Posts tagged villapaita

Paitarakkautta

Neulottua

Kirjoitin pari päivää sitten Instassa siitä, kuinka se vie nykyään blogia 6-0. Nyt iski kuitenkin inspiraatio tehdä pitkästä aikaa postaus tänne! Olen näet nauttinut tästä pakkaspäivästä uusi neule yllä.

Ihastuin marraskuussa Suomen Kädentaidot -messuilla Veera Välimäen suunnittelemaan Sunday Love -paitaan, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kotiinviemisiksi messuilta hankinkin paidallisen Aara Love -lankaa lankakauppa Ilon osastolta. Väriksi valitsin Kriikunan, sillä muistelin lankahyllystäni löytävän siihen sopivaa silkkimohairia. Ja ihan oikein muistelinkin, käytin paitaan yhden vyyhdin The Farmer’s Daughter Fibersin Mighty Mo -silkkimohairia värissä BS’n sekä useamman keränlopun suurinpiirtein samaa sävyä, helmaan ja hihojen resoriin hieman tummempaa.

Väri rytmittyi tosi kivasti, pinnasta tuli ihanan eläväinen. Ja paksuhkosta langasta viitosen puikoilla tämä eteni mukavan joutuisasti, paita valmistui reilussa viikossa. On ihan parasta uppoutua inspiroivaan neuleprojektiin!

Erityisen paljon tykkään paidan halkioista. Niiden ansiosta tämä sopii hyvin korkeavyötäröisten hameiden kaveriksi – ja toimii myös Äidin valvova silmä -housujeni kanssa. Neuloessa harkitsin hetken tekeväni takakappaleesta vielä pidemmän, mutta päätin lopulta noudattaa ohjeessa annettuja mittoja, ja olen päätökseeni tyytyväinen.

Ilon Instassa (@ilofinland) on muuten meneillään #sundaylovekal eli yhteisneulonta tästä paidasta. Se on käynnissä aina 4.2.2024 asti, joten tässä on hyvin aikaa osallistua, vink vink!

Ps. Näissä kuvissa päässäni on jälleen kerran I’m so mohair -myssy. Nelinkertaisesta silkkimohairista tehdyn pipon ohje löytyy @imsowool-instatililtä, oon neulonut näitä parin viime vuoden aikana MONTA. Tämä vihreä on tuorein versio, ja muistuttaa minua ihanasti marraskuisesta reissusta Berliiniin, sillä ostin langat Wollen Berlin -lankakaupasta matkamuistoksi.
—
I’m in love with Sunday Love Sweater!

Purjehduspusero

Neulottua

Viime kesänä se ajatus vaan jostain tupsahti – halusin kysyä ystävältäni Antilta, josko neuloisin hänelle villapaidan! Kivaa välillä tehdä muillekin, etenkin kun omassa kaapissa on jo melko monta villapaitaa, ja Anttihan innostui ideasta oitis. Tavattiin syksyllä pari kertaa suunnittelupalaverin tiimoilta, Antti sai itse valita mallin ja langat. Minä toki siis suosittelin sopivia lankavaihtoehtoja sen jälkeen kun ohjeeksi oli päätetty Petite Knitin Northland Sweater.

Koska töissä on dediksiä mutta käsitöissä ei, niin taisi olla joulun tienoota, kun viimein tilasin paitalangat. Antti valitsi Isagerin Tweediä värissä Navy ja sille kaveriksi tummansinistä Silk Mohairia. Paitaa neuloin kevään mittaan, otettiin yksi välisovitus vartalo-osan ollessa lähes valmis. Ja tällä kertaa todellakin tein mallitilkun, että paidasta tuli varmasti juuri oikean kokoinen!

