Blogi

Ihanin ostoskassi

Taisi olla toissakevät, kun rakennettiin työviksen kangaspuihin pitsisidosloimi. Kudoin siihen laukkukankaan, ja suunnittelin mitat ja värityksen tosi tarkasti etukäteen. Halusin pohjasta tumman, joten ensin toinen kylki kaksivärisenä, sitten pohja tummalla ja lopuksi toinen kylki taas vaaleampana. Siten sain värityksen kerralla mieleisekseni, ja laukku oli helppo ommella yhdestä kappaleesta.

Vuori on puuvillaa ja hihnat puolestaan nahkaa, mikkeliläisellä suutarilla oli valikoimissaan juuri sopivat. Hihnojen ompelun kanssa tosin sai olla tarkkana, muistelen että vaihdettiin koneeseen nahkaneula, ja silti yksi neula katkesi. Vaan välillä on tehtävä uhrauksia ompelujumalille.

Paksumpi kudelanka on Wool and the Gangin Mixtape, sanoisin että se on aika vastaavaa kuin Lankavan Mini-ontelokude. Ohut puolestaan on merseroitu puuvillalanka Scheepjes Catona. Kudoin samoista materiaaleista myös sohvatyynyn, oikein hyvä lankakombo siis.

Halusin laukusta ison, tosin jälkikäteen ajateltuna tilkkasen pienempikin olisi piisannut. En näet meinaa jaksaa nostaa kassia olalle, jos sen lastaa ihan täyteen ruokaostoskia. Onneksi raparperit eivät paljoa paina!

Weave a fabric, sew a bag!

Alppiruusujen katveessa

Alkukesä on alppiruusujen aikaa, Haagan alppiruusupuistossa näytti taas upealta. Suinkaan joka kesä kukkaloisto ei ole yhtä komea, sillä alppiruusujen kukinta vaihtelee vuosittain. Kukkanuput kehittyvät jo syksyllä, joten syyskeleillä ja kuluneen kesän olosuhteilla on vaikutuksensa nuppujen kehittymiseen.

Vierailin Haagassa myös viime vuoden kesäkuussa, ja jos muistan oikein, oli kukinta silloin vieläkin runsaampaa. Vaan kaunista oli nytkin, isot kukat ovat tosi näyttäviä.

Osa kukista oli tosin jo vähän lakastunut, mutta nuppujakin piisasi. Vähän sama kuin kirsikankukkien kanssa, paikalle kannattaisi tähdätä juuri oikeana ajankohtana, jolloin kukkaloisto on kaikkein runsaimmillaan. Iloitsen myös siitä, että tästedes pääsen nauttimaan alppiruusuista myös kotipihalla – istutimme hiljattain talomme seinustalle kolme alppiruusun taimea, aiemmin pihalla kasvoi jo yksi.

Ulkosalla kivassa kelissä kelpasi tietty myös neuloa, tällä hetkellä tekeillä on muun muassa Winter Sea -huivi. Mainioon siksak-kuvioiseen huiviin on tarjolla ilmainen ohje Ravelryssa. Siinä huivi on tehty paksummasta langasta, itselläni kun käytössä on fingering-vahvuus. Tässä vaiheessa näyttää vielä hieman epämääräiseltä, mutta uskon kuvion tulevan kyllä näkyviin viimeistellyssä huivissa. Ja sykkyrällähän se on kuitenkin sitten kaulan ympärillä!

Ravelry oli muutes uudistunut visuaalisesti sitten viime näkemän, ja ihan hurjan paljon parempaan suuntaan. Heti iski inspiraatio selata sitä hieman, ja bongasinkin muutaman kiinnostavan ohjeen. Ainakin Verso Beanie pääsee puikoille lähiaikoina, minulla on sopivasti juuri tuota Retrosarian Vovó-lankaa parissakin eri värissä, samoin silkkimohairissa löytyy.

Early summer is the rhododendron’s time to take the stage!

Kangaspuiden kaipuu

Toteutin kudontakurssin tämän kevään työt jo helmi-maaliskuun taitteessa. Oikeastaan oli aikamoinen onnenkantamoinen, että olin saanut sekä huovan että maton kotiin ennen kuin koronatilanne ns. eskaloitui. Kudontakurssikin kun toki keskeytyi, tai itse kudonta ainakin. Meillä oli kyllä muutama oppitunti teoriaa Zoomin kautta, mutta työt puissa eivät tietenkään edenneet viikkokausiin.

