Posts in Viikon varrelta

Lomalla ehtii neuloa

Viikon varrelta

Taisi olla jo ennen pääsiäistä, kun merkkasin kalenteriini parin viikon kesäloman. Näin yrittäjänä lomailu ei aina ole helppoa, mutta selkeät päivämäärät auttavat pitämään lomasta kiinni – seuraavan kerran teen töitä vasta elokuussa.

Ennen sitä aion neuloa, syödä paljon jäätelöä (Murueskimo on ykkönen!), lukea, mökkeillä ja kutoa jotain pientä kangaspuilla. Sen suurempia suunnitelmia ei tarvita: ihanaa viettää kerrankin kiireetöntä aikaa kotosalla ja nauttia myös hieman kotimaan matkailusta.

—

My plans for summer holiday: knitting!

Taikasukat

Neulottua Viikon varrelta

Viileät kesäpäivät ovat siitä mukavia, että silloin kelpaa laittaa villasukat jalkaan. Tämänhetkiset suosikkisukkani ovat hempeät pilvenhattarasukat. Ne on neulottu Wool and the Gangin mainiosta Kinda Magig Socks -langasta värissä Candy Claws. Kuvio syntyy aivan itsestään, kunhan vain saa ensin tiheyden täsmäämään. Siihen tuli onneksi langan mukana selkeä ohje.

Oman lanka + ohje -settini tilasin Amerikasta isomman lankatilauksen yhteydessä, olen käyttänyt Wool and the Gangin lankoja myös kangaspuilla tekemiini kudontatöihin. Tilauksen jälkeen tosin huomasin, että näitähän saa myös Suomesta, ainakin Pitsi ja Palmikko Lahdessa myy settejä. Koska vaaleanpunainen kauteni tuntuu vain jatkuvan, kelpaisi minulle mainiosti myös Pink Paws -sävyiset sukat…

Ai että, sukista tulee pakostakin hyvälle tuulelle. Näissä taitaa olla nimensä mukaisesti hieman taikaa, parvekkeella puuhastelukin tuntuu sukat jalassa erityisen mukavalta!

__

Kinda Magic Socks by Wool and the Gang, my absolute favorite woolen socks right now!

Uusi mattoloimi

Viikon varrelta

Viime aikoina olen sekä neulonut että kutonut. Jatkoin työväenopiston kudontakurssilla (tietysti!), minkä lisäksi minulla on omat kangaspuut Mikkelissä. Kurssilla kudomme tänä keväänä pellavapyyhkeen sekä vapaavalintaisen työn pitsisidoksella, minulla on laukkukangas paraikaa työn alla. Mikkelin puissa puolestaan on 20 metriä mattoloimea, rakensimme kankaan viime viikolla. Sidoksena on palttina, joten räsymattoa syntyy – ajatuksissa on kutoa ainakin kiikkalainen matto.

Kankaan rakentaminen tuntui jo tosi helpolta, tämä oli nyt kolmas kerta, kun pistimme puut kudontakunton yhdessä vanhempieni kanssa. Loimea tukille kierrettäessä isä toimi loimenkiertäjänä, äiti loimen ohjaajana ja minä loimenpitäjänä.

Simppelin palttinasidoksen niisintä sujui hurjan helposti, eikä pirtaanpistelyssäkään kauaa vierähtänyt. Seuraavaan loimeen voisikin valita hieman monimutkaisemman sidoksen ja neljä polkusta kahden sijaan. Mutta yksinkertaisesta on hyvä lähteä liikkeelle – pikkuhiljaa aina lisää haastetta tekemiseen!

Yksi kymmenen metrin palttinaloimi Mikkelissä on jo kudottu. Minä tein siitä ennen joulua eteiseemme parimetrisen värikkään maton, kudonnasta myös innostunut äitini käytti lopun loimen. Täytyy sanoa, että olen eteisen matosta varsin ylpeä, sillä se on ensimmäinen aina loimen luomisesta lähtien täysin itse tekemäni matto.

