Blogi

Soma sohvatyyny

Kävin jo reilu vuosi takaperin Hilmalassa mainiolla yhden illan vapaakudontakurssilla. Lopputuloksena oli puolisen metriä kaunista kangasta koristetyynyyn, jonka ompelin viimein valmiiksi.

Tyynyn takapuolelle minulla oli varattuna Kässäkerho Pom Pomin napakkaa pellavakangasta, joten kokonaisuudesta tuli kertakaikkisen ihana. Tekemäni helmipoimintakokeilut tuovat tyynyn pintaan mukavasti tekstuuria, ja saumat kätkevät sopivasti kaikki kudotun kankaan reunojen epätasaisuudet.

Tyynykangasta olikin erityisen huoletonta kutoa, sillä reunat sai ihan luvan kanssa jättää epätasaisiksi. Yleensä kun olen tosi tarkkana niiden siisteydestä, mikä tahansa ei mene laaduntarkkailustani läpi…

Tästä tuli juuri sopiva väripilkku tummanharmaalle sohvallemme!

The fabric is made on the rigid heddle loom.

Kirjoneulekauluri

Instagramia selatessa tuli hiljattain vastaan niin soma kauluri, että tiesin välittömästi neulovani itsekin sellaisen. Kacey Herlilyn Palm Springs Cowl ihastutti myös nimensä puolesta, sillä se toi mieleeni mainion ja juuri sopivasti kreisin Palm Springs -elokuvan.

Valitsin kirjoneulekauluriin samaa lankaa kuin aiemmin tänä syksynä neulomaani briossikauluriin. Siis Madelinetoshin Tosh Merino Lightia mustana ja neonvärisenä.

Kirjoitin briossikaulurinkin kohdalla siitä, kuinka neonvärinen lanka rytmittyy tosi kauniisti. Piñata Pop on kuin tehty juuri kaulureita varten!

Kirjoneuleessa oli selkeä mallikerta, ja silmukkamerkit tekivät sen seuraamisesta tosi helppoa. Joka toisella kerroksella neulottiin pelkkää mustaa, joten etenkin ne kerrokset etenivät huippunopsasti. Eikä koko kaulurinkaan tekemiseen monta iltaa kulunut.

Lopputulos on ohut ja pehmoinen – ja ennen kaikkea mielestäni huippusoma. Kastelu ja pingotus viimeistelivät kaulurin, joka pääsi heti käyttöön.

More cowls, please! This is Palm Springs Cowl by Kacey Herlily.

Milburn-myssy

Ystäväni Heidi toivoi itselleen pipoa, ja lupasin hänelle sellaisen neuloa. Kävimme yhdessä vähän toiveita läpi, jonka jälkeen osasin antaa muutaman lankasuosituksen. Heidin valinta oli Sandnes Gardin Alpakka Ull (65 % alpakka ja 35 % villa) hempeän vaaleanpunaisena eli sävyssä 3511 pudder.

Ohjeen sovelsin omasta päästä, tein matkan varrella hieman muistiinpanoja – näistä hyvinkin on iloa myös muille!

Loin 80 silmukkaa 5 mm:n pyöröpuikoille ja neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria noin 8 senttiä. Oikeat silmukat neuloin kiertäen eli takareunasta.

Resoriosuuden valmistuttua käänsin työn, jolloin resorista sai sen kauniimman puolen näkyviin. Käännöksen tein German short row -tekniikalla. Nimi on aikamoinen, mutta tekniikka itsessään älyhelppo, ja käännöskohdasta tulee tosi siisti. Kurkkaa ohjevideo vaikkapa täältä.

Sitten neuloin sileää neuletta 18 senttiä, sillä toiveissa oli varsin syvä myssy. Lopuksi vielä kavennukset, joita lähestyin rennolla otteella:

  1. kavennuskerros: Neulo noin 10 silmukan välein kaksi silmukkaa oikein yhteen.
  2. kavennuskerros: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen jokaisessa kavennuskohdassa siten, että yhdistät edelliskerroksen kavennetun silmukan ja sitä edeltävän silmukan. Kavennukset kun kaartuvat hieman oikealle.

