Blogi

Kaunoa ja kuvioita

Ensimmäinen aikuisiällä tekemäni ristipistotyö oli hodari! Sen jälkeen olen siirtynyt pitkälti pelkkiin teksteihin, kunnes tänä kesänä innostuin yhdistelemään sanoja ja kuvia. Hempeitä kukkia ja painavia sanoja, juuri parahultainen yhdistelmä. 

Kukkakuvion valinta oli muuten yllättävän haastavaa, selasin Pinterestiä pitkään ennen kuin löysin mieleiseni. Samalla sain tosin tallennettua monen monta kuviota, joita voin tuonnempana hyödyntää, joten etsintä oli myös hyödyllistä ja ältsin inspiroivaa.

Se on sanottava, että ruusukuvio oli todella hidas pistellä, ihan heti en lähde tekemään toista samanmoista. Pelkissä teksteissä onkin se mukava puoli, että ne valmistuvat suht nopsasti, etenkin kun suosin kapeahkoja tikkukirjaimia. Kauno on heti työläämpää, tehdessä saa olla tosi tarkkana. 

Suunnittelemassani työssä yhdistyivät juurikin kuvio + kauno, huh! Lopputulos on kuitenkin niin ihana, että kannatti nähdä pistelyn vaiva.

Kaunokirjaimia kokeilin myös värilliseen aidakankaaseen, jota tilasin Etsystä. Claire Brown myy värjäämiään kankaita, ja valikoima on vielä laajentunut selvästi siitä, kun tilasin omani. Seuraavaksi houkuttelisi vaikkapa ärhäkän keltainen tai violetti kangas, johon voisi kirjoa valkoisella langalla…

Alimman rivin Diem-sana vaan tuli rivin taikka pari väärään kohtaan, vaikka kuinka yritin suunnitella huolellisesti etukäteen. Haluaisin sen aavituksen vasemmalle, mutta enää en viitsi korjata, siitä purkamisesta jäisi jälki kankaaseen. Paras aina saada homma kerralla maaliin! Onneksi kangasta on vielä useaan tauluun, ensi kerralla sitten tarkempana.

 —

Cross stitch, the best stitch!

Tyylikkäästi tuftauksesta

Tuftaus on kasvattanut suosiotaan jo parin vuoden ajan. Tekniikka on näkynyt ainakin allekirjoittaneen instafeedissä tiuhaan, toinen toistaan kauniimmat työt ovat houkutelleet kokeilemaan itsekin. Ensimmäisen Oxford Companyn tuftausneulani tilasin itseasiassa Etsystä jo pari vuotta sitten, mutta kokeilut jäivät puolitiehen, sillä sopivan kankaan löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Muistan viestitelleeni hollantilaisen myyjän kanssa kankaista, hän kehui Monks Clothia, mutta sitä oli tosi huonosti saatavilla mistään. Tilanne on sittemmin parantunut huomattavasti, Google tarjoaa monen monta osumaa, ja kangasta on esimerkiksi Taito Shopin valikoimissa nykyisin. Mahtavaa!

Ja vielä mahtavampaa on se, että tekniikasta on juuri ilmestynyt suomeksi kertakaikkisen mainio kirja. Arounna Khounnorajin Punch Needle -teos on suomennettu Tuftaus tutuksi -nimellä Mäkelän kustantamana. Arounna löytyy Instasta nimellä @bookhou, tuftauksen ohella hän tekee muun muassa kankaanpainantaa erittäin inspiroivalla otteella. Kannattaa ottaa seurantaan, jos ei vielä ole.

Kirja jatkaa Instasta tuttua tyylikästä linjaa. Ensin käydään läpi tekniikan perusteet ja tarvittavat välineet, joita ovat kangas, lanka, tuftausneula ja kirjontakehys. Kangas tulee pingottaa kehykseen ilmeisen tiukasti – tähän on tarjolla selkeät kuvalliset ohjeet. Kirjassa käytetään nitojaa, itse voisin kokeilla myös liimaamista.

