Posts in Itse tehtyä

Tennarisukat

Itse tehtyä 19.8.2016

Tämä oli mukava tilaustyö – tennarisukat ystävälleni Sannalle. Sukkien ohje on tarjolla Novitan sivuilla, lankana siis klassikoiden klassikko eli Novita 7 Veljestä. Siitä olen takavuosina neulonut vaikka ja mitä, viime aikoina lankavarastoni kun ovat vallanneet ihan muut langat… Mutta klassikollekin on omat käyttötarpeensa, ja palaan langan pariin säännöllisin väliajoin. Sukkien lisäksi seiskaveikkaa on kulunut esimerkiksi kässänopen painajaisen neuletakkeihin, joita olen tehnyt useita.

Sanna halusi nimenomaan punaiset villatennarit, langat ostettiin yhdessä jo keväällä Graniittitalon Anttilasta Helsingin keskustasta. Eipä olisi silloin arvannut, että millaisia uutisia tavarataloketjusta vielä kuuluukaan – voihan konsurssi sentään! Seuraavat seiskaveikat pitänee ostaa vaikka Prismasta sitten.

Suurin haaste tässä projektissa oli löytää metrin mittaiset valkoiset kengännauhat. 80 cm ja 120 cm nauhoja oli tarjolla runsaasti, onneksi lopulta tärppäsi. Ja vaikka itse sanonkin, niin tuli hurjan somat sukat. Saatan neuloa itsellekin samanlaiset…

Ps. Kuvat nappasin tänään Agatassa, uudessa gluteenittomassa leipomo-kahvilassa Annankadulla. Ihana paikka ja makoisat pullakahvit, suosittelen!

—

Sneaker Socks – free pattern here!

Puikoilla juuri nyt

Itse tehtyä 31.5.2016 4 Comments

Minulla on yleensä useampi neuletyö tekeillä yhtäaikaa. Osa on sellaisia, että niitä neuloessa pitää seurata tarkasti ohjetta, jolloin tekeminen on helpointa kotosalla – etenkin jos ohje on paksussa ja painavassa kirjassa. Kotona omassa rauhassa on myös helpointa seurata ohjetta riittävällä tarkkuudella – olen niin pikkutarkka, että virheet neulepinnassa ärsyttävät. Käsityön jälki saa toki jossain määrin näkyä, mutta ei ole kerta eikä kaksikaan kun olen purkanut työtä kerrostolkulla huomattuani virheen vasta jälkikäteen…

Tällä hetkellä tekeillä on muun muassa pieni peitto sekä muhkea kaulahuivi. Etenkin peitto on älyhelppo neulottava, joten sitä voisi tehdä melkein missä vain. Kumpaankin reunaan kuusi silmukkaa oikeaa, muuten helmineuletta. Ohje kokonaisuudessaan täällä. Lankana on vanha tuttu Beiroa, kyseisen peiton neulomisesta kirjoitin jo aiemminkin.

2016-05-31 Henkinen mummo — Naapuruston lapsilta oli unohtunut liidunpätkä ulos, en malttanut olla koklaamatta sitä.

Gather-huivia tehdessä pitää seurata tarkemmin sitä, missä kohdassa ohjetta on menossa. Ohje on minulla pdf-muodossa, joten olen kirjannut siitä pätkiä paperille kun olen neulonut esimerkiksi junassa. Toki ohjetta voisi tihrustaa vaikkapa puhelimen näytöltä, mutta paperinen versio on paras. Siihen saa myös helposti merkattua neulottujen kerrosten määrän, tukkimiehen kirjanpito ei petä koskaan.

Päävärinä huivissani on Hedgehog Fibres Sockin sävy Night Ride ja tehostevärinä Madelinetoshin Tosh Sock, sävy Leopard. Tehostevärin hankin Lontoon Loopista, ja täytyy tunnustaa, että ostin sen vahingossa Tosh Merino Light -vyyhdin sijaan. Pääni oli ihan pyörällä kaikista huikeista langoista, ja Madelinetosh-vyötteet näyttivät äkkivilkaisulla ihan samanlaisia.

Huomasin erheeni vasta Suomessa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin – Sock sopii tähän huiviin jopa Merino Lightia paremmin.

Viime aikoina olen neulonut etupäässä englanninkielisistä ohjeista, ja neulesanasto alkaakin olla hienosti hallussa. Enkku-ohjeiden seuraaminen tuntuu niin luonnolliselta, etten ole edes suomentanut niitä kirjatessani ohjeenpätkiä ylös. Langankierto tuplana on double-YO, eikä mikään 2 x LK! Kun on tottunut yksiin lyhenteisiin, tuntuisi hullunkuriselta käätää niitä kieleltä toiselle.

