Blogi

Kudonta-ajatuksia

Tällä(kin) viikolla olen viettänyt monen monta tuntia kangaspuiden äärellä. Monet istuvat kudontaluokassa puiden edessä kuulokkeet korvilla, mutta minä tykkään kuunnella ajatuksiani. (Perjantaina tosin tein poikkeuksen, ja pistin kuulokkeisiin Hassisen konetta, Angus & Julia Stonea sekä Gaselleja).

Aloittaessani työväenopiston kudontakurssilla tammikuussa 2017 minulla ei ollut laisinkaan aiempaa kudontakokemusta. Ihan ensimmäinen kudontatyöni oli laudeliina puuvillapellavasta, sidoksena toimikas. Muistan tehneeni koko liinan pelkkää suoraa poljentaa. Olin täysin pää pyörällä erilaisista poljennoista ja niiden vaikutuksesta lopputulokseen, joten halusin ottaa varman päälle. Poljentaohjeet olivat ihan hepreaa. Ihan laudeliinan loppuun rohkenin kuitenkin kokeilla pätkän kärkipoljentaa ja koin ahaa-elämyksen. Poljennan logiikka aukeni!

Vieläkin välillä joku juttu saattaa etukäteen tuntua haastavalta, mutta kun pääsee itse puiden ääreen kokeilemaan, ei se olekaan vaikeaa.

Nyt kudontakokemusta on kolmen vuoden ajalta – matkan varrella vastaan on tullut monia oivalluksia. Listasin kudonta-aiheisen ajatuksia:

  • Aiemmin ajattelin, että kangaspuilla kudotaan mattoja. Piste. Näinhän ei toki ole, olen itsekin kutonut enemmän kaikkea muuta. Esimerkiksi villasta syntyy vaikka mitä ihanaa.

    Eikä luhalla aina paukuteta kovaa. Monissa töissä se vain tuodaan hellävaroen kankaansuulle.

  • Luhan ja muut kangaspuiden osat olen oppinut kuin varkain. Alussa en todellakaan tiennyt, mitä vaikka niisiminen tarkoittaa.

  • Jokaisessa työssä on oma ideaalitiheys. Jos kuteen lyö liian tiiviisti, tulee peltiä (kokemusta on!). Työ saa usein olla puissa yllättävänkin harva, se tiivistyy (eli kutistuu) kyllä kun otetaan puilta. Kannattaa tarkkailla läpi työn, että tiheys pysyy oikeana.

  • Väreistä ja niiden käytöstä voisi oppia loputtomasti lisää. Paras olisi, jos voisi tehdä pienen kokeilun / mallitilkun kangaspuilla värejä valitessaan. Toistaiseksi sellainen ei useinkaan ole mahdollista, mutta muutaman kerran olen jäljitellyt sidosta pahvinpalan ympäri.

  • Värit alkavat helposti elää omaa elämäänsä, kun langat sitoutuvat toistensa lomaan. Jos loimessa on vaikkapa kolmea eri väriä, saattaa joku niistä korostaa kudelangan sävyä – ja joku toinen taas himmentää sitä.

  • Näpit irti reunoista! Etenkin alussa sörkin reunoja herkästi ja kiristelin / löysäilin lankoja. Usein paras ja siistein lopputulos tulee, kun reunoihin ei koske laisinkaan. Senkus syöttää kudetta tasaisesti läpi työn. Tämä vaatii hieman harjoitusta ja luottoa omaan tekemiseen, ja toimii etenkin ohuiden materiaalien kanssa.

  • Mattojen kohdalla sörkkiminen on kuitenkin sallittua. Paksut kuteet kestävät käsittelyä, tykkään asetella etenkin trikookudetta oikein päin reunaan, vaikka se vähän tekemistä hidastaakin.

  • Rullasukkula on suosikkini. Etenkin kapeahkot työt etenevät mukavan nopsasti, eikä sukkulaa tarvitse laskea käsistä luhan liikauttamisen ajaksi. Ihanan kätevää, olin tosi innoissani kun opin tämän kudontatavan!

Tämän vuoden kudontatyöt työväenopistolla on nyt tehty, seuraava kudontavuoro minulla on tammikuun alussa. Onneksi kotona on kudontakehys, seuraava loimi syntyy siihen. Ja parin viikon päästä kohtaan pirtakangaspuut Hilmalassa, samoin joulun aikoihin tulee varmastikin kudottua jotain Mikkelissä, missä minulla on pyöräspuut…

__

Weaving is my favorite hobby!

