Posts in Viikon varrelta

Uusi vuosi, uudet neulomukset

Viikon varrelta

Aijai, uusi ja taatusti neulonnan täyteinen vuosi aluillaan! Mielessä on niin monta houkuttelevaa neuleprojektia, etten oo ihan varma, mistä niistä edes aloittaisi. Vuoden ensimmäinen neuletyö on kuitenkin jo valmis. Puikoilleni pääsi uudenvuodenaattona Other Loopsin Patent Loop Neckwarmer, mainio briossikauluri. Tuleville päiville on luvattu sopivasti aurinkoa ja pakkasta, kelpaa ulkoilla kauluri kaulassa ja napata samalla myös kuva siitä!

Eilen illalla puolestaan aloitin sekä The Crown -sarjan katsomisen Netflixistä että Badana-villatakin neulomisen. Takin ohje on uusimmasta Laine-lehdestä, jota muutes nykyisin saa myös lehtipisteistä. Itse bongasin Laineen ensimmäisenä joulun alla Mikkelin keskustan S-marketin lehtihyllystä.

Puikoilleni pääsee pian myös Easy Beanie Multicolor, supersimppeli silkkimohairpipo. Hauskaa jo pohtia siihen väriyhdistelmiä, pipoon saa kätsysti käytettyä monta jämäkerää silkkimohairia. Ja pipoista puheen ollen, myös PetiteKnitin uusin pipomalli Weekend Hue kiinnostaa. Sen ohje julkaistaan myöhemmin tällä viikolla!

Ajattelin toteuttaa useamman ohjeen myös Laine Publishingin uudesta 52 x helpot neuleet -kirjasta. Elsa-lapasista toinen on jo valmiina, Funky Turtle -paitaan puolestaan langat odottamassa.

Listallani on myös Spektakelstrikin Mood Beanie sekä Wonderland Neck Warmer (jep, kaulureita ei voi olla liikaa!). Ja melko monta muutakin mallia… Onneksi myös lankaa löytyy omasta takaa melkoinen määrä, lankahyllyni on täyttynyt parin viime vuoden varrella vähän vaivihkaa. Suunnitelmissani onkin toteuttaa neuleita etenkin langoista, joita minulta jo löytyy omasta takaa. Tein viime syksyn ajan sometöitä lankakauppa Snurrelle, joten silloin tuli neulottua etenkin Snurren langoilla. Nyt puikoilleni pääsee taas enenevissä määrin myös kaikkea muuta. Saapa nähdä, raaskinko tänä vuonna käyttää esimerkiksi hyllyssäni odottelevat huippuihanat Spincycle Yarns -vyyhdit…

Joko siellä on neulottu vuoden ekat silmukat?

—

New Year’s resolution: I’m gonna knit knit knit!

Unelmien joulukalenteri

Viikon varrelta

Tästä olisin voinut kirjoittaa jo joulukuussa, mutta toisaalta tilasin viime vuoden joulukalenterin jo joskus elo-syyskuulla. Aivan hyvä siis turista siitä hieman nyt helmikuulla! Aikuisiällä minulla on ollut aina toisinaan joulukalenteri, viime vuosina usein lego-aiheinen. Kaikki muut kalenterit unohtuivat kuitenkin välittömästi lankajoulukalenterin nähtyäni. Moisia on varmasti ollut jo pitkään, mutta havahduin lankajoulukalenterien olemassaoloon alkusyksystä Instassa, kun Hedgehod Fibres postasi kalenteristaan.

Taisi olla lokakuun loppua, kun kalenteri saapui, ja etenkin siitä lähtien tuli kyllä odotettua joulukuun alkua innolla. Jokaisessa luukussa oli värikäs 20 gramman minivyyhti sukkalankaa. Kalenterista tuli postailtua aika paljon Instan puolelle, ja moni myös kyseli siellä, mitä langoista voi tehdä. Vastaus on tietysti, että vaikka mitä! Raitasukat lienee se ilmeisin vaihtoehto, ja ajattelin hyödyntää osaa langoista myös tehostevärinä huivissa – ohje on vielä mietinnässä.

Osa lystiä on ehdottomasti juuri väriyhdistelmien pohdinta, mitä ihania komboja näistä vielä voikaan toteuttaa. Villasukkien varalle hankin jo marraskuulla samaa kalenterilankaa vaalean- ja tummanharmaana, niillä saa mukavasti rauhoitettua kokonaisuutta, kun väriloisteen kaveriksi liittää hillitympiä sävyjä.

