Posts tagged kurssilla

Matonkudontaa

Kudontakurssi on taas käynnissä, nyt pääsin viimein toteuttamaan maton! Muut kurssilaiset olivat kutoneet maton palttinasidoksella jo viime syksynä, mutta aloitin ryhmässämme vasta tammikuussa, ja kevätkaudella ohjelmassa oli puuvillapellainen laudeliina sekä villahuopa. Asia toki harmitti silloin, sillä olin etukäteen ajatellut, että kudontakurssilla kudotaan tietysti matto!

Tänä syksynä olin siis kurssin jatkumisesta erityisen innoissani, varasin heti ensimmäisen mahdollisen matonkudontavuoron. Syksyn toisen työn, silkkivillahuivin, toteutan joulukuussa.

Jokaisella meillä kurssilaisella on viikon verran aikaa kunkin työn kudontaan. Aloitin tekemisen kudontaviikkoni maanantaina, ja kaksimetrinen matto valmistui perjantaina. Kyseessä on perinnematto Kirkonkaari-sidoksella, kutomiseen kului yhteensä noin 12 tuntia.

Kuteet syötettiin kolmelta eri sukkulalta, jokainen väri omaltaan. Polkusia tarvittiin kuusi, mutta niistä käytettiin vain neljää (polkusilla 5 ja 6 tehtiin palttinasidosta alkuun ja loppuun). Kutominen tuntui suorastaan helpolta, ja mielessä on jo kehitysideoita seuraavaa mattoa ajatellen. Haluan oppia lisää ja testata erilaisia sidoksia ja kuteita ja väriyhdistelmiä!

Mahtavaa oli myös se, että kudontaluokan konkarit ottivat minut mukaan kahviporukkaansa. Samalla sain hyviä neuvoja kokeneemmilta kutojilta.

Matkan varrella syntyi myös omia oivalluksia:

Suunnittele loppuun asti ennen kuin aloitat! Olin päättänyt, että teen raitoja, mutten suunnitellut sen tarkemmin, että minkä mittaisia. Se hieman harmitti maton edistyessä, sillä olisin kernaasti kutonut vielä parikymmentä senttiä lisää, mutta se ei täsmännyt raitoihin. Kuuden n. 34 senttisen raidan perään ei vaan voinut kutoa yhtä n. 20 senttistä raitaa! Päätin siis tinkiä maton pituudesta ja satsata symmetriaan.

Älä kudo väsyneenä! Kudontaviikon torstaina tein pitkän päivän kangaspuiden äärellä – ja päivän päätteeksi myös virheen. Se paljastui vasta kun matto oli valmis: olin ottanut matosta muutaman kuvan torstaina päivän päätteeksi, mutta tarkastelin niitä kunnolla vasta perjantaina maton jo valmistuttua. Virhe viimeisessä raidassa harmitti niin paljon, että suuntasin vielä korjaamaan sen ennen seuraavaa kutojaa. Kolmisen tuntia siihen meni, onneksi homma oli aikataulun puolesta mahdollinen.

Satsaa sukkiin! Polkusiin saa parhaan tatsin sukkasillaan, mutta villasukat ovat kudontapuuhissa turhan liukkaat. Ne luistavat ikävästi polkusilta. Kukaties testaan vielä kudontatossuja, jollaisia yksi konkareista minulle suositteli.

Kirkonkaari tunnetaan myös nimellä Luostarin ikkuna, valmis kuvio on omaan silmääni ehkä tilkkasen psykedeelinen. Onneksi yleisilmettä saattoi ohjailla värivalinnoilla, ja aina on tietty kivaa oppia tekemään uusi sidos! Seuraavan maton aion kuitenkin kutoa peruspalttinaa…

The weaving loom – my new love!