Kädentaitomessuilla 2019

Suuntasin viime viikonloppuna Tampereelle Suomen Kädentaidot -messuille. Enkä ollut ainoa – messuilla tehtiin tänäkin vuonna uusi kävijäennätys. Kolmen päivän aikana kävijöitä oli peräti 55 436. Itse messuilin tänä vuonna lauantaina, mutta virittäydyin messutunnelmaan jo aiemmin viikolla. Somessa oli mukavasti etukäteisfiilistelyä, ja perjantaina ehdin katsoa monen monta instastooria messuilta.

Melkein ekana astelin Hilmalan osastolle. Olen menossa Hilmalaan kurssille joulukuussa. Olkoon leppoisa kurssi-ilta pirtakangaspuiden äärellä kuin työpaikan virkityspäivä minulle, freelancerille. Sain lahjakortin kurssille joululahjaksi viime vuonna, nyt syksyllä muistin viimein katsoa itselleni sopivan kurssi-illan.

Pirtakangaspuut eivät ole omin juttuni, testasin sellaisia viime keväänä. Olen enemmän isojen puiden ystävä, mutta tohkeilen silti illasta Hietsussa. Kivaa mennä kutomaan työ, ja messuosasto tarjosi ihania kudontaideoita. Niitä kelpaa haudutella vielä muutama viikko.

Osastolla piisasi tohinaa, on helppo ymmärtää miksi monet ihastuvat pienikokoisiin ja helposti liikuteltaviin pirtakangaspuihin. Loimen rakentaminenkin on niihin paljon simppelimpää kuin ”oikeisiin” puihin. Pirtakangaspuiden suosiosta kertoo myös se, että Toika lanseerasi messujen alla Siru-huivipuut. Ne olivat mukana messujen uutuustuotenäyttelyssä, eli pääsivät viiden parhaan joukkoon.

Entä mikä olikaan vuoden uutuustuote? Voittajaksi valittiin Vuonuen muoviton sukkalanka. Pentti- ja Wilhelmi-langoissa polyamidi on korvattu puukuituisella tencelillä.

Viime vuoden messuilta tein parikin pinssihankintaa, ja kaikenlaiset neulonnan oheistuotteet kiinnostivat myös tällä kertaa. Pinssejä bongasin yllättävän vähän, erilaisia kässäpusseja sen sijaan oli ihan mukavasti tarjolla (tässä englanninkielinen project bag toimii kyllä paremmin). Mieleen jäi myös Don Fisherin ihastuttavat kala- tai oikeastaan meriaiheiset pussukat. Kerän osastolla napotti simpukoita, pikkusinttejä ja merihevosia. Mainiota, että Don Fisherin tuotteita saa nykyään myös Suomesta. Merkki on itselleni tuttu jo useamman vuoden takaa.

Kaikkein tarkimmin tutkin messujen lankatarjontaa. Samoin kaikki kudontaan, tuftaukseen tai ryijyihin liittyvä kiinnosti erityisen paljon. Langoista silkkimohair tuntuu olevan nyt pinnalla, olen itsekin yhdistänyt sitä usein pipoissa paksumpaan lankaan. Etenkin Aaran pikkuruiset silkkimohair-vyyhdit olivat huippusomia. Aara oli muutenkin kiva uusi tuttavuus, Suomessa käsin värjättyä lankaa ja aivan i-ha-na värikartta. Tykkään myös nimestä, sillä siinä on vain yhden kirjaimen ero omaani…

Taito Pohjois-Pohjanmaan osastolla puolestaan pääsi kokeilemaan tuftausta. Tai punch needle -tekniikkaa, mitä termiä sitten haluakaan käyttää! Tavallaan ne kai ovat yksi sama, tuftaustyökalun ja punch needle -työkalun toimintaperiaate ainakin on ihan samanlainen. Minulla on jo kaksi Oxford Punch Needleä, joita messuillakin pääsi kokeilemaan. Lisäksi olen tilannut Etsystä 1970-luvulta peräisin olevan Speed Tufting Toolin. Myös tuftauskehys löytyy, isäni nikkaroi minulle sellaisen kesällä syntymäpäivälahjaksi mittatilauksena. Tuli huippuhyvä, se on yksi parhaista koskaan saamistani lahjoista.

