Posts by Saara

Pienen pieni pipo

Itse tehtyä 28.9.2016 2 Comments

Vauvoille ja lapsille on erityisen mukava neuloa. Pikkuruiset kokonaisuudet valmistuvat paljon nopsemmin kuin aikuisten koossa tehtynä. Päähineosastolla olen lasten kohdalla luottanut perinteisesti kypärämyssyyn, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta.

Ajatuksena oli neuloa pieni pipo ystäväni parin viikon ikäiselle pojalle. Sopivan koon arvioiminen tuntui aika haastavalta, vauvan pää kun on niin pieni – ja samalla kuitenkin yllättävän iso! Otin vähän mittaa pikkuruisen pojan aiemmasta piposta (ihan ekasta hän on kuulema jo kasvanut ulos), ja uskoisin tästä uudesta tulleen juuri sopiva. Nyt vaan nopsasti pipo vauvan päähän…

Pipo itsessään on tosi simppeli: joustinneuleresori (oikeat silmukat neuloin kiertäen), sileää neuletta ja päälaen kavennukset tämän ohjeen mukaisesti. Pipo valmistui hujauksessa (lue: yhdessä illassa) ja siitä tuli mielestäni tosi soma. Lankana on Schoppel Wollen Edition 6, jonka bongasin viime viikolla Oulunkylän Lankamaailmasta somassa 50 gramman kerässä. Ihanan pehmeää merinovillaa ja huippuakin huipumpi väritys.

Pipo painaa tasan 10 grammaa, joten lankaa on vielä jäljellä useampaankin pieneen myssyyn. Monivärinen lanka päästää kyllä neulojan helpolla, neuleeseen saa kauniin värityksen, eikä lopussa silti tarvitse päätellä kuin aloitus- ja lopetuskohdat. Päättely kun on mielestäni se kaikkein tylsin työvaihe…

—

Maybe the cutest beanie ever – and very easy and quick to knit!

Kädentaitomessut Katajanokalla

Suuntasin eilen Helsingin Katajanokalle. Wanhassa Satamassa on tänä viikonloppuna käynnissä Helsingin Kädentaitomessut. Tarjolla oli runsaasti käsintehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä sekä ennen kaikkea materiaalia omiin käsitöihin. Minua kiinnosti tietenkin eniten messujen lankatarjonta, ja eritoten lankakauppa Titityyn osasto.

Kädentaitomessut järjestetään Helsingissä ymmärtääkseni kahdesti vuodessa, tai ainakin vierailin keväällä Wanhassa Satamassa vastaavilla messuilla. Seuraava kerta puolestaan näyttäisi olevan 4.-5.3.2017. Näytteilleasettajista iso osa oli tuttuja, ja useampikin osasto sijaitsi juuri samassa kohdassa kuin viime keväänä.

Messuseurakseni sain tuttavani Lauran, mikä oli paitsi ihanaa, myös hivenen petollista, sillä lietsoimme toinen toistamme lankaostoksiin… Aluksi maltoimme kuitenkin kiertää messut kokonaisuudessaan pysähtyen vasta lopuksi lankaostoksille.

Vuorelman osastolla ihastelin sekä ryijyjä että Veto-neulelankaa. Isohkon ryijyn toteuttaminen kiinnostaisi kovasti, mutta sellaiselle ei oikein ole paikkaa nykyisessä kodissamme. Materiaalit olisivat myös varsin arvokkaat, joten ryijyn toteuttamisen aika ei ole vielä. Onneksi ihastelu ja haaveilu eivät maksa mitään.

Tekniikka minulla on kyllä jo hallussa, sillä osallistuin pari vuotta sitten ryijykurssille.

Eniten messuaikaa vierähti Titityyn osastolla. Siellä ihastelin muun muassa Tukuwoolin ja Isagerin lankoja.

Tukuwoolin uusi värikartta on kertakaikkisen ihana, ja väreillä on myös ihastuttavat nimet. Mielestäni langan nimi on iso osa kokonaisuutta (tämä koskee myös huulipunia ja kynsilakkoja!). Tukuwoolin Fingeringiä löytyi kuitenkin jo omasta takaa viisi vyyhtiä, joten lisää ostan vasta kun ne on neulottu.

