Posts tagged arki

Uusi vuosi, uudet neulomukset

Aijai, uusi ja taatusti neulonnan täyteinen vuosi aluillaan! Mielessä on niin monta houkuttelevaa neuleprojektia, etten oo ihan varma, mistä niistä edes aloittaisi. Vuoden ensimmäinen neuletyö on kuitenkin jo valmis. Puikoilleni pääsi uudenvuodenaattona Other Loopsin Patent Loop Neckwarmer, mainio briossikauluri. Tuleville päiville on luvattu sopivasti aurinkoa ja pakkasta, kelpaa ulkoilla kauluri kaulassa ja napata samalla myös kuva siitä!

Eilen illalla puolestaan aloitin sekä The Crown -sarjan katsomisen Netflixistä että Badana-villatakin neulomisen. Takin ohje on uusimmasta Laine-lehdestä, jota muutes nykyisin saa myös lehtipisteistä. Itse bongasin Laineen ensimmäisenä joulun alla Mikkelin keskustan S-marketin lehtihyllystä.

Puikoilleni pääsee pian myös Easy Beanie Multicolor, supersimppeli silkkimohairpipo. Hauskaa jo pohtia siihen väriyhdistelmiä, pipoon saa kätsysti käytettyä monta jämäkerää silkkimohairia. Ja pipoista puheen ollen, myös PetiteKnitin uusin pipomalli Weekend Hue kiinnostaa. Sen ohje julkaistaan myöhemmin tällä viikolla!

Ajattelin toteuttaa useamman ohjeen myös Laine Publishingin uudesta 52 x helpot neuleet -kirjasta. Elsa-lapasista toinen on jo valmiina, Funky Turtle -paitaan puolestaan langat odottamassa.

Listallani on myös Spektakelstrikin Mood Beanie sekä Wonderland Neck Warmer (jep, kaulureita ei voi olla liikaa!). Ja melko monta muutakin mallia… Onneksi myös lankaa löytyy omasta takaa melkoinen määrä, lankahyllyni on täyttynyt parin viime vuoden varrella vähän vaivihkaa. Suunnitelmissani onkin toteuttaa neuleita etenkin langoista, joita minulta jo löytyy omasta takaa. Tein viime syksyn ajan sometöitä lankakauppa Snurrelle, joten silloin tuli neulottua etenkin Snurren langoilla. Nyt puikoilleni pääsee taas enenevissä määrin myös kaikkea muuta. Saapa nähdä, raaskinko tänä vuonna käyttää esimerkiksi hyllyssäni odottelevat huippuihanat Spincycle Yarns -vyyhdit…

Joko siellä on neulottu vuoden ekat silmukat?

New Year’s resolution: I’m gonna knit knit knit!

Parhaita juttuja

Kotivinkki-lehdessä on palsta, johon kuuluu vähän sellainen ystäväkirjahenkinen osio. Haastateltavat paljastavat siinä erilaisia mielestään parhaita juttuja, ja halusin miettiä, mitä itse vastaisin moisiin.

Samalla tuli pohdittua suosikkijuttujani myös neulomiseen liittyen. Lempilankani on portugalilainen Beiroa. Se on aika rouheaa, joten pehmeämmistä langoista liputan Qing Fibren Melted Baby Surin puolesta – kuin pumpulia neuloisi. Ihanin lankamerkki taasen on yhdysvaltalainen Republic of Wool, mitä värien loistoa!

Neulesuunnittelijoista lempparini on Andrea Mowry, tällä hetkellä neulon hänen ohjeellaan Winters Beach -villatakkia. Neulelehdistä ykkönen on tietysti Laine, josta muuten ilmestyi loppuvuodesta ensimmäinen suomenkielinen numero.

Juuri nyt kivoin tekniikka on briossi, ja eniten neulon Chiaogoon puikoilla. Välineissä on kuulkaas eroja!

Vaan nyt siihen parhaita juttuja -listaukseen:

Ruoka: Palak Paneer
Juoma: Brooklyn Lager
Matkakohde: New York
Kulkupeli: Kuplavolkkari nimeltä Bertta
Kirja: Tuija Lehtisen hömppäromaanit
Kännykkäsovellus: BookBeat
Keittiöväline: Harion vesipannu
Elokuva: Voiko tähän yhä vastata Amelie, vaikkei ole nähnyt sitä vuosiin?
Tv-ohjelma: Gilmoren tytöt
Vaate: Äidin neuloma vihreä villatakki
Kosmetiikkatuote: Aqualan L -perusvoide
Musiikki: Indie rock
Biisi: Death Cab for Cutie: Soul Meets Body
Artisti: Angus & Julia Stone
Jäätelö: Murueskimo
Herkku: Pitkä viineri
Jälkiruoka: Mustikkapiirakka vaniljakastikkeella
Kahvila: Unlimited Coffee Bar Tokiossa
Kaupunki: Kööpenhamina
Aamupala: Kuppi (tai useampikin) mustaa kahvia ja pannulla paistettu kananmunaleipä
Vuodenaika: Kevät
Kasvi: Pelargoni

Olipa hauskaa, mutta samalla yllättävän haastavaa miettiä näitä!

