Blogi

Elvis nähty Töölössä

Toisinaan inspiraatio iskee yllättäen. Mieleen muistui ajatuksissani aina välillä pyörinyt lause: Elvis nähty Töölössä. Kolmea sanaa ei kauaa ristipistellyt, teksti valmistui eilen yhdeltä istumalta.

Jos muistan oikein, niin olen nähnyt tekstin Mikkelin Lyseon käytävällä 1990-luvulla, muutamaa vuotta vanhemmalla tytöllä oli t-paita, jota nuo sanat koristivat.

Eilen kyllä piti vielä googlata Elviksen syntymävuosi. Se on 1935, eli hänet voisi oikeasti nähdä Töölössä, jos herra olisi elossa.

Elvis was seen in Töölö?

Väripohdintoja

Tänä keväänä osallistun työväenopistossa kahdelle eri kudontakurssille. Yksi kudontatöistä on viitta – kutsun sitä taikaviitaksi. Koska kyseessä on kurssityö, päätimme loimilangat ja niiden värityksen yhdessä kurssilaisten kesken. Teimme yhteisloimen, josta jokainen sitten kutoo varaamansa pätkän omalla kudontaviikollaan.

Viittaan valitsimme kellertävää Esito-kampalankaa kahdessa eri sävyssä, loimi on kaikkinensa ihanan keväinen. Olen sen väritykseen tosi tyytyväinen, mutta kudelangan valinta tuntui silti haastavalta. Otinkin avuksi ”mallitilkut”, eli tein pahvinpalan ympärille pienet näytteet eri värivaihtoehdoista palttinaa jäljitellen. Minulla oli sopivasti Isagerin Tvinniä useammassa eri värissä kotona, se sopii vahvuutensa puolesta oivallisesti kuteeksi viittaan.

Oli mukava puntaroida hyvien vaihtoehtojen välillä. Tvinnin huono puoli onkin oikeastaan vain se, ettei valitsemaani violettia väriä saa ainakaan tällä hetkellä Suomesta. Odottelenkin nyt malttamattomana lankalähestystä Isagerilta Tanskasta…

I’m gonna weave a cape shawl. Choosing yarn is not that easy…

Briossikauluri

Jotkut langat ovat sellasia, että heti vyyhdit nähtyään tietää, mitä niistä neuloo. Niin kävi viime syksynä Snurressa, kun näin lankakaupassa Hedgehog Fibresin Merino DK -lankaa.

Näin heti mielessäni briossikaulurin , ja pian sellainenkin olikin puikollani.

Pistin reilusti silmukoita, 120 jos en ihan pieleen muista (pitäisi aina tehdä muistiinpanoja!), ja aloitin neulomisen ilman sen tarkempaa ohjetta. Päätin, että kauluri on valmis sitten kun lanka loppuu, ja korkeudesta tuli juuri passeli kyseisellä metodilla. Lankaa kului siis kaksi vyyhtiä, värikäs ja sinertävä. Yläreunaan tein vielä i-cord-reunuksen, joten se on alareunaa viimeistellympi.

Kaulurin valmistuttua kastelin sen ja venytin hieman pingostusvaiheessa, joten sain ympärysmittaan vielä tilkkasen lisää pituutta. Nyt se menee rennosti kaksinkerroin kaulaan, ja lämmittää ihanasti.

Simple and soft brioche cowl, yarn is Hedgehog Fibres Merino DK.

Hyvän mielen käsilaukku

Ostin kauniin käsilaukun Amsterdamista jo lokakuussa, mutta jostain syystä sen käyttöönotto lykkääntyi vuodenvaihteen yli. Toisaalta, uusi vuosi, uusi laukku – ei lainkaan hullumpi yhdistelmä!

Merkki oli minulle jo ennalta tuttu, omistan pari muutakin Keecien pussukkaa. Ne ovat tuoneet iloa jo useamman vuoden ajan ja kestäneet käyttöä hienosti, nahka vain pehmenee ajan kanssa. Kaikkein kivointa niissä on kuitenkin ylläri sisäpuolella: kaikkiin laukkuihin on painettu joku kuva!

Uuden laukkuni nimi on Move Mountains, joten viime päivinä olen saanut ihastella somaa vuoristomaisemaa. Kyllä se vaan on siten, että pikkujutut ovat usein niitä kaikkein parhaita.



