Posts by Saara

Heippa helmikuu!

Viikon varrelta 1.2.2017

Helmikuu on täällä, ja ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu! Sieltä se kevät saapuu… Vaan minne katosi tammikuu, 31 kokonaista päivää? En oikein ehtinyt edes neuloa, tammikuussa valmistui vain yksi pipo. Nyt on kyllä ryhtiliikkeen aika!

Piti oikein pohtia tammikuuta tarkemmin, viikkojen varrelle mahtui kaikenmoista mukavaa puuhaa:

Aloitin työväenopistossa kudontakurssin. Loimet on nyt luotu, ja olen jo oppinut hurjan määrän kudontatermistöä. Voihan niisiminen sentään!
Tutustuin uudistettuun Taito-lehteen. Sattuipa sopivasti, siinä oli paljon kudonta-aiheista sisältöä. Kaikkinensa lehti juuri minun makuuni, luin kannesta kanteen ja palaan sen pariin varmasti myöhemminkin. Onni to-del-la-kin elää käsityössä.

Kävin lankaostoksilla, ihanat kerät olivat sylissäni kuin ruusukimppu konsaan.
Vierailin ystävieni luona Siuntiossa. Tuli rätisi takassa ja läheisellä pellolla kirmasi pari nuorta hirveä, aivan kuin niillä olisi jo ollut kevättä rinnassa! Sain irtioton omasta arjesta ja tietokoneen ääreltä, mikä teki hyvää.

—

Welcome, february. The spring is almost here! ;)

Ihana muhkea myssy

Itse tehtyä 10.1.2017 1 Comment

Yhdessä viikonlopussa se syntyi, ihana uusi myssyni! Alunperin olin haaveillut ihan erityyppisestä mustavalkoraidallisesta piposta, mutta torstaina Snurressa tuli puheeksi Still me -blogin Lindan pipo-ohje. Viime torstain parikymmentä pakkasastetta kannustivat myös osaltaan paksun pipon neulomiseen, ja olen iloinen, että päätin kokeilla Lindan ohjetta.

Pipo neulotaan kahdesta langasta. Ohuemman eli Gepard Kid Seta -langan valitsin sävyssä kevään vihreä (926), materiaalina 70 % super kid mohair ja 30 % silkki. Paksumpi on Adriafilin Sierra Andina, sataprosenttista alpakkaa sävyssä anthracite grey (089).

Neulon tosi harvoin mitään kahta lankaa yhdistäen, mutta jatkossa asiaan saattaa tulla muutos. Vihertävä ja tummanharmaa lanka näet sekoittuivat huikealla tavalla, aivan kuin niiden yhdistelmä olisi kokonaan uusi väri.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin oman piponi ohjetta ohuemmilla puikoilla. Sileään neuleeseen valitsin 5,5 mm:n puikot ja joustinneuleen tein 6 mm:n puikoilla. Pipo syntyi varsin joutuisasti sukkapuikoilla, sillä minulla ei ollut paksuihin pyöröpuikkoihin tarpeeksi lyhyttä kaapelia. Tätä oli kivaa ja huoletonta neuloa, etenkin kun minulla on loppusuoralla myös huolellista keskittymistä vaativat kirjoneulesäärystimet.

Lopputulos on juuri sopivan napakka (venynee tosin jonkin verran käytössä), ja pipo mätsää hienosti talvitakkini kanssa. Kyseessä saattaa olla ihanin koskaan neulomani pipo! <3

—

Maybe the best beanie ever! Pattern (only in finnish) here.

Kuutosesta seiskaksi

Viikon varrelta 1.1.2017

Kaksituhattaseitsemäntoista. Nyt tammikuussa tulee varppina ainakin pari erehdystä päivämäärää kirjoittaessa, mutta äkkiä sen oppii, että vuosiluku päättyykin numeroon seitsemän. Uusi vuosi, uudet kujeet, parasta juuri niin.

