Posts in Itse tehtyä

Hempeitä sävyjä

Tämä pehmeä huivi valmistui jo tovi takaperin. Se on löytänyt paikkansa sohvankaiteelta, sillä huivi toimii tarvittaessa oivallisesti torkkupeittona. Siihen tarkoitukseen se soveltuu jopa kaulaan kietaisua paremmin, sillä tiheys ei täysin vastannut ohjeessa mainittua, ja huivistani tuli ”vain” parimetrinen. Parikymmentä senttiä alamittainen siis, sillä paras huivini on noin 230 cm, ja asettuu kaulalle suorastaan täydellisesti.

Ohje on – yllätys, yllätys – peräisin Huivileikki-kirjasta! Tykkään huivin mallista kovin, sitä oli mukava neuloa. Sopivasti keskittymistä, mutta kuitenkin niin simppeli, että neuloessa saattoi hyvin rupatella ystävien kanssa. Toteutan varmasti samalla ohjeella toisenkin huivin ennen pitkää, siitä aion sitten tehdä hieman pidemmän. Ja testaan tietty taas uutta väriyhdistelmää!

Henkinen mummo
Malli on Veera Välimäen, joten tässäkin pelataan osin lyhennetyin kerroksin.

Lankana on kotimainen Tukuwool Fingering, sain sitä vuosi sitten läksiäislahjasi vanhasta työpaikastani. Värit valikoituvat siis lahjalankojen mukaisesti, herkullisia hempeitä sävyjä.

Henkinen mummo

Lisäysten toteutuksessa sooloilin hieman, joten lisäyskohdissa on kolot. Oikeastaan ne tuovat mukavaa särmää muutoin varsin vähäeleiseen huiviin. Langan kanssa puolestaan nuukailin eli käytin kerät viimeiseen senttiin asti. Kahdessa kohdassa väri vaihtuu siis kesken kerroksen, toteutus olisi ollut tyylikkäämpi, jos uusi väri alkaisi aina kerroksen alussa. No, seuraavalla kerralla sitten.

Henkinen mummo

Jostain syystä tätä kuvaa katsellessa alkaa tehdä mieli jäätelöä. Yksi murueskimo, kiitos!

One more shawl: Pattern by Veera Välimäki.

Voihan villatakki!

Villatakkien (ja -paitojen) neulominen on mukavinta ylhäältä alaspäin. Siten takkia pääsee jo varhaisessa vaiheessa sovittamaan, eikä kappaleita tarvitse myöskään ommella enää lopussa yhteen. Kaltaiselleni laiskahkolle neulojalle juuri passeli tapa siis.

Tekeillä oleva villatakki 1.9.2015 kuvattuna

Vime syksynä neuloin Louise Top Down -villatakin. Raglan-lisäykset oli helppo ottaa haltuun, enkä neulonut edes mallitilkkua. Samalla sain ensikosketukseni amerikkalaisen Quince & Co. -merkin lankoihin, se oli rakkautta ensisilmäyksillä. Villatakki syntyi nopsasti paksusta, ihanasta Ospreystä.

Nykyisin Quince & Co. -lankoja saa myös tamperelaisesta Lankakauppa Kerästä, eli ei tartte tilailla ulkomailta asti. Tampereelta minulle saapuikin ennen joulua erä fingering-vahvuista Terniä. Se on jo päätynyt vyyhdistä kerälle, ja ohjekin on katsottuna, mutta siitä lisää tuonnempana.

Lammassaari

Viime lokakuun tokana päivä Lammassaaren pitkospuilla. Uudessa villatakissa hymyilytti, ja voi miten sileältä takki näissä kuvissa näyttääkään. On meinaan hieman nyppyyntynyt ahkerassa käytössä, pitäisikin vähän huoltaa sitä…

Love at first sight: Quince & Co.

Louise Top Down cardigan is knitted from aran weight Osprey by Quince & Company.

Minun ikioma keväthuivi

Viime viikolla se valmistui, uusi keväthuivini! Malli on Veera Välimäen iki-ihanasta Huivileikki-kirjasta. Kyseessä on malli nimeltä Seili, ja täytyy sanoa, että värit tekevät huivin yleisilmeelle tosi paljon. Ohjeen huivi on sinipunaharmaa, ihan eri maailmasta kuin oma versioni – mukavia molemmat!

Oman vaikutuksensa antaa toki myös lanka ja käytetty puikkokoko. Tikutin huivini Isagerin Tvinni-langasta kolmen ja puolen millin puikoilla, joten lopputuloksesta tuli mukavan ”ilmava”. Olen tehnyt Veera Välimäen ohjeilla muitakin huiveja, ensimmäinen laatuaan oli Color Affection. Sekin syntyi Isager Tvinni -merinovillasta, jota olisi itseasiassa vielä jäljellä parinkin huivin tarpeiksi. Olen käyttänyt Color Affectioniani hurjan paljon, se kaipaisi ehkä jo pientä parsimistakin, mikä toki tekee siitä entistäkin rakkaamman huivin.

Veera Välimäen ohjeissa paljon käytettyjä lyhennettyjä kerroksia on mukava neuloa. Huivin saa nopsasti alulle lyhyitä kerroksia neuloen, ja pian puikoilla onkin kuin huomaamatta jo kolminumeroinen silmukkajengi. Työtunteja en ole koskaaan laskenut, mutta huivin edetessä kerroksilla alkaa olla melkoisesti mittaa. Pitäisköhän joskus kellottaa yhden pitkän kerroksen neulomisaika? Toisaalta neulominen on niin mukavaa puuhaa, etten oikeastaan edes käyttäisi sen yhteydessä sanaa työtunti. Ennemminkin vaikka hupitunti, hyötytunti tai tekotunti…

Keväthuivin kohdalla kastelin ja pingotin lopputuloksen kerrankin huolellisesti, enkä olisi etukäteen arvannut, miten paljon tuo toimenpide huivin ulkomuotoa muutti. Tähän asti kun olen suorittanut viimeistelyt vähän niin ja näin. Hankin myös pingostusta varten suoraan Prismasta edullisen retkipatjan, huivin sai siihen näppärästi nuppineuloilla kiinni.

Kevathuivi

Kevathuivi

Naapuritalon pääty oli kuvaushetkellä jo lähes lumeton, joten jos takatalvi ei iske, niin keväthuivi pääsee pian nimensä mukaiseen käyttöön.

Ps. Seuraava huivi on jo puikoilla!

My new shawl – done! Pattern: Seili by Veera Välimäki.