Posts tagged neulonta

Lempikaulurille kilpailija

Olen käyttänyt reilu vuosi sitten neulomaani neonväristä briossikauluria ihan älypaljon! Viime kesän lopulla tein siitä myös hieman hillitymmän version, mutta ärhäkämpi versio on ollut se ehdoton ykkönen. Tällä viikolla innostuin neulomaan jo kolmannen kaulurin tuolla samalla, hyväksi havaitsemallani ohjeella. Kyseessä on tietysti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl. Itselleni olen tehnyt sen pienemmän koon, ja kolmosen puikoilla. Tuota puikkokokoa piti nimittäin hieman muistella uusinta kauluria aloittaessani. Kävin jo aiemmat blogitekstit läpi, mutta niissä ei ollut mainintaa puikoista. Onneksi oli kirjannut sen ylös ohjeeseen. Käytetty puikkokoko pitäisi AINA kirjata ylös, sitä ei todellakaan jälkikäteen helposti muista, vaikka tekohetkellä niin ehkä arvelisikin.

Innostus kolmanteen kauluriin lähti oikeastaan viikko sitten Snurresta. Suosikkilankakauppaani oli tullut kuorma Hedgehog Fibresin herkullisia lankoja, ja väri nimeltä Pucker suorastaan loisti hyllystä. Sille minulla oli valmiina kaveriksi mustaa (väri Onyx) niin ikää fingering-vahvuista Madelinetoshia.

Kauluri syntyi kuin varkain Netflixin parissa. Katselin oikein hömppien hömppää eli Virgin Riveriä – jösses mihin tilanteeseen kolmoskausi loppuikaan. Onneksi sarjan neloskausi on jo kuvattu, ja julkaistaan tällä tietoa kesällä.

Uppouduin tekemiseen ja Virgin Riverin katseluun itseasiassa niin kovin, että neuloin suljettua neuletta ensin hieman liikaakin. Kaulurin kolmion mallinen loppu neulotaan tasona, ja kavennusten alussa onnistuin sössimään siten, että purkuhommiksi meni. Piti pakittaa aika monta kerrosta, onneksi olin tehnyt purkuvaraa. Suosikkitekniikkani briossi eli patenttineule kun on siitä viheliäinen, että virheitä on tosi haastava korjata ilman purkamista, kiitos langankiertojen. Ainakin yksi jakso meni purkupuuhissa, mutta oli se sen arvoista. Vaikka virhe olisi jäänyt niskan puolelle, olisi se harmittanut itseäni. Nyt kelpaa käyttää virheetöntä kauluria!

Lankaa jäi vielä runsaasti, saas nähdä tekisinkö vaikka toisen samanmoisen. Sen voisin antaa lahjaksi, sillä itse en tiettykään kahta samanlaista kauluri tartte. Tai ehkä tuota upeaa pinkkioranssia lankaa voisi käyttää pipossa tai lapasissa. Väri kun näyttää erityisen ihanalta työssä, jossa on suht pieni ympärysmitta – saman olen huomannut monien käsinvärjättyjen lankojen kohdalla.

Fingering Brioche Bandana Cowl vol. 3 is here!

Kuulumisia ja kaulureita

Hyvää tätä vuotta! Täällä on jo vuoden ensimmäinen neuletyö puikoilla, nimittäin Caitlin Hunterin suunnittelema mainio Halibut Cowl -kirjoneulekauluri. Valitsin omaani langaksi Retrosaria Rosa Pomarin Bruscaa. Tuota mainiota portugalilaista lankaa saa Suomesta useammastakin paikasta, ainakin Nurja Tampereella ja Kässäkerho Pom Pom Kuopiossa ovat oikeita osoitteita, mikäli mielit Bruscaa omille puikoillesi.

