Posts tagged kudonta

Viittahuivin lumoissa

Sain kutomani viittahuivin sopivasti valmiiksi juuri ennen pääsiäistä. Viimeistely otti aikansa, mutta hapsut oli pyöritelty kiirastorstain aikana, ja saatoin nauttia pääsiäispyhistä viitta niskassa. Ihan parasta, että moinen oli mahdollista myös ulkona, kiitos keväisen kelin!


Tilasin viittaan kuteeksi lankaa Isagerilta Tanskasta. Pääväri violetin lisäksi minulla oli sopivasti pikkumääriä muitakin värejä, joten suunnittelin viitan alareunaan raitoja. Ne tuovat mukavasti ilmettä kokonaisuuteen.

Sidos on muunneltu vohveli, ja loimessa on mukana kahta keltaisen sävyä. Loimen luomisessa olikin aikanaan melkoinen homma, tuntui että koko ajan sai olla vaihtamassa väriä. Lopputulosta ihaillessa se oli kuitenkin kaiken vaivan väärti.

Lanka puolestaan oli sen verran ohutta, että kudoin viitan kaksoissukkulalla. Se oli hauska uusi tuttavuus, kutominen eteni tuplalangalla mukavan ripeästi. Uutta oli myös viitan etuosan kutominen kahdessa osassa. Tein ensin takaosan täysileveänä yhdellä sukkulalla. Sitten laskin missä on työn keskikohta ja kudoin puoliskot erikseen kahdella sukkulalla. Siten viitta sai muotonsa jo kangaspuissa. Täytyy myöntää, että kahta erillistä osaa aloittaessa piti hetki aprikoida sitä, tarvitsenko myös kaksi pingotinta. Lopulta päätin käyttää vain sitä yhtä ja samaa, joka minulla oli alusta asti ollut käytössä, ja hyvin sujui.

Oleellista oli myös tarkkailla tiheyttä. Kutomisjälki saa olla yllättävän löyhää, sillä työ vetäytyy kasaan puilta ottamisen jälkeen. Luhaa sai siirrellä tosi hellästi maton kutomiseen verrattuna.



I’m super happy with my cape shawl that I finished just before Easter.

Pirtakangaspuukurssilla

Tämä on toden totta omalla kohdallani suuri kudontakevät! Työväenopiston kudontakurssien lisäksi pääsin* Taito Etelä-Suomen pirtakangaspuukurssille. Ekalla kurssikerralla tammikuun lopulla tutustuimme pirtakangaspuihin ja harjoittelimme loimen luomisen tekemällä sellaisen yhdessä. Meillä oli käytössä Ashfordin pirtakangaspuut.

Illan päätteeksi jokainen osallistuja sai puut mukaansa. Pirtakangaspuut taittuvat kasaan, joten ne oli helppo napata kainaloon ja kuljettaa kotiin. Pirtakangaspuut voi muuten taittaa kasaan myös silloin, kun niissä on loimi! Se on mielestäni yksi puiden parhaita ominaisuuksia. Samaa työtä voi halutessaan kutoa monessa eri paikassa. Tärkeintä on, että lähistöltä löytyy pöytä, johon puut voi tukea. Siten kutominen on kaikkein helpointa. Kokeilin nimittäin kutomista sohvalla puut sylissä, harmi kyllä se ei oikein toiminut…

Myös loimen luominen oli helppoa – ja paljon yksinkertaisempaa kuin ”oikeissa kangaspuissa”. Kun kerran oli nähnyt miten se tapahtuu, oli loimi iisi tehdä itse, ja tarvittaessa siihen olisi tietty saanut opastusta.

Kudoin kurssin mittaan kaksi huivia. Halusin tehdä harkitusti sellaisia töitä, joille olisi käyttöä, ja kahdellakin huivilla pääsi mainiosti sisään pirtakangaspuiden maailmaan.

