Posts in Messuja ja festareita

Festarikauden avaus

Helsinki Coffee Festivalista on jo reilu kuukausi, mutta festarin tarjonnasta saa yhä nauttia päivittäin kahvin muodossa! Tuli meinaa tänäkin vuonna tehtyä runsaasti papuostoksia – festarin nettisivuilla se hyvin kiteytetään: yhden viikonlopun ajaksi Helsinkiin syntyy Suomen suurin kahvikauppa ja pop up -kahvila, jossa on laajin valikoima pienten ja isojen paahtimoiden kahveja.

Pohjois-Euroopan suurin kahvifestivaali Helsinki Coffee Festival on ehdottomasti yksi kevätperinteistäni, ja erityisen mukavalta tuntui avata festarikausi muutaman välivuoden jälkeen nimenomaan kahvifestareilla! (Musapuolen starttaan ensi viikolla Kesärauhassa, mistä olen kieltämättä myös varsin innoissani.)

Kuinka olinkaan kaivannut väenpaljoutta ja festarihumua! Oli ihana kierrellä Kaapelitehtaalla ja siemailla kahvimaistiaisia. Eniten kiinnostivat pienet paahtimot, mutta pysähdyin kuvan verran myös Starbucksin kohdalla. Tuo valkovihreä logo liittyy moniin mukaviin reissumuistoihin!

Makea Coffeen pakkaukset jäivät mieleen, sillä ne olivat sekä huippuhienoja että hiilineutraaleja ja 100% kierrätettäviä. Makea Coffee muutes valittiin festareilla vuoden paahtimoksi. Vuoden nuoreksi kahvivaikuttajaksi taas valittiin Anna Siitari. Nimi ei ollut itselleni ennalta tuttu, mutta Siitarin työpaikka Kirjalan Kahvipaahtimo oli! Jos liikut Mikkelin suunnalla, niin suosittelen ehdottomasti Kirjalan Kahvipaahtimon kahvilaa Nuijamiestenkadulla.

Isoimman vaikutuksen tämän vuoden festareilla teki kuitenkin Lykke Kahvitilat, joka lanseerattiin festariviikonloppuna Suomessa. OMG mitä pakkauksia, olisi tehnyt mieli ostaa yksi jokaista! Moiseen en sentäs lähtenyt, vaan valitsin muutaman mieluisimman. Geisha-tölkki on jo tyhjä, samoin kaikki Malin of Hökarängen -pavut on jauhettu ja keitelty V60-tyylillä. Vaaleansininen Big Monday -papupussi sen sijaan odottelee vielä korkkaamistaan, ehkä ensi maanantaina…

—

For one weekend, Helsinki had the biggest coffee shop and pop up café with the most extensive selection of small and large roasteries’ coffee. Helsinki Coffee Festival <3

Kädentaitomessuilla 2019

Suuntasin viime viikonloppuna Tampereelle Suomen Kädentaidot -messuille. Enkä ollut ainoa – messuilla tehtiin tänäkin vuonna uusi kävijäennätys. Kolmen päivän aikana kävijöitä oli peräti 55 436. Itse messuilin tänä vuonna lauantaina, mutta virittäydyin messutunnelmaan jo aiemmin viikolla. Somessa oli mukavasti etukäteisfiilistelyä, ja perjantaina ehdin katsoa monen monta instastooria messuilta.

Melkein ekana astelin Hilmalan osastolle. Olen menossa Hilmalaan kurssille joulukuussa. Olkoon leppoisa kurssi-ilta pirtakangaspuiden äärellä kuin työpaikan virkityspäivä minulle, freelancerille. Sain lahjakortin kurssille joululahjaksi viime vuonna, nyt syksyllä muistin viimein katsoa itselleni sopivan kurssi-illan.

Pirtakangaspuut eivät ole omin juttuni, testasin sellaisia viime keväänä. Olen enemmän isojen puiden ystävä, mutta tohkeilen silti illasta Hietsussa. Kivaa mennä kutomaan työ, ja messuosasto tarjosi ihania kudontaideoita. Niitä kelpaa haudutella vielä muutama viikko.

Osastolla piisasi tohinaa, on helppo ymmärtää miksi monet ihastuvat pienikokoisiin ja helposti liikuteltaviin pirtakangaspuihin. Loimen rakentaminenkin on niihin paljon simppelimpää kuin ”oikeisiin” puihin. Pirtakangaspuiden suosiosta kertoo myös se, että Toika lanseerasi messujen alla Siru-huivipuut. Ne olivat mukana messujen uutuustuotenäyttelyssä, eli pääsivät viiden parhaan joukkoon.

Entä mikä olikaan vuoden uutuustuote? Voittajaksi valittiin Vuonuen muoviton sukkalanka. Pentti- ja Wilhelmi-langoissa polyamidi on korvattu puukuituisella tencelillä.

Viime vuoden messuilta tein parikin pinssihankintaa, ja kaikenlaiset neulonnan oheistuotteet kiinnostivat myös tällä kertaa. Pinssejä bongasin yllättävän vähän, erilaisia kässäpusseja sen sijaan oli ihan mukavasti tarjolla (tässä englanninkielinen project bag toimii kyllä paremmin). Mieleen jäi myös Don Fisherin ihastuttavat kala- tai oikeastaan meriaiheiset pussukat. Kerän osastolla napotti simpukoita, pikkusinttejä ja merihevosia. Mainiota, että Don Fisherin tuotteita saa nykyään myös Suomesta. Merkki on itselleni tuttu jo useamman vuoden takaa.