Kinnasneulakokeiluja

Tykkään opetella uusia käsityötaitoja, ja usein tekniikat vievät mennessään. Neulakinnastekniikan kohdalla on kuitenkin toisin. Olen testaillut sitä pariinkin otteeseen aina työväenopiston kurssia myöten, mutten osaa päättää, olisiko taito kaiken sen opettelun väärti. Mikään yksinkertainen tekniikka neulakinnasneulonta kun ei todellakaan ole.

Tekniikasta on kaksi suomenkielistä opusta: Mervi Pasasen Yhdellä neulalla – Neulakinnastekniikka tutuksi (Moreeni) ja Martta Valkeejärven Kinnasneulakirja (Tammi). Molemmissa on selkeitä kuvallisia vaihe vaiheelta -ohjeita tekniikan opetteluun (Valkeejärven kirjaan liittyy myös videoita), mutta jos mahdollista, alkuun kannattaa hakeutua osaajan oppiin. Kurssi oli tähän oikein passeli vaihtoehto. Kirjoista saa paljon enemmän irti, kun on perusteet (tai ainakin alkeet) opeteltuina.

Kumpi vaan teos riittää tietty yksistäänkin, yhdessä ne muodostavat tosi kattavan paketin tästä tekniikasta. Molemmissa on laaja kattaus ohjeita erilaisiin töihin. Valkeejärven Kinnasneulakirjan ohjeet ovat tilkkasen enemmän omaan makuuni, mutta jos tekniikka kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia teoksia.

Eikä kannata hämääntyä siitä, että toisessa kirjassa puhutaan neulakinnastekniikasta ja toisessa kinnasneulatekniikasta. Mitenkäs se sanonta menikään, rakkaalla lapsella on monta nimeä…

Kurssilla opin, että tekemistä määrittää peukalon, neulan ja langan muodostama kolmikko. Lankaa kierretään peukalon ympärille, joten käsiala muotoutuu osittain oman peukalon mukaan: minun kintaistani tulee hieman erikokoiset kuin sinun, vaikka meillä olisi sama lanka ja pistot käytössä.

Omaan käteen toimivin neula löytyy parhaiten kokeilemalla. Kurssin opettaja Laura Hämärin sanoin: ”ei liian terävä eikä liian perävä”. Ja lanka, sen olisi hyvä olla suht helposti huopuvaa ja ennen kaikkea tarpeeksi paksua. Ihannepaksuus lienee 1 m = 1 g lankaa.

Minun oli määrä tehdä kurssilla kintaat, mutta samaan aikaan oli niin paljon kaikkea muutakin kalenterissa, että päätin keskittyä aloituksen ja pistojen treenaamiseen. Hatarat perusteet ovat siis jo hallussa, mutta empinen jatkuu yhä. Taidan kuulostella, josko vastaan tulisi joku niin kiehtova ohje, että tekniikka olisi suorastaan pakko ottaa sen myötä kunnolla haltuun. Sitä odotellessa keskityn neulomiseen, melko monta neuletyötä kun on tälläkin hetkellä kesken…

Molemmat kirjat saatu blogin kautta.

Nalbinding, a fascinating yarn technique. And challenging too…

Pari metriä villahuopaa

Molemmat kudontatyöni ovat viimeistelyä vaille valmiita! Ensin kudoin laudeliinan, joka on ihka ensimmäinen kudontatyöni koskaan. Halusin ottaa sen kanssa varman päälle, joten tein koko liinan simppelillä siksak-kuviolla. Siten sain varmuutta poljentaan ja saatoin keskittyä oikeaan tiheyteen ja siisteihin reunoihin.

Jälki oli alusta asti melko tasaista, löysin oman ”käsialani” kutojana helposti. Suurin haaste oli reunojen kanssa, aivan kuten etukäteen aavistelinkin. Pingotin auttoi kyllä pitämään reunat suorina, mutta taidan tarvita vielä harjoitusta itse härvelin käytössä… Odotankin innolla, että saan laudeliinan tarkasteltavaksi, nyt kun se on vielä kiinni kangaspuissa. Ekan päivän osuuden tunnistanee hieman erinäköisistä reunoista, ahaa-elämys pingottimen käytön suhteen kun tuli vasta toisena kudontapäivänä.

