Blogi

Viittahuivin lumoissa

Sain kutomani viittahuivin sopivasti valmiiksi juuri ennen pääsiäistä. Viimeistely otti aikansa, mutta hapsut oli pyöritelty kiirastorstain aikana, ja saatoin nauttia pääsiäispyhistä viitta niskassa. Ihan parasta, että moinen oli mahdollista myös ulkona, kiitos keväisen kelin!


Tilasin viittaan kuteeksi lankaa Isagerilta Tanskasta. Pääväri violetin lisäksi minulla oli sopivasti pikkumääriä muitakin värejä, joten suunnittelin viitan alareunaan raitoja. Ne tuovat mukavasti ilmettä kokonaisuuteen.

Sidos on muunneltu vohveli, ja loimessa on mukana kahta keltaisen sävyä. Loimen luomisessa olikin aikanaan melkoinen homma, tuntui että koko ajan sai olla vaihtamassa väriä. Lopputulosta ihaillessa se oli kuitenkin kaiken vaivan väärti.

Lanka puolestaan oli sen verran ohutta, että kudoin viitan kaksoissukkulalla. Se oli hauska uusi tuttavuus, kutominen eteni tuplalangalla mukavan ripeästi. Uutta oli myös viitan etuosan kutominen kahdessa osassa. Tein ensin takaosan täysileveänä yhdellä sukkulalla. Sitten laskin missä on työn keskikohta ja kudoin puoliskot erikseen kahdella sukkulalla. Siten viitta sai muotonsa jo kangaspuissa. Täytyy myöntää, että kahta erillistä osaa aloittaessa piti hetki aprikoida sitä, tarvitsenko myös kaksi pingotinta. Lopulta päätin käyttää vain sitä yhtä ja samaa, joka minulla oli alusta asti ollut käytössä, ja hyvin sujui.

Oleellista oli myös tarkkailla tiheyttä. Kutomisjälki saa olla yllättävän löyhää, sillä työ vetäytyy kasaan puilta ottamisen jälkeen. Luhaa sai siirrellä tosi hellästi maton kutomiseen verrattuna.



I’m super happy with my cape shawl that I finished just before Easter.

Pirtakangaspuukurssilla

Tämä on toden totta omalla kohdallani suuri kudontakevät! Työväenopiston kudontakurssien lisäksi pääsin* Taito Etelä-Suomen pirtakangaspuukurssille. Ekalla kurssikerralla tammikuun lopulla tutustuimme pirtakangaspuihin ja harjoittelimme loimen luomisen tekemällä sellaisen yhdessä. Meillä oli käytössä Ashfordin pirtakangaspuut.

Illan päätteeksi jokainen osallistuja sai puut mukaansa. Pirtakangaspuut taittuvat kasaan, joten ne oli helppo napata kainaloon ja kuljettaa kotiin. Pirtakangaspuut voi muuten taittaa kasaan myös silloin, kun niissä on loimi! Se on mielestäni yksi puiden parhaita ominaisuuksia. Samaa työtä voi halutessaan kutoa monessa eri paikassa. Tärkeintä on, että lähistöltä löytyy pöytä, johon puut voi tukea. Siten kutominen on kaikkein helpointa. Kokeilin nimittäin kutomista sohvalla puut sylissä, harmi kyllä se ei oikein toiminut…

Myös loimen luominen oli helppoa – ja paljon yksinkertaisempaa kuin ”oikeissa kangaspuissa”. Kun kerran oli nähnyt miten se tapahtuu, oli loimi iisi tehdä itse, ja tarvittaessa siihen olisi tietty saanut opastusta.

Kudoin kurssin mittaan kaksi huivia. Halusin tehdä harkitusti sellaisia töitä, joille olisi käyttöä, ja kahdellakin huivilla pääsi mainiosti sisään pirtakangaspuiden maailmaan.