Jatka kavennuksia joka kerroksella samaan tapaan kunnes jäljellä on enää muutama silmukka. Itselläni taisi olla kuusi silmukkaa jäljellä, kun katkaisin langan ja vedin sen silmukoista läpi.

Mielestäni pipo kaipasi vielä tupsua, joten askartelin sellaisen. Edelliskerrasta olikin jo melkoisesti aikaa!  Lankaa pipoon kului noin puolitoista kerää, joten tupsumateriaalia jäi mukavasti. Lisäsin mukaan myös hieman mustaa lanka kontrastia antamaan. Saas nähdä, tykkääkö Heidi tupsusta, se on onneksi tosi helppo napata irti, jos niin haluaa – kiinnitin tupsun rusetilla pipon sisäpuolelle.

Ja resorin käänsin noin 6 sentin kohdalta, pari senttiä jäi piiloon, jolloin käänteestä tuli vieläkin somempi.

Pipolla pitää tietysti olla nimi, tästä tuli Milburn. Katsoin näet neuloessani Sex Education -sarjaa, jonka päähenkilönä viilettää Otis Milburn.

Milburn hat, so simple and beautiful!

Kaunein kauluri

Toisinaan lankavyyhdin nähdessään tietää oitis, mitä siitä haluaa neuloa. Ihastelin Madelinetoshin neonväristä vyyhtiä jo alkusyksystä Snurressa, mutta silloin en vielä tarttunut siihen. Oli meinaan varsin ärhäkkä ilmestys. Vyyhti sekä neuleidea jäivät kuitenkin mieleen kummittelemaan, ja seuraavalla kerralla kiusaus oli ylittämätön.

Valitsin Piñata Pop -neonvärin kaveriksi mustaa, ja toteutin haaveilemani kainostelemattoman briossikaulurin. Tosh Merino Light -langasta syntyi sopivasti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl (mallista on omat versionsa myös paksummille langoille).

Ja miten ihana siitä tulikaan!

Kaulurin yläosa neulottiin suljettuna neuleena, jolloin langan väritys rytmittyi aivan täy-del-li-ses-ti! Eri värialueet muodostavat kuin omanlaisensa marmorikuvion, miten silmukkamäärä sattuikin juuri kohdilleen. Alaosa tehtiin tasona, jolloin lopputulos on levottomampi, mutta kiva sekin!

Lankaa jäi ihan reilusti, tähän ei kulunut edes puolikasta vyyhtiä kummastakaan väristä, joten saatanpa tehdä vielä toisen – kokonaan suljettuna neuleena.

Värimaailma huokuu ihanasti sekä kasaria että ysäriä, työnimenä kaulurillani olikin after ski -asuste. Tämä sopisi upeasti myös toppahaalarin kaveriksi rinteeseen. Tai sitten sinne after skihin, mukillinen minttukaakaota, kiitos!

My Fingering Brioche Bandana Cowl is ready and it’s fabulous!

Syysneulomuksia

Intensiivinen työprojekti on pitänyt minut otteessaan tänä syksynä. Yleensä aikatauluni on suht vapaa, ja koska toimittajana ja valokuvaajana töitä on myös iltaisin ja viikonloppuisin, on sen vastapainona usein luppohetkiä arkena päivällä. Nyt painan kuitenkin hommia työvuoroissa vielä marraskuun loppuun asti. Hauskaa vaihtelua normiarkeeni, mutta se on tilkkasen syönyt naista, ettei aikaa käsitöille ole ollut normaaliin tapaan.

Oman vivahteensa kokonaisuuteen tuo myös tämä pimeä vuodenaika. Päivänvalossa on kaikkien kivointa tehdä käsitöitä, silloin materiaalien väritkin toistuvat parhaiten. Vai onkohan meillä kotona vaan huono valaistus?

Vähäsen olen kuitenkin ennättänyt neulomaan ja tekemään ristipistoja. Olohuoneemme nurkassa on useampikin keskeneräinen työ, ja jotain on sentäs valmistunutkin.

Snurreen oli tullut Wool and the Gangin Crazy Sexy Wool -lankaa, ja siitähän piti tietty neuloa Ludlow-myssy Laine Magazinen ohjeella. Älyhelppo (ja ilmainen!) ohje, tämä valmistui tosi nopsasti. Omani tein 10 mm:n puikoilla, ja myssy oli valmis kun lanka loppui. Ei siis jäänyt lainkaan jämälankaa.