This leather bag always makes me smile!

Sata salamaa

Tai siis tarkalleen ottaen 216 salamaa. Niin monta salamaa damastipuilla kutomassani liinassa on.

Loimi on puuvillaa, kuteena käytin BC Garnin Allinoa (50 % puuvilla, 50 % pellava). Allinon ostin syyslomareissulla Amsterdamin ihanasta Stephen and Penelope -lankakaupasta.

Liinaa katsellessa voi siis sekä ihastella kaunista lopputulosta että muistella mainiota reissua.

Damask, my new favorite weaving technique! ⚡⚡⚡

Ruusukasmatto

Hyvää uutta vuotta! Taitoliitto on valinnut kudonnan vuoden 2019 käsityötekniikaksi. Se sattui sopivasti, sillä osallistun tänä keväänä työväenopistossa peräti kahdelle eri kudontakurssille. Se tietää yhteensä neljää eri kudontatyötä ja sitä myötä neljää kudontaviikkoa keväälle. Lisäksi sain joululahjaksi lahjakortin Hilmalaan, joten pääsen testaamaan myös pirtakangaspuita. Tästä onkin omalla kohdallani tulossa suuri kudontakevät, ja olen asiasta melkoisen tohkeissani.

Tohkeissani olen myös olohuoneemme uudesta ruusukasmatosta, joka valmistui ennen joulua. Siinä piisasi kutomista, sillä maton koko on 140 cm x 240 cm. En ollut aiemmin kutonut mitään noin leveää!

Kudeostoksilla kävin jo lokakuussa. Someron langan auto päivysti tuolloin Myyrmäen Paalutorilla, ja sen valikoimissa oli trikookudetta ihanissa väreissä. Auton valikoima aina hieman vaihtelee, nyt sattui juuri sellaisia värejä, mistä pidän! Ostin kudetta peräti 10 kiloa, sillä halusin suunnitteluvaraa – ja kauniita kuteita jäisi vielä muihinkin mattoihin käytettäväksi.

Ehdin tuijotella trikoorullia hyvän tovin ennen omaa kudontavuoroani ja miettiä maton väritystä. Lopulta leikkasin jokaisesta väristä pienen pätkän ja istuin olohuoneen sohvalle suunnittelemaan raitoja vielä tarkemmin. Maton paikka olisi sohvan edessä, joten oli hyvä nähdä värit juuri siinä tilassa ja valaistuksessa, mihin valmis työ on määrä sijoittaa. Se loi myös uskoa kutomisen aikana, sillä kudontaluokan loisteputkivalaistus on kaikessa kirkkaudessaaan aika kaamea. Tuntui, että värit toistuivat aivan eri sävyisinä kuin kotona.

Sain myös kerrankin tehtyä mattoon kunnon suunnitelman. Se ei syntynyt kerralla, mutta suunnittelin ensin seitsemän ensimmäistä raitaa, ja sitten tekemisen lomassa lisää. Kutominen sujui nopeammin, kun oli selkeä suunnitelma, mitä seurata.

Melko hitaasti matto silti eteni, laskin sen valmistuttua, että kutomisnopeus oli noin 10 cm tunnissa. Ei mitään hoppuilijan hommaa! Palttinaa kudoin kolmella sukkulalla, kuvioraidat kahdella sukkulalla.

Kaikkinensa kutominen oli mukavaa ja aika helppoa. Oli kiva huomata, että olen vähän vaivihkaa oppinut kutomisesta jo aika paljon. Käyttämäni trikookude oli varsin joustavaa, joten kiinnitin erityistä huomiota siihen, että syötin kudetta aina samalla tiukkuudella.

Sidoksena matossa on 6-vartinen ruusukas, joten kuviovaihtoehtoja piisasi. Kudoin mattoon sekä palttinaa että useampaa erilaista kuvioraitaa.

Täytyy sanoa, että fiilis oli erityisen hyvä, kun pääsin irrottomaan mattoa puilta. Kurssikaverini Seija auttoi puuhassa, sillä matto on melko raskas. Sitä oli helpompi käsitellä kaverin kanssa. Olin odottanut eritoten sitä, että näkisin maton koko pituudessaan, puissa kun esillä on aina vaan pieni pätkä kerrallaan.

