Posts in Itse tehtyä

Mittatilausmyssyjä

Pipoja on erityisen mukava neuloa, sillä valmista tulee nopsasti, eikä yhden valmistuttua tarvitse enää tehdä toista tismalleen samanlaista, kuten vaikkapa sukkien kohdalla. Olen neulonut myssyjä myös ystävilleni, sillä meidän hattuhyllyllä alkaa olla aika täyttä…

Heinä-elokuun vaihteessa neuloin muhkean villapipon ystävälleni Tiinalle. Hän oli lähdössä lomareissullaan Islantiin, missä on pipokelit myös elokuussa. Suomessa oli silloin vielä melkoinen helle, joten neulomukseni sai hyväntahtoista kuittailua hyvissä ajoin talven tuloon valmistautumisesta. Neulomus oli näet mukanani pihajuhlissa, sillä kerrankin työllä oli tarkka dead line – valmista piti tulla ennen reissun alkua!

Aikataulu piti, mutta Tiina sai piponsa heti sen valmistuttua, joten kuva jäi ottamatta.

Jotain samankaltaista tapahtui myös Aijan punaisen pipon kohdalla. Kuvat jäivät aikanaan (toissakeväänä) ottamatta, sillä pipo pääsi heti käyttöön, mutta onneksi pääsin korjaamaan tilanteen tänä syksynä. Aija nappasi pipon mukaansa, kun kävimme ulkoilemassa Kulosaaressa yhtenä aurinkoisena lokakuisena sunnuntaina.

Viimeisin tekemäni mittatilaustyö on Emilian sininen myssy. Sen kohdalla osasin jo varautua: sovimme pipotreffit siten, että ulkona piisasi vielä luonnonvaloa ja minulla oli kamera mukana. Päivä tosin oli harmaa, mutta pienet auringonsäteet olisivat ehkä olleet jo liikaa. Nyt on kuva muistona ja tallessa omassa arkistossa, jos joskus tulevaisuudessa muistelen, että mitä kaikkea olenkaan neulonut.

Kuviakin kivempaa ja arvokkaampaa on tosin se ihana palaute, jonka olen pipoista saanut. Hymytkin jo siitä kertovat: myssyt ovat olleet todella mieluisia. Se saa hymyn myös tekijän huulille.

Custom made beanies for my friends!

M niin kuin Mikkimyssy!

Elokuussa olin mukana mainiossa projektissa, suunnittelin ja neuloin mikrofonin suojuksen Ylen Puoli seitsemän -ohjelmalle. Puoli seiska haastaa kaikki muutkin käsitöiden ystävät mikkimyssyjen tekoon, tekniikka on vapaa – ja ennen pitkää oman luomuksensa voi nähdä telkkarissa:

Minä neuloin mikrofonille minikokoisen palmikkoneulepipon. Siitä tuli niin soma, että tekisi melkeinpä mieli neuloa samanlainen omaan päähän sopivassa koossa….

Kerroin mikkimyssyistä myös kudontaopettajalleni Kirsi Juntuselle. Hän työskentelee Taito Etelä-Suomessa, ja pian olimme sopineet kahdesta Mikkimyssy-illasta CraftCornerissa Etelä-Espalla! Ensimmäinen niistä oli viime torstaina, paikalla oli myös Puoli seitsemän -ohjelman edustus. Illan lähetyksen voi kurkata Yle Areenasta. Myssyjä käsitellään suurin piirtein 8 minuutin kohdalta alkaen. Ylempänä näkyvä elokuinen insertti kuvattiin etukäteen, nyt oli hauskaa päästä mukaan suoraan tv-lähetykseen.

Toisen kerran kokoonnumme Espalla torstaina 1. marraskuuta klo 17.30-20.00, tarkempia speksejä voi kurkata Facebookin Mikkimyssy-illat-tapahtumasta. Lämpimästi tervetuloa mukaan, olisi mainiota nähdä siellä tuttuja kasvoja. Seuraavalla kerralla paikalla ei ole kuvausryhmää, joten sitä ei ainakaan tarvitse arastella. ;)

Itselläni on nyt järjestyksessään toinen mikkimyssy työn alla. Niitä on tullut Puoli seiskalle jo hyvä määrä, ruudussa on näkynyt monen monta erilaista mikkimyssyä. Ihan mahtavaa, että neulojat ja muutkin käsitöiden ystävät ovat innostuneet tästä!


Beanie for microphone, a project for Finnish television programme Puoli seitsemän.

