Posts by Saara

Multasormi kuittaa

Sormet mullassa 7.7.2016

Huhtikuussa kylvämäni siemenet ovat kasvaneet taimiksi ja jo ihan oikeiksikin kasveiksi. Krassit pääsivät parvekkeelle kesäkuun alussa. Ennen sitä ne muuttivat mehupurkin puolikkaista kattilaan ja asustivat viikon verran sisäikkunalaudalla. Sitten hennoin siirtää ne parvekkeelle, ja peliliike oli selvästi sopiva.

Krassien lehdet kasvoivat parvekkeella hurjasti (kts. postauksen kaikkein ylimmäinen kuva), mutta kesäkuun puolivälissä tuli takaisku – yhtenä päivänä lähes kaikki lehdet olivat täynnä reikiä! Olin niin pöllämystynyt näkemästäni, että unohdin ottaa valokuvan. Sen sijaan leikkasin vioittuneet lehdet veke.

Hyökkääjiksi paljastuivat kaaliperhosen toukat, joita vastaan yhä taistelen. Toukkia olen noukkinut lehdiltä sitä mukaan kun olen niitä kohdannut, mutta kasvi on kärsinyt kokonaisuudessaan. Uusia lehtiä syntyy kyllä, mutta ne ovat tosi pieniä. Jospa mullan lisäys ja lannoitus auttaisi… Lähiviikkoina selvinnee, jääkö kaunis kukkiva krassi vain haaveeksi tämän kesän osalta!

Aion tosin harkita vielä jotain syksylläkin menestyvää krassilajiketta, jos toukat voittavat tämän erän.

Pelargonioita parvekkeellamme on kasvanut kaikkina kesinä. Tänä vuonna sateinen alkukesä on vaikuttanut niiden ulkoasuun, rankkasateet veivät mukanaan lähes kaikki kukat. Lisää on kuitenkin luvassa, sillä nuppuja pukkaa melkoisella tahdilla. Hyvä niin!

Ruohosipulille ja sitruunamelissalle kuuluu myös oikein hyvää. Kumpikaan ei ole ollut moksiskaan runsaasta kastelusta (=sateesta). Kyseisellä kaksikolla on myös parvekkeen kauneimmat ruukut, ruohosipuli kasvaa vanhassa emalimukissa ja sitruunamelissa värikkäässä kattilassa.

Parvekejengin uusin jäsen on auringonkukka. Kyseessä on noin puolimetriseksi kasvava lajike, itseni korkuiset kukat kun olisivat pienellä parvekkeellamme varsin hupaisa näky…

Kaikkinensa puutarhahommat ovat olleet ihanan rentouttavia. Tuntuu, että unohdan kaikki murheet sillä hetkellä kun astun parvekkeen kynnyksen yli. Ensikertalaiselle on myös palkitsevaa, että vaikka kaikki kylvämäni siemenet eivät itäneetkään, niin mikään ei epäonnistunut täysin. Meinaan, että jos minulla ei olisikaan yhtään auringonkukkaa tai krassia, kumpaisenkin siemenistä iti siis noin puolet.

Ps. Basilika on kasvanut sisäikkunalaudalla to-del-la hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Sain odotella suorastaan viikkokaupalla, että taimiin oli viimein kasvanut kuusi lehteä, joista latvoin ylimmät pois. Kasvupaikan pitäisi selvästikin olla sekä lämpimämpi että valoisampi. Pitänee tehdä hieman tuotekehitystä ensi vuotta silmällä pitäen.

—

Gardening, I love it!

Kahvittelua Käpylässä

Kahvittelua 5.6.2016

Keli viileni tuntuvasti, muttei liikaa – viikonloppuna on saattanut kahvitella ulkosalla useampaankin otteeseen. Lauantaina suuntasimme Käpylän kiskalle ja tänään joimme iltapäiväkahvit Kahvila Siilin pihalla.

Ennen join aina ihan tavallista kahvia maidolla, nykyisin vakkaritilaukseni on cappuccino. Käpylän kiskalta (Pohjolankadun päässä, ykkösen ratikan päättäriä vastapäätä) saa hyvää kahvia hyvään hintaan, kupillinen cappuccinoa maksoi 2,50 €. Useissa paikoissa suodatinkahvikin maksaa enemmän, mutta kiskalta saakin laatua hinnan kustannuksella. Kaikkein parasta on kuitenkin se, että meiltä kotoa ei ole kiskalle edes puolta kilometriä. Rentoa menoa ja persoonallista palvelua ihan kotikulmilla, pidän!