Itse pohdin hyvän tovin, pistääkö vihreälle (10C tumma petroolinvihreä) kaveriksi pinkkiä (14A pinkki) vai harmaata (B pellava). Onneksi valitsin pinkin, sillä kaulurista on tulossa kerrassaan hurmaava. Kirjoneulekuvion mallikerta on melkoisen pitkä, mutta sitä on ollut helppo seurata. Kaksi kolmasosaa kalakuviosta jo valmiina, kohta ajattelin neuloa ainakin muutama kerroksen lisää.

Mielessäni kummittelee jo seuraavakin kauluri, tämä kaulurihuuma tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Kaikki alkoi neonvärisestä briossikaulurista, jota olen käyttänyt tosi paljon. Niin kaunis ja kätsy asuste! Seuraava täydennys kaulurikokoelmaani voisi olla Desert Nights Cowl, jonka ajattelin toteuttaa tismalleen samoissa väreissä kuin ohjeessakin.

Alkaneelle vuodelle on paljon muitakin neulesuunnitelmia, haaveissa on ainakin pari puseroa ja yksi villatakki. Kunhan vaan osaisi päättää, mistä aloittasi!

Olen tämän viikon vielä joululomalla, mikä tuntuu kyllä tosi mukavalta. Jostain syystä olen yleensä paahtanut sata lasissa heti vuoden ekoina päivinä. Näin freelancerina työt ovat usein menneet loman edelle, mutta nyt merkkasin reippaasti kalenteriin kunnon tauon. On ollut ihana ottaa rennosti: neuloa, lukea hömppäkirjoja vaikka aamuun asti, käydä välillä vähän ulkoilemassa. Sen suurempia lomasuunnitelmia tai -tekemistä en näinä pandemia-aikoina edes kaipaa, reissuun ehtii tuonnempanakin. Pelkkä oleilu ja iisisti ottaminen on tehnyt tosi hyvää hektisen syksyn jälkeen. Ja enköhän viimeistään loppiaisena luo silmukat taas uuteen neuletyöhön…

Reissuista puheen ollen, haaveilen kyllä kovin visiitistä ikisuosikkiini Kööpenhaminaan, jospa vaikka kesän korvalla pääsisi sinne pitkäksi viikonlopuksi. Olisi mahtava kierrellä kaupunkia kiireettä, pysähtyä välillä kahville tai kaljalle, ja vierailla Louisianan taidemuseossa Humlebækissä. Saas nähdä, miten tilanne jos toinenkin tästä kehittyy, ja mitä kaikkea vuosi vielä tuokaan tullessaan – tämän freelancerin työkuviot menevät tammikuun jälkeen vähän uusiksi, mutta ounastelen mukavia ja suotuisia tuulia. Toivon vuodelta ainakin edellistä enemmän kuvauskeikkoja, etenkin tapahtumakuvausta on ollut ikävä. Yksi asia kuitenkin on varma: aion neuloa PALJON.

New year, new knitting project! I started this year with the Halibut Cowl by Caitlin Hunter.

Ihanin palmikkopaita

Hiljattain kirjoitin siitä, kuinka puikoillani on lähes aina yhtä aikaa useampikin neuletyö. Postauksessa mainittu Ghost Horses on nyt jäänyt ihan paitsioon, sillä pari viikkoa sitten loin silmukat tähän ihanaan palmikkopaitaan. Kyseessä on Midori Hirosen suunnittelema Snowy Forest, ohje on Laine-lehdestä 10.

Tohkeilin tästä upeasta paidasta jo alkuvuodesta, jolloin kirjoitin suomenkielisestä Laineesta. (Olipa muuten hauskaa lukaista tuo teksti äsken läpi, sillä kirjoitushetkellä minulla ei vielä ollut aavistustakaan siitä, että pääsisin osaksi Laineen tiimiä. Erilaiset sometyöt ovat kertakaikkiaan vieneet mukanaan.)

