Posts tagged huivilanka

Meandering-huivi

Neulottua 2.6.2021

Olen ihan rakastunut briossiin. Tai siis patenttineuleeseen, yhtä ja samaa kun ovat. Niin kaunista pintaa. Siispä ihastuinkin ensinäkemältä myös Stephen Westin Meandering Shawl -ohjeeseen. Muistan yhä elävästi, kuinka yhtenä tammikuisena lauantai-iltana aloitin huivin neulomisen. Oli hurjan kiehtovaa nähdä, kuinka työn muoto alkoi syntyä, neulomista ei olisi millään raaskinut lopettaa.

Langoiksi valitsin Qing Fibren Yak Singlesiä ja Melted Baby Suria. Värit olivat amsterdamilaisen lankakauppa Stephen & Penelopen valmis setti. Etenkin Yak Singles värissä Siren teki oitis vaikutuksen, Melted Baby Surin värin nimi puolestaan on Dark Forest. Ja miten hurjan pehmeää tuo Baby Surin alpakan, merinon ja silkin sekoitus onkaan, kuin pumpulia! Sitä oli aivan erityisen ihana neuloa.

Huivista oli iso ja ihana. Olihan siinä kieltämättä neulomista, sillä loppuvaiheessa puikoilla alkoi olla ihan hurjasti silmukoita. Tekeminen oli kuitenkin mukavan rentoa, pitkiä briossikerroksia kelpasi pistellä menemään. Työn parissa tulikin katsottua telkkaria ilta jos toinenkin. Keskellä huivia menee ”juova” ja alareunassa on vähän jujua myös, mutta muuten pinta on tosi simppeli. Juuri omaan makuuni siten.

Tein tätä huivia kaikessa rauhassa alkuvuoden mittaan, sillä töissä on dediksiä, käsitöissä ei. Tyylilleni uskollisena neuloin myös useampaa työtä rinnakkain. Hauskaa tarttua aina siihen, mikä kunakin päivänä eniten inspiroi.

Vaikka neulomista piisasi, niin silti melkein harmitti, kun tämä huhtikuulla valmistui. Ehkä pitää ottaa taas ennen pitkää vireille joku briossityö.

—

My Meandering Shawl is huge and adorable! What a joy to wear it.

Viiden vuoden Vector

Jotkut neuletyöt unohtuvat toisinaan puikoilleni pitkäksi toviksi. Siis todella pitkäksi. Ennätyksen on tainnut tehdä hiljattain valmistunut Vector-huivi. Löysin näet Instasta kuvan heinäkuulta 2017, ja siinä tekeillä on huivin ensimmäinen raita.

Työn suunnittelu alkoi vieläkin aiemmin, olen ostanut langat lontoolaisesta lankakauppa Loopista vappuna 2016. Brooklyn Tweedin Loftia ei vielä tuolloin saanut Suomesta, tai ainakin valikoima oli suppea, ja halusin neuloa huivin juuri ohjeessa käytetyllä langalla. Muistan valinneeni sävyt huolella – seuraava valintaprosessi olikin sitten värien järjestys. Vyyhtejä tuli pyöriteltyä pöydällä moneen otteeseen, ennen kuin olin täysin tyytyväinen. Väriraidat kun toistuvat huivissa symmetrisesti yksittäisestä keskiraidasta päätyihin päin.

Puolivälin krouvin saavutin heinäkuussa 2018, todisteena asiasta on ylläoleva otos. Muistan neuloneeni tätä työtä ainakin ystäväni Sissen vanhempien luona Saimaanharjussa, missä vierailin samaisen vuoden lopulla. Tuoreempana muistona on Parasite-elokuvan katsominen kyseistä huivia neuloen.

Ohjeessa oli kaksi kokoa, ja koska valitsin niistä suuremman, on huivi niin iso, että se menee myös torkkupeitosta. Tämä onkin löytänyt paikan sohvaltamme, missä se lämmittää mukavasti joko peittona tai hartioille aseteltuna. Malli on simppeli, aina oikeaa, joten työ soveltui juuri parahultaisesti telkkarin äärellä tai reissussa neulottavaksi.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin huivin päätyihin icord-reunuksen. Sellainen sopi niin hyvin yhteen huivin huoliteltujen reunojen kanssa! Oikeastaan ainoa haaste oli arvioida lopussa se, paljonko varata lankaa reunuksen neulomiseen. Saattaa olla, että eka yritys ei mennyt maaliin asti, vaikka laskinkin kerrosten lukumäärän huivin toisesta päädystä… Jokainen raita on yhden vyyhdin mittainen, mutta kerrosten määrässä on silti pientä vaihtelua.

