Posts tagged neulonta

Kuunapäivä-sukat + ohje

Sovittiin äidin kanssa jo alkusyksystä, että itsenäisyyspäivän hujakoilla kirjataan raidallisten villasukkien ohje yhdessä ylös! Meillä oli näet varattuna lauantaille 3. joulukuuta liput J. Karjalaisen konserttiin Mikkelin Mikaeliin, joten tiedettiin, että kohtaamme silloin. Ja ai että olikin ihana keikkailta eilen! Yhteneväisen musiikkimaun lisäksi neulonta on äidin ja minun yhteinen juttu. Suositellaan usein ohjeita toisillemme, ja tässä tulee Autereiden luotto-ohje perussukkien neulontaan teidän muidenkin iloksi.

Kaikilla parhailla sukilla on tietysti nimi, joten näistä tuli Kuunapäivä-sukat. Oon meinaan katsonut Netflixistä tiiviisti Tim Burtonin luotsaamaa kauhukomediasarja Wednesdayta, jossa päähenkilö Wednesday Addams lähetetään Kuunapäivän sisäoppilaitokseen. Värien puolesta nämä istuisivat etenkin Wednesdayn kämppiksen Enid Sinclairin jalkaan, hahmolla oli jaksojen mittaan aivan ihania neuleita ja slipovereja. Sarja tarjosikin myös neuleinspistä!

Nämä sukat sopivat omaan koon 38-39 -jalkaani, mutta ohjetta on helppo varioida tarpeen taikka toiveiden mukaan.

Lankana on Markus Companyn 6-ply väreissä Deep Lavender ja Rain Drum, yksi kerä kumpaistakin.

Ja puikkoina 3 mm sukkapuikot – tai 3 mm pyöröpuikko pitkällä kaapelilla, jos suosit mieluummin magic loop -tekniikkaa.

ALOITUS

Luo 56 silmukkaa sukkapuikoille ja jaa silmukat tasan neljälle puikoille, 14 silmukkaa kullekin. Kerroksen vaihtumiskohta 1. ja 4. puikon välissä jää sukan sivuun.

Neulo 1 oikein 1 nurin -joustinta (oikeat silmukat kiertäen) yhteensä 15 kerrosta. Vaihda sileään neuleeseen ja aloita samalla raidoitus. Omissa sukissani on neljän kerroksen paksuisia raitoja. Neulo 10 (tai haluamasi määrä) raitoja siten, että viimeinen raita on samaa väriä kuin alun resori.

KANTAPÄÄ

Neulo ensin kantatilkku 1. ja 2. puikon silmukoilla (näin kerroksen vaihtumiskohta pysyy sivussa):

Neulo 28 silmukkaa oikein ja käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, neulo toinen silmukka nurin, nosta kolmas silmukka nurin neulomatta ja neulo neljäs silmukka nurin. Jatka samoin kerroksen loppuun asti. Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 14 kertaa. Kantatilkkuun tulee siis 28 kerrosta.

Seuraavaksi vuorossa ovat kantapohjan kavennukset:

Aloita työn oikeasta reunasta ja neulo samaa vahvennettua neuletta kuin kantatilkussa. Neulo niin pitkälle, että kerroksesta on neulomatta 10 silmukkaa. Tee ylivetokavennus: nosta silmukka oikein neulomatta, neulo seuraava silmukka oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli. Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka nurin neulomatta, neulo seuraavat 8 silmukkaa nurin ja neulo seuraavat 2 silmukkaa nurin yhteen (kantapohjassa on nyt 10 silmukkaa). Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka oikein neulomatta, neulo 8 silmukkaa oikein ja tee ylivetokavennus. Käännä työ. Jatka samalla tavalla niin pitkään, että sivusilmukat ovat loppuneet ja kantapohjassa on 10 silmukkaa.

