Posts tagged lanka

Kun mummo messuille lähti

Viime viikonloppu oli erityisen mukava! Ohjelmassa oli reissu Tampereelle ja Suomen Kädentaidot -messuille. Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa järjestettävä tapahtuma on hurjan massiivinen, kyseessä on Euroopan suurimmat käsityömessut. Halleja on useita ja näytteilleasettajia oli mukana suorastaan pökerryttävän paljon (tarkistin tämän vuoden lukeman: 750).

Messut järjestettiin jo 22. kertaa – ja samalla tehtiin uusi kävijäennätys. Vierailijoita oli viikonlopun mittaan lähes 50 000. Väenpaljoutta siis piisasi, mutta ainakin itse vältyin lähes kaikelta jonotukselta.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Tampereen kässämessuilla, joten reissu oli odotettu. Päätin osallistumisesta jo viime syksynä, jolloin missasin messut aikatauluhaasteiden takia. Silloin tuli kahlattua läpi monen monta messuraporttia, onneksi niiden kautta pääsi edes tilkkasen mukaan messutunnelmiin…

Tämän vuoden osalta messufiilistely starttasi somessa kunnolla messuviikon alussa. Näytteilleasettajiin tutustuin jonkin verran etukäteen, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa en tehnyt. Luin myös Eilen tein -blogin Hannen Kuinka selviytyä Tampereen Kädentaidot-messuilta päivässä? -postauksen tarkasti. Tiesin kuitenkin, että itse vierailisin messuilla useampana päivänä, joten saatoin mennä rennosti fiiliksen mukaan missaamatta mitään ”tärkeää”.

Seikkailin siis messuhumussa perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina kiertelin pääasiassa neulonta-aiheisia osastoja ystävieni, Laine Magazinen Jonnan ja Sinin seurassa. Kotimaan lankakaupat olivat kattavasti edustettuina, oli mukavaa tutustua niiden osastoihin ja nähdä monia netissä katsomiani lankoja livenä.

Eniten minua kiinnostikin juuri lankatarjonta. Olin miettinyt ostoslistaa jo etukäteen, ettei budjetti aivan karkaisi käsistä… Miettikää nyt, ikään kuin kaikkien lankakauppojen pop up -myymälät saman katon alla. Huh, ihan mahtavaa! Tilannetta olisi voinut parantaa enää ainoastaan se, että mukana olisi ollut myös ulkomaisia lankakauppoja.

Lankakauppojen osastoista kaksi oli mielestäni ylitse muiden (listattu satunnaisessa järjestyksessä):

1. Kässäkerho Pom Pom Kuopiosta. Sen valikoimissa on portugalilaista Beiroaa, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkilangoistani. Kyselin jo etukäteen, että onhan kyseistä lankaa mukana messuilla, ja olin todella iloinen myönteisestä vastauksesta. Myös ”pilkullinen” Donegal on tosi kaunista viskoosinyppyineen. Kyseessä on Pom Pomin oma lanka, joka värjätään käsin Kuopiossa. Pikkuruinen, mutta sitäkin kutsuvampi messuosasto.

2. Jyväskylän TitiTyy. Huikean laaja valikoima lankoja, ihastelin etenkin isoa Brooklyn Tweed -tarjontaa.

Eikä tietenkään sovi unohtaa Helsingin Snurrea! Piipahdin myös Snurren osastolla, mutta jätin sen hieman vähemmälle huomiolle, sillä minun tulee vierailtua Helsingin kivijalkamyymälässä varsin ahkeraan. Messuilla oli kiva keskittyä ”harvinaisempiin herkkuihin”.

Lankojen osalta esiin ei noussut mitään yksittäistä brändiä tai villitystä ylitse muiden, mutta oli hauska huomata, että sock blankia oli tarjolla sekä valmiina (ainakin Kässäkerho Pom Pomilla) että värjäämättömänä. Valkeat kääröt bongasin muistaakseni Lankakauppa Kerän osastolta. Pieni empiminen johtuu siitä, etten löytänyt niitä Kerän nettisivuilta, mutta kyseessä voi hyvinkin olla joku messuerikoisuus. Sock blankit herättivät mielenkiintoni etenkin siksi, että ensi viikonloppuna kalenterissani on langan värjäämistä. Vyyhtien ohella suunnitelmissani on tehdä myös pienimuotoinen sock blank -kokeilu, neulon pohjan itse Tukuwoolista.

