Huhtikuussa kylvämäni siemenet ovat kasvaneet taimiksi ja jo ihan oikeiksikin kasveiksi. Krassit pääsivät parvekkeelle kesäkuun alussa. Ennen sitä ne muuttivat mehupurkin puolikkaista kattilaan ja asustivat viikon verran sisäikkunalaudalla. Sitten hennoin siirtää ne parvekkeelle, ja peliliike oli selvästi sopiva.
Krassien lehdet kasvoivat parvekkeella hurjasti (kts. postauksen kaikkein ylimmäinen kuva), mutta kesäkuun puolivälissä tuli takaisku – yhtenä päivänä lähes kaikki lehdet olivat täynnä reikiä! Olin niin pöllämystynyt näkemästäni, että unohdin ottaa valokuvan. Sen sijaan leikkasin vioittuneet lehdet veke.
Hyökkääjiksi paljastuivat kaaliperhosen toukat, joita vastaan yhä taistelen. Toukkia olen noukkinut lehdiltä sitä mukaan kun olen niitä kohdannut, mutta kasvi on kärsinyt kokonaisuudessaan. Uusia lehtiä syntyy kyllä, mutta ne ovat tosi pieniä. Jospa mullan lisäys ja lannoitus auttaisi… Lähiviikkoina selvinnee, jääkö kaunis kukkiva krassi vain haaveeksi tämän kesän osalta!
Aion tosin harkita vielä jotain syksylläkin menestyvää krassilajiketta, jos toukat voittavat tämän erän.
Pelargonioita parvekkeellamme on kasvanut kaikkina kesinä. Tänä vuonna sateinen alkukesä on vaikuttanut niiden ulkoasuun, rankkasateet veivät mukanaan lähes kaikki kukat. Lisää on kuitenkin luvassa, sillä nuppuja pukkaa melkoisella tahdilla. Hyvä niin!
Ruohosipulille ja sitruunamelissalle kuuluu myös oikein hyvää. Kumpikaan ei ole ollut moksiskaan runsaasta kastelusta (=sateesta). Kyseisellä kaksikolla on myös parvekkeen kauneimmat ruukut, ruohosipuli kasvaa vanhassa emalimukissa ja sitruunamelissa värikkäässä kattilassa.
Parvekejengin uusin jäsen on auringonkukka. Kyseessä on noin puolimetriseksi kasvava lajike, itseni korkuiset kukat kun olisivat pienellä parvekkeellamme varsin hupaisa näky…
Kaikkinensa puutarhahommat ovat olleet ihanan rentouttavia. Tuntuu, että unohdan kaikki murheet sillä hetkellä kun astun parvekkeen kynnyksen yli. Ensikertalaiselle on myös palkitsevaa, että vaikka kaikki kylvämäni siemenet eivät itäneetkään, niin mikään ei epäonnistunut täysin. Meinaan, että jos minulla ei olisikaan yhtään auringonkukkaa tai krassia, kumpaisenkin siemenistä iti siis noin puolet.
Ps. Basilika on kasvanut sisäikkunalaudalla to-del-la hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Sain odotella suorastaan viikkokaupalla, että taimiin oli viimein kasvanut kuusi lehteä, joista latvoin ylimmät pois. Kasvupaikan pitäisi selvästikin olla sekä lämpimämpi että valoisampi. Pitänee tehdä hieman tuotekehitystä ensi vuotta silmällä pitäen.
—
Gardening, I love it!