Posts in Itse tehtyä

Ihanin palmikkopaita

Hiljattain kirjoitin siitä, kuinka puikoillani on lähes aina yhtä aikaa useampikin neuletyö. Postauksessa mainittu Ghost Horses on nyt jäänyt ihan paitsioon, sillä pari viikkoa sitten loin silmukat tähän ihanaan palmikkopaitaan. Kyseessä on Midori Hirosen suunnittelema Snowy Forest, ohje on Laine-lehdestä 10.

Tohkeilin tästä upeasta paidasta jo alkuvuodesta, jolloin kirjoitin suomenkielisestä Laineesta. (Olipa muuten hauskaa lukaista tuo teksti äsken läpi, sillä kirjoitushetkellä minulla ei vielä ollut aavistustakaan siitä, että pääsisin osaksi Laineen tiimiä. Erilaiset sometyöt ovat kertakaikkiaan vieneet mukanaan.)

Kuvailin tuolloin paitaa sanalla muhkea – ja se onkin erityisen osuva ilmaus tässä yhteydessä. Hivenen epäsymmetriset palmikot ovat toden totta muhkeita, ja mielestäni tosi kauniita. Seiskan puikoilla pusero eteni joutuisasti, suurin haaste tämän tekemisessä oli suomenkielinen ohje, sillä osaan kaikki lyhenteet parhaiten englanniksi. Eikä sitäkään ehkä varsinaisesti haasteeksi voi laskea. Tosi iisi ja huoleton neulottava siis kaikkinensa tämä paita.

Entä miksikö otin tämän puikoilleni vasta nyt? Syy on simppeli: sopiva lanka antoi odotuttaa itseään. Syyskuun lopulla bongasin lankakauppa Stephen & Penelopen sivuja selatessani Brooklyn Tweedin uudehkon Tones-langan, jonka upeat sävyt hurmasivat välittömästi. Vahvuus osui aivan nappiin ohjeessa suositellut kanssa, ja kun Lychee Undertone -sävy vielä säväytti aivan erityisen paljon, ei hommaa tarvinnut enää empiä. Tein tilauksen siltä istumalta.

Paidasta oli tarjolla kaksi versiota, lyhyempi ja pidempi. Valitsin ensimmäisen, sillä se menee kivasti hameiden ja mekkojen kanssa. Lyhyys toki nopeutti valmistumista entisestään, tämän neuloin vajaassa parissa viikossa. Nyt viikonloppuna taidan vielä anta paidalle ihan kunnon kylvyn, kostutin pintaa jo hieman suihkepullon avulla, mutta totaalinen kastelu tehnee oikein hyvää. Piti vaan tietysti heti saada kuva tästä – Instan puolella arvelin, että kyseessä on ehkä kaikkein ihanin koskaan neulomani paita.

Snowy Forest by Midori Hirose, maybe the lovelies sweater I’ve ever knitted!

Paitoja puikoilla

Jotenkin tässä on taas käynyt niin, että puikoillani on yhtä aikaa useampikin neuletyö. Voisi kai tehdä vain yhtä kerrallaan, ja aloittaa uuden edellisen valmistuttua, mutta oikeastaan tykkään enemmän tästä tyylistä – pääsee valitsemaan fiiliksen mukaan, mitä työtä milloinkin edistää.

Yksi keskeneräisistä töistä on Caitlin Hunterin suunnittelema Ghost Horses -kaarrokepaita. Tykkään Caitlinin ohjeista hurjasti, aiemmin olen neulonut häneltä Soldotna Cropin ja Jupiter Cropin. Lyhythihaiset ja lyhyehköt paidat valmistuvat mukavan nopsasti, vaikka kirjoneule varsin tiukkaa keskittymistä vaatiikin.

Ghost Horses -puserossa laukkaavat tietysti (haamu)hevoset, kuvio on mielestäni kerrassaan mainio. Väriä paitaan tuo Spincycle Yarnsin upea Dyed in the Wool -lanka. Samaista on käytetty ohjeessakin, käänsin vain värityksen toisin päin, eli hevoseni ovat tummia eivätkä vaaleita. Valitsin väriksi Pick Your Poison, toisena lankana on amsterdamilaisen Westwoolin Bicycle värissä Canal House.

