Blogi

Viiden vuoden Vector

Jotkut neuletyöt unohtuvat toisinaan puikoilleni pitkäksi toviksi. Siis todella pitkäksi. Ennätyksen on tainnut tehdä hiljattain valmistunut Vector-huivi. Löysin näet Instasta kuvan heinäkuulta 2017, ja siinä tekeillä on huivin ensimmäinen raita.

Työn suunnittelu alkoi vieläkin aiemmin, olen ostanut langat lontoolaisesta lankakauppa Loopista vappuna 2016. Brooklyn Tweedin Loftia ei vielä tuolloin saanut Suomesta, tai ainakin valikoima oli suppea, ja halusin neuloa huivin juuri ohjeessa käytetyllä langalla. Muistan valinneeni sävyt huolella – seuraava valintaprosessi olikin sitten värien järjestys. Vyyhtejä tuli pyöriteltyä pöydällä moneen otteeseen, ennen kuin olin täysin tyytyväinen. Väriraidat kun toistuvat huivissa symmetrisesti yksittäisestä keskiraidasta päätyihin päin.

Puolivälin krouvin saavutin heinäkuussa 2018, todisteena asiasta on ylläoleva otos. Muistan neuloneeni tätä työtä ainakin ystäväni Sissen vanhempien luona Saimaanharjussa, missä vierailin samaisen vuoden lopulla. Tuoreempana muistona on Parasite-elokuvan katsominen kyseistä huivia neuloen.

Ohjeessa oli kaksi kokoa, ja koska valitsin niistä suuremman, on huivi niin iso, että se menee myös torkkupeitosta. Tämä onkin löytänyt paikan sohvaltamme, missä se lämmittää mukavasti joko peittona tai hartioille aseteltuna. Malli on simppeli, aina oikeaa, joten työ soveltui juuri parahultaisesti telkkarin äärellä tai reissussa neulottavaksi.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin huivin päätyihin icord-reunuksen. Sellainen sopi niin hyvin yhteen huivin huoliteltujen reunojen kanssa! Oikeastaan ainoa haaste oli arvioida lopussa se, paljonko varata lankaa reunuksen neulomiseen. Saattaa olla, että eka yritys ei mennyt maaliin asti, vaikka laskinkin kerrosten lukumäärän huivin toisesta päädystä… Jokainen raita on yhden vyyhdin mittainen, mutta kerrosten määrässä on silti pientä vaihtelua.

Kastelin ja pingotin valmiin työn, mikä kyllä teki sille vielä oikein hyvää. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa Soak Wash -pesuaine. Huippukätevä tuote, sillä sitä ei tartte huuhdella pois.

Lopputulokseen oon enemmän kuin tyytyväinen. Kai se olisi voinut nopeamminkin valmistua, mutta ajattelen, että töissä on dediksiä, käsitöissä ei!

Tässä työssä kivaa oli myös se, ettei jämälankaa jäänyt.

Kun kässäkoulu kesken jäi

Aloitin pari vuotta sitten eli syksyllä 2018 Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulussa, mistä kirjoitin blogissakin muutamaan otteeseen, muun muassa täällä. Ekana vuonna ohjelmassa oli tuotesuunnittelua, huovutusta, ompelua ja kankaanpainantaa. Ja olikohan vielä jotain muutakin, hmm… En enää tarkasti muista!

Tykkäsin kyllä kovin, ja tahtikin oli sopivan verkkainen, noin yksi viikonloppu kuukaudessa. Etenkin kankaanpainanta oli tosi kivaa, mutta ensimmäisen vuoden mittaan mieleeni nousi silti vahva tunne siitä, että jätän opinnot kesken. Tiedostin toki, että taiteen perusopetuksessa ajatuksena on nimenomaan antaa kokemuksia käsityöstä ja tutustua laajasti erilaisiin materiaaleihin sekä tekniikoihin. Silti tuntui, että mieluummin halusin keskittyä syvemmin erilaisiin lankaa hyödyntäviin tekniikoihin, kuin kokeilla pintaraapaisun omaisesti ”vähän kaikkea”, kuten rottinkikorin punomista tai rautalankatöitä.

