Posts tagged huivi

Meandering-huivi

Neulottua 2.6.2021

Olen ihan rakastunut briossiin. Tai siis patenttineuleeseen, yhtä ja samaa kun ovat. Niin kaunista pintaa. Siispä ihastuinkin ensinäkemältä myös Stephen Westin Meandering Shawl -ohjeeseen. Muistan yhä elävästi, kuinka yhtenä tammikuisena lauantai-iltana aloitin huivin neulomisen. Oli hurjan kiehtovaa nähdä, kuinka työn muoto alkoi syntyä, neulomista ei olisi millään raaskinut lopettaa.

Langoiksi valitsin Qing Fibren Yak Singlesiä ja Melted Baby Suria. Värit olivat amsterdamilaisen lankakauppa Stephen & Penelopen valmis setti. Etenkin Yak Singles värissä Siren teki oitis vaikutuksen, Melted Baby Surin värin nimi puolestaan on Dark Forest. Ja miten hurjan pehmeää tuo Baby Surin alpakan, merinon ja silkin sekoitus onkaan, kuin pumpulia! Sitä oli aivan erityisen ihana neuloa.

Huivista oli iso ja ihana. Olihan siinä kieltämättä neulomista, sillä loppuvaiheessa puikoilla alkoi olla ihan hurjasti silmukoita. Tekeminen oli kuitenkin mukavan rentoa, pitkiä briossikerroksia kelpasi pistellä menemään. Työn parissa tulikin katsottua telkkaria ilta jos toinenkin. Keskellä huivia menee ”juova” ja alareunassa on vähän jujua myös, mutta muuten pinta on tosi simppeli. Juuri omaan makuuni siten.

Tein tätä huivia kaikessa rauhassa alkuvuoden mittaan, sillä töissä on dediksiä, käsitöissä ei. Tyylilleni uskollisena neuloin myös useampaa työtä rinnakkain. Hauskaa tarttua aina siihen, mikä kunakin päivänä eniten inspiroi.

Vaikka neulomista piisasi, niin silti melkein harmitti, kun tämä huhtikuulla valmistui. Ehkä pitää ottaa taas ennen pitkää vireille joku briossityö.

—

My Meandering Shawl is huge and adorable! What a joy to wear it.

Viiden vuoden Vector

Jotkut neuletyöt unohtuvat toisinaan puikoilleni pitkäksi toviksi. Siis todella pitkäksi. Ennätyksen on tainnut tehdä hiljattain valmistunut Vector-huivi. Löysin näet Instasta kuvan heinäkuulta 2017, ja siinä tekeillä on huivin ensimmäinen raita.

Työn suunnittelu alkoi vieläkin aiemmin, olen ostanut langat lontoolaisesta lankakauppa Loopista vappuna 2016. Brooklyn Tweedin Loftia ei vielä tuolloin saanut Suomesta, tai ainakin valikoima oli suppea, ja halusin neuloa huivin juuri ohjeessa käytetyllä langalla. Muistan valinneeni sävyt huolella – seuraava valintaprosessi olikin sitten värien järjestys. Vyyhtejä tuli pyöriteltyä pöydällä moneen otteeseen, ennen kuin olin täysin tyytyväinen. Väriraidat kun toistuvat huivissa symmetrisesti yksittäisestä keskiraidasta päätyihin päin.

Puolivälin krouvin saavutin heinäkuussa 2018, todisteena asiasta on ylläoleva otos. Muistan neuloneeni tätä työtä ainakin ystäväni Sissen vanhempien luona Saimaanharjussa, missä vierailin samaisen vuoden lopulla. Tuoreempana muistona on Parasite-elokuvan katsominen kyseistä huivia neuloen.