—

I’m so addicted to weaving…

Lankajuttuja

Neulottua Viikon varrelta

Teki mieli kirjoitella jotain ilman sen suurempaa agendaa. Punainen lanka kateissa siis, tosin ihan vuoden alussa sain siihen liittyen mahtavan ohjeen: Jos punainen lanka on hukassa, käytä rohkeasti muita värejä.

Siispä, ajatus nro 1: Kaunis vyöte lisää langan ihanuutta. Katsokaa nyt vaikka tuota Retrosarian Mondim-kerää!

Ajatus nro 2: Still Me -blogin pipo-ohje on kestosuosikkini. Olen tehnyt sillä jo neljä pipoa, yhden itselle ja kolme ystävilleni. Viimeisimpänä valmistui sininen myssy Annalle, juuri sopivasti ennen näitä kovia pakkasia. Resorin kohdalla neulos on nelinkertainen, joten kyllä tarkenee.

Ajatus nro 3: Jos lempilankani on Retrosarian Beiroa, niin Brooklyn Tweedit tulevat hyvänä kakkosena. Etenkin Loft, siitä neulon torkkupeittoa. Olen ehtinyt neuloa vain kerroksen siellä, toisen täällä, mutta siitä se etenee.

—

Just some random thoughts about yarn and knitting – like Retrosaria ja Brooklyn Tweed are my favorite yarn brands right now.

Retkellä Lammassaaressa

Viikon varrelta

Eilen paistoi pitkästä aikaa aurinko. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta tämän vuoden puolella, kun aurinko pisti parastaan. Sen kunniaksi kelpasi lähteä eväsretkelle Lammassaareen.

Ulkona ruoka maistuu aina parhaalta, etenkin jos leipien välissä on maapähkinävoita ja avokadoa!

Lammassaareen johtavat pitkospuut on korvattu leveämmällä puisella väylällä. Saaren lintutornin läheisyydessä oli kuitenkin vielä pätkä perinteisiä pitkospuita.

Tuossa blogini sivubannerin kuvassa muuten seison Lammassaaren vanhoilla pitkospuilla, niillä näyttää olleen kolme lankkua vierekkäin. Vielä viime kesänä vanhat puut kulkivat uuden väylän rinnalla, nyt ne oli purettu kokonaan pois.

Seurueemme nuorin jäsen oli 6-vuotias, joten retken mittaan leikittiin useaan otteeseen hippaa. Lisäksi googlattiin, onko saaren infotaulussa mainittu minkki yöeläin. (Vastaus: Kyllä on!).

Matkan varrella näkyi pajunkissoja (kyllä, tammikuussa!) ja runsaasti vettä. Monena talvena olen samoihin aikoihin kuvannut kaislikossa kunnon lumikerroksen päällä seisten, nyt kaislikkoon ei ollut mitään asiaa. Olen kuitenkin toiveikas, että tänne eteläänkin vielä saataisiin kunnon talvi. Vaikka lunta ei vielä kuulukaan, ovat nämä aurinkoiset pikkupakkaspäivät jo hyvä alku.

—

One of the best outdoor places in Helsinki: Lammassaari. So beautiful and calm place, and still near city center.

Soma silityslauta

Itse tehtyä Viikon varrelta

Marimekon taannoiseen uutiskirjeeseen oli koottu bloggari Minna Jonesin ideoita kankaiden luovaan käyttöön, toteutus toki Marimekon kankailla! Tarkemmin tsekattuna uutiskirjeestä ja Minnan ideapostauksesta näyttää olevan jo yli vuosi, mutta taannoinen lienee suhteellinen käsite…

Heti idealistan kärjessä se joka tapauksessa komeili: Päällystä silityslauta lempikuosillasi. Klikkasin oitis tarkempiin ohjeisiin, sillä toteutustapa kiinnosti. Oman silityslautani kun olen päällystänyt jo vuosia sitten Marimekon Kuiskaaja-kuosilla.

Minnan kangas oli niitattu kiinni lautaan, minä ompelin omaani nauhakujan, joten kangas on tarvittaessa helppo irrottaa ja pestä. Niittaamalla päällisestä saisi ehkä vielä napakamman, mutta nauhakujallinenkin versio on toiminut mainiosti. Suosittelen ehdottomasti päällystämistä, somaa silityslautaa on ilo käyttää!