Kehys on ollut käyttöä vailla, koska sopiva kangas on vielä uupunut. Nyt messukokeilujen innoittamana ostin Toikalta palan tuftauskangasta, joten pian pääsen viimein tositoimiin! Kuulin myös, että Monks cloth -kangasta olisi tulossa Taito Shopin verkkokauppaan. Sitä tilaan oitis kun se ilmestyy valikoimaan, sillä aiemmin tuota monen punch needlen parhaaksi kaveriksi kehumaa kangasta ei ole saanut Suomesta laisinkaan.

Yksi kauneimmista osastoista oli Suomen Käsityön Ystävillä. Esillä oli useita ryijyjä, kuten Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat uutuusryijyt Alku ja Ilma sekä Saanan ja Ollin Elonkierto. Haaveilen taas uudesta ryijyprojektista, vaikka edellinenkin on vielä hieman kesken. Idea uuteen ryijyyn olisi jo, vain työpiirros uupuu… Ryijyjen näkeminen on kyllä joka kerta yhtä inspiroivaa, on mukava tutkia nukan pituutta ja suuntaa sekä erilaisia värisekoituksia.

Kaikkinensa erittäin inspiroiva lauantai siis, aion varmasti osallistua messuille myös ensi vuonna. Silloin vieläpä on Kädentaidot-messujen 25-vuotisjuhlavuosi, joten sitä suuremmalla syyllä mukaan taas. Tulevan juhlavuoden teemoja ovat taito, taitavat tekijät ja taidokkaasti tehdyt tuotteet. Kuulostaa lupaavalta, sillä olen omasta kädenjäljestäni erittäin tarkka.

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

__

Finnish Craft and Design Fair in Tampere – A must be event in every November!

Mainio Kässämeininki

Parhaat käsityökirjat synnyttävät välittömästi inspiraatiota, ja Marjo Mainingin Kässämeininki – 35 ideaa kotiin on ehdottomasti juuri sellainen teos. Vasurina hihkuin innosta jo omistuskirjoituksen kohdalla: Omistettu kaikille vasenkätisille visionääreille, joille on joskus sanottu ”ei tuosta mitään tule!”.

Innostavuudesta kertoo myös se, että selasin kirjan yhdeltä istumalta läpi. Halusin heti tietää, mitä kaikkea huikeaa se ohjeistaa tekemään!

Mukana on 35 sisustuskäsityötä, ohjeiden ja tarvikelistauksen ohella kuhunkin on määritelty vaikeustaso (helposta haastavaan) sekä tekemiseen tarvittava aika suuntaa antavasti. Lisäksi jokaisen ohjeen yhteydessä on mainio pieni teksti, usein minä-muotoon aseteltuna. Se käsittää Marjon omakohtaisia muistoja ja havaintoja, ja lukijaa lähestytään ihanan kannustavalla otteella. Kyseiset tekstit olivat ehdoton suosikkikohtani kirjasta, myös alkusanat oli kirjoitettu samaisella persoonallisella tyylillä. Etenkin muisto kuudennella luokalla tehdystä hymynaamatyynystä on hurmaava.

Kreisit virkatut tyynyt -ohjeen yhteydessä Marjo puolestaan kirjoittaa näin: ”Nykyään menen käsityökursseille avoimin mielin. Opettelen uuden taidon enkä harmistu, jos lopputulos ei ole heti täydellinen.” Se kolahti itselleni erityisen kovaa, sillä olen tosi kriittinen käsitöideni lopputuloksen suhteen. Rima on välillä ehkä turhankin korkealla – yritän jatkossa laskea sitä. Käsityöt ovat kuitenkin ennen kaikkea mukavaa ja rentoa puuhaa, eivät mikään arvioitava suoritus! Kirja muistuttaa mukavasti siitä, että rento kässämeininki on paras meininki.

Kässämeininki tarjoilee nimenomaan ideoita. Tarkoitus ei ole toisintaa kirjan malleja, vaan soveltaa ohjeita omalla tyylillä. ”Ajattele ohjeita viitteellisinä ja luo omanlaisia esineitä”, kehotetaan alkusanoissakin.

