Posts in Neulottua

Yksi peruspipo, kiitos!

Olipa mukava neuloa vaihteeksi simppeli peruspipo. Yksi oikein, yksi nurin -joustinta vaan huolettomasti ja loppuun kavennukset. Oikeat silmukat neulottiin kiertäen, että pientä twistiä oli sentäs mukana!

Ohje on Suuri Käsityö -lehdestä 02/2020, törröpipo komeilee myös kyseilen numeron kannessa. Sen on suunnitellut lankakauppa Snurren Anne, ohje onkin tarjolla myös Snurressa lankojen ostajalle. Ohjeessa on käytössä Cascade 220 ja Gepard Kit Seta, itselläni oli juuri pipollisen verran The Fibre Companyn Cumbriaa ja Isagerin Silk Mohairia.

Paksumman villan ja ohuen silkkimohairin yhdistelmä on kyllä kerrassaan lyömätön. Nyt minulla oli aikalailla samanväriset langat, mutta sävyillä on helppo leikkiä. Olen huomannut, että värejä kannattaa yhdistellä varsin ennakkoluulottomasti. Yllättävätkin sävyt voivat toimia rinnakkain – tai kukaties muodostaa yhdessä uuden kolmannen värin!

Silmukoita pistin hivenen enemmän kuin ohjeessa, yhteensä 94. Se aiheutti pienen laskutoimituksen lopussa, sillä silmukat eivät jakautuneet tasaisesti neljälle puikolle kavennusvaiheessa. Jaoin silmukat 24-24-24-22, ja kavensin ensin vain kolmen ensimmäisen puikon lopussa, kunnes silmukoita oli kaikilla puikoilla tasamäärä eli 22. Toimi oikein kivasti niin.

Nimensä mukaisesti pipossa on ”törrö”, ja se juuri on tämän myssyn juttu. Se kätkee tarvittaessa sisäänsä myös nutturan, mitä näin pitkähkötukkaisena osaa arvostaa.

Viiden vuoden Vector

Jotkut neuletyöt unohtuvat toisinaan puikoilleni pitkäksi toviksi. Siis todella pitkäksi. Ennätyksen on tainnut tehdä hiljattain valmistunut Vector-huivi. Löysin näet Instasta kuvan heinäkuulta 2017, ja siinä tekeillä on huivin ensimmäinen raita.

Työn suunnittelu alkoi vieläkin aiemmin, olen ostanut langat lontoolaisesta lankakauppa Loopista vappuna 2016. Brooklyn Tweedin Loftia ei vielä tuolloin saanut Suomesta, tai ainakin valikoima oli suppea, ja halusin neuloa huivin juuri ohjeessa käytetyllä langalla. Muistan valinneeni sävyt huolella – seuraava valintaprosessi olikin sitten värien järjestys. Vyyhtejä tuli pyöriteltyä pöydällä moneen otteeseen, ennen kuin olin täysin tyytyväinen. Väriraidat kun toistuvat huivissa symmetrisesti yksittäisestä keskiraidasta päätyihin päin.

Puolivälin krouvin saavutin heinäkuussa 2018, todisteena asiasta on ylläoleva otos. Muistan neuloneeni tätä työtä ainakin ystäväni Sissen vanhempien luona Saimaanharjussa, missä vierailin samaisen vuoden lopulla. Tuoreempana muistona on Parasite-elokuvan katsominen kyseistä huivia neuloen.

Ohjeessa oli kaksi kokoa, ja koska valitsin niistä suuremman, on huivi niin iso, että se menee myös torkkupeitosta. Tämä onkin löytänyt paikan sohvaltamme, missä se lämmittää mukavasti joko peittona tai hartioille aseteltuna. Malli on simppeli, aina oikeaa, joten työ soveltui juuri parahultaisesti telkkarin äärellä tai reissussa neulottavaksi.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin huivin päätyihin icord-reunuksen. Sellainen sopi niin hyvin yhteen huivin huoliteltujen reunojen kanssa! Oikeastaan ainoa haaste oli arvioida lopussa se, paljonko varata lankaa reunuksen neulomiseen. Saattaa olla, että eka yritys ei mennyt maaliin asti, vaikka laskinkin kerrosten lukumäärän huivin toisesta päädystä… Jokainen raita on yhden vyyhdin mittainen, mutta kerrosten määrässä on silti pientä vaihtelua.

Kastelin ja pingotin valmiin työn, mikä kyllä teki sille vielä oikein hyvää. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa Soak Wash -pesuaine. Huippukätevä tuote, sillä sitä ei tartte huuhdella pois.

Lopputulokseen oon enemmän kuin tyytyväinen. Kai se olisi voinut nopeamminkin valmistua, mutta ajattelen, että töissä on dediksiä, käsitöissä ei!