Katselin myös kudontajuttuja tarkasti, mutta matonkuteiden osalta tarjolla oli harmikseni pääasiassa paksua trikookudetta. Olisin kaivannut ohuempia kuteita! Näyttääkin vahvasti siltä, että ohutta kudetta saadakseen on tartuttava reippaasti saksiin.

Sunnuntaina kiertelin messuilla itsekseni ja kuuntelin myös lavojen ohjelmaa. A-halliin suuntasin varta vasten kuuntelemaan Taito Ylä-Savon Ryijyn ompelu -esitystä. ”Pieni persoonallinen ryijy syntyy itse suunnitellen ja ommellen valmiille ryijynpohjakankaalle.” Minulla on kuitenkin jo ryijyn tekemisen perusteet hallussa, joten enemmänkin ohjelma muistutteli siitä, että oma pikkuryijyni on yhä viimeistelemättä… Voisi olla jo aika saada se seinälle.

Niin ikää A-hallin Taitokadun kiinnostavin anti oli Taito-lehden ompelukuvakortit. Niihin saattoi pistellä haluamansa kuvan tai tekstin. Tekeminen jäi testaamatta, mutta ideaa olisi kiva hyödyntää vaikkapa syntymäpäiväkortissa.
Materiaalien lisäksi tarjolla oli valmiita tuotteita sekä vähän syömistäkin. Karjalanpiirakoiden myyjiä oli useita, ja tiskeille jono! Messut toden totta olivat vain kolmena päivänä vuodessa avoinna oleva uniikki ostoskeskus, kuten Kädentaitojen nettisivuillakin kuvaillaan.
Molla Mills oli tietty mukana uuden Virkkuri-kirjansa kera. Virkkuri 4 on alaotsikoltaan Kurittomat kuosit. Onhan nyt vaikkapa tuo YEAH-teksti farkkutakin selkämyksessä ihan ältsin päheä!
Sisääntuloaulassa oli esillä taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen virkkaamia moottorisahoja. Ne oli lainattu messuviikonlopuksi Vatasen Suomen Metsämuseo Lustoon tekemästä näyttelystä. Virkatut moottorisahat -näyttely on esillä Punkaharjun Lustossa 8.1.2018 asti. Luonnolliseen kokoon virkatut sahat olivat kieltämättä tosi hienoja. Messuilla niistä oli esillä kolme, sahojen kokonaismäärän ollessa 10.

Kotimaisen designin osastoista suosikikseni nousi Salmiak Studio. Sen kauniit korut ja laukut on suunniteltu ja valmistettu Tampereella. Merkki oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta nyt sen tuotteet jotenkin iskivät erityisen kovaa. Suoritin siis pari hankintaa Salmiakilta. Kaikkinensa messuostoksia kertyi kahdessa päivässä pari kangaskassillista, niistä piakkoin lisää omassa postauksessaan!

Oli tosi hienoa päästä kokemaan nämä jättimessut. Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että otan ehdottomasti ensi vuonna uusiksi.

Ps. Käsityöt ja kädentaidot eivät unohtuneet lauantainakaan, silloin ohjelmassa oli Laine Knit Night Laine Magazinen tunnelmallisella studiolla Tampereen Pyynikillä. Samanhenkisiä ihmisiä, viiniä ja neulomista, mikä voisi muka olla parempi tapa viettää lauantai-iltaa?

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.
I spent the weekend at Finnish Craft & Design Fair in Tampere.