Nappeja villatakkiin

Jos toisinaan on vaikeuksia valita mistä tai minkä värisestä langasta neuloisi, niin nappikaupassapa vasta meneekin pää pyörälle! Ainakin Yrjönkadun Nappitalossa, jonka valikoimissa lienee tuhansittain nappeja.

Vierailin siellä hiljattain Ystävä-villatakin kanssa, valmis takki helpotti hivenen valintaurakkaa. Tarvitsin siihen kahdeksan nappia, ja hetken jo harkitsin, että olisin ottanut 4 + 4, ja kiinnittänyt ne vuorotellen nappilistaan. Sitten kuitenkin päätin, että päätöksiä on tehtävä, ja valitsin villatakkiin kauniit okranväriset pyöreät napit.

Nappitalon valtava valikoima on niin kiehtova, että joku kerta voisin tehdä ikään kuin nurinkurisesti: ensin nappiostoksille valitsemaan jotain ihastuttavaa (ja ehkä tilkkasen kreisiä), ja sitten vasta pohdintaa siitä, millaisen villatakkiin ne voisi kiinnittää.

Joka ikinen kerta pysähdyn myös ankkurinappihyllyn ääreen – ja sitten loppupäivän päässä soikin J. Karjalaisen Ankkurinappi-biisi… Kaikeksi onneksi se on tosi kaunis kappale.

If you are looking where to buy buttons in Helsinki, I recommend Nappitalo.

Alppiruusujen katveessa

Alkukesä on alppiruusujen aikaa, Haagan alppiruusupuistossa näytti taas upealta. Suinkaan joka kesä kukkaloisto ei ole yhtä komea, sillä alppiruusujen kukinta vaihtelee vuosittain. Kukkanuput kehittyvät jo syksyllä, joten syyskeleillä ja kuluneen kesän olosuhteilla on vaikutuksensa nuppujen kehittymiseen.

Vierailin Haagassa myös viime vuoden kesäkuussa, ja jos muistan oikein, oli kukinta silloin vieläkin runsaampaa. Vaan kaunista oli nytkin, isot kukat ovat tosi näyttäviä.

Osa kukista oli tosin jo vähän lakastunut, mutta nuppujakin piisasi. Vähän sama kuin kirsikankukkien kanssa, paikalle kannattaisi tähdätä juuri oikeana ajankohtana, jolloin kukkaloisto on kaikkein runsaimmillaan. Iloitsen myös siitä, että tästedes pääsen nauttimaan alppiruusuista myös kotipihalla – istutimme hiljattain talomme seinustalle kolme alppiruusun taimea, aiemmin pihalla kasvoi jo yksi.

Ulkosalla kivassa kelissä kelpasi tietty myös neuloa, tällä hetkellä tekeillä on muun muassa Winter Sea -huivi. Mainioon siksak-kuvioiseen huiviin on tarjolla ilmainen ohje Ravelryssa. Siinä huivi on tehty paksummasta langasta, itselläni kun käytössä on fingering-vahvuus. Tässä vaiheessa näyttää vielä hieman epämääräiseltä, mutta uskon kuvion tulevan kyllä näkyviin viimeistellyssä huivissa. Ja sykkyrällähän se on kuitenkin sitten kaulan ympärillä!

Ravelry oli muutes uudistunut visuaalisesti sitten viime näkemän, ja ihan hurjan paljon parempaan suuntaan. Heti iski inspiraatio selata sitä hieman, ja bongasinkin muutaman kiinnostavan ohjeen. Ainakin Verso Beanie pääsee puikoille lähiaikoina, minulla on sopivasti juuri tuota Retrosarian Vovó-lankaa parissakin eri värissä, samoin silkkimohairissa löytyy.

Early summer is the rhododendron’s time to take the stage!

Kevät on kasvien aikaa

Tässä on pysytelty tiiviisti kotosalla jo puolentoista kuukauden ajan. Etenkin huhtikuu meni silti yllättävän nopsasti, vaikka tuntuu että päivät ja viikot sekoittuvat samankaltaisuudellaan toisiinsa. Onneksi kevät etenee kaikesta huolimatta – tulppaanit kukkivat talon seinustalla ja viljelylaatikon raparperi kasvaa hyvää vauhtia.

