Posts in Neulottua

Kirjoneulekauluri

Instagramia selatessa tuli hiljattain vastaan niin soma kauluri, että tiesin välittömästi neulovani itsekin sellaisen. Kacey Herlilyn Palm Springs Cowl ihastutti myös nimensä puolesta, sillä se toi mieleeni mainion ja juuri sopivasti kreisin Palm Springs -elokuvan.

Valitsin kirjoneulekauluriin samaa lankaa kuin aiemmin tänä syksynä neulomaani briossikauluriin. Siis Madelinetoshin Tosh Merino Lightia mustana ja neonvärisenä.

Kirjoitin briossikaulurinkin kohdalla siitä, kuinka neonvärinen lanka rytmittyy tosi kauniisti. Piñata Pop on kuin tehty juuri kaulureita varten!

Kirjoneuleessa oli selkeä mallikerta, ja silmukkamerkit tekivät sen seuraamisesta tosi helppoa. Joka toisella kerroksella neulottiin pelkkää mustaa, joten etenkin ne kerrokset etenivät huippunopsasti. Eikä koko kaulurinkaan tekemiseen monta iltaa kulunut.

Lopputulos on ohut ja pehmoinen – ja ennen kaikkea mielestäni huippusoma. Kastelu ja pingotus viimeistelivät kaulurin, joka pääsi heti käyttöön.

More cowls, please! This is Palm Springs Cowl by Kacey Herlily.

Milburn-myssy

Ystäväni Heidi toivoi itselleen pipoa, ja lupasin hänelle sellaisen neuloa. Kävimme yhdessä vähän toiveita läpi, jonka jälkeen osasin antaa muutaman lankasuosituksen. Heidin valinta oli Sandnes Gardin Alpakka Ull (65 % alpakka ja 35 % villa) hempeän vaaleanpunaisena eli sävyssä 3511 pudder.

Ohjeen sovelsin omasta päästä, tein matkan varrella hieman muistiinpanoja – näistä hyvinkin on iloa myös muille!

Loin 80 silmukkaa 5 mm:n pyöröpuikoille ja neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria noin 8 senttiä. Oikeat silmukat neuloin kiertäen eli takareunasta.

Resoriosuuden valmistuttua käänsin työn, jolloin resorista sai sen kauniimman puolen näkyviin. Käännöksen tein German short row -tekniikalla. Nimi on aikamoinen, mutta tekniikka itsessään älyhelppo, ja käännöskohdasta tulee tosi siisti. Kurkkaa ohjevideo vaikkapa täältä.

Sitten neuloin sileää neuletta 18 senttiä, sillä toiveissa oli varsin syvä myssy. Lopuksi vielä kavennukset, joita lähestyin rennolla otteella:

  1. kavennuskerros: Neulo noin 10 silmukan välein kaksi silmukkaa oikein yhteen.
  2. kavennuskerros: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen jokaisessa kavennuskohdassa siten, että yhdistät edelliskerroksen kavennetun silmukan ja sitä edeltävän silmukan. Kavennukset kun kaartuvat hieman oikealle.

Jatka kavennuksia joka kerroksella samaan tapaan kunnes jäljellä on enää muutama silmukka. Itselläni taisi olla kuusi silmukkaa jäljellä, kun katkaisin langan ja vedin sen silmukoista läpi.

Mielestäni pipo kaipasi vielä tupsua, joten askartelin sellaisen. Edelliskerrasta olikin jo melkoisesti aikaa!  Lankaa pipoon kului noin puolitoista kerää, joten tupsumateriaalia jäi mukavasti. Lisäsin mukaan myös hieman mustaa lanka kontrastia antamaan. Saas nähdä, tykkääkö Heidi tupsusta, se on onneksi tosi helppo napata irti, jos niin haluaa – kiinnitin tupsun rusetilla pipon sisäpuolelle.

Ja resorin käänsin noin 6 sentin kohdalta, pari senttiä jäi piiloon, jolloin käänteestä tuli vieläkin somempi.

Pipolla pitää tietysti olla nimi, tästä tuli Milburn. Katsoin näet neuloessani Sex Education -sarjaa, jonka päähenkilönä viilettää Otis Milburn.