Huhtikuussa tavattiin sitten Antin luona siten, että paidasta uupuivat enää hihojen resorit. Otettiin vielä viimeinen sovitus sen varmistamiseksi, että hihoista tulisi sopivan mittaiset, ja sitten neuloin ne loppuun ja päättelin. Viimeistely tehtiin heti perään yksissä tuumin, sinne se paita jäi kuivumaan mittoihinsa aseteltuna Antin kylpyhuoneen lattialle. Seuraavan kerran näinkin paidan vasta kesemmällä Instassa, kun bongasin kuvan, missä Antilla oli tuttu sininen neule yllään. Ai että, ilahduin tosi paljon siitä kuvasta.

Tänään puolestaan suuntasimme yhdessä Liuskasaareen, mistä Antti jatkoi matkaa purjehtien. Merellinen kuvausmiljöö oli juuri mainio, pitihän paita ikuistaa ansaitsemallaan tavalla – etenkin kun se on jo ollut käytössä useammallakin purjehdusreissulla.

Tweed-lanka tekee neuleen pinnasta ihanan eläväisen. Minulla on jo samaista Isagerin lankaa varattuna toiseenkin villapaitaan, eri värissä tietysti.

Olipa kiva piipahdus rannassa. Nyt vaan suotuisia tuulia ja mukavia seikkailuja Antille villapaidan kera! Ps. Ohje oli jälleen taattua Petite Knit -laatua, voin ehdottomasti suositella tätä raglan-puseroa. Mietityt yksityiskohdat ja erittäin selkeä ohjeistus paidan toteuttamiseen.

—

I knitted the Northland Sweater by Petite Knit to my friend Antti. What a lovely project it was!

Uusi lempipaitani Sycamore

Itse tehtyä Neulottua

Huh hei, edellinen postaus on elokuun lopulta. Sen jälkeen tässä onkin paiskittu urakalla töitä, olin jälleen mukana Big Brother Suomi -ohjelman sometiimissä. Syys-, loka- ja marraskuu kuluivat Isoveljen hommissa, vähän oon sentäs ehtinyt neuloakin. Täällä on valmistunut mm. useampikin Sophie Scarf, kertakaikkisen valloittava pikkuhuivi, sekä kaksi uutta I’m so mohair -pipoa. Oon meinaan käyttänyt sitä kaikkein ensimmäistä ihan älypaljon, pipo on päässäni näissäkin kuvissa.

Vaan isommista neuletöistä tänä syksynä on tuoreimpana valmistunut Sycamore Sweater PetiteKnitin ohjeella. Paita vinoraitoineen hurmasi minut heti ensinäkemältä. Pohdin siihen sopivia väri- ja lankayhdistelmiä joskus syyskuun tienoilla. Tiesin heti, että haluan omaan puserooni tumman pohjavärin ja vaaleampia raitoja. Testasin myös muutamaa eri lankayhdistelmää vahvuuden osalta, ja päädyin lopulta seuraavaan Isager-komboon: kaksi säiettä Silk Mohairia, yksi säie Alpaca ykköstä ja yksi säie Alpaca kakkosta. Tuosta nelikosta syntyi yhteensä sama vahvuus kuin mitä tummanharmaa Silk Mohair & Jensen -yhdistelmä eli pohjavärini on. Kaikki paidan langat ovat siis Isageria.

Vinoraidoitus tehtiin Japanese short rows -tekniikalla, siitä on hyvä video PetiteKnitin sivuilla. Alussa ohjeen kanssa sai olla aika tarkkana, etenkin kun ylimmän raidan kanssa yhtä aikaa tehtiin raglan-lisäyksiä hihaan, mutta myöhemmissä raidoissa ei enää tarvittu avuksi videota.

Ja kunhan viimein aloin neulomaan, niin paita valmistui iltapuhteina parissa viikossa. Paksuhkolla langalla ja viitosen puikoilla eteni mukavan joutuisasti, neulominen tapahtui marraskuussa.

Ohje oli taattua PetiteKnitin laatua – vaikka kirjallista ohjeistusta piisasi sivukaupalla, kaikki oli hurjan selkeää. Siitä vaan rivi riviltä ohjetta eteenpäin ja paitaa silmukka kerrallaan edistäen. Viimeisenä tehtiin tuo poolokaulus, ja olen yllättynyt sen käytännöllisyydestä. Lämmittää ihanasti viileänä päivänä, taidanpa toteuttaa jonkun toisenkin poolokauluksella varustetun paidan tänä talvena! Edellisen kerran kun olen neulonut villapaitaani poolokauluksen 1990-luvulla.