Osa kurssikavereistani oli paljon tuotteliaampia, oli hauskaa nähdä heidän töitään myöhemmillä kurssikerroilla. Yhteensä tapaamisia oli neljä, ja kangaspuut sai pitää itsellään koko kurssin ajan, eli peräti pari kuukautta, sillä viimeinen kurssikerta oli nyt huhtikuun alussa. Myönnettäköön, että ilman muita kudontakurssejani olisin varmasti ollut itsekin tuotteliaampi…

Pirtakangaspuilla syntyy palttinaa. Polkusia ei ole, vaan viriö avataan pirtaa nostamalla tai laskemalla. Myöskään pingotinta ei näissä puissa käytetä.

Ensimmäisenä tein ihan perushuivin, se oli tosi nopea kutoa. Toiseen huiviin kokeilin kaappaustekniikkaa, joka vaati pientä viitseliäisyyttä. Kaunis lopputulos kuitenkin palkitsi, ja vaivannäkö unohtui nopeasti.

Kaappaushuiviin valitsin Hedgehog Fibresin sukkalankaa. Satuin Snurreen pari viikkoa sitten sopivasti juuri lankalähetyksen saapimisen jälkeen ja valitsin pari vyyhtiä nimenomaan pirtakangaspuita silmällä pitäen.

Useimmat muutkin kurssilaiset kutoivat juuri huiveja, ainakin yksi kokeili myös taidetekstiiliä. Pirtakangaspuilla syntyisi mukavasti myös kassikangas tai tyynynpäällisiä. Sellaisia tehdessään reunojen kanssa voisi olla tosi huoleton, sillä nehän jäisivät piiloon.

Pirtakangaspuissa kaappaustekniikkaa voi soveltaa myös loimeen, muissa puissa moinen ei oikein onnistu. Taidan siis palata joskus kaapatun loimen äärelle, vaikka ns. perinteiset kangaspuut tuntuvatkin enemmän omalta jutultani.

Me olimme ensimmäiset kurssilaiset, seuraava pirtakangaspuukurssi näyttäisi käynnistyvän vielä tällä viikolla. Sain äsken kuulla, että se on jo täynnä, mutta sitä seuraava kurssi järjestetään kesällä. Silloin voisi kutoa vaikka ulkona, kuulostaa varsin kivalta!

*KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Taito Etelä-Suomi

Weaving is very easy with rigid heddle loom!

Kevätpipo

Halusin neuloa kevääksi hieman ohuemman pipon. Se syntyi kahdessa illassa Gilmoren tyttöjä telkkarista katsellen, joten nimesin myssyn lempihahmoni mukaan: Jess.

Olen tykästynyt ohuen ja paksun langan yhdistelmään. Tällä kertaa valitsin mukaan ohutta silkkimohairia kahdessa eri värissä ja yhden paksumman alpakkalangan, mukana on siis läpi työn nämä kolme lankaa.

Kirjoitin ohjeen ylös teidän muidenkin iloksi:

Jess-pipo

Puikot: 5,5 mm (pyöröpuikko 40 cm:n kaapelilla on kätsyin!)

Langat:
Alpakkalanka Adriafil Sierra Andina. Väri 035 light grey, tätä kului reilu kerä.

Silkkimohair Gepard Kid Seta. Värit 520 antrasiitti ja 405 nougat, vajaa kerä kumpaakin.

Luo 74 silmukkaa kaikkia kolmea lankaa käyttäen. Muista luoda silmukat löyhästi, ettei reuna kiristä. Aloita 1 o, 1 n -joustinneule suljettuna neuleena. Kun työn korkeus on 20 cm, vaihda sileään neuleeseen. Neulo sileää neuletta 22 cm ja tee sitten ytimekkäät kavennukset: tee kaksi seuraavaa kerrosta siten, että neulot kaikki silmukat oikein yhteen. Katkaise lanka (jätä hyvä päättelyvara) ja vedä se loppujen silmukoiden läpi. Päättele työ. Käännä lopuksi joustinneuleen osuus ensin puolivälistä kahtia ja sitten vielä kerran, että pipon alaosasta tulee kolminkertainen.

You can always knit one more beanie, right?

