Posts tagged arki

Lankajuttuja

Teki mieli kirjoitella jotain ilman sen suurempaa agendaa. Punainen lanka kateissa siis, tosin ihan vuoden alussa sain siihen liittyen mahtavan ohjeen: Jos punainen lanka on hukassa, käytä rohkeasti muita värejä.

Siispä, ajatus nro 1: Kaunis vyöte lisää langan ihanuutta. Katsokaa nyt vaikka tuota Retrosarian Mondim-kerää!

Ajatus nro 2: Still Me -blogin pipo-ohje on kestosuosikkini. Olen tehnyt sillä jo neljä pipoa, yhden itselle ja kolme ystävilleni. Viimeisimpänä valmistui sininen myssy Annalle, juuri sopivasti ennen näitä kovia pakkasia. Resorin kohdalla neulos on nelinkertainen, joten kyllä tarkenee.

Ajatus nro 3: Jos lempilankani on Retrosarian Beiroa, niin Brooklyn Tweedit tulevat hyvänä kakkosena. Etenkin Loft, siitä neulon torkkupeittoa. Olen ehtinyt neuloa vain kerroksen siellä, toisen täällä, mutta siitä se etenee.

Just some random thoughts about yarn and knitting – like Retrosaria ja Brooklyn Tweed are my favorite yarn brands right now.

Lempilapaset

Lapaskausi on kuumimmillaan – vai pitäisikö sanoa kylmimmillään? Joka tapauksessa lapaset ovat kovassa käytössä. Lemppareikseni ovat nousseet pehmeästä alpakkalangasta neulotut ihanuudet, hymy nousee huulille joka kerta, kun sujautan ne käteen.

Lanka on Adriafil Sierra Andinaa. Resorissa, peukalossa ja kärjessä on mukana myös ohutta ja pörröistä Gepard Kid Seta -silkkimohairia. Se elävöittää neulepintaa mukavasti! Olen neulonut samalla lankayhdistelmällä useammankin myssyn, lapaset syntyivät sopivasti niiden ylijäämistä.

Myssyissä sitä ei edes niin huomannut, mutta alpakkalanka on ihan huippupehmeää. Se tuntuu tosi mukavalta kättä vasten. Säilytän myös lapasia usein patterilla, jolloin lämpö lisää viehättävyyttä entisestään. Ulos lähtiessä on ihan parasta napata käteen lämpimät lapaset.

Viime päivinä mittari on kuitenkin keikkunut niin monta pykälää pakkasen puolella, että pariin otteeseen olen joutunut turvautumaan järeämpiin käsineisiin. Kärsin kylmäallergiasta, pakkanen on käsilleni vihollinen. Onneksi minulla on myös huippuhienot topparukkaset, joihin voin vaihtaa kovimmilla pakkasilla.

Lempilapaset odottakoon hieman lauhempia kelejä, sesonkia kyllä piisaa.

My favorite mittens are knitted from alpaca yarn.

Retkellä Lammassaaressa

Eilen paistoi pitkästä aikaa aurinko. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta tämän vuoden puolella, kun aurinko pisti parastaan. Sen kunniaksi kelpasi lähteä eväsretkelle Lammassaareen.

Ulkona ruoka maistuu aina parhaalta, etenkin jos leipien välissä on maapähkinävoita ja avokadoa!

Lammassaareen johtavat pitkospuut on korvattu leveämmällä puisella väylällä. Saaren lintutornin läheisyydessä oli kuitenkin vielä pätkä perinteisiä pitkospuita.

Tuossa blogini sivubannerin kuvassa muuten seison Lammassaaren vanhoilla pitkospuilla, niillä näyttää olleen kolme lankkua vierekkäin. Vielä viime kesänä vanhat puut kulkivat uuden väylän rinnalla, nyt ne oli purettu kokonaan pois.

Seurueemme nuorin jäsen oli 6-vuotias, joten retken mittaan leikittiin useaan otteeseen hippaa. Lisäksi googlattiin, onko saaren infotaulussa mainittu minkki yöeläin. (Vastaus: Kyllä on!).

Matkan varrella näkyi pajunkissoja (kyllä, tammikuussa!) ja runsaasti vettä. Monena talvena olen samoihin aikoihin kuvannut kaislikossa kunnon lumikerroksen päällä seisten, nyt kaislikkoon ei ollut mitään asiaa. Olen kuitenkin toiveikas, että tänne eteläänkin vielä saataisiin kunnon talvi. Vaikka lunta ei vielä kuulukaan, ovat nämä aurinkoiset pikkupakkaspäivät jo hyvä alku.

One of the best outdoor places in Helsinki: Lammassaari. So beautiful and calm place, and still near city center.

Soma silityslauta

Marimekon taannoiseen uutiskirjeeseen oli koottu bloggari Minna Jonesin ideoita kankaiden luovaan käyttöön, toteutus toki Marimekon kankailla! Tarkemmin tsekattuna uutiskirjeestä ja Minnan ideapostauksesta näyttää olevan jo yli vuosi, mutta taannoinen lienee suhteellinen käsite…

Heti idealistan kärjessä se joka tapauksessa komeili: Päällystä silityslauta lempikuosillasi. Klikkasin oitis tarkempiin ohjeisiin, sillä toteutustapa kiinnosti. Oman silityslautani kun olen päällystänyt jo vuosia sitten Marimekon Kuiskaaja-kuosilla.