Tänä keväänä on ilahduttanut myös pelargoni, jonka talvehdutin vintillä. Se alkoi vihertää lähes heti, kun pääsi sisälle ikkunalaudalle ja sai vähän vettä. Myös parvekkeen lipstikka selvisi talvesta mainiosti, senkin kasvua on kiva seurata.

Viherkasveille olen vaihtunut mullat ja muutama pääsi myös uuteen ruukkuun. Huoleton poika eli nukkatyräkki on kova leviämään, sillä kasvi ampuu siemeniä, jotka ovat kuin minikokoisia mustapippureita. Usein ne osuvat suoraan ruukun multaan, mutta toisinaan bongaan siemeniä ikkunalaidalta ja nostan ne kasvin juurelle. Tälläkin hetkellä pieniä taimia kasvaa peräti viisi. Yleensä erotan ne suht pieninä omiin ruukkuihinsa, alkuun vaikka jogurttipurkkiin. Vähän isompina siirrän sitten ihan oikeaan ruukkuun, yksi vantteri taimi tosin sai kodikseen peltisen kahvipurkin. Kasvakoon siinä kesän ajan!

Erityisellä innolla seuraan myös kilpipiilean kasvua. Sain pistokkaan viime kesänä alakerran Lotalta, ja mullavaihdon yhteydessä se pääsi kaikkein kauneimpaan ruukkuuni. Lasitettu vihertävä ruukku on Hayn Botanical Family -sarjaa, ja ilahduttaa siinä missä kaunis kasvikin.

My favourite season is spring!

Hyvän mielen käsilaukku

Ostin kauniin käsilaukun Amsterdamista jo lokakuussa, mutta jostain syystä sen käyttöönotto lykkääntyi vuodenvaihteen yli. Toisaalta, uusi vuosi, uusi laukku – ei lainkaan hullumpi yhdistelmä!

Merkki oli minulle jo ennalta tuttu, omistan pari muutakin Keecien pussukkaa. Ne ovat tuoneet iloa jo useamman vuoden ajan ja kestäneet käyttöä hienosti, nahka vain pehmenee ajan kanssa. Kaikkein kivointa niissä on kuitenkin ylläri sisäpuolella: kaikkiin laukkuihin on painettu joku kuva!

Uuden laukkuni nimi on Move Mountains, joten viime päivinä olen saanut ihastella somaa vuoristomaisemaa. Kyllä se vaan on siten, että pikkujutut ovat usein niitä kaikkein parhaita.



This leather bag always makes me smile!

Lankajuttuja

Teki mieli kirjoitella jotain ilman sen suurempaa agendaa. Punainen lanka kateissa siis, tosin ihan vuoden alussa sain siihen liittyen mahtavan ohjeen: Jos punainen lanka on hukassa, käytä rohkeasti muita värejä.

Siispä, ajatus nro 1: Kaunis vyöte lisää langan ihanuutta. Katsokaa nyt vaikka tuota Retrosarian Mondim-kerää!

Ajatus nro 2: Still Me -blogin pipo-ohje on kestosuosikkini. Olen tehnyt sillä jo neljä pipoa, yhden itselle ja kolme ystävilleni. Viimeisimpänä valmistui sininen myssy Annalle, juuri sopivasti ennen näitä kovia pakkasia. Resorin kohdalla neulos on nelinkertainen, joten kyllä tarkenee.

Ajatus nro 3: Jos lempilankani on Retrosarian Beiroa, niin Brooklyn Tweedit tulevat hyvänä kakkosena. Etenkin Loft, siitä neulon torkkupeittoa. Olen ehtinyt neuloa vain kerroksen siellä, toisen täällä, mutta siitä se etenee.

Just some random thoughts about yarn and knitting – like Retrosaria ja Brooklyn Tweed are my favorite yarn brands right now.

Lempilapaset

Lapaskausi on kuumimmillaan – vai pitäisikö sanoa kylmimmillään? Joka tapauksessa lapaset ovat kovassa käytössä. Lemppareikseni ovat nousseet pehmeästä alpakkalangasta neulotut ihanuudet, hymy nousee huulille joka kerta, kun sujautan ne käteen.

Lanka on Adriafil Sierra Andinaa. Resorissa, peukalossa ja kärjessä on mukana myös ohutta ja pörröistä Gepard Kid Seta -silkkimohairia. Se elävöittää neulepintaa mukavasti! Olen neulonut samalla lankayhdistelmällä useammankin myssyn, lapaset syntyivät sopivasti niiden ylijäämistä.