Aiemman Ludlow-piponi neuloin Katian Love Woolista. Se on ehkä tilkkasen reilumman kokoinen, mutta tämäkin venynee hieman käytössä. Silmukoita kummassakin on siis tuo ohjeen mukainen 44. 

Syksy on ollut tähän mennessä lämmin, mutta olen varustautunut myös lapaskeleihin. Kirjoneulelapasissani on materiaalina huippupehmeä Woolfolkin merinolanka. Tumma on Tyndin sävy 20 ja vaalea Sno 02+18. Nämä ovat niin pehmoiset, ettei tekisi mieli riisua käsistä laisinkaan!

Langan ostin jo pari vuotta takaperin Lontoosta mielessäni juurikin lapaset. Ennätin työreissulla poiketa iki-ihanassa Loop-lankakaupassa, mukaan sieltä tarttui silloin myös kaunis projektipussukka.

Lapaset kädessä kelpaakin palata muistoissa Lontooseen ja vaikkapa pieneen puistoon Islingtonissa, ihan Loopin lähellä. Nurmialueiden vieressä on puisia penkkejä, joille olen istahtanut monia kertoja, ja yhdellä sivulla puistoa rajaa mukava kirjakauppa. Islington on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani tuossa mainiossa kaupungissa.

__

More time to knit? Yes, please!

Kaunoa ja kuvioita

Ensimmäinen aikuisiällä tekemäni ristipistotyö oli hodari! Sen jälkeen olen siirtynyt pitkälti pelkkiin teksteihin, kunnes tänä kesänä innostuin yhdistelemään sanoja ja kuvia. Hempeitä kukkia ja painavia sanoja, juuri parahultainen yhdistelmä. 

Kukkakuvion valinta oli muuten yllättävän haastavaa, selasin Pinterestiä pitkään ennen kuin löysin mieleiseni. Samalla sain tosin tallennettua monen monta kuviota, joita voin tuonnempana hyödyntää, joten etsintä oli myös hyödyllistä ja ältsin inspiroivaa.

Se on sanottava, että ruusukuvio oli todella hidas pistellä, ihan heti en lähde tekemään toista samanmoista. Pelkissä teksteissä onkin se mukava puoli, että ne valmistuvat suht nopsasti, etenkin kun suosin kapeahkoja tikkukirjaimia. Kauno on heti työläämpää, tehdessä saa olla tosi tarkkana. 

Suunnittelemassani työssä yhdistyivät juurikin kuvio + kauno, huh! Lopputulos on kuitenkin niin ihana, että kannatti nähdä pistelyn vaiva.

Kaunokirjaimia kokeilin myös värilliseen aidakankaaseen, jota tilasin Etsystä. Claire Brown myy värjäämiään kankaita, ja valikoima on vielä laajentunut selvästi siitä, kun tilasin omani. Seuraavaksi houkuttelisi vaikkapa ärhäkän keltainen tai violetti kangas, johon voisi kirjoa valkoisella langalla…

Alimman rivin Diem-sana vaan tuli rivin taikka pari väärään kohtaan, vaikka kuinka yritin suunnitella huolellisesti etukäteen. Haluaisin sen aavituksen vasemmalle, mutta enää en viitsi korjata, siitä purkamisesta jäisi jälki kankaaseen. Paras aina saada homma kerralla maaliin! Onneksi kangasta on vielä useaan tauluun, ensi kerralla sitten tarkempana.

 —

Cross stitch, the best stitch!

Tyylikkäästi tuftauksesta

Tuftaus on kasvattanut suosiotaan jo parin vuoden ajan. Tekniikka on näkynyt ainakin allekirjoittaneen instafeedissä tiuhaan, toinen toistaan kauniimmat työt ovat houkutelleet kokeilemaan itsekin. Ensimmäisen Oxford Companyn tuftausneulani tilasin itseasiassa Etsystä jo pari vuotta sitten, mutta kokeilut jäivät puolitiehen, sillä sopivan kankaan löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Muistan viestitelleeni hollantilaisen myyjän kanssa kankaista, hän kehui Monks Clothia, mutta sitä oli tosi huonosti saatavilla mistään. Tilanne on sittemmin parantunut huomattavasti, Google tarjoaa monen monta osumaa, ja kangasta on esimerkiksi Taito Shopin valikoimissa nykyisin. Mahtavaa!