Muutama rivi ristipistoja

Olen tehnyt useammankin ristipistotaulun, tähän mennessä kaikki lahjaksi. Viimeisimmäksi valmistui taulu ystävälleni Heidille. Anyway, Hemingway, aurinko myös laskee on Paperi T:n biisistä Paniikki.

Noita viittä sanaa pistelin noin kolme tuntia, joten kovin vauhdikasta tämä touhu ei ole. Mukavaa se kuitenkin on, ja simppeliä, kirjoessa kelpaa uppoutua omiin ajatuksiin.

Muistelin juuri, että innostus tekstipitoisiin ristipistoihin taisi lähteä Antti Holman runokirjasta Kauheimmat runot. Niiden kirjontaa olen näemmä suunnitellut jo keväällä 2016 – ja samalla suunnitteluasteella ollaan edelleen. Homma taisi kaatua siihen, etten yksinkertaisesti osannut päättää, minkä runon kirjoisin.

Sen sijaan olen tehnyt pieniä, muutaman rivin tauluja. Paperi T:n Post Alfa -runoteoksesta on peräisin Aloittaako Kairosta vai Tangerista ei merkitse mitään. Sen sai tuparilahjaksi Laura, jonka kanssa olimme yhdessä Paperi T:n konsertissa. Lauran lahjataulu näyttää päässeen myös Me Naisten nettijuttuun. Artikkeli on julkaistu jo helmikuussa, mutta huomasin sen vasta nyt. Tämähän on suorastaan kunnia!

Seuraavaksi työn alle pääsee pätkä Pyhimystä: Jos oot kivi kengässä, oo timantti. Sille on jo katsottuna paikka oman kodin seinältä.

Finnish rap lyrics & cross stitches, why not?

Itse tehty on ihanin

Keväällä kutomani pellavapyyhe pääsi viimein käyttöön – mökkisaunassa tietty! Sidoksena on katkotoimikkaan muunnos, kudoin puolivalkaistuun loimeen kuviota vähän fiilispohjalta. Kudelankana on Bockensin pellavarohdin 8. Opinkohan ikinä suunnittelemaan kudontatöitä täysin etukäteen… Toisaalta tekeminen säilyy mukavan rentona, kun raidoitusta voi soveltaa aina sen mukaan, mikä tekohetkellä kivoimmalta näyttää.

Pyyhe on ohut mutta ihanan iso, ja pehmenee varmasti käytössä. Saunan ja uinnin jälkeen kelpasi istuskella mökin rappusilla itse tehtyyn pyyhkeeseen kääriytyneenä ja tarkkailla kuikkapariskuntaa poikasineen. Sen kesäillan muistan varmasti pitkään.

Handwoven towel = best towel!

Lankaa värjäämässä!

Loppuvuodesta minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla langan värjäystä. Ei tarvinnut kahdesti miettiä!

Kaksipäiväisellä kurssilla väreinä käytettiin nestemäisiä reaktiivivärejä ja langat värjättiin maalaten. Touhu oli tosi kivaa, aika meni kumpanakin päivänä ihan hujauksessa! Kahdessa päivässä ehti kuitenkin kokeilla mukavan laajasti erilaisia väriyhdistelmiä ja tekniikan sovellettavuutta.

Ja täytyypä tunnustaa, etten ole vuosiin sekoitellut esimerkiksi vihreää väriä sinisestä ja keltaisesta. Edellisestä vesivärimaalauskerrastakin oli siis jo aikaa…

Varasin värjättäväksi kolmea eri lankaa: Tukuwoolin Fingeringiä ja Sockia sekä Rintalan Tilan Ilo & Suru -sukkalankaa. Fingering on 100 % villaa, muissa oli mukana tilkkanen polyamidia/nailonia – mutta kaikki kolme imaisivat väriä havaintojeni mukaan yhtä tehokkaasti.

Olin tehnyt langoista valmiiksi ohuita vyyhtejä, ja neuloin myös pienehkön tilkun sileää neuletta, sillä halusin kokeilla sock blank -värjäystä.

Ensin vyyhdit kasteltiin etikkavedessä. Sitten ne levitettiin yksi kerrallaan tuorekelmun päälle, maalattiin, ja kiedottiin kelmuun tiukaksi pötkyläksi. Väri kiinnitettiin mikroaaltouunissa: täydellä teholla 3 minuuttia, pötkylän kääntö toisin päin, ja sama käsittely uusiksi. Oli tärkeää lykätä mikroon myös purkillinen vettä, muuten pötkylälle kävisi kalpaten… Se ei näet saanut kuivua käsittelyn aikana. Ja lopuksi langat tietysti huuhdeltiin huolellisesti.

