Blogi

Kässäpussi fiiliksen mukaan

Kässäpussi, neulepussi, projektipussi… Hyviä termejä kaikki, ja itse pussukat vasta ihania ovatkin! Minulla on niitä useita erilaisia. Ajattelin esitellä kaksi suosikkiani, lempeän ja ärhäkän. Näiden välillä kelpaa valita neuletyön ja miksei oman fiiliksenkin mukaan.

Hempeä pussukka on peräisin Lontoosta. Piipahdin elokuussa kaupungissa työmatkalla, ja ennätin pistäytyä myös lankakauppa Loopissa Islingtonissa. Kaliko on valmistanut pussukan Loopille tilaustyönä, joten sen toista kylkeä koristaa kasviaiheisen painatuksen lisäksi lankakaupan logo. Päällinen on kasvivärjättyä (avokado!) luomupuuvillaa, vuori pellavaa.

Aika söpö matkamuisto, vaikka itse sanonkin!

Ostin Loopista myös täytettä pussukkaan: kaksi vyyhtiä huippupehmoista Woolfolkin merinovillalankaa.

Pussi on mielestäni niin kaunis, että viime viikot se on ollut esillä olohuoneessamme – ja pysynee siellä myös jatkossa.

Ärhäkkä pussukka puolestaan on kotimaisen Nova Melinan. Se tehtiin Helsingin Oulunkylässä tilaustyönä juuri minulle, joten olen valinnut kankaan kuosin itse. Tykkään ärtsystä ulkoasusta hurjasti. Myös laukun malli on osoittautunut erittäin toimivaksi, huomaa kyllä, että Nova Melina suunnitellut sen varta vasten neulojille. Sisällä on käteviä taskuja ja pussin suuaukon saa tarvittaessa täysin suppuun. Sisältö pysyy varppina tallessa, vaikkei vetoketjua olekaan.

Molemmat näistä pussukoista ovat myös sopivan pieniä: ne mahtuvat reppuun, vaikka olisivat täynnä lankaa.

A knitter can never have too many project bags, right?

Muutama rivi ristipistoja

Olen tehnyt useammankin ristipistotaulun, tähän mennessä kaikki lahjaksi. Viimeisimmäksi valmistui taulu ystävälleni Heidille. Anyway, Hemingway, aurinko myös laskee on Paperi T:n biisistä Paniikki.

Noita viittä sanaa pistelin noin kolme tuntia, joten kovin vauhdikasta tämä touhu ei ole. Mukavaa se kuitenkin on, ja simppeliä, kirjoessa kelpaa uppoutua omiin ajatuksiin.

Muistelin juuri, että innostus tekstipitoisiin ristipistoihin taisi lähteä Antti Holman runokirjasta Kauheimmat runot. Niiden kirjontaa olen näemmä suunnitellut jo keväällä 2016 – ja samalla suunnitteluasteella ollaan edelleen. Homma taisi kaatua siihen, etten yksinkertaisesti osannut päättää, minkä runon kirjoisin.

Sen sijaan olen tehnyt pieniä, muutaman rivin tauluja. Paperi T:n Post Alfa -runoteoksesta on peräisin Aloittaako Kairosta vai Tangerista ei merkitse mitään. Sen sai tuparilahjaksi Laura, jonka kanssa olimme yhdessä Paperi T:n konsertissa. Lauran lahjataulu näyttää päässeen myös Me Naisten nettijuttuun. Artikkeli on julkaistu jo helmikuussa, mutta huomasin sen vasta nyt. Tämähän on suorastaan kunnia!

Seuraavaksi työn alle pääsee pätkä Pyhimystä: Jos oot kivi kengässä, oo timantti. Sille on jo katsottuna paikka oman kodin seinältä.

Finnish rap lyrics & cross stitches, why not?

