Blogi

Meandering-huivi

Olen ihan rakastunut briossiin. Tai siis patenttineuleeseen, yhtä ja samaa kun ovat. Niin kaunista pintaa. Siispä ihastuinkin ensinäkemältä myös Stephen Westin Meandering Shawl -ohjeeseen. Muistan yhä elävästi, kuinka yhtenä tammikuisena lauantai-iltana aloitin huivin neulomisen. Oli hurjan kiehtovaa nähdä, kuinka työn muoto alkoi syntyä, neulomista ei olisi millään raaskinut lopettaa.

Langoiksi valitsin Qing Fibren Yak Singlesiä ja Melted Baby Suria. Värit olivat amsterdamilaisen lankakauppa Stephen & Penelopen valmis setti. Etenkin Yak Singles värissä Siren teki oitis vaikutuksen, Melted Baby Surin värin nimi puolestaan on Dark Forest. Ja miten hurjan pehmeää tuo Baby Surin alpakan, merinon ja silkin sekoitus onkaan, kuin pumpulia! Sitä oli aivan erityisen ihana neuloa.

Huivista oli iso ja ihana. Olihan siinä kieltämättä neulomista, sillä loppuvaiheessa puikoilla alkoi olla ihan hurjasti silmukoita. Tekeminen oli kuitenkin mukavan rentoa, pitkiä briossikerroksia kelpasi pistellä menemään. Työn parissa tulikin katsottua telkkaria ilta jos toinenkin. Keskellä huivia menee ”juova” ja alareunassa on vähän jujua myös, mutta muuten pinta on tosi simppeli. Juuri omaan makuuni siten.

Tein tätä huivia kaikessa rauhassa alkuvuoden mittaan, sillä töissä on dediksiä, käsitöissä ei. Tyylilleni uskollisena neuloin myös useampaa työtä rinnakkain. Hauskaa tarttua aina siihen, mikä kunakin päivänä eniten inspiroi.

Vaikka neulomista piisasi, niin silti melkein harmitti, kun tämä huhtikuulla valmistui. Ehkä pitää ottaa taas ennen pitkää vireille joku briossityö.

My Meandering Shawl is huge and adorable! What a joy to wear it.

Soldotna Crop

Yksi kivoimmista kirjoneuleprojekteista on ollut Soldotna Crop. Caitlin Hunterin suunnittelema paita on kertakaikkisen ihana, tämä pääsi heti valmistuttuaan ahkeraan käyttöön. Neuloin paitani Hedgehog Fibresin Merino DK -langasta väreissä Clay, Heron, Damsel ja Artichoke (vyyhdit ovat allaolevassa kuvassa juuri tässä järjestyksessä). Yksi kutakin piisasi mainiosti kokoon kolme.

Ihanat vyyhdit saapuivat luokseni Irlannista, tilasin ne siis suoraan valmistajalta. Huh miten houkuttelevia sävyjä siellä olisi taas tarjolla, paras pysytellä poissa moiselta sivustolta… Oman paitani väreistä etenkin tuo Damsel on aivan erityisen kaunis. Minulta saattaakin löytyä yksi vyyhdillinen sitä myös fingering-vahvuisena, hankin sellaisen kun Snurreen edellisen kerran tuli täydennystä Hedgehogilta. Saas nähdä, mihin huiviin valitsen sen mukaan.

Paita valmistui nopeasti, koska malli on lyhyt niin hihojen kuin helmankin osalta. Tai siis, olisi valmistunut, jos olisin tehnyt sen heti loppuun asti. Nyt neuloin paidan melkein valmiiksi viime keväänä lankatilauksen saavuttua, ja sitten se hautautui kässäpussin pohjalle pitkäksi ajaksi. Joululoman kynnyksellä muistin sen taas, eikä ollut kuin parin illan puuha neuloa paita loppuun. Olisi kantsinut tehdä jo keväällä, niin kiva tästä tuli. 

