Posts tagged kudonta

Soma sohvatyyny

Itse tehtyä

Kävin jo reilu vuosi takaperin Hilmalassa mainiolla yhden illan vapaakudontakurssilla. Lopputuloksena oli puolisen metriä kaunista kangasta koristetyynyyn, jonka ompelin viimein valmiiksi.

Tyynyn takapuolelle minulla oli varattuna Kässäkerho Pom Pomin napakkaa pellavakangasta, joten kokonaisuudesta tuli kertakaikkisen ihana. Tekemäni helmipoimintakokeilut tuovat tyynyn pintaan mukavasti tekstuuria, ja saumat kätkevät sopivasti kaikki kudotun kankaan reunojen epätasaisuudet.

Tyynykangasta olikin erityisen huoletonta kutoa, sillä reunat sai ihan luvan kanssa jättää epätasaisiksi. Yleensä kun olen tosi tarkkana niiden siisteydestä, mikä tahansa ei mene laaduntarkkailustani läpi…

Tästä tuli juuri sopiva väripilkku tummanharmaalle sohvallemme!

—

The fabric is made on the rigid heddle loom.

Ihanin ostoskassi

Itse tehtyä

Taisi olla toissakevät, kun rakennettiin työviksen kangaspuihin pitsisidosloimi. Kudoin siihen laukkukankaan, ja suunnittelin mitat ja värityksen tosi tarkasti etukäteen. Halusin pohjasta tumman, joten ensin toinen kylki kaksivärisenä, sitten pohja tummalla ja lopuksi toinen kylki taas vaaleampana. Siten sain värityksen kerralla mieleisekseni, ja laukku oli helppo ommella yhdestä kappaleesta.

Vuori on puuvillaa ja hihnat puolestaan nahkaa, mikkeliläisellä suutarilla oli valikoimissaan juuri sopivat. Hihnojen ompelun kanssa tosin sai olla tarkkana, muistelen että vaihdettiin koneeseen nahkaneula, ja silti yksi neula katkesi. Vaan välillä on tehtävä uhrauksia ompelujumalille.

Paksumpi kudelanka on Wool and the Gangin Mixtape, sanoisin että se on aika vastaavaa kuin Lankavan Mini-ontelokude. Ohut puolestaan on merseroitu puuvillalanka Scheepjes Catona. Kudoin samoista materiaaleista myös sohvatyynyn, oikein hyvä lankakombo siis.

Halusin laukusta ison, tosin jälkikäteen ajateltuna tilkkasen pienempikin olisi piisannut. En näet meinaa jaksaa nostaa kassia olalle, jos sen lastaa ihan täyteen ruokaostoskia. Onneksi raparperit eivät paljoa paina!

—

Weave a fabric, sew a bag!

Kangaspuiden kaipuu

Viikon varrelta

Toteutin kudontakurssin tämän kevään työt jo helmi-maaliskuun taitteessa. Oikeastaan oli aikamoinen onnenkantamoinen, että olin saanut sekä huovan että maton kotiin ennen kuin koronatilanne ns. eskaloitui. Kudontakurssikin kun toki keskeytyi, tai itse kudonta ainakin. Meillä oli kyllä muutama oppitunti teoriaa Zoomin kautta, mutta työt puissa eivät tietenkään edenneet viikkokausiin.

Uusien kurssien pitäisi jatkua syksyllä normaalisti, mutta se tuntuu vielä tosi kaukaiselta. Tässähän on koko kesä edessä ennen sitä. Ilmoittautuminenkin taitaa alkaa vasta joskus elokuulla, ja siihen liittyen edessä on myös pieni jännääminen, että mahtuuko mukaan, sillä edistyneempiä ryhmiä yhdistellään tulevanakin syksynä. Eiköhän joku kurssi tärppää, mutta kivointa olisi tietenkin jatkaa juuri oman ryhmän mukana – etenkin kun olen toivonut yhdeksi työksi kilpikangasmattoa ja sellainen toteutetaan.

Tiedän jo valmiiksi, että loimen rakentamisen työvaiheet ovat kummasti unohtuneet kevään ja kesän aikana. Onneksi on Kankaanrakentajan opas, josta on tosi kätevä kerrata työvaiheita. Kurssilla niitä voi tietysti kysyä myös opettajalta, mutta olen huomannut, että tekemisestä saa eniten irti, kun muistelee työvaiheet jo ennalta. Sitä kohti tässä tietysti tähdätään, että kangaspuut saisi kudontavalmiuteen ihan ulkomuistista.