Itse tehty on ihanin

Keväällä kutomani pellavapyyhe pääsi viimein käyttöön – mökkisaunassa tietty! Sidoksena on katkotoimikkaan muunnos, kudoin puolivalkaistuun loimeen kuviota vähän fiilispohjalta. Kudelankana on Bockensin pellavarohdin 8. Opinkohan ikinä suunnittelemaan kudontatöitä täysin etukäteen… Toisaalta tekeminen säilyy mukavan rentona, kun raidoitusta voi soveltaa aina sen mukaan, mikä tekohetkellä kivoimmalta näyttää.

Pyyhe on ohut mutta ihanan iso, ja pehmenee varmasti käytössä. Saunan ja uinnin jälkeen kelpasi istuskella mökin rappusilla itse tehtyyn pyyhkeeseen kääriytyneenä ja tarkkailla kuikkapariskuntaa poikasineen. Sen kesäillan muistan varmasti pitkään.

Handwoven towel = best towel!

Lomalla ehtii neuloa

Taisi olla jo ennen pääsiäistä, kun merkkasin kalenteriini parin viikon kesäloman. Näin yrittäjänä lomailu ei aina ole helppoa, mutta selkeät päivämäärät auttavat pitämään lomasta kiinni – seuraavan kerran teen töitä vasta elokuussa.

Ennen sitä aion neuloa, syödä paljon jäätelöä (Murueskimo on ykkönen!), lukea, mökkeillä ja kutoa jotain pientä kangaspuilla. Sen suurempia suunnitelmia ei tarvita: ihanaa viettää kerrankin kiireetöntä aikaa kotosalla ja nauttia myös hieman kotimaan matkailusta.

My plans for summer holiday: knitting!

Taikasukat

Viileät kesäpäivät ovat siitä mukavia, että silloin kelpaa laittaa villasukat jalkaan. Tämänhetkiset suosikkisukkani ovat hempeät pilvenhattarasukat. Ne on neulottu Wool and the Gangin mainiosta Kinda Magig Socks -langasta värissä Candy Claws. Kuvio syntyy aivan itsestään, kunhan vain saa ensin tiheyden täsmäämään. Siihen tuli onneksi langan mukana selkeä ohje.

Oman lanka + ohje -settini tilasin Amerikasta isomman lankatilauksen yhteydessä, olen käyttänyt Wool and the Gangin lankoja myös kangaspuilla tekemiini kudontatöihin. Tilauksen jälkeen tosin huomasin, että näitähän saa myös Suomesta, ainakin Pitsi ja Palmikko Lahdessa myy settejä. Koska vaaleanpunainen kauteni tuntuu vain jatkuvan, kelpaisi minulle mainiosti myös Pink Paws -sävyiset sukat…

Ai että, sukista tulee pakostakin hyvälle tuulelle. Näissä taitaa olla nimensä mukaisesti hieman taikaa, parvekkeella puuhastelukin tuntuu sukat jalassa erityisen mukavalta!

__

Kinda Magic Socks by Wool and the Gang, my absolute favorite woolen socks right now!

Neulontaa festareilla

Tykkään kuunnella neuloessani musiikkia. Monet tuntuvat katsovan käsitöitä tehdessään sarjoja telkkarista tai suoratoistopalveluista, mutta katson telkkaria niin vähän muutenkin, että musiikin kuuntelu on tuntunut itselle parhaalta vaihtoehdolta. Hyviä kuuntelukohteita voisivat olla myös podcastit ja äänikirjat, mutta asia on vasta harkinta-asteella. Minulla taitaa olla hieman muutosvastarintaa…

Toisinaan neulon myös elävän musiikin tahtiin. Minulla on usein neuletyö mukana laukussa, niin oli myös Sideways-festareilla pari viikkoa takaperin. Miksi en neuloisi suosikkibändini The Nationalin keikkaa kuunnellen, jos siihen mahdollisuus suodaan? Keikkaa tulee myös taatusti muisteltua jälkikäteen valmis villatakki päällä!

Viime päivinä neulomistani puolestaan on tahdittanut Ruusut-yhtye. Kokoonpano soitti ensimmäisen keikkansa juuri Sidewaysissa ja heidän riemuaan lavalla oli ilo seurata. Ovat myös tehneet melkoisen tarttuvia biisejä!