Lisäksi tarjolla on hyviä vinkkejä omien mallien suunnitteluun ja värien käyttöön.

Mallitöitä on yhteensä 20, ja jokaiseen ohjeet vaihe vaiheelta. Luulenpa, että itse kokeilen aluksi pientä työtä pyöreään kirjontakehykseen, jollaisia minulla on useampikin. Ensin vähän harjoitusta, ja sitten voisin toteuttaa isohkon koristetyynyn. Tässä on ainoastaan yksi ongelma: mallityöt ovat niin kauniita, että tekisi mieli toteuttaa ne kaikki!

Nyt ei siis ole enää mitään syytä lykätä tekniikan harjoittelua. Pieniä testailuja olen jo tehnyt, ja helpolta vaikuttaa. Tykkään erityisesti siitä, että myös pyöreät muodot onnistuvat iisisti toisin kuin ryijyjen kohdalla.

Arounna käyttää sopivasti osassa töitä samoja Oxford Companyn neuloja, joita minulta tosiaan löytyy jo kaksi. Kauniita puisia neuloja kun on eri paksuisille langoille eri kokoja. Molemmat neulani ovat paksuille langoille (koot 8 ja 10), mutta kirjan myötä myös ohuelle langalle tarkoitettu Ultra Punch -tuftausneula alkoi kiinnostaa… Se soveltuu hienolle pellavakankaalle, ja jälki muistuttaa kirjontaa pienine yksityiskohtineen.

Ensimmäisenä kuitenkin otan paksummat materiaalit haltuun, lisätilaus Monks Cloth -kankaasta on jo matkalla luokseni.

Kirja saatu blogin kautta.

A Finnish version of Arounna Khounnoraj’s Punch Needle book. Loving it!

Nappeja villatakkiin

Jos toisinaan on vaikeuksia valita mistä tai minkä värisestä langasta neuloisi, niin nappikaupassapa vasta meneekin pää pyörälle! Ainakin Yrjönkadun Nappitalossa, jonka valikoimissa lienee tuhansittain nappeja.

Vierailin siellä hiljattain Ystävä-villatakin kanssa, valmis takki helpotti hivenen valintaurakkaa. Tarvitsin siihen kahdeksan nappia, ja hetken jo harkitsin, että olisin ottanut 4 + 4, ja kiinnittänyt ne vuorotellen nappilistaan. Sitten kuitenkin päätin, että päätöksiä on tehtävä, ja valitsin villatakkiin kauniit okranväriset pyöreät napit.

Nappitalon valtava valikoima on niin kiehtova, että joku kerta voisin tehdä ikään kuin nurinkurisesti: ensin nappiostoksille valitsemaan jotain ihastuttavaa (ja ehkä tilkkasen kreisiä), ja sitten vasta pohdintaa siitä, millaisen villatakkiin ne voisi kiinnittää.

Joka ikinen kerta pysähdyn myös ankkurinappihyllyn ääreen – ja sitten loppupäivän päässä soikin J. Karjalaisen Ankkurinappi-biisi… Kaikeksi onneksi se on tosi kaunis kappale.

If you are looking where to buy buttons in Helsinki, I recommend Nappitalo.

Ihanin ostoskassi

Taisi olla toissakevät, kun rakennettiin työviksen kangaspuihin pitsisidosloimi. Kudoin siihen laukkukankaan, ja suunnittelin mitat ja värityksen tosi tarkasti etukäteen. Halusin pohjasta tumman, joten ensin toinen kylki kaksivärisenä, sitten pohja tummalla ja lopuksi toinen kylki taas vaaleampana. Siten sain värityksen kerralla mieleisekseni, ja laukku oli helppo ommella yhdestä kappaleesta.

Vuori on puuvillaa ja hihnat puolestaan nahkaa, mikkeliläisellä suutarilla oli valikoimissaan juuri sopivat. Hihnojen ompelun kanssa tosin sai olla tarkkana, muistelen että vaihdettiin koneeseen nahkaneula, ja silti yksi neula katkesi. Vaan välillä on tehtävä uhrauksia ompelujumalille.