Olen myös paidan värimaailmaan tosi tyytyväinen, vaikka tekiessä hieman aprikoinkin, onko osa sävyistä liian läheisiä keskenään. Kuviossa olisi ehken voinut olla hieman enemmän kontrastia Damselin ja Artichoken osalta. Aionkin kiinnittää kuvioiden erottuvuuteen erityistä huomiota seuraavassa kirjoneuleprojektissani, jonka ohje on niin ikää Caitlin Hunterin käsialaa. Kyseessä on Jupiter Crop, langat siihen ovat jo odottamassa.

Laine-lehti myös suomeksi

Kerrassaan mainiosta neulelehdestä julkaistiin joulun alla uusi, järjestyksessään kymmenes numero. Ja mikä erityisen mainiota, nyt lehti ilmestyi ensimmäistä kertaa myös suomeksi englanninkielisen version ohella. Kyseessä on tietenkin tamperelaislähtöinen Laine.

Ihan mahtavaa, että suomalainen neule- ja lifestylelehti on saavuttanut ison kansainvälisen suosion. Olen bongannut tutunnäköisen kannen muun muassa Amirisun Walnut-kaupassa Kiotossa.

Kaikki yhdeksän ensimmäistä numeroa löytyivät jo omasta hyllystäni, vieläpä numerojärjestyksessä, ja nyt on ollut hauska tutustua kymppinumeroon omalla äidinkielellä. Sain lehdestä arvostelukappaleen, iso kiitos siitä Tampereen suuntaan!

Itse neulon nykyisin etupäässä englanninkielisistä ohjeista, lyhenteistäkin mieleen ovat iskostuneet nimenomaan enkkuversiot: k, p, wyif, brk… Onkin mukavaa aivojumppaa seurata vaihteeksi suomenkielistä ohjetta.

Laineen tarjonta ei rajoitu pelkästään neuleohjeisiin, joita numerossa kymmenen on mukana tusina – lehden alaotsikkona on Nordic Knit Life. Laineen ydinkaksikon, Jonna Hietalan ja Sini Kramerin, ottamien upeiden kuvien ohella lehden parissa voikin inspiroitua esimerkiksi houkuttelevista resepteistä ja neulemaailman hahmoista ja ilmiöistä. Oli tosi mielenkiintoista lukea tarkemmin tanskalaisesta G-Uld-lankayrityksestä, etenkin kun minulla on heidän kauniita, luonnonmateriaaleilla värjättyjä lankojaan useammankin lapasparin tarpeiksi.

Viehätyin erityisesti myös neulesuunnitelija Denise Bayronin haastattelusta, ja sattumoisin juuri hän on suunnittellut kymppinumeron itseäni kaikkein eniten kiehtovan ohjeen.

Grounded on moderni versio perinteisestä kolmiohuivista. Se on oikeastaan kuin kauluri, ja niistä olen ollut erityisen innostunut viime aikoina. Suorastaan hihkuin ilosta tajutessani, että siihen löytyy vallan passelit langat omasta takaa. Olen ostanut jo useampi vuosi takaperin Snurresta Lichen and Lacen yksisäikeistä merinoa fingering-vahvuisena, juuri parahultaisesti kolmessa värissä. Ja miten kauniissa väreissä vieläpä! Aloittelin jo tilkkasen mallitilkkua, enää pitäisi päättää, minkä kohdan neulon milläkin värillä.

Tämän numeron ohjeista houkuttelee myös muhkea Snowy Forest -kaarrokepaita. Sitä voi ihastella myös Ravelryssa, missä on esillä kaikki 12 ohjetta.

Uskon, että moni löytää Laineen nyt suomenkielisenä ensimmäistä kertaa, mikä on tosi mainio juttu. Ymmärrän oikein hyvin, että kynnys englanninkielisiin ohjeisiin voi olla korkea. Muistan itsekin harmitelleeni vuonna 2016 ensimmäinen numeron kohdalla, että o-ouu, vain englanniksi, miksei suomeksi? Vaan sitten tempauduin täysin ulkomaisten ohjeiden pyörteisiin, se oli kertakaikkisesti menoa – kaikkein houkuttelevimpiin töihin kun oli tarjolla ohjeita ainoastaan englanniksi.