Uusien kurssien pitäisi jatkua syksyllä normaalisti, mutta se tuntuu vielä tosi kaukaiselta. Tässähän on koko kesä edessä ennen sitä. Ilmoittautuminenkin taitaa alkaa vasta joskus elokuulla, ja siihen liittyen edessä on myös pieni jännääminen, että mahtuuko mukaan, sillä edistyneempiä ryhmiä yhdistellään tulevanakin syksynä. Eiköhän joku kurssi tärppää, mutta kivointa olisi tietenkin jatkaa juuri oman ryhmän mukana – etenkin kun olen toivonut yhdeksi työksi kilpikangasmattoa ja sellainen toteutetaan.

Tiedän jo valmiiksi, että loimen rakentamisen työvaiheet ovat kummasti unohtuneet kevään ja kesän aikana. Onneksi on Kankaanrakentajan opas, josta on tosi kätevä kerrata työvaiheita. Kurssilla niitä voi tietysti kysyä myös opettajalta, mutta olen huomannut, että tekemisestä saa eniten irti, kun muistelee työvaiheet jo ennalta. Sitä kohti tässä tietysti tähdätään, että kangaspuut saisi kudontavalmiuteen ihan ulkomuistista.

Hyvää kertausta on kohdallani luvassa jo keskikesällä, jolloin olisi määrä rakentaa Mikkelin puihin parikymmentä metriä mattoloimea. Sidokseksi tosin tulee ”vain” palttina, jonka niisintä ja sidonta tuntuu ihan älyhelpolta. Parasta harjoitusta saa, kun käytössä on enemmän kuin kaksi vartta ja polkusta.

Kaipuuta kangaspuiden äärelle on siis havaittavissa, odotellessa olen muun muassa selannut Pinterestiä ja merkannut muistiin houkuttelevia ideoita. Ja toki olen tehnyt muita käsitöitä, yksi kirjoneulepusero valmistunee viikonlopun aikana. Siispä seuraavaksi Normaaleja ihmisiä Areenasta auki ja neulomaan!

Dreaming of weaving!

Lisää ristipistoja

Tänä keväänä olen pistellyt melko monta ristipistotaulua. Tilauksesta, lahjaksi ja yhden itsellenikin. Siinä lukee Kaikki järjestyy, sillä asiolla on tapana järjestyä, vallitsevista erikoisajoista huolimatta. Viina ja limu, se on drinkki -tekstiä olen tehnyt useamman, samoin Kah-vituttaa kahdelle riville jaettuna on tullut tutuksi. Suunnitelmissa on kokeilla siitä myös uudenlaista versiota jollain paksummalla, kukaties kaksivärisellä fontilla.

Kapeat kirjaimet ovat kuitenkin suosikkejani, sillä ne syntyvät mukavan nopeasti. Olen tykästynyt eritoten yhteen tiettyyn tikkukirjainfonttiin – muistan jo ulkoa, miten monet kirjaimet sillä syntyvät.

Kymppikuvan kokoiseen kehykseen menee mainiosti kahdesta neljään riviä tekstiä. Tylsin työvaihe on laskea tekstille oikea kohta, että sen saa keskelle taulua kangasta tuhlaamatta. Olen tästä tosi tarkka, hieman vino asemointi ei mene laaduntarkkailustani läpi!

Olen viehättynyt etenkin suomenkielisistä teksteistä. Nyt kun tarkemmin mietin, niin en ole tehnyt vielä mitään englanniksi, harkinnassa kyllä on ollut. Ainakin pätkä Death Cab for Cutie -yhtyeen tuotantoa houkuttelisi, mutta tekstin rivistys aiheuttaa vielä pohdintaa. Yleensä kun inspiraatio iskee viimeistään siinä vaiheessa, jahka tekstin asemointi loksahtaa kohdilleen.

Kotimaisista artisteista etenkin Pyhimyksen biisit tarjoaisivat pisteltävää vaikka kuinka paljon. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä kolmesta:

vaikee pukee sanoiks ku housut yläkautta

jos oot kivi kengässä, oo timantti

elämä on keitto, minä olen haarukka

Myös pätkä Maustetyttöjen lyriikkaa houkuttelisi. Viimeisimmäksi olen kuitenkin pistellyt Vesalaa. Siinä on vuori, nyt kiivetään -tekstin kirjailin kiipeilyä intohimoisesti harrastavalle ystävälleni.

Say it with cross stitches!