Ohjeessa oli kaksi kokoa, ja koska valitsin niistä suuremman, on huivi niin iso, että se menee myös torkkupeitosta. Tämä onkin löytänyt paikan sohvaltamme, missä se lämmittää mukavasti joko peittona tai hartioille aseteltuna. Malli on simppeli, aina oikeaa, joten työ soveltui juuri parahultaisesti telkkarin äärellä tai reissussa neulottavaksi.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin huivin päätyihin icord-reunuksen. Sellainen sopi niin hyvin yhteen huivin huoliteltujen reunojen kanssa! Oikeastaan ainoa haaste oli arvioida lopussa se, paljonko varata lankaa reunuksen neulomiseen. Saattaa olla, että eka yritys ei mennyt maaliin asti, vaikka laskinkin kerrosten lukumäärän huivin toisesta päädystä… Jokainen raita on yhden vyyhdin mittainen, mutta kerrosten määrässä on silti pientä vaihtelua.

Kastelin ja pingotin valmiin työn, mikä kyllä teki sille vielä oikein hyvää. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa Soak Wash -pesuaine. Huippukätevä tuote, sillä sitä ei tartte huuhdella pois.

Lopputulokseen oon enemmän kuin tyytyväinen. Kai se olisi voinut nopeamminkin valmistua, mutta ajattelen, että töissä on dediksiä, käsitöissä ei!

Tässä työssä kivaa oli myös se, ettei jämälankaa jäänyt.

Huivi tilaustyönä

Itse tehtyä 25.9.2019

Suunnittelemani hellehuivi taipuu hienosti myös syyshuiviksi! Kudoin siis keväällä Kutomo Craft Studiolle suunnittelemaani loimeen myös toisen, hieman suuremman huivin. Se oli tilaustyö ystävälleni Tiinalle.

Tiina sai huivinsa jo kesällä, mutta tällimme sattuivat tuolloin sadepäivälle, joten sovimme kuvaushetken hieman tuonnemmaksi. Muutama viikko vaihtui muutamaksi kuukaudeksi, mutta viime sunnuntaina kohtasimme syysauringon paisteessa. Oli mukavaa ikuistaa huivi, niin myöhemminkin muistaa, mitä kaikkea on tullut kudottua.

Huivi näyttää tosi kivalta myös villakangastakin kaverina – ja sen saa tarvittaessa tosi tiiviisti kaulaa vasten, antaa syystuulen vaan puhaltaa!

Huivi on kudottu samoista langoista kuin omanikin, ja vaihtelin tässäkin värejä ja poljentaa ihan fiilispohjalta. Tiinalla oli muutama toive raidoituksen suhteen, samoin pituuden katsoimme etukäteen tarkasti yhdessä. Oli hyvä lähtökohta sovittaa minun huiviani ja laskea sitten, paljonko haluaa lisää pituutta.

Sunnuntaina nautimme ensin kuumat juomat ja korvapuustit sympaattisessa Pikku-Vallilassa, sitten kuvasimme Vallilan värikkäillä kaduilla. Ja saatoimmepa pyydystää kaiken ohella muutamat Pókemonitkin, meillä molemmilla kun on puhelimessa Pókemon Go -peli…

—

This colourful scarf I weaved to my friend Tiina.

Hellehuivi

Itse tehtyä 14.6.2019

Minulle tarjoutui hieno mahdollisuus yhteistyöhön* Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevan Kutomo Craft Studion kanssa: suunnittelin heille loimen ja kudoin siihen yhden työn.

Ja vitjat että se olikin kivaa! Materiaaliksi valikoitui Bockensin puuvillalanka ja sidokseksi valitsin ristitoimikkaan palttinapolkusilla. Halusin suunnitella sellaisen loimen, jota voisi kutoa niin aloittelijat kuin konkaritkin ja mielestäni onnistuin aika kivasti.

Suunnittelun lisäksi kävin auttamassa studiolla niisinnässä ja pirtaan pistelyssä, niihin saa mukavasti sitä paremman tatsin mitä enemmän tekee. Kankaan rakentaminen on kaikkinensa kivaa puuhaa, ja siinä näkee heti kättensä jäljen samoin kuin itse kudonnassakin, mikä on tietty kaikkein parasta!