2017 on itselleni kolmas ”paluuvuosi” yrittäjänä. Aloitin työurani kymmenisen vuotta sitten freelancertoimittajana, kirjoitin ja kuvasin mm. Suosikkiin. Sittemmin työskentelin jokusen vuoden tiedottajana muiden palkkalistoilla, kunnes palasin yrittäjäksi vuoden 2015 alussa. Irtisanoutuminen vakituisesta työsuhteesta oli tietysti jännittävää, ja ehkä tilkkasen uhkarohkeaakin, mutta olen onnellinen, että uskalsin tehdä niin. Yrittäjyys on se oma juttu minulle, ja töitä on riittänyt mukavasti, mistä olen erityisen iloinen.

Tänä vuonna aion stressata vähemmän pikkuasioista, opetella ainakin yhden uuden taidon (neulakinnastekniikka on tässä vahvoilla), lukea paljon kirjoja (iso suositus: BookBeat), laittaa enemmän ruokaa ja kokeilla rohkeasti uusia reseptejä sekä käydä säännöllisesti urheilemassa. Ainakin kerran viikossa voisi olla ihan realistinen urheilutavoite, viime vuonna kun urheileminen jäi ihan liian usein kokonaan väliin.

Tarkoituksena on myös neuloa mahdollisimman paljon, mielessä on niin uusia ideoita kuin keskeneräisten töiden valmiiksi ahkeroimista. Listan päällimmäisenä on yksi säärystin jo valmistuneen kaveriksi sekä superpehmeän pitsihuivin viimeistely.

Paperisesta kalenterista olen luopunut, mutta seinäkalenterista sai viimein avata tammikuun aukeaman. Frankie Magazinen kauniin kalenterin tilasin jo syyskuussa, ja se saapui Australiasta lokakuussa. Ihanaa saada kalenteri käyttöön! Sen kuvat ovat niin hurmaavia, ettei yhtään haittaa, että talvisimmat kuvitukset koristavat kesäkuukausia. Australian vuodenajat kun ovat tietysti käänteisiä Suomeen verrattuna.

Siinä eniten käytetyssä eli sähköisessä kalenterissa puolestaan on jo mukavasti (työ)merkintöjä alkaneen vuoden ensimmäiselle neljännekselle, ja huhtikuussa lähden parin viikon lomareissulle Japaniin. Yrittäjänä lomailu onnistuu helpoiten silloin, kun on oikeasti poissa kotimaisemista ja sähköpostin ääreltä. Tarkemmat reissusuunnitelmat ovat vielä avoimet, sillä buukattuna ovat vasta lennot, mutta Japanin lankakauppatarjontaa olen toki jo hieman googletellut…

2017, toivon paljon ihania ja ikimuistoisia seikkailuja viikkojesi varrelle!

—

Welcome 2017. Let this be a good year!

Värjäyskurssin satoa

Itse tehtyä 28.12.2016

Marraskuiset tiistai-iltani kuluivat kankaanvärjäyskurssilla. Helsingin työväenopiston kurssin nimi oli Kankaankuviointia Intiasta, joten harjoittelimme useammankin intialaisen värjäystekniikan.

Kurssilla oli tosi mukavaa, illat Vuotalolla tuntuivat aina kuluvan yhdessä hujauksessa. Se juuri on yksi kurssi-iltojen parhaita puolia – kaikki muu unohtuu mielestä ja keskittyy vain siihen, mitä on tekemässä.

Värjäsin kaksi silkkihuivia Laharia-tekniikalla. Siinä kangas ”rullataan” ensin tiiviiksi pötköksi ja sitten solmitaan, ideana on, että väri ei tartu solmittuihin kohtiin. Vasemmanpuoleiseen huiviin tein ennen rullausta haitaritaitoksen, ja peitin osan rullatusta huivista muovilla, jolloin näkyville jäi paljon pohjaväriä eli valkoista. Oikeanpuoleisen rullasin ilman taitoksia vinosti kulmasta aloittaen, ja paikoitellen solmitut kohdat olivat tosi paksuja. Sitten värjäsin molemmat huivit samassa kattilassa mustalla värillä. Lopputulos tosin on isoilta osin enemmän sininen kuin musta, sillä täysin mustaa väriä on tosi haastava saada aikaiseksi värjäämällä, kangas kuin kangas taittuu helposti siniseen.