Ottamastani kuvasta muutes huomasin pienen virheen kirjoneuleessa. Näemmä olen seurannut turhan tiiviisti tanskalaista Kolmekymppiset-sarjaa, jota katsoin Areenasta tätä tehdessäni. (Varoitus: sarja aiheuttaa matkakuumetta Kööpenhaminaan.)

Ja välillä sentäs valmistuukin jotain, kuten tämä Jonna Hietalan suunnittelema Lento-paita Laine-lehdestä numero 11. Tämä oli tosi kiva ja huoleton neulottava – paksuilla puikoilla työ eteni mukavan joutuisasti. Lento on tullut myös työn puolesta kovin tutuksi, sillä minulla on nykyisin suuri ilo toimia Laineen Social Media Managerina. Järjestimme kesällä paidasta yhteisneulonnan, hashtagilla #lentosummerkal pääsee ihastelemaan sen satoa Instassa. Talvea vasten tästä voisi toteuttaa myös pitkähihaisen version, niin paljon kuin näistä vajaamittaisista hihoista pidänkin.

Lankana omassa Lento-paidassani on Hedgehog Fibresin Skinny Singles värissä Damsel sekä Gepard Kid Seta värissä Dark Purple. Jos innostun neulomaan vielä toisenkin, niin silloin voisin valita samanväristä lankaa kahdessa eri vahvuudessa. Yksivärinenkin pinta meinaan kiinnostaa!

Makers gonna make – there is always more than one knit on my needles at the same time.

Uusi syysmyssy

Puikoillani on monenmoista villatakkia ja -paitaa, mutta kaipasin niiden keskelle jonkun nopsasti valmistuvan, tosi huolettoman telkkarineuleen. Siis sellaisen, jota voi neuloa telkkarin äärellä ilman että tarttee juurikaan kurkkia ohjetta. @imsowool-instatililtä löytyi juuri passeli pipo tähän, ilmainen ohje on tarjolla Hennan profiilin kohokohdissa! Pistin siis puikoilleni myös I’m so mohair -myssyn.

Ohjeessa on pari eri puikkovaihtoehtoa, omani neuloin nelosen puikoilla ja 96 silmukalla. Lopussa vähän jännitti riittääkö lanka, sillä tein ehkä tilkkasen yli 38 cm ennen kavennusten aloittamista – työ eteni hurjan nopsasti. Vaan ei mennyt edes kovin tiukille, lankaa olisi piisannut vielä useampaan kerrokseen.

Pipo neulotaan neljällä säikeellä silkkimohairia, tämä syntyy näppärästi neljästä 25 gramman kerästä. Itseltäni löytyi sopivasti tuota purppuraista Gepardin Kid Setaa omasta takaa tarvittava määrä, muussa tapauksessa olisin suunnannut Snurren runsaan silkkimohairvalikoiman äärelle.

Kuvissa näkyvä villapaita on muuten neulottu samaisesta langasta. Sitä en ole tehnyt itse, vaan paidan neuloi minulle ihana äitini. Kyseessä on Hurma-pusero Leeni Hoimelan mainiosta Urban Knit -kirjasta.

En ole tainnut aiemmin neuloa mitään neljällä langalla samanaikaisesti, mutta helposti sujui, kaikki säikeet pysyivät hyvin mukana menossa. Saas nähdä, innostunko toteuttamaan tällaisen pipon myös jossain vaaleammassa värissä – olen meinaan lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Myssy on juuri sopivan muhkea ja rento!

My new favourite: #imsomohairbeanie. So fluffy and lovely!

Kakkoskauluri

Viime talven luottoasusteeni oli neonvärinen kauluri. Se valmistui marraskuussa, ja oli ahkerassa käytössä aina kevääseen asti. Kauluri oli niin kiva ja käytännöllinen, että päätin toteuttaa toisen vaaleammassa värimaailmassa. Kyseessä on Lavanya Patricellan suunnittelema Fingering Brioche Bandana Cowl, jonka ohjetta voin vilpittömästi suositella!

Olen tehnyt kaulurista sen pienemmän koon, ja molemmilla kerroilla käsinvärjätty lanka on rytmittinyt suljetussa neuleessa suorastaan täydellisesti. Ilmeisesti tuossa noin sadassa silmukassa on jotain taikaa, sillä pienempi tai isompi ympärysmitta ”rikkoo kuvion”. Nyt väripinta on kuin marmoroitu, aivan ihana siis.