Paksumpi kudelanka on Wool and the Gangin Mixtape, sanoisin että se on aika vastaavaa kuin Lankavan Mini-ontelokude. Ohut puolestaan on merseroitu puuvillalanka Scheepjes Catona. Kudoin samoista materiaaleista myös sohvatyynyn, oikein hyvä lankakombo siis.

Halusin laukusta ison, tosin jälkikäteen ajateltuna tilkkasen pienempikin olisi piisannut. En näet meinaa jaksaa nostaa kassia olalle, jos sen lastaa ihan täyteen ruokaostoskia. Onneksi raparperit eivät paljoa paina!

Weave a fabric, sew a bag!

Alppiruusujen katveessa

Alkukesä on alppiruusujen aikaa, Haagan alppiruusupuistossa näytti taas upealta. Suinkaan joka kesä kukkaloisto ei ole yhtä komea, sillä alppiruusujen kukinta vaihtelee vuosittain. Kukkanuput kehittyvät jo syksyllä, joten syyskeleillä ja kuluneen kesän olosuhteilla on vaikutuksensa nuppujen kehittymiseen.

Vierailin Haagassa myös viime vuoden kesäkuussa, ja jos muistan oikein, oli kukinta silloin vieläkin runsaampaa. Vaan kaunista oli nytkin, isot kukat ovat tosi näyttäviä.

Osa kukista oli tosin jo vähän lakastunut, mutta nuppujakin piisasi. Vähän sama kuin kirsikankukkien kanssa, paikalle kannattaisi tähdätä juuri oikeana ajankohtana, jolloin kukkaloisto on kaikkein runsaimmillaan. Iloitsen myös siitä, että tästedes pääsen nauttimaan alppiruusuista myös kotipihalla – istutimme hiljattain talomme seinustalle kolme alppiruusun taimea, aiemmin pihalla kasvoi jo yksi.

Ulkosalla kivassa kelissä kelpasi tietty myös neuloa, tällä hetkellä tekeillä on muun muassa Winter Sea -huivi. Mainioon siksak-kuvioiseen huiviin on tarjolla ilmainen ohje Ravelryssa. Siinä huivi on tehty paksummasta langasta, itselläni kun käytössä on fingering-vahvuus. Tässä vaiheessa näyttää vielä hieman epämääräiseltä, mutta uskon kuvion tulevan kyllä näkyviin viimeistellyssä huivissa. Ja sykkyrällähän se on kuitenkin sitten kaulan ympärillä!

Ravelry oli muutes uudistunut visuaalisesti sitten viime näkemän, ja ihan hurjan paljon parempaan suuntaan. Heti iski inspiraatio selata sitä hieman, ja bongasinkin muutaman kiinnostavan ohjeen. Ainakin Verso Beanie pääsee puikoille lähiaikoina, minulla on sopivasti juuri tuota Retrosarian Vovó-lankaa parissakin eri värissä, samoin silkkimohairissa löytyy.

Early summer is the rhododendron’s time to take the stage!

Kangaspuiden kaipuu

Toteutin kudontakurssin tämän kevään työt jo helmi-maaliskuun taitteessa. Oikeastaan oli aikamoinen onnenkantamoinen, että olin saanut sekä huovan että maton kotiin ennen kuin koronatilanne ns. eskaloitui. Kudontakurssikin kun toki keskeytyi, tai itse kudonta ainakin. Meillä oli kyllä muutama oppitunti teoriaa Zoomin kautta, mutta työt puissa eivät tietenkään edenneet viikkokausiin.

Uusien kurssien pitäisi jatkua syksyllä normaalisti, mutta se tuntuu vielä tosi kaukaiselta. Tässähän on koko kesä edessä ennen sitä. Ilmoittautuminenkin taitaa alkaa vasta joskus elokuulla, ja siihen liittyen edessä on myös pieni jännääminen, että mahtuuko mukaan, sillä edistyneempiä ryhmiä yhdistellään tulevanakin syksynä. Eiköhän joku kurssi tärppää, mutta kivointa olisi tietenkin jatkaa juuri oman ryhmän mukana – etenkin kun olen toivonut yhdeksi työksi kilpikangasmattoa ja sellainen toteutetaan.

Tiedän jo valmiiksi, että loimen rakentamisen työvaiheet ovat kummasti unohtuneet kevään ja kesän aikana. Onneksi on Kankaanrakentajan opas, josta on tosi kätevä kerrata työvaiheita. Kurssilla niitä voi tietysti kysyä myös opettajalta, mutta olen huomannut, että tekemisestä saa eniten irti, kun muistelee työvaiheet jo ennalta. Sitä kohti tässä tietysti tähdätään, että kangaspuut saisi kudontavalmiuteen ihan ulkomuistista.

Hyvää kertausta on kohdallani luvassa jo keskikesällä, jolloin olisi määrä rakentaa Mikkelin puihin parikymmentä metriä mattoloimea. Sidokseksi tosin tulee ”vain” palttina, jonka niisintä ja sidonta tuntuu ihan älyhelpolta. Parasta harjoitusta saa, kun käytössä on enemmän kuin kaksi vartta ja polkusta.

Kaipuuta kangaspuiden äärelle on siis havaittavissa, odotellessa olen muun muassa selannut Pinterestiä ja merkannut muistiin houkuttelevia ideoita. Ja toki olen tehnyt muita käsitöitä, yksi kirjoneulepusero valmistunee viikonlopun aikana. Siispä seuraavaksi Normaaleja ihmisiä Areenasta auki ja neulomaan!

Dreaming of weaving!

Lisää ristipistoja

Tänä keväänä olen pistellyt melko monta ristipistotaulua. Tilauksesta, lahjaksi ja yhden itsellenikin. Siinä lukee Kaikki järjestyy, sillä asiolla on tapana järjestyä, vallitsevista erikoisajoista huolimatta. Viina ja limu, se on drinkki -tekstiä olen tehnyt useamman, samoin Kah-vituttaa kahdelle riville jaettuna on tullut tutuksi. Suunnitelmissa on kokeilla siitä myös uudenlaista versiota jollain paksummalla, kukaties kaksivärisellä fontilla.

Kapeat kirjaimet ovat kuitenkin suosikkejani, sillä ne syntyvät mukavan nopeasti. Olen tykästynyt eritoten yhteen tiettyyn tikkukirjainfonttiin – muistan jo ulkoa, miten monet kirjaimet sillä syntyvät.

Kymppikuvan kokoiseen kehykseen menee mainiosti kahdesta neljään riviä tekstiä. Tylsin työvaihe on laskea tekstille oikea kohta, että sen saa keskelle taulua kangasta tuhlaamatta. Olen tästä tosi tarkka, hieman vino asemointi ei mene laaduntarkkailustani läpi!

Olen viehättynyt etenkin suomenkielisistä teksteistä. Nyt kun tarkemmin mietin, niin en ole tehnyt vielä mitään englanniksi, harkinnassa kyllä on ollut. Ainakin pätkä Death Cab for Cutie -yhtyeen tuotantoa houkuttelisi, mutta tekstin rivistys aiheuttaa vielä pohdintaa. Yleensä kun inspiraatio iskee viimeistään siinä vaiheessa, jahka tekstin asemointi loksahtaa kohdilleen.

Kotimaisista artisteista etenkin Pyhimyksen biisit tarjoaisivat pisteltävää vaikka kuinka paljon. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä kolmesta:

vaikee pukee sanoiks ku housut yläkautta

jos oot kivi kengässä, oo timantti

elämä on keitto, minä olen haarukka

Myös pätkä Maustetyttöjen lyriikkaa houkuttelisi. Viimeisimmäksi olen kuitenkin pistellyt Vesalaa. Siinä on vuori, nyt kiivetään -tekstin kirjailin kiipeilyä intohimoisesti harrastavalle ystävälleni.

