Posts in Lankaostoksilla

Kädentaitomessuilla 2019

Suuntasin viime viikonloppuna Tampereelle Suomen Kädentaidot -messuille. Enkä ollut ainoa – messuilla tehtiin tänäkin vuonna uusi kävijäennätys. Kolmen päivän aikana kävijöitä oli peräti 55 436. Itse messuilin tänä vuonna lauantaina, mutta virittäydyin messutunnelmaan jo aiemmin viikolla. Somessa oli mukavasti etukäteisfiilistelyä, ja perjantaina ehdin katsoa monen monta instastooria messuilta.

Melkein ekana astelin Hilmalan osastolle. Olen menossa Hilmalaan kurssille joulukuussa. Olkoon leppoisa kurssi-ilta pirtakangaspuiden äärellä kuin työpaikan virkityspäivä minulle, freelancerille. Sain lahjakortin kurssille joululahjaksi viime vuonna, nyt syksyllä muistin viimein katsoa itselleni sopivan kurssi-illan.

Pirtakangaspuut eivät ole omin juttuni, testasin sellaisia viime keväänä. Olen enemmän isojen puiden ystävä, mutta tohkeilen silti illasta Hietsussa. Kivaa mennä kutomaan työ, ja messuosasto tarjosi ihania kudontaideoita. Niitä kelpaa haudutella vielä muutama viikko.

Osastolla piisasi tohinaa, on helppo ymmärtää miksi monet ihastuvat pienikokoisiin ja helposti liikuteltaviin pirtakangaspuihin. Loimen rakentaminenkin on niihin paljon simppelimpää kuin ”oikeisiin” puihin. Pirtakangaspuiden suosiosta kertoo myös se, että Toika lanseerasi messujen alla Siru-huivipuut. Ne olivat mukana messujen uutuustuotenäyttelyssä, eli pääsivät viiden parhaan joukkoon.

Entä mikä olikaan vuoden uutuustuote? Voittajaksi valittiin Vuonuen muoviton sukkalanka. Pentti- ja Wilhelmi-langoissa polyamidi on korvattu puukuituisella tencelillä.

Viime vuoden messuilta tein parikin pinssihankintaa, ja kaikenlaiset neulonnan oheistuotteet kiinnostivat myös tällä kertaa. Pinssejä bongasin yllättävän vähän, erilaisia kässäpusseja sen sijaan oli ihan mukavasti tarjolla (tässä englanninkielinen project bag toimii kyllä paremmin). Mieleen jäi myös Don Fisherin ihastuttavat kala- tai oikeastaan meriaiheiset pussukat. Kerän osastolla napotti simpukoita, pikkusinttejä ja merihevosia. Mainiota, että Don Fisherin tuotteita saa nykyään myös Suomesta. Merkki on itselleni tuttu jo useamman vuoden takaa.

Kaikkein tarkimmin tutkin messujen lankatarjontaa. Samoin kaikki kudontaan, tuftaukseen tai ryijyihin liittyvä kiinnosti erityisen paljon. Langoista silkkimohair tuntuu olevan nyt pinnalla, olen itsekin yhdistänyt sitä usein pipoissa paksumpaan lankaan. Etenkin Aaran pikkuruiset silkkimohair-vyyhdit olivat huippusomia. Aara oli muutenkin kiva uusi tuttavuus, Suomessa käsin värjättyä lankaa ja aivan i-ha-na värikartta. Tykkään myös nimestä, sillä siinä on vain yhden kirjaimen ero omaani…

Taito Pohjois-Pohjanmaan osastolla puolestaan pääsi kokeilemaan tuftausta. Tai punch needle -tekniikkaa, mitä termiä sitten haluakaan käyttää! Tavallaan ne kai ovat yksi sama, tuftaustyökalun ja punch needle -työkalun toimintaperiaate ainakin on ihan samanlainen. Minulla on jo kaksi Oxford Punch Needleä, joita messuillakin pääsi kokeilemaan. Lisäksi olen tilannut Etsystä 1970-luvulta peräisin olevan Speed Tufting Toolin. Myös tuftauskehys löytyy, isäni nikkaroi minulle sellaisen kesällä syntymäpäivälahjaksi mittatilauksena. Tuli huippuhyvä, se on yksi parhaista koskaan saamistani lahjoista.