Valmis matto pääsi oitis olohuoneemme lattialle, ja näytti heti siltä, kuin olisi ollut siinä aina. Kivaa, että kotona on itse suunnitteltu ja kudottu matto. 

I made this carpet just before Christmas. This traditional weave is called ”ruusukas” in finnish.

Kädentaitomessut 2018

Niinhän siinä kävi, että Suomen Kädentaidot -messuille oli päästävä myös tänä vuonna. Meinasin ensin jättää messut aikataulusyistä väliin, mutta sitten katselin kalenteriani vielä kerran, ja päätin suunnata messuille sunnuntaiksi. Olin messuviikonlopun lähestyessä päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen, sillä somessa alkoi olla melkoinen kuhina päällä… Seurasin myös messuperjantaina ja -lauantaina tarkasti messuaiheisia instastooreja, oli kivaa nähdä mitä kaikkea pääsisin itsekin sunnuntaina ihastelemaan.

Ihan ensimmäisenä suuntasin lankakauppa Ilon osastolle, sillä minua houkutti Shelli Canin The Wand Chooses the Wizard -pinssi (näkyy ylemmässä kuvassa). Neulepuikon lisäksi pinssistä on omat versionsa virkkuukoukun ja silmäneulan kera, neuleaiheinen pinssi on hyvä alku. Olin hurjan tyytyväinen, kun niitä oli vielä jäljellä, pinssi pääsi heti koristamaan neulepussiani.

Toisen pinssihankinnan tein Taito-lehden osastolta, innokkaalla kutojalla pitää tietenkin olla sukkula-pinssi!

Kudonta on tosiaan lähtenyt allekirjoittaneelta ns. lapasesta, sillä ensi keväänä osallistun työväenopistossa peräti kahdelle eri kudontakurssille, minkä lisäksi minulla on ne omat kangapuut Mikkelissä. Olikin mukavaa, että Toikalla oli varsinaisen messuosaston lisäksi myös kudontatyöpaja, jossa pääsi tutustumaan mm. tietokonekangaspuihin. En ollut ennen nähnyt sellaisia omin silmin, nyt tiedän niiden toimintaperiaatteen. Toikan perustamisesta tuli muuten tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta, onnea vielä!

Kudontatyöpajan yhteydessä oli myös Hilmalan palttina-mallikirjat, joita oli tosi inspiroivaa selailla. Aion ehdottomasti mennä vielä Hilmalan vapaakudontakurssille, itseasiassa olen vähän vihjaillut tontuille, että kurssi-ilta voisi olla mainio joululahja…

Kaikki ryijyihin liittyvä kiinnitti oitis huomioni, sillä minulla on oma ryijy parasta aikaa työn alla. Wetterhoffin osastolla oli esillä samaa Tuukka-ryijylankaa, mitä itsekin käytän. Tykkään ihailla ryijyjä ihan lähietäisyydeltä, sillä silloin pääsee tarkastelemaan käytettyjä nukkasekoituksia.

Taito Ylä-Savon osastolla oli kaksi metsäaiheista ryijyä, jotka lumosivat kolmiulotteisuudellaan. Huikeaa värien käyttöä!

Kässäkerho Pom Pomin osasto oli viime vuoden tapaan yksi suosikeistani lankakauppojen osalta. Kyllä se vaan on niin, että lankoja on kaikkein paras osaa ”livenä”, ei nettikaupasta. Tutkailin tarkasti etenkin Pom Pomin oman Suoma Single -langan värejä, sillä olin jo etukäteen katsonut, että lanka natsaisi vahvuudeltaan hienosti yhteen ihanaan villatakkiohjeeseen.

Uutuutena Pom Pomin osastolla olivat pellavakankaat sekä kaavat, etenkin Monday-mekkokaava osoittautui kuulema suoranaiseksi hitiksi. Pellavakangasta oli minunkin ”ostoslistalla”, sillä aion ommella damastipuilla kutomastani kankaasta koristetyynyn, jonka toisen puolen on määrä olla pellavaa. Savunruskeaa pellavaa oli sopivasti jäljellä puolentoista metrin pala, joten siitä riittää myös muuhun käyttöön. Kangas voisi toimia vallan mainiosti esimerkiksi jonkun kirjontatyön pohjakankaana.