Lippakioskin kohtalohan oli keväällä vaakalaudalla, mutta tarina sai onnellinen lopun. Joukkorahoituskampanja ylitti minimitavoitteen muutamassa päivässä, ja kiskaa pyörittäneellä kolmikolla oli koossa rahoitus kioskin ostamiseen. Osallistuin itsekin kampanjaan, kioskitoiminnan jatkuminen on huippujuttu. Käpylän kesä olisi huomattavasti tylsempi ilman lippistä.

Kahvila Siili puolestaan on Käpylän toisella laidalla (Ilmattarentie 8 C), ja yleisolemukseltaan huomattavasti lippakioskia fiinimpi. Miljöö sekä sisällä valkoisessa puutalossa että sen pihalla on ihana ja kaikki yksityiskohdat mietittyjä. Hinnat ovat keskustan luokkaa, cappuccino oli 3,80 € ja porkkanakakkupala peräti 5,90 €. Kokonaisuus oli kyllä herkullinen, mutta varsin suolaisen hintainen etenkin kakun osalta. Niin mukava paikka kuin Siili onkin, tulee siellä vierailtua etupäässä vain eritystilanteissa, kuten kesävieraiden kera.

Tänään kävimme ”vain” korkkaamassa omalta osaltamme Siilin kesäkauden 2016. Siilin pihalla tarkeni hienosti villatakissa ja Bowie-huivissa, ja oli mukava fiilistellä ulkosalla ilman ruuhkaa. Viime kesänä kun kävi pari kertaa niin, että kahvila ja sen piha olivat molemmat aivan täynnä asiakkaita – emme mahtuneet enää sekaan.

Ja kahvista puheen ollen, sitä saa Käpylästä nykyisin muutamasta muustakin paikasta. Muutin Käpylään ensimmäisen kerran vuonna 2009, ja silloin tuntui, ettei kulmilla ollut kahvilan kahvilaa. Sittemmin ABC:n kahvio on muuttunut Kahvibaariksi, Amerin vanhalle kulmalle on auennut Checkpoint Café, osoitteessa Koskelantie 56 toimi ensin Cafe Kumma ja nyt kahvila-kasvisravintola Cafe Sose…

—

There are two special summer cafés at Käpylä: Käpylän kiska and Kahvila Siili.

Kalajuttuja

Viikon varrelta 4.6.2016

Olen kalamiehen tytär, ja kalastanut vuosien varrella silloin tällöin itsekin. Lapsena osallistuin useampiinkin pilkkikilpailuihin, ja joskus pääsin jopa mitalisijoille asti. Olisikohan palkintolaatta vielä tallessa vanhempieni luona?

Nykyisin nappaan saaliin useimmiten kalatiskistä, joten edellisestä onkireissusta on jo aikaa. Innostuin silti suunnattomasti bongatessani sähköisen kalastusoppaan nimeltä Ottiopas. Tänä kesänä on päästävä kalaan, se onnistunee viimeistään mökkireissun yhteydessä Puulalla. Jos ei muuta, niin katiska järveen!

Edellisen kerran kävin kokemassa katiskoja viime kesän mökkireissulla. Silloin saaliiksi tuli monen monta ahventa, jotka päätyivät heti tuoreeltaan savutuspönttöön. Nam!

Kalaruokia ajatellen suosikkikalani on lohi, se maistuu niin kalasopassa kuin sushissakin. Vaikka saalista on aina mukava ja palkitseva saada, on kalastuspuuhissa parasta se itse tekeminen. Saalista tulee jos on tullakseen.

Kalastustavoista virvelöinti ei minua kiinnosta, mutta mato-ongintaa olisi metkaa kokeilla pitkästä aikaa. Ongen kera järvellä aurinkoisena kesäiltana kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, etenkin kun kestosuosikkini pilkkiminen on nyt poissuljettu vaihtoehto.

Kalat kuuluvat tämänhetkiseen arkeeni myös kankaisessa muodossa. Nämä mainiot pussukat tilasin viime kesänä Espanjasta, esikuvansa polskivat maailman merillä. Oman Don Fisher -parveni keskimmäinen vonkale kätkee sisäänsä puuterin ja huulipunan, pienin polskii avainten kera ja isoin on varsinainen meikkipussini.

–

Don Fisher Bonitos – handmade in Spain and totally irresistible!