Kehys on ollut käyttöä vailla, koska sopiva kangas on vielä uupunut. Nyt messukokeilujen innoittamana ostin Toikalta palan tuftauskangasta, joten pian pääsen viimein tositoimiin! Kuulin myös, että Monks cloth -kangasta olisi tulossa Taito Shopin verkkokauppaan. Sitä tilaan oitis kun se ilmestyy valikoimaan, sillä aiemmin tuota monen punch needlen parhaaksi kaveriksi kehumaa kangasta ei ole saanut Suomesta laisinkaan.

Yksi kauneimmista osastoista oli Suomen Käsityön Ystävillä. Esillä oli useita ryijyjä, kuten Ilkka Kärkkäisen suunnittelemat uutuusryijyt Alku ja Ilma sekä Saanan ja Ollin Elonkierto. Haaveilen taas uudesta ryijyprojektista, vaikka edellinenkin on vielä hieman kesken. Idea uuteen ryijyyn olisi jo, vain työpiirros uupuu… Ryijyjen näkeminen on kyllä joka kerta yhtä inspiroivaa, on mukava tutkia nukan pituutta ja suuntaa sekä erilaisia värisekoituksia.

Kaikkinensa erittäin inspiroiva lauantai siis, aion varmasti osallistua messuille myös ensi vuonna. Silloin vieläpä on Kädentaidot-messujen 25-vuotisjuhlavuosi, joten sitä suuremmalla syyllä mukaan taas. Tulevan juhlavuoden teemoja ovat taito, taitavat tekijät ja taidokkaasti tehdyt tuotteet. Kuulostaa lupaavalta, sillä olen omasta kädenjäljestäni erittäin tarkka.

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

Finnish Craft and Design Fair in Tampere – A must be event in every November!

Kässäpussi fiiliksen mukaan

Kässäpussi, neulepussi, projektipussi… Hyviä termejä kaikki, ja itse pussukat vasta ihania ovatkin! Minulla on niitä useita erilaisia. Ajattelin esitellä kaksi suosikkiani, lempeän ja ärhäkän. Näiden välillä kelpaa valita neuletyön ja miksei oman fiiliksenkin mukaan.

Hempeä pussukka on peräisin Lontoosta. Piipahdin elokuussa kaupungissa työmatkalla, ja ennätin pistäytyä myös lankakauppa Loopissa Islingtonissa. Kaliko on valmistanut pussukan Loopille tilaustyönä, joten sen toista kylkeä koristaa kasviaiheisen painatuksen lisäksi lankakaupan logo. Päällinen on kasvivärjättyä (avokado!) luomupuuvillaa, vuori pellavaa.

Aika söpö matkamuisto, vaikka itse sanonkin!

Ostin Loopista myös täytettä pussukkaan: kaksi vyyhtiä huippupehmoista Woolfolkin merinovillalankaa.

Pussi on mielestäni niin kaunis, että viime viikot se on ollut esillä olohuoneessamme – ja pysynee siellä myös jatkossa.

Ärhäkkä pussukka puolestaan on kotimaisen Nova Melinan. Se tehtiin Helsingin Oulunkylässä tilaustyönä juuri minulle, joten olen valinnut kankaan kuosin itse. Tykkään ärtsystä ulkoasusta hurjasti. Myös laukun malli on osoittautunut erittäin toimivaksi, huomaa kyllä, että Nova Melina suunnitellut sen varta vasten neulojille. Sisällä on käteviä taskuja ja pussin suuaukon saa tarvittaessa täysin suppuun. Sisältö pysyy varppina tallessa, vaikkei vetoketjua olekaan.

Molemmat näistä pussukoista ovat myös sopivan pieniä: ne mahtuvat reppuun, vaikka olisivat täynnä lankaa.

—

A knitter can never have too many project bags, right?