Suosikkilankakauppani, helsinkiläinen Snurre oli toki myös edustettuna. Sen messuvalikoima oli herkullinen, pari pöydällistä toinen toistaan kauniimpia vyyhtejä. Ihastelin pitkään myös Emily Fodenin Knits About Winter -kirjaa.

Tänä vuonna mukana oli myös viisi ulkomaista lankayritystä, viime vuoden toiveeni siis toteutui! Niiden joukosta löytyi ehdoton messusuosikkini: tanskalainen G-uld. Osasto oli tosi kaunis ja kutsuva. Tarjolla oli useita valmiita settejä eli ohje + langat, ja ainakin kaikista niistä mitä itse katsoin myös mallikappaleet näytillä. Malleja oli ihana hypistellä, ja harkitsinkin paksuraitaista Sorbet-villapaitaa aikuisten koossa. Päädyin kuitenkin paidalliseen lampaanvillaa ja kahteen vyyhtiin alpakkaa. Lankojen värikartat olivat suorastaan pökerryttävän ihania, joten värivalintoja sai tuumailla hyvän tovin. Ihan liian monta hyvää vaihtoehtoa!

G-uldin osastolla oli myös Koel Magazinen uusimpia numeroita myynnissä. Niissä oli kivasti esillä myös Punch Needle -tekniikalla tehtyjä töitä, sen aion ottaa haltuun heti kun ehdin. Lehtienkin puolesta hyvin inspiroiva osasto siis!

Kävijöitä messuilla oli viikonlopun aikana 50 996 (huh!), mutta ainakin sunnuntaina sai kierrellä ilman tungosta. Keskityin lähinnä neulontaan, ryijyihin ja kudontaan liittyviin osastoihin, mikä oli oikein hyvä taktiikka – niissäkin piisasi runsaasti kiertelemistä, kaikkinensa kun näytteilleasettajia oli yli 700.

Päätin messukierrokseni sinne mistä aloitinkin: Ilon osastolle. Siellä oli esillä Fringe Supply Co:n Town Bag, jota olin Instagramissa ihastellut. Siis vähän kuin Field Bag (joita minulla on jo kolme), mutta hieman isompi ja lyhyillä kahvoilla varustettuna. Totesin kuitenkin, että käsilaukkutarkoituksessa kaipaan kassiini vetoketjun. Sen sijaan en voinut vastustaa isompaa valkeaa kassia, jonka kylkeä koristaa teksti ”Bury me with yarn and needles and I shall rest in peace.”. Se on keikkunut messujen jälkeen tiuhaan olallani ja osoittaunut nappiostokseksi. Kassi on napakkaa, paksua kangasta ja rinkat juuri sopivan mittaiset – laukku ei laahaa maassa, vaikka sitä roikuttaisi käsi suorana alaspäin.

Tässä vielä yhteiskuva kangas- ja lankaostoksistani. Puolitoista metriä pellavakangasta ja paidallinen Suoma Singleä Kässäkerho Pom Pomilta sekä niin ikää paidallinen lampaanvillaa ja kaksi vyyhtiä alpakkaa G-uldilta. Alpakkalangasta saa ihanan pehmoiset lapaset, ja messuilta oli kivaa ostaa sellaista lankaa, mitä täältä Helsingistä ei saa.

Kiitos kädentaitomessut 2018, eiköhän kohdata taas ensi vuonna!

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

Finnish Craft and Design Fair, an event full of inspiration!

Käsityö- ja muotoilukoulussa

Aloitin tänä syksynä Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulussa. Kokoonnumme viikonloppuisin noin kerran kuukaudessa, tahti on mielestäni juuri sopivan verkkainen. Yhteensä koulu kestää neljä vuotta, ja sen jälkeen olisikin sitten käsityön taiteen perusopetuksen yleinen oppimäärä (ja monen uuden käsityötekniikan perusteet) plakkarissa.

Nyt ekana syksynä ohjelmassa on ollut tuotesuunnittelua ja huovutusta. Tein jo itselleni huopatossut, ensi viikonloppuna puolestaan huovutan huivin nunotekniikalla. Hauskaa kokeilla erilaisia huovutustekniikoita, ja samalla oppii myös siitä, mitä eroa on lyhyt- ja pitkäkuituisessa villassa.