Hyvää kertausta on kohdallani luvassa jo keskikesällä, jolloin olisi määrä rakentaa Mikkelin puihin parikymmentä metriä mattoloimea. Sidokseksi tosin tulee ”vain” palttina, jonka niisintä ja sidonta tuntuu ihan älyhelpolta. Parasta harjoitusta saa, kun käytössä on enemmän kuin kaksi vartta ja polkusta.

Kaipuuta kangaspuiden äärelle on siis havaittavissa, odotellessa olen muun muassa selannut Pinterestiä ja merkannut muistiin houkuttelevia ideoita. Ja toki olen tehnyt muita käsitöitä, yksi kirjoneulepusero valmistunee viikonlopun aikana. Siispä seuraavaksi Normaaleja ihmisiä Areenasta auki ja neulomaan!

—

Dreaming of weaving!

Corona-huopa

Itse tehtyä

Tämän kevään kudontakurssin toinenkin työ on valmiina ja viimeisteltynä. Kudontatöissä näet piisaa oikeastaan aina viimeisteltävää vielä sen jälkeen, kun varsinainen kudontaosuus on valmis. Nytkin meni hyvä tovi hapsujen pyörittelyyn!

Vaan kelpasi pyöritellä, sillä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kuviollinen huopamalli on nimeltään Corona, ohje on tarjolla Lankavan sivuilla. Täytyy tosin myöntää, että nimi on näinä aikoina hivenen kuumottava – eipä olisi syksyllä mallia valitessa arvannut, millaisen kaiman huopa saakaan…

Loimen värityksen valitsimme kurssilla yhdessä. Värit ovat siis harmaa, valkoinen ja vaaleanpunainen, lankana Esito-huopalanka. Kuteiden väritystä pohdin pitkään, perinteisesti tämä malli on kudottu juuri samoilla väreillä kuin loimessakin on. Valitsin kuitenkin toisin tehtyäni ensin useita hahmotelmia Fiberworks-ohjelmalla. Suosittelen sitä lämpimästi kudontatöiden suunnitteluun!

Myös WeavePoint on hyvä, sitä käytämme Työviksellä, mutta ohjelma toimii vain Windowsilla, ja itselläni on siis Mac. Onneksi tarjolla on vaihtoehtoja.

Entä mitäkö siis valitsin? Päädyin väriyhdistelmään beige, harmaa ja vihreä. Harmaa on ihan sama kuin loimessa, beige lähellä valkoista ja vihreä tuo sitten huopaan hieman jujua. Ja etten olisi noudattanut suunnitelmaani liian tarkasti, niin lisäsin kahteen kohtaan vihreän tilalle vaaleanpunaista. Minulla oli sopivasti sitä pieni kerä jäljellä aiemmasta työstä, ja väri oli kuin olikin juuri sama kuin loimessa.

Raidoitus maastoutuu kokonaisuuteen todella hyvin, äkkiseltään sitä ei edes huomaa. Silti se tuo kivan nyanssin lopputulokseen.

Vasemmalla alapuoli, oikealla yläpuoli. Ja hapsut kuin polkkakaramellit!

Huovan ylä- ja alapuoli ovat keskenään yllättävän erilaiset. Yläpuoleksi ajattelen sen, joka oli odottaessa päällä. Se on selvästi tummempi/värikkäämpi kuin alapuoli, josta taidan tykätä enemmän. Onneksi huovan voi taitella oma suosikkipuoli näkyville.

Tiheys työssä oli 5 lankaa / cm, ja huopa vetäytyi peräti parikymmentä senttiä, kun sen otti pois puilta. Se on hieman enemmän kuin laskemani kutistumisvara, joten onkin mukavaa, että kutoessa oppii yhtenään lisää erilaisten materiaalien käyttäymisestä. Pituutta työllä on silti noin 170 cm, näin ison huovan alla ei päikkäreillä palele.

—

Corona Blanket is design by Marja Rautiainen / Lankava. Pattern here.