Myös Isagerin langat jätin tällä kertaa hyllyyn, Spinniä on jo yhden villapaidan tarpeiksi. Nyt olisin kaivannut lisää Tvinniä, mutta sitä ei harmikseni ole Titityyn valikoimissa – Tvinni on suosikkejani mitä huivilankoihin tulee. (Olisikohan tässä hyvä tekosyy matkustaa taas Kööpenhaminaan, Sommerfuglen-lankakaupassa on huippuhyvä Isager-valikoima…)

Sen sijaan nappasin Hedgehog fibresin Sock yarnia sävyssä graphite. Tumma ja tasapainoinen väri sopii hienosti minulta jo löytyvien vaaleiden ja räiskyvien sävyjen kaveriksi. Sock yarnia olisin mielelläni kotiuttanut useammankin värikkään vyyhdin, mutta onnistuin kuin onnistuinkin hillitsemään itseni – terkkuja vaan Lauralle! ;)

Aivan yhteen vyyhtiin ostokseni eivät kuitenkaan jääneet, sillä halusin tutustua johonkin itselleni uuteen lankaan. Valintani oli Louhittaren luolan Väinämöinen värissä tilhi. Väri suorastaan huusi nimeäni, ja langasta syntyvät ihanat villasukat. Kassalla vielä kuulin, että kyseessä oli toden totta uutuusväri: olivat odottaneet Louhittaren kuormaa auto jo muuten messulankoja täynnä ja lähtövalmiina. Huippua, että odottivat!

Kotimatkalla poikkesin vielä lankakauppa Kerän ja kangaskauppa Ikasyrin yhteisessä pop up -myymälässä niin ikää Katajanokalla osoitteessa Satamakatu 5. Hypistelin aikani huippupehmeitä Woolfolkin lankoja, mutta maltoin jättää ne hyllyyn. Tämän lankamerkin pariin palaan varmasti joskus tulevaisuudessa, etenkin kaksivärinen Sno on vangitsevan ihana lanka.

—

Knitting takes balls!

Syysneulomuksia

Itse tehtyä 21.9.2016 2 Comments

Olisi taas niin monta ihanaa ohjetta toteutettavana, etten millään malta keskittyä vain yhteen neuletyöhön kerrallaan. Tällä hetkellä puikoilla on kaksi peittoa, yksi kaulahuivi, säärystimet, pipo, lapaset ja villasukat… Neulottavaa siis piisaa!

Toinen peitoista on tosin jo miltei valmis, ynnäilin juuri hieman kerrosten lukumäärää, että lanka varppina riittäisi vielä reunan kuuteen oikeaan kerrokseen. Peiton reunukset kun neulon helmineuleen sijaan ainaoikeaa (koko työn kuusi ensimmäistä ja viimeistä kerrosta + jokaisen yksittäisen kerroksen kuusi ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa).

Lankana tässä peitossa on portugalilainen Beiroa, yksi lempilangoistani. Ilahduinkin suuresti huomatessani, että kuopiolainen Kässäkerho Pom Pom on napannut Beiroan valikoimiinsa. Nyt tätä herkkulankaa saa myös Suomesta! Värikartta on huikea, ja langan sisältämät tummemmat kohdat tuovat lopputulokseen juuri sopivan ripauksen räväkkyyttä.

Kirjoitin Beiroasta ja peitosta jo maaliskuussa, silloin haaveilin istuskelevani valmiin peiton mutkassa parvekkeellamme viileänä kevätiltana. Kevät ehti kuitenkin vaihtua ensin kesään ja sitten vielä syksyyn – pian pääsen viimein parvekkeelle peittoni kanssa. Onneksi parvekelaatikon pelargonioissa piisaa vielä nuppuja…

Säärystinkuvion mallikerta on peräisin Suuresta kinnaskirjasta, ja vaati alkuun melkoisen tarkkaa seuraamista. Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo ottaa mallia aiemmista kerroksista, joten säärystimiä kelpaa neuloa myös reissun päällä. Suuri kinnaskirja kun on nimensä mukaisesti suuri (ja aika painava myöskin).