Vaikka neulesanasto on itselleni nykyisin hyvin tuttua, nautin tosi paljon saadessani lukea pidemmät jutut suomeksi. Kaikkinensa kun oma sanavarastoni ei ehken ole se monipuolisin. Niinpä suomenkielinen lehti oli tosi antoisa lukukokemus.

Jatkossa Laine ilmestyy molemmilla kielillä, ja nykyisin lehden voi myös tilata, aiemmin kun myynnissä oli ainoastaan yksittäiskappaleita. Lisäksi Laine-nimen alla toimii myös kustantamo, joten lehden ohella kauniista ja tyylikkäistä neulemalleista pääsee nauttimaan myös kirjojen muodossa. Tuorein julkaisu lienee Anna Johannan Onnensäikeitä, josta on näemmä otettu jo toinen painos.

Itse odotan 52 x villahuivit -kirjaa, taidan tosin hankkia siitä sen englanninkielisen version. Luvassa on taatusti inspiroivia huiviohjeita, sain niistä jo vähän esimakua taannoisessa Facebook-livessä – kummalla kielellä sitten haluaakaan ohjeita tulkita.

Pääkirjoituksessa puhutaan koronakurimuksesta, ja täällä Suomessa on alkamassa ensi maanantaina kolmen viikon sulku. Siispä hyvä asento sohvalta ja silmukoita luomaan. Mainiot neulehetket todellakin kelluttelevat tällaisina aikoina, ja Denise Bayronin haastattelun New York -tunnelmiin kelpaa palata, kun omasta reissusta voi ainoastaan haaveilla.

Lehti saatu blogin kautta.

Yksi peruspipo, kiitos!

Olipa mukava neuloa vaihteeksi simppeli peruspipo. Yksi oikein, yksi nurin -joustinta vaan huolettomasti ja loppuun kavennukset. Oikeat silmukat neulottiin kiertäen, että pientä twistiä oli sentäs mukana!

Ohje on Suuri Käsityö -lehdestä 02/2020, törröpipo komeilee myös kyseilen numeron kannessa. Sen on suunnitellut lankakauppa Snurren Anne, ohje onkin tarjolla myös Snurressa lankojen ostajalle. Ohjeessa on käytössä Cascade 220 ja Gepard Kit Seta, itselläni oli juuri pipollisen verran The Fibre Companyn Cumbriaa ja Isagerin Silk Mohairia.

Paksumman villan ja ohuen silkkimohairin yhdistelmä on kyllä kerrassaan lyömätön. Nyt minulla oli aikalailla samanväriset langat, mutta sävyillä on helppo leikkiä. Olen huomannut, että värejä kannattaa yhdistellä varsin ennakkoluulottomasti. Yllättävätkin sävyt voivat toimia rinnakkain – tai kukaties muodostaa yhdessä uuden kolmannen värin!

Silmukoita pistin hivenen enemmän kuin ohjeessa, yhteensä 94. Se aiheutti pienen laskutoimituksen lopussa, sillä silmukat eivät jakautuneet tasaisesti neljälle puikolle kavennusvaiheessa. Jaoin silmukat 24-24-24-22, ja kavensin ensin vain kolmen ensimmäisen puikon lopussa, kunnes silmukoita oli kaikilla puikoilla tasamäärä eli 22. Toimi oikein kivasti niin.

Nimensä mukaisesti pipossa on ”törrö”, ja se juuri on tämän myssyn juttu. Se kätkee tarvittaessa sisäänsä myös nutturan, mitä näin pitkähkötukkaisena osaa arvostaa.

Parhaita juttuja

Kotivinkki-lehdessä on palsta, johon kuuluu vähän sellainen ystäväkirjahenkinen osio. Haastateltavat paljastavat siinä erilaisia mielestään parhaita juttuja, ja halusin miettiä, mitä itse vastaisin moisiin.

