Posts in Viikon varrelta

Kolmeen kertaan solmeiltu makrameekuusi

Viikon varrelta

Otin vielä ihan tämän vuosikymmenen loppumetreillä haltuun uuden käsityötekniikan, makrameen, alkeet. Sain Kädentaidot-messuilta Taito Etelä-Suomen osastolta makrameekuusi-tarvikepaketin, ja nyt joululomalla työkiireiden loputtua oli hauskaa syventyä uuden äärelle.

Kuusi oli mielestäni juuri sopiva ensimmäinen työ. Se koostuu pääasiassa helpoista kaksoistasosolmuista – henkilökohtaisesti treenasin niitä oikein urakalla, sillä silmäilin ohjetta aluksi ihan liian heppoisesti. Jokaiselle riville kuuluu kaksi kaksoistasosolmua, mutta tein niitä aluksi vain yhden. Se vääristi tietysti puun mittasuhteita, joten loin tarkemman silmäyksen ohjepaperiin. Kuusi purkuun ja aloitus alusta!

Toisella kertaa olin niin taitava, että tein kullekin riville puolitoista kaksoistasolmua. Vieläkin näytti hieman erilaiselta kuin esimerkkikuvassa, joten ei muuta kuin aloitus alusta. Milloinkohan opin, että usein ohjeet ihan oikeasti kannattaisi lukea huolella alusta loppuun asti ennen työhön ryhtymistä?

Onneksi kolmas kerta toden sanoi, ja kuusi valmistui viimein. Sooloilin tosin sen verran, että jätin alareunan langat roikkumaan vapaasti samanmittaisiksi leikattuina. Ohjeen mukaan kun keskimmäiset 12 lankaa olisi vedetty nippuun kuusen ”rungoksi”.

Solmujen tekeminen oli vaivatonta, kolme kertaa kuusen solmeiltuani osaisin tehdä seuraavan jo ihan ilman ohjetta… Myös alareunan kohosolmurivi syntyi helposti, sitä aloittaessani tosin kurkkasin varuiksi yhden ohjevideon Youtubesta, ettei taas menisi purkamiseksi.

Tämä kuusi ei varise, ja ilahduttaa varmasti myös monena tulevana jouluna.

Makrameekuusi-tarvikepaketti saatu.

—

My very first macrame project!

Kurssilla Hilmalassa

Viikon varrelta

Tasan viikko takaperin vietin mainion illan vapaakudontakurssilla Hilmassa, Helsingin Hietaniemessä. Hietsun paviljonki tarjosi mainiot puitteet nelituntiselle pirtakangaspuiden parissa. Puissa oli loimet jo valmiina, joten me kurssilaiset saatoimme aloittaa kutomisen oitis jahka olimme onnistuneet valitsemaan sukkulalle mieleistämme kudetta. Valinvaraa oli hurjasti – kokonainen seinä täynnnä ihania lankakeriä.

Kurssia piti Hilmalan perustaja Anu Jokela. Perusopastuksen ohella hän tarjosi vinkkejä värivalintoihin ja näytti myös monen monta inspiroivaa esimerkkityötä – niin kankaita kuin valmiita tuotteitakin.

Teimme jokainen kankaan, jonka reunat on myöhemmin tarkoitus ommella, joten kutoessa saattoi olla todella huoleton. Omasta työstäni aion tehdä koristetyynyn. Välillä työssä keikkui peräti neljä sukkulaa, raidoitin tyynykangasta täysin fiilispohjalta. Jossain vaiheessa Anu huomasi, että työssänihän on samaa värimaailmaa kuin tennareissani! Se oli hauska huomio, en ollut ajatellut asiaa itse. Inspiraatio tuli siis lähempää kuin arvasinkaan.

Välillä keitettiin kahvit, ja sitten taas jatkettiin. Tekeminen imaisi mukaansa ja kaikki työasiat haihtuivat mielestä täysin. Se oli ihanaa! Illasta tarttui matkaan myös useampi hyödyllinen jippo, nyt esimerkiksi tiedän, miten lanka kannattaa kieputtaa lastasukkulaan.