Elvis nähty Töölössä

Toisinaan inspiraatio iskee yllättäen. Mieleen muistui ajatuksissani aina välillä pyörinyt lause: Elvis nähty Töölössä. Kolmea sanaa ei kauaa ristipistellyt, teksti valmistui eilen yhdeltä istumalta.

Jos muistan oikein, niin olen nähnyt tekstin Mikkelin Lyseon käytävällä 1990-luvulla, muutamaa vuotta vanhemmalla tytöllä oli t-paita, jota nuo sanat koristivat.

Eilen kyllä piti vielä googlata Elviksen syntymävuosi. Se on 1935, eli hänet voisi oikeasti nähdä Töölössä, jos herra olisi elossa.

Elvis was seen in Töölö?

Väripohdintoja

Tänä keväänä osallistun työväenopistossa kahdelle eri kudontakurssille. Yksi kudontatöistä on viitta – kutsun sitä taikaviitaksi. Koska kyseessä on kurssityö, päätimme loimilangat ja niiden värityksen yhdessä kurssilaisten kesken. Teimme yhteisloimen, josta jokainen sitten kutoo varaamansa pätkän omalla kudontaviikollaan.

Viittaan valitsimme kellertävää Esito-kampalankaa kahdessa eri sävyssä, loimi on kaikkinensa ihanan keväinen. Olen sen väritykseen tosi tyytyväinen, mutta kudelangan valinta tuntui silti haastavalta. Otinkin avuksi ”mallitilkut”, eli tein pahvinpalan ympärille pienet näytteet eri värivaihtoehdoista palttinaa jäljitellen. Minulla oli sopivasti Isagerin Tvinniä useammassa eri värissä kotona, se sopii vahvuutensa puolesta oivallisesti kuteeksi viittaan.

Oli mukava puntaroida hyvien vaihtoehtojen välillä. Tvinnin huono puoli onkin oikeastaan vain se, ettei valitsemaani violettia väriä saa ainakaan tällä hetkellä Suomesta. Odottelenkin nyt malttamattomana lankalähestystä Isagerilta Tanskasta…

I’m gonna weave a cape shawl. Choosing yarn is not that easy…

Briossikauluri

Jotkut langat ovat sellasia, että heti vyyhdit nähtyään tietää, mitä niistä neuloo. Niin kävi viime syksynä Snurressa, kun näin lankakaupassa Hedgehog Fibresin Merino DK -lankaa.

Näin heti mielessäni briossikaulurin , ja pian sellainenkin olikin puikollani.

Pistin reilusti silmukoita, 120 jos en ihan pieleen muista (pitäisi aina tehdä muistiinpanoja!), ja aloitin neulomisen ilman sen tarkempaa ohjetta. Päätin, että kauluri on valmis sitten kun lanka loppuu, ja korkeudesta tuli juuri passeli kyseisellä metodilla. Lankaa kului siis kaksi vyyhtiä, värikäs ja sinertävä. Yläreunaan tein vielä i-cord-reunuksen, joten se on alareunaa viimeistellympi.

Kaulurin valmistuttua kastelin sen ja venytin hieman pingostusvaiheessa, joten sain ympärysmittaan vielä tilkkasen lisää pituutta. Nyt se menee rennosti kaksinkerroin kaulaan, ja lämmittää ihanasti.

Simple and soft brioche cowl, yarn is Hedgehog Fibres Merino DK.

Hyvän mielen käsilaukku

Ostin kauniin käsilaukun Amsterdamista jo lokakuussa, mutta jostain syystä sen käyttöönotto lykkääntyi vuodenvaihteen yli. Toisaalta, uusi vuosi, uusi laukku – ei lainkaan hullumpi yhdistelmä!

Merkki oli minulle jo ennalta tuttu, omistan pari muutakin Keecien pussukkaa. Ne ovat tuoneet iloa jo useamman vuoden ajan ja kestäneet käyttöä hienosti, nahka vain pehmenee ajan kanssa. Kaikkein kivointa niissä on kuitenkin ylläri sisäpuolella: kaikkiin laukkuihin on painettu joku kuva!