Reaktiiviväreillä voi värjätä mikrossa helpoiten juuri villalankaa. Puuvillan ja silkin värjäyskin onnistuu, mutta vaatii omat kommervenkkinsä. Värit ovat aika tujuja: vuosi takaperin olin kankaanvärjäyskurssilla, missä jauheen muodossa olleita reaktiivivärejä käsiteltiin sellaisessa peruskoulun kemiantunnilta tutussa vetokaapissa. Nestemäisten värien kohdalla moista varotoimenpidettä ei tarvittu, mutta lankapötkylöitä ei silti kannata pistää oman keittiön mikroon. Värjäyshommille oma mikroaaltouuninsa siis!

Värit levisivät mikrossa melkolailla, joten mitään kovin pikkutarkkoja väriroiskeita tällä tekniikalla ei voi toteuttaa. Lopputuloksiin olen kuitenkin hurjan tyytyväinen, reaktiiviväreillä saa aikaan ihanan voimakasta jälkeä.

Alarivissä kaikkein vasemmanpuoleisena olevan vihreän vyyhdin aion yhdistää Tukuwoolin valmiisiin sävyihin ja neuloa lapaset. Koska en värjännyt isoja määriä, on suunnitelmissani neuloa värjätyistä langoista myös sukkia värjättyä lankaa harmaaseen lankaan yhdistäen.

Vieläkin hymyilyttää kun mietin värjäysviikonloppua, värjään varmasti tilaisuuden tullen lisää lankaa!

Microwave dyeing was so much fun!

Kangaspuilla kudottu kaulahuivi

Kirjoitin jo aiemmin, että joulukuussa ohjelmassa on silkkivillahuivin kutominen. Kudontaviikkoni oli heti kuun alussa, joten huivi valmistui jo itsenäisyyspäivän tienoilla. Ennen joulua en kuitenkaan halunnut huivista juuri hiiskua, sillä kudoin sen äidilleni joululahjaksi. Nyt joulupukin vierailtua kelpaa esitellä valmis huivi, kuvissa se tosin on omassa kaulassani.

Joulun vietin Mikkelissä, missä piisasi mukavasti lunta. Talvisissa maisemissa kelpasi ottaa kuvia!

Loimi on Wetterhoffin Silvia-silkkivillaa, tummanruskeaa ja vaaleanruskeaa vuorotellen. Kuteeksi valitsin WalkCollectionin käsinvärjättyä Tough Sock -sukkalankaa. Värin nimi on muistaakseni Boho, vyötteen olen näemmä pistänyt niin hyvään talteen, etten löytänyt sitä enää.

Ostin langan Tampereen messuilta TitiTyyn osastolta (mistä muistuikin mieleeni, että muut messuostokset ovat yhä esittelemättä…). WalkCollection oli itselleni uusi tuttavuus, brändin langoista aion varppina toteuttaa ennen pitkää myös jonkun neuletyön. Arvioin menekin aika suurpiirteisesti, mutta kahdesta vyyhdistä tuli juuri passelin mittainen huivi: noin 220 cm + hapsut.

Tarkalleen ottaen huivi on siis silkki-(merino)villa-nylon-huivi.

Sidoksena huivissa on aaltotoimikas. Polkusia oli käytössä peräti kahdeksan, mutta suora poljenta takasi ripeän etenemisen.

Huivista tuli huippuihana! Onneksi olin jo etukäteen päättänyt antaa sen lahjaksi, muutoin olisi voinut iskeä kiusaus pitää huivi itse. Kukaties luon omiin kangaspuihin villaloimen, jahka olen ensin saanut tarpeekseni mattojen kutomisesta…

I gave this lovely scarf to a christmas present to my mother!

Soma silityslauta

Marimekon taannoiseen uutiskirjeeseen oli koottu bloggari Minna Jonesin ideoita kankaiden luovaan käyttöön, toteutus toki Marimekon kankailla! Tarkemmin tsekattuna uutiskirjeestä ja Minnan ideapostauksesta näyttää olevan jo yli vuosi, mutta taannoinen lienee suhteellinen käsite…

Heti idealistan kärjessä se joka tapauksessa komeili: Päällystä silityslauta lempikuosillasi. Klikkasin oitis tarkempiin ohjeisiin, sillä toteutustapa kiinnosti. Oman silityslautani kun olen päällystänyt jo vuosia sitten Marimekon Kuiskaaja-kuosilla.

