Blogi

Villapusero viikossa

Neulottua

Noin viikossa se valmistui, uusin villapaitani! Stagecoach on jo neljäs paita, jonka suunnittelija Caitlin Hunterin valikoimasta toteutin. Aiemmin puikoillani on syntynyt Soldotna Crop, Jupiter Crop ja Ghost Horses, kaarrokepaitoja kaikki. Ajatus vielä neljännestä puserosta syntyi viime marraskuussa lankakauppa Snurressa iki-ihanien Madelinetoshin DK-vahvuisten vyyhtien äärellä. Paksu DK-vahvuinen lanka on ihan suosikkiani, eikä sitä ole kovin usein tarjolla käsinvärjättynä. Loppuvuodesta Snurreen oli tullut erä, ja sieltä erottuivat heti tietyt, omaa silmääni miellyttävät värit. Ostohetkellä en ollut ihan varma, millä ohjeella lähtisin paitaa tekemään, mutta aika pian malliksi valikoitui juurikin Stagecoach.

Tumma pääväri on Horror Hostess, oranssin värin nimi on Rye Bourbon, vihreä on Thyme ja vaalea Antique Lace. Pääväriä kului kolme vyyhtiä, muita riitti vajaa vyyhti. Ja kuten muistakin Caitlinin ohjeista, tein tästäkin koon kolme, ja paidasta tuli juuri sopiva. Puikkokoko oli myös sama kuin ohjeessa – tiheys täsmäsi käsiäalallani tismalleen oikein.

Aluksi aprikoin, onko vihreän ja vaalean langan värinen kontrasti liian hento, mutta mukavasti kuvio erottuu läpi matkan. Tämä opetti jälleen kerran sen, että keskeneräistä työtä on turha arvostella!

Tekeminen eteni tosi joutuisasti, kaikkinensa tässä meni tosiaan viikon verran. Samalla ahmaisin Netflixistä muun muassa huikean Never Have I Ever -sarjan, kunnon teinihömppää Jenkeistä. Sarjan kruunasi ehdottomasti kertojaäänenä toiminut tennislegenda John McEnroe. Ja niin vaan kirjoneulekin syntyy sujuvasti telkkarin ääressä, harjoitusta on kertynyt kuin huomaamatta melkoinen määrä.

EDIT: Vyyhdit odottelivat siis marraskuulta asti lankahyllyssäni, kunnes pääsiäisen aikaan iski inspiraatio ottaa juuri tämä työ puikoille. Ja hupsista vaan, sehän valmistuikin sitten ripeästi.

Viimeistelin paidan kastelemalla, mikä tasoitti alkujaan hieman muhkuraisen kirjoneuleosuuden. Nyt kaarroke on ihanan sileä, ja mielestäni myös hurjan kaunis. En olisi millään malttanut odottaa paidan kuivumista, siinä meni koko eilinen päivä. Vaan tänään saattoi pukeutua uuteen neuleeseen, mikäpä sen parempaa!

Ps. Saattaa olla, että eilisiltana loin silmukat jo uuteen paitaan…

—

Stagecoach (designed by Caitlin Hunter), my new favourite sweater!

Mainio peruspaita

Itse tehtyä Neulottua

Uusi villapaitani pääsi heti käyttöön! Seela on Laineen Jonna Hietalan suunnittelema raglanpusero, sellainen tosi perus, ja juuri siksi aivan ihastuttava. Paita syntyi hurjan joutuisasti paksuilla puikoilla, ja sitä oli mukavan huoleton neuloa. Senkus vaan pisteli ainaoikeaa tulemaan, aivan täydellinen telkkarineule siis.

Neuloessa saattoi myös samalla tehdä hyvää, sillä Seela-paidan ohjeen tuotot lahjoitetaan lyhentämättöminä toukokuussa 15 vuotta täyttävälle Naisten Pankille. Tulot ohjataan naisten kouluttamiseen ammattiin ja yrittäjyyteen Afrikassa ja Aasiassa.

Ylhäältä alas neulottavat raglanpuserot ovat siitä erityisen kivoja, että niitä on helppo sovittaa missä vaiheessa tekemistä tahansa. Eikä tartte ommella mitään saumoja yhteen tai poimia silmukoita. Lopussa odottaa ainoastaan päättely ja viimeistely kastelemalla, ja sitten paita onkin valmis käyttöön. Ilmavana paitana tämä myös kuivui mukavan nopsasti eli yhdessä yössä lattialämmitteisessä kylpyhuoneessa. Joskus on meinaan saanut odotella kuivumista…

Kaikkinensa tekemiseen meni jokunen ilta. Aloitin paidan edellisen viikon puolivälissä, enkä suinkaan neulonut tätä joka päivä. Maaliskuun lopulla julkaistiin sopivasti Bridgertonin kakkoskausi, valtaosa paidasta syntyi sitä katsellen.

Toisen (sen jälkimmäisen) hihan tein nyt lauantaina oikeastaan yhdeltä istumalta. Neuloin oman Seelani ohjeen mukaisesti Sandnes Garnin Børstet Alpakasta. Valitsin värin 8581, jota voisi varmastikin kutsua havunvihreäksi. Kokoon 2 kului lankaa vähän reilu kuusi kerää.

Vietin viikonlopun vanhempieni luona Mikkelissä, ja käytiin eilen äitini kanssa nappaamassa kuvat vanhan kouluni pihamaalla. Rakennus on vielä pystyssä, vaikka opetusta siellä ei ole ollut enää vuosikausiin. Lähes kaikissa ikkunoissa on vanerit, ja seiniin on kertynyt melkoisia töherryksiä kirkkoveneineen kaikkineen. Pihan syvennys tarjosi kuitenkin juuri mainion kuvauspaikan, sillä katos suojasi liian kirkkaalta auringonpaisteelta. Ihania molemmat, paita ja keli!

—

To celebrate the 15th anniversary of the Finnish Women’s Bank, Laine designed a new sweater pattern to raise funds together to support female entrepreneurship in developing countries. The adorable Seela sweater is quick and fun project!

Lempikaulurille kilpailija

Itse tehtyä Neulottua

Olen käyttänyt reilu vuosi sitten neulomaani neonväristä briossikauluria ihan älypaljon! Viime kesän lopulla tein siitä myös hieman hillitymmän version, mutta ärhäkämpi versio on ollut se ehdoton ykkönen. Tällä viikolla innostuin neulomaan jo kolmannen kaulurin tuolla samalla, hyväksi havaitsemallani ohjeella. Kyseessä on tietysti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl. Itselleni olen tehnyt sen pienemmän koon, ja kolmosen puikoilla. Tuota puikkokokoa piti nimittäin hieman muistella uusinta kauluria aloittaessani. Kävin jo aiemmat blogitekstit läpi, mutta niissä ei ollut mainintaa puikoista. Onneksi oli kirjannut sen ylös ohjeeseen. Käytetty puikkokoko pitäisi AINA kirjata ylös, sitä ei todellakaan jälkikäteen helposti muista, vaikka tekohetkellä niin ehkä arvelisikin.

Innostus kolmanteen kauluriin lähti oikeastaan viikko sitten Snurresta. Suosikkilankakauppaani oli tullut kuorma Hedgehog Fibresin herkullisia lankoja, ja väri nimeltä Pucker suorastaan loisti hyllystä. Sille minulla oli valmiina kaveriksi mustaa (väri Onyx) niin ikää fingering-vahvuista Madelinetoshia.

Kauluri syntyi kuin varkain Netflixin parissa. Katselin oikein hömppien hömppää eli Virgin Riveriä – jösses mihin tilanteeseen kolmoskausi loppuikaan. Onneksi sarjan neloskausi on jo kuvattu, ja julkaistaan tällä tietoa kesällä.

Uppouduin tekemiseen ja Virgin Riverin katseluun itseasiassa niin kovin, että neuloin suljettua neuletta ensin hieman liikaakin. Kaulurin kolmion mallinen loppu neulotaan tasona, ja kavennusten alussa onnistuin sössimään siten, että purkuhommiksi meni. Piti pakittaa aika monta kerrosta, onneksi olin tehnyt purkuvaraa. Suosikkitekniikkani briossi eli patenttineule kun on siitä viheliäinen, että virheitä on tosi haastava korjata ilman purkamista, kiitos langankiertojen. Ainakin yksi jakso meni purkupuuhissa, mutta oli se sen arvoista. Vaikka virhe olisi jäänyt niskan puolelle, olisi se harmittanut itseäni. Nyt kelpaa käyttää virheetöntä kauluria!