—

In progress: Beiroa Blanket and Gather Shawl.

Lomasukat

Itse tehtyä 8.4.2016

Palasin reilu vuosi sitten yrittäjäksi. Olen ollut päätökseeni supertyytyväinen, mutta vakkariduunista irtisanoutumisen jälkeen työ- ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt välillä olemattomiin. Viime lauantaina asetin kuitenkin sähköpostiini lomavastaajan ja suuntasin Kuusamoon.

Kuusi päivää mökkielämää Konttaisenrannassa Rukan läheisyydessä tekivät kutaa. Murtomaahiihtoa, saunomista, tähtitaivaan tuijotusta, lettukestit, lumilautailua, vierailu Myllykoskella, lisää saunomista – ja tietenkin neulomista!

Olin pakannut mukaan kaksi vyyhtiä Kerästä ostamaani Vuorelman Vetoa, herkullisen väristä sukkalankaa. Suunnitelmissa oli raitasukat, ja juuri sellaiset syntyivät. Käsialani on helposti suht löysä, joten kolmosen puikoilla yhteensä 40 silmukkaa oli sopiva määrä. Sukat syntyivät nopeasti ja raitakerroksetkin täsmäsivät juuri passelisti terän pituuteen (kukin raita on neljä kerrosta korkea, resoriin tuli kahdeksan kerrosta).

Vain lankojen päättely jäi tekemättä, sillä neula unohtui kotiin. Viimeistelyä vaille valmiit sukat siis!

—

Striped wool socks, made by me on a holiday in Kuusamo, Finland.
Yarn: Vuorelman Veto

Tahroja paperille

Itse tehtyä 31.3.2016

Osallistuin eilen Papershopin leimasinpainantatyöpajaan. Koristelimme paperia ja lahjakasseja erilaisia esineitä ja hedelmiä ja juureksia leimasimina käyttäen. Leimasintekniikka vei mennessään, erityisesti innostuin perunoiden käytöstä! En muista askarrelleeni perunoiden kera edes ala-asteella, onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä kokeilla perunapainantaa.

Työpajan aluksi jokainen osallistuja kertoi etunimensä ja suosikkijäätelönsä (murueskimo!), ja siitä se ajatus sitten lähti… Moni mainitsi herkullisen irtojäätelömaun, joten tötterö oli selkeä valinta painannan aiheeksi. Vohvelin ja tötterön sai helposti muotoiltua perunasta mattoveitsen avulla.

Haasteena olikin lähinnä levittää perunaan sopiva määrä akryyliväriä. Paperille painettaessa kannattaa siis valita akryyli- tai akvarellimaali, kankaalle tekstiilivärejä. Itsepainetut keittiöpyyhkeet houkuttelisivat, samoin kangaskassi omalla kuosilla. Ihan ekana taidan silti jatkaa painamisharjoituksia paperille, kesällä on tiedossa useammatkin juhlat, joihin voisin tehdä onnittelukortit itse.

Perunan lisäksi eilen painettiin sitruunalla, paprikalla, kuplamuovilla, puisilla napeilla, lasisella kynttilänjalalla… Testissä oli myös narun ja kaulimen yhdistelmä, narua voisi keiputtaa myös ison tulitikkurasian ympärille.

En malttanut olla kokeilematta myös valmiita kirjainleimasimia, mutta niiden käyttäminen tuntui fuskaukselta. Aika oli kuitenkin eilen rajallinen, samoin perunoiden määrä, joten valmiit kirjaimet olivat passeli kompromissi. Jos tekstiä haluaa, niin sitä voisi tietty tehdä myös pensselillä.

Jäätelötötteröiden kaveriksi taiteilin sateenvarjoja ja ruutuja. Illan antiin olen tosi tyytyväinen, Papershopin tilat olivat kotoisat ja meitä osallistujiakin juuri passeli määrä. Tarkka määrä jäi laskematta, mutta arvelisin meitä olleen kymmenkunta. Vaikka itse keskityin perunapainantaan, niin pääsin näkemään muiden tuotoksia erilaisin välinein toteutettuna, se myös oli mukavaa.