Songbird-huivi puolestaan on yhä miltei alkutekijöissään, pitänee keskittyä lähiaikoina sen neulomiseen. Olisin näet kaivannut jo moneen otteeseen mustaa, tai edes yksiväristä, huivia. Lankana tässä on Malabrigon Baby Silkpaca, joten lopputulos on ihanan pehmoinen. Pitsilankavahvuus ja viitosen puikot ovat kyllä melkoisen lyömätön yhdistelmä.

Vaan nyt sohvalle Beiroa-peittoa viimeistelemään!

—

Leg warmers, shawl, blanket… Many knitting projects in the making right now!

Habitare hallussa

Messuja ja festareita 12.9.2016

Piipahdin lauantaina Habitaressa. Tai oikeastaan piipahdus on ehkä tässä yhteydessä väärä sana, sillä messuilla vierähti lähes viisi tuntia!

Mielenkiintoista nähtävää piisasi, joten kiertelin ja katselin messuosastoja kaikessa rauhassa. Kotiimme on suunnitteilla kylppärin päivitys (uudet laatat lattiaan ja muuta pienehköä fiksausta), joten etenkin kylpyhuoneasiat kiinnostivat. Suurimmat ahaa-elämykset koin kuitenkin huonekalujen kohdalla.

Muutimme nykyiseen kotiimme pari vuotta takaperin, ja teimme muuton yhteydessä totaalisen keittiöremontin.

Keittiöosastot kiersin siis tänä vuonna vain ohimennen silmäillen, Jalokalusteen osastoa lukuunottamatta. Retrokeittiö Elina oli yhtä aikaa uusi ja vanha, juuri henkisen mummon makuun siis. Nykyiset keittiökalusteemme ovat valkoset ja pelkistetyt, mutta jos vielä joskus pääsen keittiösuunnittelupuuhiin, voisin vakaasti harkita jotain tämänhenkistä. Etenkin laatikoiden puutankovetimet olisivat ihanan mummoa.

Tsekkasin toki messujen keinutuolitarjonnan – se osoittautui varsin suppeaksi. Perinteisen version bongasin Antiikki-puolelta, missä silmiini osui myös Pehtoori-kannu ja vanhoja kahvipurkkeja. Valkoisen Pehtoorin kelpuuttaisin keittiööni vaikka heti.

Tuolivalmistajista Junet ei harmikseni ollut tänä vuonna lainkaan mukana, olisin mieluusti jälleen kerran koeistunut Silmäterä-keinutuolin. Sellaisesta haaveilen tällä hetkellä valkoisin puuosin ja värikkäin verhoiluin.

Yksittäisistä esineistä suurimman vaikutuksen tekivät Filly-jalkalamppu ja Mixrack-hylly, kotimaista designia molemmat. Filly on Himmee-brändin perustaja ja muotoilija Timo Niskasen suunnittelema, Timo olikin itse lamppujaan esittelemässä. Jalkalampusta on kaksi versiota, lyhyellä ja pidemmällä varrella – tai oikeastaan kaulalla. Lyhyt voisi olla juuri passeli käsityövalo hämäriin talvi-iltoihin, kun istun neulomassa tai pistelemässä. Sopiva kohdevalo kun meiltä kotoa vielä uupuu.

Olen etsinyt myös uutta senkkiä tai hyllyä olohuoneeseemme. Tapio Anttila Collectionin Mixrack-hylly täyttäisi annetut vaatimukset – se on kaunis ja tarpeeksi kapea, mutta taidan silti joutua vielä jatkamaan etsintöjä. Avonaista hyllyä parempi kun olisi ovellinen malli, sinne saisi sisään monenlaista pientä sälää, jota en välittäisi pitää näkyvillä.

Verso Designin koreihin kelpaisi asetella kauneimmat lankakerät, -vyyhdit ja muut käsityötarvikkeet.