Osa kurssikavereistani oli paljon tuotteliaampia, oli hauskaa nähdä heidän töitään myöhemmillä kurssikerroilla. Yhteensä tapaamisia oli neljä, ja kangaspuut sai pitää itsellään koko kurssin ajan, eli peräti pari kuukautta, sillä viimeinen kurssikerta oli nyt huhtikuun alussa. Myönnettäköön, että ilman muita kudontakurssejani olisin varmasti ollut itsekin tuotteliaampi…

Pirtakangaspuilla syntyy palttinaa. Polkusia ei ole, vaan viriö avataan pirtaa nostamalla tai laskemalla. Myöskään pingotinta ei näissä puissa käytetä.

Ensimmäisenä tein ihan perushuivin, se oli tosi nopea kutoa. Toiseen huiviin kokeilin kaappaustekniikkaa, joka vaati pientä viitseliäisyyttä. Kaunis lopputulos kuitenkin palkitsi, ja vaivannäkö unohtui nopeasti.

Kaappaushuiviin valitsin Hedgehog Fibresin sukkalankaa. Satuin Snurreen pari viikkoa sitten sopivasti juuri lankalähetyksen saapimisen jälkeen ja valitsin pari vyyhtiä nimenomaan pirtakangaspuita silmällä pitäen.

Useimmat muutkin kurssilaiset kutoivat juuri huiveja, ainakin yksi kokeili myös taidetekstiiliä. Pirtakangaspuilla syntyisi mukavasti myös kassikangas tai tyynynpäällisiä. Sellaisia tehdessään reunojen kanssa voisi olla tosi huoleton, sillä nehän jäisivät piiloon.

Pirtakangaspuissa kaappaustekniikkaa voi soveltaa myös loimeen, muissa puissa moinen ei oikein onnistu. Taidan siis palata joskus kaapatun loimen äärelle, vaikka ns. perinteiset kangaspuut tuntuvatkin enemmän omalta jutultani.

Me olimme ensimmäiset kurssilaiset, seuraava pirtakangaspuukurssi näyttäisi käynnistyvän vielä tällä viikolla. Sain äsken kuulla, että se on jo täynnä, mutta sitä seuraava kurssi järjestetään kesällä. Silloin voisi kutoa vaikka ulkona, kuulostaa varsin kivalta!

*KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Taito Etelä-Suomi

Weaving is very easy with rigid heddle loom!

Väripohdintoja

Tänä keväänä osallistun työväenopistossa kahdelle eri kudontakurssille. Yksi kudontatöistä on viitta – kutsun sitä taikaviitaksi. Koska kyseessä on kurssityö, päätimme loimilangat ja niiden värityksen yhdessä kurssilaisten kesken. Teimme yhteisloimen, josta jokainen sitten kutoo varaamansa pätkän omalla kudontaviikollaan.

Viittaan valitsimme kellertävää Esito-kampalankaa kahdessa eri sävyssä, loimi on kaikkinensa ihanan keväinen. Olen sen väritykseen tosi tyytyväinen, mutta kudelangan valinta tuntui silti haastavalta. Otinkin avuksi ”mallitilkut”, eli tein pahvinpalan ympärille pienet näytteet eri värivaihtoehdoista palttinaa jäljitellen. Minulla oli sopivasti Isagerin Tvinniä useammassa eri värissä kotona, se sopii vahvuutensa puolesta oivallisesti kuteeksi viittaan.

Oli mukava puntaroida hyvien vaihtoehtojen välillä. Tvinnin huono puoli onkin oikeastaan vain se, ettei valitsemaani violettia väriä saa ainakaan tällä hetkellä Suomesta. Odottelenkin nyt malttamattomana lankalähestystä Isagerilta Tanskasta…

I’m gonna weave a cape shawl. Choosing yarn is not that easy…

Sata salamaa

Tai siis tarkalleen ottaen 216 salamaa. Niin monta salamaa damastipuilla kutomassani liinassa on.

Loimi on puuvillaa, kuteena käytin BC Garnin Allinoa (50 % puuvilla, 50 % pellava). Allinon ostin syyslomareissulla Amsterdamin ihanasta Stephen and Penelope -lankakaupasta.

Liinaa katsellessa voi siis sekä ihastella kaunista lopputulosta että muistella mainiota reissua.