Kaikkein parasta illassa oli kuitenkin se, että painanta imaisi mukaansa ja kaikki muut ajatukset kaikkosivat mielestä. Kaksi ja puoli tuntia meni hujauksessa, oli vain akryyliväriä potussa, paperilla ja vähän sormissakin!

—

Stamping with potatoes – easy and fun!

Beiroaa Portugalista

Itse tehtyä 29.3.2016

Kirjoitin aiemmin huikeasta lankakaupasta Lissabonissa. Vierailin Retrosariassa viime kesänä, enkä tokikaan poistunut sieltä tyhjin käsin. Valinnan vaikeus oli valtava, mittavan harkinnan jälkeen päädyin muutamaan vyyhtiin paikallista Beiroa-villaa.

Ensituntuma oli varsin karhea, mutta Beiroan sävymaailma vei mennessään. Lisäksi kaikissa väreissä on mukana ruskeaa, mikä antaa oman lisänsä kokonaisuuteen. Ostohetkellä mielessäni oli kirjoneule, ja neuloinkin Beiroasta ensin kuviolliset kämmekkäät (ilmainen ohje Ravelryssä). Mielestäni kaunis lanka pääsee kuitenkin parhaiten oikeuksiinsa isommissa neulepinnoissa.

Olen satunnaisesti googlaillut sopivaa ohjetta, ja viime viikolla tärppäsi! Simppeli ohje Beiroa-peittoon löytyi ehdottomasti tutustumisen arvoisesta Crafty Queens -blogista. Jättipeittoa langoistani ei saa, mutta pienen ja sitäkin somemman. Sellaisen mutkassa kelpaisi istuskella parvekkeella vielä hieman viileinä kevätiltoina – ja kukaties nautiskella samalla tilkkanen niin ikää Lissabonista hankittua portviiniä!

—

A yarn straight from Portugal: Beiroa. Made from the wool of Bordaleira Serra da Estrela sheep.

Kesäverhot ikkunaan

Itse tehtyä Sisustuspuuhissa 27.3.2016

Viime yönä siirryttiin kesäaikaan (tervetuloa valoisat illat!), joten päätin päivittää myös talviverhot kesäverhoihin. Muutimme Kumpulasta Käpylään pari vuotta takaperin, ja tässä kodissa olen luottanut Marimekon kuoseihin. Eteisessä on peräti Marimekon tapettiakin.

Kesäverhona keittiössä on palvellut Maija Louekarin Kuiskaaja vuodelta 2007 (linkki vie metkalle japaninkieliselle sivustolle, kankaasta oli huonosti kuvia tarjolla etenkin tuossa värissä, ja oma verhoni on taitteilla kaapissa – ei kuvauskunnossa ennen perusteellista silistystä siis). Talviajan luottokuosina puolestaan toimii Teresa Moorhousen sinivoittoinen Kaunis kauris, josta meillä on myös pussilakanat.

En varsinaisesti aikonut pistää Kuiskaajaa jäähylle, mutta Marimekon uutuuskuosi Kasvu teki lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäisen kerran kohtasin kuosin Sokoksen keittiötarvikeosastolla astiapyyhkeen muodossa. Se kummitteli mielessäni parin viikon ajan, eli mikään ex tempore -ostos uusi verhokangas ei ollut.

Kankaan hankin torstaina ja verho valmistui perjantaina, kiitos pääsiäisvapaiden. Kangaskauppias kyseli, olisinko kaivannut ompelupalvelua, mutta ilmoitin heti ompelevani verhon itse. Se sujui ripeästi, sillä jätin hulpioreunat näkyviin – ommeltavaa oli vain ylä- ja alareunoissa. Silitysraudasta oli iso apu, silitin käänteet ennen ompelua, jolloin nuppineuloja ei juurikaan tarvittu.

Uuden kevätverhon ompelua — Kasvu on tavallaan hempeä kukkakuosi, tavallaan kaikkea muuta. Huh, Maija Louekari on huipputaitava!

Jos jotain olen kankaiden hankinnasta oppinut, niin ihastuttavan kuosin kohdalla ei kannata liiaksi aikailla. Yllämainittua Kuiskaajaa ei taida saada enää mistään, ja asianlaita lienee samoin Jenni Tuomisen Marimekolle suunnittelemien huikeiden kuosien Kuunlilja ja Unessa kohdalla. Pieni mahis on toki löytää kangasta käytettynä, mutta silloin tarvitaan hurjan hyvää tuuria, ja mitoituksenkin pitäisi siinä tapauksessa osua kerralla kohdilleen.