Kuvailin tuolloin paitaa sanalla muhkea – ja se onkin erityisen osuva ilmaus tässä yhteydessä. Hivenen epäsymmetriset palmikot ovat toden totta muhkeita, ja mielestäni tosi kauniita. Seiskan puikoilla pusero eteni joutuisasti, suurin haaste tämän tekemisessä oli suomenkielinen ohje, sillä osaan kaikki lyhenteet parhaiten englanniksi. Eikä sitäkään ehkä varsinaisesti haasteeksi voi laskea. Tosi iisi ja huoleton neulottava siis kaikkinensa tämä paita.

Entä miksikö otin tämän puikoilleni vasta nyt? Syy on simppeli: sopiva lanka antoi odotuttaa itseään. Syyskuun lopulla bongasin lankakauppa Stephen & Penelopen sivuja selatessani Brooklyn Tweedin uudehkon Tones-langan, jonka upeat sävyt hurmasivat välittömästi. Vahvuus osui aivan nappiin ohjeessa suositellut kanssa, ja kun Lychee Undertone -sävy vielä säväytti aivan erityisen paljon, ei hommaa tarvinnut enää empiä. Tein tilauksen siltä istumalta.

Paidasta oli tarjolla kaksi versiota, lyhyempi ja pidempi. Valitsin ensimmäisen, sillä se menee kivasti hameiden ja mekkojen kanssa. Lyhyys toki nopeutti valmistumista entisestään, tämän neuloin vajaassa parissa viikossa. Nyt viikonloppuna taidan vielä anta paidalle ihan kunnon kylvyn, kostutin pintaa jo hieman suihkepullon avulla, mutta totaalinen kastelu tehnee oikein hyvää. Piti vaan tietysti heti saada kuva tästä – Instan puolella arvelin, että kyseessä on ehkä kaikkein ihanin koskaan neulomani paita.

Snowy Forest by Midori Hirose, maybe the lovelies sweater I’ve ever knitted!

Paitoja puikoilla

Jotenkin tässä on taas käynyt niin, että puikoillani on yhtä aikaa useampikin neuletyö. Voisi kai tehdä vain yhtä kerrallaan, ja aloittaa uuden edellisen valmistuttua, mutta oikeastaan tykkään enemmän tästä tyylistä – pääsee valitsemaan fiiliksen mukaan, mitä työtä milloinkin edistää.

Yksi keskeneräisistä töistä on Caitlin Hunterin suunnittelema Ghost Horses -kaarrokepaita. Tykkään Caitlinin ohjeista hurjasti, aiemmin olen neulonut häneltä Soldotna Cropin ja Jupiter Cropin. Lyhythihaiset ja lyhyehköt paidat valmistuvat mukavan nopsasti, vaikka kirjoneule varsin tiukkaa keskittymistä vaatiikin.

Ghost Horses -puserossa laukkaavat tietysti (haamu)hevoset, kuvio on mielestäni kerrassaan mainio. Väriä paitaan tuo Spincycle Yarnsin upea Dyed in the Wool -lanka. Samaista on käytetty ohjeessakin, käänsin vain värityksen toisin päin, eli hevoseni ovat tummia eivätkä vaaleita. Valitsin väriksi Pick Your Poison, toisena lankana on amsterdamilaisen Westwoolin Bicycle värissä Canal House.

Ottamastani kuvasta muutes huomasin pienen virheen kirjoneuleessa. Näemmä olen seurannut turhan tiiviisti tanskalaista Kolmekymppiset-sarjaa, jota katsoin Areenasta tätä tehdessäni. (Varoitus: sarja aiheuttaa matkakuumetta Kööpenhaminaan.)

Ja välillä sentäs valmistuukin jotain, kuten tämä Jonna Hietalan suunnittelema Lento-paita Laine-lehdestä numero 11. Tämä oli tosi kiva ja huoleton neulottava – paksuilla puikoilla työ eteni mukavan joutuisasti. Lento on tullut myös työn puolesta kovin tutuksi, sillä minulla on nykyisin suuri ilo toimia Laineen Social Media Managerina. Järjestimme kesällä paidasta yhteisneulonnan, hashtagilla #lentosummerkal pääsee ihastelemaan sen satoa Instassa. Talvea vasten tästä voisi toteuttaa myös pitkähihaisen version, niin paljon kuin näistä vajaamittaisista hihoista pidänkin.

