Posts in Viikon varrelta

Väripohdintoja

Tänä keväänä osallistun työväenopistossa kahdelle eri kudontakurssille. Yksi kudontatöistä on viitta – kutsun sitä taikaviitaksi. Koska kyseessä on kurssityö, päätimme loimilangat ja niiden värityksen yhdessä kurssilaisten kesken. Teimme yhteisloimen, josta jokainen sitten kutoo varaamansa pätkän omalla kudontaviikollaan.

Viittaan valitsimme kellertävää Esito-kampalankaa kahdessa eri sävyssä, loimi on kaikkinensa ihanan keväinen. Olen sen väritykseen tosi tyytyväinen, mutta kudelangan valinta tuntui silti haastavalta. Otinkin avuksi ”mallitilkut”, eli tein pahvinpalan ympärille pienet näytteet eri värivaihtoehdoista palttinaa jäljitellen. Minulla oli sopivasti Isagerin Tvinniä useammassa eri värissä kotona, se sopii vahvuutensa puolesta oivallisesti kuteeksi viittaan.

Oli mukava puntaroida hyvien vaihtoehtojen välillä. Tvinnin huono puoli onkin oikeastaan vain se, ettei valitsemaani violettia väriä saa ainakaan tällä hetkellä Suomesta. Odottelenkin nyt malttamattomana lankalähestystä Isagerilta Tanskasta…

I’m gonna weave a cloak. Choosing yarn is not that easy…

Hyvän mielen käsilaukku

Ostin kauniin käsilaukun Amsterdamista jo lokakuussa, mutta jostain syystä sen käyttöönotto lykkääntyi vuodenvaihteen yli. Toisaalta, uusi vuosi, uusi laukku – ei lainkaan hullumpi yhdistelmä!

Merkki oli minulle jo ennalta tuttu, omistan pari muutakin Keecien pussukkaa. Ne ovat tuoneet iloa jo useamman vuoden ajan ja kestäneet käyttöä hienosti, nahka vain pehmenee ajan kanssa. Kaikkein kivointa niissä on kuitenkin ylläri sisäpuolella: kaikkiin laukkuihin on painettu joku kuva!

Uuden laukkuni nimi on Move Mountains, joten viime päivinä olen saanut ihastella somaa vuoristomaisemaa. Kyllä se vaan on siten, että pikkujutut ovat usein niitä kaikkein parhaita.



This leather bag always makes me smile!

Käsityö- ja muotoilukoulussa

Aloitin tänä syksynä Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulussa. Kokoonnumme viikonloppuisin noin kerran kuukaudessa, tahti on mielestäni juuri sopivan verkkainen. Yhteensä koulu kestää neljä vuotta, ja sen jälkeen olisikin sitten käsityön taiteen perusopetuksen yleinen oppimäärä (ja monen uuden käsityötekniikan perusteet) plakkarissa.

Nyt ekana syksynä ohjelmassa on ollut tuotesuunnittelua ja huovutusta. Tein jo itselleni huopatossut, ensi viikonloppuna puolestaan huovutan huivin nunotekniikalla. Hauskaa kokeilla erilaisia huovutustekniikoita, ja samalla oppii myös siitä, mitä eroa on lyhyt- ja pitkäkuituisessa villassa.

Tossut halusin pitää simppeleinä. Jotain ”jujua” ne kuitenkin kaipasivat, joten päätin tehdä sisäpuolesta eri värisen kuin ulkopuolesta. Siinä oli tilkkasen haastetta ensikertalaiselle, mutta ihan mukavasti tossut lopulta onnistuivat. Matkan varrella vähän siis jännitti, että näkyisikö punertava villa paikoitellen vihertävän läpi. Ei näy, joten nappiin meni. Asiassa auttoi se, että molemmat käyttämäni villat olivat värjättyjä, joten ne huopuivat ns. samaan tahtiin. Muutamat meistä olivat valinneet sekä värjättyä että värjäämätöntä villaa, mikä aiheutti lisähaasteita työhön. Luonnonvärinen villa näet huopuu kaikkein parhaiten.

Tossut olisi voinut muokata puisen lestin ympärille, mutta minä käytin sellaisen sijaan omia jalkojani. Vaivasenluulla varustettu jalkateräni ei olisi leveyden puolesta mahtunut kapealla lestillä tehtyihin töppösiin. Nyt on juuri omiin jalkoihin tehdyt, todelliset custom made tossut!