Kudoin huivini samalla Bockensin langalla kuin mitä loimessakin käytettiin. Ohuen langan kanssa käytin tietty rullasukkulaa, ja studiolla oli ihan ältsin soma käsikäyttöinen puolauslaite. Oli hauska päästä testaamaan sellaista, aiemmin olen aina puolannut sähkökäyttöisellä laitteella.

Tein etukäteen hahmotelmaa raitojen leveydestä ja järjestyksestä sekä käytettävästä poljennasta. Tyylilleni uskollisena hioin suunnitelmia matkan varrella ja vaihtelin raidoitusta hieman fiilispohjalta / riippuen siitä, paljonko lankaa puolalla oli jäljellä.

Huiviin tuli monenlaista eri poljentaa, ristitoimikkaasta irtoaa vaikka mitä! Polkuset 1 & 6 olivat palttinapolkuset, eniten käytinkin kuviopolkusia 2, 3, 4 ja 5.

Mittaa valmiilla huivilla on noin 1m x 1m, joten se valmistui tosi nopsasti. Näin jälkikäteen tuntuu, että työläin vaihe oli hapsujen solmiminen. Mutta nyt sekin on tehty, huolellinen solmiminen kannatti kyllä.

Nimesin huivin hellehuiviksi, sillä sen sävymaailma on mielestäni kivan kesäinen. Etenkin persikkaiset sävyt huokuvat hellepäivän tunnelmaa.

Ensi viikolla vien huivini hypiteltäväksi studiolle, minne se saakin jäädä toistaiseksi. Loimea on vielä mukavasti jäljellä, ja kuka vaan voi varata siitä itselleen pätkän ja mennä kutomaan. Toivon oman huivini inspiroivan muita tekijöitä!

Loimen tarkemmat speksit on listattuna täällä.

Huivi on testattu eväsretkikäytössä ja hyväksi havaittu! Kevyt huivi on helppo napata mukaan ja sen voi heittää huoletta retken jälkeen pesukoneeseen, jos tarvis. Ehkä tosin pesupussin kera, niin hapsuille ei käy hullusti.

*KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Kutomo Craft Studio

—

I designed a warp! You can book the loom ja weave your own summer shawl at Kutomo Craft Studio!

Kirsikkahuivi

Neulottua 13.5.2018

Tämän ison & ihanan huivin neuloin jo viime syksynä. Valmiina olen ikuistanut sen vain Instagramiin, joten oli korkea aika kuvata huivi myös tänne blogin puolelle. Kuvauspuuhissa hoksasin, että huivihan on ihan sävy sävyyn kukkivan kirsikkapuun kanssa. Eipä tullut moinen mieleen syys-lokakuussa huivia neuloessani…

Huivissa on briossia ja ainaoikeaa – ja herkullisia värisävyjä. Malli on suosikkisuunnittelijani Andrea Mowryn What The Fade?!.

Heippa vaan viileät kesäillat, minua ei palele!

—

My What The Fade?! shawl + cherry blossoms = perfect match!

Kangaspuilla kudottu kaulahuivi

Itse tehtyä 28.12.2017

Kirjoitin jo aiemmin, että joulukuussa ohjelmassa on silkkivillahuivin kutominen. Kudontaviikkoni oli heti kuun alussa, joten huivi valmistui jo itsenäisyyspäivän tienoilla. Ennen joulua en kuitenkaan halunnut huivista juuri hiiskua, sillä kudoin sen äidilleni joululahjaksi. Nyt joulupukin vierailtua kelpaa esitellä valmis huivi, kuvissa se tosin on omassa kaulassani.

Joulun vietin Mikkelissä, missä piisasi mukavasti lunta. Talvisissa maisemissa kelpasi ottaa kuvia!