Kaikkein tarkimmin tutkin messujen lankatarjontaa. Samoin kaikki kudontaan, tuftaukseen tai ryijyihin liittyvä kiinnosti erityisen paljon. Langoista silkkimohair tuntuu olevan nyt pinnalla, olen itsekin yhdistänyt sitä usein pipoissa paksumpaan lankaan. Etenkin Aaran pikkuruiset silkkimohair-vyyhdit olivat huippusomia. Aara oli muutenkin kiva uusi tuttavuus, Suomessa käsin värjättyä lankaa ja aivan i-ha-na värikartta. Tykkään myös nimestä, sillä siinä on vain yhden kirjaimen ero omaani…

Taito Pohjois-Pohjanmaan osastolla puolestaan pääsi kokeilemaan tuftausta. Tai punch needle -tekniikkaa, mitä termiä sitten haluakaan käyttää! Tavallaan ne kai ovat yksi sama, tuftaustyökalun ja punch needle -työkalun toimintaperiaate ainakin on ihan samanlainen. Minulla on jo kaksi Oxford Punch Needleä, joita messuillakin pääsi kokeilemaan. Lisäksi olen tilannut Etsystä 1970-luvulta peräisin olevan Speed Tufting Toolin. Myös tuftauskehys löytyy, isäni nikkaroi minulle sellaisen kesällä syntymäpäivälahjaksi mittatilauksena. Tuli huippuhyvä, se on yksi parhaista koskaan saamistani lahjoista.

Kehys on ollut käyttöä vailla, koska sopiva kangas on vielä uupunut. Nyt messukokeilujen innoittamana ostin Toikalta palan tuftauskangasta, joten pian pääsen viimein tositoimiin! Kuulin myös, että Monks cloth -kangasta olisi tulossa Taito Shopin verkkokauppaan. Sitä tilaan oitis kun se ilmestyy valikoimaan, sillä aiemmin tuota monen punch needlen parhaaksi kaveriksi kehumaa kangasta ei ole saanut Suomesta laisinkaan.

Yksi kauneimmista osastoista oli Suomen Käsityön Ystävillä. Esillä oli useita ryijyjä, kuten Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat uutuusryijyt Alku ja Ilma sekä Saanan ja Ollin Elonkierto. Haaveilen taas uudesta ryijyprojektista, vaikka edellinenkin on vielä hieman kesken. Idea uuteen ryijyyn olisi jo, vain työpiirros uupuu… Ryijyjen näkeminen on kyllä joka kerta yhtä inspiroivaa, on mukava tutkia nukan pituutta ja suuntaa sekä erilaisia värisekoituksia.

Kaikkinensa erittäin inspiroiva lauantai siis, aion varmasti osallistua messuille myös ensi vuonna. Silloin vieläpä on Kädentaidot-messujen 25-vuotisjuhlavuosi, joten sitä suuremmalla syyllä mukaan taas. Tulevan juhlavuoden teemoja ovat taito, taitavat tekijät ja taidokkaasti tehdyt tuotteet. Kuulostaa lupaavalta, sillä olen omasta kädenjäljestäni erittäin tarkka.

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

Finnish Craft and Design Fair in Tampere – A must be event in every November!

Kädentaitomessut 2018

Messuja ja festareita 29.11.2018

Niinhän siinä kävi, että Suomen Kädentaidot -messuille oli päästävä myös tänä vuonna. Meinasin ensin jättää messut aikataulusyistä väliin, mutta sitten katselin kalenteriani vielä kerran, ja päätin suunnata messuille sunnuntaiksi. Olin messuviikonlopun lähestyessä päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen, sillä somessa alkoi olla melkoinen kuhina päällä… Seurasin myös messuperjantaina ja -lauantaina tarkasti messuaiheisia instastooreja, oli kivaa nähdä mitä kaikkea pääsisin itsekin sunnuntaina ihastelemaan.

Ihan ensimmäisenä suuntasin lankakauppa Ilon osastolle, sillä minua houkutti Shelli Canin The Wand Chooses the Wizard -pinssi (näkyy ylemmässä kuvassa). Neulepuikon lisäksi pinssistä on omat versionsa virkkuukoukun ja silmäneulan kera, neuleaiheinen pinssi on hyvä alku. Olin hurjan tyytyväinen, kun niitä oli vielä jäljellä, pinssi pääsi heti koristamaan neulepussiani.

Toisen pinssihankinnan tein Taito-lehden osastolta, innokkaalla kutojalla pitää tietenkin olla sukkula-pinssi!

Kudonta on tosiaan lähtenyt allekirjoittaneelta ns. lapasesta, sillä ensi keväänä osallistun työväenopistossa peräti kahdelle eri kudontakurssille, minkä lisäksi minulla on ne omat kangapuut Mikkelissä. Olikin mukavaa, että Toikalla oli varsinaisen messuosaston lisäksi myös kudontatyöpaja, jossa pääsi tutustumaan mm. tietokonekangaspuihin. En ollut ennen nähnyt sellaisia omin silmin, nyt tiedän niiden toimintaperiaatteen. Toikan perustamisesta tuli muuten tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta, onnea vielä!

Kudontatyöpajan yhteydessä oli myös Hilmalan palttina-mallikirjat, joita oli tosi inspiroivaa selailla. Aion ehdottomasti mennä vielä Hilmalan vapaakudontakurssille, itseasiassa olen vähän vihjaillut tontuille, että kurssi-ilta voisi olla mainio joululahja…

Kaikki ryijyihin liittyvä kiinnitti oitis huomioni, sillä minulla on oma ryijy parasta aikaa työn alla. Wetterhoffin osastolla oli esillä samaa Tuukka-ryijylankaa, mitä itsekin käytän. Tykkään ihailla ryijyjä ihan lähietäisyydeltä, sillä silloin pääsee tarkastelemaan käytettyjä nukkasekoituksia.