Milburn hat, so simple and beautiful!

Kaunein kauluri

Toisinaan lankavyyhdin nähdessään tietää oitis, mitä siitä haluaa neuloa. Ihastelin Madelinetoshin neonväristä vyyhtiä jo alkusyksystä Snurressa, mutta silloin en vielä tarttunut siihen. Oli meinaan varsin ärhäkkä ilmestys. Vyyhti sekä neuleidea jäivät kuitenkin mieleen kummittelemaan, ja seuraavalla kerralla kiusaus oli ylittämätön.

Valitsin Piñata Pop -neonvärin kaveriksi mustaa, ja toteutin haaveilemani kainostelemattoman briossikaulurin. Tosh Merino Light -langasta syntyi sopivasti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl (mallista on omat versionsa myös paksummille langoille).

Ja miten ihana siitä tulikaan!

Kaulurin yläosa neulottiin suljettuna neuleena, jolloin langan väritys rytmittyi aivan täy-del-li-ses-ti! Eri värialueet muodostavat kuin omanlaisensa marmorikuvion, miten silmukkamäärä sattuikin juuri kohdilleen. Alaosa tehtiin tasona, jolloin lopputulos on levottomampi, mutta kiva sekin!

Lankaa jäi ihan reilusti, tähän ei kulunut edes puolikasta vyyhtiä kummastakaan väristä, joten saatanpa tehdä vielä toisen – kokonaan suljettuna neuleena.

Värimaailma huokuu ihanasti sekä kasaria että ysäriä, työnimenä kaulurillani olikin after ski -asuste. Tämä sopisi upeasti myös toppahaalarin kaveriksi rinteeseen. Tai sitten sinne after skihin, mukillinen minttukaakaota, kiitos!

My Fingering Brioche Bandana Cowl is ready and it’s fabulous!

Syysneulomuksia

Intensiivinen työprojekti on pitänyt minut otteessaan tänä syksynä. Yleensä aikatauluni on suht vapaa, ja koska toimittajana ja valokuvaajana töitä on myös iltaisin ja viikonloppuisin, on sen vastapainona usein luppohetkiä arkena päivällä. Nyt painan kuitenkin hommia työvuoroissa vielä marraskuun loppuun asti. Hauskaa vaihtelua normiarkeeni, mutta se on tilkkasen syönyt naista, ettei aikaa käsitöille ole ollut normaaliin tapaan.

Oman vivahteensa kokonaisuuteen tuo myös tämä pimeä vuodenaika. Päivänvalossa on kaikkien kivointa tehdä käsitöitä, silloin materiaalien väritkin toistuvat parhaiten. Vai onkohan meillä kotona vaan huono valaistus?

Vähäsen olen kuitenkin ennättänyt neulomaan ja tekemään ristipistoja. Olohuoneemme nurkassa on useampikin keskeneräinen työ, ja jotain on sentäs valmistunutkin.

Snurreen oli tullut Wool and the Gangin Crazy Sexy Wool -lankaa, ja siitähän piti tietty neuloa Ludlow-myssy Laine Magazinen ohjeella. Älyhelppo (ja ilmainen!) ohje, tämä valmistui tosi nopsasti. Omani tein 10 mm:n puikoilla, ja myssy oli valmis kun lanka loppui. Ei siis jäänyt lainkaan jämälankaa.

Aiemman Ludlow-piponi neuloin Katian Love Woolista. Se on ehkä tilkkasen reilumman kokoinen, mutta tämäkin venynee hieman käytössä. Silmukoita kummassakin on siis tuo ohjeen mukainen 44. 

Syksy on ollut tähän mennessä lämmin, mutta olen varustautunut myös lapaskeleihin. Kirjoneulelapasissani on materiaalina huippupehmeä Woolfolkin merinolanka. Tumma on Tyndin sävy 20 ja vaalea Sno 02+18. Nämä ovat niin pehmoiset, ettei tekisi mieli riisua käsistä laisinkaan!

Langan ostin jo pari vuotta takaperin Lontoosta mielessäni juurikin lapaset. Ennätin työreissulla poiketa iki-ihanassa Loop-lankakaupassa, mukaan sieltä tarttui silloin myös kaunis projektipussukka.