Lankaa jäi vielä runsaasti, saas nähdä tekisinkö vaikka toisen samanmoisen. Sen voisin antaa lahjaksi, sillä itse en tiettykään kahta samanlaista kauluri tartte. Tai ehkä tuota upeaa pinkkioranssia lankaa voisi käyttää pipossa tai lapasissa. Väri kun näyttää erityisen ihanalta työssä, jossa on suht pieni ympärysmitta – saman olen huomannut monien käsinvärjättyjen lankojen kohdalla.

—

Fingering Brioche Bandana Cowl vol. 3 is here!

Unelmien joulukalenteri

Viikon varrelta

Tästä olisin voinut kirjoittaa jo joulukuussa, mutta toisaalta tilasin viime vuoden joulukalenterin jo joskus elo-syyskuulla. Aivan hyvä siis turista siitä hieman nyt helmikuulla! Aikuisiällä minulla on ollut aina toisinaan joulukalenteri, viime vuosina usein lego-aiheinen. Kaikki muut kalenterit unohtuivat kuitenkin välittömästi lankajoulukalenterin nähtyäni. Moisia on varmasti ollut jo pitkään, mutta havahduin lankajoulukalenterien olemassaoloon alkusyksystä Instassa, kun Hedgehod Fibres postasi kalenteristaan.

Taisi olla lokakuun loppua, kun kalenteri saapui, ja etenkin siitä lähtien tuli kyllä odotettua joulukuun alkua innolla. Jokaisessa luukussa oli värikäs 20 gramman minivyyhti sukkalankaa. Kalenterista tuli postailtua aika paljon Instan puolelle, ja moni myös kyseli siellä, mitä langoista voi tehdä. Vastaus on tietysti, että vaikka mitä! Raitasukat lienee se ilmeisin vaihtoehto, ja ajattelin hyödyntää osaa langoista myös tehostevärinä huivissa – ohje on vielä mietinnässä.

Osa lystiä on ehdottomasti juuri väriyhdistelmien pohdinta, mitä ihania komboja näistä vielä voikaan toteuttaa. Villasukkien varalle hankin jo marraskuulla samaa kalenterilankaa vaalean- ja tummanharmaana, niillä saa mukavasti rauhoitettua kokonaisuutta, kun väriloisteen kaveriksi liittää hillitympiä sävyjä.

Ihan ensimmäisenä valmistuivat junasukat pienelle veljentytölle. Ei jäänyt monesta grammasta kiinni, etteikö yhdestä pikkuvyyhdistä olisi riittänyt kahteen sukkaan, mutta nämä erivärisetkin ovat aika mainiot!

—

I had the best advent calendar ever – it was filled with yarn!

Kuulumisia ja kaulureita

Viikon varrelta

Hyvää tätä vuotta! Täällä on jo vuoden ensimmäinen neuletyö puikoilla, nimittäin Caitlin Hunterin suunnittelema mainio Halibut Cowl -kirjoneulekauluri. Valitsin omaani langaksi Retrosaria Rosa Pomarin Bruscaa. Tuota mainiota portugalilaista lankaa saa Suomesta useammastakin paikasta, ainakin Nurja Tampereella ja Kässäkerho Pom Pom Kuopiossa ovat oikeita osoitteita, mikäli mielit Bruscaa omille puikoillesi.

Itse pohdin hyvän tovin, pistääkö vihreälle (10C tumma petroolinvihreä) kaveriksi pinkkiä (14A pinkki) vai harmaata (B pellava). Onneksi valitsin pinkin, sillä kaulurista on tulossa kerrassaan hurmaava. Kirjoneulekuvion mallikerta on melkoisen pitkä, mutta sitä on ollut helppo seurata. Kaksi kolmasosaa kalakuviosta jo valmiina, kohta ajattelin neuloa ainakin muutama kerroksen lisää.

Mielessäni kummittelee jo seuraavakin kauluri, tämä kaulurihuuma tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Kaikki alkoi neonvärisestä briossikaulurista, jota olen käyttänyt tosi paljon. Niin kaunis ja kätsy asuste! Seuraava täydennys kaulurikokoelmaani voisi olla Desert Nights Cowl, jonka ajattelin toteuttaa tismalleen samoissa väreissä kuin ohjeessakin.

Alkaneelle vuodelle on paljon muitakin neulesuunnitelmia, haaveissa on ainakin pari puseroa ja yksi villatakki. Kunhan vaan osaisi päättää, mistä aloittasi!