Poimi kantatilkun molemmista reunoista 14 silmukkaa ja yhdet silmukat puikkojen välistä. Olet nyt ensimmäisen puikon lopussa. Neulo ensimmäisen puikon loppuun (nostettujen silmukoiden jälkeen) 5 kantapohjan silmukkaa. Toinen puolikas eli loput 5 kantapohjan silmukka neulotaan 2. puikon alkuun. Neulo niiden perään 2. puikolle kantatilkun reunasta nostetut 14 silmukkaa + yksi puikkojen välistä nostettu silmukka. Neulo nostetut silmukat kiertäen oikein. Neulo 3. ja 4. puikon silmukat oikein. Neulo yksi puikkojen välistä nostettu silmukka + kantatilkun reunasta nostetut 14 silmukkaa 1. puikoille kiertäen oikein.

KIILAKAVENNUKSET

Jatka raidoitettua sileää neuletta ja tee kiilakavennukset seuraavasti:

Tee 1. puikon alussa ylivetokavennus ja neulo 2. puikon lopussa kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Toista kavennukset joka toinen kerros, kunnes puikolla on yhteensä 52 (12 + 12 + 14 + 14) silmukkaa. Tasaa tässä vaiheessa siten, että jokaisella puikolla on 13 silmukkaa. Jatka sileää neuletta, kunnes jalkaterässä on 13 tasaraitaa (tai itsellesi sopiva määrä).

KÄRKIKAVENNUKSET

Neulo 1. puikon alussa yksi silmukka oikein ja tee sitten ylivetokavennus. Neulo oikein kunnes 2. puikolla on jäljellä kolme silmukkaa. Neulo kaksi oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Neulo 3. puikon alussa yksin silmukka oikein ja tee ylivetokavennus. Neulo jälleen oikein, kunnes 4. puikolla on jäljellä kolme silmukkaa. Neulo kaksi oikein yhteen ja viimeinen silmukka oikein. Toista kavennukset joka toinen kerros yhteensä kuusi kertaa. Toista sitten kavennukset joka kerros, kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka (jätä hyvä päättelyvara) ja vedä silmukoiden läpi.

Neulo toinen sukka samoin ja päättele molemmat huolellisesti. Ota valmiit sukat heti käyttöön ja pistä seuraava jakso lempisarjastasi pyörimään!

Markus Companyn 6-ply on nimensä mukaisesti kuusisäikeinen sukkalanka, 125 m / 50 g. Vahvuudeltaan se vastaa siis Novitan Nalle-lankaa. Markus Company puolestaan on pietarsaarelainen yritys, joskin lanka kehrätään Italiassa. Ihastuin eritoten sen värikarttaan, ilmoilla meinasi olla sitä kuuluisaa valinnan vaikeutta

Sukkien langat saatu Snurresta.

There is nothing more comforting during this chilly season than hand knitted socks.

Uusi lempipaitani Sycamore

Huh hei, edellinen postaus on elokuun lopulta. Sen jälkeen tässä onkin paiskittu urakalla töitä, olin jälleen mukana Big Brother Suomi -ohjelman sometiimissä. Syys-, loka- ja marraskuu kuluivat Isoveljen hommissa, vähän oon sentäs ehtinyt neuloakin. Täällä on valmistunut mm. useampikin Sophie Scarf, kertakaikkisen valloittava pikkuhuivi, sekä kaksi uutta I’m so mohair -pipoa. Oon meinaan käyttänyt sitä kaikkein ensimmäistä ihan älypaljon, pipo on päässäni näissäkin kuvissa.

Vaan isommista neuletöistä tänä syksynä on tuoreimpana valmistunut Sycamore Sweater PetiteKnitin ohjeella. Paita vinoraitoineen hurmasi minut heti ensinäkemältä. Pohdin siihen sopivia väri- ja lankayhdistelmiä joskus syyskuun tienoilla. Tiesin heti, että haluan omaan puserooni tumman pohjavärin ja vaaleampia raitoja. Testasin myös muutamaa eri lankayhdistelmää vahvuuden osalta, ja päädyin lopulta seuraavaan Isager-komboon: kaksi säiettä Silk Mohairia, yksi säie Alpaca ykköstä ja yksi säie Alpaca kakkosta. Tuosta nelikosta syntyi yhteensä sama vahvuus kuin mitä tummanharmaa Silk Mohair & Jensen -yhdistelmä eli pohjavärini on. Kaikki paidan langat ovat siis Isageria.