Kastelin ja pingotin valmiin työn, mikä kyllä teki sille vielä oikein hyvää. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa Soak Wash -pesuaine. Huippukätevä tuote, sillä sitä ei tartte huuhdella pois.

Lopputulokseen oon enemmän kuin tyytyväinen. Kai se olisi voinut nopeamminkin valmistua, mutta ajattelen, että töissä on dediksiä, käsitöissä ei!

Tässä työssä kivaa oli myös se, ettei jämälankaa jäänyt.

Kirsikkahuivi

Neulottua 13.5.2018

Tämän ison & ihanan huivin neuloin jo viime syksynä. Valmiina olen ikuistanut sen vain Instagramiin, joten oli korkea aika kuvata huivi myös tänne blogin puolelle. Kuvauspuuhissa hoksasin, että huivihan on ihan sävy sävyyn kukkivan kirsikkapuun kanssa. Eipä tullut moinen mieleen syys-lokakuussa huivia neuloessani…

Huivissa on briossia ja ainaoikeaa – ja herkullisia värisävyjä. Malli on suosikkisuunnittelijani Andrea Mowryn What The Fade?!.

Heippa vaan viileät kesäillat, minua ei palele!

—

My What The Fade?! shawl + cherry blossoms = perfect match!

Lempikaupunkini Kööpenhamina

Kahvittelua Lankaostoksilla 16.8.2017

Palaan Kööpenhaminaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos laskuni eivät ole menneet sekaisin, olen vieraillut Tanskan pääkaupungissa jo kahdeksan kertaa. Tuorein visiitti oli viime viikonloppuna ystäväni Annakaisan houkuteltua minut mukaansa Haven-festareille. Samalla tuli tutustuttua uusiin maisemiin, Haven järjestettiin Refshaleøenissä viitisen kilometriä kaupungin keskustasta. Siellä suunnalla en ollut aiemmin käynyt.

Viikonloppuun mahtui myös useampi tuttu kohde, taidan olla hieman tapojeni orja… Edellisen reissun tapaan vierailin nytkin Louisianan modernin taiteen museossa, herkuttelin Motherissa ja kävin lankaostoksilla Sommerfuglenissa.

Suuntasin lankakauppa Sommerfugleniin heti sen auettua klo 10 ja viivyin yli tunnin! Oli ihana tutkia etenkin Isager-hyllyä ja pohtia värivalintoja kaikessa rauhassa. Olin ottanut mukaan pätkät minulta jo löytyviä Tvinnin värejä, ja aika tuntui suorastaan pysähtyvän kun mallailin niille uutta kaveria. Päädyin lopulta vaaleaan vyyhtiin ja sävyyn 6s. Nyt on materiaalia useampaankin hyvän kokoiseen syyshuiviin.

Ostin myös ihanan pehmoista Alpaca kakkosta (50 % merinovillaa ja 50 % alpakkaa), yhdestä vyydistä saa tehtyä Ginger-kämmekkäät. Minulla on jo vihreät kämmekkäät, nyt halusin hieman hillitymmän sävyn. Kuvailisin valitsemaani väriä 60 tummaksi luumuksi, se sopii täydellisesti kuulaisiin aamuihin ja viileisiin syysiltoihin.

Vierailin toki viikonlopun mittaan myös uusissa kohteissa. Kivoimmaksi niistä nousi Mad & Kaffe, missä kävimme sunnuntaina aamiaisella. Tarjonta oli sekä kaunis että maukas, ehdottomasti sen pienen odottelun arvoinen, jonka pöydän saaminen vaati! Ja siinä odotellessa saattoi jo miettiä tilauksensa valmiiksi, listalta kun tuli valita 3, 5 tai 7 pientä annosta. Valitsin viisi ja annan erityissuosituksen chia-vanukkaalle. Myös avokadon, chiliöljyn ja manteleiden yhdistelmä oli mahtava. Nam!

—

Copenhagen, my favorite city. If you want a great breakfast, go to Mad & Kaffe!