Lankana omassa Lento-paidassani on Hedgehog Fibresin Skinny Singles värissä Damsel sekä Gepard Kid Seta värissä Dark Purple. Jos innostun neulomaan vielä toisenkin, niin silloin voisin valita samanväristä lankaa kahdessa eri vahvuudessa. Yksivärinenkin pinta meinaan kiinnostaa!

Makers gonna make – there is always more than one knit on my needles at the same time.

Uusi syysmyssy

Puikoillani on monenmoista villatakkia ja -paitaa, mutta kaipasin niiden keskelle jonkun nopsasti valmistuvan, tosi huolettoman telkkarineuleen. Siis sellaisen, jota voi neuloa telkkarin äärellä ilman että tarttee juurikaan kurkkia ohjetta. @imsowool-instatililtä löytyi juuri passeli pipo tähän, ilmainen ohje on tarjolla Hennan profiilin kohokohdissa! Pistin siis puikoilleni myös I’m so mohair -myssyn.

Ohjeessa on pari eri puikkovaihtoehtoa, omani neuloin nelosen puikoilla ja 96 silmukalla. Lopussa vähän jännitti riittääkö lanka, sillä tein ehkä tilkkasen yli 38 cm ennen kavennusten aloittamista – työ eteni hurjan nopsasti. Vaan ei mennyt edes kovin tiukille, lankaa olisi piisannut vielä useampaan kerrokseen.

Pipo neulotaan neljällä säikeellä silkkimohairia, tämä syntyy näppärästi neljästä 25 gramman kerästä. Itseltäni löytyi sopivasti tuota purppuraista Gepardin Kid Setaa omasta takaa tarvittava määrä, muussa tapauksessa olisin suunnannut Snurren runsaan silkkimohairvalikoiman äärelle.

Kuvissa näkyvä villapaita on muuten neulottu samaisesta langasta. Sitä en ole tehnyt itse, vaan paidan neuloi minulle ihana äitini. Kyseessä on Hurma-pusero Leeni Hoimelan mainiosta Urban Knit -kirjasta.

En ole tainnut aiemmin neuloa mitään neljällä langalla samanaikaisesti, mutta helposti sujui, kaikki säikeet pysyivät hyvin mukana menossa. Saas nähdä, innostunko toteuttamaan tällaisen pipon myös jossain vaaleammassa värissä – olen meinaan lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Myssy on juuri sopivan muhkea ja rento!

My new favourite: #imsomohairbeanie. So fluffy and lovely!

Kakkoskauluri

Viime talven luottoasusteeni oli neonvärinen kauluri. Se valmistui marraskuussa, ja oli ahkerassa käytössä aina kevääseen asti. Kauluri oli niin kiva ja käytännöllinen, että päätin toteuttaa toisen vaaleammassa värimaailmassa. Kyseessä on Lavanya Patricellan suunnittelema Fingering Brioche Bandana Cowl, jonka ohjetta voin vilpittömästi suositella!

Olen tehnyt kaulurista sen pienemmän koon, ja molemmilla kerroilla käsinvärjätty lanka on rytmittinyt suljetussa neuleessa suorastaan täydellisesti. Ilmeisesti tuossa noin sadassa silmukassa on jotain taikaa, sillä pienempi tai isompi ympärysmitta ”rikkoo kuvion”. Nyt väripinta on kuin marmoroitu, aivan ihana siis.

Tämä valmistui kesällä, joten se vasta odottelee käyttöä, mutta jahka kelit tästä viilenevät… Olen harkinnut myös täysin yksivärisen kaulurin tekemistä, mutta sitä olisi ehken tylsä neuloa. Ehkä sen sijaan yksivärinen myssy tämän kaveriksi?