Tässä työssä kivaa oli myös se, ettei jämälankaa jäänyt.

Kirjoneulekauluri

Instagramia selatessa tuli hiljattain vastaan niin soma kauluri, että tiesin välittömästi neulovani itsekin sellaisen. Kacey Herlilyn Palm Springs Cowl ihastutti myös nimensä puolesta, sillä se toi mieleeni mainion ja juuri sopivasti kreisin Palm Springs -elokuvan.

Valitsin kirjoneulekauluriin samaa lankaa kuin aiemmin tänä syksynä neulomaani briossikauluriin. Siis Madelinetoshin Tosh Merino Lightia mustana ja neonvärisenä.

Kirjoitin briossikaulurinkin kohdalla siitä, kuinka neonvärinen lanka rytmittyy tosi kauniisti. Piñata Pop on kuin tehty juuri kaulureita varten!

Kirjoneuleessa oli selkeä mallikerta, ja silmukkamerkit tekivät sen seuraamisesta tosi helppoa. Joka toisella kerroksella neulottiin pelkkää mustaa, joten etenkin ne kerrokset etenivät huippunopsasti. Eikä koko kaulurinkaan tekemiseen monta iltaa kulunut.

Lopputulos on ohut ja pehmoinen – ja ennen kaikkea mielestäni huippusoma. Kastelu ja pingotus viimeistelivät kaulurin, joka pääsi heti käyttöön.

More cowls, please! This is Palm Springs Cowl by Kacey Herlily.

Milburn-myssy

Ystäväni Heidi toivoi itselleen pipoa, ja lupasin hänelle sellaisen neuloa. Kävimme yhdessä vähän toiveita läpi, jonka jälkeen osasin antaa muutaman lankasuosituksen. Heidin valinta oli Sandnes Gardin Alpakka Ull (65 % alpakka ja 35 % villa) hempeän vaaleanpunaisena eli sävyssä 3511 pudder.

Ohjeen sovelsin omasta päästä, tein matkan varrella hieman muistiinpanoja – näistä hyvinkin on iloa myös muille!

Loin 80 silmukkaa 5 mm:n pyöröpuikoille ja neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria noin 8 senttiä. Oikeat silmukat neuloin kiertäen eli takareunasta.

Resoriosuuden valmistuttua käänsin työn, jolloin resorista sai sen kauniimman puolen näkyviin. Käännöksen tein German short row -tekniikalla. Nimi on aikamoinen, mutta tekniikka itsessään älyhelppo, ja käännöskohdasta tulee tosi siisti. Kurkkaa ohjevideo vaikkapa täältä.

Sitten neuloin sileää neuletta 18 senttiä, sillä toiveissa oli varsin syvä myssy. Lopuksi vielä kavennukset, joita lähestyin rennolla otteella:

  1. kavennuskerros: Neulo noin 10 silmukan välein kaksi silmukkaa oikein yhteen.
  2. kavennuskerros: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen jokaisessa kavennuskohdassa siten, että yhdistät edelliskerroksen kavennetun silmukan ja sitä edeltävän silmukan. Kavennukset kun kaartuvat hieman oikealle.

Jatka kavennuksia joka kerroksella samaan tapaan kunnes jäljellä on enää muutama silmukka. Itselläni taisi olla kuusi silmukkaa jäljellä, kun katkaisin langan ja vedin sen silmukoista läpi.

Mielestäni pipo kaipasi vielä tupsua, joten askartelin sellaisen. Edelliskerrasta olikin jo melkoisesti aikaa!  Lankaa pipoon kului noin puolitoista kerää, joten tupsumateriaalia jäi mukavasti. Lisäsin mukaan myös hieman mustaa lanka kontrastia antamaan. Saas nähdä, tykkääkö Heidi tupsusta, se on onneksi tosi helppo napata irti, jos niin haluaa – kiinnitin tupsun rusetilla pipon sisäpuolelle.

Ja resorin käänsin noin 6 sentin kohdalta, pari senttiä jäi piiloon, jolloin käänteestä tuli vieläkin somempi.

Pipolla pitää tietysti olla nimi, tästä tuli Milburn. Katsoin näet neuloessani Sex Education -sarjaa, jonka päähenkilönä viilettää Otis Milburn.

Milburn hat, so simple and beautiful!

Kaunein kauluri

Toisinaan lankavyyhdin nähdessään tietää oitis, mitä siitä haluaa neuloa. Ihastelin Madelinetoshin neonväristä vyyhtiä jo alkusyksystä Snurressa, mutta silloin en vielä tarttunut siihen. Oli meinaan varsin ärhäkkä ilmestys. Vyyhti sekä neuleidea jäivät kuitenkin mieleen kummittelemaan, ja seuraavalla kerralla kiusaus oli ylittämätön.