Jos olet itsekin ihaillut tätä vinoraitapaitaa, niin kannustan ehdottomasti ottamaan sen puikoille. Japanilaiset lyhennetyt kerrokset eivät olleet mielestäni vaikeita toteuttaa, enemmän vaadittiin kärsivällisyyttä, ja onhan tuo epäsymmetrisyys nyt kertakaikkisen hurmaavaa!

—

Ooh la la, what a sweater! That’s Sycamore by PetiteKnit!

Lystikäs lomaneule

Neulottua

Kuluneen kesän lomaneuleeni oli Lento, simppeli raglanpusero. Jonna Hietalan suunnitteleman paidan ohje on Laine-lehdestä 11, kevään 2021 numerosta siis. Tein tuolloin Laineelle somea, joten paita tuli hyvin tutuksi myös työn puolesta – siitä oli muun muassa läpi kesän 2021 kestänyt yhteisneulonta (johon tietty itsekin osallistuin). Nykyisellään ohje löytyy myös Ravelrysta, mutta minä seurasin sitä tietysti lehdestä käsin.

Järjestyksessään toisen Lento-paitani herkullinen lankayhdistelmä on Madelinetoshin Tosh Merino Light värissä By Far ja persikkainen Gepard Garnin Kid Seta, väri 401. Yksi säie kumpaistakin läpi työn! Ja jos ihan tarkkoja ollaan, mukana on myös yksi kerä Ito Yarnin Sensai-silkkimohairia hyvin samankaltaisessa värissä kuin Kid Seta on. Neuloin meinaan paitaa kesäkuun lopulla Tukholmassa, missä olimme ystäväni Annakaisan kanssa Harry Stylesin keikalla, ja silkkimohair uhkasi loppua kesken. Mainiosta Makeri 14 -lankakaupasta löytyi sitten tuota Itoa Kid Setan tilalle, eikä valmiista paidasta kyllä todellakaan huomaa, että lanka vaihtuu välillä.

Paksumpaa lankaa eli Tosh Merino Lightiä kului vähän vajaa kaksi vyyhtiä, ohuemman silkkimohairin kohdalla en pitänyt kirjaa. Puikkokoko oli juuri sama kuin ohjeessakin, paidan neuloin koossa 2.

Kauaahan tällaista peruspuseroa ei neulo, ja tekeminen on ihanan huoletonta, sillä ohjetta ei tarvitse vilkuilla kuin ihan silloin tällöin. Juuri parahultainen matkaneule siis, etenkin kun tein väliaikaisella aloituksella toteutetun kauluksen kotona ennen lähtöä.

Tukholman reissun lisäksi muistan neuloneeni tätä ainakin junassa matkalla kuvaustöihin Ruisrockiin. Sitten festarityöt imaisivatkin minut totaalisesti pariksi viikoksi, Lento valmistui heinäkuun lopulla kesän toisella lomapätkällä. Siitä lähtien keli on ollut turha lämmin villapaidan käyttämiseen, kunnes koitti tämä aamu!

#sweaterweather on täällä! Nyt kelpaa taas pukeutua ihaniin villapaitoihin, jotka ovat omalla kohdallani pitkälti itse tehtyjä. Puhumattakaan siitä, että uusia valmistuu hyvää tahtia… Suunnitelmissa on kyllä neuloa muutama paita myös lahjaksi, sillä itse en kovin montaa uutta paitaa enää tarvitse. Onneksi aina voi ilahduttaa lähipiiriä!

—

My new Lento sweater is the cutest!

Villapusero viikossa

Neulottua

Noin viikossa se valmistui, uusin villapaitani! Stagecoach on jo neljäs paita, jonka suunnittelija Caitlin Hunterin valikoimasta toteutin. Aiemmin puikoillani on syntynyt Soldotna Crop, Jupiter Crop ja Ghost Horses, kaarrokepaitoja kaikki. Ajatus vielä neljännestä puserosta syntyi viime marraskuussa lankakauppa Snurressa iki-ihanien Madelinetoshin DK-vahvuisten vyyhtien äärellä. Paksu DK-vahvuinen lanka on ihan suosikkiani, eikä sitä ole kovin usein tarjolla käsinvärjättynä. Loppuvuodesta Snurreen oli tullut erä, ja sieltä erottuivat heti tietyt, omaa silmääni miellyttävät värit. Ostohetkellä en ollut ihan varma, millä ohjeella lähtisin paitaa tekemään, mutta aika pian malliksi valikoitui juurikin Stagecoach.

Tumma pääväri on Horror Hostess, oranssin värin nimi on Rye Bourbon, vihreä on Thyme ja vaalea Antique Lace. Pääväriä kului kolme vyyhtiä, muita riitti vajaa vyyhti. Ja kuten muistakin Caitlinin ohjeista, tein tästäkin koon kolme, ja paidasta tuli juuri sopiva. Puikkokoko oli myös sama kuin ohjeessa – tiheys täsmäsi käsiäalallani tismalleen oikein.

Aluksi aprikoin, onko vihreän ja vaalean langan värinen kontrasti liian hento, mutta mukavasti kuvio erottuu läpi matkan. Tämä opetti jälleen kerran sen, että keskeneräistä työtä on turha arvostella!

Tekeminen eteni tosi joutuisasti, kaikkinensa tässä meni tosiaan viikon verran. Samalla ahmaisin Netflixistä muun muassa huikean Never Have I Ever -sarjan, kunnon teinihömppää Jenkeistä. Sarjan kruunasi ehdottomasti kertojaäänenä toiminut tennislegenda John McEnroe. Ja niin vaan kirjoneulekin syntyy sujuvasti telkkarin ääressä, harjoitusta on kertynyt kuin huomaamatta melkoinen määrä.

EDIT: Vyyhdit odottelivat siis marraskuulta asti lankahyllyssäni, kunnes pääsiäisen aikaan iski inspiraatio ottaa juuri tämä työ puikoille. Ja hupsista vaan, sehän valmistuikin sitten ripeästi.

Viimeistelin paidan kastelemalla, mikä tasoitti alkujaan hieman muhkuraisen kirjoneuleosuuden. Nyt kaarroke on ihanan sileä, ja mielestäni myös hurjan kaunis. En olisi millään malttanut odottaa paidan kuivumista, siinä meni koko eilinen päivä. Vaan tänään saattoi pukeutua uuteen neuleeseen, mikäpä sen parempaa!

Ps. Saattaa olla, että eilisiltana loin silmukat jo uuteen paitaan…

—

Stagecoach (designed by Caitlin Hunter), my new favourite sweater!

Mainio peruspaita

Itse tehtyä Neulottua

Uusi villapaitani pääsi heti käyttöön! Seela on Laineen Jonna Hietalan suunnittelema raglanpusero, sellainen tosi perus, ja juuri siksi aivan ihastuttava. Paita syntyi hurjan joutuisasti paksuilla puikoilla, ja sitä oli mukavan huoleton neuloa. Senkus vaan pisteli ainaoikeaa tulemaan, aivan täydellinen telkkarineule siis.

Neuloessa saattoi myös samalla tehdä hyvää, sillä Seela-paidan ohjeen tuotot lahjoitetaan lyhentämättöminä toukokuussa 15 vuotta täyttävälle Naisten Pankille. Tulot ohjataan naisten kouluttamiseen ammattiin ja yrittäjyyteen Afrikassa ja Aasiassa.