Say it with cross stitches!

Kevät on kasvien aikaa

Tässä on pysytelty tiiviisti kotosalla jo puolentoista kuukauden ajan. Etenkin huhtikuu meni silti yllättävän nopsasti, vaikka tuntuu että päivät ja viikot sekoittuvat samankaltaisuudellaan toisiinsa. Onneksi kevät etenee kaikesta huolimatta – tulppaanit kukkivat talon seinustalla ja viljelylaatikon raparperi kasvaa hyvää vauhtia.

Tänä keväänä on ilahduttanut myös pelargoni, jonka talvehdutin vintillä. Se alkoi vihertää lähes heti, kun pääsi sisälle ikkunalaudalle ja sai vähän vettä. Myös parvekkeen lipstikka selvisi talvesta mainiosti, senkin kasvua on kiva seurata.

Viherkasveille olen vaihtunut mullat ja muutama pääsi myös uuteen ruukkuun. Huoleton poika eli nukkatyräkki on kova leviämään, sillä kasvi ampuu siemeniä, jotka ovat kuin minikokoisia mustapippureita. Usein ne osuvat suoraan ruukun multaan, mutta toisinaan bongaan siemeniä ikkunalaidalta ja nostan ne kasvin juurelle. Tälläkin hetkellä pieniä taimia kasvaa peräti viisi. Yleensä erotan ne suht pieninä omiin ruukkuihinsa, alkuun vaikka jogurttipurkkiin. Vähän isompina siirrän sitten ihan oikeaan ruukkuun, yksi vantteri taimi tosin sai kodikseen peltisen kahvipurkin. Kasvakoon siinä kesän ajan!

Erityisellä innolla seuraan myös kilpipiilean kasvua. Sain pistokkaan viime kesänä alakerran Lotalta, ja mullavaihdon yhteydessä se pääsi kaikkein kauneimpaan ruukkuuni. Lasitettu vihertävä ruukku on Hayn Botanical Family -sarjaa, ja ilahduttaa siinä missä kaunis kasvikin.

My favourite season is spring!

Corona-huopa

Tämän kevään kudontakurssin toinenkin työ on valmiina ja viimeisteltynä. Kudontatöissä näet piisaa oikeastaan aina viimeisteltävää vielä sen jälkeen, kun varsinainen kudontaosuus on valmis. Nytkin meni hyvä tovi hapsujen pyörittelyyn!

Vaan kelpasi pyöritellä, sillä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kuviollinen huopamalli on nimeltään Corona, ohje on tarjolla Lankavan sivuilla. Täytyy tosin myöntää, että nimi on näinä aikoina hivenen kuumottava – eipä olisi syksyllä mallia valitessa arvannut, millaisen kaiman huopa saakaan…

Loimen värityksen valitsimme kurssilla yhdessä. Värit ovat siis harmaa, valkoinen ja vaaleanpunainen, lankana Esito-huopalanka. Kuteiden väritystä pohdin pitkään, perinteisesti tämä malli on kudottu juuri samoilla väreillä kuin loimessakin on. Valitsin kuitenkin toisin tehtyäni ensin useita hahmotelmia Fiberworks-ohjelmalla. Suosittelen sitä lämpimästi kudontatöiden suunnitteluun!

Myös WeavePoint on hyvä, sitä käytämme Työviksellä, mutta ohjelma toimii vain Windowsilla, ja itselläni on siis Mac. Onneksi tarjolla on vaihtoehtoja.

Entä mitäkö siis valitsin? Päädyin väriyhdistelmään beige, harmaa ja vihreä. Harmaa on ihan sama kuin loimessa, beige lähellä valkoista ja vihreä tuo sitten huopaan hieman jujua. Ja etten olisi noudattanut suunnitelmaani liian tarkasti, niin lisäsin kahteen kohtaan vihreän tilalle vaaleanpunaista. Minulla oli sopivasti sitä pieni kerä jäljellä aiemmasta työstä, ja väri oli kuin olikin juuri sama kuin loimessa.