Olen tämän viikon vielä joululomalla, mikä tuntuu kyllä tosi mukavalta. Jostain syystä olen yleensä paahtanut sata lasissa heti vuoden ekoina päivinä. Näin freelancerina työt ovat usein menneet loman edelle, mutta nyt merkkasin reippaasti kalenteriin kunnon tauon. On ollut ihana ottaa rennosti: neuloa, lukea hömppäkirjoja vaikka aamuun asti, käydä välillä vähän ulkoilemassa. Sen suurempia lomasuunnitelmia tai -tekemistä en näinä pandemia-aikoina edes kaipaa, reissuun ehtii tuonnempanakin. Pelkkä oleilu ja iisisti ottaminen on tehnyt tosi hyvää hektisen syksyn jälkeen. Ja enköhän viimeistään loppiaisena luo silmukat taas uuteen neuletyöhön…

Reissuista puheen ollen, haaveilen kyllä kovin visiitistä ikisuosikkiini Kööpenhaminaan, jospa vaikka kesän korvalla pääsisi sinne pitkäksi viikonlopuksi. Olisi mahtava kierrellä kaupunkia kiireettä, pysähtyä välillä kahville tai kaljalle, ja vierailla Louisianan taidemuseossa Humlebækissä. Saas nähdä, miten tilanne jos toinenkin tästä kehittyy, ja mitä kaikkea vuosi vielä tuokaan tullessaan – tämän freelancerin työkuviot menevät tammikuun jälkeen vähän uusiksi, mutta ounastelen mukavia ja suotuisia tuulia. Toivon vuodelta ainakin edellistä enemmän kuvauskeikkoja, etenkin tapahtumakuvausta on ollut ikävä. Yksi asia kuitenkin on varma: aion neuloa PALJON.

—

New year, new knitting project! I started this year with the Halibut Cowl by Caitlin Hunter.

Ihanin palmikkopaita

Itse tehtyä Neulottua

Hiljattain kirjoitin siitä, kuinka puikoillani on lähes aina yhtä aikaa useampikin neuletyö. Postauksessa mainittu Ghost Horses on nyt jäänyt ihan paitsioon, sillä pari viikkoa sitten loin silmukat tähän ihanaan palmikkopaitaan. Kyseessä on Midori Hirosen suunnittelema Snowy Forest, ohje on Laine-lehdestä 10.

Tohkeilin tästä upeasta paidasta jo alkuvuodesta, jolloin kirjoitin suomenkielisestä Laineesta. (Olipa muuten hauskaa lukaista tuo teksti äsken läpi, sillä kirjoitushetkellä minulla ei vielä ollut aavistustakaan siitä, että pääsisin osaksi Laineen tiimiä. Erilaiset sometyöt ovat kertakaikkiaan vieneet mukanaan.)

Kuvailin tuolloin paitaa sanalla muhkea – ja se onkin erityisen osuva ilmaus tässä yhteydessä. Hivenen epäsymmetriset palmikot ovat toden totta muhkeita, ja mielestäni tosi kauniita. Seiskan puikoilla pusero eteni joutuisasti, suurin haaste tämän tekemisessä oli suomenkielinen ohje, sillä osaan kaikki lyhenteet parhaiten englanniksi. Eikä sitäkään ehkä varsinaisesti haasteeksi voi laskea. Tosi iisi ja huoleton neulottava siis kaikkinensa tämä paita.

Entä miksikö otin tämän puikoilleni vasta nyt? Syy on simppeli: sopiva lanka antoi odotuttaa itseään. Syyskuun lopulla bongasin lankakauppa Stephen & Penelopen sivuja selatessani Brooklyn Tweedin uudehkon Tones-langan, jonka upeat sävyt hurmasivat välittömästi. Vahvuus osui aivan nappiin ohjeessa suositellut kanssa, ja kun Lychee Undertone -sävy vielä säväytti aivan erityisen paljon, ei hommaa tarvinnut enää empiä. Tein tilauksen siltä istumalta.

Paidasta oli tarjolla kaksi versiota, lyhyempi ja pidempi. Valitsin ensimmäisen, sillä se menee kivasti hameiden ja mekkojen kanssa. Lyhyys toki nopeutti valmistumista entisestään, tämän neuloin vajaassa parissa viikossa. Nyt viikonloppuna taidan vielä anta paidalle ihan kunnon kylvyn, kostutin pintaa jo hieman suihkepullon avulla, mutta totaalinen kastelu tehnee oikein hyvää. Piti vaan tietysti heti saada kuva tästä – Instan puolella arvelin, että kyseessä on ehkä kaikkein ihanin koskaan neulomani paita.