Vinoraidoitus tehtiin Japanese short rows -tekniikalla, siitä on hyvä video PetiteKnitin sivuilla. Alussa ohjeen kanssa sai olla aika tarkkana, etenkin kun ylimmän raidan kanssa yhtä aikaa tehtiin raglan-lisäyksiä hihaan, mutta myöhemmissä raidoissa ei enää tarvittu avuksi videota.

Ja kunhan viimein aloin neulomaan, niin paita valmistui iltapuhteina parissa viikossa. Paksuhkolla langalla ja viitosen puikoilla eteni mukavan joutuisasti, neulominen tapahtui marraskuussa.

Ohje oli taattua PetiteKnitin laatua – vaikka kirjallista ohjeistusta piisasi sivukaupalla, kaikki oli hurjan selkeää. Siitä vaan rivi riviltä ohjetta eteenpäin ja paitaa silmukka kerrallaan edistäen. Viimeisenä tehtiin tuo poolokaulus, ja olen yllättynyt sen käytännöllisyydestä. Lämmittää ihanasti viileänä päivänä, taidanpa toteuttaa jonkun toisenkin poolokauluksella varustetun paidan tänä talvena! Edellisen kerran kun olen neulonut villapaitaani poolokauluksen 1990-luvulla.

Jos olet itsekin ihaillut tätä vinoraitapaitaa, niin kannustan ehdottomasti ottamaan sen puikoille. Japanilaiset lyhennetyt kerrokset eivät olleet mielestäni vaikeita toteuttaa, enemmän vaadittiin kärsivällisyyttä, ja onhan tuo epäsymmetrisyys nyt kertakaikkisen hurmaavaa!

Ooh la la, what a sweater! That’s Sycamore by PetiteKnit!

Lystikäs lomaneule

Kuluneen kesän lomaneuleeni oli Lento, simppeli raglanpusero. Jonna Hietalan suunnitteleman paidan ohje on Laine-lehdestä 11, kevään 2021 numerosta siis. Tein tuolloin Laineelle somea, joten paita tuli hyvin tutuksi myös työn puolesta – siitä oli muun muassa läpi kesän 2021 kestänyt yhteisneulonta (johon tietty itsekin osallistuin). Nykyisellään ohje löytyy myös Ravelrysta, mutta minä seurasin sitä tietysti lehdestä käsin.

Järjestyksessään toisen Lento-paitani herkullinen lankayhdistelmä on Madelinetoshin Tosh Merino Light värissä By Far ja persikkainen Gepard Garnin Kid Seta, väri 401. Yksi säie kumpaistakin läpi työn! Ja jos ihan tarkkoja ollaan, mukana on myös yksi kerä Ito Yarnin Sensai-silkkimohairia hyvin samankaltaisessa värissä kuin Kid Seta on. Neuloin meinaan paitaa kesäkuun lopulla Tukholmassa, missä olimme ystäväni Annakaisan kanssa Harry Stylesin keikalla, ja silkkimohair uhkasi loppua kesken. Mainiosta Makeri 14 -lankakaupasta löytyi sitten tuota Itoa Kid Setan tilalle, eikä valmiista paidasta kyllä todellakaan huomaa, että lanka vaihtuu välillä.

Paksumpaa lankaa eli Tosh Merino Lightiä kului vähän vajaa kaksi vyyhtiä, ohuemman silkkimohairin kohdalla en pitänyt kirjaa. Puikkokoko oli juuri sama kuin ohjeessakin, paidan neuloin koossa 2.

Kauaahan tällaista peruspuseroa ei neulo, ja tekeminen on ihanan huoletonta, sillä ohjetta ei tarvitse vilkuilla kuin ihan silloin tällöin. Juuri parahultainen matkaneule siis, etenkin kun tein väliaikaisella aloituksella toteutetun kauluksen kotona ennen lähtöä.

Tukholman reissun lisäksi muistan neuloneeni tätä ainakin junassa matkalla kuvaustöihin Ruisrockiin. Sitten festarityöt imaisivatkin minut totaalisesti pariksi viikoksi, Lento valmistui heinäkuun lopulla kesän toisella lomapätkällä. Siitä lähtien keli on ollut turha lämmin villapaidan käyttämiseen, kunnes koitti tämä aamu!