Tossujen värityksen valitsin syksyisen luonnon mukaan. Käsityökoulu on Malmitalolla, ja vaihdan usein Malmille kulkiessani Oulunkylässä bussista junaan. Yhtenä lauantaiaamuna aseman pensaat olivat osin punertavia ja osin vihertäviä – syystossujen väritys oli sillä selvä! Valmiista tossuista mieleeni tosin tulee myös paprikatäytteiset vihreät oliivit… Vai onkohan minulla vain nälkä? ;)

Jokainen meistä koostaa sitten aikanaan portfolion tästä neljän vuoden matkasta. Olenkin tehnyt runsaasti muistiinpanoja, ja nyt huomaan, että myös tekovaihekuvat voisivat olla kivoja. Pitänee ottaa viikonloppuna kamera mukaan, sillä vaikka kuvaaminen helposti jää tekemisen viedessä mukanaan, osaa vaihekuvia kyllä arvostaa jälkikäteen.

Tähän mennessä olen tykännyt koulusta tosi paljon, vaikkei huovutus mikään lempparini olekaan. Kivaa tietää siitäkin perusteet, ja eri tekniikoita testatessa voi löytää juuri sen oman suosikin. Ensi keväänä ohjelmassa (vai pitäisikö sanoa lukujärjestyksessä) on ainakin kankaanpainantaa ja -värjäystä sekä ompelua. Ne kiinnostavat kovasti, mutta kaikkein eniten odotan tuftausta. Tulisipa sen aika pian!

I started Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulu (Taito Etelä-Suomi’s school of Craft and Design) this fall. We started with felting – that technique was new to me.

Menovinkki: Brodeerausnäyttely

Kansallismuseossa on nyt loppuvuoden ajan tosi kiinnostava pop up -näyttely, esillä on Heikki Orvolan brodeerauksia. Orvola on yksi suomalaisen muotoilun isoista nimistä. Hänet tunnetaan etenkin työstään lasin ja keramiikan parissa, jokainen varmasti tietää Kivi-kynttilälyhdyn! Meilläkin kotona sellaisia nököttää tuossa ikkunalaudalla peräti neljä kappaletta…

Vähemmän tunnettuja helmiä ovat taiteilijan värikkäille kankaille käsin tekemät brodeeraukset, mainiota että ne ovat saaneet oman näyttelyn.

Her Masters Voice, 2003. Kuva: Indav Timo Kauppila

Orvola valmistui keramiikkataiteilijaksi 1968 ja aloitti välittömästi Nuutajärven lasin muotoilijana. Samalla hän kuitenkin menetti kosketuksen materiaaliin ja käsillä tekemiseen. Brodeeraukset astuivat mukaan kuvioon 1970-luvun alussa, koska Orvola halusi tehdä jotain käsin. Näyttelyssä onkin mukana teoksia usealta eri vuosikymmeneltä, tuorein työ on vuodelta 2013.

Minua kiinnostivat eritoten teoksissa käytetyt materiaalit, joten oli mukava päästä kuulemaan niistä avajaispäivänä Orvolalta itseltäään. Teokset on ommeltu trykkityykille, joka on kangas varsinaisen painettavan kankaan alla. Taiteilija paljasti, että hänen käyttämänsä trykkityykit ovat peräisin Finlaysonilta. Taustakankaiden kuviot ja värit ovat vaikuttaneet teosten sommitteluun ja värimaailmaan.

Lankana Orvola käyttää ohutta ompelusilkkiä, joten en lainkaan ihmettele, että yhteen teokseen on voinut mennä sata työtuntia. Siinä on saanut pistellä! Toisaalta Orvola korosti, että hänen mielestään tekeminen on lopputulosta tärkeämpi. Ommellessa huomaa käsityön meditatiivisen tehtävän.

Heikki Orvola toivoo, että näyttely herättäisi kävijöissä käsillä tekemisen tarpeen. Minulla sellainen jo on, joten näyttely kannusti palaamaan taas kirjontakokeilujen pariin. Ihan peruspistoilla eli laaka- ja ketjusilmukkapistoilla pääsee jo pitkälle. Teokset osoittivat, että langan suunnanvaihdoksilla saa aikaan yllättävän isoja efektejä. Se korostunee entisestään, jos käyttää yksisäikeistä lankaa, kuten Orvola vaikuttaa tekevän.

Ludvig XVI:n leikkikalut, 1987. Kuva: Indav Timo Kauppila

Näyttelyssä on yhteensä 58 teosta ja pop up -tilaan vieläpä vapaa pääsy. Kannattaa ehdottomasti käydä ihastelemassa huikean pikkutarkkoja kirjontatöitä! Näyttely on esillä 30.12.2018 asti.