”Oikeat” kangaspuut ovat edelleen enemmän oma juttuni, mutta voisin kuvitella, että minulla olisi joskus pienet pirtakangaspuut ihan vaikka erilaisten värikokeilujen tekemiseen. Varokaa vaan, pirtakangaspuuinnostus on tarttuvaa sorttia! ;)

—

Weaving with rigid heddle loom – easy and fun. I was weaving @ Hilmala.

Kudonta-ajatuksia

Viikon varrelta

Tällä(kin) viikolla olen viettänyt monen monta tuntia kangaspuiden äärellä. Monet istuvat kudontaluokassa puiden edessä kuulokkeet korvilla, mutta minä tykkään kuunnella ajatuksiani. (Perjantaina tosin tein poikkeuksen, ja pistin kuulokkeisiin Hassisen konetta, Angus & Julia Stonea sekä Gaselleja).

Aloittaessani työväenopiston kudontakurssilla tammikuussa 2017 minulla ei ollut laisinkaan aiempaa kudontakokemusta. Ihan ensimmäinen kudontatyöni oli laudeliina puuvillapellavasta, sidoksena toimikas. Muistan tehneeni koko liinan pelkkää suoraa poljentaa. Olin täysin pää pyörällä erilaisista poljennoista ja niiden vaikutuksesta lopputulokseen, joten halusin ottaa varman päälle. Poljentaohjeet olivat ihan hepreaa. Ihan laudeliinan loppuun rohkenin kuitenkin kokeilla pätkän kärkipoljentaa ja koin ahaa-elämyksen. Poljennan logiikka aukeni!

Vieläkin välillä joku juttu saattaa etukäteen tuntua haastavalta, mutta kun pääsee itse puiden ääreen kokeilemaan, ei se olekaan vaikeaa.

Nyt kudontakokemusta on kolmen vuoden ajalta – matkan varrella vastaan on tullut monia oivalluksia. Listasin kudonta-aiheisen ajatuksia:

  • Aiemmin ajattelin, että kangaspuilla kudotaan mattoja. Piste. Näinhän ei toki ole, olen itsekin kutonut enemmän kaikkea muuta. Esimerkiksi villasta syntyy vaikka mitä ihanaa.

    Eikä luhalla aina paukuteta kovaa. Monissa töissä se vain tuodaan hellävaroen kankaansuulle.

  • Luhan ja muut kangaspuiden osat olen oppinut kuin varkain. Alussa en todellakaan tiennyt, mitä vaikka niisiminen tarkoittaa.

  • Jokaisessa työssä on oma ideaalitiheys. Jos kuteen lyö liian tiiviisti, tulee peltiä (kokemusta on!). Työ saa usein olla puissa yllättävänkin harva, se tiivistyy (eli kutistuu) kyllä kun otetaan puilta. Kannattaa tarkkailla läpi työn, että tiheys pysyy oikeana.

  • Väreistä ja niiden käytöstä voisi oppia loputtomasti lisää. Paras olisi, jos voisi tehdä pienen kokeilun / mallitilkun kangaspuilla värejä valitessaan. Toistaiseksi sellainen ei useinkaan ole mahdollista, mutta muutaman kerran olen jäljitellyt sidosta pahvinpalan ympäri.

  • Värit alkavat helposti elää omaa elämäänsä, kun langat sitoutuvat toistensa lomaan. Jos loimessa on vaikkapa kolmea eri väriä, saattaa joku niistä korostaa kudelangan sävyä – ja joku toinen taas himmentää sitä.

  • Näpit irti reunoista! Etenkin alussa sörkin reunoja herkästi ja kiristelin / löysäilin lankoja. Usein paras ja siistein lopputulos tulee, kun reunoihin ei koske laisinkaan. Senkus syöttää kudetta tasaisesti läpi työn. Tämä vaatii hieman harjoitusta ja luottoa omaan tekemiseen, ja toimii etenkin ohuiden materiaalien kanssa.