Kankaan ostaminen on jäänyt mieleeni – Kuiskaaja on peräisin Galleria Esplanadin Marimekko-myymälästä. Tuolloin, eli vuoden 2008 tienoilla, kauppakeskuksen nimi tosin oli Kämp Galleria, ja Marimekon myymälä oli kahdessa rullaportain erotetussa kerroksessa. Muistan, kuinka alakerran kangasosaston ystävällinen myyjä rullasi kangaspakan lopun kokonaan auki. Kyseisen kankaan raportti on pitkä, ja toivoin juuri tiettyä kohtaa (itse kuiskaajaa) lautani koristeeksi. Sattui hurjan mukavasti: poika komeili pakan päässä, joten minun ei tarvinnut ostaa ”ylimääräistä” kangasta.

—

DIY: iron board cover!

Lisää kudontakokeiluja

Viikon varrelta 2 Comments

Olen täysin koukussa kangaspuilla kutomiseen. Viime viikolla sain viettää pari päivää omien (!) kangaspuiden äärellä. Nyt kärsin sitten suorastaan vieroitusoireista, sillä puut ovat Mikkelissä ja minä kotona Helsingissä. Vanhempieni omakotitalossa kangaspuille on sattumoisin enemmän tilaa kuin meidän kerrostaloasunnossa…

Pääsen kangaspuideni luokse taas joulukuussa, sillä aion viettää joululoman kutoen. Juuri ennen lomaa puolestaan kudon silkkivillahuivin työväenopiston kudontaluokassa Malmilla, joten joulukuulle on luvassa runsaasti kangaspuuaikaa. Olen asiasta melkoisen tohkeissani!

Kokosimme kangaspuut yhdessä vanhempieni kanssa. Minä toimin työnjohtajana Kankaanrakentajan opas tukenani, ja opas olikin korvaamaton apu epäilyksen hetkellä. Erityisen helpottunut olin siitä, että se tarjosi selkeät ohjeet myös pyöräspuiden sidontaan, kudontaluokassa kun käytössä ovat vipukangaspuut.

Kaikkinensa kankaan rakentaminen kävi yllättävänkin helposti. Opistolla voi aina kysyä neuvoa opettajalta, nyt oli selvittävä omin päin. Onneksi kaikki työvaiheet olivat tuoreessa muistissa, ja kangaspuiden osien nimetkin jo varsin hyvin hallussa.

Pyöräspuissa alasidonnan nyörit sidotaan alaniisivarsista suoraan polkusiin. Palttinaa kahdella varrella ei siten kauaa nyörittänyt, ja pääsin odotuimpaan vaiheeseen, eli itse kutomiseen.

Nyt kelpaa testailla kaikessa rauhassa erilaisia kuteita ja harjoitella tasaista jälkeä ja eritoten tasaisia reunoja. Ensimmäiseen harjoitusmattoon käytin kirkonkaarimatosta ylijääneitä paksuja trikookuteita. Etenkin ohuen kangaskuteen testaaminen kiinnostaa, sillä haluaisin saada loimilangat kokonaan piiloon. Paksulla trikoolla moinen ei onnistu, ohuemmat kuteet käyttöön siis.

Palttinalla on hyvä harjoitella, katsellaan myöhemmin monimutkaisempia sidoksia näihin omiin puihin… Listalla on ainakin toimikas, kovin monimutkaisia sidoksia kun pyöräspuilla ei voi toteuttaa, sillä niisivarsien enimmäismäärä on neljä. Onneksi niilläkin pääsee jo pitkälle!

—

I have learned a new skill: how to weave.

Konnichiwa!

Viikon varrelta

Reissasin huhtikuussa pari viikkoa Japanissa: Kiotossa, Tokiossa ja Osakassa. Lankakaupoista ja kahvittelusta olen jo tehnyt omat postaukset, mutten malta olla kertomatta reissusta hieman muutakin.