Tossut halusin pitää simppeleinä. Jotain ”jujua” ne kuitenkin kaipasivat, joten päätin tehdä sisäpuolesta eri värisen kuin ulkopuolesta. Siinä oli tilkkasen haastetta ensikertalaiselle, mutta ihan mukavasti tossut lopulta onnistuivat. Matkan varrella vähän siis jännitti, että näkyisikö punertava villa paikoitellen vihertävän läpi. Ei näy, joten nappiin meni. Asiassa auttoi se, että molemmat käyttämäni villat olivat värjättyjä, joten ne huopuivat ns. samaan tahtiin. Muutamat meistä olivat valinneet sekä värjättyä että värjäämätöntä villaa, mikä aiheutti lisähaasteita työhön. Luonnonvärinen villa näet huopuu kaikkein parhaiten.

Tossut olisi voinut muokata puisen lestin ympärille, mutta minä käytin sellaisen sijaan omia jalkojani. Vaivasenluulla varustettu jalkateräni ei olisi leveyden puolesta mahtunut kapealla lestillä tehtyihin töppösiin. Nyt on juuri omiin jalkoihin tehdyt, todelliset custom made tossut!

Tossujen värityksen valitsin syksyisen luonnon mukaan. Käsityökoulu on Malmitalolla, ja vaihdan usein Malmille kulkiessani Oulunkylässä bussista junaan. Yhtenä lauantaiaamuna aseman pensaat olivat osin punertavia ja osin vihertäviä – syystossujen väritys oli sillä selvä! Valmiista tossuista mieleeni tosin tulee myös paprikatäytteiset vihreät oliivit… Vai onkohan minulla vain nälkä? ;)

Jokainen meistä koostaa sitten aikanaan portfolion tästä neljän vuoden matkasta. Olenkin tehnyt runsaasti muistiinpanoja, ja nyt huomaan, että myös tekovaihekuvat voisivat olla kivoja. Pitänee ottaa viikonloppuna kamera mukaan, sillä vaikka kuvaaminen helposti jää tekemisen viedessä mukanaan, osaa vaihekuvia kyllä arvostaa jälkikäteen.

Tähän mennessä olen tykännyt koulusta tosi paljon, vaikkei huovutus mikään lempparini olekaan. Kivaa tietää siitäkin perusteet, ja eri tekniikoita testatessa voi löytää juuri sen oman suosikin. Ensi keväänä ohjelmassa (vai pitäisikö sanoa lukujärjestyksessä) on ainakin kankaanpainantaa ja -värjäystä sekä ompelua. Ne kiinnostavat kovasti, mutta kaikkein eniten odotan tuftausta. Tulisipa sen aika pian!

I started Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulu (Taito Etelä-Suomi’s school of Craft and Design) this fall. We started with felting – that technique was new to me.

Mittatilausmyssyjä

Pipoja on erityisen mukava neuloa, sillä valmista tulee nopsasti, eikä yhden valmistuttua tarvitse enää tehdä toista tismalleen samanlaista, kuten vaikkapa sukkien kohdalla. Olen neulonut myssyjä myös ystävilleni, sillä meidän hattuhyllyllä alkaa olla aika täyttä…

Heinä-elokuun vaihteessa neuloin muhkean villapipon ystävälleni Tiinalle. Hän oli lähdössä lomareissullaan Islantiin, missä on pipokelit myös elokuussa. Suomessa oli silloin vielä melkoinen helle, joten neulomukseni sai hyväntahtoista kuittailua hyvissä ajoin talven tuloon valmistautumisesta. Neulomus oli näet mukanani pihajuhlissa, sillä kerrankin työllä oli tarkka dead line – valmista piti tulla ennen reissun alkua!

Aikataulu piti, mutta Tiina sai piponsa heti sen valmistuttua, joten kuva jäi ottamatta.

Jotain samankaltaista tapahtui myös Aijan punaisen pipon kohdalla. Kuvat jäivät aikanaan (toissakeväänä) ottamatta, sillä pipo pääsi heti käyttöön, mutta onneksi pääsin korjaamaan tilanteen tänä syksynä. Aija nappasi pipon mukaansa, kun kävimme ulkoilemassa Kulosaaressa yhtenä aurinkoisena lokakuisena sunnuntaina.