  • Mattojen kohdalla sörkkiminen on kuitenkin sallittua. Paksut kuteet kestävät käsittelyä, tykkään asetella etenkin trikookudetta oikein päin reunaan, vaikka se vähän tekemistä hidastaakin.

  • Rullasukkula on suosikkini. Etenkin kapeahkot työt etenevät mukavan nopsasti, eikä sukkulaa tarvitse laskea käsistä luhan liikauttamisen ajaksi. Ihanan kätevää, olin tosi innoissani kun opin tämän kudontatavan!

Tämän vuoden kudontatyöt työväenopistolla on nyt tehty, seuraava kudontavuoro minulla on tammikuun alussa. Onneksi kotona on kudontakehys, seuraava loimi syntyy siihen. Ja parin viikon päästä kohtaan pirtakangaspuut Hilmalassa, samoin joulun aikoihin tulee varmastikin kudottua jotain Mikkelissä, missä minulla on pyöräspuut…

__

Weaving is my favorite hobby!

New York, New York

Viikon varrelta

Vietin elo-syyskuun taitteessa reilun viikon New Yorkissa ystäväni Hannen kanssa. Reissumme oli huippuonnistunut – ihania paikkoja, ihanaa ruokaa, ihana keli. Ihan kesä vielä, monena päivänä (ja parina yönäkin) saimme nauttia hellelukemista. Kaikki sujui rennosti ja mukavasti ja arki Helsingissä unohtui, välillä piti ihan tosissaan miettiä, että mikä viikonpäivä onkaan. Eipä sillä, lomalla viikonpäivät saavatkin unohtua, mutta halusimme mennä katsomaan Beetlejuice-musikaalia oikeana päivänä…

Vietimme aikaa etenkin Brooklynin Williamsburgissa, missä myös majoituimme ystäviemme luona. Lähistöllä oli monen monta kivaa kuppilaa, ja hyvän kahvin ohella tuli nautittua myös useampi Brooklyn Lager. Kyseinen olut on suosikkiani, ja se valmistetaan juuri Williamsburgissa Brooklyn Brewery -panimolla, missä tietysti vierailimme.

Graffiteja, muraaleja ja muuta katutaidetta New Yorkissa on hurjan paljon. Aika usein tuli pysähdyttyä ottamaan kuva jostain hienosta teoksesta. Ja ettei taide olisi jäänyt vain kaduille, suuntasimme Beyond the Streets -katutaidenäyttelyyn. Huikea ja hurjan laaja näyttely oli sopivasti ”meidän kulmilla” Brooklynissa, pari tuntia kului ihan hujauksessa graffitien evoluution parissa.

Muita näyttelykohteitamme olivat muun muassa Solomon R. Guggenheim Museum sekä Whitney Museum of American Art.

Entä mitä olisikaan kaupunkiloma ilman lankakauppavierailua? Silkkaa hulluutta, mikäli asiaa minulta kysytään. Valitsin kohteeksi Purl Sohon, sillä oli tosi kivaa päästä vierailemaan liikkeessä, jonka meininkiä olen seurannut somessa pitkään. Tarjolla olisi ollut kaikenlaista ihanaa – tietysti lankaa, mutta myös kankaita, tarvikkeita, kirjoja, ohjeita… Hillitsin kuitenkin itseni suuremmilta ostoksilta, ihastelu ja inspiraation kerääminen saivat piisata, sillä olimme reissussa vain käsimatkatavaroin. Pienen matkamuiston sentäs valitsin, repussa on aina tilaa Purl Soho -kangaspussukan verran.

Minua kiinnosti myös Jenkkien kudontakirjatarjonta. Etsin monesta kirjakaupasta Crafts-osaston, mutta tarjonta oli yleisesti pienoinen pettymys: parempi kuin Suomessa, mutta silti varsin suppea. Pitänee tehdä pari tilausta netin kautta, sillä kaipaan hyllyyni ainakin Lindsey Campbellin Welcome to Weaving 2 -teosta (ykkösosa kokoelmassani jo on).