Tämä valmistui kesällä, joten se vasta odottelee käyttöä, mutta jahka kelit tästä viilenevät… Olen harkinnut myös täysin yksivärisen kaulurin tekemistä, mutta sitä olisi ehken tylsä neuloa. Ehkä sen sijaan yksivärinen myssy tämän kaveriksi?

This is already my second Fingering Brioche Bandana Cowl. The pattern by Lavanya Patricella is super fun to knit!

Viiden vuoden Vector

Jotkut neuletyöt unohtuvat toisinaan puikoilleni pitkäksi toviksi. Siis todella pitkäksi. Ennätyksen on tainnut tehdä hiljattain valmistunut Vector-huivi. Löysin näet Instasta kuvan heinäkuulta 2017, ja siinä tekeillä on huivin ensimmäinen raita.

Työn suunnittelu alkoi vieläkin aiemmin, olen ostanut langat lontoolaisesta lankakauppa Loopista vappuna 2016. Brooklyn Tweedin Loftia ei vielä tuolloin saanut Suomesta, tai ainakin valikoima oli suppea, ja halusin neuloa huivin juuri ohjeessa käytetyllä langalla. Muistan valinneeni sävyt huolella – seuraava valintaprosessi olikin sitten värien järjestys. Vyyhtejä tuli pyöriteltyä pöydällä moneen otteeseen, ennen kuin olin täysin tyytyväinen. Väriraidat kun toistuvat huivissa symmetrisesti yksittäisestä keskiraidasta päätyihin päin.

Puolivälin krouvin saavutin heinäkuussa 2018, todisteena asiasta on ylläoleva otos. Muistan neuloneeni tätä työtä ainakin ystäväni Sissen vanhempien luona Saimaanharjussa, missä vierailin samaisen vuoden lopulla. Tuoreempana muistona on Parasite-elokuvan katsominen kyseistä huivia neuloen.

Ohjeessa oli kaksi kokoa, ja koska valitsin niistä suuremman, on huivi niin iso, että se menee myös torkkupeitosta. Tämä onkin löytänyt paikan sohvaltamme, missä se lämmittää mukavasti joko peittona tai hartioille aseteltuna. Malli on simppeli, aina oikeaa, joten työ soveltui juuri parahultaisesti telkkarin äärellä tai reissussa neulottavaksi.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin huivin päätyihin icord-reunuksen. Sellainen sopi niin hyvin yhteen huivin huoliteltujen reunojen kanssa! Oikeastaan ainoa haaste oli arvioida lopussa se, paljonko varata lankaa reunuksen neulomiseen. Saattaa olla, että eka yritys ei mennyt maaliin asti, vaikka laskinkin kerrosten lukumäärän huivin toisesta päädystä… Jokainen raita on yhden vyyhdin mittainen, mutta kerrosten määrässä on silti pientä vaihtelua.

Kastelin ja pingotin valmiin työn, mikä kyllä teki sille vielä oikein hyvää. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa Soak Wash -pesuaine. Huippukätevä tuote, sillä sitä ei tartte huuhdella pois.

Lopputulokseen oon enemmän kuin tyytyväinen. Kai se olisi voinut nopeamminkin valmistua, mutta ajattelen, että töissä on dediksiä, käsitöissä ei!

Tässä työssä kivaa oli myös se, ettei jämälankaa jäänyt.

Soma sohvatyyny

Kävin jo reilu vuosi takaperin Hilmalassa mainiolla yhden illan vapaakudontakurssilla. Lopputuloksena oli puolisen metriä kaunista kangasta koristetyynyyn, jonka ompelin viimein valmiiksi.

Tyynyn takapuolelle minulla oli varattuna Kässäkerho Pom Pomin napakkaa pellavakangasta, joten kokonaisuudesta tuli kertakaikkisen ihana. Tekemäni helmipoimintakokeilut tuovat tyynyn pintaan mukavasti tekstuuria, ja saumat kätkevät sopivasti kaikki kudotun kankaan reunojen epätasaisuudet.