Puikoilla juuri nyt

Itse tehtyä 31.5.2016 4 Comments

Minulla on yleensä useampi neuletyö tekeillä yhtäaikaa. Osa on sellaisia, että niitä neuloessa pitää seurata tarkasti ohjetta, jolloin tekeminen on helpointa kotosalla – etenkin jos ohje on paksussa ja painavassa kirjassa. Kotona omassa rauhassa on myös helpointa seurata ohjetta riittävällä tarkkuudella – olen niin pikkutarkka, että virheet neulepinnassa ärsyttävät. Käsityön jälki saa toki jossain määrin näkyä, mutta ei ole kerta eikä kaksikaan kun olen purkanut työtä kerrostolkulla huomattuani virheen vasta jälkikäteen…

Tällä hetkellä tekeillä on muun muassa pieni peitto sekä muhkea kaulahuivi. Etenkin peitto on älyhelppo neulottava, joten sitä voisi tehdä melkein missä vain. Kumpaankin reunaan kuusi silmukkaa oikeaa, muuten helmineuletta. Ohje kokonaisuudessaan täällä. Lankana on vanha tuttu Beiroa, kyseisen peiton neulomisesta kirjoitin jo aiemminkin.

2016-05-31 Henkinen mummo — Naapuruston lapsilta oli unohtunut liidunpätkä ulos, en malttanut olla koklaamatta sitä.

Gather-huivia tehdessä pitää seurata tarkemmin sitä, missä kohdassa ohjetta on menossa. Ohje on minulla pdf-muodossa, joten olen kirjannut siitä pätkiä paperille kun olen neulonut esimerkiksi junassa. Toki ohjetta voisi tihrustaa vaikkapa puhelimen näytöltä, mutta paperinen versio on paras. Siihen saa myös helposti merkattua neulottujen kerrosten määrän, tukkimiehen kirjanpito ei petä koskaan.

Päävärinä huivissani on Hedgehog Fibres Sockin sävy Night Ride ja tehostevärinä Madelinetoshin Tosh Sock, sävy Leopard. Tehostevärin hankin Lontoon Loopista, ja täytyy tunnustaa, että ostin sen vahingossa Tosh Merino Light -vyyhdin sijaan. Pääni oli ihan pyörällä kaikista huikeista langoista, ja Madelinetosh-vyötteet näyttivät äkkivilkaisulla ihan samanlaisia.

Huomasin erheeni vasta Suomessa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin – Sock sopii tähän huiviin jopa Merino Lightia paremmin.

Viime aikoina olen neulonut etupäässä englanninkielisistä ohjeista, ja neulesanasto alkaakin olla hienosti hallussa. Enkku-ohjeiden seuraaminen tuntuu niin luonnolliselta, etten ole edes suomentanut niitä kirjatessani ohjeenpätkiä ylös. Langankierto tuplana on double-YO, eikä mikään 2 x LK! Kun on tottunut yksiin lyhenteisiin, tuntuisi hullunkuriselta käätää niitä kieleltä toiselle.

—

In progress: Beiroa Blanket and Gather Shawl.

Ikkunalaudalla vihertää

Sormet mullassa 20.5.2016

Tänä keväänä hankin ensimmäistä kertaa ikinä kasvien siemeniä. Kipinä siementen kylvämiseen heräsi viime kesänä Tallinnassa. Istuin ravintola F-hooneen terassilla ja ihastelin viereisessä kukkalaatikossa runsaana kasvavaa krassia. Sen muhkeiden lehtien seassa oli voimakkaan oransseja kauniita kukintoja.

Näky kummitteli mielessäni koko talven, ja kevään tullen päätin käydä tuumasta toimeen. Samalla vaivalla (ja multaostoksilla) oli järkevää kylvää jotain muutakin, joten valikoin taannoisilta kevätmessuilta mukaani myös basilikaa ja auringonkukkaa.

Krassit ja basilikat kylvin huhtikuun puolivälissä. Mistään suuroperaatiosta ei ollut kyse, sillä kasvien ”loppusijoituspaikka” eli parvekkeemme on varsin pikkuruinen. Sen takia multaostoksillakin hieman hymyilytti – muiden lappaessa ostoskärryihin suuria 40 litran säkkejä minä yritin etsiä mahdollisimman pientä multapussia. Kuutisen litraa oli omiin tarpeisiini aivan riittävästi.

Istutuksia on siis muutama mehutölkillinen, esimerkiksi pensaskrassia kasvaa viiden taimen rypäs, ja se lienee juuri sopiva määrä parvekkeemme nurkkaan. Sekä krassin että basilikan siemenet itivät nopeasti, ensimmäiset sirkkalehdet olivat näkyvillä muutamassa päivässä. Etukäteen en olisi muuten ikuna uskonut, että taimien kasvun seuraaminen voi olla niin mielenkiintoista puuhaa!