Ihan ensimmäisenä valmistuivat junasukat pienelle veljentytölle. Ei jäänyt monesta grammasta kiinni, etteikö yhdestä pikkuvyyhdistä olisi riittänyt kahteen sukkaan, mutta nämä erivärisetkin ovat aika mainiot!

—

I had the best advent calendar ever – it was filled with yarn!

Kuulumisia ja kaulureita

Viikon varrelta

Hyvää tätä vuotta! Täällä on jo vuoden ensimmäinen neuletyö puikoilla, nimittäin Caitlin Hunterin suunnittelema mainio Halibut Cowl -kirjoneulekauluri. Valitsin omaani langaksi Retrosaria Rosa Pomarin Bruscaa. Tuota mainiota portugalilaista lankaa saa Suomesta useammastakin paikasta, ainakin Nurja Tampereella ja Kässäkerho Pom Pom Kuopiossa ovat oikeita osoitteita, mikäli mielit Bruscaa omille puikoillesi.

Itse pohdin hyvän tovin, pistääkö vihreälle (10C tumma petroolinvihreä) kaveriksi pinkkiä (14A pinkki) vai harmaata (B pellava). Onneksi valitsin pinkin, sillä kaulurista on tulossa kerrassaan hurmaava. Kirjoneulekuvion mallikerta on melkoisen pitkä, mutta sitä on ollut helppo seurata. Kaksi kolmasosaa kalakuviosta jo valmiina, kohta ajattelin neuloa ainakin muutama kerroksen lisää.

Mielessäni kummittelee jo seuraavakin kauluri, tämä kaulurihuuma tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Kaikki alkoi neonvärisestä briossikaulurista, jota olen käyttänyt tosi paljon. Niin kaunis ja kätsy asuste! Seuraava täydennys kaulurikokoelmaani voisi olla Desert Nights Cowl, jonka ajattelin toteuttaa tismalleen samoissa väreissä kuin ohjeessakin.

Alkaneelle vuodelle on paljon muitakin neulesuunnitelmia, haaveissa on ainakin pari puseroa ja yksi villatakki. Kunhan vaan osaisi päättää, mistä aloittasi!

Olen tämän viikon vielä joululomalla, mikä tuntuu kyllä tosi mukavalta. Jostain syystä olen yleensä paahtanut sata lasissa heti vuoden ekoina päivinä. Näin freelancerina työt ovat usein menneet loman edelle, mutta nyt merkkasin reippaasti kalenteriin kunnon tauon. On ollut ihana ottaa rennosti: neuloa, lukea hömppäkirjoja vaikka aamuun asti, käydä välillä vähän ulkoilemassa. Sen suurempia lomasuunnitelmia tai -tekemistä en näinä pandemia-aikoina edes kaipaa, reissuun ehtii tuonnempanakin. Pelkkä oleilu ja iisisti ottaminen on tehnyt tosi hyvää hektisen syksyn jälkeen. Ja enköhän viimeistään loppiaisena luo silmukat taas uuteen neuletyöhön…

Reissuista puheen ollen, haaveilen kyllä kovin visiitistä ikisuosikkiini Kööpenhaminaan, jospa vaikka kesän korvalla pääsisi sinne pitkäksi viikonlopuksi. Olisi mahtava kierrellä kaupunkia kiireettä, pysähtyä välillä kahville tai kaljalle, ja vierailla Louisianan taidemuseossa Humlebækissä. Saas nähdä, miten tilanne jos toinenkin tästä kehittyy, ja mitä kaikkea vuosi vielä tuokaan tullessaan – tämän freelancerin työkuviot menevät tammikuun jälkeen vähän uusiksi, mutta ounastelen mukavia ja suotuisia tuulia. Toivon vuodelta ainakin edellistä enemmän kuvauskeikkoja, etenkin tapahtumakuvausta on ollut ikävä. Yksi asia kuitenkin on varma: aion neuloa PALJON.

—

New year, new knitting project! I started this year with the Halibut Cowl by Caitlin Hunter.

Laine-lehti myös suomeksi

Kirjahyllyllä Viikon varrelta

Kerrassaan mainiosta neulelehdestä julkaistiin joulun alla uusi, järjestyksessään kymmenes numero. Ja mikä erityisen mainiota, nyt lehti ilmestyi ensimmäistä kertaa myös suomeksi englanninkielisen version ohella. Kyseessä on tietenkin tamperelaislähtöinen Laine.