Valitsin Piñata Pop -neonvärin kaveriksi mustaa, ja toteutin haaveilemani kainostelemattoman briossikaulurin. Tosh Merino Light -langasta syntyi sopivasti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl (mallista on omat versionsa myös paksummille langoille).

Ja miten ihana siitä tulikaan!

Kaulurin yläosa neulottiin suljettuna neuleena, jolloin langan väritys rytmittyi aivan täy-del-li-ses-ti! Eri värialueet muodostavat kuin omanlaisensa marmorikuvion, miten silmukkamäärä sattuikin juuri kohdilleen. Alaosa tehtiin tasona, jolloin lopputulos on levottomampi, mutta kiva sekin!

Lankaa jäi ihan reilusti, tähän ei kulunut edes puolikasta vyyhtiä kummastakaan väristä, joten saatanpa tehdä vielä toisen – kokonaan suljettuna neuleena.

Värimaailma huokuu ihanasti sekä kasaria että ysäriä, työnimenä kaulurillani olikin after ski -asuste. Tämä sopisi upeasti myös toppahaalarin kaveriksi rinteeseen. Tai sitten sinne after skihin, mukillinen minttukaakaota, kiitos!

My Fingering Brioche Bandana Cowl is ready and it’s fabulous!

Syysneulomuksia

Intensiivinen työprojekti on pitänyt minut otteessaan tänä syksynä. Yleensä aikatauluni on suht vapaa, ja koska toimittajana ja valokuvaajana töitä on myös iltaisin ja viikonloppuisin, on sen vastapainona usein luppohetkiä arkena päivällä. Nyt painan kuitenkin hommia työvuoroissa vielä marraskuun loppuun asti. Hauskaa vaihtelua normiarkeeni, mutta se on tilkkasen syönyt naista, ettei aikaa käsitöille ole ollut normaaliin tapaan.

Oman vivahteensa kokonaisuuteen tuo myös tämä pimeä vuodenaika. Päivänvalossa on kaikkien kivointa tehdä käsitöitä, silloin materiaalien väritkin toistuvat parhaiten. Vai onkohan meillä kotona vaan huono valaistus?

Vähäsen olen kuitenkin ennättänyt neulomaan ja tekemään ristipistoja. Olohuoneemme nurkassa on useampikin keskeneräinen työ, ja jotain on sentäs valmistunutkin.

Snurreen oli tullut Wool and the Gangin Crazy Sexy Wool -lankaa, ja siitähän piti tietty neuloa Ludlow-myssy Laine Magazinen ohjeella. Älyhelppo (ja ilmainen!) ohje, tämä valmistui tosi nopsasti. Omani tein 10 mm:n puikoilla, ja myssy oli valmis kun lanka loppui. Ei siis jäänyt lainkaan jämälankaa.

Aiemman Ludlow-piponi neuloin Katian Love Woolista. Se on ehkä tilkkasen reilumman kokoinen, mutta tämäkin venynee hieman käytössä. Silmukoita kummassakin on siis tuo ohjeen mukainen 44. 

Syksy on ollut tähän mennessä lämmin, mutta olen varustautunut myös lapaskeleihin. Kirjoneulelapasissani on materiaalina huippupehmeä Woolfolkin merinolanka. Tumma on Tyndin sävy 20 ja vaalea Sno 02+18. Nämä ovat niin pehmoiset, ettei tekisi mieli riisua käsistä laisinkaan!

Langan ostin jo pari vuotta takaperin Lontoosta mielessäni juurikin lapaset. Ennätin työreissulla poiketa iki-ihanassa Loop-lankakaupassa, mukaan sieltä tarttui silloin myös kaunis projektipussukka.

Lapaset kädessä kelpaakin palata muistoissa Lontooseen ja vaikkapa pieneen puistoon Islingtonissa, ihan Loopin lähellä. Nurmialueiden vieressä on puisia penkkejä, joille olen istahtanut monia kertoja, ja yhdellä sivulla puistoa rajaa mukava kirjakauppa. Islington on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani tuossa mainiossa kaupungissa.

__

More time to knit? Yes, please!

Kevätpipo

Halusin neuloa kevääksi hieman ohuemman pipon. Se syntyi kahdessa illassa Gilmoren tyttöjä telkkarista katsellen, joten nimesin myssyn lempihahmoni mukaan: Jess.

Olen tykästynyt ohuen ja paksun langan yhdistelmään. Tällä kertaa valitsin mukaan ohutta silkkimohairia kahdessa eri värissä ja yhden paksumman alpakkalangan, mukana on siis läpi työn nämä kolme lankaa.