Lankaostoksilla Kiotossa

Lankaostoksilla 20.4.2017

Kotiuduin eilen parin viikon reissulta Japanista. Lensimme Helsingistä Osakaan, mistä jatkoimme heti matkaa Kiotoon. Olinkin selvitellyt etukäteen Kioton lankakauppatarjontaa, sillä suunnitelmana oli ostaa reissusta kivaa lankaa ja aloittaa uuden huivin neulominen. Puikot otin mukaani jo Suomesta.

Amirisu on japanilainen neulontalehti, ja brändillä on lankakaupat Kiotossa ja Tokiossa. Kohde olikin selvillä oitis kun Amirisun Walnut-kaupat Google-haulla löysin. Suuntasimme Kioton Walnut-kauppaan heti toisena reissupäivänä. Nimi Amirisu kääntyy neulovaksi oravaksi (amu = knitting ja risu = squirrel), joten Walnut on aika ilmeinen nimi kaupalle. Sen logossakin komeilee orava puikkoineen.

Neulelankojen lisäksi valikoimissa oli mm. mahtavia kirjontasettejä. Niiden valmistaja eli Studio MME kannattaa pistää mieleen!

Tarjolla oli myös laaja valikoima kirjoja ja lehtiä. Aika paljon japaniksi, mutta mukava valikoima myös englanniksi. Esimerkiksi Laine Magazine Suomesta, terkkuja vaan Jonnalle ja kumppaneille! ;)

Lankamerkeistä etenkin Isager, Brooklyn Tweed, Woolfolk ja Quince & Co. olivat isosti edustettuina. Olisi kuitenkin tuntunut hassulta ostaa Japanista esimerkiksi tanskalaista Isageria, joten halusin valita jotain spesiaalimpaa. Woolfolkin pehmoiset vyyhdit olivat jääneet mieleeni jo viime syksyltä, jolloin ihastelin niitä lankakauppa Kerän pop up -myymälässä Helsingin Katajanokalla. Minulla oli jo valmiiksi katsottuna ohje pipoon, ja kännykässä muistissa oikeat värit. Siispä ostin kaksi vyyhtiä Woolfolkia:

* SNO 1 (black and white)
* TYND 15

Niiden lisäksi valitsin ne varsinaiset huivilangat eli kaksi vyyhtiä uutta tuttavuutta nimeltä Hey Lady Hey. Kuten monet ihanat käsinvärjätyt langat, sekin on lähtöisin Yhdysvalloista. Aloitin huivin vielä samana päivänä tutulla ja hyväksihavaitulla ohjeella. Se ei vaadi liikaa keskittymistä, joten huivia oli huoletonta neuloa reissun päällä. Mitään japanilaista en tällä kertaa hankkinut, vaikka hetken harkitsinkin Daruma Threadin kirjontalankoja.

Vierailin reissun mittaan myös kahdessa muussa lankakaupassa: Keitossa Tokiossa ja Masuzakiyassa Osakassa. Eivät hullumpia nekään, mutta Walnut Kyoto oli ehdoton ykkönen.

—

I travelled to Japan and visited some nice yarn stores there, of course! The loveliest one was Walnut in Shijo Karasuma, Kyoto.

Mainio mysteerihuivi

Itse tehtyä 16.11.2016

Viime viikkoina olen neulonut pääasiassa mysteerihuivia, ja nyt se on viimein valmis (eikä enää mysteeri)! Kyseessä on Stephen Westin suunnittelema huikea Building Blocks -huivi, jonka ohje oli jaettu neljää osaan. Osat julkaistiin viikon välein, ja lopputulos paljastui täysin vasta viimeisen ohjeosion julkaisun yhteydessä. Aloitushetkellä saattoi siis vain arvalla mitä tuleman pitää…

Kaikkinensa Westknits Mystery Shawl KAL (knit-along) oli erityisen kiehtova projekti, sillä huivia neulottiin yhtä aikaa ympäri maailmaa. Kaikilla sama ohje, jokaisella omat langat ja käsiala. Monet raportoivat huivinsa etenemisestä Ravelryyn, keskusteluja oli tosi antoisaa seurata. Eritoten tykkäsin kuvien katsomisesta, miten lankavalinnat voivatkin vaikuttaa lopputulokseen niin paljon!