Kerroksen valmistuttua voi ottaa huikan oluesta. Brooklyn Breweryn Lager ja American Ale ovat suosikkejani. Sattuikin sopivasti, että kyseisen panimon tuotteet olivat Sidewaysisssa hienosti edustettuina.

Festareilla puikoillani oli Morning fog -villatakki Laineesta. Aloitin sen jo viime syksynä, mutta sitten tapahtui jotain (kuten ainakin omalla kohdallani usein tapahtuu), ja unohdin koko neulomuksen. Hiljattain muistin taas sen olemassaolon, ja uskon, että takki etenee juhannuksena melkoisesti. Päällimmäinen juhannussuunnitelmani on näet neulominen – mikäpä muukaan!

Knitting + music festival = good combo!

Kirsikkahuivi

Tämän ison & ihanan huivin neuloin jo viime syksynä. Valmiina olen ikuistanut sen vain Instagramiin, joten oli korkea aika kuvata huivi myös tänne blogin puolelle. Kuvauspuuhissa hoksasin, että huivihan on ihan sävy sävyyn kukkivan kirsikkapuun kanssa. Eipä tullut moinen mieleen syys-lokakuussa huivia neuloessani

Huivissa on briossia ja ainaoikeaa – ja herkullisia värisävyjä. Malli on suosikkisuunnittelijani Andrea Mowryn What The Fade?!.

Heippa vaan viileät kesäillat, minua ei palele!

My What The Fade?! shawl + cherry blossoms = perfect match!

Älä jauha p*skaa

Good Life Coffeella sen kiteyttivät: Älä jauha paskaa! Elämä on todellakin liian lyhyt huonon kahvin juomiseen, joten tänä vuonna keskityin Helsinki Coffee Festivaleilla etenkin kahvien maisteluun, ja valitsin uusia suosikkeja. Eikä sillä, mukana ei varppina edes ollut huonoja vaihtoehtoja, mutta oli kivaa poimia juuri ne omat suosikit. Vain parasta meidän kahvimyllyyn!

Kahvifestarit olivat kaksi viikkoa takaperin Kaapelitehtaalla, heti aulassa nenään leijaili ihana kahvin tuoksu. Tänä vuonna neljättä kertaa järjestetyillä festareilla oli mukana ennätysmäärä paahtimoita, joten oli mistä maistella. Laskujeni mukaan kahviaan tarjoili maisteltavaksi yli 20 paahtimoa. Huh.

Olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä kahvi on kokonaisvaltainen nautinto. Kaunis etiketti viimeistelee paketin siinä missä vyöte lankakerän.

Pirkanmaan paahtimolta ostin paria eri papua. Kaupunginosakahvi Pyynikin huminaa saatan ostaa lisääkin, mutta uudesta paketista burundilaista tilakahvia voin vain haaveilla, sillä koko erä myytiin jo. Hyvän kahvin kohdalla ei pidä aikailla!

Goog Life Coffeelta valitsin etiopilaista Mokonisa Bulgaa. Sitä kuvaillaan näin: Maultaan makea ja pyöreä kahvi, jonka mausta löytyy kukkaisuutta, kirsikkaa ja tummaa suklaata. Itse vielä lisäisin, että sopii erittäin hyvin neulottaessa nautittavaksi. Löysin siis uuden lempikahvin, joten festarireissu oli oikein onnistunut.

Ps. Olen ollut mukana kahvifestareilla joka kerta. Viime vuoden postaus täällä.

All coffee lovers should visit Helsinki Coffee Festival!

Piipahdus Kevätmessuilla

Piipahdin ystäväni Sannan kanssa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Oli mukavaa kurkata messujen tarjonta ja erityisesti kukat ja siemenet, sillä pian voi pistää ensimmäiset ruukut parvekkeelle. Kerrostaloasujana iso osa messujen tarjonnasta meni itseltäni vähän ohi, mutta hallissa kiertely oli kivaa, samoin messukahvien siemailu Sannan kera.