Samalla tuli pohdittua suosikkijuttujani myös neulomiseen liittyen. Lempilankani on portugalilainen Beiroa. Se on aika rouheaa, joten pehmeämmistä langoista liputan Qing Fibren Melted Baby Surin puolesta – kuin pumpulia neuloisi. Ihanin lankamerkki taasen on yhdysvaltalainen Republic of Wool, mitä värien loistoa!

Neulesuunnittelijoista lempparini on Andrea Mowry, tällä hetkellä neulon hänen ohjeellaan Winters Beach -villatakkia. Neulelehdistä ykkönen on tietysti Laine, josta muuten ilmestyi loppuvuodesta ensimmäinen suomenkielinen numero.

Juuri nyt kivoin tekniikka on briossi, ja eniten neulon Chiaogoon puikoilla. Välineissä on kuulkaas eroja!

Vaan nyt siihen parhaita juttuja -listaukseen:

Ruoka: Palak Paneer
Juoma: Brooklyn Lager
Matkakohde: New York
Kulkupeli: Kuplavolkkari nimeltä Bertta
Kirja: Tuija Lehtisen hömppäromaanit
Kännykkäsovellus: BookBeat
Keittiöväline: Harion vesipannu
Elokuva: Voiko tähän yhä vastata Amelie, vaikkei ole nähnyt sitä vuosiin?
Tv-ohjelma: Gilmoren tytöt
Vaate: Äidin neuloma vihreä villatakki
Kosmetiikkatuote: Aqualan L -perusvoide
Musiikki: Indie rock
Biisi: Death Cab for Cutie: Soul Meets Body
Artisti: Angus & Julia Stone
Jäätelö: Murueskimo
Herkku: Pitkä viineri
Jälkiruoka: Mustikkapiirakka vaniljakastikkeella
Kahvila: Unlimited Coffee Bar Tokiossa
Kaupunki: Kööpenhamina
Aamupala: Kuppi (tai useampikin) mustaa kahvia ja pannulla paistettu kananmunaleipä
Vuodenaika: Kevät
Kasvi: Pelargoni

Olipa hauskaa, mutta samalla yllättävän haastavaa miettiä näitä!

Viiden vuoden Vector

Jotkut neuletyöt unohtuvat toisinaan puikoilleni pitkäksi toviksi. Siis todella pitkäksi. Ennätyksen on tainnut tehdä hiljattain valmistunut Vector-huivi. Löysin näet Instasta kuvan heinäkuulta 2017, ja siinä tekeillä on huivin ensimmäinen raita.

Työn suunnittelu alkoi vieläkin aiemmin, olen ostanut langat lontoolaisesta lankakauppa Loopista vappuna 2016. Brooklyn Tweedin Loftia ei vielä tuolloin saanut Suomesta, tai ainakin valikoima oli suppea, ja halusin neuloa huivin juuri ohjeessa käytetyllä langalla. Muistan valinneeni sävyt huolella – seuraava valintaprosessi olikin sitten värien järjestys. Vyyhtejä tuli pyöriteltyä pöydällä moneen otteeseen, ennen kuin olin täysin tyytyväinen. Väriraidat kun toistuvat huivissa symmetrisesti yksittäisestä keskiraidasta päätyihin päin.

Puolivälin krouvin saavutin heinäkuussa 2018, todisteena asiasta on ylläoleva otos. Muistan neuloneeni tätä työtä ainakin ystäväni Sissen vanhempien luona Saimaanharjussa, missä vierailin samaisen vuoden lopulla. Tuoreempana muistona on Parasite-elokuvan katsominen kyseistä huivia neuloen.

Ohjeessa oli kaksi kokoa, ja koska valitsin niistä suuremman, on huivi niin iso, että se menee myös torkkupeitosta. Tämä onkin löytänyt paikan sohvaltamme, missä se lämmittää mukavasti joko peittona tai hartioille aseteltuna. Malli on simppeli, aina oikeaa, joten työ soveltui juuri parahultaisesti telkkarin äärellä tai reissussa neulottavaksi.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin huivin päätyihin icord-reunuksen. Sellainen sopi niin hyvin yhteen huivin huoliteltujen reunojen kanssa! Oikeastaan ainoa haaste oli arvioida lopussa se, paljonko varata lankaa reunuksen neulomiseen. Saattaa olla, että eka yritys ei mennyt maaliin asti, vaikka laskinkin kerrosten lukumäärän huivin toisesta päädystä… Jokainen raita on yhden vyyhdin mittainen, mutta kerrosten määrässä on silti pientä vaihtelua.