Ihan mahtavaa, että suomalainen neule- ja lifestylelehti on saavuttanut ison kansainvälisen suosion. Olen bongannut tutunnäköisen kannen muun muassa Amirisun Walnut-kaupassa Kiotossa.

Kaikki yhdeksän ensimmäistä numeroa löytyivät jo omasta hyllystäni, vieläpä numerojärjestyksessä, ja nyt on ollut hauska tutustua kymppinumeroon omalla äidinkielellä. Sain lehdestä arvostelukappaleen, iso kiitos siitä Tampereen suuntaan!

Itse neulon nykyisin etupäässä englanninkielisistä ohjeista, lyhenteistäkin mieleen ovat iskostuneet nimenomaan enkkuversiot: k, p, wyif, brk… Onkin mukavaa aivojumppaa seurata vaihteeksi suomenkielistä ohjetta.

Laineen tarjonta ei rajoitu pelkästään neuleohjeisiin, joita numerossa kymmenen on mukana tusina – lehden alaotsikkona on Nordic Knit Life. Laineen ydinkaksikon, Jonna Hietalan ja Sini Kramerin, ottamien upeiden kuvien ohella lehden parissa voikin inspiroitua esimerkiksi houkuttelevista resepteistä ja neulemaailman hahmoista ja ilmiöistä. Oli tosi mielenkiintoista lukea tarkemmin tanskalaisesta G-Uld-lankayrityksestä, etenkin kun minulla on heidän kauniita, luonnonmateriaaleilla värjättyjä lankojaan useammankin lapasparin tarpeiksi.

Viehätyin erityisesti myös neulesuunnitelija Denise Bayronin haastattelusta, ja sattumoisin juuri hän on suunnittellut kymppinumeron itseäni kaikkein eniten kiehtovan ohjeen.

Grounded on moderni versio perinteisestä kolmiohuivista. Se on oikeastaan kuin kauluri, ja niistä olen ollut erityisen innostunut viime aikoina. Suorastaan hihkuin ilosta tajutessani, että siihen löytyy vallan passelit langat omasta takaa. Olen ostanut jo useampi vuosi takaperin Snurresta Lichen and Lacen yksisäikeistä merinoa fingering-vahvuisena, juuri parahultaisesti kolmessa värissä. Ja miten kauniissa väreissä vieläpä! Aloittelin jo tilkkasen mallitilkkua, enää pitäisi päättää, minkä kohdan neulon milläkin värillä.

Tämän numeron ohjeista houkuttelee myös muhkea Snowy Forest -kaarrokepaita. Sitä voi ihastella myös Ravelryssa, missä on esillä kaikki 12 ohjetta.

Uskon, että moni löytää Laineen nyt suomenkielisenä ensimmäistä kertaa, mikä on tosi mainio juttu. Ymmärrän oikein hyvin, että kynnys englanninkielisiin ohjeisiin voi olla korkea. Muistan itsekin harmitelleeni vuonna 2016 ensimmäinen numeron kohdalla, että o-ouu, vain englanniksi, miksei suomeksi? Vaan sitten tempauduin täysin ulkomaisten ohjeiden pyörteisiin, se oli kertakaikkisesti menoa – kaikkein houkuttelevimpiin töihin kun oli tarjolla ohjeita ainoastaan englanniksi.

Vaikka neulesanasto on itselleni nykyisin hyvin tuttua, nautin tosi paljon saadessani lukea pidemmät jutut suomeksi. Kaikkinensa kun oma sanavarastoni ei ehken ole se monipuolisin. Niinpä suomenkielinen lehti oli tosi antoisa lukukokemus.

Jatkossa Laine ilmestyy molemmilla kielillä, ja nykyisin lehden voi myös tilata, aiemmin kun myynnissä oli ainoastaan yksittäiskappaleita. Lisäksi Laine-nimen alla toimii myös kustantamo, joten lehden ohella kauniista ja tyylikkäistä neulemalleista pääsee nauttimaan myös kirjojen muodossa. Tuorein julkaisu lienee Anna Johannan Onnensäikeitä, josta on näemmä otettu jo toinen painos.