Toisaalta lienee hyvä, etten löytänyt kiinnostavia teoksia, kudontakirjat kun ovat yleensä aika isokokoisia ja painavia. Niissä olisi ollut roudaamista kotiin… Yhden heräteostoksen kuitenkin tein. Alanna Okunin The Curse of the Boyfriend Sweater: Essays on Crafting herätti kiinnostukseni oitis kun sen näin. En meinannut malttaa lopettaa kirjan selailua, joten opuksen ostaminen tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Reissuun mahtui myös monia ihania ruokaelämyksiä. Heti ensimmäisenä aamuna suuntasimme brunssille Julietteen. Williamsburgissa söin myös elämäni kreiseimmän pitsasiivun, vegaanisen Mac’s Reprise -pitsan täytelistaus näytti tältä: elbow macaroni, ground beef, mozzarella, cheddar, hot sauce. Makaroonia pitsassa, toimi! Makuelämyksen tarjosi Vinnie’s Pizzeria.

Mieleen painui myös ihana ilta Bushwickissa Koillis-Brooklynissa, missä herkuttelimme Union Pizza Works -pitseriassa. Baarien ja ravintoloiden lisäksi Bushwickissa oli lähinnä muraalein koristeltuja teollisuushalleja, kaikessa rujoudessaan pidin paikasta tosi paljon.

Illallispaikoista ehkä kaikkein mieluisin oli kasvisravintola The Butcher’s Daughter, Brooklynissa sekin (kyllä me välillä muuallakin käytiin!). Myös hampurilaisketju Shake Shackin Shroom Burger oli ehdottomasti testaamisen arvoinen. Ihan älyhyvä portobelloburgeri, saisipa Suomestakin samanlaisia!

Liikuimme usein metrolla, missä monen aseman nimestä tuli mieleen joku biisi. Huomaa kyllä, että New Yorkista on ammennettu populaarimusiikissa. Ja toki kuljimme paljon myös jalan. Yhden iltapäivän vietimme aurinkoisessa Central Parkissa, Brooklyn Bridgen puolestaan ylitimme sopivasti auringonlaskun aikaan. Puhelimen askelmittarin lukemat olivat aina päivän päätteeksi melkoiset.

Reissussa itseni yllätti ehkä eniten se, ettei missään ollut oikeastaan ruuhkaa, vaikka suurkaupungissa oltiinkin. Väentungoksen kohtasimme ainoastaan Times Squarella, missä pistäydyimme musikaalin jälkeen.

Tämä oli ensimmäinen kertani Amerikassa. Reilussa viikossa ehti nähdä mukavasti New Yorkia, ja vaikka kaupungissa varmasti piisaisi tutkittavaa loputtomiin, kiinnostaisi mahdollisella seuraavalla reissulla länsirannikko. Haaveilen jo käsityömatkasta Portlandiin Oregonin osavaltioon, missä on paljon aktiivisia neulojia ja lankavärjäreitä…

—

A trip to New York was my first time in America – hopefully not the last time! Next time I would like to travel to Portland, Oregon…

Alppiruusupuistossa

Viikon varrelta

Alppiruusut kukkivat tänä kesänä tosi komeasti. Teimme ystäväni Annakaisan kanssa viikonloppuna retken Haagan Alppiruusupuistoon täällä Helsingissä. Kahdeksan hehtaarin kokoiseen puistoon on alkujaan istutettu 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Puisto toimiikin myös yliopiston kasvinjalostuksen koealueena.

Retkellä tuli huokaistua ihastuksesta monen monta kertaa, näkymät olivat tosi kauniit. Pensaat ovat paikoin useamman metrin korkuisia ja kukat tosi isoja!

Lauantaille sattui sopivasti myös Knit in public -päivä, mikä olisikaan ollut parempi paikka neuloa kuin alppiruusupensaan katve!