Kevät on kasvien aikaa

Tässä on pysytelty tiiviisti kotosalla jo puolentoista kuukauden ajan. Etenkin huhtikuu meni silti yllättävän nopsasti, vaikka tuntuu että päivät ja viikot sekoittuvat samankaltaisuudellaan toisiinsa. Onneksi kevät etenee kaikesta huolimatta – tulppaanit kukkivat talon seinustalla ja viljelylaatikon raparperi kasvaa hyvää vauhtia.

Tänä keväänä on ilahduttanut myös pelargoni, jonka talvehdutin vintillä. Se alkoi vihertää lähes heti, kun pääsi sisälle ikkunalaudalle ja sai vähän vettä. Myös parvekkeen lipstikka selvisi talvesta mainiosti, senkin kasvua on kiva seurata.

Viherkasveille olen vaihtunut mullat ja muutama pääsi myös uuteen ruukkuun. Huoleton poika eli nukkatyräkki on kova leviämään, sillä kasvi ampuu siemeniä, jotka ovat kuin minikokoisia mustapippureita. Usein ne osuvat suoraan ruukun multaan, mutta toisinaan bongaan siemeniä ikkunalaidalta ja nostan ne kasvin juurelle. Tälläkin hetkellä pieniä taimia kasvaa peräti viisi. Yleensä erotan ne suht pieninä omiin ruukkuihinsa, alkuun vaikka jogurttipurkkiin. Vähän isompina siirrän sitten ihan oikeaan ruukkuun, yksi vantteri taimi tosin sai kodikseen peltisen kahvipurkin. Kasvakoon siinä kesän ajan!

Erityisellä innolla seuraan myös kilpipiilean kasvua. Sain pistokkaan viime kesänä alakerran Lotalta, ja mullavaihdon yhteydessä se pääsi kaikkein kauneimpaan ruukkuuni. Lasitettu vihertävä ruukku on Hayn Botanical Family -sarjaa, ja ilahduttaa siinä missä kaunis kasvikin.

My favourite season is spring!

Corona-huopa

Tämän kevään kudontakurssin toinenkin työ on valmiina ja viimeisteltynä. Kudontatöissä näet piisaa oikeastaan aina viimeisteltävää vielä sen jälkeen, kun varsinainen kudontaosuus on valmis. Nytkin meni hyvä tovi hapsujen pyörittelyyn!

Vaan kelpasi pyöritellä, sillä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kuviollinen huopamalli on nimeltään Corona, ohje on tarjolla Lankavan sivuilla. Täytyy tosin myöntää, että nimi on näinä aikoina hivenen kuumottava – eipä olisi syksyllä mallia valitessa arvannut, millaisen kaiman huopa saakaan…

Loimen värityksen valitsimme kurssilla yhdessä. Värit ovat siis harmaa, valkoinen ja vaaleanpunainen, lankana Esito-huopalanka. Kuteiden väritystä pohdin pitkään, perinteisesti tämä malli on kudottu juuri samoilla väreillä kuin loimessakin on. Valitsin kuitenkin toisin tehtyäni ensin useita hahmotelmia Fiberworks-ohjelmalla. Suosittelen sitä lämpimästi kudontatöiden suunnitteluun!

Myös WeavePoint on hyvä, sitä käytämme Työviksellä, mutta ohjelma toimii vain Windowsilla, ja itselläni on siis Mac. Onneksi tarjolla on vaihtoehtoja.

Entä mitäkö siis valitsin? Päädyin väriyhdistelmään beige, harmaa ja vihreä. Harmaa on ihan sama kuin loimessa, beige lähellä valkoista ja vihreä tuo sitten huopaan hieman jujua. Ja etten olisi noudattanut suunnitelmaani liian tarkasti, niin lisäsin kahteen kohtaan vihreän tilalle vaaleanpunaista. Minulla oli sopivasti sitä pieni kerä jäljellä aiemmasta työstä, ja väri oli kuin olikin juuri sama kuin loimessa.

Raidoitus maastoutuu kokonaisuuteen todella hyvin, äkkiseltään sitä ei edes huomaa. Silti se tuo kivan nyanssin lopputulokseen.

Vasemmalla alapuoli, oikealla yläpuoli. Ja hapsut kuin polkkakaramellit!

Huovan ylä- ja alapuoli ovat keskenään yllättävän erilaiset. Yläpuoleksi ajattelen sen, joka oli odottaessa päällä. Se on selvästi tummempi/värikkäämpi kuin alapuoli, josta taidan tykätä enemmän. Onneksi huovan voi taitella oma suosikkipuoli näkyville.