Aina on tietysti jotain klassikkokuoseja, jotka pysyvät mallistossa vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen… Mutta kiitos ei, ei Unikkoa meille. Sitä paitsi kangashankinnat ovat kohdallani hyväksi toviksi suoritettu, olen uuteen verhoon supertyytyväinen!

—

It’s time to change summer curtains – large flowers and leaves. Kasvu is a coated cotton fabric by Marimekko, the pattern is drawn by Maija Louekari.

Bowie-huivi

Itse tehtyä Lankaostoksilla 26.3.2016

Instagram on aika hurja paikka. Seuraan siellä etenkin monia ulkomaisia neulebrändejä, ja toisinaan kuvavirran selaaminen tulee kalliiksi! Tammikuussa päädyin @republicofwool-seuraajaksi, ja muutamaa iltaa myöhemmin olinkin jo tehnyt lankatilauksen Jenkeistä.

Olin sopivasti linjoilla, kun Republic of Woolin nettikauppaan oli tullut pieni Bowie – Twist Fingering -erä myyntiin. Tilasin sitä oitis kaksi vyyhtiä eli yhden huivin tarpeiksi, ja puolta tuntia myöhemmin kyseinen erä olikin jo loppuunmyyty. Kannatti toimia ripeästi!

Republic of Woolin Michele postitti tilaukseni seuraavana päivänä, Suomeen langat matkasivat Ameriikasta parisen viikkoa. Odottaminen tulliselvityksineen kannatti, lanka neonvärivivahteineen on hurjan kaunista.

Toroni-huivi Repulic Of Woolin langasta — Bowie – Twist Fingering, 80 % Superwash Merino Wool / 20 % Nylon

Sopiva huivimallikin löytyi nopsasti Work even -blogista. Ohje on hirmuisen helppo, nurjia kerroksia heittelin väliin ihan fiilispohjalta. Ne tuovat mukavaa säröä kokonaisuuteen.

Tekemiseen kului ilta poikineen, mutta huivit ovat siitä mukavia käsitöitä, että ne on helppo napata mukaan erilaisiin menoihin. Kotisohvan ohella neuloin tätä huivia muun muassa yhden ystäväni keinutuolissa, toisen nelikymppisillä, bussissa, lähijunassa ja kaukojunassa.

Tämä oli hyvä ohje – huivi oli valmis silloin kun lanka oli lopussa.

—

Yarn: Bowie – Twist Fingering
Pattern: Toroni Shawl

Ristipistellen

Itse tehtyä Ristipistoja 14.3.2016

Netissä surffatessa voi bongata esimerkiksi huippuhienon ristipistomallin. Ranskalaisen AD/tekstiilisuunnittelija Maevi Colominan La Valise à Pois -sivustolla kohtasin hodarin sinapilla, ja tiesin heti, että se olisi seuraava ristipistotyöni. Hot dog valmistui ripeästi ja pääsi peräti kehyksiin asti, vielä en harmikseni ole bongannut sille sopivaa kaveria. Ehkä ranskikset tai limutölkki, jotain pikaruokaan liittyvää ehdottomasti!

Maevi Colominan huikeista luomuksista tekisi mieli toteuttaa myös pöllö tai tiikeri Wild Cross -sarjasta. Tarkkoja ohjeita moisiin ihanuuksiin on tarjolla Etsyssä. Myös merihenkinen Ahoy!-kokonaisuus näyttää hurjan hienolta. Jos ei muuta, niin siitä voisi pistellä itselleen yhdet sydänlasit.

Kestosuosikkini ristipistorintamalla on kuitenkin Taistelevat metsot, jonka haaveilen toteuttavani neonväreissä. Värisuunnittelu on vaan osoittautunut yllättävän haastavaksi, olen pyöritellyt kuvaa tietokoneellani jo useampaan otteeseen, mutten ole vielä täysin tyytyväinen kokonaisuuteen. Niin isotöisen kuvion kohdalla värien pitää olla täysin kohdillaan ennen aloittamista.

Neonvärien vielä hakiessa sopivaa järjestystä olen toteuttanut pikkutöitä, kuten tämän avaimenperän. Lisäksi suunnitelmissa (niitä nimittäis piisaa!) on ristipistellä tauluksi joku kamalan ihana tai ihan kamala värssy Antti Holman mahtavasta teoksesta Kauheimmat runot.

—

Hot Dog cross stitch pattern is available @ Etsy.