Ylhäältä alas neulottavat raglanpuserot ovat siitä erityisen kivoja, että niitä on helppo sovittaa missä vaiheessa tekemistä tahansa. Eikä tartte ommella mitään saumoja yhteen tai poimia silmukoita. Lopussa odottaa ainoastaan päättely ja viimeistely kastelemalla, ja sitten paita onkin valmis käyttöön. Ilmavana paitana tämä myös kuivui mukavan nopsasti eli yhdessä yössä lattialämmitteisessä kylpyhuoneessa. Joskus on meinaan saanut odotella kuivumista…

Kaikkinensa tekemiseen meni jokunen ilta. Aloitin paidan edellisen viikon puolivälissä, enkä suinkaan neulonut tätä joka päivä. Maaliskuun lopulla julkaistiin sopivasti Bridgertonin kakkoskausi, valtaosa paidasta syntyi sitä katsellen.

Toisen (sen jälkimmäisen) hihan tein nyt lauantaina oikeastaan yhdeltä istumalta. Neuloin oman Seelani ohjeen mukaisesti Sandnes Garnin Børstet Alpakasta. Valitsin värin 8581, jota voisi varmastikin kutsua havunvihreäksi. Kokoon 2 kului lankaa vähän reilu kuusi kerää.

Vietin viikonlopun vanhempieni luona Mikkelissä, ja käytiin eilen äitini kanssa nappaamassa kuvat vanhan kouluni pihamaalla. Rakennus on vielä pystyssä, vaikka opetusta siellä ei ole ollut enää vuosikausiin. Lähes kaikissa ikkunoissa on vanerit, ja seiniin on kertynyt melkoisia töherryksiä kirkkoveneineen kaikkineen. Pihan syvennys tarjosi kuitenkin juuri mainion kuvauspaikan, sillä katos suojasi liian kirkkaalta auringonpaisteelta. Ihania molemmat, paita ja keli!

—

To celebrate the 15th anniversary of the Finnish Women’s Bank, Laine designed a new sweater pattern to raise funds together to support female entrepreneurship in developing countries. The adorable Seela sweater is quick and fun project!

Ihanin palmikkopaita

Itse tehtyä Neulottua

Hiljattain kirjoitin siitä, kuinka puikoillani on lähes aina yhtä aikaa useampikin neuletyö. Postauksessa mainittu Ghost Horses on nyt jäänyt ihan paitsioon, sillä pari viikkoa sitten loin silmukat tähän ihanaan palmikkopaitaan. Kyseessä on Midori Hirosen suunnittelema Snowy Forest, ohje on Laine-lehdestä 10.

Tohkeilin tästä upeasta paidasta jo alkuvuodesta, jolloin kirjoitin suomenkielisestä Laineesta. (Olipa muuten hauskaa lukaista tuo teksti äsken läpi, sillä kirjoitushetkellä minulla ei vielä ollut aavistustakaan siitä, että pääsisin osaksi Laineen tiimiä. Erilaiset sometyöt ovat kertakaikkiaan vieneet mukanaan.)

Kuvailin tuolloin paitaa sanalla muhkea – ja se onkin erityisen osuva ilmaus tässä yhteydessä. Hivenen epäsymmetriset palmikot ovat toden totta muhkeita, ja mielestäni tosi kauniita. Seiskan puikoilla pusero eteni joutuisasti, suurin haaste tämän tekemisessä oli suomenkielinen ohje, sillä osaan kaikki lyhenteet parhaiten englanniksi. Eikä sitäkään ehkä varsinaisesti haasteeksi voi laskea. Tosi iisi ja huoleton neulottava siis kaikkinensa tämä paita.

Entä miksikö otin tämän puikoilleni vasta nyt? Syy on simppeli: sopiva lanka antoi odotuttaa itseään. Syyskuun lopulla bongasin lankakauppa Stephen & Penelopen sivuja selatessani Brooklyn Tweedin uudehkon Tones-langan, jonka upeat sävyt hurmasivat välittömästi. Vahvuus osui aivan nappiin ohjeessa suositellut kanssa, ja kun Lychee Undertone -sävy vielä säväytti aivan erityisen paljon, ei hommaa tarvinnut enää empiä. Tein tilauksen siltä istumalta.