Tökkäsin multaan myös kaksi alkuvuodesta saamaani lyijykynää. Sprout-kynien päässä on pyyhekumin sijaan pieni kotelo, joka sisälsi kehäkukan siemeniä. Varsin hauska idea, joten nappasin ilolla mukaani kaksi kynää, kun sellaisia minulle työtapaamisessa tarjottiin.

Sinänsä onni, että sain kyniä kaksi, sillä vaikuttaisi siltä, että vain toisen sisältö lähti kasvuun. Emalimukissa napottaa kolme vartta, saas nähdä miten niiden kasvu etenee.

Ikkunalaudalla kasvaa myös jo viime keväänä istuttamani chili. Sen saimme valmiina taimena chilinkasvatusta harrastavalta tuttavaltamme. Vuoden mittaan chili ehti kasvaa jo melko korkeaksi, mutta se oli niin hontelo, että leikkasin sen hiljattain noin 10 sentin korkeudesta poikki.

Hetken ennätin jo katua koko leikkausoperaatiota, sillä ensimmäiseen pariin viikkoon kasvissa ei näkynyt lainkaan elonmerkkejä. Sitten se kuitenkin alkoi versoa uutta kasvustoa, ja kasvaa nyt huomattavasti aiempaa tuuheampana ja kauniimpana.

Nyt odottelen, että taimet vielä vahvistuvat, ja sitten onkin aika valita niille sopivat ruukut parvekkeelle istuttamista varten.

—

I planted some seeds: basil, cress, sunflower and marigold!

Mustaa Malabrigoa

Lankaostoksilla 7.5.2016

Suunnitteilla on jälleen uusi huivi. Minulla on useampikin värikäs huivi (ja pari keskeneräistä), joten hillitsin itseni viimeksi Snurressa ja ostin neljä vyyhtiä mustaa huivilankaa! On jo korkea aika neuloa yksivärinen huivi, joka on sitten helppo yhdistää värikkäisiin vaatteisiin.

Olen enemmän kuin tyytyväinen värivalintaani – siitäkin huolimatta, että Malabrigon Baby Silkpaca -langan värikartta on huikea. Snurren verkkokaupassa näyttäisi olevan vielä muutamaa väriä jäljellä, minä sain viimeiset mustat vyyhdit.

Lanka itsessään vaikuttaa mahtavalta, Baby Silkpaca on 70 % alpakkaa ja 30 % silkkiä. Kerin tänään ensimmäisen vyyhdin, ihanan ohutta ja pehmoista. Enää uupuu sopiva ohje, joten aivan kuten Snurren sivuillakin sanotaan: Nyt on vain löydettävä oikea huivimalli!

Pitsistä en niin välitä, mutta jotain tekstuuria huiviin voisi tulla. Googlaus alkakoon.

—

Malabrigo Baby Silkpaca, oh what a lovely yarn!

Hurjan hieno puikkorulla

Viikon varrelta 6.5.2016 2 Comments

Vierailin viime viikolla Loop-lankakaupassa Lontoossa, ja puodista tuli tosiaan hankittua muutakin kuin lankaa. Oli mahtavaa saada vielä lankojakin konkreettisempi muisto tuosta huikeasta kaupasta – ja kyllä itselleen voi vähän tuliaisia ostaa, eikös voikin! ;)

Valinta oli selvä heti tämän pikkulintujen koristaman puikkorullan nähtyäni. Lintuja oli erivärisiä, mutta nämä neonpinkit silkkipainetut lintuset suorastaan huusivat (tai visersivät) nimeäni. Aiemmin sukkapuikot ovat asustaneet käsityölaatikossani, mutta nyt saan ne mukavasti järjestykseen koon mukaan. Ja samalla samannumeroiset puikot pysyvät näppärästi yhdessä.

Puikkorulla-termi on kyllä omaan korvaani vähän hassun kuuloinen, mutta sinänsä aivan passeli suomennus englannin needle roll -sanaparille. Jostain syystä tulee rullasta heti sushi mieleen!

Englannissa painettu ja ommeltu rulla on Miesje Chaferin käsialaa, ja se on valmistettu eritoten Loop-kauppaa ajatellen.