Raidoitus maastoutuu kokonaisuuteen todella hyvin, äkkiseltään sitä ei edes huomaa. Silti se tuo kivan nyanssin lopputulokseen.

Vasemmalla alapuoli, oikealla yläpuoli. Ja hapsut kuin polkkakaramellit!

Huovan ylä- ja alapuoli ovat keskenään yllättävän erilaiset. Yläpuoleksi ajattelen sen, joka oli odottaessa päällä. Se on selvästi tummempi/värikkäämpi kuin alapuoli, josta taidan tykätä enemmän. Onneksi huovan voi taitella oma suosikkipuoli näkyville.

Tiheys työssä oli 5 lankaa / cm, ja huopa vetäytyi peräti parikymmentä senttiä, kun sen otti pois puilta. Se on hieman enemmän kuin laskemani kutistumisvara, joten onkin mukavaa, että kutoessa oppii yhtenään lisää erilaisten materiaalien käyttäymisestä. Pituutta työllä on silti noin 170 cm, näin ison huovan alla ei päikkäreillä palele.

Corona Blanket is design by Marja Rautiainen / Lankava. Pattern here.

Lehdykkä-matto

Kudontakurssini tämän kevään työt ovat matto ja huopa. Parimetrisen maton kudoin viime viikolla, huovan tekeminen alkaa perjantaina! Kudontaviikkoni sattuivat siis peräkkäin, mikä on oikeastaan aika mukavaa. Intensiivinen kudonta-aiheinen pariviikkoinen, juuri mainiota.

Matto on nimeltään Lehdykkä, ohje siihen on peräisin Mallikerta-lehden numerosta 4/2018. En aluksi oikein innostunut kuviosta, mutta valitsin mieleiset värit, ja nyt olen totaalisen hullaantunut mattooni. Loimi on harmaata 15-säikeistä kalalankaa, kuviokuteena violetti trikoo ja pohjakuteena mintunvihreä miniontelokude.

Koklasin ekaa kertaa päärmeiden tekemistä, eli kudoin maton kumpaankin päähän 7 cm pohjakuteella ja kalalangalla (aina 1 heitto pohjakudetta ja 2 heittoa kalalankaa peräkkäin, sopivan rytmityksen vinkkasi opettajamme Siiri). Viimeistely otti aikansa, vierähti miltei kaksi tuntia kun sidoin loimilangat huolellisesti kankurinsolmuin. Niitä varten olin jättänyt loimea noin 10 cm / pää, jotta solmiminen sujui helposti. Lyhensin lopuksi hapsut noin 3 cm:n mittaisiksi ja ompelin päärmeet käsin ohuella kalalangalla. Kannatti nähdä vähän vaivaa, sillä päärmeestä tuli tosi kiva. Hauskaa, että nyt on yksi matto ilman hapsuja, joita yleensä suosin.

Kutominen itsessään oli tosi mukavaa, kuten aina. Vähän sai tosin alussa hakea sopivaa tatsia, sillä en ollut hetkeen kutonut mattoa – ohut villa taitaa olla yleisin materiaali omissa kudontatöissäni. Sitä käsitellään paljon hellävaraisemmin kuin paksua trikookudetta, nyt luhaa sai lyödä ihan kunnolla. Se on monilla varmasti lähtökohta kangaspuiden kohdalla, mutta itse olen tottunut enemmänkin tuomaan luhan kevyesti kankaan suulle. Toiveissani onkin kutoa kesällä Mikkelissä seuraava matto, että saan lisää kudontakokemusta myös paksuista materiaaleista. Eikä siistien reunojen tekemistäkään voi treenata liikaa!

Lehdykkä-matto pääsee meidän eteiseen, missä sitä kelpaa ihastella aina kotiin tullessaan.

I wove this carpet to our vestibule.