Itse odotan 52 x villahuivit -kirjaa, taidan tosin hankkia siitä sen englanninkielisen version. Luvassa on taatusti inspiroivia huiviohjeita, sain niistä jo vähän esimakua taannoisessa Facebook-livessä – kummalla kielellä sitten haluaakaan ohjeita tulkita.

Pääkirjoituksessa puhutaan koronakurimuksesta, ja täällä Suomessa on alkamassa ensi maanantaina kolmen viikon sulku. Siispä hyvä asento sohvalta ja silmukoita luomaan. Mainiot neulehetket todellakin kelluttelevat tällaisina aikoina, ja Denise Bayronin haastattelun New York -tunnelmiin kelpaa palata, kun omasta reissusta voi ainoastaan haaveilla.

Lehti saatu blogin kautta.

Yksi peruspipo, kiitos!

Neulottua Viikon varrelta

Olipa mukava neuloa vaihteeksi simppeli peruspipo. Yksi oikein, yksi nurin -joustinta vaan huolettomasti ja loppuun kavennukset. Oikeat silmukat neulottiin kiertäen, että pientä twistiä oli sentäs mukana!

Ohje on Suuri Käsityö -lehdestä 02/2020, törröpipo komeilee myös kyseilen numeron kannessa. Sen on suunnitellut lankakauppa Snurren Anne, ohje onkin tarjolla myös Snurressa lankojen ostajalle. Ohjeessa on käytössä Cascade 220 ja Gepard Kit Seta, itselläni oli juuri pipollisen verran The Fibre Companyn Cumbriaa ja Isagerin Silk Mohairia.

Paksumman villan ja ohuen silkkimohairin yhdistelmä on kyllä kerrassaan lyömätön. Nyt minulla oli aikalailla samanväriset langat, mutta sävyillä on helppo leikkiä. Olen huomannut, että värejä kannattaa yhdistellä varsin ennakkoluulottomasti. Yllättävätkin sävyt voivat toimia rinnakkain – tai kukaties muodostaa yhdessä uuden kolmannen värin!

Silmukoita pistin hivenen enemmän kuin ohjeessa, yhteensä 94. Se aiheutti pienen laskutoimituksen lopussa, sillä silmukat eivät jakautuneet tasaisesti neljälle puikolle kavennusvaiheessa. Jaoin silmukat 24-24-24-22, ja kavensin ensin vain kolmen ensimmäisen puikon lopussa, kunnes silmukoita oli kaikilla puikoilla tasamäärä eli 22. Toimi oikein kivasti niin.

Nimensä mukaisesti pipossa on ”törrö”, ja se juuri on tämän myssyn juttu. Se kätkee tarvittaessa sisäänsä myös nutturan, mitä näin pitkähkötukkaisena osaa arvostaa.

Parhaita juttuja

Viikon varrelta

Kotivinkki-lehdessä on palsta, johon kuuluu vähän sellainen ystäväkirjahenkinen osio. Haastateltavat paljastavat siinä erilaisia mielestään parhaita juttuja, ja halusin miettiä, mitä itse vastaisin moisiin.

Samalla tuli pohdittua suosikkijuttujani myös neulomiseen liittyen. Lempilankani on portugalilainen Beiroa. Se on aika rouheaa, joten pehmeämmistä langoista liputan Qing Fibren Melted Baby Surin puolesta – kuin pumpulia neuloisi. Ihanin lankamerkki taasen on yhdysvaltalainen Republic of Wool, mitä värien loistoa!

Neulesuunnittelijoista lempparini on Andrea Mowry, tällä hetkellä neulon hänen ohjeellaan Winters Beach -villatakkia. Neulelehdistä ykkönen on tietysti Laine, josta muuten ilmestyi loppuvuodesta ensimmäinen suomenkielinen numero.

Juuri nyt kivoin tekniikka on briossi, ja eniten neulon Chiaogoon puikoilla. Välineissä on kuulkaas eroja!