Modernitkin ryijyt ovat somia, mutta itse olen enemmän perinteisen ystävä. Vielä joskus aion toteuttaa virityskuvaryijyn, ompelutapa on jo hallussa, sillä olin pari vuotta sitten ryijykurssilla.

Astiakaappimme on ääriään myöten täynnä, mutta jos tarvitsisin uuden kahvikupin, valintani olisi Marimekon Oiva-sarjan muki.

Vaalea puu osuu omaan makuuni, mitään kovin tummaa huonekalua en kotiini kelpuuttaisi. Sisustusasioissa olen varsin tarkka, ja saatan harkita ostopäätöksiä hyvän tovin. Mietin myös hankinnat yleensä perinpohjaisesti, edellisessä kodissani nukuin patjalla ensimmäiset seitsemän kuukautta, sillä en löytänyt mieleistäni sänkyä. Lopulta teetin juuri sellaisen kuin halusin.

Puhelimessani oli messujen jäljiltä monen monta kuvaa. Kylpyhuoneaiheisia kuvia oli kuitenkin nolla! Pitänee siis tehdä reissu pariinkin eri kylpyhuoneliikkeeseen, jotta saan remontin alulle.

—

Habitare, the largest furniture, interior decoration and design fair in Finland.

Keittokirjafiilistelyä

Kirjahyllyllä 9.9.2016 2 Comments

Kaikkien aikojen keittokirjasuosikkini on kaimani Saara Törmän Keittokomero ja huone. Kotikutoisessa kasviskeittokirjassa on pelkästään hyviä ohjeita – vuosien varrella olen testannut niistä lähes kaikki!

Myönnettäköön tosin, että kirjan fiilistelyyn vaikuttaa varmasti myös sen nostalgia-arvo. Ostin pahvikantisen ja kierresidotun kirjan viitisentoista vuotta sitten VR:n makasiinien Ruohonjuuri-myymälästä. Kirjan kuvissa puolestaan vilahtelee Arabian Karelia-sarjan astioita, sama sarja oli käytössä lapsuudenkodissani. Karelia-lautasilta on popsittu annos jos toinenkin… Pidän myös kirjan kotikutoisuudesta, olen päässyt omassa keittiössäni ihan samannäköisiin lopputuloksiin.

Nyt en kuitenkaan toteuttanut yhtään Keittokomero ja huone -reseptiä, vaan kokeilin jotain uutta. Makaronilaatikko syntyy reseptittäkin, joten uutta oli raaka-aine, härkäpapuvalmiste Härkis. Pistin sitä makaronilaatikkoon soijarouheen sijaan, ja tuli hurjan hyvää. Härkis on helppo raaka-aine, sillä se oli suoriltaan pannuvalmis, soijarouheen kun ensin kiehautan ja sitten vasta kippaan pannulle sipulin kaveriksi.

Härkis kiilasikin oitis vakkariainesosaksi makaronilaatikkooni. Aion testata sitä myös monessa muussa ruoassa, Härkis-paketin etiketin takapuolella oli kiinnostavia reseptejä ja netissä lisää – keittokirjoihin asti kun tuote ei ole tainnut vielä ehtiä.

Salaatiksi raastoin porkkanaa ja lanttua. Kyseinen kaksikko on itselleni vähän turhankin tuttu jo 1990-luvun alusta, kohtasimme usein mikkeliläisen Lähemäen ala-asteen ruokalassa. Huh, mikä flashback aurinkoraasteesta aina tuleekaan…

Jälkkäriksi valmistin omenahyvettä Saara Törmän toisesta keittokirjasta Saa vaivata, joka sisältää reseptejä sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin. Kirjassa ihastuttavat erityisesti sympaattiset tarinat, omena hyvä -reseptin ohjeistus alkaa näin: ”Kun oma lehmä on ojassa ja tarkoituksesi ovat kunnialliset mutta vakaat, valmista omenahyvä etukäteen paistamista vaille valmiiksi.” Ja kyllä, Karelia-astiat vilahtelevat myös tämän kirjan kuvissa.