Tyynykangasta olikin erityisen huoletonta kutoa, sillä reunat sai ihan luvan kanssa jättää epätasaisiksi. Yleensä kun olen tosi tarkkana niiden siisteydestä, mikä tahansa ei mene laaduntarkkailustani läpi…

Tästä tuli juuri sopiva väripilkku tummanharmaalle sohvallemme!

The fabric is made on the rigid heddle loom.

Kirjoneulekauluri

Instagramia selatessa tuli hiljattain vastaan niin soma kauluri, että tiesin välittömästi neulovani itsekin sellaisen. Kacey Herlilyn Palm Springs Cowl ihastutti myös nimensä puolesta, sillä se toi mieleeni mainion ja juuri sopivasti kreisin Palm Springs -elokuvan.

Valitsin kirjoneulekauluriin samaa lankaa kuin aiemmin tänä syksynä neulomaani briossikauluriin. Siis Madelinetoshin Tosh Merino Lightia mustana ja neonvärisenä.

Kirjoitin briossikaulurinkin kohdalla siitä, kuinka neonvärinen lanka rytmittyy tosi kauniisti. Piñata Pop on kuin tehty juuri kaulureita varten!

Kirjoneuleessa oli selkeä mallikerta, ja silmukkamerkit tekivät sen seuraamisesta tosi helppoa. Joka toisella kerroksella neulottiin pelkkää mustaa, joten etenkin ne kerrokset etenivät huippunopsasti. Eikä koko kaulurinkaan tekemiseen monta iltaa kulunut.

Lopputulos on ohut ja pehmoinen – ja ennen kaikkea mielestäni huippusoma. Kastelu ja pingotus viimeistelivät kaulurin, joka pääsi heti käyttöön.

More cowls, please! This is Palm Springs Cowl by Kacey Herlily.

Milburn-myssy

Ystäväni Heidi toivoi itselleen pipoa, ja lupasin hänelle sellaisen neuloa. Kävimme yhdessä vähän toiveita läpi, jonka jälkeen osasin antaa muutaman lankasuosituksen. Heidin valinta oli Sandnes Gardin Alpakka Ull (65 % alpakka ja 35 % villa) hempeän vaaleanpunaisena eli sävyssä 3511 pudder.

Ohjeen sovelsin omasta päästä, tein matkan varrella hieman muistiinpanoja – näistä hyvinkin on iloa myös muille!

Loin 80 silmukkaa 5 mm:n pyöröpuikoille ja neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria noin 8 senttiä. Oikeat silmukat neuloin kiertäen eli takareunasta.

Resoriosuuden valmistuttua käänsin työn, jolloin resorista sai sen kauniimman puolen näkyviin. Käännöksen tein German short row -tekniikalla. Nimi on aikamoinen, mutta tekniikka itsessään älyhelppo, ja käännöskohdasta tulee tosi siisti. Kurkkaa ohjevideo vaikkapa täältä.

Sitten neuloin sileää neuletta 18 senttiä, sillä toiveissa oli varsin syvä myssy. Lopuksi vielä kavennukset, joita lähestyin rennolla otteella:

  1. kavennuskerros: Neulo noin 10 silmukan välein kaksi silmukkaa oikein yhteen.
  2. kavennuskerros: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen jokaisessa kavennuskohdassa siten, että yhdistät edelliskerroksen kavennetun silmukan ja sitä edeltävän silmukan. Kavennukset kun kaartuvat hieman oikealle.

Jatka kavennuksia joka kerroksella samaan tapaan kunnes jäljellä on enää muutama silmukka. Itselläni taisi olla kuusi silmukkaa jäljellä, kun katkaisin langan ja vedin sen silmukoista läpi.

Mielestäni pipo kaipasi vielä tupsua, joten askartelin sellaisen. Edelliskerrasta olikin jo melkoisesti aikaa!  Lankaa pipoon kului noin puolitoista kerää, joten tupsumateriaalia jäi mukavasti. Lisäsin mukaan myös hieman mustaa lanka kontrastia antamaan. Saas nähdä, tykkääkö Heidi tupsusta, se on onneksi tosi helppo napata irti, jos niin haluaa – kiinnitin tupsun rusetilla pipon sisäpuolelle.