Minnan kangas oli niitattu kiinni lautaan, minä ompelin omaani nauhakujan, joten kangas on tarvittaessa helppo irrottaa ja pestä. Niittaamalla päällisestä saisi ehkä vielä napakamman, mutta nauhakujallinenkin versio on toiminut mainiosti. Suosittelen ehdottomasti päällystämistä, somaa silityslautaa on ilo käyttää!

Kankaan ostaminen on jäänyt mieleeni – Kuiskaaja on peräisin Galleria Esplanadin Marimekko-myymälästä. Tuolloin, eli vuoden 2008 tienoilla, kauppakeskuksen nimi tosin oli Kämp Galleria, ja Marimekon myymälä oli kahdessa rullaportain erotetussa kerroksessa. Muistan, kuinka alakerran kangasosaston ystävällinen myyjä rullasi kangaspakan lopun kokonaan auki. Kyseisen kankaan raportti on pitkä, ja toivoin juuri tiettyä kohtaa (itse kuiskaajaa) lautani koristeeksi. Sattui hurjan mukavasti: poika komeili pakan päässä, joten minun ei tarvinnut ostaa ”ylimääräistä” kangasta.

DIY: iron board cover!

Matonkudontaa

Kudontakurssi on taas käynnissä, nyt pääsin viimein toteuttamaan maton! Muut kurssilaiset olivat kutoneet maton palttinasidoksella jo viime syksynä, mutta aloitin ryhmässämme vasta tammikuussa, ja kevätkaudella ohjelmassa oli puuvillapellainen laudeliina sekä villahuopa. Asia toki harmitti silloin, sillä olin etukäteen ajatellut, että kudontakurssilla kudotaan tietysti matto!

Tänä syksynä olin siis kurssin jatkumisesta erityisen innoissani, varasin heti ensimmäisen mahdollisen matonkudontavuoron. Syksyn toisen työn, silkkivillahuivin, toteutan joulukuussa.

Jokaisella meillä kurssilaisella on viikon verran aikaa kunkin työn kudontaan. Aloitin tekemisen kudontaviikkoni maanantaina, ja kaksimetrinen matto valmistui perjantaina. Kyseessä on perinnematto Kirkonkaari-sidoksella, kutomiseen kului yhteensä noin 12 tuntia.

Kuteet syötettiin kolmelta eri sukkulalta, jokainen väri omaltaan. Polkusia tarvittiin kuusi, mutta niistä käytettiin vain neljää (polkusilla 5 ja 6 tehtiin palttinasidosta alkuun ja loppuun). Kutominen tuntui suorastaan helpolta, ja mielessä on jo kehitysideoita seuraavaa mattoa ajatellen. Haluan oppia lisää ja testata erilaisia sidoksia ja kuteita ja väriyhdistelmiä!

Mahtavaa oli myös se, että kudontaluokan konkarit ottivat minut mukaan kahviporukkaansa. Samalla sain hyviä neuvoja kokeneemmilta kutojilta.

Matkan varrella syntyi myös omia oivalluksia:

Suunnittele loppuun asti ennen kuin aloitat! Olin päättänyt, että teen raitoja, mutten suunnitellut sen tarkemmin, että minkä mittaisia. Se hieman harmitti maton edistyessä, sillä olisin kernaasti kutonut vielä parikymmentä senttiä lisää, mutta se ei täsmännyt raitoihin. Kuuden n. 34 senttisen raidan perään ei vaan voinut kutoa yhtä n. 20 senttistä raitaa! Päätin siis tinkiä maton pituudesta ja satsata symmetriaan.

Älä kudo väsyneenä! Kudontaviikon torstaina tein pitkän päivän kangaspuiden äärellä – ja päivän päätteeksi myös virheen. Se paljastui vasta kun matto oli valmis: olin ottanut matosta muutaman kuvan torstaina päivän päätteeksi, mutta tarkastelin niitä kunnolla vasta perjantaina maton jo valmistuttua. Virhe viimeisessä raidassa harmitti niin paljon, että suuntasin vielä korjaamaan sen ennen seuraavaa kutojaa. Kolmisen tuntia siihen meni, onneksi homma oli aikataulun puolesta mahdollinen.

Satsaa sukkiin! Polkusiin saa parhaan tatsin sukkasillaan, mutta villasukat ovat kudontapuuhissa turhan liukkaat. Ne luistavat ikävästi polkusilta. Kukaties testaan vielä kudontatossuja, jollaisia yksi konkareista minulle suositteli.