Olin Japanissa nyt toista kertaa. Ensivisiitin tein marraskuussa 2013, jolloin olin Tokiossa parin päivän työmatkalla.  Se oli melkoinen pikadippaus uuteen maanosaan – tiesin jo silloin, että haluan palata Japaniin hieman pidemmäksi aikaa!

Mitä sitten jäi mieleen parin viikon kevätreissusta? Listasin viisi yksittäistä juttua:

1. Päällimmäisenä ehdottomasti sakura! Roihuvuoren kirsikkapuiston Hanami-juhlaa karkeloitiin vasta toukokuun puolivälin tietämillä, Japanissa kukkivista kirsikkapuista pääsi nauttimaan jo huhtikuun alussa. Ja niitä puita, niitä oli paljon!

2. Yksittäisistä kohteista mieleen painui erityisesti Kifune-jinjan pyhättö Kiotosta hivenen pohjoiseen. Vierailimme siellä illan jo hämärtyessä, eikä liikkeellä ollut juurikaan muita ihmisiä. Paikan sesonki on ymmärtääkseni ruska-aikaan syksyllä, joten perillä oli suorastaan autiota. Ihanan tunnelmallista siis, vähän sellaista Hayao Miyazaki meets Twin Peaks -osastoa. Illan kruunasi vielä pulahdus lämpöiseen veteen Kurama Onsenissa.

3. Pidemmät matkat taitoimme junalla, mutta lyhyempiä pätkiä tuli suhattua paljon bussilla. Monilla pysäkeillä oli metkat näytöt, jotka kertoivat monenko pysäkin päässä bussi on tulossa. Linjan 205 bussi saapuu pian! Onnistuimme myös jäämään joka kerta pois kyydistä oikealla pysäkillä, kiitos offline-karttojen.

Bussimatkat maksettiin joko kolikoilla (jokaisessa bussissa oli automaatti, jolla saattoi rikkoa rahaa, että oli antaa kuskille tasasumma) tai ICOCA-kortilla, joka osoittautui tosi näppäräksi. Paikallinen vastine HSL:n matkakortista, jolle on ladattu arvoa. Suosittelen!

4. Etenkin Kiotossa oli sateista ja ilmankosteus huipussaan. Kunnon kaatosateen kohtasimme onneksi vain kerran, mutta monena päivänä ilmoilla oli sellaista ”suihkepullosadetta”. Sateenvarjolle oli käyttöä, ja kaikkien kauppojen ja kuppiloiden ovella sateenvarjoteline (jos se puuttui, tarjolla oli pitkä ja kapea muovipussi, johon sateenvarjonsa saattoi pujottaa). Uusi tuttavuus puolestaan oli muovipussilla päällystetty paperikassi. Niitä näkyi kadukuvassa runsaasti, ja saimme itsekin moiset viritykset käsivarrelle keikkumaan.

5. Japanissa piisaa pilvenpiirtäjiä. Hissit kuljettivat meidät useamman kerran 52. kerrokseen. Näkymät olivat huikeat, mutta matkalla sai hieman nieleskellä – korkeus meinasi äkkiseltään tuntua korvissa. On myönnettävä, että kyllä siellä korkeuksissa ekalla kerralla puntti hieman tutisi… Toinen hissimatka meni jo enemmän rutiinilla, ja reissun viimeiset yöt nukuimme 35. kerroksessa. Vasemmanpuolinen kuva on näkymä huoneemme ikkunasta Osakassa.

Huh, oli kaikkinensa huikea reissu!

—

Japan, you took my heart!

Heippa helmikuu!

Viikon varrelta

Helmikuu on täällä, ja ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu! Sieltä se kevät saapuu… Vaan minne katosi tammikuu, 31 kokonaista päivää? En oikein ehtinyt edes neuloa, tammikuussa valmistui vain yksi pipo. Nyt on kyllä ryhtiliikkeen aika!