Langat valitsin ennen työn aloittamista. Ohjeistuksena oli valita neljä eri väriä mieluusti sport- tai heavy fingering -vahvuista lankaa, kutakin yksi 100 gramman vyyhti. Päätin osallistumisestani vasta aivan ensimmäisen ohjeosion julkaisun kynnyksellä, joten valitsin langat niistä mitä minulla jo oli. Siis näin:

A: Republic of Woolin Twist Fingering, värinä Atmosphere
B: Hedgehog Fibres Sock, värinä Graphite
C: Madelinetoshin Tosh Merino Light, värinä Found Pottery
D: Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock, värinä vihreä

Nimensä mukaisesti Building Blocks -huivin pinta koostuu monista pienistä palikoista tai neliöistä, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää. Tekstuuri on ihana, ja omassa huivissani myös vaihteleva, sillä mukana on neljää eri lankaa. Madelinetoshin Tosh Merino Light tuntuu paljon pehmoisemmalta kuin Hedgehog Fibresin sukkalanka.

Alkuun työ eteni tosi nopsasti, mutta silmukkamäärän kasvaessa eteneminen hidastui. Tein huivini medium-koossa, joten loppuvaiheessa puikoilla oli 520 silmukkaa. Olisi melkein voinut kellottaa yhden kerroksen valmistumisajan, sillä välillä tuntui, ettei ohjeessa annettu kerrosmäärä ikuna täyty.

Vaan täyttyihän se, vaikka kerran meni myös purkuhommiksi. Mukana on ripaus briossia, ja sitä neuloessa onnistuin tipauttamaan puikoilta muutaman silmukan. Ne purkuivat parin kerroksen taa, enkä saanut lankoja enää takaisin puikolle oikeassa järjestyksessä. Ei auttanut kuin purkaa pari kokonaista kerrosta, sillä virhe huivin keskivaiheilla olisi harmittanut hirmusti jälkeenpäin. Ja koska halusin ottaa varman päälle, suoritin purkamisen silmukka silmukalta. Melkoinen urakka!

Noin muuten huivi oli helppo neuloa, ja englanninkielinen ohje tosi selkeä. Apuna olivat myös Stephenin itsensä tekemät ohjevideot, niistä oli jeesiä etenkin briossiin tehtyjen lisäysten ja kavennusten kohdalla. Tämän huivin perusteella uskallan ottaa työn alle myös herran muita (luonnollisesti englanninkielisiä) ohjeita.

Taisi myös olla ensimmäinen kerta, kun kaikki omistamani 28 silmukkamerkkiä olivat yhtä aikaa käytössä. Sekään ei tosin täysin piisannut, mutta korvasin muutamat puuttuvat silmukkamerkit hakaneuloilla.

Lopputulokseen olen supertyytyväinen, ja olen myös iloinen, ettei huivin reunaan tullu mitään röyhelöitä, kuten Stephen Westin monessa ohjeessa on. Halusin toteuttaa mysteerihuivin prikulleen ohjettaa noudattaen, ja simppelihkö malli on enemmän omaan makuuni.

Huivin viimeiset kerrokset neuloin Kolmannen linjan Pub Sirdiessä. Jukeboxin vieressä kelpasi neuloa, valita biisejä ja myös torpata yksi huivia koskenut ostotarjous. Tilaustyöt erikseen! ;)

—

Westknits Mystery Shawl KAL, what a lovely project!

Mustaa Malabrigoa

Lankaostoksilla 7.5.2016

Suunnitteilla on jälleen uusi huivi. Minulla on useampikin värikäs huivi (ja pari keskeneräistä), joten hillitsin itseni viimeksi Snurressa ja ostin neljä vyyhtiä mustaa huivilankaa! On jo korkea aika neuloa yksivärinen huivi, joka on sitten helppo yhdistää värikkäisiin vaatteisiin.

Olen enemmän kuin tyytyväinen värivalintaani – siitäkin huolimatta, että Malabrigon Baby Silkpaca -langan värikartta on huikea. Snurren verkkokaupassa näyttäisi olevan vielä muutamaa väriä jäljellä, minä sain viimeiset mustat vyyhdit.

Lanka itsessään vaikuttaa mahtavalta, Baby Silkpaca on 70 % alpakkaa ja 30 % silkkiä. Kerin tänään ensimmäisen vyyhdin, ihanan ohutta ja pehmoista. Enää uupuu sopiva ohje, joten aivan kuten Snurren sivuillakin sanotaan: Nyt on vain löydettävä oikea huivimalli!

Pitsistä en niin välitä, mutta jotain tekstuuria huiviin voisi tulla. Googlaus alkakoon.

—

Malabrigo Baby Silkpaca, oh what a lovely yarn!