Kirkonkaari tunnetaan myös nimellä Luostarin ikkuna, valmis kuvio on omaan silmääni ehkä tilkkasen psykedeelinen. Onneksi yleisilmettä saattoi ohjailla värivalinnoilla, ja aina on tietty kivaa oppia tekemään uusi sidos! Seuraavan maton aion kuitenkin kutoa peruspalttinaa…

The weaving loom – my new love!

Knit along!

Neulominen on itsenäistä ja välillä vähän yksinäistäkin puuhaa. Mainion poikkeuksen tähän tuovat Knit Along -projektit. Niissä jokainen neuloo tahollaan, mutta jakaa kokemuksia ja kuvia vaikkapa neuleyhteisö Ravelryssa.

Tällä hetkellä minulla on puikoilla What the Fade?! Mystery Fade Along. Siis huivi, johon tulee ainakin ihastuttavia väriliukuja – lopputulos on vielä osin mysteeri. Ohje on jaettu kuuteen viikon välein julkaistavaan osaan. Huivin on suunnitellut yksi suosikkisuunnittelijoistani, amerikkalainen Andrea Mowry, jonka Drea Renee Knits -sivustolta olen ostanut aiemmin useammankin ohjeen.

Huivin ohjeesta julkaistiin eilen jo osa 4/6, mutta minä viimeistelen vasta kakkososaa. Onneksi edessä on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, joten viimeistään huomenna pääsen osaan 3. En malttaisi odottaa, että huivi etenee, sillä siitä on tulossa huippuihana. Olen nimittäin käynyt kurkkimassa Ravelryn spoiler-ketjusta kuvia muiden huiveista…

Kuvat huiveista ovat kivoimpia, mutta on koukuttavaa lukea muiden kommenttejakin. Keskustelusta saa myös ohjeita ja vertaistukea mahdollisiin ongelmakohtiin.

Kansainvälisyys antaa projektille oman metkan lisänsä, minä neulon huivia Helsingissä, toinen Australian Sydneyssä ja kolmas jossain Jenkeissä. Neulojat ympäri maailmaa tekevät huivia tosi erilaisista langoista, muiden lanka- ja värivalintoja on mahtavaa seurata. Ainakin huivin alkuosa on briossia, joten sen eri puolet ovat monilla ihan eriväriset!

Muiden neulomuksia voi ihastella myös Instagramissa mm. häsällä #whatthefade. Andrea itse toivoi, että mysteeri säilysi loppuun asti: hän ohjeisti postaamaan kuvat Instaan useamman kuvan settinä siten, että päällimmäisessä kuvassa näkyy esimerkiksi pelkkää lankaa, ei itse huivia. Instagramissa on siis runsaasti kuvasarjoja Spoiler Alert -tekstillä varustettuna.

Nyt tulee oma spoiler alerttini! Näissä kuvissa näkyy huivin alkua, postauksen ekaan kuvaan kun valitsin tarkoituksella pelkkää lankaa:

Oman huivini kohdalla voisi olla paikallaan myös söpöysvaroitus, sillä mukaan valikoitui melkoisen hempeitä sävyjä! Kiitos briossin, neulepinnan toinen puoli on vaalea ja toinen pinkki.

What the Fade?! on järjestyksessään toinen knit along (eli KAL), jossa olen mukana. Viime syksynä neuloin näihin samoihin aikoihin Stephen Westin mysteerihuivia. Häneltä on tulossa sellainen myös tänä vuonna, mutta Andrean KAL alkoi ensin, joten tartuin siihen.

Stephenin Speckle & Pop! -huivin neulonta alkaa ensi viikon perjantaina 29.9. Myös se on harkinnassa, taidanpa käydä kurkkamassa kyseisen projektin spoiler-ketjua heti tämän huivin valmistuttua!


What the Fade?! Mystery Fade Along. What a brilliant project!

Raitapaita kesäksi

Toisista ohjeista tietää heti, että juuri tämän minä haluan toteuttaa. En epäröinyt hetkeäkään, kun näin Pam Allenin Quince & Co.:lle suunnitteleman ihanan puuvillaisen Bobbie-raitaneuleen.

Helsingistä ei Quince & Companyn lankoja saa, enkä halunnut jäädä odottelemaan nettitilauksen saapumista, joten suuntasin tsekkaamaan Snurren puuvillalankavalikoiman. Se kannatti, sillä hollantilainen Scheepjes Catona -puuvilla tarjosi juuri etsimäni sävyt.

Kotona neuloin vielä mallitilkun, ja tiheyden täsmättyä pääsin tositoimiin. Raitapaitani etenee mukavaa tahtia!

Nothing says summer like stripes. Bobbie, the loveliest pullover right now!