Puistossa piisasi väkeä, mutta saimme pienen kiertelyn jälkeen mainion varjopaikan eväshetkelle. Auringossa olisi meinaan ollut jo tukalaa, sillä oli tosi helteinen päivä. Varjoisalla penkillä kelpasi herkutella eväsleivillä, ja sitten jaksoi taas kierrellä puistossa.

Pääsimme seuraamaan matkan päästä myös häitä – pari vihittiin keskellä puistoa. Aika ihanaa!

—

Rhododendron Park in Helsinki was totally amazing!

Väripohdintoja

Viikon varrelta

Tänä keväänä osallistun työväenopistossa kahdelle eri kudontakurssille. Yksi kudontatöistä on viitta – kutsun sitä taikaviitaksi. Koska kyseessä on kurssityö, päätimme loimilangat ja niiden värityksen yhdessä kurssilaisten kesken. Teimme yhteisloimen, josta jokainen sitten kutoo varaamansa pätkän omalla kudontaviikollaan.

Viittaan valitsimme kellertävää Esito-kampalankaa kahdessa eri sävyssä, loimi on kaikkinensa ihanan keväinen. Olen sen väritykseen tosi tyytyväinen, mutta kudelangan valinta tuntui silti haastavalta. Otinkin avuksi ”mallitilkut”, eli tein pahvinpalan ympärille pienet näytteet eri värivaihtoehdoista palttinaa jäljitellen. Minulla oli sopivasti Isagerin Tvinniä useammassa eri värissä kotona, se sopii vahvuutensa puolesta oivallisesti kuteeksi viittaan.

Oli mukava puntaroida hyvien vaihtoehtojen välillä. Tvinnin huono puoli onkin oikeastaan vain se, ettei valitsemaani violettia väriä saa ainakaan tällä hetkellä Suomesta. Odottelenkin nyt malttamattomana lankalähestystä Isagerilta Tanskasta…

—

I’m gonna weave a cape shawl. Choosing yarn is not that easy…

Hyvän mielen käsilaukku

Viikon varrelta

Ostin kauniin käsilaukun Amsterdamista jo lokakuussa, mutta jostain syystä sen käyttöönotto lykkääntyi vuodenvaihteen yli. Toisaalta, uusi vuosi, uusi laukku – ei lainkaan hullumpi yhdistelmä!

Merkki oli minulle jo ennalta tuttu, omistan pari muutakin Keecien pussukkaa. Ne ovat tuoneet iloa jo useamman vuoden ajan ja kestäneet käyttöä hienosti, nahka vain pehmenee ajan kanssa. Kaikkein kivointa niissä on kuitenkin ylläri sisäpuolella: kaikkiin laukkuihin on painettu joku kuva!

Uuden laukkuni nimi on Move Mountains, joten viime päivinä olen saanut ihastella somaa vuoristomaisemaa. Kyllä se vaan on siten, että pikkujutut ovat usein niitä kaikkein parhaita.

—

This leather bag always makes me smile!

Käsityö- ja muotoilukoulussa

Viikon varrelta 2 Comments

Aloitin tänä syksynä Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulussa. Kokoonnumme viikonloppuisin noin kerran kuukaudessa, tahti on mielestäni juuri sopivan verkkainen. Yhteensä koulu kestää neljä vuotta, ja sen jälkeen olisikin sitten käsityön taiteen perusopetuksen yleinen oppimäärä (ja monen uuden käsityötekniikan perusteet) plakkarissa.

Nyt ekana syksynä ohjelmassa on ollut tuotesuunnittelua ja huovutusta. Tein jo itselleni huopatossut, ensi viikonloppuna puolestaan huovutan huivin nunotekniikalla. Hauskaa kokeilla erilaisia huovutustekniikoita, ja samalla oppii myös siitä, mitä eroa on lyhyt- ja pitkäkuituisessa villassa.