Lehdykkä-matto

Itse tehtyä

Kudontakurssini tämän kevään työt ovat matto ja huopa. Parimetrisen maton kudoin viime viikolla, huovan tekeminen alkaa perjantaina! Kudontaviikkoni sattuivat siis peräkkäin, mikä on oikeastaan aika mukavaa. Intensiivinen kudonta-aiheinen pariviikkoinen, juuri mainiota.

Matto on nimeltään Lehdykkä, ohje siihen on peräisin Mallikerta-lehden numerosta 4/2018. En aluksi oikein innostunut kuviosta, mutta valitsin mieleiset värit, ja nyt olen totaalisen hullaantunut mattooni. Loimi on harmaata 15-säikeistä kalalankaa, kuviokuteena violetti trikoo ja pohjakuteena mintunvihreä miniontelokude.

Koklasin ekaa kertaa päärmeiden tekemistä, eli kudoin maton kumpaankin päähän 7 cm pohjakuteella ja kalalangalla (aina 1 heitto pohjakudetta ja 2 heittoa kalalankaa peräkkäin, sopivan rytmityksen vinkkasi opettajamme Siiri). Viimeistely otti aikansa, vierähti miltei kaksi tuntia kun sidoin loimilangat huolellisesti kankurinsolmuin. Niitä varten olin jättänyt loimea noin 10 cm / pää, jotta solmiminen sujui helposti. Lyhensin lopuksi hapsut noin 3 cm:n mittaisiksi ja ompelin päärmeet käsin ohuella kalalangalla. Kannatti nähdä vähän vaivaa, sillä päärmeestä tuli tosi kiva. Hauskaa, että nyt on yksi matto ilman hapsuja, joita yleensä suosin.

Kutominen itsessään oli tosi mukavaa, kuten aina. Vähän sai tosin alussa hakea sopivaa tatsia, sillä en ollut hetkeen kutonut mattoa – ohut villa taitaa olla yleisin materiaali omissa kudontatöissäni. Sitä käsitellään paljon hellävaraisemmin kuin paksua trikookudetta, nyt luhaa sai lyödä ihan kunnolla. Se on monilla varmasti lähtökohta kangaspuiden kohdalla, mutta itse olen tottunut enemmänkin tuomaan luhan kevyesti kankaan suulle. Toiveissani onkin kutoa kesällä Mikkelissä seuraava matto, että saan lisää kudontakokemusta myös paksuista materiaaleista. Eikä siistien reunojen tekemistäkään voi treenata liikaa!

Lehdykkä-matto pääsee meidän eteiseen, missä sitä kelpaa ihastella aina kotiin tullessaan.

—

I wove this carpet to our vestibule.

Kurssilla Hilmalassa

Viikon varrelta

Tasan viikko takaperin vietin mainion illan vapaakudontakurssilla Hilmassa, Helsingin Hietaniemessä. Hietsun paviljonki tarjosi mainiot puitteet nelituntiselle pirtakangaspuiden parissa. Puissa oli loimet jo valmiina, joten me kurssilaiset saatoimme aloittaa kutomisen oitis jahka olimme onnistuneet valitsemaan sukkulalle mieleistämme kudetta. Valinvaraa oli hurjasti – kokonainen seinä täynnnä ihania lankakeriä.

Kurssia piti Hilmalan perustaja Anu Jokela. Perusopastuksen ohella hän tarjosi vinkkejä värivalintoihin ja näytti myös monen monta inspiroivaa esimerkkityötä – niin kankaita kuin valmiita tuotteitakin.

Teimme jokainen kankaan, jonka reunat on myöhemmin tarkoitus ommella, joten kutoessa saattoi olla todella huoleton. Omasta työstäni aion tehdä koristetyynyn. Välillä työssä keikkui peräti neljä sukkulaa, raidoitin tyynykangasta täysin fiilispohjalta. Jossain vaiheessa Anu huomasi, että työssänihän on samaa värimaailmaa kuin tennareissani! Se oli hauska huomio, en ollut ajatellut asiaa itse. Inspiraatio tuli siis lähempää kuin arvasinkaan.

Välillä keitettiin kahvit, ja sitten taas jatkettiin. Tekeminen imaisi mukaansa ja kaikki työasiat haihtuivat mielestä täysin. Se oli ihanaa! Illasta tarttui matkaan myös useampi hyödyllinen jippo, nyt esimerkiksi tiedän, miten lanka kannattaa kieputtaa lastasukkulaan.