Ja vielä mahtavampaa on se, että tekniikasta on juuri ilmestynyt suomeksi kertakaikkisen mainio kirja. Arounna Khounnorajin Punch Needle -teos on suomennettu Tuftaus tutuksi -nimellä Mäkelän kustantamana. Arounna löytyy Instasta nimellä @bookhou, tuftauksen ohella hän tekee muun muassa kankaanpainantaa erittäin inspiroivalla otteella. Kannattaa ottaa seurantaan, jos ei vielä ole.

Kirja jatkaa Instasta tuttua tyylikästä linjaa. Ensin käydään läpi tekniikan perusteet ja tarvittavat välineet, joita ovat kangas, lanka, tuftausneula ja kirjontakehys. Kangas tulee pingottaa kehykseen ilmeisen tiukasti – tähän on tarjolla selkeät kuvalliset ohjeet. Kirjassa käytetään nitojaa, itse voisin kokeilla myös liimaamista.

Lisäksi tarjolla on hyviä vinkkejä omien mallien suunnitteluun ja värien käyttöön.

Mallitöitä on yhteensä 20, ja jokaiseen ohjeet vaihe vaiheelta. Luulenpa, että itse kokeilen aluksi pientä työtä pyöreään kirjontakehykseen, jollaisia minulla on useampikin. Ensin vähän harjoitusta, ja sitten voisin toteuttaa isohkon koristetyynyn. Tässä on ainoastaan yksi ongelma: mallityöt ovat niin kauniita, että tekisi mieli toteuttaa ne kaikki!

Nyt ei siis ole enää mitään syytä lykätä tekniikan harjoittelua. Pieniä testailuja olen jo tehnyt, ja helpolta vaikuttaa. Tykkään erityisesti siitä, että myös pyöreät muodot onnistuvat iisisti toisin kuin ryijyjen kohdalla.

Arounna käyttää sopivasti osassa töitä samoja Oxford Companyn neuloja, joita minulta tosiaan löytyy jo kaksi. Kauniita puisia neuloja kun on eri paksuisille langoille eri kokoja. Molemmat neulani ovat paksuille langoille (koot 8 ja 10), mutta kirjan myötä myös ohuelle langalle tarkoitettu Ultra Punch -tuftausneula alkoi kiinnostaa… Se soveltuu hienolle pellavakankaalle, ja jälki muistuttaa kirjontaa pienine yksityiskohtineen.

Ensimmäisenä kuitenkin otan paksummat materiaalit haltuun, lisätilaus Monks Cloth -kankaasta on jo matkalla luokseni.

Kirja saatu blogin kautta.

A Finnish version of Arounna Khounnoraj’s Punch Needle book. Loving it!

Nappeja villatakkiin

Jos toisinaan on vaikeuksia valita mistä tai minkä värisestä langasta neuloisi, niin nappikaupassapa vasta meneekin pää pyörälle! Ainakin Yrjönkadun Nappitalossa, jonka valikoimissa lienee tuhansittain nappeja.

Vierailin siellä hiljattain Ystävä-villatakin kanssa, valmis takki helpotti hivenen valintaurakkaa. Tarvitsin siihen kahdeksan nappia, ja hetken jo harkitsin, että olisin ottanut 4 + 4, ja kiinnittänyt ne vuorotellen nappilistaan. Sitten kuitenkin päätin, että päätöksiä on tehtävä, ja valitsin villatakkiin kauniit okranväriset pyöreät napit.

Nappitalon valtava valikoima on niin kiehtova, että joku kerta voisin tehdä ikään kuin nurinkurisesti: ensin nappiostoksille valitsemaan jotain ihastuttavaa (ja ehkä tilkkasen kreisiä), ja sitten vasta pohdintaa siitä, millaisen villatakkiin ne voisi kiinnittää.