Lapaset kädessä kelpaakin palata muistoissa Lontooseen ja vaikkapa pieneen puistoon Islingtonissa, ihan Loopin lähellä. Nurmialueiden vieressä on puisia penkkejä, joille olen istahtanut monia kertoja, ja yhdellä sivulla puistoa rajaa mukava kirjakauppa. Islington on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani tuossa mainiossa kaupungissa.

__

More time to knit? Yes, please!

Kevätpipo

Halusin neuloa kevääksi hieman ohuemman pipon. Se syntyi kahdessa illassa Gilmoren tyttöjä telkkarista katsellen, joten nimesin myssyn lempihahmoni mukaan: Jess.

Olen tykästynyt ohuen ja paksun langan yhdistelmään. Tällä kertaa valitsin mukaan ohutta silkkimohairia kahdessa eri värissä ja yhden paksumman alpakkalangan, mukana on siis läpi työn nämä kolme lankaa.

Kirjoitin ohjeen ylös teidän muidenkin iloksi:

Jess-pipo

Puikot: 5,5 mm (pyöröpuikko 40 cm:n kaapelilla on kätsyin!)

Langat:
Alpakkalanka Adriafil Sierra Andina. Väri 035 light grey, tätä kului reilu kerä.

Silkkimohair Gepard Kid Seta. Värit 520 antrasiitti ja 405 nougat, vajaa kerä kumpaakin.

Luo 74 silmukkaa kaikkia kolmea lankaa käyttäen. Muista luoda silmukat löyhästi, ettei reuna kiristä. Aloita 1 o, 1 n -joustinneule suljettuna neuleena. Kun työn korkeus on 20 cm, vaihda sileään neuleeseen. Neulo sileää neuletta 22 cm ja tee sitten ytimekkäät kavennukset: tee kaksi seuraavaa kerrosta siten, että neulot kaikki silmukat oikein yhteen. Katkaise lanka (jätä hyvä päättelyvara) ja vedä se loppujen silmukoiden läpi. Päättele työ. Käännä lopuksi joustinneuleen osuus ensin puolivälistä kahtia ja sitten vielä kerran, että pipon alaosasta tulee kolminkertainen.

You can always knit one more beanie, right?

Briossikauluri

Jotkut langat ovat sellasia, että heti vyyhdit nähtyään tietää, mitä niistä neuloo. Niin kävi viime syksynä Snurressa, kun näin lankakaupassa Hedgehog Fibresin Merino DK -lankaa.

Näin heti mielessäni briossikaulurin , ja pian sellainenkin olikin puikollani.

Pistin reilusti silmukoita, 120 jos en ihan pieleen muista (pitäisi aina tehdä muistiinpanoja!), ja aloitin neulomisen ilman sen tarkempaa ohjetta. Päätin, että kauluri on valmis sitten kun lanka loppuu, ja korkeudesta tuli juuri passeli kyseisellä metodilla. Lankaa kului siis kaksi vyyhtiä, värikäs ja sinertävä. Yläreunaan tein vielä i-cord-reunuksen, joten se on alareunaa viimeistellympi.

Kaulurin valmistuttua kastelin sen ja venytin hieman pingostusvaiheessa, joten sain ympärysmittaan vielä tilkkasen lisää pituutta. Nyt se menee rennosti kaksinkerroin kaulaan, ja lämmittää ihanasti.

Simple and soft brioche cowl, yarn is Hedgehog Fibres Merino DK.

Taikasukat

Viileät kesäpäivät ovat siitä mukavia, että silloin kelpaa laittaa villasukat jalkaan. Tämänhetkiset suosikkisukkani ovat hempeät pilvenhattarasukat. Ne on neulottu Wool and the Gangin mainiosta Kinda Magig Socks -langasta värissä Candy Claws. Kuvio syntyy aivan itsestään, kunhan vain saa ensin tiheyden täsmäämään. Siihen tuli onneksi langan mukana selkeä ohje.