Tossut halusin pitää simppeleinä. Jotain ”jujua” ne kuitenkin kaipasivat, joten päätin tehdä sisäpuolesta eri värisen kuin ulkopuolesta. Siinä oli tilkkasen haastetta ensikertalaiselle, mutta ihan mukavasti tossut lopulta onnistuivat. Matkan varrella vähän siis jännitti, että näkyisikö punertava villa paikoitellen vihertävän läpi. Ei näy, joten nappiin meni. Asiassa auttoi se, että molemmat käyttämäni villat olivat värjättyjä, joten ne huopuivat ns. samaan tahtiin. Muutamat meistä olivat valinneet sekä värjättyä että värjäämätöntä villaa, mikä aiheutti lisähaasteita työhön. Luonnonvärinen villa näet huopuu kaikkein parhaiten.

Tossut olisi voinut muokata puisen lestin ympärille, mutta minä käytin sellaisen sijaan omia jalkojani. Vaivasenluulla varustettu jalkateräni ei olisi leveyden puolesta mahtunut kapealla lestillä tehtyihin töppösiin. Nyt on juuri omiin jalkoihin tehdyt, todelliset custom made tossut!

Tossujen värityksen valitsin syksyisen luonnon mukaan. Käsityökoulu on Malmitalolla, ja vaihdan usein Malmille kulkiessani Oulunkylässä bussista junaan. Yhtenä lauantaiaamuna aseman pensaat olivat osin punertavia ja osin vihertäviä – syystossujen väritys oli sillä selvä! Valmiista tossuista mieleeni tosin tulee myös paprikatäytteiset vihreät oliivit… Vai onkohan minulla vain nälkä? ;)

Jokainen meistä koostaa sitten aikanaan portfolion tästä neljän vuoden matkasta. Olenkin tehnyt runsaasti muistiinpanoja, ja nyt huomaan, että myös tekovaihekuvat voisivat olla kivoja. Pitänee ottaa viikonloppuna kamera mukaan, sillä vaikka kuvaaminen helposti jää tekemisen viedessä mukanaan, osaa vaihekuvia kyllä arvostaa jälkikäteen.

Tähän mennessä olen tykännyt koulusta tosi paljon, vaikkei huovutus mikään lempparini olekaan. Kivaa tietää siitäkin perusteet, ja eri tekniikoita testatessa voi löytää juuri sen oman suosikin. Ensi keväänä ohjelmassa (vai pitäisikö sanoa lukujärjestyksessä) on ainakin kankaanpainantaa ja -värjäystä sekä ompelua. Ne kiinnostavat kovasti, mutta kaikkein eniten odotan tuftausta. Tulisipa sen aika pian!

—

I started Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulu (Taito Etelä-Suomi’s school of Craft and Design) this fall. We started with felting – that technique was new to me.

Menovinkki: Brodeerausnäyttely

Viikon varrelta

Kansallismuseossa on nyt loppuvuoden ajan tosi kiinnostava pop up -näyttely, esillä on Heikki Orvolan brodeerauksia. Orvola on yksi suomalaisen muotoilun isoista nimistä. Hänet tunnetaan etenkin työstään lasin ja keramiikan parissa, jokainen varmasti tietää Kivi-kynttilälyhdyn! Meilläkin kotona sellaisia nököttää tuossa ikkunalaudalla peräti neljä kappaletta…

Vähemmän tunnettuja helmiä ovat taiteilijan värikkäille kankaille käsin tekemät brodeeraukset, mainiota että ne ovat saaneet oman näyttelyn.

Her Masters Voice, 2003. Kuva: Indav Timo Kauppila

Orvola valmistui keramiikkataiteilijaksi 1968 ja aloitti välittömästi Nuutajärven lasin muotoilijana. Samalla hän kuitenkin menetti kosketuksen materiaaliin ja käsillä tekemiseen. Brodeeraukset astuivat mukaan kuvioon 1970-luvun alussa, koska Orvola halusi tehdä jotain käsin. Näyttelyssä onkin mukana teoksia usealta eri vuosikymmeneltä, tuorein työ on vuodelta 2013.