Kirjoitin ohjeen ylös teidän muidenkin iloksi:

Jess-pipo

Puikot: 5,5 mm (pyöröpuikko 40 cm:n kaapelilla on kätsyin!)

Langat:
Alpakkalanka Adriafil Sierra Andina. Väri 035 light grey, tätä kului reilu kerä.

Silkkimohair Gepard Kid Seta. Värit 520 antrasiitti ja 405 nougat, vajaa kerä kumpaakin.

Luo 74 silmukkaa kaikkia kolmea lankaa käyttäen. Muista luoda silmukat löyhästi, ettei reuna kiristä. Aloita 1 o, 1 n -joustinneule suljettuna neuleena. Kun työn korkeus on 20 cm, vaihda sileään neuleeseen. Neulo sileää neuletta 22 cm ja tee sitten ytimekkäät kavennukset: tee kaksi seuraavaa kerrosta siten, että neulot kaikki silmukat oikein yhteen. Katkaise lanka (jätä hyvä päättelyvara) ja vedä se loppujen silmukoiden läpi. Päättele työ. Käännä lopuksi joustinneuleen osuus ensin puolivälistä kahtia ja sitten vielä kerran, että pipon alaosasta tulee kolminkertainen.

You can always knit one more beanie, right?

Briossikauluri

Jotkut langat ovat sellasia, että heti vyyhdit nähtyään tietää, mitä niistä neuloo. Niin kävi viime syksynä Snurressa, kun näin lankakaupassa Hedgehog Fibresin Merino DK -lankaa.

Näin heti mielessäni briossikaulurin , ja pian sellainenkin olikin puikollani.

Pistin reilusti silmukoita, 120 jos en ihan pieleen muista (pitäisi aina tehdä muistiinpanoja!), ja aloitin neulomisen ilman sen tarkempaa ohjetta. Päätin, että kauluri on valmis sitten kun lanka loppuu, ja korkeudesta tuli juuri passeli kyseisellä metodilla. Lankaa kului siis kaksi vyyhtiä, värikäs ja sinertävä. Yläreunaan tein vielä i-cord-reunuksen, joten se on alareunaa viimeistellympi.

Kaulurin valmistuttua kastelin sen ja venytin hieman pingostusvaiheessa, joten sain ympärysmittaan vielä tilkkasen lisää pituutta. Nyt se menee rennosti kaksinkerroin kaulaan, ja lämmittää ihanasti.

Simple and soft brioche cowl, yarn is Hedgehog Fibres Merino DK.

Taikasukat

Viileät kesäpäivät ovat siitä mukavia, että silloin kelpaa laittaa villasukat jalkaan. Tämänhetkiset suosikkisukkani ovat hempeät pilvenhattarasukat. Ne on neulottu Wool and the Gangin mainiosta Kinda Magig Socks -langasta värissä Candy Claws. Kuvio syntyy aivan itsestään, kunhan vain saa ensin tiheyden täsmäämään. Siihen tuli onneksi langan mukana selkeä ohje.

Oman lanka + ohje -settini tilasin Amerikasta isomman lankatilauksen yhteydessä, olen käyttänyt Wool and the Gangin lankoja myös kangaspuilla tekemiini kudontatöihin. Tilauksen jälkeen tosin huomasin, että näitähän saa myös Suomesta, ainakin Pitsi ja Palmikko Lahdessa myy settejä. Koska vaaleanpunainen kauteni tuntuu vain jatkuvan, kelpaisi minulle mainiosti myös Pink Paws -sävyiset sukat…

Ai että, sukista tulee pakostakin hyvälle tuulelle. Näissä taitaa olla nimensä mukaisesti hieman taikaa, parvekkeella puuhastelukin tuntuu sukat jalassa erityisen mukavalta!

__

Kinda Magic Socks by Wool and the Gang, my absolute favorite woolen socks right now!

Kirsikkahuivi

Tämän ison & ihanan huivin neuloin jo viime syksynä. Valmiina olen ikuistanut sen vain Instagramiin, joten oli korkea aika kuvata huivi myös tänne blogin puolelle. Kuvauspuuhissa hoksasin, että huivihan on ihan sävy sävyyn kukkivan kirsikkapuun kanssa. Eipä tullut moinen mieleen syys-lokakuussa huivia neuloessani

Huivissa on briossia ja ainaoikeaa – ja herkullisia värisävyjä. Malli on suosikkisuunnittelijani Andrea Mowryn What The Fade?!.

Heippa vaan viileät kesäillat, minua ei palele!

My What The Fade?! shawl + cherry blossoms = perfect match!