Aion toteuttaa oman versioni ainakin kustomoidusta räsymatosta, myös kirjottu valokuvatyyny houkuttelee. Samoin roiskelakanat tekivät vaikutuksen, nimensä mukaisesti niissä lakanoihin on roiskittu väriä suihkepullon avulla. Somat lakanat näyttivät tutuilta, ja ne ovatkin vilahtaneet useampaan otteiseen Marjon Instagram-tilillä @marjorieoflove, jota olen seurannut jo pidemmän aikaa. Omat roiskelakanat voisivat olla ensi kesän juttu, roiskuttelu hoituisi mukavasti pyykkinarulla…

Sen sijaan punch needle -tyynyn haluan valmistaa jo lähiaikoina, kyseisen tekniikan aion ehdottomasti ottaa haltuun. Muutamia pieniä kokeiluja olen jo tehnyt, ja Marjon valmistama tyyny (napottaa sohvalla keskellä kansikuvaa) on niin hieno, että olisi mahtavaa kokeilla itsekin jotain samantyylistä. Suunnitelmat hautumaan siis!

Kässämeininki-kirja saatu blogin kautta.

Kässämeininki is one of the most inspiring craft books I’ve read recently.

New York, New York

Vietin elo-syyskuun taitteessa reilun viikon New Yorkissa ystäväni Hannen kanssa. Reissumme oli huippuonnistunut – ihania paikkoja, ihanaa ruokaa, ihana keli. Ihan kesä vielä, monena päivänä (ja parina yönäkin) saimme nauttia hellelukemista. Kaikki sujui rennosti ja mukavasti ja arki Helsingissä unohtui, välillä piti ihan tosissaan miettiä, että mikä viikonpäivä onkaan. Eipä sillä, lomalla viikonpäivät saavatkin unohtua, mutta halusimme mennä katsomaan Beetlejuice-musikaalia oikeana päivänä…

Vietimme aikaa etenkin Brooklynin Williamsburgissa, missä myös majoituimme ystäviemme luona. Lähistöllä oli monen monta kivaa kuppilaa, ja hyvän kahvin ohella tuli nautittua myös useampi Brooklyn Lager. Kyseinen olut on suosikkiani, ja se valmistetaan juuri Williamsburgissa Brooklyn Brewery -panimolla, missä tietysti vierailimme.

Graffiteja, muraaleja ja muuta katutaidetta New Yorkissa on hurjan paljon. Aika usein tuli pysähdyttyä ottamaan kuva jostain hienosta teoksesta. Ja ettei taide olisi jäänyt vain kaduille, suuntasimme Beyond the Streets -katutaidenäyttelyyn. Huikea ja hurjan laaja näyttely oli sopivasti ”meidän kulmilla” Brooklynissa, pari tuntia kului ihan hujauksessa graffitien evoluution parissa.

Muita näyttelykohteitamme olivat muun muassa Solomon R. Guggenheim Museum sekä Whitney Museum of American Art.

Entä mitä olisikaan kaupunkiloma ilman lankakauppavierailua? Silkkaa hulluutta, mikäli asiaa minulta kysytään. Valitsin kohteeksi Purl Sohon, sillä oli tosi kivaa päästä vierailemaan liikkeessä, jonka meininkiä olen seurannut somessa pitkään. Tarjolla olisi ollut kaikenlaista ihanaa – tietysti lankaa, mutta myös kankaita, tarvikkeita, kirjoja, ohjeita… Hillitsin kuitenkin itseni suuremmilta ostoksilta, ihastelu ja inspiraation kerääminen saivat piisata, sillä olimme reissussa vain käsimatkatavaroin. Pienen matkamuiston sentäs valitsin, repussa on aina tilaa Purl Soho -kangaspussukan verran.

Minua kiinnosti myös Jenkkien kudontakirjatarjonta. Etsin monesta kirjakaupasta Crafts-osaston, mutta tarjonta oli yleisesti pienoinen pettymys: parempi kuin Suomessa, mutta silti varsin suppea. Pitänee tehdä pari tilausta netin kautta, sillä kaipaan hyllyyni ainakin Lindsey Campbellin Welcome to Weaving 2 -teosta (ykkösosa kokoelmassani jo on).