Pusero ja kaulaliina

Itse tehtyä 13.3.2016

Hattuhyllyn perukoilta bongattua: ihan tuikitavallinen parimetrinen kaulaliina. Neuloin tämän jo pari vuotta takaperin, mutta kaulaliina on jäänyt suorastaan anteeksiantamattoman vähälle käytölle. Onneksi asiaan on helppo tehdä muutos, kaulaliina pääsee siis mukaan kevätseikkailuihini!

Kaulaliina on neulottu BC Garnin Semilla Grosso -luomuvillasta. Muistan, että väritys valikoitui sen mukaan, millaisia jämäkeriä lankalaatikostani paljastui. Harmaata lankaa oli enemmän kuin rusehtavaa, joten se pääsi huivin pääväriksi.

Ohjeena oli lankakauppa Kerän blogista löytyvä Yhden illan tuubihuivi. Kaunis neulos (2 o, 1 o kiertäen, 1 n) toimii hienosti myös tällaisessa pitkässä huivissa.

Ylläolevissa kuvissa näkyy myös iki-ihana Martti Syrjä -neuleeni. Sitä en sentäs ole neulonut itse, vaan Martin koristama neuletakki on osa Ivana Helsingin Provinssi -87 -mallistoa.

Kaulaliina syntyi siis jämäkeristä, ”päätyö” Semilla Grossosta oli simppeli villapaita. Ohje on Jonna Hietalan Kerällä-kirjasta. Raglan-mallia tämäkin, ohjeen otsikkona komeili Kaula-aukosta alaspäin. Kyseinen tekniikka on ehdottomasti suosikkini mitä villapaidan neulomiseen tulee.

Ja jos joku ihmettelee, miksi minulla oli jämälangoissa Semillaa parissa eri värissä vaikka villapaita on yksivärinen, niin alunperin siis ostin langat ihan muuta projektia varten. Vaan kerrankos sitä suunnitelmat heittävät kuperkeikkaa!

Kuvista myös huomaa, että allekirjoittanut on varsin laiska pingottamaan valmistuneita neuletöitä. Kastelu voisi tehdä etenkin paidan helmalle kutaa… Onneksi se ei ole vielä liian myöhäistä.

—

A scarf and a sweater. Yarn: BC Garn Semilla Grosso, 100% organic wool.

Viitosen puikoilla

Itse tehtyä 3.3.2016 2 Comments

Neulomisaiheisiin suosikkeihini lukeutuu myös espanjalainen We are knitters. WAK on erikoistunut pakkauksiin, joihin kuuluu neuletyön kaikki osaset: ohje, lanka, puikot (huippuhienot!) ja jopa työn päättelyyn tarvittava neula. Paketin kyljessä lukee osuvasti All the happiness in a kit. Nyt jos koskaan on brändäys kohdillaan! ;)

Omalta osaltani avasin pelin viime kesänä, jolloin tilasin tarvikkeet Dill tee -toppiin. Mitoitus oli tarkkuutta one size, fits all, mutta tein silti ihan ekana mallitilkun.

Kesällä oli kiva neuloa puuvillalankaa, ja takakappale valmistuikin vauhdilla. Sitten tapahtui jotakin, mitä neuletöiden kohdalla yllättävän usein tapahtuu: puikoille päätyi ihan toinen työ. Toppi valmistui siis vasta joululomalla… Sen olen kuitenkin oppinut, että neulominen on rentoa puuhaa, ja neulomusten valmistumisesta on turha ottaa stressiä, muilla elämänalueilla saa suorittaa ihan tarpeeksi.

Joustinneuletta + sileää neuletta + helmineuletta = Dill tee -toppi. Ohje oli ältsin helppo ja viimeisen päälle mietitty, sillä koko puseron saattoi toteuttaa 5 mm:n pitkillä puikoilla, myös hihansuut. Tällaisen kesäpuseron voisi neuloa myös toisessa, räväkämmässä värissä. Tai monivärisenä, mahiksia on.

Toisella kerralla kokoonkin olisi helppo tehdä pientä hienosäätöä. Nyt leveys oli kerralla juuri sopiva, mutta jos toteutan tämän ohjeen uudestaan, neulon sileä neule -osiosta hieman pidemmän. Nyt mennään juuri siinä rajoilla – häiritsevän lyhyt tämäkään ei onneksi ole, muuten olisin jo purkanut puseroa ja lisännyt kerroksia.

Kesä ja t-paitakelit, odotan teitä jo!

—

All the happiness in a kit. Yes, yes indeed! Dill tee by We are knitters.