Posts in Kirjahyllyllä

Laine-lehti myös suomeksi

Kerrassaan mainiosta neulelehdestä julkaistiin joulun alla uusi, järjestyksessään kymmenes numero. Ja mikä erityisen mainiota, nyt lehti ilmestyi ensimmäistä kertaa myös suomeksi englanninkielisen version ohella. Kyseessä on tietenkin tamperelaislähtöinen Laine.

Ihan mahtavaa, että suomalainen neule- ja lifestylelehti on saavuttanut ison kansainvälisen suosion. Olen bongannut tutunnäköisen kannen muun muassa Amirisun Walnut-kaupassa Kiotossa.

Kaikki yhdeksän ensimmäistä numeroa löytyivät jo omasta hyllystäni, vieläpä numerojärjestyksessä, ja nyt on ollut hauska tutustua kymppinumeroon omalla äidinkielellä. Sain lehdestä arvostelukappaleen, iso kiitos siitä Tampereen suuntaan!

Itse neulon nykyisin etupäässä englanninkielisistä ohjeista, lyhenteistäkin mieleen ovat iskostuneet nimenomaan enkkuversiot: k, p, wyif, brk… Onkin mukavaa aivojumppaa seurata vaihteeksi suomenkielistä ohjetta.

Laineen tarjonta ei rajoitu pelkästään neuleohjeisiin, joita numerossa kymmenen on mukana tusina – lehden alaotsikkona on Nordic Knit Life. Laineen ydinkaksikon, Jonna Hietalan ja Sini Kramerin, ottamien upeiden kuvien ohella lehden parissa voikin inspiroitua esimerkiksi houkuttelevista resepteistä ja neulemaailman hahmoista ja ilmiöistä. Oli tosi mielenkiintoista lukea tarkemmin tanskalaisesta G-Uld-lankayrityksestä, etenkin kun minulla on heidän kauniita, luonnonmateriaaleilla värjättyjä lankojaan useammankin lapasparin tarpeiksi.

Viehätyin erityisesti myös neulesuunnitelija Denise Bayronin haastattelusta, ja sattumoisin juuri hän on suunnittellut kymppinumeron itseäni kaikkein eniten kiehtovan ohjeen.

Grounded on moderni versio perinteisestä kolmiohuivista. Se on oikeastaan kuin kauluri, ja niistä olen ollut erityisen innostunut viime aikoina. Suorastaan hihkuin ilosta tajutessani, että siihen löytyy vallan passelit langat omasta takaa. Olen ostanut jo useampi vuosi takaperin Snurresta Lichen and Lacen yksisäikeistä merinoa fingering-vahvuisena, juuri parahultaisesti kolmessa värissä. Ja miten kauniissa väreissä vieläpä! Aloittelin jo tilkkasen mallitilkkua, enää pitäisi päättää, minkä kohdan neulon milläkin värillä.

Tämän numeron ohjeista houkuttelee myös muhkea Snowy Forest -kaarrokepaita. Sitä voi ihastella myös Ravelryssa, missä on esillä kaikki 12 ohjetta.

Uskon, että moni löytää Laineen nyt suomenkielisenä ensimmäistä kertaa, mikä on tosi mainio juttu. Ymmärrän oikein hyvin, että kynnys englanninkielisiin ohjeisiin voi olla korkea. Muistan itsekin harmitelleeni vuonna 2016 ensimmäinen numeron kohdalla, että o-ouu, vain englanniksi, miksei suomeksi? Vaan sitten tempauduin täysin ulkomaisten ohjeiden pyörteisiin, se oli kertakaikkisesti menoa – kaikkein houkuttelevimpiin töihin kun oli tarjolla ohjeita ainoastaan englanniksi.

Vaikka neulesanasto on itselleni nykyisin hyvin tuttua, nautin tosi paljon saadessani lukea pidemmät jutut suomeksi. Kaikkinensa kun oma sanavarastoni ei ehken ole se monipuolisin. Niinpä suomenkielinen lehti oli tosi antoisa lukukokemus.

Jatkossa Laine ilmestyy molemmilla kielillä, ja nykyisin lehden voi myös tilata, aiemmin kun myynnissä oli ainoastaan yksittäiskappaleita. Lisäksi Laine-nimen alla toimii myös kustantamo, joten lehden ohella kauniista ja tyylikkäistä neulemalleista pääsee nauttimaan myös kirjojen muodossa. Tuorein julkaisu lienee Anna Johannan Onnensäikeitä, josta on näemmä otettu jo toinen painos.