Loimi on Wetterhoffin Silvia-silkkivillaa, tummanruskeaa ja vaaleanruskeaa vuorotellen. Kuteeksi valitsin WalkCollectionin käsinvärjättyä Tough Sock -sukkalankaa. Värin nimi on muistaakseni Boho, vyötteen olen näemmä pistänyt niin hyvään talteen, etten löytänyt sitä enää.

Ostin langan Tampereen messuilta TitiTyyn osastolta (mistä muistuikin mieleeni, että muut messuostokset ovat yhä esittelemättä…). WalkCollection oli itselleni uusi tuttavuus, brändin langoista aion varppina toteuttaa ennen pitkää myös jonkun neuletyön. Arvioin menekin aika suurpiirteisesti, mutta kahdesta vyyhdistä tuli juuri passelin mittainen huivi: noin 220 cm + hapsut.

Tarkalleen ottaen huivi on siis silkki-(merino)villa-nylon-huivi.

Sidoksena huivissa on aaltotoimikas. Polkusia oli käytössä peräti kahdeksan, mutta suora poljenta takasi ripeän etenemisen.

Huivista tuli huippuihana! Onneksi olin jo etukäteen päättänyt antaa sen lahjaksi, muutoin olisi voinut iskeä kiusaus pitää huivi itse. Kukaties luon omiin kangaspuihin villaloimen, jahka olen ensin saanut tarpeekseni mattojen kutomisesta…

—

I gave this lovely scarf to a christmas present to my mother!

Knit along!

Itse tehtyä 22.9.2017

Neulominen on itsenäistä ja välillä vähän yksinäistäkin puuhaa. Mainion poikkeuksen tähän tuovat Knit Along -projektit. Niissä jokainen neuloo tahollaan, mutta jakaa kokemuksia ja kuvia vaikkapa neuleyhteisö Ravelryssa.

Tällä hetkellä minulla on puikoilla What the Fade?! Mystery Fade Along. Siis huivi, johon tulee ainakin ihastuttavia väriliukuja – lopputulos on vielä osin mysteeri. Ohje on jaettu kuuteen viikon välein julkaistavaan osaan. Huivin on suunnitellut yksi suosikkisuunnittelijoistani, amerikkalainen Andrea Mowry, jonka Drea Renee Knits -sivustolta olen ostanut aiemmin useammankin ohjeen.

Huivin ohjeesta julkaistiin eilen jo osa 4/6, mutta minä viimeistelen vasta kakkososaa. Onneksi edessä on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, joten viimeistään huomenna pääsen osaan 3. En malttaisi odottaa, että huivi etenee, sillä siitä on tulossa huippuihana. Olen nimittäin käynyt kurkkimassa Ravelryn spoiler-ketjusta kuvia muiden huiveista…

Kuvat huiveista ovat kivoimpia, mutta on koukuttavaa lukea muiden kommenttejakin. Keskustelusta saa myös ohjeita ja vertaistukea mahdollisiin ongelmakohtiin.

Kansainvälisyys antaa projektille oman metkan lisänsä, minä neulon huivia Helsingissä, toinen Australian Sydneyssä ja kolmas jossain Jenkeissä. Neulojat ympäri maailmaa tekevät huivia tosi erilaisista langoista, muiden lanka- ja värivalintoja on mahtavaa seurata. Ainakin huivin alkuosa on briossia, joten sen eri puolet ovat monilla ihan eriväriset!

Muiden neulomuksia voi ihastella myös Instagramissa mm. häsällä #whatthefade. Andrea itse toivoi, että mysteeri säilysi loppuun asti: hän ohjeisti postaamaan kuvat Instaan useamman kuvan settinä siten, että päällimmäisessä kuvassa näkyy esimerkiksi pelkkää lankaa, ei itse huivia. Instagramissa on siis runsaasti kuvasarjoja Spoiler Alert -tekstillä varustettuna.