#sweaterweather on täällä! Nyt kelpaa taas pukeutua ihaniin villapaitoihin, jotka ovat omalla kohdallani pitkälti itse tehtyjä. Puhumattakaan siitä, että uusia valmistuu hyvää tahtia… Suunnitelmissa on kyllä neuloa muutama paita myös lahjaksi, sillä itse en kovin montaa uutta paitaa enää tarvitse. Onneksi aina voi ilahduttaa lähipiiriä!

My new Lento sweater is the cutest!

Villapusero viikossa

Noin viikossa se valmistui, uusin villapaitani! Stagecoach on jo neljäs paita, jonka suunnittelija Caitlin Hunterin valikoimasta toteutin. Aiemmin puikoillani on syntynyt Soldotna Crop, Jupiter Crop ja Ghost Horses, kaarrokepaitoja kaikki. Ajatus vielä neljännestä puserosta syntyi viime marraskuussa lankakauppa Snurressa iki-ihanien Madelinetoshin DK-vahvuisten vyyhtien äärellä. Paksu DK-vahvuinen lanka on ihan suosikkiani, eikä sitä ole kovin usein tarjolla käsinvärjättynä. Loppuvuodesta Snurreen oli tullut erä, ja sieltä erottuivat heti tietyt, omaa silmääni miellyttävät värit. Ostohetkellä en ollut ihan varma, millä ohjeella lähtisin paitaa tekemään, mutta aika pian malliksi valikoitui juurikin Stagecoach.

Tumma pääväri on Horror Hostess, oranssin värin nimi on Rye Bourbon, vihreä on Thyme ja vaalea Antique Lace. Pääväriä kului kolme vyyhtiä, muita riitti vajaa vyyhti. Ja kuten muistakin Caitlinin ohjeista, tein tästäkin koon kolme, ja paidasta tuli juuri sopiva. Puikkokoko oli myös sama kuin ohjeessa – tiheys täsmäsi käsiäalallani tismalleen oikein.

Aluksi aprikoin, onko vihreän ja vaalean langan värinen kontrasti liian hento, mutta mukavasti kuvio erottuu läpi matkan. Tämä opetti jälleen kerran sen, että keskeneräistä työtä on turha arvostella!

Tekeminen eteni tosi joutuisasti, kaikkinensa tässä meni tosiaan viikon verran. Samalla ahmaisin Netflixistä muun muassa huikean Never Have I Ever -sarjan, kunnon teinihömppää Jenkeistä. Sarjan kruunasi ehdottomasti kertojaäänenä toiminut tennislegenda John McEnroe. Ja niin vaan kirjoneulekin syntyy sujuvasti telkkarin ääressä, harjoitusta on kertynyt kuin huomaamatta melkoinen määrä.

EDIT: Vyyhdit odottelivat siis marraskuulta asti lankahyllyssäni, kunnes pääsiäisen aikaan iski inspiraatio ottaa juuri tämä työ puikoille. Ja hupsista vaan, sehän valmistuikin sitten ripeästi.

Viimeistelin paidan kastelemalla, mikä tasoitti alkujaan hieman muhkuraisen kirjoneuleosuuden. Nyt kaarroke on ihanan sileä, ja mielestäni myös hurjan kaunis. En olisi millään malttanut odottaa paidan kuivumista, siinä meni koko eilinen päivä. Vaan tänään saattoi pukeutua uuteen neuleeseen, mikäpä sen parempaa!

Ps. Saattaa olla, että eilisiltana loin silmukat jo uuteen paitaan…

Stagecoach (designed by Caitlin Hunter), my new favourite sweater!

Mainio peruspaita

Uusi villapaitani pääsi heti käyttöön! Seela on Laineen Jonna Hietalan suunnittelema raglanpusero, sellainen tosi perus, ja juuri siksi aivan ihastuttava. Paita syntyi hurjan joutuisasti paksuilla puikoilla, ja sitä oli mukavan huoleton neuloa. Senkus vaan pisteli ainaoikeaa tulemaan, aivan täydellinen telkkarineule siis.

Neuloessa saattoi myös samalla tehdä hyvää, sillä Seela-paidan ohjeen tuotot lahjoitetaan lyhentämättöminä toukokuussa 15 vuotta täyttävälle Naisten Pankille. Tulot ohjataan naisten kouluttamiseen ammattiin ja yrittäjyyteen Afrikassa ja Aasiassa.