Lempikaupunkini Kööpenhamina

Kahvittelua Lankaostoksilla 16.8.2017

Palaan Kööpenhaminaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos laskuni eivät ole menneet sekaisin, olen vieraillut Tanskan pääkaupungissa jo kahdeksan kertaa. Tuorein visiitti oli viime viikonloppuna ystäväni Annakaisan houkuteltua minut mukaansa Haven-festareille. Samalla tuli tutustuttua uusiin maisemiin, Haven järjestettiin Refshaleøenissä viitisen kilometriä kaupungin keskustasta. Siellä suunnalla en ollut aiemmin käynyt.

Viikonloppuun mahtui myös useampi tuttu kohde, taidan olla hieman tapojeni orja… Edellisen reissun tapaan vierailin nytkin Louisianan modernin taiteen museossa, herkuttelin Motherissa ja kävin lankaostoksilla Sommerfuglenissa.

Suuntasin lankakauppa Sommerfugleniin heti sen auettua klo 10 ja viivyin yli tunnin! Oli ihana tutkia etenkin Isager-hyllyä ja pohtia värivalintoja kaikessa rauhassa. Olin ottanut mukaan pätkät minulta jo löytyviä Tvinnin värejä, ja aika tuntui suorastaan pysähtyvän kun mallailin niille uutta kaveria. Päädyin lopulta vaaleaan vyyhtiin ja sävyyn 6s. Nyt on materiaalia useampaankin hyvän kokoiseen syyshuiviin.

Ostin myös ihanan pehmoista Alpaca kakkosta (50 % merinovillaa ja 50 % alpakkaa), yhdestä vyydistä saa tehtyä Ginger-kämmekkäät. Minulla on jo vihreät kämmekkäät, nyt halusin hieman hillitymmän sävyn. Kuvailisin valitsemaani väriä 60 tummaksi luumuksi, se sopii täydellisesti kuulaisiin aamuihin ja viileisiin syysiltoihin.

Vierailin toki viikonlopun mittaan myös uusissa kohteissa. Kivoimmaksi niistä nousi Mad & Kaffe, missä kävimme sunnuntaina aamiaisella. Tarjonta oli sekä kaunis että maukas, ehdottomasti sen pienen odottelun arvoinen, jonka pöydän saaminen vaati! Ja siinä odotellessa saattoi jo miettiä tilauksensa valmiiksi, listalta kun tuli valita 3, 5 tai 7 pientä annosta. Valitsin viisi ja annan erityissuosituksen chia-vanukkaalle. Myös avokadon, chiliöljyn ja manteleiden yhdistelmä oli mahtava. Nam!

—

Copenhagen, my favorite city. If you want a great breakfast, go to Mad & Kaffe!

Raitapaita kesäksi

Itse tehtyä Lankaostoksilla 8.5.2017

Toisista ohjeista tietää heti, että juuri tämän minä haluan toteuttaa. En epäröinyt hetkeäkään, kun näin Pam Allenin Quince & Co.:lle suunnitteleman ihanan puuvillaisen Bobbie-raitaneuleen.

Helsingistä ei Quince & Companyn lankoja saa, enkä halunnut jäädä odottelemaan nettitilauksen saapumista, joten suuntasin tsekkaamaan Snurren puuvillalankavalikoiman. Se kannatti, sillä hollantilainen Scheepjes Catona -puuvilla tarjosi juuri etsimäni sävyt.

Kotona neuloin vielä mallitilkun, ja tiheyden täsmättyä pääsin tositoimiin. Raitapaitani etenee mukavaa tahtia!

—

Nothing says summer like stripes. Bobbie, the loveliest pullover right now!

Lankaostoksilla Kiotossa

Lankaostoksilla 20.4.2017

Kotiuduin eilen parin viikon reissulta Japanista. Lensimme Helsingistä Osakaan, mistä jatkoimme heti matkaa Kiotoon. Olinkin selvitellyt etukäteen Kioton lankakauppatarjontaa, sillä suunnitelmana oli ostaa reissusta kivaa lankaa ja aloittaa uuden huivin neulominen. Puikot otin mukaani jo Suomesta.