Heikki Orvola’s embroidery @ The National Museum of Finland. 5 October–30 December 2018. The exhibition will be open in the pop-up facility of the National Museum of Finland. Free entry.

Kässäpussi fiiliksen mukaan

Kässäpussi, neulepussi, projektipussi… Hyviä termejä kaikki, ja itse pussukat vasta ihania ovatkin! Minulla on niitä useita erilaisia. Ajattelin esitellä kaksi suosikkiani, lempeän ja ärhäkän. Näiden välillä kelpaa valita neuletyön ja miksei oman fiiliksenkin mukaan.

Hempeä pussukka on peräisin Lontoosta. Piipahdin elokuussa kaupungissa työmatkalla, ja ennätin pistäytyä myös lankakauppa Loopissa Islingtonissa. Kaliko on valmistanut pussukan Loopille tilaustyönä, joten sen toista kylkeä koristaa kasviaiheisen painatuksen lisäksi lankakaupan logo. Päällinen on kasvivärjättyä (avokado!) luomupuuvillaa, vuori pellavaa.

Aika söpö matkamuisto, vaikka itse sanonkin!

Ostin Loopista myös täytettä pussukkaan: kaksi vyyhtiä huippupehmoista Woolfolkin merinovillalankaa.

Pussi on mielestäni niin kaunis, että viime viikot se on ollut esillä olohuoneessamme – ja pysynee siellä myös jatkossa.

Ärhäkkä pussukka puolestaan on kotimaisen Nova Melinan. Se tehtiin Helsingin Oulunkylässä tilaustyönä juuri minulle, joten olen valinnut kankaan kuosin itse. Tykkään ärtsystä ulkoasusta hurjasti. Myös laukun malli on osoittautunut erittäin toimivaksi, huomaa kyllä, että Nova Melina suunnitellut sen varta vasten neulojille. Sisällä on käteviä taskuja ja pussin suuaukon saa tarvittaessa täysin suppuun. Sisältö pysyy varppina tallessa, vaikkei vetoketjua olekaan.

Molemmat näistä pussukoista ovat myös sopivan pieniä: ne mahtuvat reppuun, vaikka olisivat täynnä lankaa.

A knitter can never have too many project bags, right?

Lomalla ehtii neuloa

Taisi olla jo ennen pääsiäistä, kun merkkasin kalenteriini parin viikon kesäloman. Näin yrittäjänä lomailu ei aina ole helppoa, mutta selkeät päivämäärät auttavat pitämään lomasta kiinni – seuraavan kerran teen töitä vasta elokuussa.

Ennen sitä aion neuloa, syödä paljon jäätelöä (Murueskimo on ykkönen!), lukea, mökkeillä ja kutoa jotain pientä kangaspuilla. Sen suurempia suunnitelmia ei tarvita: ihanaa viettää kerrankin kiireetöntä aikaa kotosalla ja nauttia myös hieman kotimaan matkailusta.

My plans for summer holiday: knitting!

Taikasukat

Viileät kesäpäivät ovat siitä mukavia, että silloin kelpaa laittaa villasukat jalkaan. Tämänhetkiset suosikkisukkani ovat hempeät pilvenhattarasukat. Ne on neulottu Wool and the Gangin mainiosta Kinda Magig Socks -langasta värissä Candy Claws. Kuvio syntyy aivan itsestään, kunhan vain saa ensin tiheyden täsmäämään. Siihen tuli onneksi langan mukana selkeä ohje.

Oman lanka + ohje -settini tilasin Amerikasta isomman lankatilauksen yhteydessä, olen käyttänyt Wool and the Gangin lankoja myös kangaspuilla tekemiini kudontatöihin. Tilauksen jälkeen tosin huomasin, että näitähän saa myös Suomesta, ainakin Pitsi ja Palmikko Lahdessa myy settejä. Koska vaaleanpunainen kauteni tuntuu vain jatkuvan, kelpaisi minulle mainiosti myös Pink Paws -sävyiset sukat…

Ai että, sukista tulee pakostakin hyvälle tuulelle. Näissä taitaa olla nimensä mukaisesti hieman taikaa, parvekkeella puuhastelukin tuntuu sukat jalassa erityisen mukavalta!

__

Kinda Magic Socks by Wool and the Gang, my absolute favorite woolen socks right now!