—

Snowy Forest by Midori Hirose, maybe the lovelies sweater I’ve ever knitted!

Paitoja puikoilla

Itse tehtyä Neulottua 2 Comments

Jotenkin tässä on taas käynyt niin, että puikoillani on yhtä aikaa useampikin neuletyö. Voisi kai tehdä vain yhtä kerrallaan, ja aloittaa uuden edellisen valmistuttua, mutta oikeastaan tykkään enemmän tästä tyylistä – pääsee valitsemaan fiiliksen mukaan, mitä työtä milloinkin edistää.

Yksi keskeneräisistä töistä on Caitlin Hunterin suunnittelema Ghost Horses -kaarrokepaita. Tykkään Caitlinin ohjeista hurjasti, aiemmin olen neulonut häneltä Soldotna Cropin ja Jupiter Cropin. Lyhythihaiset ja lyhyehköt paidat valmistuvat mukavan nopsasti, vaikka kirjoneule varsin tiukkaa keskittymistä vaatiikin.

Ghost Horses -puserossa laukkaavat tietysti (haamu)hevoset, kuvio on mielestäni kerrassaan mainio. Väriä paitaan tuo Spincycle Yarnsin upea Dyed in the Wool -lanka. Samaista on käytetty ohjeessakin, käänsin vain värityksen toisin päin, eli hevoseni ovat tummia eivätkä vaaleita. Valitsin väriksi Pick Your Poison, toisena lankana on amsterdamilaisen Westwoolin Bicycle värissä Canal House.

Ottamastani kuvasta muutes huomasin pienen virheen kirjoneuleessa. Näemmä olen seurannut turhan tiiviisti tanskalaista Kolmekymppiset-sarjaa, jota katsoin Areenasta tätä tehdessäni. (Varoitus: sarja aiheuttaa matkakuumetta Kööpenhaminaan.)

Ja välillä sentäs valmistuukin jotain, kuten tämä Jonna Hietalan suunnittelema Lento-paita Laine-lehdestä numero 11. Tämä oli tosi kiva ja huoleton neulottava – paksuilla puikoilla työ eteni mukavan joutuisasti. Lento on tullut myös työn puolesta kovin tutuksi, sillä minulla on nykyisin suuri ilo toimia Laineen Social Media Managerina. Järjestimme kesällä paidasta yhteisneulonnan, hashtagilla #lentosummerkal pääsee ihastelemaan sen satoa Instassa. Talvea vasten tästä voisi toteuttaa myös pitkähihaisen version, niin paljon kuin näistä vajaamittaisista hihoista pidänkin.

Lankana omassa Lento-paidassani on Hedgehog Fibresin Skinny Singles värissä Damsel sekä Gepard Kid Seta värissä Dark Purple. Jos innostun neulomaan vielä toisenkin, niin silloin voisin valita samanväristä lankaa kahdessa eri vahvuudessa. Yksivärinenkin pinta meinaan kiinnostaa!

—

Makers gonna make – there is always more than one knit on my needles at the same time.

Uusi syysmyssy

Itse tehtyä Neulottua

Puikoillani on monenmoista villatakkia ja -paitaa, mutta kaipasin niiden keskelle jonkun nopsasti valmistuvan, tosi huolettoman telkkarineuleen. Siis sellaisen, jota voi neuloa telkkarin äärellä ilman että tarttee juurikaan kurkkia ohjetta. @imsowool-instatililtä löytyi juuri passeli pipo tähän, ilmainen ohje on tarjolla Hennan profiilin kohokohdissa! Pistin siis puikoilleni myös I’m so mohair -myssyn.

Ohjeessa on pari eri puikkovaihtoehtoa, omani neuloin nelosen puikoilla ja 96 silmukalla. Lopussa vähän jännitti riittääkö lanka, sillä tein ehkä tilkkasen yli 38 cm ennen kavennusten aloittamista – työ eteni hurjan nopsasti. Vaan ei mennyt edes kovin tiukille, lankaa olisi piisannut vielä useampaan kerrokseen.