Amirisu on japanilainen neulontalehti, ja brändillä on lankakaupat Kiotossa ja Tokiossa. Kohde olikin selvillä oitis kun Amirisun Walnut-kaupat Google-haulla löysin. Suuntasimme Kioton Walnut-kauppaan heti toisena reissupäivänä. Nimi Amirisu kääntyy neulovaksi oravaksi (amu = knitting ja risu = squirrel), joten Walnut on aika ilmeinen nimi kaupalle. Sen logossakin komeilee orava puikkoineen.

Neulelankojen lisäksi valikoimissa oli mm. mahtavia kirjontasettejä. Niiden valmistaja eli Studio MME kannattaa pistää mieleen!

Tarjolla oli myös laaja valikoima kirjoja ja lehtiä. Aika paljon japaniksi, mutta mukava valikoima myös englanniksi. Esimerkiksi Laine Magazine Suomesta, terkkuja vaan Jonnalle ja kumppaneille! ;)

Lankamerkeistä etenkin Isager, Brooklyn Tweed, Woolfolk ja Quince & Co. olivat isosti edustettuina. Olisi kuitenkin tuntunut hassulta ostaa Japanista esimerkiksi tanskalaista Isageria, joten halusin valita jotain spesiaalimpaa. Woolfolkin pehmoiset vyyhdit olivat jääneet mieleeni jo viime syksyltä, jolloin ihastelin niitä lankakauppa Kerän pop up -myymälässä Helsingin Katajanokalla. Minulla oli jo valmiiksi katsottuna ohje pipoon, ja kännykässä muistissa oikeat värit. Siispä ostin kaksi vyyhtiä Woolfolkia:

* SNO 1 (black and white)
* TYND 15

Niiden lisäksi valitsin ne varsinaiset huivilangat eli kaksi vyyhtiä uutta tuttavuutta nimeltä Hey Lady Hey. Kuten monet ihanat käsinvärjätyt langat, sekin on lähtöisin Yhdysvalloista. Aloitin huivin vielä samana päivänä tutulla ja hyväksihavaitulla ohjeella. Se ei vaadi liikaa keskittymistä, joten huivia oli huoletonta neuloa reissun päällä. Mitään japanilaista en tällä kertaa hankkinut, vaikka hetken harkitsinkin Daruma Threadin kirjontalankoja.

Vierailin reissun mittaan myös kahdessa muussa lankakaupassa: Keitossa Tokiossa ja Masuzakiyassa Osakassa. Eivät hullumpia nekään, mutta Walnut Kyoto oli ehdoton ykkönen.

—

I travelled to Japan and visited some nice yarn stores there, of course! The loveliest one was Walnut in Shijo Karasuma, Kyoto.

Kudontakurssilla

Itse tehtyä Lankaostoksilla 25.2.2017

Aloitin tammikuussa työväenopiston kudontakurssin. Aiempi kokemukseni kangaspuilla kutomisesta oli pyöreä nolla, joten on ollut tosi kiehtovaa opetella uutta! Kevään mittaan on tarkoitus toteuttaa kaksi työtä, laudeliina puuvillapellavasta sekä villahuopa.

Tähän mennessä olemme luoneet loimet, kiertäneet ne tukille ja valmistelleet kangaspuut kudontakuntoon. Loimien värit valittiin yhdessä, sillä loimme kumpaankin työhön pitkät yhteisloimet, joista riittää jokaiselle kurssilaiselle. Villahuovan loimessa on kolmea eri harmaan sävyä ja pituutta peräti 30 metriä. Loimi palmikoitiin luomapuista komealle letille.

Laudeliinan loimi valmistui ekana, ja pääsin jo vähän kokeilemaan kutomista. Todella koukuttavaa puuhaa! Saa tosin nähdä, mitä mieltä olen ensi viikolla, jolloin minun on määrä kutoa oma laudeliinani alusta loppuun. Eniten jännittää se, miten onnistun liinan reunojen kanssa. Tavoitteena on tietysti siistit ja suorat reunat, mutta eiköhän laudeliina pääse käyttöön, vaikka reunoissa olisi vähän siksakkia…

Loimilankojen värit valittiin yhdessä Lankavan Esito-huopalangan ja Bockens-puuvillapellavan värikartoista. Kudelangat jokainen valitsee sitten tiettykin itse, ja se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Halusin käyttää samoja lankoja kuin loimissa, joten tein retken Espoon Soukkaan. Siellä on Menita Outlet, valtava lankamyymälä kahdessä kerroksessa – ja hyvä valikoima nimenomaan Lankavan kudontalankoja.