”Oikeat” kangaspuut ovat edelleen enemmän oma juttuni, mutta voisin kuvitella, että minulla olisi joskus pienet pirtakangaspuut ihan vaikka erilaisten värikokeilujen tekemiseen. Varokaa vaan, pirtakangaspuuinnostus on tarttuvaa sorttia! ;)

—

Weaving with rigid heddle loom – easy and fun. I was weaving @ Hilmala.

Kudonta-ajatuksia

Viikon varrelta

Tällä(kin) viikolla olen viettänyt monen monta tuntia kangaspuiden äärellä. Monet istuvat kudontaluokassa puiden edessä kuulokkeet korvilla, mutta minä tykkään kuunnella ajatuksiani. (Perjantaina tosin tein poikkeuksen, ja pistin kuulokkeisiin Hassisen konetta, Angus & Julia Stonea sekä Gaselleja).

Aloittaessani työväenopiston kudontakurssilla tammikuussa 2017 minulla ei ollut laisinkaan aiempaa kudontakokemusta. Ihan ensimmäinen kudontatyöni oli laudeliina puuvillapellavasta, sidoksena toimikas. Muistan tehneeni koko liinan pelkkää suoraa poljentaa. Olin täysin pää pyörällä erilaisista poljennoista ja niiden vaikutuksesta lopputulokseen, joten halusin ottaa varman päälle. Poljentaohjeet olivat ihan hepreaa. Ihan laudeliinan loppuun rohkenin kuitenkin kokeilla pätkän kärkipoljentaa ja koin ahaa-elämyksen. Poljennan logiikka aukeni!

Vieläkin välillä joku juttu saattaa etukäteen tuntua haastavalta, mutta kun pääsee itse puiden ääreen kokeilemaan, ei se olekaan vaikeaa.

Nyt kudontakokemusta on kolmen vuoden ajalta – matkan varrella vastaan on tullut monia oivalluksia. Listasin kudonta-aiheisen ajatuksia:

  • Aiemmin ajattelin, että kangaspuilla kudotaan mattoja. Piste. Näinhän ei toki ole, olen itsekin kutonut enemmän kaikkea muuta. Esimerkiksi villasta syntyy vaikka mitä ihanaa.

    Eikä luhalla aina paukuteta kovaa. Monissa töissä se vain tuodaan hellävaroen kankaansuulle.

  • Luhan ja muut kangaspuiden osat olen oppinut kuin varkain. Alussa en todellakaan tiennyt, mitä vaikka niisiminen tarkoittaa.

  • Jokaisessa työssä on oma ideaalitiheys. Jos kuteen lyö liian tiiviisti, tulee peltiä (kokemusta on!). Työ saa usein olla puissa yllättävänkin harva, se tiivistyy (eli kutistuu) kyllä kun otetaan puilta. Kannattaa tarkkailla läpi työn, että tiheys pysyy oikeana.

  • Väreistä ja niiden käytöstä voisi oppia loputtomasti lisää. Paras olisi, jos voisi tehdä pienen kokeilun / mallitilkun kangaspuilla värejä valitessaan. Toistaiseksi sellainen ei useinkaan ole mahdollista, mutta muutaman kerran olen jäljitellyt sidosta pahvinpalan ympäri.

  • Värit alkavat helposti elää omaa elämäänsä, kun langat sitoutuvat toistensa lomaan. Jos loimessa on vaikkapa kolmea eri väriä, saattaa joku niistä korostaa kudelangan sävyä – ja joku toinen taas himmentää sitä.

  • Näpit irti reunoista! Etenkin alussa sörkin reunoja herkästi ja kiristelin / löysäilin lankoja. Usein paras ja siistein lopputulos tulee, kun reunoihin ei koske laisinkaan. Senkus syöttää kudetta tasaisesti läpi työn. Tämä vaatii hieman harjoitusta ja luottoa omaan tekemiseen, ja toimii etenkin ohuiden materiaalien kanssa.

  • Mattojen kohdalla sörkkiminen on kuitenkin sallittua. Paksut kuteet kestävät käsittelyä, tykkään asetella etenkin trikookudetta oikein päin reunaan, vaikka se vähän tekemistä hidastaakin.