Lempikaupunkini Kööpenhamina

Palaan Kööpenhaminaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos laskuni eivät ole menneet sekaisin, olen vieraillut Tanskan pääkaupungissa jo kahdeksan kertaa. Tuorein visiitti oli viime viikonloppuna ystäväni Annakaisan houkuteltua minut mukaansa Haven-festareille. Samalla tuli tutustuttua uusiin maisemiin, Haven järjestettiin Refshaleøenissä viitisen kilometriä kaupungin keskustasta. Siellä suunnalla en ollut aiemmin käynyt.

Viikonloppuun mahtui myös useampi tuttu kohde, taidan olla hieman tapojeni orja… Edellisen reissun tapaan vierailin nytkin Louisianan modernin taiteen museossa, herkuttelin Motherissa ja kävin lankaostoksilla Sommerfuglenissa.

Suuntasin lankakauppa Sommerfugleniin heti sen auettua klo 10 ja viivyin yli tunnin! Oli ihana tutkia etenkin Isager-hyllyä ja pohtia värivalintoja kaikessa rauhassa. Olin ottanut mukaan pätkät minulta jo löytyviä Tvinnin värejä, ja aika tuntui suorastaan pysähtyvän kun mallailin niille uutta kaveria. Päädyin lopulta vaaleaan vyyhtiin ja sävyyn 6s. Nyt on materiaalia useampaankin hyvän kokoiseen syyshuiviin.

Ostin myös ihanan pehmoista Alpaca kakkosta (50 % merinovillaa ja 50 % alpakkaa), yhdestä vyydistä saa tehtyä Ginger-kämmekkäät. Minulla on jo vihreät kämmekkäät, nyt halusin hieman hillitymmän sävyn. Kuvailisin valitsemaani väriä 60 tummaksi luumuksi, se sopii täydellisesti kuulaisiin aamuihin ja viileisiin syysiltoihin.

Vierailin toki viikonlopun mittaan myös uusissa kohteissa. Kivoimmaksi niistä nousi Mad & Kaffe, missä kävimme sunnuntaina aamiaisella. Tarjonta oli sekä kaunis että maukas, ehdottomasti sen pienen odottelun arvoinen, jonka pöydän saaminen vaati! Ja siinä odotellessa saattoi jo miettiä tilauksensa valmiiksi, listalta kun tuli valita 3, 5 tai 7 pientä annosta. Valitsin viisi ja annan erityissuosituksen chia-vanukkaalle. Myös avokadon, chiliöljyn ja manteleiden yhdistelmä oli mahtava. Nam!

Copenhagen, my favorite city. If you want a great breakfast, go to Mad & Kaffe!

Raitapaita kesäksi

Toisista ohjeista tietää heti, että juuri tämän minä haluan toteuttaa. En epäröinyt hetkeäkään, kun näin Pam Allenin Quince & Co.:lle suunnitteleman ihanan puuvillaisen Bobbie-raitaneuleen.

Helsingistä ei Quince & Companyn lankoja saa, enkä halunnut jäädä odottelemaan nettitilauksen saapumista, joten suuntasin tsekkaamaan Snurren puuvillalankavalikoiman. Se kannatti, sillä hollantilainen Scheepjes Catona -puuvilla tarjosi juuri etsimäni sävyt.

Kotona neuloin vielä mallitilkun, ja tiheyden täsmättyä pääsin tositoimiin. Raitapaitani etenee mukavaa tahtia!

Nothing says summer like stripes. Bobbie, the loveliest pullover right now!

Lankaostoksilla Kiotossa

Kotiuduin eilen parin viikon reissulta Japanista. Lensimme Helsingistä Osakaan, mistä jatkoimme heti matkaa Kiotoon. Olinkin selvitellyt etukäteen Kioton lankakauppatarjontaa, sillä suunnitelmana oli ostaa reissusta kivaa lankaa ja aloittaa uuden huivin neulominen. Puikot otin mukaani jo Suomesta.

Amirisu on japanilainen neulontalehti, ja brändillä on lankakaupat Kiotossa ja Tokiossa. Kohde olikin selvillä oitis kun Amirisun Walnut-kaupat Google-haulla löysin. Suuntasimme Kioton Walnut-kauppaan heti toisena reissupäivänä. Nimi Amirisu kääntyy neulovaksi oravaksi (amu = knitting ja risu = squirrel), joten Walnut on aika ilmeinen nimi kaupalle. Sen logossakin komeilee orava puikkoineen.