Kastelin ja pingotin valmiin työn, mikä kyllä teki sille vielä oikein hyvää. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa Soak Wash -pesuaine. Huippukätevä tuote, sillä sitä ei tartte huuhdella pois.

Lopputulokseen oon enemmän kuin tyytyväinen. Kai se olisi voinut nopeamminkin valmistua, mutta ajattelen, että töissä on dediksiä, käsitöissä ei!

Tässä työssä kivaa oli myös se, ettei jämälankaa jäänyt.

Kun kässäkoulu kesken jäi

Aloitin pari vuotta sitten eli syksyllä 2018 Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulussa, mistä kirjoitin blogissakin muutamaan otteeseen, muun muassa täällä. Ekana vuonna ohjelmassa oli tuotesuunnittelua, huovutusta, ompelua ja kankaanpainantaa. Ja olikohan vielä jotain muutakin, hmm… En enää tarkasti muista!

Tykkäsin kyllä kovin, ja tahtikin oli sopivan verkkainen, noin yksi viikonloppu kuukaudessa. Etenkin kankaanpainanta oli tosi kivaa, mutta ensimmäisen vuoden mittaan mieleeni nousi silti vahva tunne siitä, että jätän opinnot kesken. Tiedostin toki, että taiteen perusopetuksessa ajatuksena on nimenomaan antaa kokemuksia käsityöstä ja tutustua laajasti erilaisiin materiaaleihin sekä tekniikoihin. Silti tuntui, että mieluummin halusin keskittyä syvemmin erilaisiin lankaa hyödyntäviin tekniikoihin, kuin kokeilla pintaraapaisun omaisesti ”vähän kaikkea”, kuten rottinkikorin punomista tai rautalankatöitä.

Odotin myös myöhemmille vuosille aikataulutettua tuftausta niin kovin, että hankin oman tuftauslaitteen jo ekana opiskeluvuotena. Se oikeastaan vahvisti ajatustani siitä, että miksen harjoittelisi itsenäisesti juuri niitä tekniikoita, jotka minua kaikkein eniten kiinnostivat. Ja pureutuisi nimenomaan pintaa syvemmälle niihin. Tunnustan pohtineeni myös sitä, mitä tekisin kaikilla niillä harjoitustöillä, mitä koulussa olisi luvassa – siis harjoitusten lopputuotteina. Ei mitään ylimääräisiä esineitä meille kotiin, kiitos.

Lopettamispäätöstä hauduttelin silti hyvän tovin, taisi olla joskus heinäkuun 2019 tienoilla, kun olisi pitänyt ilmoittautua seuraavalle lukuvuodelle. Ilmoittautuminen jäi tekemättä, ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Lukukausimaksuista säästyneet rahatkin olen saanut upotettua lankaostoksiin ihan ilman ongelmia… Lankaahan kotona ei siis tietenkään voi olla liikaa ;)

Kässäkouluvuodesta jäi mukavia muistoja ja tuttavia, erityisesti mieleen painui tossujen huovuttaminen sekä ompelutyö, jonka sain toteuttaa opettajan Singerillä vuodelta 1934.

Tossujen ohella toinen isompi huovutuskokeilu oli nunohuovutettu huivi. Siinä materiaaleina olivat pitkäkuituinen merinovilla ja silkkihuivi, joka ikään kuin päällystettiin villalla.

Halusin huivista lämpimän, joten varasin villaa runsaasti – siten, että se peittäisi kunnolla lähes parimetrisen huivin. Kuviointia ja villan asettelua mietin ihan viime metreille asti, vaihtoehtoja tuntui olevan vähän liikaakin!

