Posts tagged kirja

Tuftaus on kasvattanut suosiotaan jo parin vuoden ajan. Tekniikka on näkynyt ainakin allekirjoittaneen instafeedissä tiuhaan, toinen toistaan kauniimmat työt ovat houkutelleet kokeilemaan itsekin. Ensimmäisen Oxford Companyn tuftausneulani tilasin itseasiassa Etsystä jo pari vuotta sitten, mutta kokeilut jäivät puolitiehen, sillä sopivan kankaan löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Muistan viestitelleeni hollantilaisen myyjän kanssa kankaista, hän kehui Monks Clothia, mutta sitä oli tosi huonosti saatavilla mistään. Tilanne on sittemmin parantunut huomattavasti, Google tarjoaa monen monta osumaa, ja kangasta on esimerkiksi Taito Shopin valikoimissa nykyisin. Mahtavaa!

Ja vielä mahtavampaa on se, että tekniikasta on juuri ilmestynyt suomeksi kertakaikkisen mainio kirja. Arounna Khounnorajin Punch Needle -teos on suomennettu Tuftaus tutuksi -nimellä Mäkelän kustantamana. Arounna löytyy Instasta nimellä @bookhou, tuftauksen ohella hän tekee muun muassa kankaanpainantaa erittäin inspiroivalla otteella. Kannattaa ottaa seurantaan, jos ei vielä ole.

Kirja jatkaa Instasta tuttua tyylikästä linjaa. Ensin käydään läpi tekniikan perusteet ja tarvittavat välineet, joita ovat kangas, lanka, tuftausneula ja kirjontakehys. Kangas tulee pingottaa kehykseen ilmeisen tiukasti – tähän on tarjolla selkeät kuvalliset ohjeet. Kirjassa käytetään nitojaa, itse voisin kokeilla myös liimaamista.

Lisäksi tarjolla on hyviä vinkkejä omien mallien suunnitteluun ja värien käyttöön.

Mallitöitä on yhteensä 20, ja jokaiseen ohjeet vaihe vaiheelta. Luulenpa, että itse kokeilen aluksi pientä työtä pyöreään kirjontakehykseen, jollaisia minulla on useampikin. Ensin vähän harjoitusta, ja sitten voisin toteuttaa isohkon koristetyynyn. Tässä on ainoastaan yksi ongelma: mallityöt ovat niin kauniita, että tekisi mieli toteuttaa ne kaikki!

Nyt ei siis ole enää mitään syytä lykätä tekniikan harjoittelua. Pieniä testailuja olen jo tehnyt, ja helpolta vaikuttaa. Tykkään erityisesti siitä, että myös pyöreät muodot onnistuvat iisisti toisin kuin ryijyjen kohdalla.

Arounna käyttää sopivasti osassa töitä samoja Oxford Companyn neuloja, joita minulta tosiaan löytyy jo kaksi. Kauniita puisia neuloja kun on eri paksuisille langoille eri kokoja. Molemmat neulani ovat paksuille langoille (koot 8 ja 10), mutta kirjan myötä myös ohuelle langalle tarkoitettu Ultra Punch -tuftausneula alkoi kiinnostaa… Se soveltuu hienolle pellavakankaalle, ja jälki muistuttaa kirjontaa pienine yksityiskohtineen.

Ensimmäisenä kuitenkin otan paksummat materiaalit haltuun, lisätilaus Monks Cloth -kankaasta on jo matkalla luokseni.

Kirja saatu blogin kautta.

—

A Finnish version of Arounna Khounnoraj’s Punch Needle book. Loving it!

Viime aikojen kiehtovimpia teoksia on omalla kohdallani ollut tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisestä kertova kirja. Minulla oli kunnia osallistua sen julkistustilaisuuteen viime kesänä Helsingissä, ja olen palannut teoksen pariin moneen otteeseen sen jälkeen.

Päikki Prihan ja Leena Svinhufvudin kirjoittama teos esittelee Greta Skogster-Lehtisen (1900-1994) mittavan ja monipuolisen elämäntyön. Skogster-Lehtinen kuului 1930-luvulta Suomen johtaviin tekstiilitaiteilijoihin, ja häneltä tilattiin sisustustekstiileitä lukuisiin julkisiin tiloihin, yhtiöiden pääkonttoreihin, ravintoloihin ja hotelleihin.