  • Rullasukkula on suosikkini. Etenkin kapeahkot työt etenevät mukavan nopsasti, eikä sukkulaa tarvitse laskea käsistä luhan liikauttamisen ajaksi. Ihanan kätevää, olin tosi innoissani kun opin tämän kudontatavan!

Tämän vuoden kudontatyöt työväenopistolla on nyt tehty, seuraava kudontavuoro minulla on tammikuun alussa. Onneksi kotona on kudontakehys, seuraava loimi syntyy siihen. Ja parin viikon päästä kohtaan pirtakangaspuut Hilmalassa, samoin joulun aikoihin tulee varmastikin kudottua jotain Mikkelissä, missä minulla on pyöräspuut…

__

Weaving is my favorite hobby!

Huivi tilaustyönä

Itse tehtyä

Suunnittelemani hellehuivi taipuu hienosti myös syyshuiviksi! Kudoin siis keväällä Kutomo Craft Studiolle suunnittelemaani loimeen myös toisen, hieman suuremman huivin. Se oli tilaustyö ystävälleni Tiinalle.

Tiina sai huivinsa jo kesällä, mutta tällimme sattuivat tuolloin sadepäivälle, joten sovimme kuvaushetken hieman tuonnemmaksi. Muutama viikko vaihtui muutamaksi kuukaudeksi, mutta viime sunnuntaina kohtasimme syysauringon paisteessa. Oli mukavaa ikuistaa huivi, niin myöhemminkin muistaa, mitä kaikkea on tullut kudottua.

Huivi näyttää tosi kivalta myös villakangastakin kaverina – ja sen saa tarvittaessa tosi tiiviisti kaulaa vasten, antaa syystuulen vaan puhaltaa!

Huivi on kudottu samoista langoista kuin omanikin, ja vaihtelin tässäkin värejä ja poljentaa ihan fiilispohjalta. Tiinalla oli muutama toive raidoituksen suhteen, samoin pituuden katsoimme etukäteen tarkasti yhdessä. Oli hyvä lähtökohta sovittaa minun huiviani ja laskea sitten, paljonko haluaa lisää pituutta.

Sunnuntaina nautimme ensin kuumat juomat ja korvapuustit sympaattisessa Pikku-Vallilassa, sitten kuvasimme Vallilan värikkäillä kaduilla. Ja saatoimmepa pyydystää kaiken ohella muutamat Pókemonitkin, meillä molemmilla kun on puhelimessa Pókemon Go -peli…

—

This colourful scarf I weaved to my friend Tiina.

Hellehuivi

Itse tehtyä

Minulle tarjoutui hieno mahdollisuus yhteistyöhön* Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevan Kutomo Craft Studion kanssa: suunnittelin heille loimen ja kudoin siihen yhden työn.

Ja vitjat että se olikin kivaa! Materiaaliksi valikoitui Bockensin puuvillalanka ja sidokseksi valitsin ristitoimikkaan palttinapolkusilla. Halusin suunnitella sellaisen loimen, jota voisi kutoa niin aloittelijat kuin konkaritkin ja mielestäni onnistuin aika kivasti.

Suunnittelun lisäksi kävin auttamassa studiolla niisinnässä ja pirtaan pistelyssä, niihin saa mukavasti sitä paremman tatsin mitä enemmän tekee. Kankaan rakentaminen on kaikkinensa kivaa puuhaa, ja siinä näkee heti kättensä jäljen samoin kuin itse kudonnassakin, mikä on tietty kaikkein parasta!

Kudoin huivini samalla Bockensin langalla kuin mitä loimessakin käytettiin. Ohuen langan kanssa käytin tietty rullasukkulaa, ja studiolla oli ihan ältsin soma käsikäyttöinen puolauslaite. Oli hauska päästä testaamaan sellaista, aiemmin olen aina puolannut sähkökäyttöisellä laitteella.

Tein etukäteen hahmotelmaa raitojen leveydestä ja järjestyksestä sekä käytettävästä poljennasta. Tyylilleni uskollisena hioin suunnitelmia matkan varrella ja vaihtelin raidoitusta hieman fiilispohjalta / riippuen siitä, paljonko lankaa puolalla oli jäljellä.