Odotin myös myöhemmille vuosille aikataulutettua tuftausta niin kovin, että hankin oman tuftauslaitteen jo ekana opiskeluvuotena. Se oikeastaan vahvisti ajatustani siitä, että miksen harjoittelisi itsenäisesti juuri niitä tekniikoita, jotka minua kaikkein eniten kiinnostivat. Ja pureutuisi nimenomaan pintaa syvemmälle niihin. Tunnustan pohtineeni myös sitä, mitä tekisin kaikilla niillä harjoitustöillä, mitä koulussa olisi luvassa – siis harjoitusten lopputuotteina. Ei mitään ylimääräisiä esineitä meille kotiin, kiitos.

Lopettamispäätöstä hauduttelin silti hyvän tovin, taisi olla joskus heinäkuun 2019 tienoilla, kun olisi pitänyt ilmoittautua seuraavalle lukuvuodelle. Ilmoittautuminen jäi tekemättä, ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Lukukausimaksuista säästyneet rahatkin olen saanut upotettua lankaostoksiin ihan ilman ongelmia… Lankaahan kotona ei siis tietenkään voi olla liikaa ;)

Kässäkouluvuodesta jäi mukavia muistoja ja tuttavia, erityisesti mieleen painui tossujen huovuttaminen sekä ompelutyö, jonka sain toteuttaa opettajan Singerillä vuodelta 1934.

Tossujen ohella toinen isompi huovutuskokeilu oli nunohuovutettu huivi. Siinä materiaaleina olivat pitkäkuituinen merinovilla ja silkkihuivi, joka ikään kuin päällystettiin villalla.

Halusin huivista lämpimän, joten varasin villaa runsaasti – siten, että se peittäisi kunnolla lähes parimetrisen huivin. Kuviointia ja villan asettelua mietin ihan viime metreille asti, vaihtoehtoja tuntui olevan vähän liikaakin!

Tein huivin lahjaksi äidilleni, joten värit olivat sellaisia, joista tiesin hänen pitävän. Minulla oli luonnonvalkoista, kellertävää, vaaleanruskeaa, tummanruskeaa ja vihreää merinovillaa, noin 20 grammaa kutakin. Halusin pitää kokonaisuuden suht rauhallisena, joten päädyin siihen, että tein huiviin neljä ”värilohkoa”.

Nyt seuraa hieman tarkempi selostus työvaiheista:

Villan asettelu huivin päälle oli yllättävän hidasta. Asettelin villat huolellisesti ja ”kuituja avaten”, jotta ne tarttuisivat mahdollisimman hyvin kiinni. Lopussa päätin lisätä mukaan myös muutaman pilkun. Muut värit menivät kokonaan, vihreää käytin vain ripauksen kokonaisuutta elävöittämään.

Kun villat olivat paikoillaan, aloitettiin huovutus. Työ kasteltiin kuumalla saippuavedellä ja rullattiin puisen pulikan ympärille. Mukana rullalla oli myös kuplamuovia koko huivin pituudelta.

Kun huivi oli rullalla, pyörittelin sitä edestakaisin käsillä painaen parinkymmenen minuutin ajan. Ohuempaan villakerrokseen olisi riittänyt lyhyempikin aika, mutta minulla oli villaa sen verran runsaasti, että halusin ottaa varman päälle. Sitten työ rullattiin auki, huuhdeltiin ja kierrettiin takaisin rullalle eri päin kuin ekalla kerralla. Olikin oleellista muistaa, kumpi pää huivista oli ensin rullan sisällä. Ja sitten taas parikymmentä minuuttia rullausta. Voin kertoa, että se tuntui käsivarsissa parina seuraavana päivänä!

Kannatti kuitenkin pyöritellä rullaa peräti 40 minuuttia, sillä materiaalit tarttuivat hienosti toisiinsa. Sitä paitsi itse huovutus tapahtui nopsasti verrattuna siihen, että asettelin ensin villoja huivin päälle useamman tunnin ajan.

Tossujen ohella tämäkin oli siis kiva kokeilu, mutten usko enää palaavani huovutuksen pariin. Keskityn mieluummin kudontaan, neulontaan, ristipistoihin, ryijyihin – ja olisi tuossa yksi kudontakehyskin odottelemassa.

Tunnustettakoon vielä lopuksi, että olin tehnyt nunohuovutuksesta tosi tarkat muistiinpanot. Enää en olisi muistanut työvaiheita laisinkaan näin yksityiskohtaisesti. Muistiinpanovihko onkin kiva konkreettinen muisto kässäkouluvuodesta, oon tyytyväinen, että kirjasin ajatuksia silloin tarkasti ylös.