Vaan nyt siihen parhaita juttuja -listaukseen:

Ruoka: Palak Paneer
Juoma: Brooklyn Lager
Matkakohde: New York
Kulkupeli: Kuplavolkkari nimeltä Bertta
Kirja: Tuija Lehtisen hömppäromaanit
Kännykkäsovellus: BookBeat
Keittiöväline: Harion vesipannu
Elokuva: Voiko tähän yhä vastata Amelie, vaikkei ole nähnyt sitä vuosiin?
Tv-ohjelma: Gilmoren tytöt
Vaate: Äidin neuloma vihreä villatakki
Kosmetiikkatuote: Aqualan L -perusvoide
Musiikki: Indie rock
Biisi: Death Cab for Cutie: Soul Meets Body
Artisti: Angus & Julia Stone
Jäätelö: Murueskimo
Herkku: Pitkä viineri
Jälkiruoka: Mustikkapiirakka vaniljakastikkeella
Kahvila: Unlimited Coffee Bar Tokiossa
Kaupunki: Kööpenhamina
Aamupala: Kuppi (tai useampikin) mustaa kahvia ja pannulla paistettu kananmunaleipä
Vuodenaika: Kevät
Kasvi: Pelargoni

Olipa hauskaa, mutta samalla yllättävän haastavaa miettiä näitä!

Kun kässäkoulu kesken jäi

Viikon varrelta 4 Comments

Aloitin pari vuotta sitten eli syksyllä 2018 Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulussa, mistä kirjoitin blogissakin muutamaan otteeseen, muun muassa täällä. Ekana vuonna ohjelmassa oli tuotesuunnittelua, huovutusta, ompelua ja kankaanpainantaa. Ja olikohan vielä jotain muutakin, hmm… En enää tarkasti muista!

Tykkäsin kyllä kovin, ja tahtikin oli sopivan verkkainen, noin yksi viikonloppu kuukaudessa. Etenkin kankaanpainanta oli tosi kivaa, mutta ensimmäisen vuoden mittaan mieleeni nousi silti vahva tunne siitä, että jätän opinnot kesken. Tiedostin toki, että taiteen perusopetuksessa ajatuksena on nimenomaan antaa kokemuksia käsityöstä ja tutustua laajasti erilaisiin materiaaleihin sekä tekniikoihin. Silti tuntui, että mieluummin halusin keskittyä syvemmin erilaisiin lankaa hyödyntäviin tekniikoihin, kuin kokeilla pintaraapaisun omaisesti ”vähän kaikkea”, kuten rottinkikorin punomista tai rautalankatöitä.

Odotin myös myöhemmille vuosille aikataulutettua tuftausta niin kovin, että hankin oman tuftauslaitteen jo ekana opiskeluvuotena. Se oikeastaan vahvisti ajatustani siitä, että miksen harjoittelisi itsenäisesti juuri niitä tekniikoita, jotka minua kaikkein eniten kiinnostivat. Ja pureutuisi nimenomaan pintaa syvemmälle niihin. Tunnustan pohtineeni myös sitä, mitä tekisin kaikilla niillä harjoitustöillä, mitä koulussa olisi luvassa – siis harjoitusten lopputuotteina. Ei mitään ylimääräisiä esineitä meille kotiin, kiitos.

Lopettamispäätöstä hauduttelin silti hyvän tovin, taisi olla joskus heinäkuun 2019 tienoilla, kun olisi pitänyt ilmoittautua seuraavalle lukuvuodelle. Ilmoittautuminen jäi tekemättä, ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Lukukausimaksuista säästyneet rahatkin olen saanut upotettua lankaostoksiin ihan ilman ongelmia… Lankaahan kotona ei siis tietenkään voi olla liikaa ;)

Kässäkouluvuodesta jäi mukavia muistoja ja tuttavia, erityisesti mieleen painui tossujen huovuttaminen sekä ompelutyö, jonka sain toteuttaa opettajan Singerillä vuodelta 1934.

Tossujen ohella toinen isompi huovutuskokeilu oli nunohuovutettu huivi. Siinä materiaaleina olivat pitkäkuituinen merinovilla ja silkkihuivi, joka ikään kuin päällystettiin villalla.

Halusin huivista lämpimän, joten varasin villaa runsaasti – siten, että se peittäisi kunnolla lähes parimetrisen huivin. Kuviointia ja villan asettelua mietin ihan viime metreille asti, vaihtoehtoja tuntui olevan vähän liikaakin!

Tein huivin lahjaksi äidilleni, joten värit olivat sellaisia, joista tiesin hänen pitävän. Minulla oli luonnonvalkoista, kellertävää, vaaleanruskeaa, tummanruskeaa ja vihreää merinovillaa, noin 20 grammaa kutakin. Halusin pitää kokonaisuuden suht rauhallisena, joten päädyin siihen, että tein huiviin neljä ”värilohkoa”.