Tein huivin lahjaksi äidilleni, joten värit olivat sellaisia, joista tiesin hänen pitävän. Minulla oli luonnonvalkoista, kellertävää, vaaleanruskeaa, tummanruskeaa ja vihreää merinovillaa, noin 20 grammaa kutakin. Halusin pitää kokonaisuuden suht rauhallisena, joten päädyin siihen, että tein huiviin neljä ”värilohkoa”.

Nyt seuraa hieman tarkempi selostus työvaiheista:

Villan asettelu huivin päälle oli yllättävän hidasta. Asettelin villat huolellisesti ja ”kuituja avaten”, jotta ne tarttuisivat mahdollisimman hyvin kiinni. Lopussa päätin lisätä mukaan myös muutaman pilkun. Muut värit menivät kokonaan, vihreää käytin vain ripauksen kokonaisuutta elävöittämään.

Kun villat olivat paikoillaan, aloitettiin huovutus. Työ kasteltiin kuumalla saippuavedellä ja rullattiin puisen pulikan ympärille. Mukana rullalla oli myös kuplamuovia koko huivin pituudelta.

Kun huivi oli rullalla, pyörittelin sitä edestakaisin käsillä painaen parinkymmenen minuutin ajan. Ohuempaan villakerrokseen olisi riittänyt lyhyempikin aika, mutta minulla oli villaa sen verran runsaasti, että halusin ottaa varman päälle. Sitten työ rullattiin auki, huuhdeltiin ja kierrettiin takaisin rullalle eri päin kuin ekalla kerralla. Olikin oleellista muistaa, kumpi pää huivista oli ensin rullan sisällä. Ja sitten taas parikymmentä minuuttia rullausta. Voin kertoa, että se tuntui käsivarsissa parina seuraavana päivänä!

Kannatti kuitenkin pyöritellä rullaa peräti 40 minuuttia, sillä materiaalit tarttuivat hienosti toisiinsa. Sitä paitsi itse huovutus tapahtui nopsasti verrattuna siihen, että asettelin ensin villoja huivin päälle useamman tunnin ajan.

Tossujen ohella tämäkin oli siis kiva kokeilu, mutten usko enää palaavani huovutuksen pariin. Keskityn mieluummin kudontaan, neulontaan, ristipistoihin, ryijyihin – ja olisi tuossa yksi kudontakehyskin odottelemassa.

Tunnustettakoon vielä lopuksi, että olin tehnyt nunohuovutuksesta tosi tarkat muistiinpanot. Enää en olisi muistanut työvaiheita laisinkaan näin yksityiskohtaisesti. Muistiinpanovihko onkin kiva konkreettinen muisto kässäkouluvuodesta, oon tyytyväinen, että kirjasin ajatuksia silloin tarkasti ylös.

Taito Etelä-Suomi’s school of Craft and Design. I liked it, but it was not my cup of tee.

Soma sohvatyyny

Kävin jo reilu vuosi takaperin Hilmalassa mainiolla yhden illan vapaakudontakurssilla. Lopputuloksena oli puolisen metriä kaunista kangasta koristetyynyyn, jonka ompelin viimein valmiiksi.

Tyynyn takapuolelle minulla oli varattuna Kässäkerho Pom Pomin napakkaa pellavakangasta, joten kokonaisuudesta tuli kertakaikkisen ihana. Tekemäni helmipoimintakokeilut tuovat tyynyn pintaan mukavasti tekstuuria, ja saumat kätkevät sopivasti kaikki kudotun kankaan reunojen epätasaisuudet.

Tyynykangasta olikin erityisen huoletonta kutoa, sillä reunat sai ihan luvan kanssa jättää epätasaisiksi. Yleensä kun olen tosi tarkkana niiden siisteydestä, mikä tahansa ei mene laaduntarkkailustani läpi…

Tästä tuli juuri sopiva väripilkku tummanharmaalle sohvallemme!

The fabric is made on the rigid heddle loom.