Oikeanpuoleisessa huivissa onkin oikeastaan mustaa & sinistä & valkoista, siitä tuli kerralla mieleinen. Sen sijaan vasemmanpuoleinen huivi pääsi värikattilaan vielä toistamiseen, jolloin värjäsin sen pieneltä matkaa haalean punaisella (kutsuisin väriä ehken persikaksi tai lohenpunaiseksi).

Punaisen värin kanssa sai olla erityisen tarkkana, sillä halusin tosi haaleaa ja persikkaista, en tavallista punaista tai vaaleanpunaista. Sekoitimme siis ”miedon liemen”, ja pidin huivia siellä vain minimiajan. Silkki kun vielä materiaalina imee väriä paljon tehokkaammin kuin vaikkapa puuvilla. Kannatti tehdä huolellisesti, sävystä tuli juuri se, mihin tähtäsin!

Halusin testata kahta erilaista taittelua, sillä parhaiten tekniikkaan pääsi sisälle juuri kokeilemalla. Jos tekisin vielä kolmannen huivin, niin lähtisin varmastikin liikkeelle haitaritaitoksesta, ja tekisin useamman värjäyksen, mutta kunkin niistä vain osaan huivia.

Kankaanvärjäys taitaa kuitenkin olla omalta osaltani ainakin hetkeksi tässä, ensi keväänä kutsuu taas uusien taitojen opettelu. Olen jo ilmoittautunut parillekin työväenopiston kurssille…

Ps. Kuvasin valmiit huivit kahteen kertaan: Ensimmäisellä kuvauskerralla ohut vesikerros jäisen kallion päällä pääsi yllättämään minut, molemmat huivit olivat hetkessä läpimärkiä! Onneksi lähinnä vain nauratti siinä vaiheessa kun roudailin hyisiä huiveja sisälle huuhdeltaviksi…

—

Tried some laharia dyeing.

Tsiisus & Co.

Kirjahyllyllä 25.12.2016

Kuluneen vuoden mainioimpiin neulekirjoihin lukeutuu ehdottomasti Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Kirjassa esittellään huikeita ja osin sopivasti humoristisiakin kirjoneulemalleja, kaikki Karmitsan itsensä suunnittelemia. Mukana on parikymmentä ohjetta, joista jokaiseen kuuluu myös värikäs ja selkeä kaavio, mistä kelpaa seurata kuvion muodostumista kerros kerrokselta.

Tsiisukset tekivät heti lähtemättömän vaikutuksen kämmenpuolen disketteineen. Jesus saves ihan konkreettisesti, haasteena on ainoastaan tarpeeksi antiikkisen tietokoneen löytäminen. Tsiisukset kipusivat oitis to do -listalle, samoin hurmaannuin Kapitalistin kämmekkäistä sekä Meduusat-sukista.

Nopsa googlaus paljasti, että viime kesänä julkaistusta kirjasta on otettu jo toinen painos. Ihanaa, että hurmaavalla teoksella on paljon ystäviä! Kirjan ohjeita näyttäisi olevan tarjolla myös Ravelryssa.

Oma kirjani on ensimmäistä painosta, ja tämän postauksen kuvista saattaakin päätellä, että olen selaillut teosta syksystä asti. Kuvat nappasin ruska-aikaan lokakuussa, ja nyt joululomalla ehdin viimeinkin toteutuksen pariin. Siispä suklaata suuhun ja uusi neuletyö alulle!

Villit vanttuut & vallattomat villasukat kirja saatu blogin kautta.

—

Villit vanttuut & vallattomat villasukat, a book full of multi-coloured knitting patterns!

Näkyväksi neulottu

Viikon varrelta 5.12.2016

Perjantaina palasin Keravalle pehmeän taiteen pariin. Our Pink House, Meidän pinkki talomme, ihastutti aiemmin syksyllä, nyt hurmaannuin Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu -näyttelystä. Taide- ja museokeskus Sinkkaan on koottu upea ja ältsin inspiroiva lankapohjaisten teosten kokonaisuus. Näyttelyn on kuratoinut taiteen tohtori Minna Haveri, joten ei ollut yllätys, että muutamat näyttelyn töistä olivat tuttuja myös Haverin Pehmeä taide -kirjasta.