Paidasta oli tarjolla kaksi versiota, lyhyempi ja pidempi. Valitsin ensimmäisen, sillä se menee kivasti hameiden ja mekkojen kanssa. Lyhyys toki nopeutti valmistumista entisestään, tämän neuloin vajaassa parissa viikossa. Nyt viikonloppuna taidan vielä anta paidalle ihan kunnon kylvyn, kostutin pintaa jo hieman suihkepullon avulla, mutta totaalinen kastelu tehnee oikein hyvää. Piti vaan tietysti heti saada kuva tästä – Instan puolella arvelin, että kyseessä on ehkä kaikkein ihanin koskaan neulomani paita.

—

Snowy Forest by Midori Hirose, maybe the lovelies sweater I’ve ever knitted!

Paitoja puikoilla

Itse tehtyä Neulottua 2 Comments

Jotenkin tässä on taas käynyt niin, että puikoillani on yhtä aikaa useampikin neuletyö. Voisi kai tehdä vain yhtä kerrallaan, ja aloittaa uuden edellisen valmistuttua, mutta oikeastaan tykkään enemmän tästä tyylistä – pääsee valitsemaan fiiliksen mukaan, mitä työtä milloinkin edistää.

Yksi keskeneräisistä töistä on Caitlin Hunterin suunnittelema Ghost Horses -kaarrokepaita. Tykkään Caitlinin ohjeista hurjasti, aiemmin olen neulonut häneltä Soldotna Cropin ja Jupiter Cropin. Lyhythihaiset ja lyhyehköt paidat valmistuvat mukavan nopsasti, vaikka kirjoneule varsin tiukkaa keskittymistä vaatiikin.

Ghost Horses -puserossa laukkaavat tietysti (haamu)hevoset, kuvio on mielestäni kerrassaan mainio. Väriä paitaan tuo Spincycle Yarnsin upea Dyed in the Wool -lanka. Samaista on käytetty ohjeessakin, käänsin vain värityksen toisin päin, eli hevoseni ovat tummia eivätkä vaaleita. Valitsin väriksi Pick Your Poison, toisena lankana on amsterdamilaisen Westwoolin Bicycle värissä Canal House.

Ottamastani kuvasta muutes huomasin pienen virheen kirjoneuleessa. Näemmä olen seurannut turhan tiiviisti tanskalaista Kolmekymppiset-sarjaa, jota katsoin Areenasta tätä tehdessäni. (Varoitus: sarja aiheuttaa matkakuumetta Kööpenhaminaan.)

Ja välillä sentäs valmistuukin jotain, kuten tämä Jonna Hietalan suunnittelema Lento-paita Laine-lehdestä numero 11. Tämä oli tosi kiva ja huoleton neulottava – paksuilla puikoilla työ eteni mukavan joutuisasti. Lento on tullut myös työn puolesta kovin tutuksi, sillä minulla on nykyisin suuri ilo toimia Laineen Social Media Managerina. Järjestimme kesällä paidasta yhteisneulonnan, hashtagilla #lentosummerkal pääsee ihastelemaan sen satoa Instassa. Talvea vasten tästä voisi toteuttaa myös pitkähihaisen version, niin paljon kuin näistä vajaamittaisista hihoista pidänkin.

Lankana omassa Lento-paidassani on Hedgehog Fibresin Skinny Singles värissä Damsel sekä Gepard Kid Seta värissä Dark Purple. Jos innostun neulomaan vielä toisenkin, niin silloin voisin valita samanväristä lankaa kahdessa eri vahvuudessa. Yksivärinenkin pinta meinaan kiinnostaa!

—

Makers gonna make – there is always more than one knit on my needles at the same time.

Jupiter Crop

Neulottua

Neuloin aiemmin Caitlin Hunterin Soldotna Crop -puseron, ja tykästyin siihen niin kovin, että päätin toteuttaa myös Caitlinin toisen, lyhythihaisen kaarrokepuseron. Jupiter Cropin pariin lähdin ohjeen langalla, ihastuttavalla Retrosaria Vovólla. Sen vyötteessä on mainio mummon kuva, eikä ihme, sillä Vovó tarkoittaa suomeksi isoäitiä.

