Posts tagged keittiössä

Keittokirjafiilistelyä

Kaikkien aikojen keittokirjasuosikkini on kaimani Saara Törmän Keittokomero ja huone. Kotikutoisessa kasviskeittokirjassa on pelkästään hyviä ohjeita – vuosien varrella olen testannut niistä lähes kaikki!

Myönnettäköön tosin, että kirjan fiilistelyyn vaikuttaa varmasti myös sen nostalgia-arvo. Ostin pahvikantisen ja kierresidotun kirjan viitisentoista vuotta sitten VR:n makasiinien Ruohonjuuri-myymälästä. Kirjan kuvissa puolestaan vilahtelee Arabian Karelia-sarjan astioita, sama sarja oli käytössä lapsuudenkodissani. Karelia-lautasilta on popsittu annos jos toinenkin… Pidän myös kirjan kotikutoisuudesta, olen päässyt omassa keittiössäni ihan samannäköisiin lopputuloksiin.

Keittokirja

Nyt en kuitenkaan toteuttanut yhtään Keittokomero ja huone -reseptiä, vaan kokeilin jotain uutta. Makaronilaatikko syntyy reseptittäkin, joten uutta oli raaka-aine, härkäpapuvalmiste Härkis. Pistin sitä makaronilaatikkoon soijarouheen sijaan, ja tuli hurjan hyvää. Härkis on helppo raaka-aine, sillä se oli suoriltaan pannuvalmis, soijarouheen kun ensin kiehautan ja sitten vasta kippaan pannulle sipulin kaveriksi.

Härkis kiilasikin oitis vakkariainesosaksi makaronilaatikkooni. Aion testata sitä myös monessa muussa ruoassa, Härkis-paketin etiketin takapuolella oli kiinnostavia reseptejä ja netissä lisää – keittokirjoihin asti kun tuote ei ole tainnut vielä ehtiä.

Keittokirja

Salaatiksi raastoin porkkanaa ja lanttua. Kyseinen kaksikko on itselleni vähän turhankin tuttu jo 1990-luvun alusta, kohtasimme usein mikkeliläisen Lähemäen ala-asteen ruokalassa. Huh, mikä flashback aurinkoraasteesta aina tuleekaan…

Keittokirja

Jälkkäriksi valmistin omenahyvettä Saara Törmän toisesta keittokirjasta Saa vaivata, joka sisältää reseptejä sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin. Kirjassa ihastuttavat erityisesti sympaattiset tarinat, omena hyvä -reseptin ohjeistus alkaa näin: ”Kun oma lehmä on ojassa ja tarkoituksesi ovat kunnialliset mutta vakaat, valmista omenahyvä etukäteen paistamista vaille valmiiksi.” Ja kyllä, Karelia-astiat vilahtelevat myös tämän kirjan kuvissa.

Saa vaivata näyttäisi olevan mm. Rosebudin valikoimissa, uudemmassa painoksessa on uudistettu kansi. Keittokomero ja huone puolestaan on harmillisesti loppuunmyyty. Jos se tulee kirppiksellä tai antikvariaatissa vastaan, en suosittele epäröimään ostopäätöksen kanssa!

Mikä on oma keittokirjasuosikkisi?

Cooking – best with nice cookbooks!

 

Tuikitavallinen tiistai-ilta

Aamupäivän harmaus hälveni iltapäivällä auringon tieltä. Syksy tuntui paljon kaukaisemmalta kuin muutamaa tuntia aiemmin. Kipaisinkin töiden jälkeen hetkeksi pihalle auringonsäteistä nauttimaan.

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa3

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa4

Ulkoilun jälkeen pistin kaalilaatikon uuniin ja virkkasin isoäidinneliötä. Siis nimenomaan yhtä isoa neliötä, josta tulee vielä joskus peitto. Näillä näkyminen siitä tulee peitto jollekulle pienelle ihmiselle – tuttavapiirini on syntymässä useampikin vauva. Lankana on Madelinetoshin Tosh Merino Light, joten peitosta tulee ihanan pehmeä.

Idean jättineliöön bongasin Facebookista, jonne ystäväni Natalia oli postannut kuvan omasta tekeillä olevasta peitostaan. Tattista vaan inspiraatiosta!

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa1

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa2

Kaalilaatikko muhi uunissa tunnin verran, ja siitä tuli hurjan herkullista. Puolukkahilloa meillä ei ollut, mutta jäiset puolukat toimivat mainiosti korvikkeena. Kokkasin laatikkoa ison satsin, joten voin herkutella myös huomisella ruokatunnilla – epäilen maun ainoastaan paranevan yöllä jääkaapissa.

Resepti on peräisin Chocochili-blogista ja sopii myös vegaaneille. Vahva suositus!

Just an ordinary tuesday evening: cooking and crocheting.

Mustikoita ja mansikoita

Pääkaupunkiseudun marjastusmahdollisuudet ovat suuri kysymysmerkki, en oikein tietäisi, että mihin metsään suuntaisin. Toista on onneksi synnyinkaupungissani Mikkelissä, missä pääsin viime viikonvaihteessa poimimaan mustikoita ja mansikoita sekä sienestämään. Mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, ainoastaan hurja hyttysparvi aiheutti pieniä haasteita näihin ulkopuuhiin. Kädet olivat poimisen jälkeen melkoisilla paukamilla, mutta se kuulunee kesään…

Henkinen mummo

Henkinen mummo

Vanhempieni takapihan mansikkamaa lienee tuottanut jo suurimman osan sadostaan, mutta mansikoita kypsyi vielä juuri sopivaa tahtia – marjoja saattoi käydä poimimassa päivittäin vaniljajäätelön kaveriksi.

Henkinen mummo

Henkinen mummo

Henkinen mummo

Henkinen mummo

Vanhempieni kesämökki on niin ikää Mikkelin lähistöllä, ja siellä on mukavat sieniapajat. Nyt taitaa myös olla melkoisen hyvä sienivuosi. Keräsimmekin äitini kanssa kantarelleja ja tatteja kymmenien hyttysten pitäessä meille seuraa.

Ensimmäinen erä kantarellikastiketta perunoiden kera on jo nautiskeltu, syksymmällä pääsee herkuttelemaan myös tattirisotolla. Nam!

Henkinen mummo

Henkinen mummo

Henkinen mummo

Sunnuntaina kurvasimme mustikkaan, matka taittui rattoisasti autoista parhaalla, eli kuplavolkkarilla nimeltä Bertta. Se oli passeli mustikka-auto siitäkin syystä, että oli sävy sävyyn saaliin kanssa ;)

Mustikoista leivoin piirakkaa perinnereseptilläni. Sain sen serkultani 1990-luvun loppupuolella, mistä lähtien olen leiponut mustikkapiirakkaa ainoastaan kyseistä reseptiä noudattaen. Jaetaanpa resepti siis teidän muidenkin iloksi:

Mustikkapiirakka (pellillinen)

4 lasillista vehnäjauhoja
2 lasillista sokeria
2,5 tl soodaa
250 g sulaa margariinia

Sekoita murumaiseksi, ota 1/3 taikinasta toiseen kulhoon. Lisää jäljelle jäävään:

1 prk kermaviiliä
2 munaa

Levitä pellille, ripottele mustikat ja päällimmäiseksi 1/3 taikinasta. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Anna jäähtyä hieman ja herkuttele, kruunaa makuelämys halutessasi vaniljakastikkeella.

I went to forest and came back with blueberries and mushrooms. Yes!