Nyt seuraa hieman tarkempi selostus työvaiheista:

Villan asettelu huivin päälle oli yllättävän hidasta. Asettelin villat huolellisesti ja ”kuituja avaten”, jotta ne tarttuisivat mahdollisimman hyvin kiinni. Lopussa päätin lisätä mukaan myös muutaman pilkun. Muut värit menivät kokonaan, vihreää käytin vain ripauksen kokonaisuutta elävöittämään.

Kun villat olivat paikoillaan, aloitettiin huovutus. Työ kasteltiin kuumalla saippuavedellä ja rullattiin puisen pulikan ympärille. Mukana rullalla oli myös kuplamuovia koko huivin pituudelta.

Kun huivi oli rullalla, pyörittelin sitä edestakaisin käsillä painaen parinkymmenen minuutin ajan. Ohuempaan villakerrokseen olisi riittänyt lyhyempikin aika, mutta minulla oli villaa sen verran runsaasti, että halusin ottaa varman päälle. Sitten työ rullattiin auki, huuhdeltiin ja kierrettiin takaisin rullalle eri päin kuin ekalla kerralla. Olikin oleellista muistaa, kumpi pää huivista oli ensin rullan sisällä. Ja sitten taas parikymmentä minuuttia rullausta. Voin kertoa, että se tuntui käsivarsissa parina seuraavana päivänä!

Kannatti kuitenkin pyöritellä rullaa peräti 40 minuuttia, sillä materiaalit tarttuivat hienosti toisiinsa. Sitä paitsi itse huovutus tapahtui nopsasti verrattuna siihen, että asettelin ensin villoja huivin päälle useamman tunnin ajan.

Tossujen ohella tämäkin oli siis kiva kokeilu, mutten usko enää palaavani huovutuksen pariin. Keskityn mieluummin kudontaan, neulontaan, ristipistoihin, ryijyihin – ja olisi tuossa yksi kudontakehyskin odottelemassa.

Tunnustettakoon vielä lopuksi, että olin tehnyt nunohuovutuksesta tosi tarkat muistiinpanot. Enää en olisi muistanut työvaiheita laisinkaan näin yksityiskohtaisesti. Muistiinpanovihko onkin kiva konkreettinen muisto kässäkouluvuodesta, oon tyytyväinen, että kirjasin ajatuksia silloin tarkasti ylös.

—

Taito Etelä-Suomi’s school of Craft and Design. I liked it, but it was not my cup of tee.

Nappeja villatakkiin

Viikon varrelta

Jos toisinaan on vaikeuksia valita mistä tai minkä värisestä langasta neuloisi, niin nappikaupassapa vasta meneekin pää pyörälle! Ainakin Yrjönkadun Nappitalossa, jonka valikoimissa lienee tuhansittain nappeja.

Vierailin siellä hiljattain Ystävä-villatakin kanssa, valmis takki helpotti hivenen valintaurakkaa. Tarvitsin siihen kahdeksan nappia, ja hetken jo harkitsin, että olisin ottanut 4 + 4, ja kiinnittänyt ne vuorotellen nappilistaan. Sitten kuitenkin päätin, että päätöksiä on tehtävä, ja valitsin villatakkiin kauniit okranväriset pyöreät napit.

Nappitalon valtava valikoima on niin kiehtova, että joku kerta voisin tehdä ikään kuin nurinkurisesti: ensin nappiostoksille valitsemaan jotain ihastuttavaa (ja ehkä tilkkasen kreisiä), ja sitten vasta pohdintaa siitä, millaisen villatakkiin ne voisi kiinnittää.

Joka ikinen kerta pysähdyn myös ankkurinappihyllyn ääreen – ja sitten loppupäivän päässä soikin J. Karjalaisen Ankkurinappi-biisi… Kaikeksi onneksi se on tosi kaunis kappale.

—

If you are looking where to buy buttons in Helsinki, I recommend Nappitalo.

Alppiruusujen katveessa

Viikon varrelta

Alkukesä on alppiruusujen aikaa, Haagan alppiruusupuistossa näytti taas upealta. Suinkaan joka kesä kukkaloisto ei ole yhtä komea, sillä alppiruusujen kukinta vaihtelee vuosittain. Kukkanuput kehittyvät jo syksyllä, joten syyskeleillä ja kuluneen kesän olosuhteilla on vaikutuksensa nuppujen kehittymiseen.