Itse odotan 52 x villahuivit -kirjaa, taidan tosin hankkia siitä sen englanninkielisen version. Luvassa on taatusti inspiroivia huiviohjeita, sain niistä jo vähän esimakua taannoisessa Facebook-livessä – kummalla kielellä sitten haluaakaan ohjeita tulkita.

Pääkirjoituksessa puhutaan koronakurimuksesta, ja täällä Suomessa on alkamassa ensi maanantaina kolmen viikon sulku. Siispä hyvä asento sohvalta ja silmukoita luomaan. Mainiot neulehetket todellakin kelluttelevat tällaisina aikoina, ja Denise Bayronin haastattelun New York -tunnelmiin kelpaa palata, kun omasta reissusta voi ainoastaan haaveilla.

Lehti saatu blogin kautta.

Tyylikkäästi tuftauksesta

Tuftaus on kasvattanut suosiotaan jo parin vuoden ajan. Tekniikka on näkynyt ainakin allekirjoittaneen instafeedissä tiuhaan, toinen toistaan kauniimmat työt ovat houkutelleet kokeilemaan itsekin. Ensimmäisen Oxford Companyn tuftausneulani tilasin itseasiassa Etsystä jo pari vuotta sitten, mutta kokeilut jäivät puolitiehen, sillä sopivan kankaan löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Muistan viestitelleeni hollantilaisen myyjän kanssa kankaista, hän kehui Monks Clothia, mutta sitä oli tosi huonosti saatavilla mistään. Tilanne on sittemmin parantunut huomattavasti, Google tarjoaa monen monta osumaa, ja kangasta on esimerkiksi Taito Shopin valikoimissa nykyisin. Mahtavaa!

Ja vielä mahtavampaa on se, että tekniikasta on juuri ilmestynyt suomeksi kertakaikkisen mainio kirja. Arounna Khounnorajin Punch Needle -teos on suomennettu Tuftaus tutuksi -nimellä Mäkelän kustantamana. Arounna löytyy Instasta nimellä @bookhou, tuftauksen ohella hän tekee muun muassa kankaanpainantaa erittäin inspiroivalla otteella. Kannattaa ottaa seurantaan, jos ei vielä ole.

Kirja jatkaa Instasta tuttua tyylikästä linjaa. Ensin käydään läpi tekniikan perusteet ja tarvittavat välineet, joita ovat kangas, lanka, tuftausneula ja kirjontakehys. Kangas tulee pingottaa kehykseen ilmeisen tiukasti – tähän on tarjolla selkeät kuvalliset ohjeet. Kirjassa käytetään nitojaa, itse voisin kokeilla myös liimaamista.

Lisäksi tarjolla on hyviä vinkkejä omien mallien suunnitteluun ja värien käyttöön.

Mallitöitä on yhteensä 20, ja jokaiseen ohjeet vaihe vaiheelta. Luulenpa, että itse kokeilen aluksi pientä työtä pyöreään kirjontakehykseen, jollaisia minulla on useampikin. Ensin vähän harjoitusta, ja sitten voisin toteuttaa isohkon koristetyynyn. Tässä on ainoastaan yksi ongelma: mallityöt ovat niin kauniita, että tekisi mieli toteuttaa ne kaikki!

Nyt ei siis ole enää mitään syytä lykätä tekniikan harjoittelua. Pieniä testailuja olen jo tehnyt, ja helpolta vaikuttaa. Tykkään erityisesti siitä, että myös pyöreät muodot onnistuvat iisisti toisin kuin ryijyjen kohdalla.

Arounna käyttää sopivasti osassa töitä samoja Oxford Companyn neuloja, joita minulta tosiaan löytyy jo kaksi. Kauniita puisia neuloja kun on eri paksuisille langoille eri kokoja. Molemmat neulani ovat paksuille langoille (koot 8 ja 10), mutta kirjan myötä myös ohuelle langalle tarkoitettu Ultra Punch -tuftausneula alkoi kiinnostaa… Se soveltuu hienolle pellavakankaalle, ja jälki muistuttaa kirjontaa pienine yksityiskohtineen.

Ensimmäisenä kuitenkin otan paksummat materiaalit haltuun, lisätilaus Monks Cloth -kankaasta on jo matkalla luokseni.

Kirja saatu blogin kautta.