Mukana on muun muassa virkkausta, kanavatöitä, kirjontaa ja ryijyjä. Isoimman vaikutuksen tekivät Liisa Hietasen virkaten ja neuloen toteutetut teokset, kuten elävän oloiset ihmishahmot, joiden jokainen yksityiskohtakin tuntui tarkkaan mietityltä. Totta kai Tapiolla on lenkkarit jalassa ja kuulakärkikynä rintataskussa. Pehmeä taide -kirjassa Tapiosta ja kumppaneista sanotaan näin:

Hietasen teokset esittävät uskottavia persoonia, mutta tarjoavat samalla yleistyksen. Samalla ne tekevät näkyväksi sen, ettei ihmisten joukossa ole olemassa keskiarvoa, sillä läheltä tarkasteluna jokainen on yksilöllinen ja erilainen.

Uskottavia hahmot todella olivat, sillä lukemaan istahtanutta Veijoa luulin nopealla ensivilkaisulla eläväksi. Myös Hietasen työstämiä kauppakasseja piti vilkuilla useampaan kertaan – ihailevalla katseella tietysti. Tavallaan hurjan arkista ja tavallaan taas kaikkea muuta.

Eritoten minua puhutteli teos nimeltä Vapaa/varattu. Napataanpa taasen lainaus Pehmeä taide -kirjasta: Hietasen teos julistaa, ettei mikään aihe ole merkityksetön taiteessa tai niin tuttu etteikö sitä voisi kuvata kiinnostavasti.

Virkattu wc-koppi tosin viehätti itseäni myös siitä syystä, että meille on suunnitteilla pienimuotoinen kylpyhuoneremontti, ja lattiaan on mietitty juurikin tuollaisia kuusikulmaisia tummia kaakeleita. Tällainen pehmeä versio ainakin näyttää oikein hyvältä…

Niina Mantsisen graffitiryijyt oli toteutettu tuftaten (kuvassa Tera). Tekniikkana tuftaus oli minulle uusi tuttavuus, joten halusin vähän selvitellä (lue: googlata) sen taustoja: kangas pingotetaan kehikkoon ja lankaa pistellään työn läpi tuftausneulalla. Kyseinen tekniikka on kangaspuita ketterämpi, joten se mahdollistaa epäsäännöllisen muodon.

Huh, graffitiryijyt ovat valtavan hienoja. Ja oikeastaan vasta ne saivat ajattelemaan, että toden totta, ryijythän ovat perinteisesti neliöitä tai suorakulmioita.

Näyttelystä jäi elävästi mieleen myös Noora Schroderuksen setelisarja. Setelien merkkihenkilöt olivat saaneet täysin uudet kuontalot, ja sitä myötä uuden identiteetin. Mykistävän pikkutarkkaa ja oivaltavaa työtä!

Kuvia näyttelystä tuli otettua enemmänkin, mutten jaa niitä tässä sen enempää. Sen sijaan kannustan suuntaamaan Keravalle, Näkyväksi neulottu – Yarn Visions -näyttely on esillä aina 5.3.2017 asti.

—

The Yarn Visions exhibition @ Kerava Art Museum until 5.3.2017.

Himmelitalkoot

Itse tehtyä 29.11.2016 2 Comments

Osallistuin viime syksynä SisuPuodin himmelikurssille. Himmelinteon perusteet ovat siis hallussa, joten päätimme pitää himmeli-illan ystäväni Sannan kanssa. Viime syksynä kokosin värikkään himmelin pahvipilleistä – nyt halusin perinteisempää, joten valitsin materiaaliksi askarteluolkia.

Sanna puolestaan askarteli vasta ensimmäistä himmeliään, joten hänelle suosittelin materiaaliksi pillejä. Niistä on helppo lähteä liikkeelle, sillä etenkin muovipillit kestävät kovakouraistakin käsittelyä. Sanna tosin osoittautui heti synnynnäiseksi himmelimestariksi, joten hänelle olisi sopinut hauraampikin materiaali.