Etenkin villahuovan värit oli paljon helpompi valita vyyhtejä vertaillen kuin värikartan pienistä langanpätkistä. Ei valinta toki silti liian helppoa ollut, vietin vyyhtien äärellä pitkän tovin ja vaihdoin myös värivalinta-aiheisia mielipiteitä lankakaupassa asioineen ihan oikean mummon kanssa.

Soukan myymälä oli niin kiehtova, että sinne tulee varmasti palattua uudelleenkiin. Kuteet ja loimilangat olivat alemmassa kerroksessa, neulelangat ja -tarvikkeet ylemmässä. Ilokseni myös huomasin, että jahka Länsimetro joskus aukeaa, pääsee sillä näppärästi Soukkaan ja ihan kivenheiton päähän Menitasta.

—

Trying some weaving…

Kädentaitomessut Katajanokalla

Lankaostoksilla Messuja ja festareita 25.9.2016

Suuntasin eilen Helsingin Katajanokalle. Wanhassa Satamassa on tänä viikonloppuna käynnissä Helsingin Kädentaitomessut. Tarjolla oli runsaasti käsintehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä sekä ennen kaikkea materiaalia omiin käsitöihin. Minua kiinnosti tietenkin eniten messujen lankatarjonta, ja eritoten lankakauppa Titityyn osasto.

Kädentaitomessut järjestetään Helsingissä ymmärtääkseni kahdesti vuodessa, tai ainakin vierailin keväällä Wanhassa Satamassa vastaavilla messuilla. Seuraava kerta puolestaan näyttäisi olevan 4.-5.3.2017. Näytteilleasettajista iso osa oli tuttuja, ja useampikin osasto sijaitsi juuri samassa kohdassa kuin viime keväänä.

Messuseurakseni sain tuttavani Lauran, mikä oli paitsi ihanaa, myös hivenen petollista, sillä lietsoimme toinen toistamme lankaostoksiin… Aluksi maltoimme kuitenkin kiertää messut kokonaisuudessaan pysähtyen vasta lopuksi lankaostoksille.

Vuorelman osastolla ihastelin sekä ryijyjä että Veto-neulelankaa. Isohkon ryijyn toteuttaminen kiinnostaisi kovasti, mutta sellaiselle ei oikein ole paikkaa nykyisessä kodissamme. Materiaalit olisivat myös varsin arvokkaat, joten ryijyn toteuttamisen aika ei ole vielä. Onneksi ihastelu ja haaveilu eivät maksa mitään.

Tekniikka minulla on kyllä jo hallussa, sillä osallistuin pari vuotta sitten ryijykurssille.

Eniten messuaikaa vierähti Titityyn osastolla. Siellä ihastelin muun muassa Tukuwoolin ja Isagerin lankoja.

Tukuwoolin uusi värikartta on kertakaikkisen ihana, ja väreillä on myös ihastuttavat nimet. Mielestäni langan nimi on iso osa kokonaisuutta (tämä koskee myös huulipunia ja kynsilakkoja!). Tukuwoolin Fingeringiä löytyi kuitenkin jo omasta takaa viisi vyyhtiä, joten lisää ostan vasta kun ne on neulottu.