Toisaalta lienee hyvä, etten löytänyt kiinnostavia teoksia, kudontakirjat kun ovat yleensä aika isokokoisia ja painavia. Niissä olisi ollut roudaamista kotiin… Yhden heräteostoksen kuitenkin tein. Alanna Okunin The Curse of the Boyfriend Sweater: Essays on Crafting herätti kiinnostukseni oitis kun sen näin. En meinannut malttaa lopettaa kirjan selailua, joten opuksen ostaminen tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Reissuun mahtui myös monia ihania ruokaelämyksiä. Heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme brunssille Julietteen. Williamsburgissa söin myös elämäni kreiseimmän pitsasiivun, vegaanisen Mac’s Reprise -pitsan täytelistaus näytti tältä: elbow macaroni, ground beef, mozzarella, cheddar, hot sauce. Makaroonia pitsassa, toimi! Makuelämyksen tarjosi Vinnie’s Pizzeria.

Mieleen painui myös ihana ilta Bushwickissa Koillis-Brooklynissa, missä herkuttelimme Union Pizza Works -pitseriassa. Baarien ja ravintoloiden lisäksi Bushwickissa oli lähinnä muraalein koristeltuja teollisuushalleja, kaikessa rujoudessaan pidin paikasta tosi paljon.

Illallispaikoista ehkä kaikkein mieluisin oli kasvisravintola The Butcher’s Daughter, Brooklynissa sekin (kyllä me välillä muuallakin käytiin!). Myös hampurilaisketju Shake Shackin Shroom Burger oli ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ihan älyhyvä portobelloburgeri, saisipa Suomestakin samanlaisia!

Liikuimme usein metrolla, missä monen aseman nimestä tuli mieleen joku biisi. Huomaa kyllä, että New Yorkista on ammennettu populaarimusiikissa. Ja toki kuljimme paljon myös jalan. Yhden iltapäivän vietimme aurinkoisessa Central Parkissa, Brooklyn Bridgen puolestaan ylitimme sopivasti auringonlaskun aikaan. Puhelimen askelmittarin lukemat olivat aina päivän päätteeksi melkoiset.

Reissussa itseni yllätti ehkä eniten se, ettei missään ollut oikeastaan ruuhkaa, vaikka suurkaupungissa oltiinkin. Väentungoksen kohtasimme ainoastaan Times Squarella, missä pistäydyimme musikaalin jälkeen.

Tämä oli ensimmäinen kertani Amerikassa. Reilussa viikossa ehti nähdä mukavasti New Yorkia, ja vaikka kaupungissa varmasti piisaisi tutkittavaa loputtomiin, kiinnostaisi mahdollisella seuraavalla reissulla länsirannikko. Haaveilen jo käsityömatkasta Portlandiin Oregonin osavaltioon, missä on paljon aktiivisia neulojia ja lankavärjäreitä…

A trip to New York was my first time in America – hopefully not the last time! Next time I would like to travel to Portland, Oregon…

Huivi tilaustyönä

Suunnittelemani hellehuivi taipuu hienosti myös syyshuiviksi! Kudoin siis keväällä Kutomo Craft Studiolle suunnittelemaani loimeen myös toisen, hieman suuremman huivin. Se oli tilaustyö ystävälleni Tiinalle.

Tiina sai huivinsa jo kesällä, mutta tällimme sattuivat tuolloin sadepäivälle, joten sovimme kuvaushetken hieman tuonnemmaksi. Muutama viikko vaihtui muutamaksi kuukaudeksi, mutta viime sunnuntaina kohtasimme syysauringon paisteessa. Oli mukavaa ikuistaa huivi, niin myöhemminkin muistaa, mitä kaikkea on tullut kudottua.

Huivi näyttää tosi kivalta myös villakangastakin kaverina – ja sen saa tarvittaessa tosi tiiviisti kaulaa vasten, antaa syystuulen vaan puhaltaa!

Huivi on kudottu samoista langoista kuin omanikin, ja vaihtelin tässäkin värejä ja poljentaa ihan fiilispohjalta. Tiinalla oli muutama toive raidoituksen suhteen, samoin pituuden katsoimme etukäteen tarkasti yhdessä. Oli hyvä lähtökohta sovittaa minun huiviani ja laskea sitten, paljonko haluaa lisää pituutta.

Sunnuntaina nautimme ensin kuumat juomat ja korvapuustit sympaattisessa Pikku-Vallilassa, sitten kuvasimme Vallilan värikkäillä kaduilla. Ja saatoimmepa pyydystää kaiken ohella muutamat Pókemonitkin, meillä molemmilla kun on puhelimessa Pókemon Go -peli…

This colourful scarf I weaved to my friend Tiina.