Ylhäältä alas neulottavat raglanpuserot ovat siitä erityisen kivoja, että niitä on helppo sovittaa missä vaiheessa tekemistä tahansa. Eikä tartte ommella mitään saumoja yhteen tai poimia silmukoita. Lopussa odottaa ainoastaan päättely ja viimeistely kastelemalla, ja sitten paita onkin valmis käyttöön. Ilmavana paitana tämä myös kuivui mukavan nopsasti eli yhdessä yössä lattialämmitteisessä kylpyhuoneessa. Joskus on meinaan saanut odotella kuivumista…

Kaikkinensa tekemiseen meni jokunen ilta. Aloitin paidan edellisen viikon puolivälissä, enkä suinkaan neulonut tätä joka päivä. Maaliskuun lopulla julkaistiin sopivasti Bridgertonin kakkoskausi, valtaosa paidasta syntyi sitä katsellen.

Toisen (sen jälkimmäisen) hihan tein nyt lauantaina oikeastaan yhdeltä istumalta. Neuloin oman Seelani ohjeen mukaisesti Sandnes Garnin Børstet Alpakasta. Valitsin värin 8581, jota voisi varmastikin kutsua havunvihreäksi. Kokoon 2 kului lankaa vähän reilu kuusi kerää.

Vietin viikonlopun vanhempieni luona Mikkelissä, ja käytiin eilen äitini kanssa nappaamassa kuvat vanhan kouluni pihamaalla. Rakennus on vielä pystyssä, vaikka opetusta siellä ei ole ollut enää vuosikausiin. Lähes kaikissa ikkunoissa on vanerit, ja seiniin on kertynyt melkoisia töherryksiä kirkkoveneineen kaikkineen. Pihan syvennys tarjosi kuitenkin juuri mainion kuvauspaikan, sillä katos suojasi liian kirkkaalta auringonpaisteelta. Ihania molemmat, paita ja keli!

To celebrate the 15th anniversary of the Finnish Women’s Bank, Laine designed a new sweater pattern to raise funds together to support female entrepreneurship in developing countries. The adorable Seela sweater is quick and fun project!

Lempikaulurille kilpailija

Olen käyttänyt reilu vuosi sitten neulomaani neonväristä briossikauluria ihan älypaljon! Viime kesän lopulla tein siitä myös hieman hillitymmän version, mutta ärhäkämpi versio on ollut se ehdoton ykkönen. Tällä viikolla innostuin neulomaan jo kolmannen kaulurin tuolla samalla, hyväksi havaitsemallani ohjeella. Kyseessä on tietysti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl. Itselleni olen tehnyt sen pienemmän koon, ja kolmosen puikoilla. Tuota puikkokokoa piti nimittäin hieman muistella uusinta kauluria aloittaessani. Kävin jo aiemmat blogitekstit läpi, mutta niissä ei ollut mainintaa puikoista. Onneksi oli kirjannut sen ylös ohjeeseen. Käytetty puikkokoko pitäisi AINA kirjata ylös, sitä ei todellakaan jälkikäteen helposti muista, vaikka tekohetkellä niin ehkä arvelisikin.

Innostus kolmanteen kauluriin lähti oikeastaan viikko sitten Snurresta. Suosikkilankakauppaani oli tullut kuorma Hedgehog Fibresin herkullisia lankoja, ja väri nimeltä Pucker suorastaan loisti hyllystä. Sille minulla oli valmiina kaveriksi mustaa (väri Onyx) niin ikää fingering-vahvuista Madelinetoshia.

Kauluri syntyi kuin varkain Netflixin parissa. Katselin oikein hömppien hömppää eli Virgin Riveriä – jösses mihin tilanteeseen kolmoskausi loppuikaan. Onneksi sarjan neloskausi on jo kuvattu, ja julkaistaan tällä tietoa kesällä.

