Osallistuin viime syksynä SisuPuodin himmelikurssille. Himmelinteon perusteet ovat siis hallussa, joten päätimme pitää himmeli-illan ystäväni Sannan kanssa. Viime syksynä kokosin värikkään himmelin pahvipilleistä – nyt halusin perinteisempää, joten valitsin materiaaliksi askarteluolkia.
Sanna puolestaan askarteli vasta ensimmäistä himmeliään, joten hänelle suosittelin materiaaliksi pillejä. Niistä on helppo lähteä liikkeelle, sillä etenkin muovipillit kestävät kovakouraistakin käsittelyä. Sanna tosin osoittautui heti synnynnäiseksi himmelimestariksi, joten hänelle olisi sopinut hauraampikin materiaali.
Ihan ekana teimme molemmat perusneliön ja sitten tuumimme tarkemmin, millaisia himmeleitä lähtisimme rakentamaan. Sanna valitsi mallinsa Pirkko Kuuselan Himmelikirjasta. Hän päätyi perusneliöistä ja erimittaisista viisikulmioista koostuvaan Oonaan. Pientä haastetta siis heti kättelyssä, sillä erimittaiset nelikulmiot olisivat syntyneet ohjeettakin, mutta viisikulmioiden tekoa piti hieman googlata…
Kuvissa näkyvä suht paksu vihreävalkoinen puuvillalanka toimi mainiosti tavallisten pillien kanssa, mutta se oli turhan tuhtia ohuiden pillien kanssa käytettäväksi. Etenkin kun puuvillalanka vaatii kaverikseen neulan, sillä lanka itsessään on pujottamiseen liian velttoa.
Onneksi ompelulaatikostani löytyi ohutta mutta jämäkkää valkoista lankaa (sen tarkemmista spekseistä ei kyllä ole mitään hajua), jota oli helppo pujottaa sellaisenaan pillien läpi. Lanka muistutti vähän jopa siimaa, mutta oli helpompaa käsitellä ja etenkin solmia. Kaikkinensa oikein hyvä löytö siis!
Itse luotin tänä vuonna todella pelkistettyyn linjaan, ja kokosin simppelin olkihimmelin. Bongasin perusneliöihin perustuvan mallin Pinterestistä, ihan vastaava tosin olisi ollut myös Himmelikirjan Aava.
Vaikka neliöitä on vain kolme, oli himmelin kokoaminen yllättävän hidasta. Olkien kanssa työskennellessä saa olla tosi varovainen, sillä ne halkeavat to-del-la helposti. Etenkin leikattaessa, mutta myös solmittaessa, silla halusin solmuista napakoita. Ensi kerralla voisin koettaa liottaa olkia ennen leikkaamista, se varmasti ehkäisisi halkeilua siinä työvaiheessa.
Olen uuteen simppeliin himmeliini tosi tyytyväinen. Sitä on myös helppo työstää isommaksi, jos inspiraatio iskee…
Tehokkain himmelimaakari illan aikana oli kuitenkin Sanna, joka ehti taiteilla lähes kaikki himmelinsä 13 osasta valmiiksi. Kokoamisen hän jätti kotiin, mikä oli varmasti järkevää, sillä himmelin kuljettaminen on haaste sinänsä.
Nelisen tuntia hurahti himmelien parissa aivan hujauksessa, ja kuin huomaamatta kului myös useampi kupillinen kahvia. Yhdessä tekeminen on kyllä parasta, saas nähdä mitä seuraavaksi keksitään…
Ps. Vaikka sana haaste on vilahtanut tekstissä moneen otteeseen, on himmelin teko yllättävän helppoa puuhaa. Suosittelen kokeilemaan!
—
DIY: traditional Finnish Christmas decoration – himmeli
Itse ihastuin himmeleiden tekoon pari vuotta sitten käytyäni kansalaisopiston kurssin. Niitä on kyllä kiva tehdä, mutta sijoituspaikat alkavat olla jo vähissä. Vävykin sanoi, ettei enää yhtään himmeliä heille. Pilleistä on todellakin helpointa tehdä, oljet halkeavat kovin helposti. Lasiputkista en tykkää, koska ne teräväreunaisina katkaisevat lähes langan kuin langan. Ja harmi kun on saanut himmelin lähes valmiiksi ja sitten huomaa että se hajoaa käsiin. Ohutta rautalankaakin olen kokeillut, mutta se on taas liian jäykkää ja paksua lasiputkiin. Pysyttelen siis pilleissä, ohuissa sellaisissa. Mustana ne ovat kivan näköisiäkin.
Tuo sinun tekemäsi olkihimmeli on kyllä kaunis!
Olen täysin samaa mieltä, himmeleitä on kiva tehdä :)
Ja onpa hyvä kuulla tuo langankatkeamisjuttu lasiputkien kohdalla – pysyttelen itsekin pilleissä sekä oljissa. Molempia on vielä isot niput jäljellä.