Joka ikinen kerta pysähdyn myös ankkurinappihyllyn ääreen – ja sitten loppupäivän päässä soikin J. Karjalaisen Ankkurinappi-biisi… Kaikeksi onneksi se on tosi kaunis kappale.

If you are looking where to buy buttons in Helsinki, I recommend Nappitalo.

Ihanin ostoskassi

Taisi olla toissakevät, kun rakennettiin työviksen kangaspuihin pitsisidosloimi. Kudoin siihen laukkukankaan, ja suunnittelin mitat ja värityksen tosi tarkasti etukäteen. Halusin pohjasta tumman, joten ensin toinen kylki kaksivärisenä, sitten pohja tummalla ja lopuksi toinen kylki taas vaaleampana. Siten sain värityksen kerralla mieleisekseni, ja laukku oli helppo ommella yhdestä kappaleesta.

Vuori on puuvillaa ja hihnat puolestaan nahkaa, mikkeliläisellä suutarilla oli valikoimissaan juuri sopivat. Hihnojen ompelun kanssa tosin sai olla tarkkana, muistelen että vaihdettiin koneeseen nahkaneula, ja silti yksi neula katkesi. Vaan välillä on tehtävä uhrauksia ompelujumalille.

Paksumpi kudelanka on Wool and the Gangin Mixtape, sanoisin että se on aika vastaavaa kuin Lankavan Mini-ontelokude. Ohut puolestaan on merseroitu puuvillalanka Scheepjes Catona. Kudoin samoista materiaaleista myös sohvatyynyn, oikein hyvä lankakombo siis.

Halusin laukusta ison, tosin jälkikäteen ajateltuna tilkkasen pienempikin olisi piisannut. En näet meinaa jaksaa nostaa kassia olalle, jos sen lastaa ihan täyteen ruokaostoskia. Onneksi raparperit eivät paljoa paina!

Weave a fabric, sew a bag!

Alppiruusujen katveessa

Alkukesä on alppiruusujen aikaa, Haagan alppiruusupuistossa näytti taas upealta. Suinkaan joka kesä kukkaloisto ei ole yhtä komea, sillä alppiruusujen kukinta vaihtelee vuosittain. Kukkanuput kehittyvät jo syksyllä, joten syyskeleillä ja kuluneen kesän olosuhteilla on vaikutuksensa nuppujen kehittymiseen.

Vierailin Haagassa myös viime vuoden kesäkuussa, ja jos muistan oikein, oli kukinta silloin vieläkin runsaampaa. Vaan kaunista oli nytkin, isot kukat ovat tosi näyttäviä.

Osa kukista oli tosin jo vähän lakastunut, mutta nuppujakin piisasi. Vähän sama kuin kirsikankukkien kanssa, paikalle kannattaisi tähdätä juuri oikeana ajankohtana, jolloin kukkaloisto on kaikkein runsaimmillaan. Iloitsen myös siitä, että tästedes pääsen nauttimaan alppiruusuista myös kotipihalla – istutimme hiljattain talomme seinustalle kolme alppiruusun taimea, aiemmin pihalla kasvoi jo yksi.

Ulkosalla kivassa kelissä kelpasi tietty myös neuloa, tällä hetkellä tekeillä on muun muassa Winter Sea -huivi. Mainioon siksak-kuvioiseen huiviin on tarjolla ilmainen ohje Ravelryssa. Siinä huivi on tehty paksummasta langasta, itselläni kun käytössä on fingering-vahvuus. Tässä vaiheessa näyttää vielä hieman epämääräiseltä, mutta uskon kuvion tulevan kyllä näkyviin viimeistellyssä huivissa. Ja sykkyrällähän se on kuitenkin sitten kaulan ympärillä!

Ravelry oli muutes uudistunut visuaalisesti sitten viime näkemän, ja ihan hurjan paljon parempaan suuntaan. Heti iski inspiraatio selata sitä hieman, ja bongasinkin muutaman kiinnostavan ohjeen. Ainakin Verso Beanie pääsee puikoille lähiaikoina, minulla on sopivasti juuri tuota Retrosarian Vovó-lankaa parissakin eri värissä, samoin silkkimohairissa löytyy.

Early summer is the rhododendron’s time to take the stage!