Uppouduin tekemiseen ja Virgin Riverin katseluun itseasiassa niin kovin, että neuloin suljettua neuletta ensin hieman liikaakin. Kaulurin kolmion mallinen loppu neulotaan tasona, ja kavennusten alussa onnistuin sössimään siten, että purkuhommiksi meni. Piti pakittaa aika monta kerrosta, onneksi olin tehnyt purkuvaraa. Suosikkitekniikkani briossi eli patenttineule kun on siitä viheliäinen, että virheitä on tosi haastava korjata ilman purkamista, kiitos langankiertojen. Ainakin yksi jakso meni purkupuuhissa, mutta oli se sen arvoista. Vaikka virhe olisi jäänyt niskan puolelle, olisi se harmittanut itseäni. Nyt kelpaa käyttää virheetöntä kauluria!

Lankaa jäi vielä runsaasti, saas nähdä tekisinkö vaikka toisen samanmoisen. Sen voisin antaa lahjaksi, sillä itse en tiettykään kahta samanlaista kauluri tartte. Tai ehkä tuota upeaa pinkkioranssia lankaa voisi käyttää pipossa tai lapasissa. Väri kun näyttää erityisen ihanalta työssä, jossa on suht pieni ympärysmitta – saman olen huomannut monien käsinvärjättyjen lankojen kohdalla.

Fingering Brioche Bandana Cowl vol. 3 is here!

Kuulumisia ja kaulureita

Hyvää tätä vuotta! Täällä on jo vuoden ensimmäinen neuletyö puikoilla, nimittäin Caitlin Hunterin suunnittelema mainio Halibut Cowl -kirjoneulekauluri. Valitsin omaani langaksi Retrosaria Rosa Pomarin Bruscaa. Tuota mainiota portugalilaista lankaa saa Suomesta useammastakin paikasta, ainakin Nurja Tampereella ja Kässäkerho Pom Pom Kuopiossa ovat oikeita osoitteita, mikäli mielit Bruscaa omille puikoillesi.

Itse pohdin hyvän tovin, pistääkö vihreälle (10C tumma petroolinvihreä) kaveriksi pinkkiä (14A pinkki) vai harmaata (B pellava). Onneksi valitsin pinkin, sillä kaulurista on tulossa kerrassaan hurmaava. Kirjoneulekuvion mallikerta on melkoisen pitkä, mutta sitä on ollut helppo seurata. Kaksi kolmasosaa kalakuviosta jo valmiina, kohta ajattelin neuloa ainakin muutama kerroksen lisää.

Mielessäni kummittelee jo seuraavakin kauluri, tämä kaulurihuuma tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Kaikki alkoi neonvärisestä briossikaulurista, jota olen käyttänyt tosi paljon. Niin kaunis ja kätsy asuste! Seuraava täydennys kaulurikokoelmaani voisi olla Desert Nights Cowl, jonka ajattelin toteuttaa tismalleen samoissa väreissä kuin ohjeessakin.

Alkaneelle vuodelle on paljon muitakin neulesuunnitelmia, haaveissa on ainakin pari puseroa ja yksi villatakki. Kunhan vaan osaisi päättää, mistä aloittasi!

Olen tämän viikon vielä joululomalla, mikä tuntuu kyllä tosi mukavalta. Jostain syystä olen yleensä paahtanut sata lasissa heti vuoden ekoina päivinä. Näin freelancerina työt ovat usein menneet loman edelle, mutta nyt merkkasin reippaasti kalenteriin kunnon tauon. On ollut ihana ottaa rennosti: neuloa, lukea hömppäkirjoja vaikka aamuun asti, käydä välillä vähän ulkoilemassa. Sen suurempia lomasuunnitelmia tai -tekemistä en näinä pandemia-aikoina edes kaipaa, reissuun ehtii tuonnempanakin. Pelkkä oleilu ja iisisti ottaminen on tehnyt tosi hyvää hektisen syksyn jälkeen. Ja enköhän viimeistään loppiaisena luo silmukat taas uuteen neuletyöhön…

Reissuista puheen ollen, haaveilen kyllä kovin visiitistä ikisuosikkiini Kööpenhaminaan, jospa vaikka kesän korvalla pääsisi sinne pitkäksi viikonlopuksi. Olisi mahtava kierrellä kaupunkia kiireettä, pysähtyä välillä kahville tai kaljalle, ja vierailla Louisianan taidemuseossa Humlebækissä. Saas nähdä, miten tilanne jos toinenkin tästä kehittyy, ja mitä kaikkea vuosi vielä tuokaan tullessaan – tämän freelancerin työkuviot menevät tammikuun jälkeen vähän uusiksi, mutta ounastelen mukavia ja suotuisia tuulia. Toivon vuodelta ainakin edellistä enemmän kuvauskeikkoja, etenkin tapahtumakuvausta on ollut ikävä. Yksi asia kuitenkin on varma: aion neuloa PALJON.