Taito Ylä-Savon osastolla oli kaksi metsäaiheista ryijyä, jotka lumosivat kolmiulotteisuudellaan. Huikeaa värien käyttöä!

Kässäkerho Pom Pomin osasto oli viime vuoden tapaan yksi suosikeistani lankakauppojen osalta. Kyllä se vaan on niin, että lankoja on kaikkein paras osaa ”livenä”, ei nettikaupasta. Tutkailin tarkasti etenkin Pom Pomin oman Suoma Single -langan värejä, sillä olin jo etukäteen katsonut, että lanka natsaisi vahvuudeltaan hienosti yhteen ihanaan villatakkiohjeeseen.

Uutuutena Pom Pomin osastolla olivat pellavakankaat sekä kaavat, etenkin Monday-mekkokaava osoittautui kuulema suoranaiseksi hitiksi. Pellavakangasta oli minunkin ”ostoslistalla”, sillä aion ommella damastipuilla kutomastani kankaasta koristetyynyn, jonka toisen puolen on määrä olla pellavaa. Savunruskeaa pellavaa oli sopivasti jäljellä puolentoista metrin pala, joten siitä riittää myös muuhun käyttöön. Kangas voisi toimia vallan mainiosti esimerkiksi jonkun kirjontatyön pohjakankaana.

Suosikkilankakauppani, helsinkiläinen Snurre oli toki myös edustettuna. Sen messuvalikoima oli herkullinen, pari pöydällistä toinen toistaan kauniimpia vyyhtejä. Ihastelin pitkään myös Emily Fodenin Knits About Winter -kirjaa.

Tänä vuonna mukana oli myös viisi ulkomaista lankayritystä, viime vuoden toiveeni siis toteutui! Niiden joukosta löytyi ehdoton messusuosikkini: tanskalainen G-uld. Osasto oli tosi kaunis ja kutsuva. Tarjolla oli useita valmiita settejä eli ohje + langat, ja ainakin kaikista niistä mitä itse katsoin myös mallikappaleet näytillä. Malleja oli ihana hypistellä, ja harkitsinkin paksuraitaista Sorbet-villapaitaa aikuisten koossa. Päädyin kuitenkin paidalliseen lampaanvillaa ja kahteen vyyhtiin alpakkaa. Lankojen värikartat olivat suorastaan pökerryttävän ihania, joten värivalintoja sai tuumailla hyvän tovin. Ihan liian monta hyvää vaihtoehtoa!

G-uldin osastolla oli myös Koel Magazinen uusimpia numeroita myynnissä. Niissä oli kivasti esillä myös Punch Needle -tekniikalla tehtyjä töitä, sen aion ottaa haltuun heti kun ehdin. Lehtienkin puolesta hyvin inspiroiva osasto siis!

Kävijöitä messuilla oli viikonlopun aikana 50 996 (huh!), mutta ainakin sunnuntaina sai kierrellä ilman tungosta. Keskityin lähinnä neulontaan, ryijyihin ja kudontaan liittyviin osastoihin, mikä oli oikein hyvä taktiikka – niissäkin piisasi runsaasti kiertelemistä, kaikkinensa kun näytteilleasettajia oli yli 700.

Päätin messukierrokseni sinne mistä aloitinkin: Ilon osastolle. Siellä oli esillä Fringe Supply Co:n Town Bag, jota olin Instagramissa ihastellut. Siis vähän kuin Field Bag (joita minulla on jo kolme), mutta hieman isompi ja lyhyillä kahvoilla varustettuna. Totesin kuitenkin, että käsilaukkutarkoituksessa kaipaan kassiini vetoketjun. Sen sijaan en voinut vastustaa isompaa valkeaa kassia, jonka kylkeä koristaa teksti ”Bury me with yarn and needles and I shall rest in peace.”. Se on keikkunut messujen jälkeen tiuhaan olallani ja osoittaunut nappiostokseksi. Kassi on napakkaa, paksua kangasta ja rinkat juuri sopivan mittaiset – laukku ei laahaa maassa, vaikka sitä roikuttaisi käsi suorana alaspäin.

Tässä vielä yhteiskuva kangas- ja lankaostoksistani. Puolitoista metriä pellavakangasta ja paidallinen Suoma Singleä Kässäkerho Pom Pomilta sekä niin ikää paidallinen lampaanvillaa ja kaksi vyyhtiä alpakkaa G-uldilta. Alpakkalangasta saa ihanan pehmoiset lapaset, ja messuilta oli kivaa ostaa sellaista lankaa, mitä täältä Helsingistä ei saa.

Kiitos kädentaitomessut 2018, eiköhän kohdata taas ensi vuonna!

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

—

Finnish Craft and Design Fair, an event full of inspiration!

Neulontaa festareilla

Messuja ja festareita 20.6.2018

Tykkään kuunnella neuloessani musiikkia. Monet tuntuvat katsovan käsitöitä tehdessään sarjoja telkkarista tai suoratoistopalveluista, mutta katson telkkaria niin vähän muutenkin, että musiikin kuuntelu on tuntunut itselle parhaalta vaihtoehdolta. Hyviä kuuntelukohteita voisivat olla myös podcastit ja äänikirjat, mutta asia on vasta harkinta-asteella. Minulla taitaa olla hieman muutosvastarintaa…

Toisinaan neulon myös elävän musiikin tahtiin. Minulla on usein neuletyö mukana laukussa, niin oli myös Sideways-festareilla pari viikkoa takaperin. Miksi en neuloisi suosikkibändini The Nationalin keikkaa kuunnellen, jos siihen mahdollisuus suodaan? Keikkaa tulee myös taatusti muisteltua jälkikäteen valmis villatakki päällä!