Oman lanka + ohje -settini tilasin Amerikasta isomman lankatilauksen yhteydessä, olen käyttänyt Wool and the Gangin lankoja myös kangaspuilla tekemiini kudontatöihin. Tilauksen jälkeen tosin huomasin, että näitähän saa myös Suomesta, ainakin Pitsi ja Palmikko Lahdessa myy settejä. Koska vaaleanpunainen kauteni tuntuu vain jatkuvan, kelpaisi minulle mainiosti myös Pink Paws -sävyiset sukat…

Ai että, sukista tulee pakostakin hyvälle tuulelle. Näissä taitaa olla nimensä mukaisesti hieman taikaa, parvekkeella puuhastelukin tuntuu sukat jalassa erityisen mukavalta!

__

Kinda Magic Socks by Wool and the Gang, my absolute favorite woolen socks right now!

Kirsikkahuivi

Tämän ison & ihanan huivin neuloin jo viime syksynä. Valmiina olen ikuistanut sen vain Instagramiin, joten oli korkea aika kuvata huivi myös tänne blogin puolelle. Kuvauspuuhissa hoksasin, että huivihan on ihan sävy sävyyn kukkivan kirsikkapuun kanssa. Eipä tullut moinen mieleen syys-lokakuussa huivia neuloessani

Huivissa on briossia ja ainaoikeaa – ja herkullisia värisävyjä. Malli on suosikkisuunnittelijani Andrea Mowryn What The Fade?!.

Heippa vaan viileät kesäillat, minua ei palele!

My What The Fade?! shawl + cherry blossoms = perfect match!

Lankajuttuja

Teki mieli kirjoitella jotain ilman sen suurempaa agendaa. Punainen lanka kateissa siis, tosin ihan vuoden alussa sain siihen liittyen mahtavan ohjeen: Jos punainen lanka on hukassa, käytä rohkeasti muita värejä.

Siispä, ajatus nro 1: Kaunis vyöte lisää langan ihanuutta. Katsokaa nyt vaikka tuota Retrosarian Mondim-kerää!

Ajatus nro 2: Still Me -blogin pipo-ohje on kestosuosikkini. Olen tehnyt sillä jo neljä pipoa, yhden itselle ja kolme ystävilleni. Viimeisimpänä valmistui sininen myssy Annalle, juuri sopivasti ennen näitä kovia pakkasia. Resorin kohdalla neulos on nelinkertainen, joten kyllä tarkenee.

Ajatus nro 3: Jos lempilankani on Retrosarian Beiroa, niin Brooklyn Tweedit tulevat hyvänä kakkosena. Etenkin Loft, siitä neulon torkkupeittoa. Olen ehtinyt neuloa vain kerroksen siellä, toisen täällä, mutta siitä se etenee.

Just some random thoughts about yarn and knitting – like Retrosaria ja Brooklyn Tweed are my favorite yarn brands right now.

Lempilapaset

Lapaskausi on kuumimmillaan – vai pitäisikö sanoa kylmimmillään? Joka tapauksessa lapaset ovat kovassa käytössä. Lemppareikseni ovat nousseet pehmeästä alpakkalangasta neulotut ihanuudet, hymy nousee huulille joka kerta, kun sujautan ne käteen.

Lanka on Adriafil Sierra Andinaa. Resorissa, peukalossa ja kärjessä on mukana myös ohutta ja pörröistä Gepard Kid Seta -silkkimohairia. Se elävöittää neulepintaa mukavasti! Olen neulonut samalla lankayhdistelmällä useammankin myssyn, lapaset syntyivät sopivasti niiden ylijäämistä.

Myssyissä sitä ei edes niin huomannut, mutta alpakkalanka on ihan huippupehmeää. Se tuntuu tosi mukavalta kättä vasten. Säilytän myös lapasia usein patterilla, jolloin lämpö lisää viehättävyyttä entisestään. Ulos lähtiessä on ihan parasta napata käteen lämpimät lapaset.

Viime päivinä mittari on kuitenkin keikkunut niin monta pykälää pakkasen puolella, että pariin otteeseen olen joutunut turvautumaan järeämpiin käsineisiin. Kärsin kylmäallergiasta, pakkanen on käsilleni vihollinen. Onneksi minulla on myös huippuhienot topparukkaset, joihin voin vaihtaa kovimmilla pakkasilla.

Lempilapaset odottakoon hieman lauhempia kelejä, sesonkia kyllä piisaa.

My favorite mittens are knitted from alpaca yarn.