Rullaan saisi helposti myös pitkiä puikkoja, mutta ne taidan säilyttää jatkossakin Karhulan lasipurkissa. Sukkapuikot ja pienet pirteät linnut ovat juuri sopiva yhdistelmä!

—

My brand new needle roll is made in England by Miesje Chafer.

Lankakaupoilla Lontoossa

Lankaostoksilla 4.5.2016

Viime viikolla toteutin haaveeni ja matkustin lankakaupoille Lontooseen. Olen vieraillut kaupungissa useamman kerran aiemminkin, joten ”pakolliset nähtävyydet” on koluttu jo takavuosina. Tällä kertaa ohjelmassa oli vain kiireetöntä hengailua, kahvittelua, kivoja ravintoloita ja niitä lankakauppavierailuja!

Ensimmäinen lankakohde oli Loop. Angel-metroaseman läheisyydessä sijaitseva puoti oli juuri niin ihana kuin olin etukäteen aavistellutkin. Soma voisi olla sopiva sana tätä kauppaa kuvaamaan: kauniisti koristelu näyteikkuna, lautalattiat ja hyllyt täynnä ihanuuksia. Loop on Brooklyn Tweedin lippulaivamyymälä Euroopassa, joten minulla oli jo etukäteen ostoslista valmiina: 9 vyyhtiä Loftia. Värejä en kuitenkaan ollut miettinyt valmiiksi, joten valinta otti aikansa. Onneksi lomalaisella ei ollut hoppua!

Ihastelin kaikessa rauhassa myös muun tarjonnan, esillä oli kirjoja, pussukoita, puikkoja, kirjontalankoja… Loft-vyyhtien lisäksi kangaskassiin pakattiin vähän muutakin (sinänsä hyvä, että ostossuunnitelma oli valmiina, koska Loopista olisi voinut ostaa kaiken), mutta niistä lisää tuonnempana – samoin kuin siitä, mitä uusista langoistani syntyy.

I Knit London puolestaan oli pienehkö pettymys. Etukäteen olin katsellut etenkin Waterloossa sijaitsevan kaupan itse värjättyjä I Knit or Dye -lankoja, mutta niissä oli monessa mukana metallin sävyjä, jotka olivat itselleni ehdottomasti liikaa. Myöskään baarikaappi liikkeen perällä ei tehnyt vaikutusta – olimme ystäväni kanssa ainoat asiakkaat, ja olisi tuntunut ihan pöhköltä tilata pullollinen olutta (niin hyvä yhdistelmä kuin neulominen ja yksi olut onkaan). Sohva oli kyllä kutsuva, mutta se oli miehitetty kahden pikkukoiran toimesta, joten jatkoimme suht nopeasti matkaa.

Loopin ohella Lontoon ihanimman lankakaupan tittelistä kisaakin Knit with attitude. Sympaattinen puoti sijaitsee Hackneyssä, minne köröttelimme punaisella kaksikerroksisella bussilla. Vierailumme ajoittui lauantaille (30.4.), jolloin sattui olemaan myös Yarn shop day 2016. Itselläni moinen erikoispäivä oli mennyt täysin ohi, joten sen kunniaksi järjestetty suklaakakkutarjoilu oli makoisa yllätys.

Oli mahtavaa kohdata viimeinkin Wool and the Gang -lankoja, sillä olen ihastellut niitä Instagramissa monet kerrat. Olen tilannut suht paljon lankaa netistä, mutta on aina eri juttu päästä ottamaan tuntumaa omin käsin ja nähdä värisävyt livenä. Kaikkein parasta KWA-puodissa oli kuitenkin sen pyörittäjä, Norjasta lähtöisin oleva Maya. Sympaattinen nainen ehti kertoa monta tarinaa kakunsyönnin lomassa.

Samoissa tiloissa tämän lankakaupan kanssa toimii Of Cabbages & Kings – galleria, joten lankojen ja käsityötarvikkeiden lisäksi tarjolla oli runsaasti koruja ja printtejä.

Hotellimme oli Islingtonissa Angel-metroaseman läheisyydessä (Loop-lankakaupan sijainti saattoi hieman vaikuttaa hotellin valintaan…). Kävelymatkan päässä oli paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita. Eritoten tykkäsin The Breakfast Clubista, joka sijaitsi Camden Passagella ihan Loopin lähellä, ja vappulounaan nautimme kasvisravintolassa nimeltä The Gate (Ullalle kiitos suosituksesta!).

Reissun parhaan Gin & Tonicin tarjosi Casa Blue Brick Lanella, cappuccinoja puolestaan tuli nautittua niin monta, että laskut menivät sekaisin.