Viime päivinä neulomistani puolestaan on tahdittanut Ruusut-yhtye. Kokoonpano soitti ensimmäisen keikkansa juuri Sidewaysissa ja heidän riemuaan lavalla oli ilo seurata. Ovat myös tehneet melkoisen tarttuvia biisejä!

Kerroksen valmistuttua voi ottaa huikan oluesta. Brooklyn Breweryn Lager ja American Ale ovat suosikkejani. Sattuikin sopivasti, että kyseisen panimon tuotteet olivat Sidewaysisssa hienosti edustettuina.

Festareilla puikoillani oli Morning fog -villatakki Laineesta. Aloitin sen jo viime syksynä, mutta sitten tapahtui jotain (kuten ainakin omalla kohdallani usein tapahtuu), ja unohdin koko neulomuksen. Hiljattain muistin taas sen olemassaolon, ja uskon, että takki etenee juhannuksena melkoisesti. Päällimmäinen juhannussuunnitelmani on näet neulominen – mikäpä muukaan!

—

Knitting + music festival = good combo!

Älä jauha p*skaa

Kahvittelua Messuja ja festareita 4.5.2018

Good Life Coffeella sen kiteyttivät: Älä jauha paskaa! Elämä on todellakin liian lyhyt huonon kahvin juomiseen, joten tänä vuonna keskityin Helsinki Coffee Festivaleilla etenkin kahvien maisteluun, ja valitsin uusia suosikkeja. Eikä sillä, mukana ei varppina edes ollut huonoja vaihtoehtoja, mutta oli kivaa poimia juuri ne omat suosikit. Vain parasta meidän kahvimyllyyn!

Kahvifestarit olivat kaksi viikkoa takaperin Kaapelitehtaalla, heti aulassa nenään leijaili ihana kahvin tuoksu. Tänä vuonna neljättä kertaa järjestetyillä festareilla oli mukana ennätysmäärä paahtimoita, joten oli mistä maistella. Laskujeni mukaan kahviaan tarjoili maisteltavaksi yli 20 paahtimoa. Huh.

Olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä kahvi on kokonaisvaltainen nautinto. Kaunis etiketti viimeistelee paketin siinä missä vyöte lankakerän.

Pirkanmaan paahtimolta ostin paria eri papua. Kaupunginosakahvi Pyynikin huminaa saatan ostaa lisääkin, mutta uudesta paketista burundilaista tilakahvia voin vain haaveilla, sillä koko erä myytiin jo. Hyvän kahvin kohdalla ei pidä aikailla!

Goog Life Coffeelta valitsin etiopilaista Mokonisa Bulgaa. Sitä kuvaillaan näin: Maultaan makea ja pyöreä kahvi, jonka mausta löytyy kukkaisuutta, kirsikkaa ja tummaa suklaata. Itse vielä lisäisin, että sopii erittäin hyvin neulottaessa nautittavaksi. Löysin siis uuden lempikahvin, joten festarireissu oli oikein onnistunut.

Ps. Olen ollut mukana kahvifestareilla joka kerta. Viime vuoden postaus täällä.

—

All coffee lovers should visit Helsinki Coffee Festival!

Piipahdus Kevätmessuilla

Messuja ja festareita 15.4.2018

Piipahdin ystäväni Sannan kanssa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Oli mukavaa kurkata messujen tarjonta ja erityisesti kukat ja siemenet, sillä pian voi pistää ensimmäiset ruukut parvekkeelle. Kerrostaloasujana iso osa messujen tarjonnasta meni itseltäni vähän ohi, mutta hallissa kiertely oli kivaa, samoin messukahvien siemailu Sannan kera.

Etukäteen minua kiinnosti eniten Hyötykasviyhdistyksen osasto, siemeniä oli tälläkin kertaa tarjolla huikea valikoima. Hyötykasviyhdistyksen siemenpaketit ovat mielestäni kaikkein somimmat!

Valikoimaa oli kiva silmäillä ja samalla haaveilla, mitä kaikkea kasvattaisi, jos olisi oma piha tai isompi parveke. Tänä vuonna kun aion hankkia pikkuruiselle parvekkeellemme kaikki kukat Hakaniemen torilta. Aiempina vuosina olen kasvattanut mm. auringonkukkia ja krassia itse aina siemenistä asti, mutta siinä puuhassa on tullut niin paljon takaiskuja, että välivuosi tehnee hyvää.

Auringonkukkani jäivät to-del-la kitukasvuisiksi, etenkin verrattuna niihin, joita isäni kasvatti puutarhassaan – annoin pussin loput siemenet hänelle. Krasseihin puolestaan on iskenyt ties mitä tuholaisia, kuten kaaliperhosen toukkia. Niiden kohdalla tosin hieman lohdutti se, etteivät omat krassini olleet ainoa tuhon kohde. Pari kesää sitten näin runsaasti toukkien rei’ittämiä krassin lehtiä lähitienoilla kävellessäni.

Siemenpussit jäivät siis hyllyyn, mutta yhden hankinnan messuilta tein: ostin ruukkuruusun. Yleensä on juurikaan ruusuista perusta, krysanteemit ja tulppaanit ovat enemmän omaan makuuni, mutta jokin hennon vaaleanpunaisessa kukassa puhutteli. Väriä saattaisi kutsua jopa shampanjaksi. Toistaiseksi ruusu nököttää keittiömme ikkunalaudalla, ja tulee kyllä hymy huulille joka kerta kun sinne päin katsahdan. Nappiostos siis!

Messuosastoista minua puhutteli eniten Kotipuutarhan osaston ihastuttava mummolafiilis ristipistoineen. Myös tummapohjainen kukkatapetti oli todella soma, ja muistutti siitä, että kukkaunelmat voi toteuttaa myös ilman omaa pihaa!

—

Dreaming of own garden @ Spring Fair.