Neulelankojen lisäksi valikoimissa oli mm. mahtavia kirjontasettejä. Niiden valmistaja eli Studio MME kannattaa pistää mieleen!

Tarjolla oli myös laaja valikoima kirjoja ja lehtiä. Aika paljon japaniksi, mutta mukava valikoima myös englanniksi. Esimerkiksi Laine Magazine Suomesta, terkkuja vaan Jonnalle ja kumppaneille! ;)

Lankamerkeistä etenkin Isager, Brooklyn Tweed, Woolfolk ja Quince & Co. olivat isosti edustettuina. Olisi kuitenkin tuntunut hassulta ostaa Japanista esimerkiksi tanskalaista Isageria, joten halusin valita jotain spesiaalimpaa. Woolfolkin pehmoiset vyyhdit olivat jääneet mieleeni jo viime syksyltä, jolloin ihastelin niitä lankakauppa Kerän pop up -myymälässä Helsingin Katajanokalla. Minulla oli jo valmiiksi katsottuna ohje pipoon, ja kännykässä muistissa oikeat värit. Siispä ostin kaksi vyyhtiä Woolfolkia:

* SNO 1 (black and white)
* TYND 15

Niiden lisäksi valitsin ne varsinaiset huivilangat eli kaksi vyyhtiä uutta tuttavuutta nimeltä Hey Lady Hey. Kuten monet ihanat käsinvärjätyt langat, sekin on lähtöisin Yhdysvalloista. Aloitin huivin vielä samana päivänä tutulla ja hyväksihavaitulla ohjeella. Se ei vaadi liikaa keskittymistä, joten huivia oli huoletonta neuloa reissun päällä. Mitään japanilaista en tällä kertaa hankkinut, vaikka hetken harkitsinkin Daruma Threadin kirjontalankoja.

Vierailin reissun mittaan myös kahdessa muussa lankakaupassa: Keitossa Tokiossa ja Masuzakiyassa Osakassa. Eivät hullumpia nekään, mutta Walnut Kyoto oli ehdoton ykkönen.

I travelled to Japan and visited some nice yarn stores there, of course! The loveliest one was Walnut in Shijo Karasuma, Kyoto.

Pari metriä villahuopaa

Molemmat kudontatyöni ovat viimeistelyä vaille valmiita! Ensin kudoin laudeliinan, joka on ihka ensimmäinen kudontatyöni koskaan. Halusin ottaa sen kanssa varman päälle, joten tein koko liinan simppelillä siksak-kuviolla. Siten sain varmuutta poljentaan ja saatoin keskittyä oikeaan tiheyteen ja siisteihin reunoihin.

Jälki oli alusta asti melko tasaista, löysin oman ”käsialani” kutojana helposti. Suurin haaste oli reunojen kanssa, aivan kuten etukäteen aavistelinkin. Pingotin auttoi kyllä pitämään reunat suorina, mutta taidan tarvita vielä harjoitusta itse härvelin käytössä… Odotankin innolla, että saan laudeliinan tarkasteltavaksi, nyt kun se on vielä kiinni kangaspuissa. Ekan päivän osuuden tunnistanee hieman erinäköisistä reunoista, ahaa-elämys pingottimen käytön suhteen kun tuli vasta toisena kudontapäivänä.

Ja toisaalta, kyseessä on vasta ensimmäinen työni, joten aion olla itselleni armollinen.

Kokonaisuudessaan puolitoistametrisen laudeliinan kutomiseen meni muutama iltapäivä, puuha oli huippumukavaa ja mukaansatempaavaa. Olin siis erityisen iloinen, että pääsin seuraavan työni pariin jo viikkoa myöhemmin.