Piti oikein pohtia tammikuuta tarkemmin, viikkojen varrelle mahtui kaikenmoista mukavaa puuhaa:

  • Aloitin työväenopistossa kudontakurssin. Loimet on nyt luotu, ja olen jo oppinut hurjan määrän kudontatermistöä. Voihan niisiminen sentään!
  • Tutustuin uudistettuun Taito-lehteen. Sattuipa sopivasti, siinä oli paljon kudonta-aiheista sisältöä. Kaikkinensa lehti juuri minun makuuni, luin kannesta kanteen ja palaan sen pariin varmasti myöhemminkin. Onni to-del-la-kin elää käsityössä.

  • Kävin lankaostoksilla, ihanat kerät olivat sylissäni kuin ruusukimppu konsaan.
  • Vierailin ystävieni luona Siuntiossa. Tuli rätisi takassa ja läheisellä pellolla kirmasi pari nuorta hirveä, aivan kuin niillä olisi jo ollut kevättä rinnassa! Sain irtioton omasta arjesta ja tietokoneen ääreltä, mikä teki hyvää.

—

Welcome, february. The spring is almost here! ;)

Kuutosesta seiskaksi

Viikon varrelta

Kaksituhattaseitsemäntoista. Nyt tammikuussa tulee varppina ainakin pari erehdystä päivämäärää kirjoittaessa, mutta äkkiä sen oppii, että vuosiluku päättyykin numeroon seitsemän. Uusi vuosi, uudet kujeet, parasta juuri niin.

2017 on itselleni kolmas ”paluuvuosi” yrittäjänä. Aloitin työurani kymmenisen vuotta sitten freelancertoimittajana, kirjoitin ja kuvasin mm. Suosikkiin. Sittemmin työskentelin jokusen vuoden tiedottajana muiden palkkalistoilla, kunnes palasin yrittäjäksi vuoden 2015 alussa. Irtisanoutuminen vakituisesta työsuhteesta oli tietysti jännittävää, ja ehkä tilkkasen uhkarohkeaakin, mutta olen onnellinen, että uskalsin tehdä niin. Yrittäjyys on se oma juttu minulle, ja töitä on riittänyt mukavasti, mistä olen erityisen iloinen.

Tänä vuonna aion stressata vähemmän pikkuasioista, opetella ainakin yhden uuden taidon (neulakinnastekniikka on tässä vahvoilla), lukea paljon kirjoja (iso suositus: BookBeat), laittaa enemmän ruokaa ja kokeilla rohkeasti uusia reseptejä sekä käydä säännöllisesti urheilemassa. Ainakin kerran viikossa voisi olla ihan realistinen urheilutavoite, viime vuonna kun urheileminen jäi ihan liian usein kokonaan väliin.

Tarkoituksena on myös neuloa mahdollisimman paljon, mielessä on niin uusia ideoita kuin keskeneräisten töiden valmiiksi ahkeroimista. Listan päällimmäisenä on yksi säärystin jo valmistuneen kaveriksi sekä superpehmeän pitsihuivin viimeistely.

Paperisesta kalenterista olen luopunut, mutta seinäkalenterista sai viimein avata tammikuun aukeaman. Frankie Magazinen kauniin kalenterin tilasin jo syyskuussa, ja se saapui Australiasta lokakuussa. Ihanaa saada kalenteri käyttöön! Sen kuvat ovat niin hurmaavia, ettei yhtään haittaa, että talvisimmat kuvitukset koristavat kesäkuukausia. Australian vuodenajat kun ovat tietysti käänteisiä Suomeen verrattuna.

Siinä eniten käytetyssä eli sähköisessä kalenterissa puolestaan on jo mukavasti (työ)merkintöjä alkaneen vuoden ensimmäiselle neljännekselle, ja huhtikuussa lähden parin viikon lomareissulle Japaniin. Yrittäjänä lomailu onnistuu helpoiten silloin, kun on oikeasti poissa kotimaisemista ja sähköpostin ääreltä. Tarkemmat reissusuunnitelmat ovat vielä avoimet, sillä buukattuna ovat vasta lennot, mutta Japanin lankakauppatarjontaa olen toki jo hieman googletellut…

2017, toivon paljon ihania ja ikimuistoisia seikkailuja viikkojesi varrelle!

—

Welcome 2017. Let this be a good year!