—

Yarn shopping in London: Loop, I Knit and Knit with attitude. Awesome!

Lomasukat

Itse tehtyä 8.4.2016

Palasin reilu vuosi sitten yrittäjäksi. Olen ollut päätökseeni supertyytyväinen, mutta vakkariduunista irtisanoutumisen jälkeen työ- ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt välillä olemattomiin. Viime lauantaina asetin kuitenkin sähköpostiini lomavastaajan ja suuntasin Kuusamoon.

Kuusi päivää mökkielämää Konttaisenrannassa Rukan läheisyydessä tekivät kutaa. Murtomaahiihtoa, saunomista, tähtitaivaan tuijotusta, lettukestit, lumilautailua, vierailu Myllykoskella, lisää saunomista – ja tietenkin neulomista!

Olin pakannut mukaan kaksi vyyhtiä Kerästä ostamaani Vuorelman Vetoa, herkullisen väristä sukkalankaa. Suunnitelmissa oli raitasukat, ja juuri sellaiset syntyivät. Käsialani on helposti suht löysä, joten kolmosen puikoilla yhteensä 40 silmukkaa oli sopiva määrä. Sukat syntyivät nopeasti ja raitakerroksetkin täsmäsivät juuri passelisti terän pituuteen (kukin raita on neljä kerrosta korkea, resoriin tuli kahdeksan kerrosta).

Vain lankojen päättely jäi tekemättä, sillä neula unohtui kotiin. Viimeistelyä vaille valmiit sukat siis!

—

Striped wool socks, made by me on a holiday in Kuusamo, Finland.
Yarn: Vuorelman Veto

Tahroja paperille

Itse tehtyä 31.3.2016

Osallistuin eilen Papershopin leimasinpainantatyöpajaan. Koristelimme paperia ja lahjakasseja erilaisia esineitä ja hedelmiä ja juureksia leimasimina käyttäen. Leimasintekniikka vei mennessään, erityisesti innostuin perunoiden käytöstä! En muista askarrelleeni perunoiden kera edes ala-asteella, onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä kokeilla perunapainantaa.

Työpajan aluksi jokainen osallistuja kertoi etunimensä ja suosikkijäätelönsä (murueskimo!), ja siitä se ajatus sitten lähti… Moni mainitsi herkullisen irtojäätelömaun, joten tötterö oli selkeä valinta painannan aiheeksi. Vohvelin ja tötterön sai helposti muotoiltua perunasta mattoveitsen avulla.

Haasteena olikin lähinnä levittää perunaan sopiva määrä akryyliväriä. Paperille painettaessa kannattaa siis valita akryyli- tai akvarellimaali, kankaalle tekstiilivärejä. Itsepainetut keittiöpyyhkeet houkuttelisivat, samoin kangaskassi omalla kuosilla. Ihan ekana taidan silti jatkaa painamisharjoituksia paperille, kesällä on tiedossa useammatkin juhlat, joihin voisin tehdä onnittelukortit itse.

Perunan lisäksi eilen painettiin sitruunalla, paprikalla, kuplamuovilla, puisilla napeilla, lasisella kynttilänjalalla… Testissä oli myös narun ja kaulimen yhdistelmä, narua voisi keiputtaa myös ison tulitikkurasian ympärille.

En malttanut olla kokeilematta myös valmiita kirjainleimasimia, mutta niiden käyttäminen tuntui fuskaukselta. Aika oli kuitenkin eilen rajallinen, samoin perunoiden määrä, joten valmiit kirjaimet olivat passeli kompromissi. Jos tekstiä haluaa, niin sitä voisi tietty tehdä myös pensselillä.

Jäätelötötteröiden kaveriksi taiteilin sateenvarjoja ja ruutuja. Illan antiin olen tosi tyytyväinen, Papershopin tilat olivat kotoisat ja meitä osallistujiakin juuri passeli määrä. Tarkka määrä jäi laskematta, mutta arvelisin meitä olleen kymmenkunta. Vaikka itse keskityin perunapainantaan, niin pääsin näkemään muiden tuotoksia erilaisin välinein toteutettuna, se myös oli mukavaa.

Kaikkein parasta illassa oli kuitenkin se, että painanta imaisi mukaansa ja kaikki muut ajatukset kaikkosivat mielestä. Kaksi ja puoli tuntia meni hujauksessa, oli vain akryyliväriä potussa, paperilla ja vähän sormissakin!

—

Stamping with potatoes – easy and fun!