Huiviin tuli monenlaista eri poljentaa, ristitoimikkaasta irtoaa vaikka mitä! Polkuset 1 & 6 olivat palttinapolkuset, eniten käytinkin kuviopolkusia 2, 3, 4 ja 5.

Mittaa valmiilla huivilla on noin 1m x 1m, joten se valmistui tosi nopsasti. Näin jälkikäteen tuntuu, että työläin vaihe oli hapsujen solmiminen. Mutta nyt sekin on tehty, huolellinen solmiminen kannatti kyllä.

Nimesin huivin hellehuiviksi, sillä sen sävymaailma on mielestäni kivan kesäinen. Etenkin persikkaiset sävyt huokuvat hellepäivän tunnelmaa.

Ensi viikolla vien huivini hypiteltäväksi studiolle, minne se saakin jäädä toistaiseksi. Loimea on vielä mukavasti jäljellä, ja kuka vaan voi varata siitä itselleen pätkän ja mennä kutomaan. Toivon oman huivini inspiroivan muita tekijöitä!

Loimen tarkemmat speksit on listattuna täällä.

Huivi on testattu eväsretkikäytössä ja hyväksi havaittu! Kevyt huivi on helppo napata mukaan ja sen voi heittää huoletta retken jälkeen pesukoneeseen, jos tarvis. Ehkä tosin pesupussin kera, niin hapsuille ei käy hullusti.

*KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Kutomo Craft Studio

—

I designed a warp! You can book the loom ja weave your own summer shawl at Kutomo Craft Studio!

Jäätelöhuivi

Itse tehtyä

Teimme damastipuihin tänä keväänä silkkivillaloimen. Värit olivat kuin ranskanpastilleissa tai triojäätelössä, joten siitä se ajatus sitten lähti – halusin tehdä huiviini tikkujäätelöitä.

Mittaa huivilla on pari metriä, joten oli kiva tehdä eri kokoisia jäätelöitä, ettei kokonaisuus kävisi tylsäksi. Ideoin väliin myös hieman siksakkia, ja pikkujätskien kaveriksi ”strösseliä”. Huivi pääsi heti kovaan käyttöön, se ylettää juuri passelisti pari kertaa kaulan ympäri.

Loimi on Wetterhoffin Sivilla-silkkivillaa, kuteeksi tilasin Pariisista La Bien Aimeen Merino Super Sockia sävyssä Damask. Mietin parin eri sävyn välillä, mutta nimi sinetöi valintani. Damastipuihin tietty Damaskia!

Parissa kohtaa huivissa näkyy käsityön jälki, kun sukkula on livahtanut väärien lankojen välistä. Ei kovin vaarallista onneksi, ja kaltaiselleni pikkutarkalle tekijälle tehnee vaan hyvää pärjätä muutaman virheen kanssa… Reunoista tuli kuitenkin siistit, samoin tiheyteen olen oikein tyytyväinen.

Damastipuista on tullut ihan suosikkini, harmittaa suorastaan, että Malmilla ei kudota ensi vuonna niillä laisinkaan. Aionkin todennäköisesti yrittää syksyllä Herttoniemen Silkkikutomolle damastiryhmään, saa nähdä mahtuisinko mukaan. Silkkikutomon damastipuissa olisi myös enemmän nappuloita, tietääkseni 16. Malmitalon kudontaluokan damastipuissa kun nappuloiden määrä on 10. Kaikkein parasta olisi päästä Dora Jungin jalanjäljissä vielä suuremman nappulamäärän äärelle, ehkä vielä joskus…

Damastissa nappulat määrittävät siis kuvion, niisintä puolestaan vaikuttaa siihen, toistuvatko kuviot työssä vierekkäin vai peilikuvina. Jäätelöhuivissa on käytetty kärkiniisintää, eli kuviot peilautuvat. Viime syksynä teimme puuvillaloimen suoralla niisinnällä, siihen kuviot muodostuivat vierekkäin. Puuvillaloimeen kudoin muun muassa salamakuvioita.

Mielessä olisi jo monia uusia kuvioideoita, katsotaan missä vaiheessa pääsen taas damastipuiden äärelle. Seuraavaksi kohtaan kuitenkin taas tavalliset kangaspuut. Vireillä on parikin eri kudontaprojektia, niistä lisää hieman tuonnempana!

—

My icecream scarf is woven on a drawloom.