Toisena työnä toteutin parimetrisen villahuovan. Sekin on harmillisesti vielä kangaspuilla, odotan hurjasti, että pääsen tarkastelemaan huopaa kokonaisuudessaan! Onneksi siihen ei mene enää viikkoakaan, irrotamme valmiit työt puilta ensi maanantaina.

Huovan reunojen kanssa sujui jo paremmin, toisaalta myös materiaali oli erilaista ja eri paksuista. Lopputulos taitaakin mennä leikiten läpi tiukasta seulastani, huopa pääsee sohvamme reunalle. Harkinnassa on vielä sen karstaaminen (lue: karstauttaminen), mutta päätän asian vasta kun pääsen tarkastelemaan huopaa lähemmin. Luvassa myös kuvia koko huovasta kerralla!

Vasemmalla mukana pätkä kellertävää Beiroaa.

Kudoin huovan Lankavan Esito-huopalangasta, mutta loppuun tein parin sentin pätkän lempilangastani, portugalilaisesta Beiroasta. Se puretaan myöhemmin hapsujen tieltä pois, mutta toimii mainiosti lopetuskohdan merkkinä. Samalla myös ihastelin langan väriä: Beiroan värikartta on kauneimpia tietämiäni. Ei Esitossakaan mitään vikaa ole, päinvastoin (ja sitäpaitsi Beiroa olisi ollut huopaan liian ohutta lankaa)! Mutta ne Beiroan värisävyt…

Pitänee taas ennen pitkää suunnitella uusi työ Beiroasta, etenkin kun sitä saa nykyisin myös Suomesta. Ihastuttava Kässäkerho Pom Pom Kuopiosta on ottanut langan valikoimiinsa, aiemmin olen ostanut sitä suoraan Lissabonista.

Sekä huovan loimi- että kudelangat ovat Esitoa, 100 % norjalaista kampavillaa. Loimen värit päätimme kurssilla yhdessä, mukaan valikoitui kolmea eri harmaan sävyä: 7091 tummanharmaa, 7092 harmaa ja 7093 vaaleanharmaa. Kuteeksi valitsin värit 7001 valkoinen, 7055 vanha roosa, 7056 vaalea roosa ja 7070 luonnonmusta. En juuri suunnitellut huopaa etukäteen, vaan vaihdoin väriä ja poljennan suuntaa enemmän fiilispohjalta. Aion jatkaa kudontakurssilla myös ensi syksynä, sitten ehtii tehdä etukäteisuunnitelmia!

One of my first weaving projects: woolen blanket!

Kudontakurssilla

Aloitin tammikuussa työväenopiston kudontakurssin. Aiempi kokemukseni kangaspuilla kutomisesta oli pyöreä nolla, joten on ollut tosi kiehtovaa opetella uutta! Kevään mittaan on tarkoitus toteuttaa kaksi työtä, laudeliina puuvillapellavasta sekä villahuopa.

Tähän mennessä olemme luoneet loimet, kiertäneet ne tukille ja valmistelleet kangaspuut kudontakuntoon. Loimien värit valittiin yhdessä, sillä loimme kumpaankin työhön pitkät yhteisloimet, joista riittää jokaiselle kurssilaiselle. Villahuovan loimessa on kolmea eri harmaan sävyä ja pituutta peräti 30 metriä. Loimi palmikoitiin luomapuista komealle letille.

Laudeliinan loimi valmistui ekana, ja pääsin jo vähän kokeilemaan kutomista. Todella koukuttavaa puuhaa! Saa tosin nähdä, mitä mieltä olen ensi viikolla, jolloin minun on määrä kutoa oma laudeliinani alusta loppuun. Eniten jännittää se, miten onnistun liinan reunojen kanssa. Tavoitteena on tietysti siistit ja suorat reunat, mutta eiköhän laudeliina pääse käyttöön, vaikka reunoissa olisi vähän siksakkia…

Loimilankojen värit valittiin yhdessä Lankavan Esito-huopalangan ja Bockens-puuvillapellavan värikartoista. Kudelangat jokainen valitsee sitten tiettykin itse, ja se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Halusin käyttää samoja lankoja kuin loimissa, joten tein retken Espoon Soukkaan. Siellä on Menita Outlet, valtava lankamyymälä kahdessä kerroksessa – ja hyvä valikoima nimenomaan Lankavan kudontalankoja.