Damask, my new favorite weaving technique! ⚡⚡⚡

Ruusukasmatto

Hyvää uutta vuotta! Taitoliitto on valinnut kudonnan vuoden 2019 käsityötekniikaksi. Se sattui sopivasti, sillä osallistun tänä keväänä työväenopistossa peräti kahdelle eri kudontakurssille. Se tietää yhteensä neljää eri kudontatyötä ja sitä myötä neljää kudontaviikkoa keväälle. Lisäksi sain joululahjaksi lahjakortin Hilmalaan, joten pääsen testaamaan myös pirtakangaspuita. Tästä onkin omalla kohdallani tulossa suuri kudontakevät, ja olen asiasta melkoisen tohkeissani.

Tohkeissani olen myös olohuoneemme uudesta ruusukasmatosta, joka valmistui ennen joulua. Siinä piisasi kutomista, sillä maton koko on 140 cm x 240 cm. En ollut aiemmin kutonut mitään noin leveää!

Kudeostoksilla kävin jo lokakuussa. Someron langan auto päivysti tuolloin Myyrmäen Paalutorilla, ja sen valikoimissa oli trikookudetta ihanissa väreissä. Auton valikoima aina hieman vaihtelee, nyt sattui juuri sellaisia värejä, mistä pidän! Ostin kudetta peräti 10 kiloa, sillä halusin suunnitteluvaraa – ja kauniita kuteita jäisi vielä muihinkin mattoihin käytettäväksi.

Ehdin tuijotella trikoorullia hyvän tovin ennen omaa kudontavuoroani ja miettiä maton väritystä. Lopulta leikkasin jokaisesta väristä pienen pätkän ja istuin olohuoneen sohvalle suunnittelemaan raitoja vielä tarkemmin. Maton paikka olisi sohvan edessä, joten oli hyvä nähdä värit juuri siinä tilassa ja valaistuksessa, mihin valmis työ on määrä sijoittaa. Se loi myös uskoa kutomisen aikana, sillä kudontaluokan loisteputkivalaistus on kaikessa kirkkaudessaaan aika kaamea. Tuntui, että värit toistuivat aivan eri sävyisinä kuin kotona.

Sain myös kerrankin tehtyä mattoon kunnon suunnitelman. Se ei syntynyt kerralla, mutta suunnittelin ensin seitsemän ensimmäistä raitaa, ja sitten tekemisen lomassa lisää. Kutominen sujui nopeammin, kun oli selkeä suunnitelma, mitä seurata.

Melko hitaasti matto silti eteni, laskin sen valmistuttua, että kutomisnopeus oli noin 10 cm tunnissa. Ei mitään hoppuilijan hommaa! Palttinaa kudoin kolmella sukkulalla, kuvioraidat kahdella sukkulalla.

Kaikkinensa kutominen oli mukavaa ja aika helppoa. Oli kiva huomata, että olen vähän vaivihkaa oppinut kutomisesta jo aika paljon. Käyttämäni trikookude oli varsin joustavaa, joten kiinnitin erityistä huomiota siihen, että syötin kudetta aina samalla tiukkuudella.

Sidoksena matossa on 6-vartinen ruusukas, joten kuviovaihtoehtoja piisasi. Kudoin mattoon sekä palttinaa että useampaa erilaista kuvioraitaa.

Täytyy sanoa, että fiilis oli erityisen hyvä, kun pääsin irrottomaan mattoa puilta. Kurssikaverini Seija auttoi puuhassa, sillä matto on melko raskas. Sitä oli helpompi käsitellä kaverin kanssa. Olin odottanut eritoten sitä, että näkisin maton koko pituudessaan, puissa kun esillä on aina vaan pieni pätkä kerrallaan.

Valmis matto pääsi oitis olohuoneemme lattialle, ja näytti heti siltä, kuin olisi ollut siinä aina. Kivaa, että kotona on itse suunnitteltu ja kudottu matto. 

I made this carpet just before Christmas. This traditional weave is called ”ruusukas” in finnish.