Kun mummo messuille lähti

Messuja ja festareita 22.11.2017

Viime viikonloppu oli erityisen mukava! Ohjelmassa oli reissu Tampereelle ja Suomen Kädentaidot -messuille. Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa järjestettävä tapahtuma on hurjan massiivinen, kyseessä on Euroopan suurimmat käsityömessut. Halleja on useita ja näytteilleasettajia oli mukana suorastaan pökerryttävän paljon (tarkistin tämän vuoden lukeman: 750).

Messut järjestettiin jo 22. kertaa – ja samalla tehtiin uusi kävijäennätys. Vierailijoita oli viikonlopun mittaan lähes 50 000. Väenpaljoutta siis piisasi, mutta ainakin itse vältyin lähes kaikelta jonotukselta.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Tampereen kässämessuilla, joten reissu oli odotettu. Päätin osallistumisesta jo viime syksynä, jolloin missasin messut aikatauluhaasteiden takia. Silloin tuli kahlattua läpi monen monta messuraporttia, onneksi niiden kautta pääsi edes tilkkasen mukaan messutunnelmiin…

Tämän vuoden osalta messufiilistely starttasi somessa kunnolla messuviikon alussa. Näytteilleasettajiin tutustuin jonkin verran etukäteen, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa en tehnyt. Luin myös Eilen tein -blogin Hannen Kuinka selviytyä Tampereen Kädentaidot-messuilta päivässä? -postauksen tarkasti. Tiesin kuitenkin, että itse vierailisin messuilla useampana päivänä, joten saatoin mennä rennosti fiiliksen mukaan missaamatta mitään ”tärkeää”.

Seikkailin siis messuhumussa perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina kiertelin pääasiassa neulonta-aiheisia osastoja ystävieni, Laine Magazinen Jonnan ja Sinin seurassa. Kotimaan lankakaupat olivat kattavasti edustettuina, oli mukavaa tutustua niiden osastoihin ja nähdä monia netissä katsomiani lankoja livenä.

Eniten minua kiinnostikin juuri lankatarjonta. Olin miettinyt ostoslistaa jo etukäteen, ettei budjetti aivan karkaisi käsistä… Miettikää nyt, ikään kuin kaikkien lankakauppojen pop up -myymälät saman katon alla. Huh, ihan mahtavaa! Tilannetta olisi voinut parantaa enää ainoastaan se, että mukana olisi ollut myös ulkomaisia lankakauppoja.

Lankakauppojen osastoista kaksi oli mielestäni ylitse muiden (listattu satunnaisessa järjestyksessä):

1. Kässäkerho Pom Pom Kuopiosta. Sen valikoimissa on portugalilaista Beiroaa, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkilangoistani. Kyselin jo etukäteen, että onhan kyseistä lankaa mukana messuilla, ja olin todella iloinen myönteisestä vastauksesta. Myös ”pilkullinen” Donegal on tosi kaunista viskoosinyppyineen. Kyseessä on Pom Pomin oma lanka, joka värjätään käsin Kuopiossa. Pikkuruinen, mutta sitäkin kutsuvampi messuosasto.

2. Jyväskylän TitiTyy. Huikean laaja valikoima lankoja, ihastelin etenkin isoa Brooklyn Tweed -tarjontaa.

Eikä tietenkään sovi unohtaa Helsingin Snurrea! Piipahdin myös Snurren osastolla, mutta jätin sen hieman vähemmälle huomiolle, sillä minun tulee vierailtua Helsingin kivijalkamyymälässä varsin ahkeraan. Messuilla oli kiva keskittyä ”harvinaisempiin herkkuihin”.

Lankojen osalta esiin ei noussut mitään yksittäistä brändiä tai villitystä ylitse muiden, mutta oli hauska huomata, että sock blankia oli tarjolla sekä valmiina (ainakin Kässäkerho Pom Pomilla) että värjäämättömänä. Valkeat kääröt bongasin muistaakseni Lankakauppa Kerän osastolta. Pieni empiminen johtuu siitä, etten löytänyt niitä Kerän nettisivuilta, mutta kyseessä voi hyvinkin olla joku messuerikoisuus. Sock blankit herättivät mielenkiintoni etenkin siksi, että ensi viikonloppuna kalenterissani on langan värjäämistä. Vyyhtien ohella suunnitelmissani on tehdä myös pienimuotoinen sock blank -kokeilu, neulon pohjan itse Tukuwoolista.

Katselin myös kudontajuttuja tarkasti, mutta matonkuteiden osalta tarjolla oli harmikseni pääasiassa paksua trikookudetta. Olisin kaivannut ohuempia kuteita! Näyttääkin vahvasti siltä, että ohutta kudetta saadakseen on tartuttava reippaasti saksiin.

Sunnuntaina kiertelin messuilla itsekseni ja kuuntelin myös lavojen ohjelmaa. A-halliin suuntasin varta vasten kuuntelemaan Taito Ylä-Savon Ryijyn ompelu -esitystä. ”Pieni persoonallinen ryijy syntyy itse suunnitellen ja ommellen valmiille ryijynpohjakankaalle.” Minulla on kuitenkin jo ryijyn tekemisen perusteet hallussa, joten enemmänkin ohjelma muistutteli siitä, että oma pikkuryijyni on yhä viimeistelemättä… Voisi olla jo aika saada se seinälle.

Niin ikää A-hallin Taitokadun kiinnostavin anti oli Taito-lehden ompelukuvakortit. Niihin saattoi pistellä haluamansa kuvan tai tekstin. Tekeminen jäi testaamatta, mutta ideaa olisi kiva hyödyntää vaikkapa syntymäpäiväkortissa.