Kirjan julkistustilaisuuden paikkana toiminut ravintola Kaarre Hotelli Vaakunan 10. kerroksessa Helsingin keskustassa oli valittu oivallisesti ja ajatuksella, sillä Greta Skogsterin Tekstiilitoimisto suunnitteli aikanaan Hotelli Vaakunan ja se ravintoloiden tekstiilit. Hänen kädenjälkeään on vuosien saatossa voinut ihailla myös Eduskuntatalossa, kirkoissa ja laivoissa.

Teoksessa on mukana mielenkiintoista tietoa myös Gretan lapsuudesta, sukulaisista ja aikakausista hänen elämänsä varrella. Maailman meno ehti muuttua melkoisesti tekstiilitaiteilijan pitkän uran aikana. Esimerkiksi sota-aikana materiaalien saatavuus oli rajoitettua, mutta käsiteollinen tekstiilien tuotanto ei pysähtynyt – paljon käytetty korvikemateriaali oli paperi.

Kirjaa on tosi inspiroivaa ja kiehtovaa selailla ja lukea pätkä sieltä, toinen täältä. Erityisesti ihastelin jacquard-kangaspuilla toteutettuja tekstiilejä, ja itseäni puhuttelevat myös mennyttä aikaa henkivät termit ja nimet, kuten Kotiahkeruus Oy, jonka taiteellisena sommittelijana Greta 1920-luvulla toimi.

Kirja saatu blogin kautta.

—

Tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtinen is a versatile book about Finnish textile artist Greta Skogster-Lehtinen (1900-1994).

Parhaat käsityökirjat synnyttävät välittömästi inspiraatiota, ja Marjo Mainingin Kässämeininki – 35 ideaa kotiin on ehdottomasti juuri sellainen teos. Vasurina hihkuin innosta jo omistuskirjoituksen kohdalla: Omistettu kaikille vasenkätisille visionääreille, joille on joskus sanottu ”ei tuosta mitään tule!”.

Innostavuudesta kertoo myös se, että selasin kirjan yhdeltä istumalta läpi. Halusin heti tietää, mitä kaikkea huikeaa se ohjeistaa tekemään!

Mukana on 35 sisustuskäsityötä, ohjeiden ja tarvikelistauksen ohella kuhunkin on määritelty vaikeustaso (helposta haastavaan) sekä tekemiseen tarvittava aika suuntaa antavasti. Lisäksi jokaisen ohjeen yhteydessä on mainio pieni teksti, usein minä-muotoon aseteltuna. Se käsittää Marjon omakohtaisia muistoja ja havaintoja, ja lukijaa lähestytään ihanan kannustavalla otteella. Kyseiset tekstit olivat ehdoton suosikkikohtani kirjasta, myös alkusanat oli kirjoitettu samaisella persoonallisella tyylillä. Etenkin muisto kuudennella luokalla tehdystä hymynaamatyynystä on hurmaava.

Kreisit virkatut tyynyt -ohjeen yhteydessä Marjo puolestaan kirjoittaa näin: ”Nykyään menen käsityökursseille avoimin mielin. Opettelen uuden taidon enkä harmistu, jos lopputulos ei ole heti täydellinen.” Se kolahti itselleni erityisen kovaa, sillä olen tosi kriittinen käsitöideni lopputuloksen suhteen. Rima on välillä ehkä turhankin korkealla – yritän jatkossa laskea sitä. Käsityöt ovat kuitenkin ennen kaikkea mukavaa ja rentoa puuhaa, eivät mikään arvioitava suoritus! Kirja muistuttaa mukavasti siitä, että rento kässämeininki on paras meininki.

Kässämeininki tarjoilee nimenomaan ideoita. Tarkoitus ei ole toisintaa kirjan malleja, vaan soveltaa ohjeita omalla tyylillä. ”Ajattele ohjeita viitteellisinä ja luo omanlaisia esineitä”, kehotetaan alkusanoissakin.