Uuden laukkuni nimi on Move Mountains, joten viime päivinä olen saanut ihastella somaa vuoristomaisemaa. Kyllä se vaan on siten, että pikkujutut ovat usein niitä kaikkein parhaita.



This leather bag always makes me smile!

Sata salamaa

Tai siis tarkalleen ottaen 216 salamaa. Niin monta salamaa damastipuilla kutomassani liinassa on.

Loimi on puuvillaa, kuteena käytin BC Garnin Allinoa (50 % puuvilla, 50 % pellava). Allinon ostin syyslomareissulla Amsterdamin ihanasta Stephen and Penelope -lankakaupasta.

Liinaa katsellessa voi siis sekä ihastella kaunista lopputulosta että muistella mainiota reissua.

Damask, my new favorite weaving technique! ⚡⚡⚡

Ruusukasmatto

Hyvää uutta vuotta! Taitoliitto on valinnut kudonnan vuoden 2019 käsityötekniikaksi. Se sattui sopivasti, sillä osallistun tänä keväänä työväenopistossa peräti kahdelle eri kudontakurssille. Se tietää yhteensä neljää eri kudontatyötä ja sitä myötä neljää kudontaviikkoa keväälle. Lisäksi sain joululahjaksi lahjakortin Hilmalaan, joten pääsen testaamaan myös pirtakangaspuita. Tästä onkin omalla kohdallani tulossa suuri kudontakevät, ja olen asiasta melkoisen tohkeissani.

Tohkeissani olen myös olohuoneemme uudesta ruusukasmatosta, joka valmistui ennen joulua. Siinä piisasi kutomista, sillä maton koko on 140 cm x 240 cm. En ollut aiemmin kutonut mitään noin leveää!

Kudeostoksilla kävin jo lokakuussa. Someron langan auto päivysti tuolloin Myyrmäen Paalutorilla, ja sen valikoimissa oli trikookudetta ihanissa väreissä. Auton valikoima aina hieman vaihtelee, nyt sattui juuri sellaisia värejä, mistä pidän! Ostin kudetta peräti 10 kiloa, sillä halusin suunnitteluvaraa – ja kauniita kuteita jäisi vielä muihinkin mattoihin käytettäväksi.

Ehdin tuijotella trikoorullia hyvän tovin ennen omaa kudontavuoroani ja miettiä maton väritystä. Lopulta leikkasin jokaisesta väristä pienen pätkän ja istuin olohuoneen sohvalle suunnittelemaan raitoja vielä tarkemmin. Maton paikka olisi sohvan edessä, joten oli hyvä nähdä värit juuri siinä tilassa ja valaistuksessa, mihin valmis työ on määrä sijoittaa. Se loi myös uskoa kutomisen aikana, sillä kudontaluokan loisteputkivalaistus on kaikessa kirkkaudessaaan aika kaamea. Tuntui, että värit toistuivat aivan eri sävyisinä kuin kotona.

Sain myös kerrankin tehtyä mattoon kunnon suunnitelman. Se ei syntynyt kerralla, mutta suunnittelin ensin seitsemän ensimmäistä raitaa, ja sitten tekemisen lomassa lisää. Kutominen sujui nopeammin, kun oli selkeä suunnitelma, mitä seurata.

Melko hitaasti matto silti eteni, laskin sen valmistuttua, että kutomisnopeus oli noin 10 cm tunnissa. Ei mitään hoppuilijan hommaa! Palttinaa kudoin kolmella sukkulalla, kuvioraidat kahdella sukkulalla.

Kaikkinensa kutominen oli mukavaa ja aika helppoa. Oli kiva huomata, että olen vähän vaivihkaa oppinut kutomisesta jo aika paljon. Käyttämäni trikookude oli varsin joustavaa, joten kiinnitin erityistä huomiota siihen, että syötin kudetta aina samalla tiukkuudella.

Sidoksena matossa on 6-vartinen ruusukas, joten kuviovaihtoehtoja piisasi. Kudoin mattoon sekä palttinaa että useampaa erilaista kuvioraitaa.