Saa vaivata näyttäisi olevan mm. Rosebudin valikoimissa, uudemmassa painoksessa on uudistettu kansi. Keittokomero ja huone puolestaan on harmillisesti loppuunmyyty. Jos se tulee kirppiksellä tai antikvariaatissa vastaan, en suosittele epäröimään ostopäätöksen kanssa!

Mikä on oma keittokirjasuosikkisi?

—

Cooking – best with nice cookbooks!

Pehmeää taidetta

Kirjahyllyllä 3.9.2016

Teimme ystäväni Hannen kanssa visiitin Keravalle katsomaan ja ihastelemaan virkkaustaiteilija Olekin eli Agata Oleksiakin teosta Our Pink House. Mistään pienestä ja vaatimattomasta teoksesta ei ole kyse, sillä Olek on päällystänyt virkaten kokonaisen talon, ja vieläpä pinkkiä lankaa käyttäen. Paikallisen Galleria Allin rakennus on siis saanut syksyn ajaksi uuden huomiota herättävän julkisivun. Mikäli säät sallivat, on Our Pink House esillä marraskuun loppupuolelle asti. Huippujuttu!

Matkasimme Keravalle autolla, enkä ollut etukäteen selvittänyt Galleria Allin osoitetta (tarkistin sen nyt: Iso-Hollon aukio, Paasikivenkatu 9, 04200 Kerava). Tiesin kuitenkin, että paikka on lähellä Keravan rautatieasemaa, ja asemaa lähestyessämme näkökenttään piirtyikin pian jotain todella pinkkiä. Talolle oli ältsin helppo löytää.

Talo on verhoiltu pinkein pylvässilmukoin aina kivijalasta savupiippuun asti. Kuvioita oli arviolta kymmenkunta erilaista – seinillä vilisi muun muassa norsuja, perhosia, pääkalloja, pöllöjä ja joulutähtiä.

Yksin Olek ei ole kuvioita virkannut, vaan hänellä oli vapaaehtoisia apureita, joiden käsissä tarvittava määrä ruutuvirkkauskuvioita syntyi kolmessa viikossa. Yhdellä naisella olisi kestänyt urakassa huomattavasti pidempään…

Galleria Allin näyttelytoiminta pyörii Olekin teoksesta huolimatta normaalisti, taloon siis pääsi myös sisälle. Siellä virkattu päällyste vaikutti etenkin tunnelmaan, sillä talon ikkunatkin ovat pinkin pitsin peitossa. Sisälle tuleva luonnonvalo oli punaiseksi sävyttynyttä. Tunnelma oli hyväntuulinen, ja juttelin henkilökunnan edustajan kanssa siitä, kuinka mukavaa on, että kaikilla sisään astuvilla ihmisillä on järjestään leveä hymy kasvoilla. Pinkissä talossa ei voi olla huonolla tuulella!

Talosta ottamiani kuvia katsellessa on myös metkaa huomata kuinka onnistuin saamaan monen monta sellaista ruutua, joissa ei näy ihmisiä. Hanne tosin vilahtaa yhdessä kuvassa, mutta pihamaalla parveili monia muitakin. Talo on suosittu etenkin kuvauskohteena, miltei kaikilla oli kamerakännykät esillä.

Our Pink House toi heti mieleeni Minna Haverin kesällä julkaistun kirjan Pehmeä taide, joka esittelee lankaa materiaalinaan käyttäviä kotimaisia taiteilijoita. Langallakin voi piirtää, neuletekniikat ovat myös kuvataidetekniikoita.

Kirjan tiedotteessa kerrottiin julkaisun olevan osa Maaseudun Sivistysliiton organisoimaa ITE-käsityöhanketta, joka innostaa käsityötekniikoiden rohkeaan, luovaan ja taiteelliseen käyttöön itseilmaisun välineenä. Se on varsin osuvasti sanottu, sillä itselleni kirjan suurin anti on ehdottomasti sen tarjoama inspiraatio. Koen, että kirjalla on tosi paljon annettavaa minulle, ihan tavalliselle käsityöharrastajalle.