Kirjoneulekauluri

Instagramia selatessa tuli hiljattain vastaan niin soma kauluri, että tiesin välittömästi neulovani itsekin sellaisen. Kacey Herlilyn Palm Springs Cowl ihastutti myös nimensä puolesta, sillä se toi mieleeni mainion ja juuri sopivasti kreisin Palm Springs -elokuvan.

Valitsin kirjoneulekauluriin samaa lankaa kuin aiemmin tänä syksynä neulomaani briossikauluriin. Siis Madelinetoshin Tosh Merino Lightia mustana ja neonvärisenä.

Kirjoitin briossikaulurinkin kohdalla siitä, kuinka neonvärinen lanka rytmittyy tosi kauniisti. Piñata Pop on kuin tehty juuri kaulureita varten!

Kirjoneuleessa oli selkeä mallikerta, ja silmukkamerkit tekivät sen seuraamisesta tosi helppoa. Joka toisella kerroksella neulottiin pelkkää mustaa, joten etenkin ne kerrokset etenivät huippunopsasti. Eikä koko kaulurinkaan tekemiseen monta iltaa kulunut.

Lopputulos on ohut ja pehmoinen – ja ennen kaikkea mielestäni huippusoma. Kastelu ja pingotus viimeistelivät kaulurin, joka pääsi heti käyttöön.

More cowls, please! This is Palm Springs Cowl by Kacey Herlily.

Milburn-myssy

Ystäväni Heidi toivoi itselleen pipoa, ja lupasin hänelle sellaisen neuloa. Kävimme yhdessä vähän toiveita läpi, jonka jälkeen osasin antaa muutaman lankasuosituksen. Heidin valinta oli Sandnes Gardin Alpakka Ull (65 % alpakka ja 35 % villa) hempeän vaaleanpunaisena eli sävyssä 3511 pudder.

Ohjeen sovelsin omasta päästä, tein matkan varrella hieman muistiinpanoja – näistä hyvinkin on iloa myös muille!

Loin 80 silmukkaa 5 mm:n pyöröpuikoille ja neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria noin 8 senttiä. Oikeat silmukat neuloin kiertäen eli takareunasta.

Resoriosuuden valmistuttua käänsin työn, jolloin resorista sai sen kauniimman puolen näkyviin. Käännöksen tein German short row -tekniikalla. Nimi on aikamoinen, mutta tekniikka itsessään älyhelppo, ja käännöskohdasta tulee tosi siisti. Kurkkaa ohjevideo vaikkapa täältä.

Sitten neuloin sileää neuletta 18 senttiä, sillä toiveissa oli varsin syvä myssy. Lopuksi vielä kavennukset, joita lähestyin rennolla otteella:

  1. kavennuskerros: Neulo noin 10 silmukan välein kaksi silmukkaa oikein yhteen.
  2. kavennuskerros: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen jokaisessa kavennuskohdassa siten, että yhdistät edelliskerroksen kavennetun silmukan ja sitä edeltävän silmukan. Kavennukset kun kaartuvat hieman oikealle.

Jatka kavennuksia joka kerroksella samaan tapaan kunnes jäljellä on enää muutama silmukka. Itselläni taisi olla kuusi silmukkaa jäljellä, kun katkaisin langan ja vedin sen silmukoista läpi.

Mielestäni pipo kaipasi vielä tupsua, joten askartelin sellaisen. Edelliskerrasta olikin jo melkoisesti aikaa!  Lankaa pipoon kului noin puolitoista kerää, joten tupsumateriaalia jäi mukavasti. Lisäsin mukaan myös hieman mustaa lanka kontrastia antamaan. Saas nähdä, tykkääkö Heidi tupsusta, se on onneksi tosi helppo napata irti, jos niin haluaa – kiinnitin tupsun rusetilla pipon sisäpuolelle.

Ja resorin käänsin noin 6 sentin kohdalta, pari senttiä jäi piiloon, jolloin käänteestä tuli vieläkin somempi.

Pipolla pitää tietysti olla nimi, tästä tuli Milburn. Katsoin näet neuloessani Sex Education -sarjaa, jonka päähenkilönä viilettää Otis Milburn.

Milburn hat, so simple and beautiful!