A Finnish version of Arounna Khounnoraj’s Punch Needle book. Loving it!

Tekstiilitaiteen lumoissa

Viime aikojen kiehtovimpia teoksia on omalla kohdallani ollut tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisestä kertova kirja. Minulla oli kunnia osallistua sen julkistustilaisuuteen viime kesänä Helsingissä, ja olen palannut teoksen pariin moneen otteeseen sen jälkeen.

Päikki Prihan ja Leena Svinhufvudin kirjoittama teos esittelee Greta Skogster-Lehtisen (1900-1994) mittavan ja monipuolisen elämäntyön. Skogster-Lehtinen kuului 1930-luvulta Suomen johtaviin tekstiilitaiteilijoihin, ja häneltä tilattiin sisustustekstiileitä lukuisiin julkisiin tiloihin, yhtiöiden pääkonttoreihin, ravintoloihin ja hotelleihin.

Kirjan julkistustilaisuuden paikkana toiminut ravintola Kaarre Hotelli Vaakunan 10. kerroksessa Helsingin keskustassa oli valittu oivallisesti ja ajatuksella, sillä Greta Skogsterin Tekstiilitoimisto suunnitteli aikanaan Hotelli Vaakunan ja se ravintoloiden tekstiilit. Hänen kädenjälkeään on vuosien saatossa voinut ihailla myös Eduskuntatalossa, kirkoissa ja laivoissa.

Teoksessa on mukana mielenkiintoista tietoa myös Gretan lapsuudesta, sukulaisista ja aikakausista hänen elämänsä varrella. Maailman meno ehti muuttua melkoisesti tekstiilitaiteilijan pitkän uran aikana. Esimerkiksi sota-aikana materiaalien saatavuus oli rajoitettua, mutta käsiteollinen tekstiilien tuotanto ei pysähtynyt – paljon käytetty korvikemateriaali oli paperi.

Kirjaa on tosi inspiroivaa ja kiehtovaa selailla ja lukea pätkä sieltä, toinen täältä. Erityisesti ihastelin jacquard-kangaspuilla toteutettuja tekstiilejä, ja itseäni puhuttelevat myös mennyttä aikaa henkivät termit ja nimet, kuten Kotiahkeruus Oy, jonka taiteellisena sommittelijana Greta 1920-luvulla toimi.

Kirja saatu blogin kautta.

Tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtinen is a versatile book about Finnish textile artist Greta Skogster-Lehtinen (1900-1994).

Mainio Kässämeininki

Parhaat käsityökirjat synnyttävät välittömästi inspiraatiota, ja Marjo Mainingin Kässämeininki – 35 ideaa kotiin on ehdottomasti juuri sellainen teos. Vasurina hihkuin innosta jo omistuskirjoituksen kohdalla: Omistettu kaikille vasenkätisille visionääreille, joille on joskus sanottu ”ei tuosta mitään tule!”.

Innostavuudesta kertoo myös se, että selasin kirjan yhdeltä istumalta läpi. Halusin heti tietää, mitä kaikkea huikeaa se ohjeistaa tekemään!

Mukana on 35 sisustuskäsityötä, ohjeiden ja tarvikelistauksen ohella kuhunkin on määritelty vaikeustaso (helposta haastavaan) sekä tekemiseen tarvittava aika suuntaa antavasti. Lisäksi jokaisen ohjeen yhteydessä on mainio pieni teksti, usein minä-muotoon aseteltuna. Se käsittää Marjon omakohtaisia muistoja ja havaintoja, ja lukijaa lähestytään ihanan kannustavalla otteella. Kyseiset tekstit olivat ehdoton suosikkikohtani kirjasta, myös alkusanat oli kirjoitettu samaisella persoonallisella tyylillä. Etenkin muisto kuudennella luokalla tehdystä hymynaamatyynystä on hurmaava.

Kreisit virkatut tyynyt -ohjeen yhteydessä Marjo puolestaan kirjoittaa näin: ”Nykyään menen käsityökursseille avoimin mielin. Opettelen uuden taidon enkä harmistu, jos lopputulos ei ole heti täydellinen.” Se kolahti itselleni erityisen kovaa, sillä olen tosi kriittinen käsitöideni lopputuloksen suhteen. Rima on välillä ehkä turhankin korkealla – yritän jatkossa laskea sitä. Käsityöt ovat kuitenkin ennen kaikkea mukavaa ja rentoa puuhaa, eivät mikään arvioitava suoritus! Kirja muistuttaa mukavasti siitä, että rento kässämeininki on paras meininki.