Ihan ekana teimme molemmat perusneliön ja sitten tuumimme tarkemmin, millaisia himmeleitä lähtisimme rakentamaan. Sanna valitsi mallinsa Pirkko Kuuselan Himmelikirjasta. Hän päätyi perusneliöistä ja erimittaisista viisikulmioista koostuvaan Oonaan. Pientä haastetta siis heti kättelyssä, sillä erimittaiset nelikulmiot olisivat syntyneet ohjeettakin, mutta viisikulmioiden tekoa piti hieman googlata…

Kuvissa näkyvä suht paksu vihreävalkoinen puuvillalanka toimi mainiosti tavallisten pillien kanssa, mutta se oli turhan tuhtia ohuiden pillien kanssa käytettäväksi. Etenkin kun puuvillalanka vaatii kaverikseen neulan, sillä lanka itsessään on pujottamiseen liian velttoa.

Onneksi ompelulaatikostani löytyi ohutta mutta jämäkkää valkoista lankaa (sen tarkemmista spekseistä ei kyllä ole mitään hajua), jota oli helppo pujottaa sellaisenaan pillien läpi. Lanka muistutti vähän jopa siimaa, mutta oli helpompaa käsitellä ja etenkin solmia. Kaikkinensa oikein hyvä löytö siis!

Itse luotin tänä vuonna todella pelkistettyyn linjaan, ja kokosin simppelin olkihimmelin. Bongasin perusneliöihin perustuvan mallin Pinterestistä, ihan vastaava tosin olisi ollut myös Himmelikirjan Aava.

Vaikka neliöitä on vain kolme, oli himmelin kokoaminen yllättävän hidasta. Olkien kanssa työskennellessä saa olla tosi varovainen, sillä ne halkeavat to-del-la helposti. Etenkin leikattaessa, mutta myös solmittaessa, silla halusin solmuista napakoita. Ensi kerralla voisin koettaa liottaa olkia ennen leikkaamista, se varmasti ehkäisisi halkeilua siinä työvaiheessa.

Olen uuteen simppeliin himmeliini tosi tyytyväinen. Sitä on myös helppo työstää isommaksi, jos inspiraatio iskee…

Tehokkain himmelimaakari illan aikana oli kuitenkin Sanna, joka ehti taiteilla lähes kaikki himmelinsä 13 osasta valmiiksi. Kokoamisen hän jätti kotiin, mikä oli varmasti järkevää, sillä himmelin kuljettaminen on haaste sinänsä.

Nelisen tuntia hurahti himmelien parissa aivan hujauksessa, ja kuin huomaamatta kului myös useampi kupillinen kahvia. Yhdessä tekeminen on kyllä parasta, saas nähdä mitä seuraavaksi keksitään…

Ps. Vaikka sana haaste on vilahtanut tekstissä moneen otteeseen, on himmelin teko yllättävän helppoa puuhaa. Suosittelen kokeilemaan!

—

DIY: traditional Finnish Christmas decoration – himmeli

Mainio mysteerihuivi

Itse tehtyä 16.11.2016

Viime viikkoina olen neulonut pääasiassa mysteerihuivia, ja nyt se on viimein valmis (eikä enää mysteeri)! Kyseessä on Stephen Westin suunnittelema huikea Building Blocks -huivi, jonka ohje oli jaettu neljää osaan. Osat julkaistiin viikon välein, ja lopputulos paljastui täysin vasta viimeisen ohjeosion julkaisun yhteydessä. Aloitushetkellä saattoi siis vain arvalla mitä tuleman pitää…

Kaikkinensa Westknits Mystery Shawl KAL (knit-along) oli erityisen kiehtova projekti, sillä huivia neulottiin yhtä aikaa ympäri maailmaa. Kaikilla sama ohje, jokaisella omat langat ja käsiala. Monet raportoivat huivinsa etenemisestä Ravelryyn, keskusteluja oli tosi antoisaa seurata. Eritoten tykkäsin kuvien katsomisesta, miten lankavalinnat voivatkin vaikuttaa lopputulokseen niin paljon!