Taito Etelä-Suomi’s school of Craft and Design. I liked it, but it was not my cup of tee.

Soma sohvatyyny

Kävin jo reilu vuosi takaperin Hilmalassa mainiolla yhden illan vapaakudontakurssilla. Lopputuloksena oli puolisen metriä kaunista kangasta koristetyynyyn, jonka ompelin viimein valmiiksi.

Tyynyn takapuolelle minulla oli varattuna Kässäkerho Pom Pomin napakkaa pellavakangasta, joten kokonaisuudesta tuli kertakaikkisen ihana. Tekemäni helmipoimintakokeilut tuovat tyynyn pintaan mukavasti tekstuuria, ja saumat kätkevät sopivasti kaikki kudotun kankaan reunojen epätasaisuudet.

Tyynykangasta olikin erityisen huoletonta kutoa, sillä reunat sai ihan luvan kanssa jättää epätasaisiksi. Yleensä kun olen tosi tarkkana niiden siisteydestä, mikä tahansa ei mene laaduntarkkailustani läpi…

Tästä tuli juuri sopiva väripilkku tummanharmaalle sohvallemme!

The fabric is made on the rigid heddle loom.

Kirjoneulekauluri

Instagramia selatessa tuli hiljattain vastaan niin soma kauluri, että tiesin välittömästi neulovani itsekin sellaisen. Kacey Herlilyn Palm Springs Cowl ihastutti myös nimensä puolesta, sillä se toi mieleeni mainion ja juuri sopivasti kreisin Palm Springs -elokuvan.

Valitsin kirjoneulekauluriin samaa lankaa kuin aiemmin tänä syksynä neulomaani briossikauluriin. Siis Madelinetoshin Tosh Merino Lightia mustana ja neonvärisenä.

Kirjoitin briossikaulurinkin kohdalla siitä, kuinka neonvärinen lanka rytmittyy tosi kauniisti. Piñata Pop on kuin tehty juuri kaulureita varten!

Kirjoneuleessa oli selkeä mallikerta, ja silmukkamerkit tekivät sen seuraamisesta tosi helppoa. Joka toisella kerroksella neulottiin pelkkää mustaa, joten etenkin ne kerrokset etenivät huippunopsasti. Eikä koko kaulurinkaan tekemiseen monta iltaa kulunut.

Lopputulos on ohut ja pehmoinen – ja ennen kaikkea mielestäni huippusoma. Kastelu ja pingotus viimeistelivät kaulurin, joka pääsi heti käyttöön.

More cowls, please! This is Palm Springs Cowl by Kacey Herlily.

Milburn-myssy

Ystäväni Heidi toivoi itselleen pipoa, ja lupasin hänelle sellaisen neuloa. Kävimme yhdessä vähän toiveita läpi, jonka jälkeen osasin antaa muutaman lankasuosituksen. Heidin valinta oli Sandnes Gardin Alpakka Ull (65 % alpakka ja 35 % villa) hempeän vaaleanpunaisena eli sävyssä 3511 pudder.

Ohjeen sovelsin omasta päästä, tein matkan varrella hieman muistiinpanoja – näistä hyvinkin on iloa myös muille!

Loin 80 silmukkaa 5 mm:n pyöröpuikoille ja neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria noin 8 senttiä. Oikeat silmukat neuloin kiertäen eli takareunasta.

Resoriosuuden valmistuttua käänsin työn, jolloin resorista sai sen kauniimman puolen näkyviin. Käännöksen tein German short row -tekniikalla. Nimi on aikamoinen, mutta tekniikka itsessään älyhelppo, ja käännöskohdasta tulee tosi siisti. Kurkkaa ohjevideo vaikkapa täältä.

Sitten neuloin sileää neuletta 18 senttiä, sillä toiveissa oli varsin syvä myssy. Lopuksi vielä kavennukset, joita lähestyin rennolla otteella:

  1. kavennuskerros: Neulo noin 10 silmukan välein kaksi silmukkaa oikein yhteen.
  2. kavennuskerros: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen jokaisessa kavennuskohdassa siten, että yhdistät edelliskerroksen kavennetun silmukan ja sitä edeltävän silmukan. Kavennukset kun kaartuvat hieman oikealle.