Ja toisaalta, kyseessä on vasta ensimmäinen työni, joten aion olla itselleni armollinen.

Kokonaisuudessaan puolitoistametrisen laudeliinan kutomiseen meni muutama iltapäivä, puuha oli huippumukavaa ja mukaansatempaavaa. Olin siis erityisen iloinen, että pääsin seuraavan työni pariin jo viikkoa myöhemmin.

Toisena työnä toteutin parimetrisen villahuovan. Sekin on harmillisesti vielä kangaspuilla, odotan hurjasti, että pääsen tarkastelemaan huopaa kokonaisuudessaan! Onneksi siihen ei mene enää viikkoakaan, irrotamme valmiit työt puilta ensi maanantaina.

Huovan reunojen kanssa sujui jo paremmin, toisaalta myös materiaali oli erilaista ja eri paksuista. Lopputulos taitaakin mennä leikiten läpi tiukasta seulastani, huopa pääsee sohvamme reunalle. Harkinnassa on vielä sen karstaaminen (lue: karstauttaminen), mutta päätän asian vasta kun pääsen tarkastelemaan huopaa lähemmin. Luvassa myös kuvia koko huovasta kerralla!

Vasemmalla mukana pätkä kellertävää Beiroaa.

Kudoin huovan Lankavan Esito-huopalangasta, mutta loppuun tein parin sentin pätkän lempilangastani, portugalilaisesta Beiroasta. Se puretaan myöhemmin hapsujen tieltä pois, mutta toimii mainiosti lopetuskohdan merkkinä. Samalla myös ihastelin langan väriä: Beiroan värikartta on kauneimpia tietämiäni. Ei Esitossakaan mitään vikaa ole, päinvastoin (ja sitäpaitsi Beiroa olisi ollut huopaan liian ohutta lankaa)! Mutta ne Beiroan värisävyt…

Pitänee taas ennen pitkää suunnitella uusi työ Beiroasta, etenkin kun sitä saa nykyisin myös Suomesta. Ihastuttava Kässäkerho Pom Pom Kuopiosta on ottanut langan valikoimiinsa, aiemmin olen ostanut sitä suoraan Lissabonista.

Sekä huovan loimi- että kudelangat ovat Esitoa, 100 % norjalaista kampavillaa. Loimen värit päätimme kurssilla yhdessä, mukaan valikoitui kolmea eri harmaan sävyä: 7091 tummanharmaa, 7092 harmaa ja 7093 vaaleanharmaa. Kuteeksi valitsin värit 7001 valkoinen, 7055 vanha roosa, 7056 vaalea roosa ja 7070 luonnonmusta. En juuri suunnitellut huopaa etukäteen, vaan vaihdoin väriä ja poljennan suuntaa enemmän fiilispohjalta. Aion jatkaa kudontakurssilla myös ensi syksynä, sitten ehtii tehdä etukäteisuunnitelmia!

One of my first weaving projects: woolen blanket!

Kudontakurssilla

Aloitin tammikuussa työväenopiston kudontakurssin. Aiempi kokemukseni kangaspuilla kutomisesta oli pyöreä nolla, joten on ollut tosi kiehtovaa opetella uutta! Kevään mittaan on tarkoitus toteuttaa kaksi työtä, laudeliina puuvillapellavasta sekä villahuopa.

Tähän mennessä olemme luoneet loimet, kiertäneet ne tukille ja valmistelleet kangaspuut kudontakuntoon. Loimien värit valittiin yhdessä, sillä loimme kumpaankin työhön pitkät yhteisloimet, joista riittää jokaiselle kurssilaiselle. Villahuovan loimessa on kolmea eri harmaan sävyä ja pituutta peräti 30 metriä. Loimi palmikoitiin luomapuista komealle letille.