Uusi mattoloimi

Viime aikoina olen sekä neulonut että kutonut. Jatkoin työväenopiston kudontakurssilla (tietysti!), minkä lisäksi minulla on omat kangaspuut Mikkelissä. Kurssilla kudomme tänä keväänä pellavapyyhkeen sekä vapaavalintaisen työn pitsisidoksella, minulla on laukkukangas paraikaa työn alla. Mikkelin puissa puolestaan on 20 metriä mattoloimea, rakensimme kankaan viime viikolla. Sidoksena on palttina, joten räsymattoa syntyy – ajatuksissa on kutoa ainakin kiikkalainen matto.

Kankaan rakentaminen tuntui jo tosi helpolta, tämä oli nyt kolmas kerta, kun pistimme puut kudontakunton yhdessä vanhempieni kanssa. Loimea tukille kierrettäessä isä toimi loimenkiertäjänä, äiti loimen ohjaajana ja minä loimenpitäjänä.

Simppelin palttinasidoksen niisintä sujui hurjan helposti, eikä pirtaanpistelyssäkään kauaa vierähtänyt. Seuraavaan loimeen voisikin valita hieman monimutkaisemman sidoksen ja neljä polkusta kahden sijaan. Mutta yksinkertaisesta on hyvä lähteä liikkeelle – pikkuhiljaa aina lisää haastetta tekemiseen!

Yksi kymmenen metrin palttinaloimi Mikkelissä on jo kudottu. Minä tein siitä ennen joulua eteiseemme parimetrisen värikkään maton, kudonnasta myös innostunut äitini käytti lopun loimen. Täytyy sanoa, että olen eteisen matosta varsin ylpeä, sillä se on ensimmäinen aina loimen luomisesta lähtien täysin itse tekemäni matto.

I’m so addicted to weaving…

Lankajuttuja

Teki mieli kirjoitella jotain ilman sen suurempaa agendaa. Punainen lanka kateissa siis, tosin ihan vuoden alussa sain siihen liittyen mahtavan ohjeen: Jos punainen lanka on hukassa, käytä rohkeasti muita värejä.

Siispä, ajatus nro 1: Kaunis vyöte lisää langan ihanuutta. Katsokaa nyt vaikka tuota Retrosarian Mondim-kerää!

Ajatus nro 2: Still Me -blogin pipo-ohje on kestosuosikkini. Olen tehnyt sillä jo neljä pipoa, yhden itselle ja kolme ystävilleni. Viimeisimpänä valmistui sininen myssy Annalle, juuri sopivasti ennen näitä kovia pakkasia. Resorin kohdalla neulos on nelinkertainen, joten kyllä tarkenee.

Ajatus nro 3: Jos lempilankani on Retrosarian Beiroa, niin Brooklyn Tweedit tulevat hyvänä kakkosena. Etenkin Loft, siitä neulon torkkupeittoa. Olen ehtinyt neuloa vain kerroksen siellä, toisen täällä, mutta siitä se etenee.

Just some random thoughts about yarn and knitting – like Retrosaria ja Brooklyn Tweed are my favorite yarn brands right now.

Retkellä Lammassaaressa

Eilen paistoi pitkästä aikaa aurinko. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta tämän vuoden puolella, kun aurinko pisti parastaan. Sen kunniaksi kelpasi lähteä eväsretkelle Lammassaareen.

Ulkona ruoka maistuu aina parhaalta, etenkin jos leipien välissä on maapähkinävoita ja avokadoa!

Lammassaareen johtavat pitkospuut on korvattu leveämmällä puisella väylällä. Saaren lintutornin läheisyydessä oli kuitenkin vielä pätkä perinteisiä pitkospuita.

Tuossa blogini sivubannerin kuvassa muuten seison Lammassaaren vanhoilla pitkospuilla, niillä näyttää olleen kolme lankkua vierekkäin. Vielä viime kesänä vanhat puut kulkivat uuden väylän rinnalla, nyt ne oli purettu kokonaan pois.

Seurueemme nuorin jäsen oli 6-vuotias, joten retken mittaan leikittiin useaan otteeseen hippaa. Lisäksi googlattiin, onko saaren infotaulussa mainittu minkki yöeläin. (Vastaus: Kyllä on!).

Matkan varrella näkyi pajunkissoja (kyllä, tammikuussa!) ja runsaasti vettä. Monena talvena olen samoihin aikoihin kuvannut kaislikossa kunnon lumikerroksen päällä seisten, nyt kaislikkoon ei ollut mitään asiaa. Olen kuitenkin toiveikas, että tänne eteläänkin vielä saataisiin kunnon talvi. Vaikka lunta ei vielä kuulukaan, ovat nämä aurinkoiset pikkupakkaspäivät jo hyvä alku.

One of the best outdoor places in Helsinki: Lammassaari. So beautiful and calm place, and still near city center.