Jatka kavennuksia joka kerroksella samaan tapaan kunnes jäljellä on enää muutama silmukka. Itselläni taisi olla kuusi silmukkaa jäljellä, kun katkaisin langan ja vedin sen silmukoista läpi.

Mielestäni pipo kaipasi vielä tupsua, joten askartelin sellaisen. Edelliskerrasta olikin jo melkoisesti aikaa!  Lankaa pipoon kului noin puolitoista kerää, joten tupsumateriaalia jäi mukavasti. Lisäsin mukaan myös hieman mustaa lanka kontrastia antamaan. Saas nähdä, tykkääkö Heidi tupsusta, se on onneksi tosi helppo napata irti, jos niin haluaa – kiinnitin tupsun rusetilla pipon sisäpuolelle.

Ja resorin käänsin noin 6 sentin kohdalta, pari senttiä jäi piiloon, jolloin käänteestä tuli vieläkin somempi.

Pipolla pitää tietysti olla nimi, tästä tuli Milburn. Katsoin näet neuloessani Sex Education -sarjaa, jonka päähenkilönä viilettää Otis Milburn.

Milburn hat, so simple and beautiful!

Kaunein kauluri

Toisinaan lankavyyhdin nähdessään tietää oitis, mitä siitä haluaa neuloa. Ihastelin Madelinetoshin neonväristä vyyhtiä jo alkusyksystä Snurressa, mutta silloin en vielä tarttunut siihen. Oli meinaan varsin ärhäkkä ilmestys. Vyyhti sekä neuleidea jäivät kuitenkin mieleen kummittelemaan, ja seuraavalla kerralla kiusaus oli ylittämätön.

Valitsin Piñata Pop -neonvärin kaveriksi mustaa, ja toteutin haaveilemani kainostelemattoman briossikaulurin. Tosh Merino Light -langasta syntyi sopivasti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl (mallista on omat versionsa myös paksummille langoille).

Ja miten ihana siitä tulikaan!

Kaulurin yläosa neulottiin suljettuna neuleena, jolloin langan väritys rytmittyi aivan täy-del-li-ses-ti! Eri värialueet muodostavat kuin omanlaisensa marmorikuvion, miten silmukkamäärä sattuikin juuri kohdilleen. Alaosa tehtiin tasona, jolloin lopputulos on levottomampi, mutta kiva sekin!

Lankaa jäi ihan reilusti, tähän ei kulunut edes puolikasta vyyhtiä kummastakaan väristä, joten saatanpa tehdä vielä toisen – kokonaan suljettuna neuleena.

Värimaailma huokuu ihanasti sekä kasaria että ysäriä, työnimenä kaulurillani olikin after ski -asuste. Tämä sopisi upeasti myös toppahaalarin kaveriksi rinteeseen. Tai sitten sinne after skihin, mukillinen minttukaakaota, kiitos!

My Fingering Brioche Bandana Cowl is ready and it’s fabulous!

Syysneulomuksia

Intensiivinen työprojekti on pitänyt minut otteessaan tänä syksynä. Yleensä aikatauluni on suht vapaa, ja koska toimittajana ja valokuvaajana töitä on myös iltaisin ja viikonloppuisin, on sen vastapainona usein luppohetkiä arkena päivällä. Nyt painan kuitenkin hommia työvuoroissa vielä marraskuun loppuun asti. Hauskaa vaihtelua normiarkeeni, mutta se on tilkkasen syönyt naista, ettei aikaa käsitöille ole ollut normaaliin tapaan.

Oman vivahteensa kokonaisuuteen tuo myös tämä pimeä vuodenaika. Päivänvalossa on kaikkien kivointa tehdä käsitöitä, silloin materiaalien väritkin toistuvat parhaiten. Vai onkohan meillä kotona vaan huono valaistus?

Vähäsen olen kuitenkin ennättänyt neulomaan ja tekemään ristipistoja. Olohuoneemme nurkassa on useampikin keskeneräinen työ, ja jotain on sentäs valmistunutkin.

Snurreen oli tullut Wool and the Gangin Crazy Sexy Wool -lankaa, ja siitähän piti tietty neuloa Ludlow-myssy Laine Magazinen ohjeella. Älyhelppo (ja ilmainen!) ohje, tämä valmistui tosi nopsasti. Omani tein 10 mm:n puikoilla, ja myssy oli valmis kun lanka loppui. Ei siis jäänyt lainkaan jämälankaa.