Materiaalien lisäksi tarjolla oli valmiita tuotteita sekä vähän syömistäkin. Karjalanpiirakoiden myyjiä oli useita, ja tiskeille jono! Messut toden totta olivat vain kolmena päivänä vuodessa avoinna oleva uniikki ostoskeskus, kuten Kädentaitojen nettisivuillakin kuvaillaan.

Molla Mills oli tietty mukana uuden Virkkuri-kirjansa kera. Virkkuri 4 on alaotsikoltaan Kurittomat kuosit. Onhan nyt vaikkapa tuo YEAH-teksti farkkutakin selkämyksessä ihan ältsin päheä!

Sisääntuloaulassa oli esillä taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen virkkaamia moottorisahoja. Ne oli lainattu messuviikonlopuksi Vatasen Suomen Metsämuseo Lustoon tekemästä näyttelystä. Virkatut moottorisahat -näyttely on esillä Punkaharjun Lustossa 8.1.2018 asti. Luonnolliseen kokoon virkatut sahat olivat kieltämättä tosi hienoja. Messuilla niistä oli esillä kolme, sahojen kokonaismäärän ollessa 10.

Kotimaisen designin osastoista suosikikseni nousi Salmiak Studio. Sen kauniit korut ja laukut on suunniteltu ja valmistettu Tampereella. Merkki oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta nyt sen tuotteet iskivät jotenkin erityisen kovaa. Suoritin siis pari hankintaa Salmiakilta. Kaikkinensa messuostoksia kertyi kahdessa päivässä pari kangaskassillista, hupsista vaan…

Oli tosi hienoa päästä kokemaan nämä jättimessut. Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että otan ehdottomasti ensi vuonna uusiksi.

Ps. Käsityöt ja kädentaidot eivät unohtuneet lauantainakaan, silloin ohjelmassa oli Laine Knit Night Laine Magazinen tunnelmallisella studiolla Tampereen Pyynikillä. Samanhenkisiä ihmisiä, viiniä ja neulomista, mikä voisi muka olla parempi tapa viettää lauantai-iltaa?

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

—

I spent the weekend at Finnish Craft & Design Fair in Tampere.

Kahvifestareilla

Kahvittelua Messuja ja festareita 25.4.2017

Lauantaina tuli maisteltua hurjan montaa eri kahvia. Saatoin siemailla jopa parit maistiaiset liikaa, sillä sormeni tärisivät iltapäivällä melkoisesti. Toisaalta, Helsinki Coffee Festival on vain kerran vuodessa, joten kerrankos sitä festareilla hullaantuu! ;)

Helsinki Coffee Festival on Pohjoismaiden suurin kahvifestivaali. Tapahtumassa saa vinkkejä paremman kahvin valmistukseen ja pääsee maistelemaan kahveja ympäri maailman. Mukana on niin kotimaisia pikkupaahtimoita kuin isompiakin tekijöitä, kuten Paulig.

Kahvifestarit järjestettiin nyt kolmatta kertaa. 2015 oltiin Suvilahden Kattilahallilla, 2016 festarit siirtyivät Kaapelitehtaalle, missä oltiin myös tänä vuonna. Merikaapelihalli onkin passeli paikka festaroida, puitteet olivat viihtyisät ja mukavan väljät. Narsisseja mukeissa, runsaasti räsymattoja ja dj soittamassa musiikkia, kyllä kelpasi.

Festareilla valittiin vuoden suodatinkahvi, tittelistä skabasi yhteensä 15 kotimaista paahtimoa. Kisa oli sopivasti käynnissä lauantaina, joten seurasin kisakahvin valmistusta Caffin pisteellä. Ihailtavaa keskittymistä ja tarkkuutta!

Voiton nappasi lopulta ROST & Co. Guatemala Finca Montejo -kahvillaan. Nimensä mukaisesti voittokahvi tulee Montejon perheen tilalta Guatemalasta. Se, kuten muutkin ROST & Co.:n kahvit, on paahdettu Helsingin Lauttasaaressa.

ROST & Co. oli minulle tuttu jo Kaffecentralenin kahvihyllystä, paahtimon kauniit pakkaukset ovat erottuneet siellä edukseen. Festareilta ostin paketillisen Tanzania AAA Majinja -papuja, valintaan vaikuttivat sekä herkullinen maistiainen kyseisestä kahvistä että etiketin ihana mintunvihreä väri. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hieno pakkaus voi parantaa kahvielämystä entisestään.

Kahvifestariperinteisiini kuuluu piipahdus Oatlyn pisteellä. Oatlyn iKaffe on kaurajuoma, joka sopii mainiosti yhteen kahvin kanssa. Se vaahdottuu hyvin, mutta toimii peruskahvin kaverina myös sellaisenaan. Ja mikä parasta, iKaffe ei paakkuunnu. Takavuosina olen useammankin kerran epäillyt pudottaneeni kahvikuppiini vahingossa pikkuleivän, kun kaura- tai soijajuoma on sakkautunut kuuman kahvin kanssa… Enää ei ole huolta moisesta. Kotioloissa olen käyttänyt iKaffea sellaisenaan, purkillisen ostamisesta tulee aina hyvä mieli, sillä pakkaus itsessään on veikeä. Eivät Oatlylla ota itseään turhan vakavasti, ja hyvä niin.

Aiempina vuosina olemme ostaneet kahvifestareilta kahvimyllyn, yhden kummallakin kerralla. Ensin pienen ja puisen Hario Small -myllyn, sitten isomman lasisen Hario Skerton -myllyn, joka onkin meillä päivittäisessä käytössä. Kahvimyllyasiat ovat siis kunnossa, joten tänä vuonna sijoitin Harion Buono-kannuun. Niitä näkyi festareilla käytössä tosi paljon (kannu on tositoimissa myös ylläolevassa kuvassa).