Etenkin villahuovan värit oli paljon helpompi valita vyyhtejä vertaillen kuin värikartan pienistä langanpätkistä. Ei valinta toki silti liian helppoa ollut, vietin vyyhtien äärellä pitkän tovin ja vaihdoin myös värivalinta-aiheisia mielipiteitä lankakaupassa asioineen ihan oikean mummon kanssa.

Soukan myymälä oli niin kiehtova, että sinne tulee varmasti palattua uudelleenkiin. Kuteet ja loimilangat olivat alemmassa kerroksessa, neulelangat ja -tarvikkeet ylemmässä. Ilokseni myös huomasin, että jahka Länsimetro joskus aukeaa, pääsee sillä näppärästi Soukkaan ja ihan kivenheiton päähän Menitasta.

Trying some weaving…

Ihana muhkea myssy

Yhdessä viikonlopussa se syntyi, ihana uusi myssyni! Alunperin olin haaveillut ihan erityyppisestä mustavalkoraidallisesta piposta, mutta torstaina Snurressa tuli puheeksi Still me -blogin Lindan pipo-ohje. Viime torstain parikymmentä pakkasastetta kannustivat myös osaltaan paksun pipon neulomiseen, ja olen iloinen, että päätin kokeilla Lindan ohjetta.

Pipo neulotaan kahdesta langasta. Ohuemman eli Gepard Kid Seta -langan valitsin sävyssä kevään vihreä (926), materiaalina 70 % super kid mohair ja 30 % silkki. Paksumpi on Adriafilin Sierra Andina, sataprosenttista alpakkaa sävyssä anthracite grey (089).

Neulon tosi harvoin mitään kahta lankaa yhdistäen, mutta jatkossa asiaan saattaa tulla muutos. Vihertävä ja tummanharmaa lanka näet sekoittuivat huikealla tavalla, aivan kuin niiden yhdistelmä olisi kokonaan uusi väri.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin oman piponi ohjetta ohuemmilla puikoilla. Sileään neuleeseen valitsin 5,5 mm:n puikot ja joustinneuleen tein 6 mm:n puikoilla. Pipo syntyi varsin joutuisasti sukkapuikoilla, sillä minulla ei ollut paksuihin pyöröpuikkoihin tarpeeksi lyhyttä kaapelia. Tätä oli kivaa ja huoletonta neuloa, etenkin kun minulla on loppusuoralla myös huolellista keskittymistä vaativat kirjoneulesäärystimet.

Lopputulos on juuri sopivan napakka (venynee tosin jonkin verran käytössä), ja pipo mätsää hienosti talvitakkini kanssa. Kyseessä saattaa olla ihanin koskaan neulomani pipo! <3

Maybe the best beanie ever! Pattern (only in finnish) here.

Pienen pieni pipo

Vauvoille ja lapsille on erityisen mukava neuloa. Pikkuruiset kokonaisuudet valmistuvat paljon nopsemmin kuin aikuisten koossa tehtynä. Päähineosastolla olen lasten kohdalla luottanut perinteisesti kypärämyssyyn, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta.

Ajatuksena oli neuloa pieni pipo ystäväni parin viikon ikäiselle pojalle. Sopivan koon arvioiminen tuntui aika haastavalta, vauvan pää kun on niin pieni – ja samalla kuitenkin yllättävän iso! Otin vähän mittaa pikkuruisen pojan aiemmasta piposta (ihan ekasta hän on kuulema jo kasvanut ulos), ja uskoisin tästä uudesta tulleen juuri sopiva. Nyt vaan nopsasti pipo vauvan päähän…

Pipo vauvalle

Pipo vauvalle

Pipo itsessään on tosi simppeli: joustinneuleresori (oikeat silmukat neuloin kiertäen), sileää neuletta ja päälaen kavennukset tämän ohjeen mukaisesti. Pipo valmistui hujauksessa (lue: yhdessä illassa) ja siitä tuli mielestäni tosi soma. Lankana on Schoppel Wollen Edition 6, jonka bongasin viime viikolla Oulunkylän Lankamaailmasta somassa 50 gramman kerässä. Ihanan pehmeää merinovillaa ja huippuakin huipumpi väritys.

Pipo painaa tasan 10 grammaa, joten lankaa on vielä jäljellä useampaankin pieneen myssyyn. Monivärinen lanka päästää kyllä neulojan helpolla, neuleeseen saa kauniin värityksen, eikä lopussa silti tarvitse päätellä kuin aloitus- ja lopetuskohdat. Päättely kun on mielestäni se kaikkein tylsin työvaihe…

Maybe the cutest beanie ever – and very easy and quick to knit!

Kädentaitomessut Katajanokalla

Suuntasin eilen Helsingin Katajanokalle. Wanhassa Satamassa on tänä viikonloppuna käynnissä Helsingin Kädentaitomessut. Tarjolla oli runsaasti käsintehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä sekä ennen kaikkea materiaalia omiin käsitöihin. Minua kiinnosti tietenkin eniten messujen lankatarjonta, ja eritoten lankakauppa Titityyn osasto.

Helsingin Kädentaitomessut

Kädentaitomessut järjestetään Helsingissä ymmärtääkseni kahdesti vuodessa, tai ainakin vierailin keväällä Wanhassa Satamassa vastaavilla messuilla. Seuraava kerta puolestaan näyttäisi olevan 4.-5.3.2017. Näytteilleasettajista iso osa oli tuttuja, ja useampikin osasto sijaitsi juuri samassa kohdassa kuin viime keväänä.

Messuseurakseni sain tuttavani Lauran, mikä oli paitsi ihanaa, myös hivenen petollista, sillä lietsoimme toinen toistamme lankaostoksiin… Aluksi maltoimme kuitenkin kiertää messut kokonaisuudessaan pysähtyen vasta lopuksi lankaostoksille.

Helsingin Kädentaitomessut

Vuorelman osastolla ihastelin sekä ryijyjä että Veto-neulelankaa. Isohkon ryijyn toteuttaminen kiinnostaisi kovasti, mutta sellaiselle ei oikein ole paikkaa nykyisessä kodissamme. Materiaalit olisivat myös varsin arvokkaat, joten ryijyn toteuttamisen aika ei ole vielä. Onneksi ihastelu ja haaveilu eivät maksa mitään.

Tekniikka minulla on kyllä jo hallussa, sillä osallistuin pari vuotta sitten ryijykurssille.

Helsingin Kädentaitomessut

Eniten messuaikaa vierähti Titityyn osastolla. Siellä ihastelin muun muassa Tukuwoolin ja Isagerin lankoja.

Tukuwoolin uusi värikartta on kertakaikkisen ihana, ja väreillä on myös ihastuttavat nimet. Mielestäni langan nimi on iso osa kokonaisuutta (tämä koskee myös huulipunia ja kynsilakkoja!). Tukuwoolin Fingeringiä löytyi kuitenkin jo omasta takaa viisi vyyhtiä, joten lisää ostan vasta kun ne on neulottu.

Myös Isagerin langat jätin tällä kertaa hyllyyn, Spinniä on jo yhden villapaidan tarpeiksi. Nyt olisin kaivannut lisää Tvinniä, mutta sitä ei harmikseni ole Titityyn valikoimissa – Tvinni on suosikkejani mitä huivilankoihin tulee. (Olisikohan tässä hyvä tekosyy matkustaa taas Kööpenhaminaan, Sommerfuglen-lankakaupassa on huippuhyvä Isager-valikoima…)

Sen sijaan nappasin Hedgehog fibresin Sock yarnia sävyssä graphite. Tumma ja tasapainoinen väri sopii hienosti minulta jo löytyvien vaaleiden ja räiskyvien sävyjen kaveriksi. Sock yarnia olisin mielelläni kotiuttanut useammankin värikkään vyyhdin, mutta onnistuin kuin onnistuinkin hillitsemään itseni – terkkuja vaan Lauralle! ;)

Aivan yhteen vyyhtiin ostokseni eivät kuitenkaan jääneet, sillä halusin tutustua johonkin itselleni uuteen lankaan. Valintani oli Louhittaren luolan Väinämöinen värissä tilhi. Väri suorastaan huusi nimeäni, ja langasta syntyvät ihanat villasukat. Kassalla vielä kuulin, että kyseessä oli toden totta uutuusväri: olivat odottaneet Louhittaren kuormaa auto jo muuten messulankoja täynnä ja lähtövalmiina. Huippua, että odottivat!

Helsingin Kädentaitomessut

Helsingin Kädentaitomessut

Kotimatkalla poikkesin vielä lankakauppa Kerän ja kangaskauppa Ikasyrin yhteisessä pop up -myymälässä niin ikää Katajanokalla osoitteessa Satamakatu 5. Hypistelin aikani huippupehmeitä Woolfolkin lankoja, mutta maltoin jättää ne hyllyyn. Tämän lankamerkin pariin palaan varmasti joskus tulevaisuudessa, etenkin kaksivärinen Sno on vangitsevan ihana lanka.

Knitting takes balls!

Syysneulomuksia

Olisi taas niin monta ihanaa ohjetta toteutettavana, etten millään malta keskittyä vain yhteen neuletyöhön kerrallaan. Tällä hetkellä puikoilla on kaksi peittoa, yksi kaulahuivi, säärystimet, pipo, lapaset ja villasukat… Neulottavaa siis piisaa!

Toinen peitoista on tosin jo miltei valmis, ynnäilin juuri hieman kerrosten lukumäärää, että lanka varppina riittäisi vielä reunan kuuteen oikeaan kerrokseen. Peiton reunukset kun neulon helmineuleen sijaan ainaoikeaa (koko työn kuusi ensimmäistä ja viimeistä kerrosta + jokaisen yksittäisen kerroksen kuusi ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa).

Syysneulomuksia

Syysneulomuksia

Lankana tässä peitossa on portugalilainen Beiroa, yksi lempilangoistani. Ilahduinkin suuresti huomatessani, että kuopiolainen Kässäkerho Pom Pom on napannut Beiroan valikoimiinsa. Nyt tätä herkkulankaa saa myös Suomesta! Värikartta on huikea, ja langan sisältämät tummemmat kohdat tuovat lopputulokseen juuri sopivan ripauksen räväkkyyttä.

Kirjoitin Beiroasta ja peitosta jo maaliskuussa, silloin haaveilin istuskelevani valmiin peiton mutkassa parvekkeellamme viileänä kevätiltana. Kevät ehti kuitenkin vaihtua ensin kesään ja sitten vielä syksyyn – pian pääsen viimein parvekkeelle peittoni kanssa. Onneksi parvekelaatikon pelargonioissa piisaa vielä nuppuja…

Syysneulomuksia

Syysneulomuksia

Säärystinkuvion mallikerta on peräisin Suuresta kinnaskirjasta, ja vaati alkuun melkoisen tarkkaa seuraamista. Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo ottaa mallia aiemmista kerroksista, joten säärystimiä kelpaa neuloa myös reissun päällä. Suuri kinnaskirja kun on nimensä mukaisesti suuri (ja aika painava myöskin).

Syysneulomuksia

Songbird-huivi puolestaan on yhä miltei alkutekijöissään, pitänee keskittyä lähiaikoina sen neulomiseen. Olisin näet kaivannut jo moneen otteeseen mustaa, tai edes yksiväristä, huivia. Lankana tässä on Malabrigon Baby Silkpaca, joten lopputulos on ihanan pehmoinen. Pitsilankavahvuus ja viitosen puikot ovat kyllä melkoisen lyömätön yhdistelmä.

Vaan nyt sohvalle Beiroa-peittoa viimeistelemään!

Leg warmers, shawl, blanket… Many knitting projects in the making right now!