This is already my second Fingering Brioche Bandana Cowl. The pattern by Lavanya Patricella is super fun to knit!

Jupiter Crop

Neuloin aiemmin Caitlin Hunterin Soldotna Crop -puseron, ja tykästyin siihen niin kovin, että päätin toteuttaa myös Caitlinin toisen, lyhythihaisen kaarrokepuseron. Jupiter Cropin pariin lähdin ohjeen langalla, ihastuttavalla Retrosaria Vovólla. Sen vyötteessä on mainio mummon kuva, eikä ihme, sillä Vovó tarkoittaa suomeksi isoäitiä.

Myös langan värikartta on hurmaava, joten valitsin puseroon peräti seitsemää eri väriä. Ohjeessa on mukana viittä väriä, mutta itse vaihdoin puolivälissä pohjaväriä, ja sekoitin myös kuvion väritystä yhdessä kohtaa.

Viime viikolla olin vielä helman parissa, hihat valmistuivat lauantaina. Päättelin päivän päätteeksi kaikki langanpäät ja pistin paidan kylpyyn. Alkuviikosta oli kuitenkin aivan liian kuuma sonnustautua villapuseroon edes kuvauksen ajaksi, mutta tänään sateen viilennettyä lämpötilaa oli sopiva kuvaushetki.

Täytyy muuten sanoa, että The Knitting Barberin kaapelit ovat hurjan kätsyt, pistin sellaisille hihasilmukat odottamaan vuoroaan. Kaapelin päähän saa sukkapuikon kiinni, joten se on paljon näppärämpi käsitellä kuin vaikkapa jämälanka.

Neuloin oman puseroni koossa kolme, ja siitä tuli juuri sopiva. Kirjoneuletta oli mukava neuloa, jälkikäteen tosin huomasin, että yhden kerroksen kohdalla olin ollut hieman huolimaton. Pienet virheet ovat kuitenkin hyvää siedätystä kaltaiselleni pilkunviilaajalle. Onpahan toden totta uniikki pusero.

Jupiter Crop by Caitlin Hunter, the loveliest top down sweater right now.

Meandering-huivi

Olen ihan rakastunut briossiin. Tai siis patenttineuleeseen, yhtä ja samaa kun ovat. Niin kaunista pintaa. Siispä ihastuinkin ensinäkemältä myös Stephen Westin Meandering Shawl -ohjeeseen. Muistan yhä elävästi, kuinka yhtenä tammikuisena lauantai-iltana aloitin huivin neulomisen. Oli hurjan kiehtovaa nähdä, kuinka työn muoto alkoi syntyä, neulomista ei olisi millään raaskinut lopettaa.

Langoiksi valitsin Qing Fibren Yak Singlesiä ja Melted Baby Suria. Värit olivat amsterdamilaisen lankakauppa Stephen & Penelopen valmis setti. Etenkin Yak Singles värissä Siren teki oitis vaikutuksen, Melted Baby Surin värin nimi puolestaan on Dark Forest. Ja miten hurjan pehmeää tuo Baby Surin alpakan, merinon ja silkin sekoitus onkaan, kuin pumpulia! Sitä oli aivan erityisen ihana neuloa.

Huivista oli iso ja ihana. Olihan siinä kieltämättä neulomista, sillä loppuvaiheessa puikoilla alkoi olla ihan hurjasti silmukoita. Tekeminen oli kuitenkin mukavan rentoa, pitkiä briossikerroksia kelpasi pistellä menemään. Työn parissa tulikin katsottua telkkaria ilta jos toinenkin. Keskellä huivia menee ”juova” ja alareunassa on vähän jujua myös, mutta muuten pinta on tosi simppeli. Juuri omaan makuuni siten.

Tein tätä huivia kaikessa rauhassa alkuvuoden mittaan, sillä töissä on dediksiä, käsitöissä ei. Tyylilleni uskollisena neuloin myös useampaa työtä rinnakkain. Hauskaa tarttua aina siihen, mikä kunakin päivänä eniten inspiroi.