Myös Isagerin langat jätin tällä kertaa hyllyyn, Spinniä on jo yhden villapaidan tarpeiksi. Nyt olisin kaivannut lisää Tvinniä, mutta sitä ei harmikseni ole Titityyn valikoimissa – Tvinni on suosikkejani mitä huivilankoihin tulee. (Olisikohan tässä hyvä tekosyy matkustaa taas Kööpenhaminaan, Sommerfuglen-lankakaupassa on huippuhyvä Isager-valikoima…)

Sen sijaan nappasin Hedgehog fibresin Sock yarnia sävyssä graphite. Tumma ja tasapainoinen väri sopii hienosti minulta jo löytyvien vaaleiden ja räiskyvien sävyjen kaveriksi. Sock yarnia olisin mielelläni kotiuttanut useammankin värikkään vyyhdin, mutta onnistuin kuin onnistuinkin hillitsemään itseni – terkkuja vaan Lauralle! ;)

Aivan yhteen vyyhtiin ostokseni eivät kuitenkaan jääneet, sillä halusin tutustua johonkin itselleni uuteen lankaan. Valintani oli Louhittaren luolan Väinämöinen värissä tilhi. Väri suorastaan huusi nimeäni, ja langasta syntyvät ihanat villasukat. Kassalla vielä kuulin, että kyseessä oli toden totta uutuusväri: olivat odottaneet Louhittaren kuormaa auto jo muuten messulankoja täynnä ja lähtövalmiina. Huippua, että odottivat!

Kotimatkalla poikkesin vielä lankakauppa Kerän ja kangaskauppa Ikasyrin yhteisessä pop up -myymälässä niin ikää Katajanokalla osoitteessa Satamakatu 5. Hypistelin aikani huippupehmeitä Woolfolkin lankoja, mutta maltoin jättää ne hyllyyn. Tämän lankamerkin pariin palaan varmasti joskus tulevaisuudessa, etenkin kaksivärinen Sno on vangitsevan ihana lanka.

—

Knitting takes balls!

Neulefestareilla

Lankaostoksilla Messuja ja festareita 19.7.2016

Tänä vuonna olen kesäreissuillut vain kotimaan maisemissa. Sana vain on tosin tässä yhteydessä huono, sillä reissuni ovat olleet mahtavia. Toissaviikonloppu kului Turun Ruisrockissa (neuletyö tiettykin mukana festarirepussa), viime viikolla matkasin ensin vanhempieni luo Mikkeliin ja sieltä lauantaina Jyväskylään Jyväskylän Kesän Neulefestareille!

Neulefestaripäivä alkoi omalta osaltani Veera Välimäen mainiolla Rakkaudesta raitoihin -kurssilla. Nopeasti vierähtänyt kolmetuntinen oli nimensä mukaisesti omistettu raidoille: miten lisätä neuleisiin raitoja, millaisia eri tapoja värin vaihtamiseen on, miten valita värit… Kurssi oli ihanan inspiroiva ja opetti monen monta uutta tekniikkaa. Erityisesti innostuin puolenvälin raidoista, joita on hyödynnetty esimerkiksi Veeran ohjeessa Halfway There.

Kurssin lopussa koin myös ahaa-elämyksen briossi- eli patenttineuleen suhteen. Sehän on tosiaankin vain tavallista patenttineuletta, eli ei ollenkaan niin haastavaa kuin neuleen ulkonäöstä voisi arvailla. Olisi kannattanut tutustua tekotapaan aiemmin… Tein jo parikin pientä harjoitustyötä, että sain tuntumaan siihen, miten pääväri ja kontrastiväri valmiissa neulepinnassa vuorottelevat – omanlaistaan raitaa kun kaksivärinen patenttineulekin on.

Kurssin jälkeen suuntasin lankamarkkinoille Toivolan vanhaan pihaan. Oli huikeaa päästä ihastelemaan runsasta valikoimaa ja nähdä eri lankamerkkien kauniita sävyjä livenä. Netistä katsottaessa sävyt kun eivät koskaan toistu täysin realistisina.

Ikimuistoisimman vaikutuksen teki Kässäkerho Pom Pom. Kuopiolainen kässäkerho oli muutes tehnyt vaikutuksen myös Hupsistarallaa-blogin Terhiin. Itse kuulin Kässäkerho Pom Pomista ensimmäisen kerran kuopiolaislähtöiseltä ystävältäni Marilta (terkkuja ja kiitos vinkistä), joten halusin tsekata myyntipöydän huolella.