Tiheys työssä oli 5 lankaa / cm, ja huopa vetäytyi peräti parikymmentä senttiä, kun sen otti pois puilta. Se on hieman enemmän kuin laskemani kutistumisvara, joten onkin mukavaa, että kutoessa oppii yhtenään lisää erilaisten materiaalien käyttäymisestä. Pituutta työllä on silti noin 170 cm, näin ison huovan alla ei päikkäreillä palele.

Corona Blanket is design by Marja Rautiainen / Lankava. Pattern here.

Lehdykkä-matto

Kudontakurssini tämän kevään työt ovat matto ja huopa. Parimetrisen maton kudoin viime viikolla, huovan tekeminen alkaa perjantaina! Kudontaviikkoni sattuivat siis peräkkäin, mikä on oikeastaan aika mukavaa. Intensiivinen kudonta-aiheinen pariviikkoinen, juuri mainiota.

Matto on nimeltään Lehdykkä, ohje siihen on peräisin Mallikerta-lehden numerosta 4/2018. En aluksi oikein innostunut kuviosta, mutta valitsin mieleiset värit, ja nyt olen totaalisen hullaantunut mattooni. Loimi on harmaata 15-säikeistä kalalankaa, kuviokuteena violetti trikoo ja pohjakuteena mintunvihreä miniontelokude.

Koklasin ekaa kertaa päärmeiden tekemistä, eli kudoin maton kumpaankin päähän 7 cm pohjakuteella ja kalalangalla (aina 1 heitto pohjakudetta ja 2 heittoa kalalankaa peräkkäin, sopivan rytmityksen vinkkasi opettajamme Siiri). Viimeistely otti aikansa, vierähti miltei kaksi tuntia kun sidoin loimilangat huolellisesti kankurinsolmuin. Niitä varten olin jättänyt loimea noin 10 cm / pää, jotta solmiminen sujui helposti. Lyhensin lopuksi hapsut noin 3 cm:n mittaisiksi ja ompelin päärmeet käsin ohuella kalalangalla. Kannatti nähdä vähän vaivaa, sillä päärmeestä tuli tosi kiva. Hauskaa, että nyt on yksi matto ilman hapsuja, joita yleensä suosin.

Kutominen itsessään oli tosi mukavaa, kuten aina. Vähän sai tosin alussa hakea sopivaa tatsia, sillä en ollut hetkeen kutonut mattoa – ohut villa taitaa olla yleisin materiaali omissa kudontatöissäni. Sitä käsitellään paljon hellävaraisemmin kuin paksua trikookudetta, nyt luhaa sai lyödä ihan kunnolla. Se on monilla varmasti lähtökohta kangaspuiden kohdalla, mutta itse olen tottunut enemmänkin tuomaan luhan kevyesti kankaan suulle. Toiveissani onkin kutoa kesällä Mikkelissä seuraava matto, että saan lisää kudontakokemusta myös paksuista materiaaleista. Eikä siistien reunojen tekemistäkään voi treenata liikaa!

Lehdykkä-matto pääsee meidän eteiseen, missä sitä kelpaa ihastella aina kotiin tullessaan.

I wove this carpet to our vestibule.

Yhden illan juttu

Allekirjoittaneella on jälleen kerran monen monta neuletyötä kesken taikka vireillä, joten isompien projektien välissä oli mukavaa neuloa myssy, joka valmistui yhdessä illassa. Kyseessä on Laine Magazinen Ludlow Hat, simppeli ja taatusti lämmin pipo. Ilmainen ohje on tuolla Laineen sivuilla sekä suomeksi että englanniksi, ja tarjolla on myös useampi lankasuositus. Tästä ei myssyn neulominen enää helpotu eikä nopeudu!

Minä valitsin myssyyni Katian Love Woolia sävyssä Medium Rose. Helsingissä lankaa myy ainakin Snurre, ja värejä oli tarjolla runsaasti, kun siellä viime viikolla piipahdin.

Ohjeessa on käytetty 9 mm:n puikkoja, mutta yhtä kokoa paksummatkin toimivat tässä oivasti – sellaiset minulla oli valmiina kotona.

I love my Ludlow Hat! Free Pattern @ Laine Magazine’s Journal.