Kässämeininki tarjoilee nimenomaan ideoita. Tarkoitus ei ole toisintaa kirjan malleja, vaan soveltaa ohjeita omalla tyylillä. ”Ajattele ohjeita viitteellisinä ja luo omanlaisia esineitä”, kehotetaan alkusanoissakin.

Aion toteuttaa oman versioni ainakin kustomoidusta räsymatosta, myös kirjottu valokuvatyyny houkuttelee. Samoin roiskelakanat tekivät vaikutuksen, nimensä mukaisesti niissä lakanoihin on roiskittu väriä suihkepullon avulla. Somat lakanat näyttivät tutuilta, ja ne ovatkin vilahtaneet useampaan otteiseen Marjon Instagram-tilillä @marjorieoflove, jota olen seurannut jo pidemmän aikaa. Omat roiskelakanat voisivat olla ensi kesän juttu, roiskuttelu hoituisi mukavasti pyykkinarulla…

Sen sijaan punch needle -tyynyn haluan valmistaa jo lähiaikoina, kyseisen tekniikan aion ehdottomasti ottaa haltuun. Muutamia pieniä kokeiluja olen jo tehnyt, ja Marjon valmistama tyyny (napottaa sohvalla keskellä kansikuvaa) on niin hieno, että olisi mahtavaa kokeilla itsekin jotain samantyylistä. Suunnitelmat hautumaan siis!

Kässämeininki-kirja saatu blogin kautta.

Kässämeininki is one of the most inspiring craft books I’ve read recently.

Muistoja kässäntunnilta

Sain hiljattain käsiini ihan mahtavan kirjan. Luin Katri Maasalon Kauneimmat koulukäsityöt -kokoomateoksen yhdeltä istumalta, ja naurahdin moneen kertaan tekstin äärellä. Kirjassa on esitelty 50 koulun käsityötunneilla tehtyä esinettä 1950-luvulta 2010-luvulle. Ihan jokainen niistä on taatusti uniikki, ja eritoten tykkäsin oivaltavista saatesanoista teosten yhteydessä. Monissa teksteissä avattiin mukavasti myös tekoprosessia sekä tekijän suhdetta teokseen.

”Toisista teoksista kertovat luomisprosessia läheltä seuranneet mesenaatit eli tekijöiden vanhemat, joiden yksityiskokoelmissa suurin osa tämäkin kirjan teoksista on säilynyt.”

Teoksiin käytettyä materiaalia on saattanut olla saatavilla rajoitetusti:

”Piippurasseja oli vain valkoisia ja ne olivat paksuja.”

”…opettaja huomautti, että mustia paloja piti jättää muillekin.”

Käsityötuntien klassikko on toki patalappu. Kukapa meistä ei olisi joskus sellaista virkannut?

Kirjaa lukiessa mieleeni muistui myös luotto-ohje monen vuoden takaa: kässänopen painajaisen neuletakki. Mikä siinä onkaan, että monella meistä tuntuu olevan hurjia tai kurjia muistoja koulun käsityötunneilta. Kun se virkkuukoukku ei vaan totellut! Entä vieläköhän tekstiilityötä kutsutaan rättikässäksi? Sillä nimellä se ainakin Mikkelissä 1990-luvulla tunnettiin.

Toinen klassikko on tietysti pujottelukirjonta vohvelikankaaseen. Näyttääkö tutulta?

Mainio kirja innoitti muistelemaan myös omia käsityötunteja. Ala-asteelta muistan violetit villasukat, yläasteella puolestaan neuloin villapaidan seiskaveikasta. Paidan poolokaulus oli palmikkoneuletta, mistä olin suorastaan ylpeä, mutta muuten lopputuloksesta taisi tulla hieman eriskummallisen mallinen, ja pari numeroa liian suuri. Todennäköisesti olisi kannattanut neuloa paidan sijaan kauluri.

Ysillä ompelin mekon, jota käytin kevätjuhlassa peruskoulun päättyessä. Mekkokankaan sain käydä ostamassa kangaskaupasta, tarkan budjetin rajoissa tietysti. Omavalintainen kangas oli tosi iso juttu. Hämärästi muistan myös leveälahkeiset kuminauhavyötäröiset housut, joita käytin paljon. Ne ompelin ehkä seiskalla.