Katseeni vangitsivat etenkin Pom Pom -tuotteet, siis ä-ly-i-ha-nan väriset kotimaassa (ja arvatenkin juuri Kuopiossa) värjätyt langat. Ensin ihastelin ”sattumia sisältävää” Donegal Sockia, mutta BFL Sockin sävyt veivät lopulta voiton. BFL eli Bluefaced Leicester kiehtoi myös materiaalina. Saas nähdä pääsevätkö vihertävä ja kellertävä lanka samaan työhön, vai eroaako kaksikon matka lopulta.

Piipahdus lankakauppa TitiTyyssä oli myös antoisa. Upean valikoiman ohella kaupparakennus itsessään oli ihastelun arvoinen, ja rakennus sijaitsi siis Toivolan vanhan pihan laidalla, eli juurikin paraatipaikalla.

TitiTyystä tein hieman ”tylsiä” ostoksia, eli Madelinetoshin Tosh Merino Lightia sävyssä Onyx (lue: mustaa lankaa). Lisäksi hankin pari vyyhtiä Tukuwoolia aiemman varastoni täydennykseksi, nyt on mistä neuloa syksyllä kirjoneulelapasia. Tukuwoolin uudistettu värikartta on muuten ihanasti nimetty, omia suosikkeja ovat uupo, ujo ja syli.

Päivällä TitiTyyssä oli melkoinen tungos. Piipahdinkin sisällä vielä uusiksi juuri ennen kotiinlähtöä, jolloin sain napattua kuvan ilman väenpaljoutta. TitiTyyhyn ja Jyväskylään haluan kyllä palata joskus tavallisena arkipäivänä oikein ajan kanssa. Kaupungissa vieraileville suosittelen myös mahtavaa paperikauppaa nimeltä Harjun Paperi osoitteessa Yliopistonkatu 6 B.

2016-07-16 Henkinen mummo — Valkoinen alpakka oli melkoinen linssilude!

Lankaostosten jälkeen ohjelmassa oli fiilistelyä, lasillinen valkoviiniä ja kahvittelua. Festareiden iltajuhlaan en osallistunut, sillä paluukyytini Mikkeliin lähti jo klo 17. Sekään ei tosin harmittanut, sillä Jyväskylästä suuntasin vanhempieni kesämökille Mikkelin lähistölle, ja menimme vielä illan päälle sienimetsään. Kaikkinensa mahtava päivä siis.

—

Jyväskylä Summer Knit Festival 2016, absolutely fabulous!

Mustaa Malabrigoa

Lankaostoksilla 7.5.2016

Suunnitteilla on jälleen uusi huivi. Minulla on useampikin värikäs huivi (ja pari keskeneräistä), joten hillitsin itseni viimeksi Snurressa ja ostin neljä vyyhtiä mustaa huivilankaa! On jo korkea aika neuloa yksivärinen huivi, joka on sitten helppo yhdistää värikkäisiin vaatteisiin.

Olen enemmän kuin tyytyväinen värivalintaani – siitäkin huolimatta, että Malabrigon Baby Silkpaca -langan värikartta on huikea. Snurren verkkokaupassa näyttäisi olevan vielä muutamaa väriä jäljellä, minä sain viimeiset mustat vyyhdit.

Lanka itsessään vaikuttaa mahtavalta, Baby Silkpaca on 70 % alpakkaa ja 30 % silkkiä. Kerin tänään ensimmäisen vyyhdin, ihanan ohutta ja pehmoista. Enää uupuu sopiva ohje, joten aivan kuten Snurren sivuillakin sanotaan: Nyt on vain löydettävä oikea huivimalli!

Pitsistä en niin välitä, mutta jotain tekstuuria huiviin voisi tulla. Googlaus alkakoon.

—

Malabrigo Baby Silkpaca, oh what a lovely yarn!

Lankakaupoilla Lontoossa

Lankaostoksilla 4.5.2016

Viime viikolla toteutin haaveeni ja matkustin lankakaupoille Lontooseen. Olen vieraillut kaupungissa useamman kerran aiemminkin, joten ”pakolliset nähtävyydet” on koluttu jo takavuosina. Tällä kertaa ohjelmassa oli vain kiireetöntä hengailua, kahvittelua, kivoja ravintoloita ja niitä lankakauppavierailuja!

