Viime aikoina olen sekä neulonut että kutonut. Jatkoin työväenopiston kudontakurssilla (tietysti!), minkä lisäksi minulla on omat kangaspuut Mikkelissä. Kurssilla kudomme tänä keväänä pellavapyyhkeen sekä vapaavalintaisen työn pitsisidoksella, minulla on laukkukangas paraikaa työn alla. Mikkelin puissa puolestaan on 20 metriä mattoloimea, rakensimme kankaan viime viikolla. Sidoksena on palttina, joten räsymattoa syntyy – ajatuksissa on kutoa ainakin kiikkalainen matto.

Kankaan rakentaminen tuntui jo tosi helpolta, tämä oli nyt kolmas kerta, kun pistimme puut kudontakunton yhdessä vanhempieni kanssa. Loimea tukille kierrettäessä isä toimi loimenkiertäjänä, äiti loimen ohjaajana ja minä loimenpitäjänä.

Simppelin palttinasidoksen niisintä sujui hurjan helposti, eikä pirtaanpistelyssäkään kauaa vierähtänyt. Seuraavaan loimeen voisikin valita hieman monimutkaisemman sidoksen ja neljä polkusta kahden sijaan. Mutta yksinkertaisesta on hyvä lähteä liikkeelle – pikkuhiljaa aina lisää haastetta tekemiseen!

Yksi kymmenen metrin palttinaloimi Mikkelissä on jo kudottu. Minä tein siitä ennen joulua eteiseemme parimetrisen värikkään maton, kudonnasta myös innostunut äitini käytti lopun loimen. Täytyy sanoa, että olen eteisen matosta varsin ylpeä, sillä se on ensimmäinen aina loimen luomisesta lähtien täysin itse tekemäni matto.

I’m so addicted to weaving…

(Visited 318 times, 1 visits today)

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *