Posts tagged taide

Näkyväksi neulottu

Perjantaina palasin Keravalle pehmeän taiteen pariin. Our Pink House, Meidän pinkki talomme, ihastutti aiemmin syksyllä, nyt hurmaannuin Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu -näyttelystä. Taide- ja museokeskus Sinkkaan on koottu upea ja ältsin inspiroiva lankapohjaisten teosten kokonaisuus. Näyttelyn on kuratoinut taiteen tohtori Minna Haveri, joten ei ollut yllätys, että muutamat näyttelyn töistä olivat tuttuja myös Haverin Pehmeä taide -kirjasta.

Näkyväksi neulottu

Näkyväksi neulottu

Mukana on muun muassa virkkausta, kanavatöitä, kirjontaa ja ryijyjä. Isoimman vaikutuksen tekivät Liisa Hietasen virkaten ja neuloen toteutetut teokset, kuten elävän oloiset ihmishahmot, joiden jokainen yksityiskohtakin tuntui tarkkaan mietityltä. Totta kai Tapiolla on lenkkarit jalassa ja kuulakärkikynä rintataskussa. Pehmeä taide -kirjassa Tapiosta ja kumppaneista sanotaan näin:

Hietasen teokset esittävät uskottavia persoonia, mutta tarjoavat samalla yleistyksen. Samalla ne tekevät näkyväksi sen, ettei ihmisten joukossa ole olemassa keskiarvoa, sillä läheltä tarkasteluna jokainen on yksilöllinen ja erilainen.

Uskottavia hahmot todella olivat, sillä lukemaan istahtanutta Veijoa luulin nopealla ensivilkaisulla eläväksi. Myös Hietasen työstämiä kauppakasseja piti vilkuilla useampaan kertaan – ihailevalla katseella tietysti. Tavallaan hurjan arkista ja tavallaan taas kaikkea muuta.

Näkyväksi neulottu

Eritoten minua puhutteli teos nimeltä Vapaa/varattu. Napataanpa taasen lainaus Pehmeä taide -kirjasta: Hietasen teos julistaa, ettei mikään aihe ole merkityksetön taiteessa tai niin tuttu etteikö sitä voisi kuvata kiinnostavasti.

Virkattu wc-koppi tosin viehätti itseäni myös siitä syystä, että meille on suunnitteilla pienimuotoinen kylpyhuoneremontti, ja lattiaan on mietitty juurikin tuollaisia kuusikulmaisia tummia kaakeleita. Tällainen pehmeä versio ainakin näyttää oikein hyvältä…

Näkyväksi neulottu

Niina Mantsisen graffitiryijyt oli toteutettu tuftaten (kuvassa Tera). Tekniikkana tuftaus oli minulle uusi tuttavuus, joten halusin vähän selvitellä (lue: googlata) sen taustoja: kangas pingotetaan kehikkoon ja lankaa pistellään työn läpi tuftausneulalla. Kyseinen tekniikka on kangaspuita ketterämpi, joten se mahdollistaa epäsäännöllisen muodon.

Huh, graffitiryijyt ovat valtavan hienoja. Ja oikeastaan vasta ne saivat ajattelemaan, että toden totta, ryijythän ovat perinteisesti neliöitä tai suorakulmioita.

Näkyväksi neulottu

Näyttelystä jäi elävästi mieleen myös Noora Schroderuksen setelisarja. Setelien merkkihenkilöt olivat saaneet täysin uudet kuontalot, ja sitä myötä uuden identiteetin. Mykistävän pikkutarkkaa ja oivaltavaa työtä!

Kuvia näyttelystä tuli otettua enemmänkin, mutten jaa niitä tässä sen enempää. Sen sijaan kannustan suuntaamaan Keravalle, Näkyväksi neulottu – Yarn Visions -näyttely on esillä aina 5.3.2017 asti.

The Yarn Visions exhibition @ Kerava Art Museum until 5.3.2017.

Pehmeää taidetta

Teimme ystäväni Hannen kanssa visiitin Keravalle katsomaan ja ihastelemaan virkkaustaiteilija Olekin eli Agata Oleksiakin teosta Our Pink House. Mistään pienestä ja vaatimattomasta teoksesta ei ole kyse, sillä Olek on päällystänyt virkaten kokonaisen talon, ja vieläpä pinkkiä lankaa käyttäen. Paikallisen Galleria Allin rakennus on siis saanut syksyn ajaksi uuden huomiota herättävän julkisivun. Mikäli säät sallivat, on Our Pink House esillä marraskuun loppupuolelle asti. Huippujuttu!