Peruskoulussa tein myös seinäkellon, jonka kellotaulua koristaa porkkana. Porkkana! Ihmettelen ihan itse tekemääni aihevalintaa edelleen joka kerta vanhempieni luona vieraillessa, sillä kello on siellä tietysti esillä ja käytössä.

Kaikkein voimakkaimmin mieleen on kuitenkin iskostunut ala-asteen ompelutunneilla tiuhaan kuultu lause: ”Vika istuu aina koneen ja tuolin välissä”. Ei välttämättä se kannustavin lähestymistapa ompeluharjoituksiin. Opettajan nimi on vuosien saatossa unohtunut, mutta hänen sanansa eivät. Ne muistuvat edelleen kummasti mieleen joka kerta ompelukoneen ääreen istahtaessani.

Kauneimmat koulukäsityöt -kirja saatu blogin kautta.

Kauneimmat koulukäsityöt is hilarious book about works made in elementary school – unfortunately only in Finnish.

Kinnasneulakokeiluja

Tykkään opetella uusia käsityötaitoja, ja usein tekniikat vievät mennessään. Neulakinnastekniikan kohdalla on kuitenkin toisin. Olen testaillut sitä pariinkin otteeseen aina työväenopiston kurssia myöten, mutten osaa päättää, olisiko taito kaiken sen opettelun väärti. Mikään yksinkertainen tekniikka neulakinnasneulonta kun ei todellakaan ole.

Tekniikasta on kaksi suomenkielistä opusta: Mervi Pasasen Yhdellä neulalla – Neulakinnastekniikka tutuksi (Moreeni) ja Martta Valkeejärven Kinnasneulakirja (Tammi). Molemmissa on selkeitä kuvallisia vaihe vaiheelta -ohjeita tekniikan opetteluun (Valkeejärven kirjaan liittyy myös videoita), mutta jos mahdollista, alkuun kannattaa hakeutua osaajan oppiin. Kurssi oli tähän oikein passeli vaihtoehto. Kirjoista saa paljon enemmän irti, kun on perusteet (tai ainakin alkeet) opeteltuina.

Kumpi vaan teos riittää tietty yksistäänkin, yhdessä ne muodostavat tosi kattavan paketin tästä tekniikasta. Molemmissa on laaja kattaus ohjeita erilaisiin töihin. Valkeejärven Kinnasneulakirjan ohjeet ovat tilkkasen enemmän omaan makuuni, mutta jos tekniikka kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia teoksia.

Eikä kannata hämääntyä siitä, että toisessa kirjassa puhutaan neulakinnastekniikasta ja toisessa kinnasneulatekniikasta. Mitenkäs se sanonta menikään, rakkaalla lapsella on monta nimeä…

Kurssilla opin, että tekemistä määrittää peukalon, neulan ja langan muodostama kolmikko. Lankaa kierretään peukalon ympärille, joten käsiala muotoutuu osittain oman peukalon mukaan: minun kintaistani tulee hieman erikokoiset kuin sinun, vaikka meillä olisi sama lanka ja pistot käytössä.

Omaan käteen toimivin neula löytyy parhaiten kokeilemalla. Kurssin opettaja Laura Hämärin sanoin: ”ei liian terävä eikä liian perävä”. Ja lanka, sen olisi hyvä olla suht helposti huopuvaa ja ennen kaikkea tarpeeksi paksua. Ihannepaksuus lienee 1 m = 1 g lankaa.

Minun oli määrä tehdä kurssilla kintaat, mutta samaan aikaan oli niin paljon kaikkea muutakin kalenterissa, että päätin keskittyä aloituksen ja pistojen treenaamiseen. Hatarat perusteet ovat siis jo hallussa, mutta empinen jatkuu yhä. Taidan kuulostella, josko vastaan tulisi joku niin kiehtova ohje, että tekniikka olisi suorastaan pakko ottaa sen myötä kunnolla haltuun. Sitä odotellessa keskityn neulomiseen, melko monta neuletyötä kun on tälläkin hetkellä kesken…

Molemmat kirjat saatu blogin kautta.

Nalbinding, a fascinating yarn technique. And challenging too…

Tsiisus & Co.

Kuluneen vuoden mainioimpiin neulekirjoihin lukeutuu ehdottomasti Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Kirjassa esittellään huikeita ja osin sopivasti humoristisiakin kirjoneulemalleja, kaikki Karmitsan itsensä suunnittelemia. Mukana on parikymmentä ohjetta, joista jokaiseen kuuluu myös värikäs ja selkeä kaavio, mistä kelpaa seurata kuvion muodostumista kerros kerrokselta.