Pipo neulotaan neljällä säikeellä silkkimohairia, tämä syntyy näppärästi neljästä 25 gramman kerästä. Itseltäni löytyi sopivasti tuota purppuraista Gepardin Kid Setaa omasta takaa tarvittava määrä, muussa tapauksessa olisin suunnannut Snurren runsaan silkkimohairvalikoiman äärelle.

Kuvissa näkyvä villapaita on muuten neulottu samaisesta langasta. Sitä en ole tehnyt itse, vaan paidan neuloi minulle ihana äitini. Kyseessä on Hurma-pusero Leeni Hoimelan mainiosta Urban Knit -kirjasta.

En ole tainnut aiemmin neuloa mitään neljällä langalla samanaikaisesti, mutta helposti sujui, kaikki säikeet pysyivät hyvin mukana menossa. Saas nähdä, innostunko toteuttamaan tällaisen pipon myös jossain vaaleammassa värissä – olen meinaan lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Myssy on juuri sopivan muhkea ja rento!

—

My new favourite: #imsomohairbeanie. So fluffy and lovely!

Kakkoskauluri

Itse tehtyä Neulottua

Viime talven luottoasusteeni oli neonvärinen kauluri. Se valmistui marraskuussa, ja oli ahkerassa käytössä aina kevääseen asti. Kauluri oli niin kiva ja käytännöllinen, että päätin toteuttaa toisen vaaleammassa värimaailmassa. Kyseessä on Lavanya Patricellan suunnittelema Fingering Brioche Bandana Cowl, jonka ohjetta voin vilpittömästi suositella!

Olen tehnyt kaulurista sen pienemmän koon, ja molemmilla kerroilla käsinvärjätty lanka on rytmittinyt suljetussa neuleessa suorastaan täydellisesti. Ilmeisesti tuossa noin sadassa silmukassa on jotain taikaa, sillä pienempi tai isompi ympärysmitta ”rikkoo kuvion”. Nyt väripinta on kuin marmoroitu, aivan ihana siis.

Tämä valmistui kesällä, joten se vasta odottelee käyttöä, mutta jahka kelit tästä viilenevät… Olen harkinnut myös täysin yksivärisen kaulurin tekemistä, mutta sitä olisi ehken tylsä neuloa. Ehkä sen sijaan yksivärinen myssy tämän kaveriksi?

—

This is already my second Fingering Brioche Bandana Cowl. The pattern by Lavanya Patricella is super fun to knit!

Jupiter Crop

Neulottua

Neuloin aiemmin Caitlin Hunterin Soldotna Crop -puseron, ja tykästyin siihen niin kovin, että päätin toteuttaa myös Caitlinin toisen, lyhythihaisen kaarrokepuseron. Jupiter Cropin pariin lähdin ohjeen langalla, ihastuttavalla Retrosaria Vovólla. Sen vyötteessä on mainio mummon kuva, eikä ihme, sillä Vovó tarkoittaa suomeksi isoäitiä.

Myös langan värikartta on hurmaava, joten valitsin puseroon peräti seitsemää eri väriä. Ohjeessa on mukana viittä väriä, mutta itse vaihdoin puolivälissä pohjaväriä, ja sekoitin myös kuvion väritystä yhdessä kohtaa.

Viime viikolla olin vielä helman parissa, hihat valmistuivat lauantaina. Päättelin päivän päätteeksi kaikki langanpäät ja pistin paidan kylpyyn. Alkuviikosta oli kuitenkin aivan liian kuuma sonnustautua villapuseroon edes kuvauksen ajaksi, mutta tänään sateen viilennettyä lämpötilaa oli sopiva kuvaushetki.

Täytyy muuten sanoa, että The Knitting Barberin kaapelit ovat hurjan kätsyt, pistin sellaisille hihasilmukat odottamaan vuoroaan. Kaapelin päähän saa sukkapuikon kiinni, joten se on paljon näppärämpi käsitellä kuin vaikkapa jämälanka.

Neuloin oman puseroni koossa kolme, ja siitä tuli juuri sopiva. Kirjoneuletta oli mukava neuloa, jälkikäteen tosin huomasin, että yhden kerroksen kohdalla olin ollut hieman huolimaton. Pienet virheet ovat kuitenkin hyvää siedätystä kaltaiselleni pilkunviilaajalle. Onpahan toden totta uniikki pusero.

—

Jupiter Crop by Caitlin Hunter, the loveliest top down sweater right now.