Laudeliinan loimi valmistui ekana, ja pääsin jo vähän kokeilemaan kutomista. Todella koukuttavaa puuhaa! Saa tosin nähdä, mitä mieltä olen ensi viikolla, jolloin minun on määrä kutoa oma laudeliinani alusta loppuun. Eniten jännittää se, miten onnistun liinan reunojen kanssa. Tavoitteena on tietysti siistit ja suorat reunat, mutta eiköhän laudeliina pääse käyttöön, vaikka reunoissa olisi vähän siksakkia…

Loimilankojen värit valittiin yhdessä Lankavan Esito-huopalangan ja Bockens-puuvillapellavan värikartoista. Kudelangat jokainen valitsee sitten tiettykin itse, ja se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Halusin käyttää samoja lankoja kuin loimissa, joten tein retken Espoon Soukkaan. Siellä on Menita Outlet, valtava lankamyymälä kahdessä kerroksessa – ja hyvä valikoima nimenomaan Lankavan kudontalankoja.

Etenkin villahuovan värit oli paljon helpompi valita vyyhtejä vertaillen kuin värikartan pienistä langanpätkistä. Ei valinta toki silti liian helppoa ollut, vietin vyyhtien äärellä pitkän tovin ja vaihdoin myös värivalinta-aiheisia mielipiteitä lankakaupassa asioineen ihan oikean mummon kanssa.

Soukan myymälä oli niin kiehtova, että sinne tulee varmasti palattua uudelleenkiin. Kuteet ja loimilangat olivat alemmassa kerroksessa, neulelangat ja -tarvikkeet ylemmässä. Ilokseni myös huomasin, että jahka Länsimetro joskus aukeaa, pääsee sillä näppärästi Soukkaan ja ihan kivenheiton päähän Menitasta.

Trying some weaving…

Värjäyskurssin satoa

Marraskuiset tiistai-iltani kuluivat kankaanvärjäyskurssilla. Helsingin työväenopiston kurssin nimi oli Kankaankuviointia Intiasta, joten harjoittelimme useammankin intialaisen värjäystekniikan.

Kurssilla oli tosi mukavaa, illat Vuotalolla tuntuivat aina kuluvan yhdessä hujauksessa. Se juuri on yksi kurssi-iltojen parhaita puolia – kaikki muu unohtuu mielestä ja keskittyy vain siihen, mitä on tekemässä.

Silkkihuivi

Värjäsin kaksi silkkihuivia Laharia-tekniikalla. Siinä kangas ”rullataan” ensin tiiviiksi pötköksi ja sitten solmitaan, ideana on, että väri ei tartu solmittuihin kohtiin. Vasemmanpuoleiseen huiviin tein ennen rullausta haitaritaitoksen, ja peitin osan rullatusta huivista muovilla, jolloin näkyville jäi paljon pohjaväriä eli valkoista. Oikeanpuoleisen rullasin ilman taitoksia vinosti kulmasta aloittaen, ja paikoitellen solmitut kohdat olivat tosi paksuja. Sitten värjäsin molemmat huivit samassa kattilassa mustalla värillä. Lopputulos tosin on isoilta osin enemmän sininen kuin musta, sillä täysin mustaa väriä on tosi haastava saada aikaiseksi värjäämällä, kangas kuin kangas taittuu helposti siniseen.

Oikeanpuoleisessa huivissa onkin oikeastaan mustaa & sinistä & valkoista, siitä tuli kerralla mieleinen. Sen sijaan vasemmanpuoleinen huivi pääsi värikattilaan vielä toistamiseen, jolloin värjäsin sen pieneltä matkaa haalean punaisella (kutsuisin väriä ehken persikaksi tai lohenpunaiseksi).