Villit vanttuut

Villit vanttuut

Tsiisukset tekivät heti lähtemättömän vaikutuksen kämmenpuolen disketteineen. Jesus saves ihan konkreettisesti, haasteena on ainoastaan tarpeeksi antiikkisen tietokoneen löytäminen. Tsiisukset kipusivat oitis to do -listalle, samoin hurmaannuin Kapitalistin kämmekkäistä sekä Meduusat-sukista.

Nopsa googlaus paljasti, että viime kesänä julkaistusta kirjasta on otettu jo toinen painos. Ihanaa, että hurmaavalla teoksella on paljon ystäviä! Kirjan ohjeita näyttäisi olevan tarjolla myös Ravelryssa.

Villit vanttuut

Villit vanttuut

Oma kirjani on ensimmäistä painosta, ja tämän postauksen kuvista saattaakin päätellä, että olen selaillut teosta syksystä asti. Kuvat nappasin ruska-aikaan lokakuussa, ja nyt joululomalla ehdin viimeinkin toteutuksen pariin. Siispä suklaata suuhun ja uusi neuletyö alulle!

Villit vanttuut & vallattomat villasukat kirja saatu blogin kautta.

Villit vanttuut & vallattomat villasukat, a book full of multi-coloured knitting patterns!

 

Kautta hollantilaisen kantapään!

Kelit ovat nyt lokakuun puolella selvästi viilenneet. Lämpimiä sukkia käytän kyllä kesälläkin, mutta viime päivinä villasukat ovat olleet ehdoton ykkösasuste. Ihanaa, että villasukkasesonki on täällä taas – samalla se on myös hyvä (teko)syy neuloa uusia sukkia!

Tänä syksynä sukanneulontainspiraatiotani kasvattaa myös uutuusteos Kantapään kautta – suomalainen sukkakirja. Kirja opettaa muun muassa erilaisten kantapäiden tekemisen ja auttaa silmukkamäärän haarukoimisessa. Jos teosta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, valinta on helppo: hyödyllinen.

Kantapään kautta

Alkuosa on teoriaa. Liikkeelle lähdetään aivan perusasioista eli käydään läpi villasukan rakenne. Nämä kohdat silmäilin nopeasti läpi, sillä simppelin sukan osaan tehdä ohjeetta. Neuvoja saa myös sopivan langan ja puikkojen valintaan. Kaikenlaista pientä vinkkiä tarttuikin mieleen, ja erityisen hyödylliseksi koin taulukon, josta voi tarkistaa silmukkamäärän langanpaksuuden mukaan. Sen pariin palaan varmasti vielä moneen kertaan.

Kantapään kautta

Kirjan myötä aion ottaa haltuun ainakin yhden uuden tavan kantapään neulomiseen, sillä nyt on mistä valita. Mukana on perusteellinen ohje kuuteen erilaiseen kantapäähän (ranskalainen, hollantilainen, walesilainen, nauha, tiimalasi ja jälkikäteen neulottu). Varo vaan perinteinen hollantilainen kantapää, olet saanut kilpailijoita! Samoin kärkikavennuksiin on useita erilaisia ohjeita.

Villasukan perusohje teoksessa on tarjolla oikeastaan tuplana, sillä mukana on perusteellinen ohjeistus sekä sukan neulomiseen varresta kärkeen että kärjestä varteen. Itseäni kiinnostaa eritoten kärkialoituksen opettelu sekä perusohjeen variointi – olisi hienoa suunnitella omat sukat.

Kantapään kautta

Kirjan loppuosa koostuu kolmeen eri vaikeustasoon jaetuista kauniista sukkaohjeista. Mukana on yhteensä 15 ohjetta, joista ehdoton suosikkini on Twist.

Kattava teos sai pohtimaan myös lankavalintoja. Vuorelman Veto, Novitan Seitsemän veljestä ja Austermannin Step ovat olleet luottosukkalankojani. Seuraaviin sukkiin aion kuitenkin valita langan, josta en ole aiemmin villasukkia neulonut. Langan suhteen minulla on vain yksi tärkeä kriteeri: sen tulee olla konepestävää, sillä tykkään käyttää villasukkia suoraan paljaissa jaloissa. Osa ystävistäni kaihtaa moista, ja vetäisee villasukat aina nilkkasukkien päälle – silloin niitä tarvitsee pestä huomattavasti harvemmin.