Minua kiinnostivat eritoten teoksissa käytetyt materiaalit, joten oli mukava päästä kuulemaan niistä avajaispäivänä Orvolalta itseltäään. Teokset on ommeltu trykkityykille, joka on kangas varsinaisen painettavan kankaan alla. Taiteilija paljasti, että hänen käyttämänsä trykkityykit ovat peräisin Finlaysonilta. Taustakankaiden kuviot ja värit ovat vaikuttaneet teosten sommitteluun ja värimaailmaan.

Lankana Orvola käyttää ohutta ompelusilkkiä, joten en lainkaan ihmettele, että yhteen teokseen on voinut mennä sata työtuntia. Siinä on saanut pistellä! Toisaalta Orvola korosti, että hänen mielestään tekeminen on lopputulosta tärkeämpi. Ommellessa huomaa käsityön meditatiivisen tehtävän.

Heikki Orvola toivoo, että näyttely herättäisi kävijöissä käsillä tekemisen tarpeen. Minulla sellainen jo on, joten näyttely kannusti palaamaan taas kirjontakokeilujen pariin. Ihan peruspistoilla eli laaka- ja ketjusilmukkapistoilla pääsee jo pitkälle. Teokset osoittivat, että langan suunnanvaihdoksilla saa aikaan yllättävän isoja efektejä. Se korostunee entisestään, jos käyttää yksisäikeistä lankaa, kuten Orvola vaikuttaa tekevän.

Ludvig XVI:n leikkikalut, 1987. Kuva: Indav Timo Kauppila

Näyttelyssä on yhteensä 58 teosta ja pop up -tilaan vieläpä vapaa pääsy. Kannattaa ehdottomasti käydä ihastelemassa huikean pikkutarkkoja kirjontatöitä! Näyttely on esillä 30.12.2018 asti.

—

Heikki Orvola’s embroidery @ The National Museum of Finland. 5 October–30 December 2018. The exhibition will be open in the pop-up facility of the National Museum of Finland. Free entry.

Kässäpussi fiiliksen mukaan

Lankaostoksilla Viikon varrelta

Kässäpussi, neulepussi, projektipussi… Hyviä termejä kaikki, ja itse pussukat vasta ihania ovatkin! Minulla on niitä useita erilaisia. Ajattelin esitellä kaksi suosikkiani, lempeän ja ärhäkän. Näiden välillä kelpaa valita neuletyön ja miksei oman fiiliksenkin mukaan.

Hempeä pussukka on peräisin Lontoosta. Piipahdin elokuussa kaupungissa työmatkalla, ja ennätin pistäytyä myös lankakauppa Loopissa Islingtonissa. Kaliko on valmistanut pussukan Loopille tilaustyönä, joten sen toista kylkeä koristaa kasviaiheisen painatuksen lisäksi lankakaupan logo. Päällinen on kasvivärjättyä (avokado!) luomupuuvillaa, vuori pellavaa.

Aika söpö matkamuisto, vaikka itse sanonkin!

Ostin Loopista myös täytettä pussukkaan: kaksi vyyhtiä huippupehmoista Woolfolkin merinovillalankaa.

Pussi on mielestäni niin kaunis, että viime viikot se on ollut esillä olohuoneessamme – ja pysynee siellä myös jatkossa.

Ärhäkkä pussukka puolestaan on kotimaisen Nova Melinan. Se tehtiin Helsingin Oulunkylässä tilaustyönä juuri minulle, joten olen valinnut kankaan kuosin itse. Tykkään ärtsystä ulkoasusta hurjasti. Myös laukun malli on osoittautunut erittäin toimivaksi, huomaa kyllä, että Nova Melina suunnitellut sen varta vasten neulojille. Sisällä on käteviä taskuja ja pussin suuaukon saa tarvittaessa täysin suppuun. Sisältö pysyy varppina tallessa, vaikkei vetoketjua olekaan.

Molemmat näistä pussukoista ovat myös sopivan pieniä: ne mahtuvat reppuun, vaikka olisivat täynnä lankaa.

—

A knitter can never have too many project bags, right?