Myös langan värikartta on hurmaava, joten valitsin puseroon peräti seitsemää eri väriä. Ohjeessa on mukana viittä väriä, mutta itse vaihdoin puolivälissä pohjaväriä, ja sekoitin myös kuvion väritystä yhdessä kohtaa.

Viime viikolla olin vielä helman parissa, hihat valmistuivat lauantaina. Päättelin päivän päätteeksi kaikki langanpäät ja pistin paidan kylpyyn. Alkuviikosta oli kuitenkin aivan liian kuuma sonnustautua villapuseroon edes kuvauksen ajaksi, mutta tänään sateen viilennettyä lämpötilaa oli sopiva kuvaushetki.

Täytyy muuten sanoa, että The Knitting Barberin kaapelit ovat hurjan kätsyt, pistin sellaisille hihasilmukat odottamaan vuoroaan. Kaapelin päähän saa sukkapuikon kiinni, joten se on paljon näppärämpi käsitellä kuin vaikkapa jämälanka.

Neuloin oman puseroni koossa kolme, ja siitä tuli juuri sopiva. Kirjoneuletta oli mukava neuloa, jälkikäteen tosin huomasin, että yhden kerroksen kohdalla olin ollut hieman huolimaton. Pienet virheet ovat kuitenkin hyvää siedätystä kaltaiselleni pilkunviilaajalle. Onpahan toden totta uniikki pusero.

—

Jupiter Crop by Caitlin Hunter, the loveliest top down sweater right now.

Soldotna Crop

Neulottua

Yksi kivoimmista kirjoneuleprojekteista on ollut Soldotna Crop. Caitlin Hunterin suunnittelema paita on kertakaikkisen ihana, tämä pääsi heti valmistuttuaan ahkeraan käyttöön. Neuloin paitani Hedgehog Fibresin Merino DK -langasta väreissä Clay, Heron, Damsel ja Artichoke (vyyhdit ovat allaolevassa kuvassa juuri tässä järjestyksessä). Yksi kutakin piisasi mainiosti kokoon kolme.

Ihanat vyyhdit saapuivat luokseni Irlannista, tilasin ne siis suoraan valmistajalta. Huh miten houkuttelevia sävyjä siellä olisi taas tarjolla, paras pysytellä poissa moiselta sivustolta… Oman paitani väreistä etenkin tuo Damsel on aivan erityisen kaunis. Minulta saattaakin löytyä yksi vyyhdillinen sitä myös fingering-vahvuisena, hankin sellaisen kun Snurreen edellisen kerran tuli täydennystä Hedgehogilta. Saas nähdä, mihin huiviin valitsen sen mukaan.

Paita valmistui nopeasti, koska malli on lyhyt niin hihojen kuin helmankin osalta. Tai siis, olisi valmistunut, jos olisin tehnyt sen heti loppuun asti. Nyt neuloin paidan melkein valmiiksi viime keväänä lankatilauksen saavuttua, ja sitten se hautautui kässäpussin pohjalle pitkäksi ajaksi. Joululoman kynnyksellä muistin sen taas, eikä ollut kuin parin illan puuha neuloa paita loppuun. Olisi kantsinut tehdä jo keväällä, niin kiva tästä tuli. 

Olen myös paidan värimaailmaan tosi tyytyväinen, vaikka tekiessä hieman aprikoinkin, onko osa sävyistä liian läheisiä keskenään. Kuviossa olisi ehken voinut olla hieman enemmän kontrastia Damselin ja Artichoken osalta. Aionkin kiinnittää kuvioiden erottuvuuteen erityistä huomiota seuraavassa kirjoneuleprojektissani, jonka ohje on niin ikää Caitlin Hunterin käsialaa. Kyseessä on Jupiter Crop, langat siihen ovat jo odottamassa.