Taidankin mennä katselemaan lankalaatikkoani sillä silmällä…

Kantapään kautta -kirja saatu blogin kautta.

This book is in finnish, but the message is easy: why don’t you knit yourself a pair of wool socks?

Keittokirjafiilistelyä

Kaikkien aikojen keittokirjasuosikkini on kaimani Saara Törmän Keittokomero ja huone. Kotikutoisessa kasviskeittokirjassa on pelkästään hyviä ohjeita – vuosien varrella olen testannut niistä lähes kaikki!

Myönnettäköön tosin, että kirjan fiilistelyyn vaikuttaa varmasti myös sen nostalgia-arvo. Ostin pahvikantisen ja kierresidotun kirjan viitisentoista vuotta sitten VR:n makasiinien Ruohonjuuri-myymälästä. Kirjan kuvissa puolestaan vilahtelee Arabian Karelia-sarjan astioita, sama sarja oli käytössä lapsuudenkodissani. Karelia-lautasilta on popsittu annos jos toinenkin… Pidän myös kirjan kotikutoisuudesta, olen päässyt omassa keittiössäni ihan samannäköisiin lopputuloksiin.

Keittokirja

Nyt en kuitenkaan toteuttanut yhtään Keittokomero ja huone -reseptiä, vaan kokeilin jotain uutta. Makaronilaatikko syntyy reseptittäkin, joten uutta oli raaka-aine, härkäpapuvalmiste Härkis. Pistin sitä makaronilaatikkoon soijarouheen sijaan, ja tuli hurjan hyvää. Härkis on helppo raaka-aine, sillä se oli suoriltaan pannuvalmis, soijarouheen kun ensin kiehautan ja sitten vasta kippaan pannulle sipulin kaveriksi.

Härkis kiilasikin oitis vakkariainesosaksi makaronilaatikkooni. Aion testata sitä myös monessa muussa ruoassa, Härkis-paketin etiketin takapuolella oli kiinnostavia reseptejä ja netissä lisää – keittokirjoihin asti kun tuote ei ole tainnut vielä ehtiä.

Keittokirja

Salaatiksi raastoin porkkanaa ja lanttua. Kyseinen kaksikko on itselleni vähän turhankin tuttu jo 1990-luvun alusta, kohtasimme usein mikkeliläisen Lähemäen ala-asteen ruokalassa. Huh, mikä flashback aurinkoraasteesta aina tuleekaan…

Keittokirja

Jälkkäriksi valmistin omenahyvettä Saara Törmän toisesta keittokirjasta Saa vaivata, joka sisältää reseptejä sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin. Kirjassa ihastuttavat erityisesti sympaattiset tarinat, omena hyvä -reseptin ohjeistus alkaa näin: ”Kun oma lehmä on ojassa ja tarkoituksesi ovat kunnialliset mutta vakaat, valmista omenahyvä etukäteen paistamista vaille valmiiksi.” Ja kyllä, Karelia-astiat vilahtelevat myös tämän kirjan kuvissa.

Saa vaivata näyttäisi olevan mm. Rosebudin valikoimissa, uudemmassa painoksessa on uudistettu kansi. Keittokomero ja huone puolestaan on harmillisesti loppuunmyyty. Jos se tulee kirppiksellä tai antikvariaatissa vastaan, en suosittele epäröimään ostopäätöksen kanssa!

Mikä on oma keittokirjasuosikkisi?

Cooking – best with nice cookbooks!

 

Pehmeää taidetta

Teimme ystäväni Hannen kanssa visiitin Keravalle katsomaan ja ihastelemaan virkkaustaiteilija Olekin eli Agata Oleksiakin teosta Our Pink House. Mistään pienestä ja vaatimattomasta teoksesta ei ole kyse, sillä Olek on päällystänyt virkaten kokonaisen talon, ja vieläpä pinkkiä lankaa käyttäen. Paikallisen Galleria Allin rakennus on siis saanut syksyn ajaksi uuden huomiota herättävän julkisivun. Mikäli säät sallivat, on Our Pink House esillä marraskuun loppupuolelle asti. Huippujuttu!