Aiemman Ludlow-piponi neuloin Katian Love Woolista. Se on ehkä tilkkasen reilumman kokoinen, mutta tämäkin venynee hieman käytössä. Silmukoita kummassakin on siis tuo ohjeen mukainen 44. 

Syksy on ollut tähän mennessä lämmin, mutta olen varustautunut myös lapaskeleihin. Kirjoneulelapasissani on materiaalina huippupehmeä Woolfolkin merinolanka. Tumma on Tyndin sävy 20 ja vaalea Sno 02+18. Nämä ovat niin pehmoiset, ettei tekisi mieli riisua käsistä laisinkaan!

Langan ostin jo pari vuotta takaperin Lontoosta mielessäni juurikin lapaset. Ennätin työreissulla poiketa iki-ihanassa Loop-lankakaupassa, mukaan sieltä tarttui silloin myös kaunis projektipussukka.

Lapaset kädessä kelpaakin palata muistoissa Lontooseen ja vaikkapa pieneen puistoon Islingtonissa, ihan Loopin lähellä. Nurmialueiden vieressä on puisia penkkejä, joille olen istahtanut monia kertoja, ja yhdellä sivulla puistoa rajaa mukava kirjakauppa. Islington on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani tuossa mainiossa kaupungissa.

__

More time to knit? Yes, please!

Kaunoa ja kuvioita

Ensimmäinen aikuisiällä tekemäni ristipistotyö oli hodari! Sen jälkeen olen siirtynyt pitkälti pelkkiin teksteihin, kunnes tänä kesänä innostuin yhdistelemään sanoja ja kuvia. Hempeitä kukkia ja painavia sanoja, juuri parahultainen yhdistelmä. 

Kukkakuvion valinta oli muuten yllättävän haastavaa, selasin Pinterestiä pitkään ennen kuin löysin mieleiseni. Samalla sain tosin tallennettua monen monta kuviota, joita voin tuonnempana hyödyntää, joten etsintä oli myös hyödyllistä ja ältsin inspiroivaa.

Se on sanottava, että ruusukuvio oli todella hidas pistellä, ihan heti en lähde tekemään toista samanmoista. Pelkissä teksteissä onkin se mukava puoli, että ne valmistuvat suht nopsasti, etenkin kun suosin kapeahkoja tikkukirjaimia. Kauno on heti työläämpää, tehdessä saa olla tosi tarkkana. 

Suunnittelemassani työssä yhdistyivät juurikin kuvio + kauno, huh! Lopputulos on kuitenkin niin ihana, että kannatti nähdä pistelyn vaiva.

Kaunokirjaimia kokeilin myös värilliseen aidakankaaseen, jota tilasin Etsystä. Claire Brown myy värjäämiään kankaita, ja valikoima on vielä laajentunut selvästi siitä, kun tilasin omani. Seuraavaksi houkuttelisi vaikkapa ärhäkän keltainen tai violetti kangas, johon voisi kirjoa valkoisella langalla…

Alimman rivin Diem-sana vaan tuli rivin taikka pari väärään kohtaan, vaikka kuinka yritin suunnitella huolellisesti etukäteen. Haluaisin sen aavituksen vasemmalle, mutta enää en viitsi korjata, siitä purkamisesta jäisi jälki kankaaseen. Paras aina saada homma kerralla maaliin! Onneksi kangasta on vielä useaan tauluun, ensi kerralla sitten tarkempana.

 —

Cross stitch, the best stitch!

Tyylikkäästi tuftauksesta

Tuftaus on kasvattanut suosiotaan jo parin vuoden ajan. Tekniikka on näkynyt ainakin allekirjoittaneen instafeedissä tiuhaan, toinen toistaan kauniimmat työt ovat houkutelleet kokeilemaan itsekin. Ensimmäisen Oxford Companyn tuftausneulani tilasin itseasiassa Etsystä jo pari vuotta sitten, mutta kokeilut jäivät puolitiehen, sillä sopivan kankaan löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Muistan viestitelleeni hollantilaisen myyjän kanssa kankaista, hän kehui Monks Clothia, mutta sitä oli tosi huonosti saatavilla mistään. Tilanne on sittemmin parantunut huomattavasti, Google tarjoaa monen monta osumaa, ja kangasta on esimerkiksi Taito Shopin valikoimissa nykyisin. Mahtavaa!

