Kudontakurssi on taas käynnissä, nyt pääsin viimein toteuttamaan maton! Muut kurssilaiset olivat kutoneet maton palttinasidoksella jo viime syksynä, mutta aloitin ryhmässämme vasta tammikuussa, ja kevätkaudella ohjelmassa oli puuvillapellainen laudeliina sekä villahuopa. Asia toki harmitti silloin, sillä olin etukäteen ajatellut, että kudontakurssilla kudotaan tietysti matto!
Tänä syksynä olin siis kurssin jatkumisesta erityisen innoissani, varasin heti ensimmäisen mahdollisen matonkudontavuoron. Syksyn toisen työn, silkkivillahuivin, toteutan joulukuussa.
Jokaisella meillä kurssilaisella on viikon verran aikaa kunkin työn kudontaan. Aloitin tekemisen kudontaviikkoni maanantaina, ja kaksimetrinen matto valmistui perjantaina. Kyseessä on perinnematto Kirkonkaari-sidoksella, kutomiseen kului yhteensä noin 12 tuntia.
Kuteet syötettiin kolmelta eri sukkulalta, jokainen väri omaltaan. Polkusia tarvittiin kuusi, mutta niistä käytettiin vain neljää (polkusilla 5 ja 6 tehtiin palttinasidosta alkuun ja loppuun). Kutominen tuntui suorastaan helpolta, ja mielessä on jo kehitysideoita seuraavaa mattoa ajatellen. Haluan oppia lisää ja testata erilaisia sidoksia ja kuteita ja väriyhdistelmiä!
Mahtavaa oli myös se, että kudontaluokan konkarit ottivat minut mukaan kahviporukkaansa. Samalla sain hyviä neuvoja kokeneemmilta kutojilta.
Matkan varrella syntyi myös omia oivalluksia:
Suunnittele loppuun asti ennen kuin aloitat! Olin päättänyt, että teen raitoja, mutten suunnitellut sen tarkemmin, että minkä mittaisia. Se hieman harmitti maton edistyessä, sillä olisin kernaasti kutonut vielä parikymmentä senttiä lisää, mutta se ei täsmännyt raitoihin. Kuuden n. 34 senttisen raidan perään ei vaan voinut kutoa yhtä n. 20 senttistä raitaa! Päätin siis tinkiä maton pituudesta ja satsata symmetriaan.
Älä kudo väsyneenä! Kudontaviikon torstaina tein pitkän päivän kangaspuiden äärellä – ja päivän päätteeksi myös virheen. Se paljastui vasta kun matto oli valmis: olin ottanut matosta muutaman kuvan torstaina päivän päätteeksi, mutta tarkastelin niitä kunnolla vasta perjantaina maton jo valmistuttua. Virhe viimeisessä raidassa harmitti niin paljon, että suuntasin vielä korjaamaan sen ennen seuraavaa kutojaa. Kolmisen tuntia siihen meni, onneksi homma oli aikataulun puolesta mahdollinen.
Satsaa sukkiin! Polkusiin saa parhaan tatsin sukkasillaan, mutta villasukat ovat kudontapuuhissa turhan liukkaat. Ne luistavat ikävästi polkusilta. Kukaties testaan vielä kudontatossuja, jollaisia yksi konkareista minulle suositteli.
Kirkonkaari tunnetaan myös nimellä Luostarin ikkuna, valmis kuvio on omaan silmääni ehkä tilkkasen psykedeelinen. Onneksi yleisilmettä saattoi ohjailla värivalinnoilla, ja aina on tietty kivaa oppia tekemään uusi sidos! Seuraavan maton aion kuitenkin kutoa peruspalttinaa…
—
The weaving loom – my new love!