Tekstiilitaiteen lumoissa

Viime aikojen kiehtovimpia teoksia on omalla kohdallani ollut tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisestä kertova kirja. Minulla oli kunnia osallistua sen julkistustilaisuuteen viime kesänä Helsingissä, ja olen palannut teoksen pariin moneen otteeseen sen jälkeen.

Päikki Prihan ja Leena Svinhufvudin kirjoittama teos esittelee Greta Skogster-Lehtisen (1900-1994) mittavan ja monipuolisen elämäntyön. Skogster-Lehtinen kuului 1930-luvulta Suomen johtaviin tekstiilitaiteilijoihin, ja häneltä tilattiin sisustustekstiileitä lukuisiin julkisiin tiloihin, yhtiöiden pääkonttoreihin, ravintoloihin ja hotelleihin.

Kirjan julkistustilaisuuden paikkana toiminut ravintola Kaarre Hotelli Vaakunan 10. kerroksessa Helsingin keskustassa oli valittu oivallisesti ja ajatuksella, sillä Greta Skogsterin Tekstiilitoimisto suunnitteli aikanaan Hotelli Vaakunan ja se ravintoloiden tekstiilit. Hänen kädenjälkeään on vuosien saatossa voinut ihailla myös Eduskuntatalossa, kirkoissa ja laivoissa.

Teoksessa on mukana mielenkiintoista tietoa myös Gretan lapsuudesta, sukulaisista ja aikakausista hänen elämänsä varrella. Maailman meno ehti muuttua melkoisesti tekstiilitaiteilijan pitkän uran aikana. Esimerkiksi sota-aikana materiaalien saatavuus oli rajoitettua, mutta käsiteollinen tekstiilien tuotanto ei pysähtynyt – paljon käytetty korvikemateriaali oli paperi.

Kirjaa on tosi inspiroivaa ja kiehtovaa selailla ja lukea pätkä sieltä, toinen täältä. Erityisesti ihastelin jacquard-kangaspuilla toteutettuja tekstiilejä, ja itseäni puhuttelevat myös mennyttä aikaa henkivät termit ja nimet, kuten Kotiahkeruus Oy, jonka taiteellisena sommittelijana Greta 1920-luvulla toimi.

Kirja saatu blogin kautta.

Tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtinen is a versatile book about Finnish textile artist Greta Skogster-Lehtinen (1900-1994).

Kolmeen kertaan solmeiltu makrameekuusi

Otin vielä ihan tämän vuosikymmenen loppumetreillä haltuun uuden käsityötekniikan, makrameen, alkeet. Sain Kädentaidot-messuilta Taito Etelä-Suomen osastolta makrameekuusi-tarvikepaketin, ja nyt joululomalla työkiireiden loputtua oli hauskaa syventyä uuden äärelle.

Kuusi oli mielestäni juuri sopiva ensimmäinen työ. Se koostuu pääasiassa helpoista kaksoistasosolmuista – henkilökohtaisesti treenasin niitä oikein urakalla, sillä silmäilin ohjetta aluksi ihan liian heppoisesti. Jokaiselle riville kuuluu kaksi kaksoistasosolmua, mutta tein niitä aluksi vain yhden. Se vääristi tietysti puun mittasuhteita, joten loin tarkemman silmäyksen ohjepaperiin. Kuusi purkuun ja aloitus alusta!

Toisella kertaa olin niin taitava, että tein kullekin riville puolitoista kaksoistasolmua. Vieläkin näytti hieman erilaiselta kuin esimerkkikuvassa, joten ei muuta kuin aloitus alusta. Milloinkohan opin, että usein ohjeet ihan oikeasti kannattaisi lukea huolella alusta loppuun asti ennen työhön ryhtymistä?

Onneksi kolmas kerta toden sanoi, ja kuusi valmistui viimein. Sooloilin tosin sen verran, että jätin alareunan langat roikkumaan vapaasti samanmittaisiksi leikattuina. Ohjeen mukaan kun keskimmäiset 12 lankaa olisi vedetty nippuun kuusen ”rungoksi”.

Solmujen tekeminen oli vaivatonta, kolme kertaa kuusen solmeiltuani osaisin tehdä seuraavan jo ihan ilman ohjetta… Myös alareunan kohosolmurivi syntyi helposti, sitä aloittaessani tosin kurkkasin varuiksi yhden ohjevideon Youtubesta, ettei taas menisi purkamiseksi.

Tämä kuusi ei varise, ja ilahduttaa varmasti myös monena tulevana jouluna.

Makrameekuusi-tarvikepaketti saatu.

My very first macrame project!