Aion toteuttaa oman versioni ainakin kustomoidusta räsymatosta, myös kirjottu valokuvatyyny houkuttelee. Samoin roiskelakanat tekivät vaikutuksen, nimensä mukaisesti niissä lakanoihin on roiskittu väriä suihkepullon avulla. Somat lakanat näyttivät tutuilta, ja ne ovatkin vilahtaneet useampaan otteiseen Marjon Instagram-tilillä @marjorieoflove, jota olen seurannut jo pidemmän aikaa. Omat roiskelakanat voisivat olla ensi kesän juttu, roiskuttelu hoituisi mukavasti pyykkinarulla…

Sen sijaan punch needle -tyynyn haluan valmistaa jo lähiaikoina, kyseisen tekniikan aion ehdottomasti ottaa haltuun. Muutamia pieniä kokeiluja olen jo tehnyt, ja Marjon valmistama tyyny (napottaa sohvalla keskellä kansikuvaa) on niin hieno, että olisi mahtavaa kokeilla itsekin jotain samantyylistä. Suunnitelmat hautumaan siis!

Kässämeininki-kirja saatu blogin kautta.

—

Kässämeininki is one of the most inspiring craft books I’ve read recently.

Sain hiljattain käsiini ihan mahtavan kirjan. Luin Katri Maasalon Kauneimmat koulukäsityöt -kokoomateoksen yhdeltä istumalta, ja naurahdin moneen kertaan tekstin äärellä. Kirjassa on esitelty 50 koulun käsityötunneilla tehtyä esinettä 1950-luvulta 2010-luvulle. Ihan jokainen niistä on taatusti uniikki, ja eritoten tykkäsin oivaltavista saatesanoista teosten yhteydessä. Monissa teksteissä avattiin mukavasti myös tekoprosessia sekä tekijän suhdetta teokseen.

”Toisista teoksista kertovat luomisprosessia läheltä seuranneet mesenaatit eli tekijöiden vanhemat, joiden yksityiskokoelmissa suurin osa tämäkin kirjan teoksista on säilynyt.”

Teoksiin käytettyä materiaalia on saattanut olla saatavilla rajoitetusti:

”Piippurasseja oli vain valkoisia ja ne olivat paksuja.”

”…opettaja huomautti, että mustia paloja piti jättää muillekin.”

Käsityötuntien klassikko on toki patalappu. Kukapa meistä ei olisi joskus sellaista virkannut?

Kirjaa lukiessa mieleeni muistui myös luotto-ohje monen vuoden takaa: kässänopen painajaisen neuletakki. Mikä siinä onkaan, että monella meistä tuntuu olevan hurjia tai kurjia muistoja koulun käsityötunneilta. Kun se virkkuukoukku ei vaan totellut! Entä vieläköhän tekstiilityötä kutsutaan rättikässäksi? Sillä nimellä se ainakin Mikkelissä 1990-luvulla tunnettiin.

Toinen klassikko on tietysti pujottelukirjonta vohvelikankaaseen. Näyttääkö tutulta?

Mainio kirja innoitti muistelemaan myös omia käsityötunteja. Ala-asteelta muistan violetit villasukat, yläasteella puolestaan neuloin villapaidan seiskaveikasta. Paidan poolokaulus oli palmikkoneuletta, mistä olin suorastaan ylpeä, mutta muuten lopputuloksesta taisi tulla hieman eriskummallisen mallinen, ja pari numeroa liian suuri. Todennäköisesti olisi kannattanut neuloa paidan sijaan kauluri.

Ysillä ompelin mekon, jota käytin kevätjuhlassa peruskoulun päättyessä. Mekkokankaan sain käydä ostamassa kangaskaupasta, tarkan budjetin rajoissa tietysti. Omavalintainen kangas oli tosi iso juttu. Hämärästi muistan myös leveälahkeiset kuminauhavyötäröiset housut, joita käytin paljon. Ne ompelin ehkä seiskalla.

Peruskoulussa tein myös seinäkellon, jonka kellotaulua koristaa porkkana. Porkkana! Ihmettelen ihan itse tekemääni aihevalintaa edelleen joka kerta vanhempieni luona vieraillessa, sillä kello on siellä tietysti esillä ja käytössä.