Puolapussi

Keväällä ompelemani vuorellinen pussukka pääsi heti aktiiviseen käyttöön. Se on juuri passeli koti lankarullille ja puolille, joita tarvitsen toisinaan kangaspuilla kutoessani. Olenkin kuljettanut siinä puuvillaisia kudontalankoja sekä Malmille että Jätkäsaareen, siis työväenopistolle ja Kutomo Craft Studiolle.

Pussukka valmistui osana käsityö- ja muotoilukoulun opintojani. Niihin kuului keväällä sekä kankaanpainantaa että ompelua, joten ei liene vaikea arvata, että olen ommellut pussin itse painamastani kankaasta.

Päällinen on pellavaa, kuviot olen painanut siihen seulalla. Jälki ei ole täysin tasaista, mutta pieni rosoisuus on oikeastaan aika kaunista. Kuvioiden kohdistamisessa pääsin treenaamaan myös kohdekulman käyttöä, vitsit mikä mainio onnistumisen tunne koittikaan, kun alareunat osuivat täydellisesti kohdakkain. Sisus puolestaan on ohutta puuvillaa, seulan testaamiseen käyttämäni ”suttukangas” taipui mainiosti vuoriksi.

Kaikki muut taisivat ommella vaatteen, mutta minulle oli alusta alkaen selvää, että tekisin pussukan. Surruttelin koko pussin opettajan Singerillä vuodelta 1934 – kone teki ainoastaan suoraa tikkiä. Kokonaisuus on simppeli, mutta vuorikankaassa piisasi silti sopivasti haastetta kaltaiselleni ompelunoviisille. Tämä oli hauska projekti, jonka viimeisteli ompelulaatikosta löytämäni hempeän mintunvihreä vetoketju.

This linen project bag is printed and sewn by me.

Hellehuivi

Minulle tarjoutui hieno mahdollisuus yhteistyöhön* Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevan Kutomo Craft Studion kanssa: suunnittelin heille loimen ja kudoin siihen yhden työn.

Ja vitjat että se olikin kivaa! Materiaaliksi valikoitui Bockensin puuvillalanka ja sidokseksi valitsin ristitoimikkaan palttinapolkusilla. Halusin suunnitella sellaisen loimen, jota voisi kutoa niin aloittelijat kuin konkaritkin ja mielestäni onnistuin aika kivasti.

Suunnittelun lisäksi kävin auttamassa studiolla niisinnässä ja pirtaan pistelyssä, niihin saa mukavasti sitä paremman tatsin mitä enemmän tekee. Kankaan rakentaminen on kaikkinensa kivaa puuhaa, ja siinä näkee heti kättensä jäljen samoin kuin itse kudonnassakin, mikä on tietty kaikkein parasta!

Kudoin huivini samalla Bockensin langalla kuin mitä loimessakin käytettiin. Ohuen langan kanssa käytin tietty rullasukkulaa, ja studiolla oli ihan ältsin soma käsikäyttöinen puolauslaite. Oli hauska päästä testaamaan sellaista, aiemmin olen aina puolannut sähkökäyttöisellä laitteella.

Tein etukäteen hahmotelmaa raitojen leveydestä ja järjestyksestä sekä käytettävästä poljennasta. Tyylilleni uskollisena hioin suunnitelmia matkan varrella ja vaihtelin raidoitusta hieman fiilispohjalta / riippuen siitä, paljonko lankaa puolalla oli jäljellä.

Huiviin tuli monenlaista eri poljentaa, ristitoimikkaasta irtoaa vaikka mitä! Polkuset 1 & 6 olivat palttinapolkuset, eniten käytinkin kuviopolkusia 2, 3, 4 ja 5.

Mittaa valmiilla huivilla on noin 1m x 1m, joten se valmistui tosi nopsasti. Näin jälkikäteen tuntuu, että työläin vaihe oli hapsujen solmiminen. Mutta nyt sekin on tehty, huolellinen solmiminen kannatti kyllä.

Nimesin huivin hellehuiviksi, sillä sen sävymaailma on mielestäni kivan kesäinen. Etenkin persikkaiset sävyt huokuvat hellepäivän tunnelmaa.