Matkasimme Keravalle autolla, enkä ollut etukäteen selvittänyt Galleria Allin osoitetta (tarkistin sen nyt: Iso-Hollon aukio, Paasikivenkatu 9, 04200 Kerava). Tiesin kuitenkin, että paikka on lähellä Keravan rautatieasemaa, ja asemaa lähestyessämme näkökenttään piirtyikin pian jotain todella pinkkiä. Talolle oli ältsin helppo löytää.

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Talo on verhoiltu pinkein pylvässilmukoin aina kivijalasta savupiippuun asti. Kuvioita oli arviolta kymmenkunta erilaista – seinillä vilisi muun muassa norsuja, perhosia, pääkalloja, pöllöjä ja joulutähtiä.

Yksin Olek ei ole kuvioita virkannut, vaan hänellä oli vapaaehtoisia apureita, joiden käsissä tarvittava määrä ruutuvirkkauskuvioita syntyi kolmessa viikossa. Yhdellä naisella olisi kestänyt urakassa huomattavasti pidempään…

Our Pink House

Galleria Allin näyttelytoiminta pyörii Olekin teoksesta huolimatta normaalisti, taloon siis pääsi myös sisälle. Siellä virkattu päällyste vaikutti etenkin tunnelmaan, sillä talon ikkunatkin ovat pinkin pitsin peitossa. Sisälle tuleva luonnonvalo oli punaiseksi sävyttynyttä. Tunnelma oli hyväntuulinen, ja juttelin henkilökunnan edustajan kanssa siitä, kuinka mukavaa on, että kaikilla sisään astuvilla ihmisillä on järjestään leveä hymy kasvoilla. Pinkissä talossa ei voi olla huonolla tuulella!

Talosta ottamiani kuvia katsellessa on myös metkaa huomata kuinka onnistuin saamaan monen monta sellaista ruutua, joissa ei näy ihmisiä. Hanne tosin vilahtaa yhdessä kuvassa, mutta pihamaalla parveili monia muitakin. Talo on suosittu etenkin kuvauskohteena, miltei kaikilla oli kamerakännykät esillä.

Our Pink House toi heti mieleeni Minna Haverin kesällä julkaistun kirjan Pehmeä taide, joka esittelee lankaa materiaalinaan käyttäviä kotimaisia taiteilijoita. Langallakin voi piirtää, neuletekniikat ovat myös kuvataidetekniikoita.

Kirjan tiedotteessa kerrottiin julkaisun olevan osa Maaseudun Sivistysliiton organisoimaa ITE-käsityöhanketta, joka innostaa käsityötekniikoiden rohkeaan, luovaan ja taiteelliseen käyttöön itseilmaisun välineenä. Se on varsin osuvasti sanottu, sillä itselleni kirjan suurin anti on ehdottomasti sen tarjoama inspiraatio. Koen, että kirjalla on tosi paljon annettavaa minulle, ihan tavalliselle käsityöharrastajalle.

Itseoikeutetusti kirjassa on esillä muun muassa Kaija Pavun PI541 eli virkattu poliisiauto. Oikean henkilöauton kokoinen virkkuutyö on huikea ilmestys, en ikuna unohda sitä hetkeä kun näin auton omin silmin Kiasman aulassa.

Kuva: maahenki.fi

Kuva: maahenki.fi
Kuvat Pehmeä taide -kirjasta: maahenki.fi

Aina ei kuitenkaan ole työn kokoon tuijottaminen. Pienetkin teokset voivat olla erityisen sävähdyttäviä. Kirjaa selatessa suosikikseni nousi Liisa Hietasen Tiistai-ilta (Siwa), virkaten, neuloen ja kirjoen toteutettu ostoskassi. Kolmosolutpullon tai puolen litran maitotölkin virkatut versiot puhuttelisivat jo yksistäänkin, joten kokonaisuus on sekä hieno että ajatuksia herättävä.

Upeista teoksista inspiroituneena ajattelin toteuttaa jotain itsekin, liikkeelle aion lähteä varsin käytännönläheisesti. Suunnittelin nimittäin päällystäväni polkupyöräni u-lukon joko neuloen tai virkaten. Muutama idea on jo hautumassa.

Ja Keravalla vierailen tänä syksynä hyvin todennäköisesti vielä toistamiseenkin pehmeän taiteen parissa. Näkyväksi neulottu -näyttely avautuu Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa 26. marraskuuta. Sinne!

Pehmeä taide -kirja saatu blogin kautta.

Our Pink House by Olek @ Kerava.