Pipoja on erityisen mukava neuloa, sillä valmista tulee nopsasti, eikä yhden valmistuttua tarvitse enää tehdä toista tismalleen samanlaista, kuten vaikkapa sukkien kohdalla. Olen neulonut myssyjä myös ystävilleni, sillä meidän hattuhyllyllä alkaa olla aika täyttä…
Heinä-elokuun vaihteessa neuloin muhkean villapipon ystävälleni Tiinalle. Hän oli lähdössä lomareissullaan Islantiin, missä on pipokelit myös elokuussa. Suomessa oli silloin vielä melkoinen helle, joten neulomukseni sai hyväntahtoista kuittailua hyvissä ajoin talven tuloon valmistautumisesta. Neulomus oli näet mukanani pihajuhlissa, sillä kerrankin työllä oli tarkka dead line – valmista piti tulla ennen reissun alkua!
Aikataulu piti, mutta Tiina sai piponsa heti sen valmistuttua, joten kuva jäi ottamatta.
Jotain samankaltaista tapahtui myös Aijan punaisen pipon kohdalla. Kuvat jäivät aikanaan (toissakeväänä) ottamatta, sillä pipo pääsi heti käyttöön, mutta onneksi pääsin korjaamaan tilanteen tänä syksynä. Aija nappasi pipon mukaansa, kun kävimme ulkoilemassa Kulosaaressa yhtenä aurinkoisena lokakuisena sunnuntaina.
Viimeisin tekemäni mittatilaustyö on Emilian sininen myssy. Sen kohdalla osasin jo varautua: sovimme pipotreffit siten, että ulkona piisasi vielä luonnonvaloa ja minulla oli kamera mukana. Päivä tosin oli harmaa, mutta pienet auringonsäteet olisivat ehkä olleet jo liikaa. Nyt on kuva muistona ja tallessa omassa arkistossa, jos joskus tulevaisuudessa muistelen, että mitä kaikkea olenkaan neulonut.
Kuviakin kivempaa ja arvokkaampaa on tosin se ihana palaute, jonka olen pipoista saanut. Hymytkin jo siitä kertovat: myssyt ovat olleet todella mieluisia. Se saa hymyn myös tekijän huulille.
—
Custom made beanies for my friends!