Ensi viikolla vien huivini hypiteltäväksi studiolle, minne se saakin jäädä toistaiseksi. Loimea on vielä mukavasti jäljellä, ja kuka vaan voi varata siitä itselleen pätkän ja mennä kutomaan. Toivon oman huivini inspiroivan muita tekijöitä!

Loimen tarkemmat speksit on listattuna täällä.

Huivi on testattu eväsretkikäytössä ja hyväksi havaittu! Kevyt huivi on helppo napata mukaan ja sen voi heittää huoletta retken jälkeen pesukoneeseen, jos tarvis. Ehkä tosin pesupussin kera, niin hapsuille ei käy hullusti.

*KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Kutomo Craft Studio

I designed a warp! You can book the loom ja weave your own summer shawl at Kutomo Craft Studio!

Alppiruusupuistossa

Alppiruusut kukkivat tänä kesänä tosi komeasti. Teimme ystäväni Annakaisan kanssa viikonloppuna retken Haagan Alppiruusupuistoon täällä Helsingissä. Kahdeksan hehtaarin kokoiseen puistoon on alkujaan istutettu 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Puisto toimiikin myös yliopiston kasvinjalostuksen koealueena.

Retkellä tuli huokaistua ihastuksesta monen monta kertaa, näkymät olivat tosi kauniit. Pensaat ovat paikoin useamman metrin korkuisia ja kukat tosi isoja!

Lauantaille sattui sopivasti myös Knit in public -päivä, mikä olisikaan ollut parempi paikka neuloa kuin alppiruusupensaan katve!

Puistossa piisasi väkeä, mutta saimme pienen kiertelyn jälkeen mainion varjopaikan eväshetkelle. Auringossa olisi meinaan ollut jo tukalaa, sillä oli tosi helteinen päivä. Varjoisalla penkillä kelpasi herkutella eväsleivillä, ja sitten jaksoi taas kierrellä puistossa.

Pääsimme seuraamaan matkan päästä myös häitä – pari vihittiin keskellä puistoa. Aika ihanaa!

Rhododendron Park in Helsinki was totally amazing!

Jäätelöhuivi

Teimme damastipuihin tänä keväänä silkkivillaloimen. Värit olivat kuin ranskanpastilleissa tai triojäätelössä, joten siitä se ajatus sitten lähti – halusin tehdä huiviini tikkujäätelöitä.

Mittaa huivilla on pari metriä, joten oli kiva tehdä eri kokoisia jäätelöitä, ettei kokonaisuus kävisi tylsäksi. Ideoin väliin myös hieman siksakkia, ja pikkujätskien kaveriksi ”strösseliä”. Huivi pääsi heti kovaan käyttöön, se ylettää juuri passelisti pari kertaa kaulan ympäri.

Loimi on Wetterhoffin Sivilla-silkkivillaa, kuteeksi tilasin Pariisista La Bien Aimeen Merino Super Sockia sävyssä Damask. Mietin parin eri sävyn välillä, mutta nimi sinetöi valintani. Damastipuihin tietty Damaskia!

Parissa kohtaa huivissa näkyy käsityön jälki, kun sukkula on livahtanut väärien lankojen välistä. Ei kovin vaarallista onneksi, ja kaltaiselleni pikkutarkalle tekijälle tehnee vaan hyvää pärjätä muutaman virheen kanssa… Reunoista tuli kuitenkin siistit, samoin tiheyteen olen oikein tyytyväinen.

Damastipuista on tullut ihan suosikkini, harmittaa suorastaan, että Malmilla ei kudota ensi vuonna niillä laisinkaan. Aionkin todennäköisesti yrittää syksyllä Herttoniemen Silkkikutomolle damastiryhmään, saa nähdä mahtuisinko mukaan. Silkkikutomon damastipuissa olisi myös enemmän nappuloita, tietääkseni 16. Malmitalon kudontaluokan damastipuissa kun nappuloiden määrä on 10. Kaikkein parasta olisi päästä Dora Jungin jalanjäljissä vielä suuremman nappulamäärän äärelle, ehkä vielä joskus…

Damastissa nappulat määrittävät siis kuvion, niisintä puolestaan vaikuttaa siihen, toistuvatko kuviot työssä vierekkäin vai peilikuvina. Jäätelöhuivissa on käytetty kärkiniisintää, eli kuviot peilautuvat. Viime syksynä teimme puuvillaloimen suoralla niisinnällä, siihen kuviot muodostuivat vierekkäin. Puuvillaloimeen kudoin muun muassa salamakuvioita.