Vaikka neulomista piisasi, niin silti melkein harmitti, kun tämä huhtikuulla valmistui. Ehkä pitää ottaa taas ennen pitkää vireille joku briossityö.

My Meandering Shawl is huge and adorable! What a joy to wear it.

Soldotna Crop

Yksi kivoimmista kirjoneuleprojekteista on ollut Soldotna Crop. Caitlin Hunterin suunnittelema paita on kertakaikkisen ihana, tämä pääsi heti valmistuttuaan ahkeraan käyttöön. Neuloin paitani Hedgehog Fibresin Merino DK -langasta väreissä Clay, Heron, Damsel ja Artichoke (vyyhdit ovat allaolevassa kuvassa juuri tässä järjestyksessä). Yksi kutakin piisasi mainiosti kokoon kolme.

Ihanat vyyhdit saapuivat luokseni Irlannista, tilasin ne siis suoraan valmistajalta. Huh miten houkuttelevia sävyjä siellä olisi taas tarjolla, paras pysytellä poissa moiselta sivustolta… Oman paitani väreistä etenkin tuo Damsel on aivan erityisen kaunis. Minulta saattaakin löytyä yksi vyyhdillinen sitä myös fingering-vahvuisena, hankin sellaisen kun Snurreen edellisen kerran tuli täydennystä Hedgehogilta. Saas nähdä, mihin huiviin valitsen sen mukaan.

Paita valmistui nopeasti, koska malli on lyhyt niin hihojen kuin helmankin osalta. Tai siis, olisi valmistunut, jos olisin tehnyt sen heti loppuun asti. Nyt neuloin paidan melkein valmiiksi viime keväänä lankatilauksen saavuttua, ja sitten se hautautui kässäpussin pohjalle pitkäksi ajaksi. Joululoman kynnyksellä muistin sen taas, eikä ollut kuin parin illan puuha neuloa paita loppuun. Olisi kantsinut tehdä jo keväällä, niin kiva tästä tuli. 

Olen myös paidan värimaailmaan tosi tyytyväinen, vaikka tekiessä hieman aprikoinkin, onko osa sävyistä liian läheisiä keskenään. Kuviossa olisi ehken voinut olla hieman enemmän kontrastia Damselin ja Artichoken osalta. Aionkin kiinnittää kuvioiden erottuvuuteen erityistä huomiota seuraavassa kirjoneuleprojektissani, jonka ohje on niin ikää Caitlin Hunterin käsialaa. Kyseessä on Jupiter Crop, langat siihen ovat jo odottamassa.

Laine-lehti myös suomeksi

Kerrassaan mainiosta neulelehdestä julkaistiin joulun alla uusi, järjestyksessään kymmenes numero. Ja mikä erityisen mainiota, nyt lehti ilmestyi ensimmäistä kertaa myös suomeksi englanninkielisen version ohella. Kyseessä on tietenkin tamperelaislähtöinen Laine.

Ihan mahtavaa, että suomalainen neule- ja lifestylelehti on saavuttanut ison kansainvälisen suosion. Olen bongannut tutunnäköisen kannen muun muassa Amirisun Walnut-kaupassa Kiotossa.

Kaikki yhdeksän ensimmäistä numeroa löytyivät jo omasta hyllystäni, vieläpä numerojärjestyksessä, ja nyt on ollut hauska tutustua kymppinumeroon omalla äidinkielellä. Sain lehdestä arvostelukappaleen, iso kiitos siitä Tampereen suuntaan!

Itse neulon nykyisin etupäässä englanninkielisistä ohjeista, lyhenteistäkin mieleen ovat iskostuneet nimenomaan enkkuversiot: k, p, wyif, brk… Onkin mukavaa aivojumppaa seurata vaihteeksi suomenkielistä ohjetta.