New year, new knitting project! I started this year with the Halibut Cowl by Caitlin Hunter.

Ihanin palmikkopaita

Hiljattain kirjoitin siitä, kuinka puikoillani on lähes aina yhtä aikaa useampikin neuletyö. Postauksessa mainittu Ghost Horses on nyt jäänyt ihan paitsioon, sillä pari viikkoa sitten loin silmukat tähän ihanaan palmikkopaitaan. Kyseessä on Midori Hirosen suunnittelema Snowy Forest, ohje on Laine-lehdestä 10.

Tohkeilin tästä upeasta paidasta jo alkuvuodesta, jolloin kirjoitin suomenkielisestä Laineesta. (Olipa muuten hauskaa lukaista tuo teksti äsken läpi, sillä kirjoitushetkellä minulla ei vielä ollut aavistustakaan siitä, että pääsisin osaksi Laineen tiimiä. Erilaiset sometyöt ovat kertakaikkiaan vieneet mukanaan.)

Kuvailin tuolloin paitaa sanalla muhkea – ja se onkin erityisen osuva ilmaus tässä yhteydessä. Hivenen epäsymmetriset palmikot ovat toden totta muhkeita, ja mielestäni tosi kauniita. Seiskan puikoilla pusero eteni joutuisasti, suurin haaste tämän tekemisessä oli suomenkielinen ohje, sillä osaan kaikki lyhenteet parhaiten englanniksi. Eikä sitäkään ehkä varsinaisesti haasteeksi voi laskea. Tosi iisi ja huoleton neulottava siis kaikkinensa tämä paita.

Entä miksikö otin tämän puikoilleni vasta nyt? Syy on simppeli: sopiva lanka antoi odotuttaa itseään. Syyskuun lopulla bongasin lankakauppa Stephen & Penelopen sivuja selatessani Brooklyn Tweedin uudehkon Tones-langan, jonka upeat sävyt hurmasivat välittömästi. Vahvuus osui aivan nappiin ohjeessa suositellut kanssa, ja kun Lychee Undertone -sävy vielä säväytti aivan erityisen paljon, ei hommaa tarvinnut enää empiä. Tein tilauksen siltä istumalta.

Paidasta oli tarjolla kaksi versiota, lyhyempi ja pidempi. Valitsin ensimmäisen, sillä se menee kivasti hameiden ja mekkojen kanssa. Lyhyys toki nopeutti valmistumista entisestään, tämän neuloin vajaassa parissa viikossa. Nyt viikonloppuna taidan vielä anta paidalle ihan kunnon kylvyn, kostutin pintaa jo hieman suihkepullon avulla, mutta totaalinen kastelu tehnee oikein hyvää. Piti vaan tietysti heti saada kuva tästä – Instan puolella arvelin, että kyseessä on ehkä kaikkein ihanin koskaan neulomani paita.

Snowy Forest by Midori Hirose, maybe the lovelies sweater I’ve ever knitted!

Paitoja puikoilla

Jotenkin tässä on taas käynyt niin, että puikoillani on yhtä aikaa useampikin neuletyö. Voisi kai tehdä vain yhtä kerrallaan, ja aloittaa uuden edellisen valmistuttua, mutta oikeastaan tykkään enemmän tästä tyylistä – pääsee valitsemaan fiiliksen mukaan, mitä työtä milloinkin edistää.

Yksi keskeneräisistä töistä on Caitlin Hunterin suunnittelema Ghost Horses -kaarrokepaita. Tykkään Caitlinin ohjeista hurjasti, aiemmin olen neulonut häneltä Soldotna Cropin ja Jupiter Cropin. Lyhythihaiset ja lyhyehköt paidat valmistuvat mukavan nopsasti, vaikka kirjoneule varsin tiukkaa keskittymistä vaatiikin.