Ja resorin käänsin noin 6 sentin kohdalta, pari senttiä jäi piiloon, jolloin käänteestä tuli vieläkin somempi.

Pipolla pitää tietysti olla nimi, tästä tuli Milburn. Katsoin näet neuloessani Sex Education -sarjaa, jonka päähenkilönä viilettää Otis Milburn.

Milburn hat, so simple and beautiful!

Kaunein kauluri

Toisinaan lankavyyhdin nähdessään tietää oitis, mitä siitä haluaa neuloa. Ihastelin Madelinetoshin neonväristä vyyhtiä jo alkusyksystä Snurressa, mutta silloin en vielä tarttunut siihen. Oli meinaan varsin ärhäkkä ilmestys. Vyyhti sekä neuleidea jäivät kuitenkin mieleen kummittelemaan, ja seuraavalla kerralla kiusaus oli ylittämätön.

Valitsin Piñata Pop -neonvärin kaveriksi mustaa, ja toteutin haaveilemani kainostelemattoman briossikaulurin. Tosh Merino Light -langasta syntyi sopivasti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl (mallista on omat versionsa myös paksummille langoille).

Ja miten ihana siitä tulikaan!

Kaulurin yläosa neulottiin suljettuna neuleena, jolloin langan väritys rytmittyi aivan täy-del-li-ses-ti! Eri värialueet muodostavat kuin omanlaisensa marmorikuvion, miten silmukkamäärä sattuikin juuri kohdilleen. Alaosa tehtiin tasona, jolloin lopputulos on levottomampi, mutta kiva sekin!

Lankaa jäi ihan reilusti, tähän ei kulunut edes puolikasta vyyhtiä kummastakaan väristä, joten saatanpa tehdä vielä toisen – kokonaan suljettuna neuleena.

Värimaailma huokuu ihanasti sekä kasaria että ysäriä, työnimenä kaulurillani olikin after ski -asuste. Tämä sopisi upeasti myös toppahaalarin kaveriksi rinteeseen. Tai sitten sinne after skihin, mukillinen minttukaakaota, kiitos!

My Fingering Brioche Bandana Cowl is ready and it’s fabulous!

Kaunoa ja kuvioita

Ensimmäinen aikuisiällä tekemäni ristipistotyö oli hodari! Sen jälkeen olen siirtynyt pitkälti pelkkiin teksteihin, kunnes tänä kesänä innostuin yhdistelemään sanoja ja kuvia. Hempeitä kukkia ja painavia sanoja, juuri parahultainen yhdistelmä. 

Kukkakuvion valinta oli muuten yllättävän haastavaa, selasin Pinterestiä pitkään ennen kuin löysin mieleiseni. Samalla sain tosin tallennettua monen monta kuviota, joita voin tuonnempana hyödyntää, joten etsintä oli myös hyödyllistä ja ältsin inspiroivaa.

Se on sanottava, että ruusukuvio oli todella hidas pistellä, ihan heti en lähde tekemään toista samanmoista. Pelkissä teksteissä onkin se mukava puoli, että ne valmistuvat suht nopsasti, etenkin kun suosin kapeahkoja tikkukirjaimia. Kauno on heti työläämpää, tehdessä saa olla tosi tarkkana. 

Suunnittelemassani työssä yhdistyivät juurikin kuvio + kauno, huh! Lopputulos on kuitenkin niin ihana, että kannatti nähdä pistelyn vaiva.

Kaunokirjaimia kokeilin myös värilliseen aidakankaaseen, jota tilasin Etsystä. Claire Brown myy värjäämiään kankaita, ja valikoima on vielä laajentunut selvästi siitä, kun tilasin omani. Seuraavaksi houkuttelisi vaikkapa ärhäkän keltainen tai violetti kangas, johon voisi kirjoa valkoisella langalla…

Alimman rivin Diem-sana vaan tuli rivin taikka pari väärään kohtaan, vaikka kuinka yritin suunnitella huolellisesti etukäteen. Haluaisin sen aavituksen vasemmalle, mutta enää en viitsi korjata, siitä purkamisesta jäisi jälki kankaaseen. Paras aina saada homma kerralla maaliin! Onneksi kangasta on vielä useaan tauluun, ensi kerralla sitten tarkempana.

 —

Cross stitch, the best stitch!