttaa tekevän.

Ludvig XVI:n leikkikalut, 1987. Kuva: Indav Timo Kauppila

Näyttelyssä on yhteensä 58 teosta ja pop up -tilaan vieläpä vapaa pääsy. Kannattaa ehdottomasti käydä ihastelemassa huikean pikkutarkkoja kirjontatöitä! Näyttely on esillä 30.12.2018 asti.

Heikki Orvola’s embroidery @ The National Museum of Finland. 5 October–30 December 2018. The exhibition will be open in the pop-up facility of the National Museum of Finland. Free entry.

M niin kuin Mikkimyssy!

Elokuussa olin mukana mainiossa projektissa, suunnittelin ja neuloin mikrofonin suojuksen Ylen Puoli seitsemän -ohjelmalle. Puoli seiska haastaa kaikki muutkin käsitöiden ystävät mikkimyssyjen tekoon, tekniikka on vapaa – ja ennen pitkää oman luomuksensa voi nähdä telkkarissa:

Minä neuloin mikrofonille minikokoisen palmikkoneulepipon. Siitä tuli niin soma, että tekisi melkeinpä mieli neuloa samanlainen omaan päähän sopivassa koossa….

Kerroin mikkimyssyistä myös kudontaopettajalleni Kirsi Juntuselle. Hän työskentelee Taito Etelä-Suomessa, ja pian olimme sopineet kahdesta Mikkimyssy-illasta CraftCornerissa Etelä-Espalla! Ensimmäinen niistä oli viime torstaina, paikalla oli myös Puoli seitsemän -ohjelman edustus. Illan lähetyksen voi kurkata Yle Areenasta. Myssyjä käsitellään suurin piirtein 8 minuutin kohdalta alkaen. Ylempänä näkyvä elokuinen insertti kuvattiin etukäteen, nyt oli hauskaa päästä mukaan suoraan tv-lähetykseen.

Toisen kerran kokoonnumme Espalla torstaina 1. marraskuuta klo 17.30-20.00, tarkempia speksejä voi kurkata Facebookin Mikkimyssy-illat-tapahtumasta. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olisi mainiota nähdä siellä tuttuja kasvoja. Seuraavalla kerralla paikalla ei ole kuvausryhmää, joten sitä ei ainakaan tarvitse arastella. ;)

Itselläni on nyt järjestyksessään toinen mikkimyssy työn alla. Niitä on tullut Puoli seiskalle jo hyvä määrä, ruudussa on näkynyt monen monta erilaista mikkimyssyä. Ihan mahtavaa, että neulojat ja muutkin käsitöiden ystävät ovat innostuneet tästä!


Beanie for microphone, a project for Finnish television programme Puoli seitsemän.

Muutama rivi ristipistoja

Olen tehnyt useammankin ristipistotaulun, tähän mennessä kaikki lahjaksi. Viimeisimmäksi valmistui taulu ystävälleni Heidille. Anyway, Hemingway, aurinko myös laskee on Paperi T:n biisistä Paniikki.

Noita viittä sanaa pistelin noin kolme tuntia, joten kovin vauhdikasta tämä touhu ei ole. Mukavaa se kuitenkin on, ja simppeliä, kirjoessa kelpaa uppoutua omiin ajatuksiin.

Muistelin juuri, että innostus tekstipitoisiin ristipistoihin taisi lähteä Antti Holman runokirjasta Kauheimmat runot. Niiden kirjontaa olen näemmä suunnitellut jo keväällä 2016 – ja samalla suunnitteluasteella ollaan edelleen. Homma taisi kaatua siihen, etten yksinkertaisesti osannut päättää, minkä runon kirjoisin.

Sen sijaan olen tehnyt pieniä, muutaman rivin tauluja. Paperi T:n Post Alfa -runoteoksesta on peräisin Aloittaako Kairosta vai Tangerista ei merkitse mitään. Sen sai tuparilahjaksi Laura, jonka kanssa olimme yhdessä Paperi T:n konsertissa. Lauran lahjataulu näyttää päässeen myös Me Naisten nettijuttuun. Artikkeli on julkaistu jo helmikuussa, mutta huomasin sen vasta nyt. Tämähän on suorastaan kunnia!

Seuraavaksi työn alle pääsee pätkä Pyhimystä: Jos oot kivi kengässä, oo timantti. Sille on jo katsottuna paikka oman kodin seinältä.

Finnish rap lyrics & cross stitches, why not?