Täytyy sanoa, että fiilis oli erityisen hyvä, kun pääsin irrottomaan mattoa puilta. Kurssikaverini Seija auttoi puuhassa, sillä matto on melko raskas. Sitä oli helpompi käsitellä kaverin kanssa. Olin odottanut eritoten sitä, että näkisin maton koko pituudessaan, puissa kun esillä on aina vaan pieni pätkä kerrallaan.

Valmis matto pääsi oitis olohuoneemme lattialle, ja näytti heti siltä, kuin olisi ollut siinä aina. Kivaa, että kotona on itse suunnitteltu ja kudottu matto. 

I made this carpet just before Christmas. This traditional weave is called ”ruusukas” in finnish.

Kädentaitomessut 2018

Niinhän siinä kävi, että Suomen Kädentaidot -messuille oli päästävä myös tänä vuonna. Meinasin ensin jättää messut aikataulusyistä väliin, mutta sitten katselin kalenteriani vielä kerran, ja päätin suunnata messuille sunnuntaiksi. Olin messuviikonlopun lähestyessä päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen, sillä somessa alkoi olla melkoinen kuhina päällä… Seurasin myös messuperjantaina ja -lauantaina tarkasti messuaiheisia instastooreja, oli kivaa nähdä mitä kaikkea pääsisin itsekin sunnuntaina ihastelemaan.

Ihan ensimmäisenä suuntasin lankakauppa Ilon osastolle, sillä minua houkutti Shelli Canin The Wand Chooses the Wizard -pinssi (näkyy ylemmässä kuvassa). Neulepuikon lisäksi pinssistä on omat versionsa virkkuukoukun ja silmäneulan kera, neuleaiheinen pinssi on hyvä alku. Olin hurjan tyytyväinen, kun niitä oli vielä jäljellä, pinssi pääsi heti koristamaan neulepussiani.

Toisen pinssihankinnan tein Taito-lehden osastolta, innokkaalla kutojalla pitää tietenkin olla sukkula-pinssi!

Kudonta on tosiaan lähtenyt allekirjoittaneelta ns. lapasesta, sillä ensi keväänä osallistun työväenopistossa peräti kahdelle eri kudontakurssille, minkä lisäksi minulla on ne omat kangapuut Mikkelissä. Olikin mukavaa, että Toikalla oli varsinaisen messuosaston lisäksi myös kudontatyöpaja, jossa pääsi tutustumaan mm. tietokonekangaspuihin. En ollut ennen nähnyt sellaisia omin silmin, nyt tiedän niiden toimintaperiaatteen. Toikan perustamisesta tuli muuten tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta, onnea vielä!

Kudontatyöpajan yhteydessä oli myös Hilmalan palttina-mallikirjat, joita oli tosi inspiroivaa selailla. Aion ehdottomasti mennä vielä Hilmalan vapaakudontakurssille, itseasiassa olen vähän vihjaillut tontuille, että kurssi-ilta voisi olla mainio joululahja…

Kaikki ryijyihin liittyvä kiinnitti oitis huomioni, sillä minulla on oma ryijy parasta aikaa työn alla. Wetterhoffin osastolla oli esillä samaa Tuukka-ryijylankaa, mitä itsekin käytän. Tykkään ihailla ryijyjä ihan lähietäisyydeltä, sillä silloin pääsee tarkastelemaan käytettyjä nukkasekoituksia.

Taito Ylä-Savon osastolla oli kaksi metsäaiheista ryijyä, jotka lumosivat kolmiulotteisuudellaan. Huikeaa värien käyttöä!

Kässäkerho Pom Pomin osasto oli viime vuoden tapaan yksi suosikeistani lankakauppojen osalta. Kyllä se vaan on niin, että lankoja on kaikkein paras osaa ”livenä”, ei nettikaupasta. Tutkailin tarkasti etenkin Pom Pomin oman Suoma Single -langan värejä, sillä olin jo etukäteen katsonut, että lanka natsaisi vahvuudeltaan hienosti yhteen ihanaan villatakkiohjeeseen.