Myssyissä sitä ei edes niin huomannut, mutta alpakkalanka on ihan huippupehmeää. Se tuntuu tosi mukavalta kättä vasten. Säilytän myös lapasia usein patterilla, jolloin lämpö lisää viehättävyyttä entisestään. Ulos lähtiessä on ihan parasta napata käteen lämpimät lapaset.

Viime päivinä mittari on kuitenkin keikkunut niin monta pykälää pakkasen puolella, että pariin otteeseen olen joutunut turvautumaan järeämpiin käsineisiin. Kärsin kylmäallergiasta, pakkanen on käsilleni vihollinen. Onneksi minulla on myös huippuhienot topparukkaset, joihin voin vaihtaa kovimmilla pakkasilla.

Lempilapaset odottakoon hieman lauhempia kelejä, sesonkia kyllä piisaa.

My favorite mittens are knitted from alpaca yarn.

Retkellä Lammassaaressa

Eilen paistoi pitkästä aikaa aurinko. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta tämän vuoden puolella, kun aurinko pisti parastaan. Sen kunniaksi kelpasi lähteä eväsretkelle Lammassaareen.

Ulkona ruoka maistuu aina parhaalta, etenkin jos leipien välissä on maapähkinävoita ja avokadoa!

Lammassaareen johtavat pitkospuut on korvattu leveämmällä puisella väylällä. Saaren lintutornin läheisyydessä oli kuitenkin vielä pätkä perinteisiä pitkospuita.

Tuossa blogini sivubannerin kuvassa muuten seison Lammassaaren vanhoilla pitkospuilla, niillä näyttää olleen kolme lankkua vierekkäin. Vielä viime kesänä vanhat puut kulkivat uuden väylän rinnalla, nyt ne oli purettu kokonaan pois.

Seurueemme nuorin jäsen oli 6-vuotias, joten retken mittaan leikittiin useaan otteeseen hippaa. Lisäksi googlattiin, onko saaren infotaulussa mainittu minkki yöeläin. (Vastaus: Kyllä on!).

Matkan varrella näkyi pajunkissoja (kyllä, tammikuussa!) ja runsaasti vettä. Monena talvena olen samoihin aikoihin kuvannut kaislikossa kunnon lumikerroksen päällä seisten, nyt kaislikkoon ei ollut mitään asiaa. Olen kuitenkin toiveikas, että tänne eteläänkin vielä saataisiin kunnon talvi. Vaikka lunta ei vielä kuulukaan, ovat nämä aurinkoiset pikkupakkaspäivät jo hyvä alku.

One of the best outdoor places in Helsinki: Lammassaari. So beautiful and calm place, and still near city center.

Soma silityslauta

Marimekon taannoiseen uutiskirjeeseen oli koottu bloggari Minna Jonesin ideoita kankaiden luovaan käyttöön, toteutus toki Marimekon kankailla! Tarkemmin tsekattuna uutiskirjeestä ja Minnan ideapostauksesta näyttää olevan jo yli vuosi, mutta taannoinen lienee suhteellinen käsite…

Heti idealistan kärjessä se joka tapauksessa komeili: Päällystä silityslauta lempikuosillasi. Klikkasin oitis tarkempiin ohjeisiin, sillä toteutustapa kiinnosti. Oman silityslautani kun olen päällystänyt jo vuosia sitten Marimekon Kuiskaaja-kuosilla.

Minnan kangas oli niitattu kiinni lautaan, minä ompelin omaani nauhakujan, joten kangas on tarvittaessa helppo irrottaa ja pestä. Niittaamalla päällisestä saisi ehkä vielä napakamman, mutta nauhakujallinenkin versio on toiminut mainiosti. Suosittelen ehdottomasti päällystämistä, somaa silityslautaa on ilo käyttää!

Kankaan ostaminen on jäänyt mieleeni – Kuiskaaja on peräisin Galleria Esplanadin Marimekko-myymälästä. Tuolloin, eli vuoden 2008 tienoilla, kauppakeskuksen nimi tosin oli Kämp Galleria, ja Marimekon myymälä oli kahdessa rullaportain erotetussa kerroksessa. Muistan, kuinka alakerran kangasosaston ystävällinen myyjä rullasi kangaspakan lopun kokonaan auki. Kyseisen kankaan raportti on pitkä, ja toivoin juuri tiettyä kohtaa (itse kuiskaajaa) lautani koristeeksi. Sattui hurjan mukavasti: poika komeili pakan päässä, joten minun ei tarvinnut ostaa ”ylimääräistä” kangasta.

DIY: iron board cover!