Ensimmäinen lankakohde oli Loop. Angel-metroaseman läheisyydessä sijaitseva puoti oli juuri niin ihana kuin olin etukäteen aavistellutkin. Soma voisi olla sopiva sana tätä kauppaa kuvaamaan: kauniisti koristelu näyteikkuna, lautalattiat ja hyllyt täynnä ihanuuksia. Loop on Brooklyn Tweedin lippulaivamyymälä Euroopassa, joten minulla oli jo etukäteen ostoslista valmiina: 9 vyyhtiä Loftia. Värejä en kuitenkaan ollut miettinyt valmiiksi, joten valinta otti aikansa. Onneksi lomalaisella ei ollut hoppua!

Ihastelin kaikessa rauhassa myös muun tarjonnan, esillä oli kirjoja, pussukoita, puikkoja, kirjontalankoja… Loft-vyyhtien lisäksi kangaskassiin pakattiin vähän muutakin (sinänsä hyvä, että ostossuunnitelma oli valmiina, koska Loopista olisi voinut ostaa kaiken), mutta niistä lisää tuonnempana – samoin kuin siitä, mitä uusista langoistani syntyy.

I Knit London puolestaan oli pienehkö pettymys. Etukäteen olin katsellut etenkin Waterloossa sijaitsevan kaupan itse värjättyjä I Knit or Dye -lankoja, mutta niissä oli monessa mukana metallin sävyjä, jotka olivat itselleni ehdottomasti liikaa. Myöskään baarikaappi liikkeen perällä ei tehnyt vaikutusta – olimme ystäväni kanssa ainoat asiakkaat, ja olisi tuntunut ihan pöhköltä tilata pullollinen olutta (niin hyvä yhdistelmä kuin neulominen ja yksi olut onkaan). Sohva oli kyllä kutsuva, mutta se oli miehitetty kahden pikkukoiran toimesta, joten jatkoimme suht nopeasti matkaa.

Loopin ohella Lontoon ihanimman lankakaupan tittelistä kisaakin Knit with attitude. Sympaattinen puoti sijaitsee Hackneyssä, minne köröttelimme punaisella kaksikerroksisella bussilla. Vierailumme ajoittui lauantaille (30.4.), jolloin sattui olemaan myös Yarn shop day 2016. Itselläni moinen erikoispäivä oli mennyt täysin ohi, joten sen kunniaksi järjestetty suklaakakkutarjoilu oli makoisa yllätys.

Oli mahtavaa kohdata viimeinkin Wool and the Gang -lankoja, sillä olen ihastellut niitä Instagramissa monet kerrat. Olen tilannut suht paljon lankaa netistä, mutta on aina eri juttu päästä ottamaan tuntumaa omin käsin ja nähdä värisävyt livenä. Kaikkein parasta KWA-puodissa oli kuitenkin sen pyörittäjä, Norjasta lähtöisin oleva Maya. Sympaattinen nainen ehti kertoa monta tarinaa kakunsyönnin lomassa.

Samoissa tiloissa tämän lankakaupan kanssa toimii Of Cabbages & Kings – galleria, joten lankojen ja käsityötarvikkeiden lisäksi tarjolla oli runsaasti koruja ja printtejä.

Hotellimme oli Islingtonissa Angel-metroaseman läheisyydessä (Loop-lankakaupan sijainti saattoi hieman vaikuttaa hotellin valintaan…). Kävelymatkan päässä oli paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita. Eritoten tykkäsin The Breakfast Clubista, joka sijaitsi Camden Passagella ihan Loopin lähellä, ja vappulounaan nautimme kasvisravintolassa nimeltä The Gate (Ullalle kiitos suosituksesta!).

Reissun parhaan Gin & Tonicin tarjosi Casa Blue Brick Lanella, cappuccinoja puolestaan tuli nautittua niin monta, että laskut menivät sekaisin.

—

Yarn shopping in London: Loop, I Knit and Knit with attitude. Awesome!