Ja vielä mahtavampaa on se, että tekniikasta on juuri ilmestynyt suomeksi kertakaikkisen mainio kirja. Arounna Khounnorajin Punch Needle -teos on suomennettu Tuftaus tutuksi -nimellä Mäkelän kustantamana. Arounna löytyy Instasta nimellä @bookhou, tuftauksen ohella hän tekee muun muassa kankaanpainantaa erittäin inspiroivalla otteella. Kannattaa ottaa seurantaan, jos ei vielä ole.

Kirja jatkaa Instasta tuttua tyylikästä linjaa. Ensin käydään läpi tekniikan perusteet ja tarvittavat välineet, joita ovat kangas, lanka, tuftausneula ja kirjontakehys. Kangas tulee pingottaa kehykseen ilmeisen tiukasti – tähän on tarjolla selkeät kuvalliset ohjeet. Kirjassa käytetään nitojaa, itse voisin kokeilla myös liimaamista.

Lisäksi tarjolla on hyviä vinkkejä omien mallien suunnitteluun ja värien käyttöön.

Mallitöitä on yhteensä 20, ja jokaiseen ohjeet vaihe vaiheelta. Luulenpa, että itse kokeilen aluksi pientä työtä pyöreään kirjontakehykseen, jollaisia minulla on useampikin. Ensin vähän harjoitusta, ja sitten voisin toteuttaa isohkon koristetyynyn. Tässä on ainoastaan yksi ongelma: mallityöt ovat niin kauniita, että tekisi mieli toteuttaa ne kaikki!

Nyt ei siis ole enää mitään syytä lykätä tekniikan harjoittelua. Pieniä testailuja olen jo tehnyt, ja helpolta vaikuttaa. Tykkään erityisesti siitä, että myös pyöreät muodot onnistuvat iisisti toisin kuin ryijyjen kohdalla.

Arounna käyttää sopivasti osassa töitä samoja Oxford Companyn neuloja, joita minulta tosiaan löytyy jo kaksi. Kauniita puisia neuloja kun on eri paksuisille langoille eri kokoja. Molemmat neulani ovat paksuille langoille (koot 8 ja 10), mutta kirjan myötä myös ohuelle langalle tarkoitettu Ultra Punch -tuftausneula alkoi kiinnostaa… Se soveltuu hienolle pellavakankaalle, ja jälki muistuttaa kirjontaa pienine yksityiskohtineen.

Ensimmäisenä kuitenkin otan paksummat materiaalit haltuun, lisätilaus Monks Cloth -kankaasta on jo matkalla luokseni.

Kirja saatu blogin kautta.

A Finnish version of Arounna Khounnoraj’s Punch Needle book. Loving it!

Nappeja villatakkiin

Jos toisinaan on vaikeuksia valita mistä tai minkä värisestä langasta neuloisi, niin nappikaupassapa vasta meneekin pää pyörälle! Ainakin Yrjönkadun Nappitalossa, jonka valikoimissa lienee tuhansittain nappeja.

Vierailin siellä hiljattain Ystävä-villatakin kanssa, valmis takki helpotti hivenen valintaurakkaa. Tarvitsin siihen kahdeksan nappia, ja hetken jo harkitsin, että olisin ottanut 4 + 4, ja kiinnittänyt ne vuorotellen nappilistaan. Sitten kuitenkin päätin, että päätöksiä on tehtävä, ja valitsin villatakkiin kauniit okranväriset pyöreät napit.

Nappitalon valtava valikoima on niin kiehtova, että joku kerta voisin tehdä ikään kuin nurinkurisesti: ensin nappiostoksille valitsemaan jotain ihastuttavaa (ja ehkä tilkkasen kreisiä), ja sitten vasta pohdintaa siitä, millaisen villatakkiin ne voisi kiinnittää.

Joka ikinen kerta pysähdyn myös ankkurinappihyllyn ääreen – ja sitten loppupäivän päässä soikin J. Karjalaisen Ankkurinappi-biisi… Kaikeksi onneksi se on tosi kaunis kappale.

If you are looking where to buy buttons in Helsinki, I recommend Nappitalo.