Matkasimme Keravalle autolla, enkä ollut etukäteen selvittänyt Galleria Allin osoitetta (tarkistin sen nyt: Iso-Hollon aukio, Paasikivenkatu 9, 04200 Kerava). Tiesin kuitenkin, että paikka on lähellä Keravan rautatieasemaa, ja asemaa lähestyessämme näkökenttään piirtyikin pian jotain todella pinkkiä. Talolle oli ältsin helppo löytää.

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Talo on verhoiltu pinkein pylvässilmukoin aina kivijalasta savupiippuun asti. Kuvioita oli arviolta kymmenkunta erilaista – seinillä vilisi muun muassa norsuja, perhosia, pääkalloja, pöllöjä ja joulutähtiä.

Yksin Olek ei ole kuvioita virkannut, vaan hänellä oli vapaaehtoisia apureita, joiden käsissä tarvittava määrä ruutuvirkkauskuvioita syntyi kolmessa viikossa. Yhdellä naisella olisi kestänyt urakassa huomattavasti pidempään…

Our Pink House

Galleria Allin näyttelytoiminta pyörii Olekin teoksesta huolimatta normaalisti, taloon siis pääsi myös sisälle. Siellä virkattu päällyste vaikutti etenkin tunnelmaan, sillä talon ikkunatkin ovat pinkin pitsin peitossa. Sisälle tuleva luonnonvalo oli punaiseksi sävyttynyttä. Tunnelma oli hyväntuulinen, ja juttelin henkilökunnan edustajan kanssa siitä, kuinka mukavaa on, että kaikilla sisään astuvilla ihmisillä on järjestään leveä hymy kasvoilla. Pinkissä talossa ei voi olla huonolla tuulella!

Talosta ottamiani kuvia katsellessa on myös metkaa huomata kuinka onnistuin saamaan monen monta sellaista ruutua, joissa ei näy ihmisiä. Hanne tosin vilahtaa yhdessä kuvassa, mutta pihamaalla parveili monia muitakin. Talo on suosittu etenkin kuvauskohteena, miltei kaikilla oli kamerakännykät esillä.

Our Pink House toi heti mieleeni Minna Haverin kesällä julkaistun kirjan Pehmeä taide, joka esittelee lankaa materiaalinaan käyttäviä kotimaisia taiteilijoita. Langallakin voi piirtää, neuletekniikat ovat myös kuvataidetekniikoita.

Kirjan tiedotteessa kerrottiin julkaisun olevan osa Maaseudun Sivistysliiton organisoimaa ITE-käsityöhanketta, joka innostaa käsityötekniikoiden rohkeaan, luovaan ja taiteelliseen käyttöön itseilmaisun välineenä. Se on varsin osuvasti sanottu, sillä itselleni kirjan suurin anti on ehdottomasti sen tarjoama inspiraatio. Koen, että kirjalla on tosi paljon annettavaa minulle, ihan tavalliselle käsityöharrastajalle.

Itseoikeutetusti kirjassa on esillä muun muassa Kaija Pavun PI541 eli virkattu poliisiauto. Oikean henkilöauton kokoinen virkkuutyö on huikea ilmestys, en ikuna unohda sitä hetkeä kun näin auton omin silmin Kiasman aulassa.

Kuva: maahenki.fi

Kuva: maahenki.fi
Kuvat Pehmeä taide -kirjasta: maahenki.fi

Aina ei kuitenkaan ole työn kokoon tuijottaminen. Pienetkin teokset voivat olla erityisen sävähdyttäviä. Kirjaa selatessa suosikikseni nousi Liisa Hietasen Tiistai-ilta (Siwa), virkaten, neuloen ja kirjoen toteutettu ostoskassi. Kolmosolutpullon tai puolen litran maitotölkin virkatut versiot puhuttelisivat jo yksistäänkin, joten kokonaisuus on sekä hieno että ajatuksia herättävä.

Upeista teoksista inspiroituneena ajattelin toteuttaa jotain itsekin, liikkeelle aion lähteä varsin käytännönläheisesti. Suunnittelin nimittäin päällystäväni polkupyöräni u-lukon joko neuloen tai virkaten. Muutama idea on jo hautumassa.

Ja Keravalla vierailen tänä syksynä hyvin todennäköisesti vielä toistamiseenkin pehmeän taiteen parissa. Näkyväksi neulottu -näyttely avautuu Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa 26. marraskuuta. Sinne!

Pehmeä taide -kirja saatu blogin kautta.

Our Pink House by Olek @ Kerava.