Punaisen värin kanssa sai olla erityisen tarkkana, sillä halusin tosi haaleaa ja persikkaista, en tavallista punaista tai vaaleanpunaista. Sekoitimme siis ”miedon liemen”, ja pidin huivia siellä vain minimiajan. Silkki kun vielä materiaalina imee väriä paljon tehokkaammin kuin vaikkapa puuvilla. Kannatti tehdä huolellisesti, sävystä tuli juuri se, mihin tähtäsin!

Silkkihuivi

Silkkihuivi

Halusin testata kahta erilaista taittelua, sillä parhaiten tekniikkaan pääsi sisälle juuri kokeilemalla. Jos tekisin vielä kolmannen huivin, niin lähtisin varmastikin liikkeelle haitaritaitoksesta, ja tekisin useamman värjäyksen, mutta kunkin niistä vain osaan huivia.

Silkkihuivi

Silkkihuivi

Kankaanvärjäys taitaa kuitenkin olla omalta osaltani ainakin hetkeksi tässä, ensi keväänä kutsuu taas uusien taitojen opettelu. Olen jo ilmoittautunut parillekin työväenopiston kurssille…

Silkkihuivi

Ps. Kuvasin valmiit huivit kahteen kertaan: Ensimmäisellä kuvauskerralla ohut vesikerros jäisen kallion päällä pääsi yllättämään minut, molemmat huivit olivat hetkessä läpimärkiä! Onneksi lähinnä vain nauratti siinä vaiheessa kun roudailin hyisiä huiveja sisälle huuhdeltaviksi…

Tried some laharia dyeing.

Kankaanvärjäyskurssilla

Ilmoittauduimme ystäväni Heidin kanssa jo alkusyksystä Helsingin työväenopiston kurssille Kankaankuviointia Intiasta. Ensimmäinen viidestä kurssi-illasta Vuotalolla on takana, ja lupaavalta vaikuttaa.

Kurssi tuli nopeasti täyteen, joten kannatti olla skarppina ilmoittautumisen auetessa. Sittemmin emme tosin olleetkaan niin kovin skarppeja, sillä luimme tarvikelistaa tarkemmin vasta kurssin alkua edeltävänä iltana. Siellä sanottiin näin: ”Ensimmäiselle kerralle: Pestyjä valkoisia kangastilkkuja eri materiaaleista. Kumihansikkaat ja suojavaate.”

Jaiks! Tilkkuostoksilla olisi ehtinyt käydä moneen kertaan syksyn mittaan, mutta eipä oltu käyty. Onneksi Heidi keksi lakanat, ja meidän liinavaatekaapista löytyi harjoitusmateriaaliksi juuri sopiva valkoinen aluslakana. On muutes pesty useammankin kerran ja vieläpä 60 asteessa.

Kankaanvärjäyskurssilla

Kankaanvärjäyskurssilla

Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin erilaisin solmintavärjäystekniikoihin. Esillä oli inspiroivia esimerkkejä, ja pian pääsimme itse solmimaan tilkkujamme. ”Oikeaa työtä” on helpompi visioida, kun tietää millaista jälkeä erilaisilla solminnoilla saa. Ajattelin värjätä paksua puuvillakangasta ja ommella itselleni uuden meikkipussin. Mutta ensin tarvitaan lisää treeniä ja kokeiluja.

Kankaanvärjäyskurssilla

Kankaanvärjäyskurssilla

Värjäys tehdään reaktioväreillä kattiloissa tai ämpäreissä, ennätimme jo tehdä ensimmäiset kokeilut. Seuraavalla kerralla samat tilkut värjätään vielä toiseen kertaan – tietenkin eri värillä. Ensin kuitenkin puran osan ensimmäisen värjäyksen aikaisista solminnoissa ja teen uusia solmintoja eri kohtaan kangasta. Ja sitten vaan lopputulosta jännäämään!

Dyeing fabric – quite easy and fun!