Uutuutena Pom Pomin osastolla olivat pellavakankaat sekä kaavat, etenkin Monday-mekkokaava osoittautui kuulema suoranaiseksi hitiksi. Pellavakangasta oli minunkin ”ostoslistalla”, sillä aion ommella damastipuilla kutomastani kankaasta koristetyynyn, jonka toisen puolen on määrä olla pellavaa. Savunruskeaa pellavaa oli sopivasti jäljellä puolentoista metrin pala, joten siitä riittää myös muuhun käyttöön. Kangas voisi toimia vallan mainiosti esimerkiksi jonkun kirjontatyön pohjakankaana.

Suosikkilankakauppani, helsinkiläinen Snurre oli toki myös edustettuna. Sen messuvalikoima oli herkullinen, pari pöydällistä toinen toistaan kauniimpia vyyhtejä. Ihastelin pitkään myös Emily Fodenin Knits About Winter -kirjaa.

Tänä vuonna mukana oli myös viisi ulkomaista lankayritystä, viime vuoden toiveeni siis toteutui! Niiden joukosta löytyi ehdoton messusuosikkini: tanskalainen G-uld. Osasto oli tosi kaunis ja kutsuva. Tarjolla oli useita valmiita settejä eli ohje + langat, ja ainakin kaikista niistä mitä itse katsoin myös mallikappaleet näytillä. Malleja oli ihana hypistellä, ja harkitsinkin paksuraitaista Sorbet-villapaitaa aikuisten koossa. Päädyin kuitenkin paidalliseen lampaanvillaa ja kahteen vyyhtiin alpakkaa. Lankojen värikartat olivat suorastaan pökerryttävän ihania, joten värivalintoja sai tuumailla hyvän tovin. Ihan liian monta hyvää vaihtoehtoa!

G-uldin osastolla oli myös Koel Magazinen uusimpia numeroita myynnissä. Niissä oli kivasti esillä myös Punch Needle -tekniikalla tehtyjä töitä, sen aion ottaa haltuun heti kun ehdin. Lehtienkin puolesta hyvin inspiroiva osasto siis!

Kävijöitä messuilla oli viikonlopun aikana 50 996 (huh!), mutta ainakin sunnuntaina sai kierrellä ilman tungosta. Keskityin lähinnä neulontaan, ryijyihin ja kudontaan liittyviin osastoihin, mikä oli oikein hyvä taktiikka – niissäkin piisasi runsaasti kiertelemistä, kaikkinensa kun näytteilleasettajia oli yli 700.

Päätin messukierrokseni sinne mistä aloitinkin: Ilon osastolle. Siellä oli esillä Fringe Supply Co:n Town Bag, jota olin Instagramissa ihastellut. Siis vähän kuin Field Bag (joita minulla on jo kolme), mutta hieman isompi ja lyhyillä kahvoilla varustettuna. Totesin kuitenkin, että käsilaukkutarkoituksessa kaipaan kassiini vetoketjun. Sen sijaan en voinut vastustaa isompaa valkeaa kassia, jonka kylkeä koristaa teksti ”Bury me with yarn and needles and I shall rest in peace.”. Se on keikkunut messujen jälkeen tiuhaan olallani ja osoittaunut nappiostokseksi. Kassi on napakkaa, paksua kangasta ja rinkat juuri sopivan mittaiset – laukku ei laahaa maassa, vaikka sitä roikuttaisi käsi suorana alaspäin.

Tässä vielä yhteiskuva kangas- ja lankaostoksistani. Puolitoista metriä pellavakangasta ja paidallinen Suoma Singleä Kässäkerho Pom Pomilta sekä niin ikää paidallinen lampaanvillaa ja kaksi vyyhtiä alpakkaa G-uldilta. Alpakkalangasta saa ihanan pehmoiset lapaset, ja messuilta oli kivaa ostaa sellaista lankaa, mitä täältä Helsingistä ei saa.

Kiitos kädentaitomessut 2018, eiköhän kohdata taas ensi vuonna!

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.

Finnish Craft and Design Fair, an event full of inspiration!