Itseoikeutetusti kirjassa on esillä muun muassa Kaija Pavun PI541 eli virkattu poliisiauto. Oikean henkilöauton kokoinen virkkuutyö on huikea ilmestys, en ikuna unohda sitä hetkeä kun näin auton omin silmin Kiasman aulassa.

Kuva: maahenki.fi — Kuvat Pehmeä taide -kirjasta: maahenki.fi

Aina ei kuitenkaan ole työn kokoon tuijottaminen. Pienetkin teokset voivat olla erityisen sävähdyttäviä. Kirjaa selatessa suosikikseni nousi Liisa Hietasen Tiistai-ilta (Siwa), virkaten, neuloen ja kirjoen toteutettu ostoskassi. Kolmosolutpullon tai puolen litran maitotölkin virkatut versiot puhuttelisivat jo yksistäänkin, joten kokonaisuus on sekä hieno että ajatuksia herättävä.

Upeista teoksista inspiroituneena ajattelin toteuttaa jotain itsekin, liikkeelle aion lähteä varsin käytännönläheisesti. Suunnittelin nimittäin päällystäväni polkupyöräni u-lukon joko neuloen tai virkaten. Muutama idea on jo hautumassa.

Ja Keravalla vierailen tänä syksynä hyvin todennäköisesti vielä toistamiseenkin pehmeän taiteen parissa. Näkyväksi neulottu -näyttely avautuu Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa 26. marraskuuta. Sinne!

Pehmeä taide -kirja saatu blogin kautta.

—

Our Pink House by Olek @ Kerava.

Tuikitavallinen tiistai-ilta

Viikon varrelta 30.8.2016

Aamupäivän harmaus hälveni iltapäivällä auringon tieltä. Syksy tuntui paljon kaukaisemmalta kuin muutamaa tuntia aiemmin. Kipaisinkin töiden jälkeen hetkeksi pihalle auringonsäteistä nauttimaan.

Ulkoilun jälkeen pistin kaalilaatikon uuniin ja virkkasin isoäidinneliötä. Siis nimenomaan yhtä isoa neliötä, josta tulee vielä joskus peitto. Näillä näkyminen siitä tulee peitto jollekulle pienelle ihmiselle – tuttavapiirini on syntymässä useampikin vauva. Lankana on Madelinetoshin Tosh Merino Light, joten peitosta tulee ihanan pehmeä.

Idean jättineliöön bongasin Facebookista, jonne ystäväni Natalia oli postannut kuvan omasta tekeillä olevasta peitostaan. Tattista vaan inspiraatiosta!

Kaalilaatikko muhi uunissa tunnin verran, ja siitä tuli hurjan herkullista. Puolukkahilloa meillä ei ollut, mutta jäiset puolukat toimivat mainiosti korvikkeena. Kokkasin laatikkoa ison satsin, joten voin herkutella myös huomisella ruokatunnilla – epäilen maun ainoastaan paranevan yöllä jääkaapissa.

Resepti on peräisin Chocochili-blogista ja sopii myös vegaaneille. Vahva suositus!

—

Just an ordinary tuesday evening: cooking and crocheting.

Tennarisukat

Itse tehtyä 19.8.2016

Tämä oli mukava tilaustyö – tennarisukat ystävälleni Sannalle. Sukkien ohje on tarjolla Novitan sivuilla, lankana siis klassikoiden klassikko eli Novita 7 Veljestä. Siitä olen takavuosina neulonut vaikka ja mitä, viime aikoina lankavarastoni kun ovat vallanneet ihan muut langat… Mutta klassikollekin on omat käyttötarpeensa, ja palaan langan pariin säännöllisin väliajoin. Sukkien lisäksi seiskaveikkaa on kulunut esimerkiksi kässänopen painajaisen neuletakkeihin, joita olen tehnyt useita.

Sanna halusi nimenomaan punaiset villatennarit, langat ostettiin yhdessä jo keväällä Graniittitalon Anttilasta Helsingin keskustasta. Eipä olisi silloin arvannut, että millaisia uutisia tavarataloketjusta vielä kuuluukaan – voihan konsurssi sentään! Seuraavat seiskaveikat pitänee ostaa vaikka Prismasta sitten.