Nyt tulee oma spoiler alerttini! Näissä kuvissa näkyy huivin alkua, postauksen ekaan kuvaan kun valitsin tarkoituksella pelkkää lankaa:

Oman huivini kohdalla voisi olla paikallaan myös söpöysvaroitus, sillä mukaan valikoitui melkoisen hempeitä sävyjä! Kiitos briossin, neulepinnan toinen puoli on vaalea ja toinen pinkki.

What the Fade?! on järjestyksessään toinen knit along (eli KAL), jossa olen mukana. Viime syksynä neuloin näihin samoihin aikoihin Stephen Westin mysteerihuivia. Häneltä on tulossa sellainen myös tänä vuonna, mutta Andrean KAL alkoi ensin, joten tartuin siihen.

Stephenin Speckle & Pop! -huivin neulonta alkaa ensi viikon perjantaina 29.9. Myös se on harkinnassa, taidanpa käydä kurkkamassa kyseisen projektin spoiler-ketjua heti tämän huivin valmistuttua!

—
What the Fade?! Mystery Fade Along. What a brilliant project!

Värjäyskurssin satoa

Itse tehtyä 28.12.2016

Marraskuiset tiistai-iltani kuluivat kankaanvärjäyskurssilla. Helsingin työväenopiston kurssin nimi oli Kankaankuviointia Intiasta, joten harjoittelimme useammankin intialaisen värjäystekniikan.

Kurssilla oli tosi mukavaa, illat Vuotalolla tuntuivat aina kuluvan yhdessä hujauksessa. Se juuri on yksi kurssi-iltojen parhaita puolia – kaikki muu unohtuu mielestä ja keskittyy vain siihen, mitä on tekemässä.

Värjäsin kaksi silkkihuivia Laharia-tekniikalla. Siinä kangas ”rullataan” ensin tiiviiksi pötköksi ja sitten solmitaan, ideana on, että väri ei tartu solmittuihin kohtiin. Vasemmanpuoleiseen huiviin tein ennen rullausta haitaritaitoksen, ja peitin osan rullatusta huivista muovilla, jolloin näkyville jäi paljon pohjaväriä eli valkoista. Oikeanpuoleisen rullasin ilman taitoksia vinosti kulmasta aloittaen, ja paikoitellen solmitut kohdat olivat tosi paksuja. Sitten värjäsin molemmat huivit samassa kattilassa mustalla värillä. Lopputulos tosin on isoilta osin enemmän sininen kuin musta, sillä täysin mustaa väriä on tosi haastava saada aikaiseksi värjäämällä, kangas kuin kangas taittuu helposti siniseen.

Oikeanpuoleisessa huivissa onkin oikeastaan mustaa & sinistä & valkoista, siitä tuli kerralla mieleinen. Sen sijaan vasemmanpuoleinen huivi pääsi värikattilaan vielä toistamiseen, jolloin värjäsin sen pieneltä matkaa haalean punaisella (kutsuisin väriä ehken persikaksi tai lohenpunaiseksi).

Punaisen värin kanssa sai olla erityisen tarkkana, sillä halusin tosi haaleaa ja persikkaista, en tavallista punaista tai vaaleanpunaista. Sekoitimme siis ”miedon liemen”, ja pidin huivia siellä vain minimiajan. Silkki kun vielä materiaalina imee väriä paljon tehokkaammin kuin vaikkapa puuvilla. Kannatti tehdä huolellisesti, sävystä tuli juuri se, mihin tähtäsin!

Halusin testata kahta erilaista taittelua, sillä parhaiten tekniikkaan pääsi sisälle juuri kokeilemalla. Jos tekisin vielä kolmannen huivin, niin lähtisin varmastikin liikkeelle haitaritaitoksesta, ja tekisin useamman värjäyksen, mutta kunkin niistä vain osaan huivia.