Vierailin Haagassa myös viime vuoden kesäkuussa, ja jos muistan oikein, oli kukinta silloin vieläkin runsaampaa. Vaan kaunista oli nytkin, isot kukat ovat tosi näyttäviä.

Osa kukista oli tosin jo vähän lakastunut, mutta nuppujakin piisasi. Vähän sama kuin kirsikankukkien kanssa, paikalle kannattaisi tähdätä juuri oikeana ajankohtana, jolloin kukkaloisto on kaikkein runsaimmillaan. Iloitsen myös siitä, että tästedes pääsen nauttimaan alppiruusuista myös kotipihalla – istutimme hiljattain talomme seinustalle kolme alppiruusun taimea, aiemmin pihalla kasvoi jo yksi.

Ulkosalla kivassa kelissä kelpasi tietty myös neuloa, tällä hetkellä tekeillä on muun muassa Winter Sea -huivi. Mainioon siksak-kuvioiseen huiviin on tarjolla ilmainen ohje Ravelryssa. Siinä huivi on tehty paksummasta langasta, itselläni kun käytössä on fingering-vahvuus. Tässä vaiheessa näyttää vielä hieman epämääräiseltä, mutta uskon kuvion tulevan kyllä näkyviin viimeistellyssä huivissa. Ja sykkyrällähän se on kuitenkin sitten kaulan ympärillä!

Ravelry oli muutes uudistunut visuaalisesti sitten viime näkemän, ja ihan hurjan paljon parempaan suuntaan. Heti iski inspiraatio selata sitä hieman, ja bongasinkin muutaman kiinnostavan ohjeen. Ainakin Verso Beanie pääsee puikoille lähiaikoina, minulla on sopivasti juuri tuota Retrosarian Vovó-lankaa parissakin eri värissä, samoin silkkimohairissa löytyy.

—

Early summer is the rhododendron’s time to take the stage!

Kangaspuiden kaipuu

Viikon varrelta

Toteutin kudontakurssin tämän kevään työt jo helmi-maaliskuun taitteessa. Oikeastaan oli aikamoinen onnenkantamoinen, että olin saanut sekä huovan että maton kotiin ennen kuin koronatilanne ns. eskaloitui. Kudontakurssikin kun toki keskeytyi, tai itse kudonta ainakin. Meillä oli kyllä muutama oppitunti teoriaa Zoomin kautta, mutta työt puissa eivät tietenkään edenneet viikkokausiin.

Uusien kurssien pitäisi jatkua syksyllä normaalisti, mutta se tuntuu vielä tosi kaukaiselta. Tässähän on koko kesä edessä ennen sitä. Ilmoittautuminenkin taitaa alkaa vasta joskus elokuulla, ja siihen liittyen edessä on myös pieni jännääminen, että mahtuuko mukaan, sillä edistyneempiä ryhmiä yhdistellään tulevanakin syksynä. Eiköhän joku kurssi tärppää, mutta kivointa olisi tietenkin jatkaa juuri oman ryhmän mukana – etenkin kun olen toivonut yhdeksi työksi kilpikangasmattoa ja sellainen toteutetaan.

Tiedän jo valmiiksi, että loimen rakentamisen työvaiheet ovat kummasti unohtuneet kevään ja kesän aikana. Onneksi on Kankaanrakentajan opas, josta on tosi kätevä kerrata työvaiheita. Kurssilla niitä voi tietysti kysyä myös opettajalta, mutta olen huomannut, että tekemisestä saa eniten irti, kun muistelee työvaiheet jo ennalta. Sitä kohti tässä tietysti tähdätään, että kangaspuut saisi kudontavalmiuteen ihan ulkomuistista.

Hyvää kertausta on kohdallani luvassa jo keskikesällä, jolloin olisi määrä rakentaa Mikkelin puihin parikymmentä metriä mattoloimea. Sidokseksi tosin tulee ”vain” palttina, jonka niisintä ja sidonta tuntuu ihan älyhelpolta. Parasta harjoitusta saa, kun käytössä on enemmän kuin kaksi vartta ja polkusta.

Kaipuuta kangaspuiden äärelle on siis havaittavissa, odotellessa olen muun muassa selannut Pinterestiä ja merkannut muistiin houkuttelevia ideoita. Ja toki olen tehnyt muita käsitöitä, yksi kirjoneulepusero valmistunee viikonlopun aikana. Siispä seuraavaksi Normaaleja ihmisiä Areenasta auki ja neulomaan!

—

Dreaming of weaving!