Etukäteen olin haaveillut kuparisesta kannusta, mutta se ei sovellu induktioliedelle. Niinpä meille muutti ruostumattomasta teräksestä valmistettu kuumavesikannu. Sen pitkällä ja kapealla kaatonokalla saa loroteltua veden tosi tarkasti kahvipedin päälle. Olen testannut puuhaan myös tavallista pikkukattilaa, ja voin kertoa, että eroa on!

Välineistö on siis kunnossa ja hyppysissä uusia niksejä hyvän kahvin valmistamiseen. Kahvini ostan aina papuina ja jauhan itse, joten olin todellakin paikalla, kun Johan & Nyströmin edustaja kertoi jauhamiskarkeuden merkityksestä: sopivan karkeuden löytää kokeillen ja maistellen. Karkeus vaikuttaa kahvin voimakkuuteen, sopiva jauhatus ei ole liian karkea eikä liian hieno. Oman myllymme olen säätänyt asteikon keskivaiheilta pari pykälää hienon suuntaan. Se on siten melko raskas käyttää, mutta oppiipahan samalla arvostamaan kahvia!

Entä mitäkö kahvia ostan? Se vaihtelee, sillä laadukkaita kahveja on paljon. Miksi muka tyytyä yhteen ja samaan! Tämänhetkisiä suosikkejani ovat Helsingin Kahvipaahtimon Fifty-Sixty, Johan & Nystömin Ethiopia Guji sekä Japanin reissulta ostamani Unlimited Coffee Roastersin Konga Ethiopia.

Listasin vielä kuusi mielestäni oleellista kahviaiheista pointtia:

1. Jos käytät kahvinkeitintä, annostele vesi erillisellä kannulla.

2. Kahvi alkaa menettää makuaan heti kun se jauhetaan. Jauhaminen kannattaa siis tehdä juuri ennen kahvin valmistusta.

3. Kastele suodatinpussi ennen kahvin annostelua. Paperin makua imeytyy siten vähemmän kahviin.

4. Älä pistä kahvia jääkaappin, se imee sieltä helposti itseensä erinäisiä makuja.

5. Kiinnitä huomiota mittasuhteesiin. Parasta on, jos voit punnita kahvin vaa’alla. Pour over / hand drip -menetelmässä oikea suhde on 16 grammaa kahvia / 250 grammaa vettä.

6. Santsikupilliselle kannattaa useimmiten sanoa ”kyllä, kiitos”!

Huh, lauantai oli mahtava kahvifestaripäivä. Ensi vuonna uudestaan!

—

Nordic’s biggest coffee festival, Helsinki Coffee Festival, is the perfect place to coffee lovers.

Kädentaitomessut Katajanokalla

Lankaostoksilla Messuja ja festareita 25.9.2016

Suuntasin eilen Helsingin Katajanokalle. Wanhassa Satamassa on tänä viikonloppuna käynnissä Helsingin Kädentaitomessut. Tarjolla oli runsaasti käsintehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä sekä ennen kaikkea materiaalia omiin käsitöihin. Minua kiinnosti tietenkin eniten messujen lankatarjonta, ja eritoten lankakauppa Titityyn osasto.

Kädentaitomessut järjestetään Helsingissä ymmärtääkseni kahdesti vuodessa, tai ainakin vierailin keväällä Wanhassa Satamassa vastaavilla messuilla. Seuraava kerta puolestaan näyttäisi olevan 4.-5.3.2017. Näytteilleasettajista iso osa oli tuttuja, ja useampikin osasto sijaitsi juuri samassa kohdassa kuin viime keväänä.

Messuseurakseni sain tuttavani Lauran, mikä oli paitsi ihanaa, myös hivenen petollista, sillä lietsoimme toinen toistamme lankaostoksiin… Aluksi maltoimme kuitenkin kiertää messut kokonaisuudessaan pysähtyen vasta lopuksi lankaostoksille.

Vuorelman osastolla ihastelin sekä ryijyjä että Veto-neulelankaa. Isohkon ryijyn toteuttaminen kiinnostaisi kovasti, mutta sellaiselle ei oikein ole paikkaa nykyisessä kodissamme. Materiaalit olisivat myös varsin arvokkaat, joten ryijyn toteuttamisen aika ei ole vielä. Onneksi ihastelu ja haaveilu eivät maksa mitään.

Tekniikka minulla on kyllä jo hallussa, sillä osallistuin pari vuotta sitten ryijykurssille.

Eniten messuaikaa vierähti Titityyn osastolla. Siellä ihastelin muun muassa Tukuwoolin ja Isagerin lankoja.

Tukuwoolin uusi värikartta on kertakaikkisen ihana, ja väreillä on myös ihastuttavat nimet. Mielestäni langan nimi on iso osa kokonaisuutta (tämä koskee myös huulipunia ja kynsilakkoja!). Tukuwoolin Fingeringiä löytyi kuitenkin jo omasta takaa viisi vyyhtiä, joten lisää ostan vasta kun ne on neulottu.