Kankaanvärjäys taitaa kuitenkin olla omalta osaltani ainakin hetkeksi tässä, ensi keväänä kutsuu taas uusien taitojen opettelu. Olen jo ilmoittautunut parillekin työväenopiston kurssille…

Ps. Kuvasin valmiit huivit kahteen kertaan: Ensimmäisellä kuvauskerralla ohut vesikerros jäisen kallion päällä pääsi yllättämään minut, molemmat huivit olivat hetkessä läpimärkiä! Onneksi lähinnä vain nauratti siinä vaiheessa kun roudailin hyisiä huiveja sisälle huuhdeltaviksi…

—

Tried some laharia dyeing.

Mainio mysteerihuivi

Itse tehtyä 16.11.2016

Viime viikkoina olen neulonut pääasiassa mysteerihuivia, ja nyt se on viimein valmis (eikä enää mysteeri)! Kyseessä on Stephen Westin suunnittelema huikea Building Blocks -huivi, jonka ohje oli jaettu neljää osaan. Osat julkaistiin viikon välein, ja lopputulos paljastui täysin vasta viimeisen ohjeosion julkaisun yhteydessä. Aloitushetkellä saattoi siis vain arvalla mitä tuleman pitää…

Kaikkinensa Westknits Mystery Shawl KAL (knit-along) oli erityisen kiehtova projekti, sillä huivia neulottiin yhtä aikaa ympäri maailmaa. Kaikilla sama ohje, jokaisella omat langat ja käsiala. Monet raportoivat huivinsa etenemisestä Ravelryyn, keskusteluja oli tosi antoisaa seurata. Eritoten tykkäsin kuvien katsomisesta, miten lankavalinnat voivatkin vaikuttaa lopputulokseen niin paljon!

Langat valitsin ennen työn aloittamista. Ohjeistuksena oli valita neljä eri väriä mieluusti sport- tai heavy fingering -vahvuista lankaa, kutakin yksi 100 gramman vyyhti. Päätin osallistumisestani vasta aivan ensimmäisen ohjeosion julkaisun kynnyksellä, joten valitsin langat niistä mitä minulla jo oli. Siis näin:

A: Republic of Woolin Twist Fingering, värinä Atmosphere
B: Hedgehog Fibres Sock, värinä Graphite
C: Madelinetoshin Tosh Merino Light, värinä Found Pottery
D: Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock, värinä vihreä

Nimensä mukaisesti Building Blocks -huivin pinta koostuu monista pienistä palikoista tai neliöistä, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää. Tekstuuri on ihana, ja omassa huivissani myös vaihteleva, sillä mukana on neljää eri lankaa. Madelinetoshin Tosh Merino Light tuntuu paljon pehmoisemmalta kuin Hedgehog Fibresin sukkalanka.

Alkuun työ eteni tosi nopsasti, mutta silmukkamäärän kasvaessa eteneminen hidastui. Tein huivini medium-koossa, joten loppuvaiheessa puikoilla oli 520 silmukkaa. Olisi melkein voinut kellottaa yhden kerroksen valmistumisajan, sillä välillä tuntui, ettei ohjeessa annettu kerrosmäärä ikuna täyty.

Vaan täyttyihän se, vaikka kerran meni myös purkuhommiksi. Mukana on ripaus briossia, ja sitä neuloessa onnistuin tipauttamaan puikoilta muutaman silmukan. Ne purkuivat parin kerroksen taa, enkä saanut lankoja enää takaisin puikolle oikeassa järjestyksessä. Ei auttanut kuin purkaa pari kokonaista kerrosta, sillä virhe huivin keskivaiheilla olisi harmittanut hirmusti jälkeenpäin. Ja koska halusin ottaa varman päälle, suoritin purkamisen silmukka silmukalta. Melkoinen urakka!