Langat valitsin ennen työn aloittamista. Ohjeistuksena oli valita neljä eri väriä mieluusti sport- tai heavy fingering -vahvuista lankaa, kutakin yksi 100 gramman vyyhti. Päätin osallistumisestani vasta aivan ensimmäisen ohjeosion julkaisun kynnyksellä, joten valitsin langat niistä mitä minulla jo oli. Siis näin:

A: Republic of Woolin Twist Fingering, värinä Atmosphere
B: Hedgehog Fibres Sock, värinä Graphite
C: Madelinetoshin Tosh Merino Light, värinä Found Pottery
D: Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock, värinä vihreä

Nimensä mukaisesti Building Blocks -huivin pinta koostuu monista pienistä palikoista tai neliöistä, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää. Tekstuuri on ihana, ja omassa huivissani myös vaihteleva, sillä mukana on neljää eri lankaa. Madelinetoshin Tosh Merino Light tuntuu paljon pehmoisemmalta kuin Hedgehog Fibresin sukkalanka.

Alkuun työ eteni tosi nopsasti, mutta silmukkamäärän kasvaessa eteneminen hidastui. Tein huivini medium-koossa, joten loppuvaiheessa puikoilla oli 520 silmukkaa. Olisi melkein voinut kellottaa yhden kerroksen valmistumisajan, sillä välillä tuntui, ettei ohjeessa annettu kerrosmäärä ikuna täyty.

Vaan täyttyihän se, vaikka kerran meni myös purkuhommiksi. Mukana on ripaus briossia, ja sitä neuloessa onnistuin tipauttamaan puikoilta muutaman silmukan. Ne purkuivat parin kerroksen taa, enkä saanut lankoja enää takaisin puikolle oikeassa järjestyksessä. Ei auttanut kuin purkaa pari kokonaista kerrosta, sillä virhe huivin keskivaiheilla olisi harmittanut hirmusti jälkeenpäin. Ja koska halusin ottaa varman päälle, suoritin purkamisen silmukka silmukalta. Melkoinen urakka!

Noin muuten huivi oli helppo neuloa, ja englanninkielinen ohje tosi selkeä. Apuna olivat myös Stephenin itsensä tekemät ohjevideot, niistä oli jeesiä etenkin briossiin tehtyjen lisäysten ja kavennusten kohdalla. Tämän huivin perusteella uskallan ottaa työn alle myös herran muita (luonnollisesti englanninkielisiä) ohjeita.

Taisi myös olla ensimmäinen kerta, kun kaikki omistamani 28 silmukkamerkkiä olivat yhtä aikaa käytössä. Sekään ei tosin täysin piisannut, mutta korvasin muutamat puuttuvat silmukkamerkit hakaneuloilla.

Lopputulokseen olen supertyytyväinen, ja olen myös iloinen, ettei huivin reunaan tullu mitään röyhelöitä, kuten Stephen Westin monessa ohjeessa on. Halusin toteuttaa mysteerihuivin prikulleen ohjettaa noudattaen, ja simppelihkö malli on enemmän omaan makuuni.

Huivin viimeiset kerrokset neuloin Kolmannen linjan Pub Sirdiessä. Jukeboxin vieressä kelpasi neuloa, valita biisejä ja myös torpata yksi huivia koskenut ostotarjous. Tilaustyöt erikseen! ;)

—

Westknits Mystery Shawl KAL, what a lovely project!

Kankaanvärjäyskurssilla

Itse tehtyä 7.11.2016

Ilmoittauduimme ystäväni Heidin kanssa jo alkusyksystä Helsingin työväenopiston kurssille Kankaankuviointia Intiasta. Ensimmäinen viidestä kurssi-illasta Vuotalolla on takana, ja lupaavalta vaikuttaa.

Kurssi tuli nopeasti täyteen, joten kannatti olla skarppina ilmoittautumisen auetessa. Sittemmin emme tosin olleetkaan niin kovin skarppeja, sillä luimme tarvikelistaa tarkemmin vasta kurssin alkua edeltävänä iltana. Siellä sanottiin näin: ”Ensimmäiselle kerralle: Pestyjä valkoisia kangastilkkuja eri materiaaleista. Kumihansikkaat ja suojavaate.”

Jaiks! Tilkkuostoksilla olisi ehtinyt käydä moneen kertaan syksyn mittaan, mutta eipä oltu käyty. Onneksi Heidi keksi lakanat, ja meidän liinavaatekaapista löytyi harjoitusmateriaaliksi juuri sopiva valkoinen aluslakana. On muutes pesty useammankin kerran ja vieläpä 60 asteessa.

Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin erilaisin solmintavärjäystekniikoihin. Esillä oli inspiroivia esimerkkejä, ja pian pääsimme itse solmimaan tilkkujamme. ”Oikeaa työtä” on helpompi visioida, kun tietää millaista jälkeä erilaisilla solminnoilla saa. Ajattelin värjätä paksua puuvillakangasta ja ommella itselleni uuden meikkipussin. Mutta ensin tarvitaan lisää treeniä ja kokeiluja.

Värjäys tehdään reaktioväreillä kattiloissa tai ämpäreissä, ennätimme jo tehdä ensimmäiset kokeilut. Seuraavalla kerralla samat tilkut värjätään vielä toiseen kertaan – tietenkin eri värillä. Ensin kuitenkin puran osan ensimmäisen värjäyksen aikaisista solminnoissa ja teen uusia solmintoja eri kohtaan kangasta. Ja sitten vaan lopputulosta jännäämään!

—

Dyeing fabric – quite easy and fun!

Kautta hollantilaisen kantapään!

Kirjahyllyllä 5.10.2016

Kelit ovat nyt lokakuun puolella selvästi viilenneet. Lämpimiä sukkia käytän kyllä kesälläkin, mutta viime päivinä villasukat ovat olleet ehdoton ykkösasuste. Ihanaa, että villasukkasesonki on täällä taas – samalla se on myös hyvä (teko)syy neuloa uusia sukkia!

Tänä syksynä sukanneulontainspiraatiotani kasvattaa myös uutuusteos Kantapään kautta – suomalainen sukkakirja. Kirja opettaa muun muassa erilaisten kantapäiden tekemisen ja auttaa silmukkamäärän haarukoimisessa. Jos teosta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, valinta on helppo: hyödyllinen.

Alkuosa on teoriaa. Liikkeelle lähdetään aivan perusasioista eli käydään läpi villasukan rakenne. Nämä kohdat silmäilin nopeasti läpi, sillä simppelin sukan osaan tehdä ohjeetta. Neuvoja saa myös sopivan langan ja puikkojen valintaan. Kaikenlaista pientä vinkkiä tarttuikin mieleen, ja erityisen hyödylliseksi koin taulukon, josta voi tarkistaa silmukkamäärän langanpaksuuden mukaan. Sen pariin palaan varmasti vielä moneen kertaan.

Kirjan myötä aion ottaa haltuun ainakin yhden uuden tavan kantapään neulomiseen, sillä nyt on mistä valita. Mukana on perusteellinen ohje kuuteen erilaiseen kantapäähän (ranskalainen, hollantilainen, walesilainen, nauha, tiimalasi ja jälkikäteen neulottu). Varo vaan perinteinen hollantilainen kantapää, olet saanut kilpailijoita! Samoin kärkikavennuksiin on useita erilaisia ohjeita.

Villasukan perusohje teoksessa on tarjolla oikeastaan tuplana, sillä mukana on perusteellinen ohjeistus sekä sukan neulomiseen varresta kärkeen että kärjestä varteen. Itseäni kiinnostaa eritoten kärkialoituksen opettelu sekä perusohjeen variointi – olisi hienoa suunnitella omat sukat.

Kirjan loppuosa koostuu kolmeen eri vaikeustasoon jaetuista kauniista sukkaohjeista. Mukana on yhteensä 15 ohjetta, joista ehdoton suosikkini on Twist.

Kattava teos sai pohtimaan myös lankavalintoja. Vuorelman Veto, Novitan Seitsemän veljestä ja Austermannin Step ovat olleet luottosukkalankojani. Seuraaviin sukkiin aion kuitenkin valita langan, josta en ole aiemmin villasukkia neulonut. Langan suhteen minulla on vain yksi tärkeä kriteeri: sen tulee olla konepestävää, sillä tykkään käyttää villasukkia suoraan paljaissa jaloissa. Osa ystävistäni kaihtaa moista, ja vetäisee villasukat aina nilkkasukkien päälle – silloin niitä tarvitsee pestä huomattavasti harvemmin.

Taidankin mennä katselemaan lankalaatikkoani sillä silmällä…

Kantapään kautta -kirja saatu blogin kautta.

—

This book is in finnish, but the message is easy: why don’t you knit yourself a pair of wool socks?