Myös Isagerin langat jätin tällä kertaa hyllyyn, Spinniä on jo yhden villapaidan tarpeiksi. Nyt olisin kaivannut lisää Tvinniä, mutta sitä ei harmikseni ole Titityyn valikoimissa – Tvinni on suosikkejani mitä huivilankoihin tulee. (Olisikohan tässä hyvä tekosyy matkustaa taas Kööpenhaminaan, Sommerfuglen-lankakaupassa on huippuhyvä Isager-valikoima…)

Sen sijaan nappasin Hedgehog fibresin Sock yarnia sävyssä graphite. Tumma ja tasapainoinen väri sopii hienosti minulta jo löytyvien vaaleiden ja räiskyvien sävyjen kaveriksi. Sock yarnia olisin mielelläni kotiuttanut useammankin värikkään vyyhdin, mutta onnistuin kuin onnistuinkin hillitsemään itseni – terkkuja vaan Lauralle! ;)

Aivan yhteen vyyhtiin ostokseni eivät kuitenkaan jääneet, sillä halusin tutustua johonkin itselleni uuteen lankaan. Valintani oli Louhittaren luolan Väinämöinen värissä tilhi. Väri suorastaan huusi nimeäni, ja langasta syntyvät ihanat villasukat. Kassalla vielä kuulin, että kyseessä oli toden totta uutuusväri: olivat odottaneet Louhittaren kuormaa auto jo muuten messulankoja täynnä ja lähtövalmiina. Huippua, että odottivat!

Kotimatkalla poikkesin vielä lankakauppa Kerän ja kangaskauppa Ikasyrin yhteisessä pop up -myymälässä niin ikää Katajanokalla osoitteessa Satamakatu 5. Hypistelin aikani huippupehmeitä Woolfolkin lankoja, mutta maltoin jättää ne hyllyyn. Tämän lankamerkin pariin palaan varmasti joskus tulevaisuudessa, etenkin kaksivärinen Sno on vangitsevan ihana lanka.

—

Knitting takes balls!

Habitare hallussa

Messuja ja festareita 12.9.2016

Piipahdin lauantaina Habitaressa. Tai oikeastaan piipahdus on ehkä tässä yhteydessä väärä sana, sillä messuilla vierähti lähes viisi tuntia!

Mielenkiintoista nähtävää piisasi, joten kiertelin ja katselin messuosastoja kaikessa rauhassa. Kotiimme on suunnitteilla kylppärin päivitys (uudet laatat lattiaan ja muuta pienehköä fiksausta), joten etenkin kylpyhuoneasiat kiinnostivat. Suurimmat ahaa-elämykset koin kuitenkin huonekalujen kohdalla.

Muutimme nykyiseen kotiimme pari vuotta takaperin, ja teimme muuton yhteydessä totaalisen keittiöremontin.

Keittiöosastot kiersin siis tänä vuonna vain ohimennen silmäillen, Jalokalusteen osastoa lukuunottamatta. Retrokeittiö Elina oli yhtä aikaa uusi ja vanha, juuri henkisen mummon makuun siis. Nykyiset keittiökalusteemme ovat valkoset ja pelkistetyt, mutta jos vielä joskus pääsen keittiösuunnittelupuuhiin, voisin vakaasti harkita jotain tämänhenkistä. Etenkin laatikoiden puutankovetimet olisivat ihanan mummoa.

Tsekkasin toki messujen keinutuolitarjonnan – se osoittautui varsin suppeaksi. Perinteisen version bongasin Antiikki-puolelta, missä silmiini osui myös Pehtoori-kannu ja vanhoja kahvipurkkeja. Valkoisen Pehtoorin kelpuuttaisin keittiööni vaikka heti.

Tuolivalmistajista Junet ei harmikseni ollut tänä vuonna lainkaan mukana, olisin mieluusti jälleen kerran koeistunut Silmäterä-keinutuolin. Sellaisesta haaveilen tällä hetkellä valkoisin puuosin ja värikkäin verhoiluin.

Yksittäisistä esineistä suurimman vaikutuksen tekivät Filly-jalkalamppu ja Mixrack-hylly, kotimaista designia molemmat. Filly on Himmee-brändin perustaja ja muotoilija Timo Niskasen suunnittelema, Timo olikin itse lamppujaan esittelemässä. Jalkalampusta on kaksi versiota, lyhyellä ja pidemmällä varrella – tai oikeastaan kaulalla. Lyhyt voisi olla juuri passeli käsityövalo hämäriin talvi-iltoihin, kun istun neulomassa tai pistelemässä. Sopiva kohdevalo kun meiltä kotoa vielä uupuu.

Olen etsinyt myös uutta senkkiä tai hyllyä olohuoneeseemme. Tapio Anttila Collectionin Mixrack-hylly täyttäisi annetut vaatimukset – se on kaunis ja tarpeeksi kapea, mutta taidan silti joutua vielä jatkamaan etsintöjä. Avonaista hyllyä parempi kun olisi ovellinen malli, sinne saisi sisään monenlaista pientä sälää, jota en välittäisi pitää näkyvillä.

Verso Designin koreihin kelpaisi asetella kauneimmat lankakerät, -vyyhdit ja muut käsityötarvikkeet.

Modernitkin ryijyt ovat somia, mutta itse olen enemmän perinteisen ystävä. Vielä joskus aion toteuttaa virityskuvaryijyn, ompelutapa on jo hallussa, sillä olin pari vuotta sitten ryijykurssilla.

Astiakaappimme on ääriään myöten täynnä, mutta jos tarvitsisin uuden kahvikupin, valintani olisi Marimekon Oiva-sarjan muki.

Vaalea puu osuu omaan makuuni, mitään kovin tummaa huonekalua en kotiini kelpuuttaisi. Sisustusasioissa olen varsin tarkka, ja saatan harkita ostopäätöksiä hyvän tovin. Mietin myös hankinnat yleensä perinpohjaisesti, edellisessä kodissani nukuin patjalla ensimmäiset seitsemän kuukautta, sillä en löytänyt mieleistäni sänkyä. Lopulta teetin juuri sellaisen kuin halusin.

Puhelimessani oli messujen jäljiltä monen monta kuvaa. Kylpyhuoneaiheisia kuvia oli kuitenkin nolla! Pitänee siis tehdä reissu pariinkin eri kylpyhuoneliikkeeseen, jotta saan remontin alulle.

—

Habitare, the largest furniture, interior decoration and design fair in Finland.