Viimeisin tekemäni mittatilaustyö on Emilian sininen myssy. Sen kohdalla osasin jo varautua: sovimme pipotreffit siten, että ulkona piisasi vielä luonnonvaloa ja minulla oli kamera mukana. Päivä tosin oli harmaa, mutta pienet auringonsäteet olisivat ehkä olleet jo liikaa. Nyt on kuva muistona ja tallessa omassa arkistossa, jos joskus tulevaisuudessa muistelen, että mitä kaikkea olenkaan neulonut.

Kuviakin kivempaa ja arvokkaampaa on tosin se ihana palaute, jonka olen pipoista saanut. Hymytkin jo siitä kertovat: myssyt ovat olleet todella mieluisia. Se saa hymyn myös tekijän huulille.

Custom made beanies for my friends!

Menovinkki: Brodeerausnäyttely

Kansallismuseossa on nyt loppuvuoden ajan tosi kiinnostava pop up -näyttely, esillä on Heikki Orvolan brodeerauksia. Orvola on yksi suomalaisen muotoilun isoista nimistä. Hänet tunnetaan etenkin työstään lasin ja keramiikan parissa, jokainen varmasti tietää Kivi-kynttilälyhdyn! Meilläkin kotona sellaisia nököttää tuossa ikkunalaudalla peräti neljä kappaletta…

Vähemmän tunnettuja helmiä ovat taiteilijan värikkäille kankaille käsin tekemät brodeeraukset, mainiota että ne ovat saaneet oman näyttelyn.

Her Masters Voice, 2003. Kuva: Indav Timo Kauppila

Orvola valmistui keramiikkataiteilijaksi 1968 ja aloitti välittömästi Nuutajärven lasin muotoilijana. Samalla hän kuitenkin menetti kosketuksen materiaaliin ja käsillä tekemiseen. Brodeeraukset astuivat mukaan kuvioon 1970-luvun alussa, koska Orvola halusi tehdä jotain käsin. Näyttelyssä onkin mukana teoksia usealta eri vuosikymmeneltä, tuorein työ on vuodelta 2013.

Minua kiinnostivat eritoten teoksissa käytetyt materiaalit, joten oli mukava päästä kuulemaan niistä avajaispäivänä Orvolalta itseltäään. Teokset on ommeltu trykkityykille, joka on kangas varsinaisen painettavan kankaan alla. Taiteilija paljasti, että hänen käyttämänsä trykkityykit ovat peräisin Finlaysonilta. Taustakankaiden kuviot ja värit ovat vaikuttaneet teosten sommitteluun ja värimaailmaan.

Lankana Orvola käyttää ohutta ompelusilkkiä, joten en lainkaan ihmettele, että yhteen teokseen on voinut mennä sata työtuntia. Siinä on saanut pistellä! Toisaalta Orvola korosti, että hänen mielestään tekeminen on lopputulosta tärkeämpi. Ommellessa huomaa käsityön meditatiivisen tehtävän.

Heikki Orvola toivoo, että näyttely herättäisi kävijöissä käsillä tekemisen tarpeen. Minulla sellainen jo on, joten näyttely kannusti palaamaan taas kirjontakokeilujen pariin. Ihan peruspistoilla eli laaka- ja ketjusilmukkapistoilla pääsee jo pitkälle. Teokset osoittivat, että langan suunnanvaihdoksilla saa aikaan yllättävän isoja efektejä. Se korostunee entisestään, jos käyttää yksisäikeistä lankaa, kuten Orvola vaikuttaa tekevän.

Ludvig XVI:n leikkikalut, 1987. Kuva: Indav Timo Kauppila

Näyttelyssä on yhteensä 58 teosta ja pop up -tilaan vieläpä vapaa pääsy. Kannattaa ehdottomasti käydä ihastelemassa huikean pikkutarkkoja kirjontatöitä! Näyttely on esillä 30.12.2018 asti.

Heikki Orvola’s embroidery @ The National Museum of Finland. 5 October–30 December 2018. The exhibition will be open in the pop-up facility of the National Museum of Finland. Free entry.