Suurin haaste tässä projektissa oli löytää metrin mittaiset valkoiset kengännauhat. 80 cm ja 120 cm nauhoja oli tarjolla runsaasti, onneksi lopulta tärppäsi. Ja vaikka itse sanonkin, niin tuli hurjan somat sukat. Saatan neuloa itsellekin samanlaiset…

Ps. Kuvat nappasin tänään Agatassa, uudessa gluteenittomassa leipomo-kahvilassa Annankadulla. Ihana paikka ja makoisat pullakahvit, suosittelen!

—

Sneaker Socks – free pattern here!

Mustikoita ja mansikoita

Sormet mullassa 21.7.2016

Pääkaupunkiseudun marjastusmahdollisuudet ovat suuri kysymysmerkki, en oikein tietäisi, että mihin metsään suuntaisin. Toista on onneksi synnyinkaupungissani Mikkelissä, missä pääsin viime viikonvaihteessa poimimaan mustikoita ja mansikoita sekä sienestämään. Mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, ainoastaan hurja hyttysparvi aiheutti pieniä haasteita näihin ulkopuuhiin. Kädet olivat poimisen jälkeen melkoisilla paukamilla, mutta se kuulunee kesään…

Vanhempieni takapihan mansikkamaa lienee tuottanut jo suurimman osan sadostaan, mutta mansikoita kypsyi vielä juuri sopivaa tahtia – marjoja saattoi käydä poimimassa päivittäin vaniljajäätelön kaveriksi.

Vanhempieni kesämökki on niin ikää Mikkelin lähistöllä, ja siellä on mukavat sieniapajat. Nyt taitaa myös olla melkoisen hyvä sienivuosi. Keräsimmekin äitini kanssa kantarelleja ja tatteja kymmenien hyttysten pitäessä meille seuraa.

Ensimmäinen erä kantarellikastiketta perunoiden kera on jo nautiskeltu, syksymmällä pääsee herkuttelemaan myös tattirisotolla. Nam!

Sunnuntaina kurvasimme mustikkaan, matka taittui rattoisasti autoista parhaalla, eli kuplavolkkarilla nimeltä Bertta. Se oli passeli mustikka-auto siitäkin syystä, että oli sävy sävyyn saaliin kanssa ;)

Mustikoista leivoin piirakkaa perinnereseptilläni. Sain sen serkultani 1990-luvun loppupuolella, mistä lähtien olen leiponut mustikkapiirakkaa ainoastaan kyseistä reseptiä noudattaen. Jaetaanpa resepti siis teidän muidenkin iloksi:

Mustikkapiirakka (pellillinen)

4 lasillista vehnäjauhoja
2 lasillista sokeria
2,5 tl soodaa
250 g sulaa margariinia

Sekoita murumaiseksi, ota 1/3 taikinasta toiseen kulhoon. Lisää jäljelle jäävään:

1 prk kermaviiliä
2 munaa

Levitä pellille, ripottele mustikat ja päällimmäiseksi 1/3 taikinasta. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Anna jäähtyä hieman ja herkuttele, kruunaa makuelämys halutessasi vaniljakastikkeella.

—

I went to forest and came back with blueberries and mushrooms. Yes!

Neulefestareilla

Lankaostoksilla Messuja ja festareita 19.7.2016

Tänä vuonna olen kesäreissuillut vain kotimaan maisemissa. Sana vain on tosin tässä yhteydessä huono, sillä reissuni ovat olleet mahtavia. Toissaviikonloppu kului Turun Ruisrockissa (neuletyö tiettykin mukana festarirepussa), viime viikolla matkasin ensin vanhempieni luo Mikkeliin ja sieltä lauantaina Jyväskylään Jyväskylän Kesän Neulefestareille!

Neulefestaripäivä alkoi omalta osaltani Veera Välimäen mainiolla Rakkaudesta raitoihin -kurssilla. Nopeasti vierähtänyt kolmetuntinen oli nimensä mukaisesti omistettu raidoille: miten lisätä neuleisiin raitoja, millaisia eri tapoja värin vaihtamiseen on, miten valita värit… Kurssi oli ihanan inspiroiva ja opetti monen monta uutta tekniikkaa. Erityisesti innostuin puolenvälin raidoista, joita on hyödynnetty esimerkiksi Veeran ohjeessa Halfway There.