Mielessä olisi jo monia uusia kuvioideoita, katsotaan missä vaiheessa pääsen taas damastipuiden äärelle. Seuraavaksi kohtaan kuitenkin taas tavalliset kangaspuut. Vireillä on parikin eri kudontaprojektia, niistä lisää hieman tuonnempana!

My icecream scarf is woven on a drawloom.

Muistoja kässäntunnilta

Sain hiljattain käsiini ihan mahtavan kirjan. Luin Katri Maasalon Kauneimmat koulukäsityöt -kokoomateoksen yhdeltä istumalta, ja naurahdin moneen kertaan tekstin äärellä. Kirjassa on esitelty 50 koulun käsityötunneilla tehtyä esinettä 1950-luvulta 2010-luvulle. Ihan jokainen niistä on taatusti uniikki, ja eritoten tykkäsin oivaltavista saatesanoista teosten yhteydessä. Monissa teksteissä avattiin mukavasti myös tekoprosessia sekä tekijän suhdetta teokseen.

”Toisista teoksista kertovat luomisprosessia läheltä seuranneet mesenaatit eli tekijöiden vanhemat, joiden yksityiskokoelmissa suurin osa tämäkin kirjan teoksista on säilynyt.”

Teoksiin käytettyä materiaalia on saattanut olla saatavilla rajoitetusti:

”Piippurasseja oli vain valkoisia ja ne olivat paksuja.”

”…opettaja huomautti, että mustia paloja piti jättää muillekin.”

Käsityötuntien klassikko on toki patalappu. Kukapa meistä ei olisi joskus sellaista virkannut?

Kirjaa lukiessa mieleeni muistui myös luotto-ohje monen vuoden takaa: kässänopen painajaisen neuletakki. Mikä siinä onkaan, että monella meistä tuntuu olevan hurjia tai kurjia muistoja koulun käsityötunneilta. Kun se virkkuukoukku ei vaan totellut! Entä vieläköhän tekstiilityötä kutsutaan rättikässäksi? Sillä nimellä se ainakin Mikkelissä 1990-luvulla tunnettiin.

Toinen klassikko on tietysti pujottelukirjonta vohvelikankaaseen. Näyttääkö tutulta?

Mainio kirja innoitti muistelemaan myös omia käsityötunteja. Ala-asteelta muistan violetit villasukat, yläasteella puolestaan neuloin villapaidan seiskaveikasta. Paidan poolokaulus oli palmikkoneuletta, mistä olin suorastaan ylpeä, mutta muuten lopputuloksesta taisi tulla hieman eriskummallisen mallinen, ja pari numeroa liian suuri. Todennäköisesti olisi kannattanut neuloa paidan sijaan kauluri.

Ysillä ompelin mekon, jota käytin kevätjuhlassa peruskoulun päättyessä. Mekkokankaan sain käydä ostamassa kangaskaupasta, tarkan budjetin rajoissa tietysti. Omavalintainen kangas oli tosi iso juttu. Hämärästi muistan myös leveälahkeiset kuminauhavyötäröiset housut, joita käytin paljon. Ne ompelin ehkä seiskalla.

Peruskoulussa tein myös seinäkellon, jonka kellotaulua koristaa porkkana. Porkkana! Ihmettelen ihan itse tekemääni aihevalintaa edelleen joka kerta vanhempieni luona vieraillessa, sillä kello on siellä tietysti esillä ja käytössä.

Kaikkein voimakkaimmin mieleen on kuitenkin iskostunut ala-asteen ompelutunneilla tiuhaan kuultu lause: ”Vika istuu aina koneen ja tuolin välissä”. Ei välttämättä se kannustavin lähestymistapa ompeluharjoituksiin. Opettajan nimi on vuosien saatossa unohtunut, mutta hänen sanansa eivät. Ne muistuvat edelleen kummasti mieleen joka kerta ompelukoneen ääreen istahtaessani.

Kauneimmat koulukäsityöt -kirja saatu blogin kautta.

Kauneimmat koulukäsityöt is hilarious book about works made in elementary school – unfortunately only in Finnish.