Ghost Horses -puserossa laukkaavat tietysti (haamu)hevoset, kuvio on mielestäni kerrassaan mainio. Väriä paitaan tuo Spincycle Yarnsin upea Dyed in the Wool -lanka. Samaista on käytetty ohjeessakin, käänsin vain värityksen toisin päin, eli hevoseni ovat tummia eivätkä vaaleita. Valitsin väriksi Pick Your Poison, toisena lankana on amsterdamilaisen Westwoolin Bicycle värissä Canal House.

Ottamastani kuvasta muutes huomasin pienen virheen kirjoneuleessa. Näemmä olen seurannut turhan tiiviisti tanskalaista Kolmekymppiset-sarjaa, jota katsoin Areenasta tätä tehdessäni. (Varoitus: sarja aiheuttaa matkakuumetta Kööpenhaminaan.)

Ja välillä sentäs valmistuukin jotain, kuten tämä Jonna Hietalan suunnittelema Lento-paita Laine-lehdestä numero 11. Tämä oli tosi kiva ja huoleton neulottava – paksuilla puikoilla työ eteni mukavan joutuisasti. Lento on tullut myös työn puolesta kovin tutuksi, sillä minulla on nykyisin suuri ilo toimia Laineen Social Media Managerina. Järjestimme kesällä paidasta yhteisneulonnan, hashtagilla #lentosummerkal pääsee ihastelemaan sen satoa Instassa. Talvea vasten tästä voisi toteuttaa myös pitkähihaisen version, niin paljon kuin näistä vajaamittaisista hihoista pidänkin.

Lankana omassa Lento-paidassani on Hedgehog Fibresin Skinny Singles värissä Damsel sekä Gepard Kid Seta värissä Dark Purple. Jos innostun neulomaan vielä toisenkin, niin silloin voisin valita samanväristä lankaa kahdessa eri vahvuudessa. Yksivärinenkin pinta meinaan kiinnostaa!

Makers gonna make – there is always more than one knit on my needles at the same time.

Uusi syysmyssy

Puikoillani on monenmoista villatakkia ja -paitaa, mutta kaipasin niiden keskelle jonkun nopsasti valmistuvan, tosi huolettoman telkkarineuleen. Siis sellaisen, jota voi neuloa telkkarin äärellä ilman että tarttee juurikaan kurkkia ohjetta. @imsowool-instatililtä löytyi juuri passeli pipo tähän, ilmainen ohje on tarjolla Hennan profiilin kohokohdissa! Pistin siis puikoilleni myös I’m so mohair -myssyn.

Ohjeessa on pari eri puikkovaihtoehtoa, omani neuloin nelosen puikoilla ja 96 silmukalla. Lopussa vähän jännitti riittääkö lanka, sillä tein ehkä tilkkasen yli 38 cm ennen kavennusten aloittamista – työ eteni hurjan nopsasti. Vaan ei mennyt edes kovin tiukille, lankaa olisi piisannut vielä useampaan kerrokseen.

Pipo neulotaan neljällä säikeellä silkkimohairia, tämä syntyy näppärästi neljästä 25 gramman kerästä. Itseltäni löytyi sopivasti tuota purppuraista Gepardin Kid Setaa omasta takaa tarvittava määrä, muussa tapauksessa olisin suunnannut Snurren runsaan silkkimohairvalikoiman äärelle.

Kuvissa näkyvä villapaita on muuten neulottu samaisesta langasta. Sitä en ole tehnyt itse, vaan paidan neuloi minulle ihana äitini. Kyseessä on Hurma-pusero Leeni Hoimelan mainiosta Urban Knit -kirjasta.

En ole tainnut aiemmin neuloa mitään neljällä langalla samanaikaisesti, mutta helposti sujui, kaikki säikeet pysyivät hyvin mukana menossa. Saas nähdä, innostunko toteuttamaan tällaisen pipon myös jossain vaaleammassa värissä – olen meinaan lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Myssy on juuri sopivan muhkea ja rento!

My new favourite: #imsomohairbeanie. So fluffy and lovely!