Kaikkein voimakkaimmin mieleen on kuitenkin iskostunut ala-asteen ompelutunneilla tiuhaan kuultu lause: ”Vika istuu aina koneen ja tuolin välissä”. Ei välttämättä se kannustavin lähestymistapa ompeluharjoituksiin. Opettajan nimi on vuosien saatossa unohtunut, mutta hänen sanansa eivät. Ne muistuvat edelleen kummasti mieleen joka kerta ompelukoneen ääreen istahtaessani.

Kauneimmat koulukäsityöt -kirja saatu blogin kautta.

—

Kauneimmat koulukäsityöt is hilarious book about works made in elementary school – unfortunately only in Finnish.

Kolme ulkoasultaan varsin erilaista, mutta sisällöltään samankaltaista kirjaa: Suuri kinnaskirja, Siberi lilled ja Vettlingar / Mittens. Kaikki koostuvat kauniista kirjoneulemalleista, etenkin Suuren kinnaskirjan tarjonta on päässyt jo puikoillekin asti, muiden kirjojen malleja olen vasta selaillut haltioituneena.

Suuri kinnaskirja on nimensä mukaisesti suuri: mukana on yli sata kirjoneulemallia ympäri Viroa. Kirjan alussa on perehdytty virolaiseen kinnasperinteeseen, aikoinaan muun muassa uskottiin, että neuleeseen tehdyt kuviot ja niihin liittyvä viesti tuovat onnea ja suojaavat pahalta. Kintaissa oli maagista voimaa!

Eri kuvioilla on niin ikää ollut omat merkityksensä, esimerkiksi kolmio-ornamentit suojasivat sairauksilta. Menneinä vuosisatoina kintailla oli suuri merkitys arjen ohella myös häissä (häihin valmistautuva morsian neuloi kymmeniä kinnaspareja) ja hautajaisissa (vanhan itämerensuomalaisen tavan mukaan vainajalle puettiin kintaat käteen), kaikkinensa kirjaan koottu ytimekäs kinnashistoria oli ältsin mielenkiintoista luettavaa.

Kirjassa on edustettuina lähes kaikki Viron pitäjät, joiden kinnastarjontaa olen muutes päässyt ihastelemaan myös Muhun museossa Koguvan kylässä Muhun saarella pari vuotta takaperin. Esillä oli runsaasti kuvioituja kintaita, joiden ihanat neulotut pinnat ovat jääneet elävästi mieleeni.

Siberi Lilled puolestaan on oikeastaan ”vain vihkonen täynnä värikkäitä kukkasia”. Se tarttui matkaani tallinnalaiselta torilta, missä julkaisua kauppasi sen toimittanut Külli Jacobson. Vihko sisältää 16 kukkakuvioista kirjoneulemallia, kaikki siperialaismummo Ossipova Mannin mallikirjasta. Mikäli tulkkasin oikein, niin nimi Siberi lilled tarkoittaakin siperialaisia kukkia. Kaikki tekstit ovat viroksi, onneksi mallikertojen tulkitsemiseen ei tarvita kielitaitoa. Olenkin katsellut sujuvasti pelkkiä kuvia. Kukat voisivat muuten toimia oivallisesti myös ristipistotyössä…

Satunnaisen torimyynnin lisäksi vihkoa näyttäisi olevan virolaisten kirjakauppojen (mm. Apollo) valikoimissa noin kymmenen euron hintaan. Ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen sijoitus.

Pelkistetympiä kuvioita tarjoaa islantilainen Vettlingar / Mittens, jonka värikkäitä malleja näyttäisi olevan myös Ravelryssä. Vierailin Islannissa niin ikää pari vuotta takaperin, ja vaikken islantilaisneuletta ostanutkaan, niin jotain paikalliseen käsityöhön liittyvää oli mukavaa hankkia muistoksi.

Tämän kirjan mallit suorastaan vaativat tulla neulotuiksi ärhäkän värisistä langoista, heti tuli mieleen Edison Bulb Madelinetoshin värikartasta.

—

Three books full of beautiful knitting patterns: Suuri kinnaskirja, Siberi lilled and Vettlingar / Mittens.