Toteutin kudontakurssin tämän kevään työt jo helmi-maaliskuun taitteessa. Oikeastaan oli aikamoinen onnenkantamoinen, että olin saanut sekä huovan että maton kotiin ennen kuin koronatilanne ns. eskaloitui. Kudontakurssikin kun toki keskeytyi, tai itse kudonta ainakin. Meillä oli kyllä muutama oppitunti teoriaa Zoomin kautta, mutta työt puissa eivät tietenkään edenneet viikkokausiin.
Uusien kurssien pitäisi jatkua syksyllä normaalisti, mutta se tuntuu vielä tosi kaukaiselta. Tässähän on koko kesä edessä ennen sitä. Ilmoittautuminenkin taitaa alkaa vasta joskus elokuulla, ja siihen liittyen edessä on myös pieni jännääminen, että mahtuuko mukaan, sillä edistyneempiä ryhmiä yhdistellään tulevanakin syksynä. Eiköhän joku kurssi tärppää, mutta kivointa olisi tietenkin jatkaa juuri oman ryhmän mukana – etenkin kun olen toivonut yhdeksi työksi kilpikangasmattoa ja sellainen toteutetaan.
Tiedän jo valmiiksi, että loimen rakentamisen työvaiheet ovat kummasti unohtuneet kevään ja kesän aikana. Onneksi on Kankaanrakentajan opas, josta on tosi kätevä kerrata työvaiheita. Kurssilla niitä voi tietysti kysyä myös opettajalta, mutta olen huomannut, että tekemisestä saa eniten irti, kun muistelee työvaiheet jo ennalta. Sitä kohti tässä tietysti tähdätään, että kangaspuut saisi kudontavalmiuteen ihan ulkomuistista.
Hyvää kertausta on kohdallani luvassa jo keskikesällä, jolloin olisi määrä rakentaa Mikkelin puihin parikymmentä metriä mattoloimea. Sidokseksi tosin tulee ”vain” palttina, jonka niisintä ja sidonta tuntuu ihan älyhelpolta. Parasta harjoitusta saa, kun käytössä on enemmän kuin kaksi vartta ja polkusta.
Kaipuuta kangaspuiden äärelle on siis havaittavissa, odotellessa olen muun muassa selannut Pinterestiä ja merkannut muistiin houkuttelevia ideoita. Ja toki olen tehnyt muita käsitöitä, yksi kirjoneulepusero valmistunee viikonlopun aikana. Siispä seuraavaksi Normaaleja ihmisiä Areenasta auki ja neulomaan!
—
Dreaming of weaving!