Etukäteen minua kiinnosti eniten Hyötykasviyhdistyksen osasto, siemeniä oli tälläkin kertaa tarjolla huikea valikoima. Hyötykasviyhdistyksen siemenpaketit ovat mielestäni kaikkein somimmat!

Valikoimaa oli kiva silmäillä ja samalla haaveilla, mitä kaikkea kasvattaisi, jos olisi oma piha tai isompi parveke. Tänä vuonna kun aion hankkia pikkuruiselle parvekkeellemme kaikki kukat Hakaniemen torilta. Aiempina vuosina olen kasvattanut mm. auringonkukkia ja krassia itse aina siemenistä asti, mutta siinä puuhassa on tullut niin paljon takaiskuja, että välivuosi tehnee hyvää.

Auringonkukkani jäivät to-del-la kitukasvuisiksi, etenkin verrattuna niihin, joita isäni kasvatti puutarhassaan – annoin pussin loput siemenet hänelle. Krasseihin puolestaan on iskenyt ties mitä tuholaisia, kuten kaaliperhosen toukkia. Niiden kohdalla tosin hieman lohdutti se, etteivät omat krassini olleet ainoa tuhon kohde. Pari kesää sitten näin runsaasti toukkien rei’ittämiä krassin lehtiä lähitienoilla kävellessäni.

Siemenpussit jäivät siis hyllyyn, mutta yhden hankinnan messuilta tein: ostin ruukkuruusun. Yleensä on juurikaan ruusuista perusta, krysanteemit ja tulppaanit ovat enemmän omaan makuuni, mutta jokin hennon vaaleanpunaisessa kukassa puhutteli. Väriä saattaisi kutsua jopa shampanjaksi. Toistaiseksi ruusu nököttää keittiömme ikkunalaudalla, ja tulee kyllä hymy huulille joka kerta kun sinne päin katsahdan. Nappiostos siis!

Messuosastoista minua puhutteli eniten Kotipuutarhan osaston ihastuttava mummolafiilis ristipistoineen. Myös tummapohjainen kukkatapetti oli todella soma, ja muistutti siitä, että kukkaunelmat voi toteuttaa myös ilman omaa pihaa!

Dreaming of own garden @ Spring Fair.

Uusi mattoloimi

Viime aikoina olen sekä neulonut että kutonut. Jatkoin työväenopiston kudontakurssilla (tietysti!), minkä lisäksi minulla on omat kangaspuut Mikkelissä. Kurssilla kudomme tänä keväänä pellavapyyhkeen sekä vapaavalintaisen työn pitsisidoksella, minulla on laukkukangas paraikaa työn alla. Mikkelin puissa puolestaan on 20 metriä mattoloimea, rakensimme kankaan viime viikolla. Sidoksena on palttina, joten räsymattoa syntyy – ajatuksissa on kutoa ainakin kiikkalainen matto.

Kankaan rakentaminen tuntui jo tosi helpolta, tämä oli nyt kolmas kerta, kun pistimme puut kudontakunton yhdessä vanhempieni kanssa. Loimea tukille kierrettäessä isä toimi loimenkiertäjänä, äiti loimen ohjaajana ja minä loimenpitäjänä.

Simppelin palttinasidoksen niisintä sujui hurjan helposti, eikä pirtaanpistelyssäkään kauaa vierähtänyt. Seuraavaan loimeen voisikin valita hieman monimutkaisemman sidoksen ja neljä polkusta kahden sijaan. Mutta yksinkertaisesta on hyvä lähteä liikkeelle – pikkuhiljaa aina lisää haastetta tekemiseen!

Yksi kymmenen metrin palttinaloimi Mikkelissä on jo kudottu. Minä tein siitä ennen joulua eteiseemme parimetrisen värikkään maton, kudonnasta myös innostunut äitini käytti lopun loimen. Täytyy sanoa, että olen eteisen matosta varsin ylpeä, sillä se on ensimmäinen aina loimen luomisesta lähtien täysin itse tekemäni matto.

I’m so addicted to weaving…