Noin muuten huivi oli helppo neuloa, ja englanninkielinen ohje tosi selkeä. Apuna olivat myös Stephenin itsensä tekemät ohjevideot, niistä oli jeesiä etenkin briossiin tehtyjen lisäysten ja kavennusten kohdalla. Tämän huivin perusteella uskallan ottaa työn alle myös herran muita (luonnollisesti englanninkielisiä) ohjeita.

Taisi myös olla ensimmäinen kerta, kun kaikki omistamani 28 silmukkamerkkiä olivat yhtä aikaa käytössä. Sekään ei tosin täysin piisannut, mutta korvasin muutamat puuttuvat silmukkamerkit hakaneuloilla.

Lopputulokseen olen supertyytyväinen, ja olen myös iloinen, ettei huivin reunaan tullu mitään röyhelöitä, kuten Stephen Westin monessa ohjeessa on. Halusin toteuttaa mysteerihuivin prikulleen ohjettaa noudattaen, ja simppelihkö malli on enemmän omaan makuuni.

Huivin viimeiset kerrokset neuloin Kolmannen linjan Pub Sirdiessä. Jukeboxin vieressä kelpasi neuloa, valita biisejä ja myös torpata yksi huivia koskenut ostotarjous. Tilaustyöt erikseen! ;)

—

Westknits Mystery Shawl KAL, what a lovely project!

Syysneulomuksia

Itse tehtyä 21.9.2016 2 Comments

Olisi taas niin monta ihanaa ohjetta toteutettavana, etten millään malta keskittyä vain yhteen neuletyöhön kerrallaan. Tällä hetkellä puikoilla on kaksi peittoa, yksi kaulahuivi, säärystimet, pipo, lapaset ja villasukat… Neulottavaa siis piisaa!

Toinen peitoista on tosin jo miltei valmis, ynnäilin juuri hieman kerrosten lukumäärää, että lanka varppina riittäisi vielä reunan kuuteen oikeaan kerrokseen. Peiton reunukset kun neulon helmineuleen sijaan ainaoikeaa (koko työn kuusi ensimmäistä ja viimeistä kerrosta + jokaisen yksittäisen kerroksen kuusi ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa).

Lankana tässä peitossa on portugalilainen Beiroa, yksi lempilangoistani. Ilahduinkin suuresti huomatessani, että kuopiolainen Kässäkerho Pom Pom on napannut Beiroan valikoimiinsa. Nyt tätä herkkulankaa saa myös Suomesta! Värikartta on huikea, ja langan sisältämät tummemmat kohdat tuovat lopputulokseen juuri sopivan ripauksen räväkkyyttä.

Kirjoitin Beiroasta ja peitosta jo maaliskuussa, silloin haaveilin istuskelevani valmiin peiton mutkassa parvekkeellamme viileänä kevätiltana. Kevät ehti kuitenkin vaihtua ensin kesään ja sitten vielä syksyyn – pian pääsen viimein parvekkeelle peittoni kanssa. Onneksi parvekelaatikon pelargonioissa piisaa vielä nuppuja…

Säärystinkuvion mallikerta on peräisin Suuresta kinnaskirjasta, ja vaati alkuun melkoisen tarkkaa seuraamista. Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo ottaa mallia aiemmista kerroksista, joten säärystimiä kelpaa neuloa myös reissun päällä. Suuri kinnaskirja kun on nimensä mukaisesti suuri (ja aika painava myöskin).

Songbird-huivi puolestaan on yhä miltei alkutekijöissään, pitänee keskittyä lähiaikoina sen neulomiseen. Olisin näet kaivannut jo moneen otteeseen mustaa, tai edes yksiväristä, huivia. Lankana tässä on Malabrigon Baby Silkpaca, joten lopputulos on ihanan pehmoinen. Pitsilankavahvuus ja viitosen puikot ovat kyllä melkoisen lyömätön yhdistelmä.

Vaan nyt sohvalle Beiroa-peittoa viimeistelemään!

—

Leg warmers, shawl, blanket… Many knitting projects in the making right now!