Laineen tarjonta ei rajoitu pelkästään neuleohjeisiin, joita numerossa kymmenen on mukana tusina – lehden alaotsikkona on Nordic Knit Life. Laineen ydinkaksikon, Jonna Hietalan ja Sini Kramerin, ottamien upeiden kuvien ohella lehden parissa voikin inspiroitua esimerkiksi houkuttelevista resepteistä ja neulemaailman hahmoista ja ilmiöistä. Oli tosi mielenkiintoista lukea tarkemmin tanskalaisesta G-Uld-lankayrityksestä, etenkin kun minulla on heidän kauniita, luonnonmateriaaleilla värjättyjä lankojaan useammankin lapasparin tarpeiksi.

Viehätyin erityisesti myös neulesuunnitelija Denise Bayronin haastattelusta, ja sattumoisin juuri hän on suunnittellut kymppinumeron itseäni kaikkein eniten kiehtovan ohjeen.

Grounded on moderni versio perinteisestä kolmiohuivista. Se on oikeastaan kuin kauluri, ja niistä olen ollut erityisen innostunut viime aikoina. Suorastaan hihkuin ilosta tajutessani, että siihen löytyy vallan passelit langat omasta takaa. Olen ostanut jo useampi vuosi takaperin Snurresta Lichen and Lacen yksisäikeistä merinoa fingering-vahvuisena, juuri parahultaisesti kolmessa värissä. Ja miten kauniissa väreissä vieläpä! Aloittelin jo tilkkasen mallitilkkua, enää pitäisi päättää, minkä kohdan neulon milläkin värillä.

Tämän numeron ohjeista houkuttelee myös muhkea Snowy Forest -kaarrokepaita. Sitä voi ihastella myös Ravelryssa, missä on esillä kaikki 12 ohjetta.

Uskon, että moni löytää Laineen nyt suomenkielisenä ensimmäistä kertaa, mikä on tosi mainio juttu. Ymmärrän oikein hyvin, että kynnys englanninkielisiin ohjeisiin voi olla korkea. Muistan itsekin harmitelleeni vuonna 2016 ensimmäinen numeron kohdalla, että o-ouu, vain englanniksi, miksei suomeksi? Vaan sitten tempauduin täysin ulkomaisten ohjeiden pyörteisiin, se oli kertakaikkisesti menoa – kaikkein houkuttelevimpiin töihin kun oli tarjolla ohjeita ainoastaan englanniksi.

Vaikka neulesanasto on itselleni nykyisin hyvin tuttua, nautin tosi paljon saadessani lukea pidemmät jutut suomeksi. Kaikkinensa kun oma sanavarastoni ei ehken ole se monipuolisin. Niinpä suomenkielinen lehti oli tosi antoisa lukukokemus.

Jatkossa Laine ilmestyy molemmilla kielillä, ja nykyisin lehden voi myös tilata, aiemmin kun myynnissä oli ainoastaan yksittäiskappaleita. Lisäksi Laine-nimen alla toimii myös kustantamo, joten lehden ohella kauniista ja tyylikkäistä neulemalleista pääsee nauttimaan myös kirjojen muodossa. Tuorein julkaisu lienee Anna Johannan Onnensäikeitä, josta on näemmä otettu jo toinen painos.

Itse odotan 52 x villahuivit -kirjaa, taidan tosin hankkia siitä sen englanninkielisen version. Luvassa on taatusti inspiroivia huiviohjeita, sain niistä jo vähän esimakua taannoisessa Facebook-livessä – kummalla kielellä sitten haluaakaan ohjeita tulkita.

Pääkirjoituksessa puhutaan koronakurimuksesta, ja täällä Suomessa on alkamassa ensi maanantaina kolmen viikon sulku. Siispä hyvä asento sohvalta ja silmukoita luomaan. Mainiot neulehetket todellakin kelluttelevat tällaisina aikoina, ja Denise Bayronin haastattelun New York -tunnelmiin kelpaa palata, kun omasta reissusta voi ainoastaan haaveilla.

Lehti saatu blogin kautta.