Piipahdin ystäväni Sannan kanssa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Oli mukavaa kurkata messujen tarjonta ja erityisesti kukat ja siemenet, sillä pian voi pistää ensimmäiset ruukut parvekkeelle. Kerrostaloasujana iso osa messujen tarjonnasta meni itseltäni vähän ohi, mutta hallissa kiertely oli kivaa, samoin messukahvien siemailu Sannan kera.
Etukäteen minua kiinnosti eniten Hyötykasviyhdistyksen osasto, siemeniä oli tälläkin kertaa tarjolla huikea valikoima. Hyötykasviyhdistyksen siemenpaketit ovat mielestäni kaikkein somimmat!
Valikoimaa oli kiva silmäillä ja samalla haaveilla, mitä kaikkea kasvattaisi, jos olisi oma piha tai isompi parveke. Tänä vuonna kun aion hankkia pikkuruiselle parvekkeellemme kaikki kukat Hakaniemen torilta. Aiempina vuosina olen kasvattanut mm. auringonkukkia ja krassia itse aina siemenistä asti, mutta siinä puuhassa on tullut niin paljon takaiskuja, että välivuosi tehnee hyvää.
Auringonkukkani jäivät to-del-la kitukasvuisiksi, etenkin verrattuna niihin, joita isäni kasvatti puutarhassaan – annoin pussin loput siemenet hänelle. Krasseihin puolestaan on iskenyt ties mitä tuholaisia, kuten kaaliperhosen toukkia. Niiden kohdalla tosin hieman lohdutti se, etteivät omat krassini olleet ainoa tuhon kohde. Pari kesää sitten näin runsaasti toukkien rei’ittämiä krassin lehtiä lähitienoilla kävellessäni.
Siemenpussit jäivät siis hyllyyn, mutta yhden hankinnan messuilta tein: ostin ruukkuruusun. Yleensä on juurikaan ruusuista perusta, krysanteemit ja tulppaanit ovat enemmän omaan makuuni, mutta jokin hennon vaaleanpunaisessa kukassa puhutteli. Väriä saattaisi kutsua jopa shampanjaksi. Toistaiseksi ruusu nököttää keittiömme ikkunalaudalla, ja tulee kyllä hymy huulille joka kerta kun sinne päin katsahdan. Nappiostos siis!
Messuosastoista minua puhutteli eniten Kotipuutarhan osaston ihastuttava mummolafiilis ristipistoineen. Myös tummapohjainen kukkatapetti oli todella soma, ja muistutti siitä, että kukkaunelmat voi toteuttaa myös ilman omaa pihaa!
—
Dreaming of own garden @ Spring Fair.