Kurssin lopussa koin myös ahaa-elämyksen briossi- eli patenttineuleen suhteen. Sehän on tosiaankin vain tavallista patenttineuletta, eli ei ollenkaan niin haastavaa kuin neuleen ulkonäöstä voisi arvailla. Olisi kannattanut tutustua tekotapaan aiemmin… Tein jo parikin pientä harjoitustyötä, että sain tuntumaan siihen, miten pääväri ja kontrastiväri valmiissa neulepinnassa vuorottelevat – omanlaistaan raitaa kun kaksivärinen patenttineulekin on.

Kurssin jälkeen suuntasin lankamarkkinoille Toivolan vanhaan pihaan. Oli huikeaa päästä ihastelemaan runsasta valikoimaa ja nähdä eri lankamerkkien kauniita sävyjä livenä. Netistä katsottaessa sävyt kun eivät koskaan toistu täysin realistisina.

Ikimuistoisimman vaikutuksen teki Kässäkerho Pom Pom. Kuopiolainen kässäkerho oli muutes tehnyt vaikutuksen myös Hupsistarallaa-blogin Terhiin. Itse kuulin Kässäkerho Pom Pomista ensimmäisen kerran kuopiolaislähtöiseltä ystävältäni Marilta (terkkuja ja kiitos vinkistä), joten halusin tsekata myyntipöydän huolella.

Katseeni vangitsivat etenkin Pom Pom -tuotteet, siis ä-ly-i-ha-nan väriset kotimaassa (ja arvatenkin juuri Kuopiossa) värjätyt langat. Ensin ihastelin ”sattumia sisältävää” Donegal Sockia, mutta BFL Sockin sävyt veivät lopulta voiton. BFL eli Bluefaced Leicester kiehtoi myös materiaalina. Saas nähdä pääsevätkö vihertävä ja kellertävä lanka samaan työhön, vai eroaako kaksikon matka lopulta.

Piipahdus lankakauppa TitiTyyssä oli myös antoisa. Upean valikoiman ohella kaupparakennus itsessään oli ihastelun arvoinen, ja rakennus sijaitsi siis Toivolan vanhan pihan laidalla, eli juurikin paraatipaikalla.

TitiTyystä tein hieman ”tylsiä” ostoksia, eli Madelinetoshin Tosh Merino Lightia sävyssä Onyx (lue: mustaa lankaa). Lisäksi hankin pari vyyhtiä Tukuwoolia aiemman varastoni täydennykseksi, nyt on mistä neuloa syksyllä kirjoneulelapasia. Tukuwoolin uudistettu värikartta on muuten ihanasti nimetty, omia suosikkeja ovat uupo, ujo ja syli.

Päivällä TitiTyyssä oli melkoinen tungos. Piipahdinkin sisällä vielä uusiksi juuri ennen kotiinlähtöä, jolloin sain napattua kuvan ilman väenpaljoutta. TitiTyyhyn ja Jyväskylään haluan kyllä palata joskus tavallisena arkipäivänä oikein ajan kanssa. Kaupungissa vieraileville suosittelen myös mahtavaa paperikauppaa nimeltä Harjun Paperi osoitteessa Yliopistonkatu 6 B.

2016-07-16 Henkinen mummo — Valkoinen alpakka oli melkoinen linssilude!

Lankaostosten jälkeen ohjelmassa oli fiilistelyä, lasillinen valkoviiniä ja kahvittelua. Festareiden iltajuhlaan en osallistunut, sillä paluukyytini Mikkeliin lähti jo klo 17. Sekään ei tosin harmittanut, sillä Jyväskylästä suuntasin vanhempieni kesämökille Mikkelin lähistölle, ja menimme vielä illan päälle sienimetsään. Kaikkinensa mahtava päivä siis.

—

Jyväskylä Summer Knit Festival 2016, absolutely fabulous!