Minnan kangas oli niitattu kiinni lautaan, minä ompelin omaani nauhakujan, joten kangas on tarvittaessa helppo irrottaa ja pestä. Niittaamalla päällisestä saisi ehkä vielä napakamman, mutta nauhakujallinenkin versio on toiminut mainiosti. Suosittelen ehdottomasti päällystämistä, somaa silityslautaa on ilo käyttää!

Kankaan ostaminen on jäänyt mieleeni – Kuiskaaja on peräisin Galleria Esplanadin Marimekko-myymälästä. Tuolloin, eli vuoden 2008 tienoilla, kauppakeskuksen nimi tosin oli Kämp Galleria, ja Marimekon myymälä oli kahdessa rullaportain erotetussa kerroksessa. Muistan, kuinka alakerran kangasosaston ystävällinen myyjä rullasi kangaspakan lopun kokonaan auki. Kyseisen kankaan raportti on pitkä, ja toivoin juuri tiettyä kohtaa (itse kuiskaajaa) lautani koristeeksi. Sattui hurjan mukavasti: poika komeili pakan päässä, joten minun ei tarvinnut ostaa ”ylimääräistä” kangasta.

DIY: iron board cover!

Murukahvia

Olen suuri kahvinystävä, ja mieluiten keittelen kahvini hand drip -tekniikalla. Aivan kuten keväällä arvelin, V60-setti pääsi ahkeraan käyttöön.

Välillä kuitenkin turvaudun murukahviin. Teen töitä pääosin kotitoimistolta käsin, ja murukahvia saa keitettyä näppärästi yhden mukillisen kerralla. Murukahvipurkkini olen ostanut vuosia sitten Kööpenhaminasta, Irma on paikallinen Pirkka – purkissa onkin tällä hetkellä Pirkka-pikakahvia. Toimii mainiosti akuuttiin kahvihampaan kolotukseen!

Hand drip coffee is my choise number one, but every now and then I drink a cup of instant coffee.

Heippa helmikuu!

Helmikuu on täällä, ja ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu! Sieltä se kevät saapuu… Vaan minne katosi tammikuu, 31 kokonaista päivää? En oikein ehtinyt edes neuloa, tammikuussa valmistui vain yksi pipo. Nyt on kyllä ryhtiliikkeen aika!

Piti oikein pohtia tammikuuta tarkemmin, viikkojen varrelle mahtui kaikenmoista mukavaa puuhaa:

  • Aloitin työväenopistossa kudontakurssin. Loimet on nyt luotu, ja olen jo oppinut hurjan määrän kudontatermistöä. Voihan niisiminen sentään!
  • Tutustuin uudistettuun Taito-lehteen. Sattuipa sopivasti, siinä oli paljon kudonta-aiheista sisältöä. Kaikkinensa lehti juuri minun makuuni, luin kannesta kanteen ja palaan sen pariin varmasti myöhemminkin. Onni to-del-la-kin elää käsityössä.

  • Kävin lankaostoksilla, ihanat kerät olivat sylissäni kuin ruusukimppu konsaan.
  • Vierailin ystävieni luona Siuntiossa. Tuli rätisi takassa ja läheisellä pellolla kirmasi pari nuorta hirveä, aivan kuin niillä olisi jo ollut kevättä rinnassa! Sain irtioton omasta arjesta ja tietokoneen ääreltä, mikä teki hyvää.

Welcome, february. The spring is almost here! ;)

Kuutosesta seiskaksi

Kaksituhattaseitsemäntoista. Nyt tammikuussa tulee varppina ainakin pari erehdystä päivämäärää kirjoittaessa, mutta äkkiä sen oppii, että vuosiluku päättyykin numeroon seitsemän. Uusi vuosi, uudet kujeet, parasta juuri niin.

2017 on itselleni kolmas ”paluuvuosi” yrittäjänä. Aloitin työurani kymmenisen vuotta sitten freelancertoimittajana, kirjoitin ja kuvasin mm. Suosikkiin. Sittemmin työskentelin jokusen vuoden tiedottajana muiden palkkalistoilla, kunnes palasin yrittäjäksi vuoden 2015 alussa. Irtisanoutuminen vakituisesta työsuhteesta oli tietysti jännittävää, ja ehkä tilkkasen uhkarohkeaakin, mutta olen onnellinen, että uskalsin tehdä niin. Yrittäjyys on se oma juttu minulle, ja töitä on riittänyt mukavasti, mistä olen erityisen iloinen.

Tänä vuonna aion stressata vähemmän pikkuasioista, opetella ainakin yhden uuden taidon (neulakinnastekniikka on tässä vahvoilla), lukea paljon kirjoja (iso suositus: BookBeat), laittaa enemmän ruokaa ja kokeilla rohkeasti uusia reseptejä sekä käydä säännöllisesti urheilemassa. Ainakin kerran viikossa voisi olla ihan realistinen urheilutavoite, viime vuonna kun urheileminen jäi ihan liian usein kokonaan väliin.

Tarkoituksena on myös neuloa mahdollisimman paljon, mielessä on niin uusia ideoita kuin keskeneräisten töiden valmiiksi ahkeroimista. Listan päällimmäisenä on yksi säärystin jo valmistuneen kaveriksi sekä superpehmeän pitsihuivin viimeistely.

Paperisesta kalenterista olen luopunut, mutta seinäkalenterista sai viimein avata tammikuun aukeaman. Frankie Magazinen kauniin kalenterin tilasin jo syyskuussa, ja se saapui Australiasta lokakuussa. Ihanaa saada kalenteri käyttöön! Sen kuvat ovat niin hurmaavia, ettei yhtään haittaa, että talvisimmat kuvitukset koristavat kesäkuukausia. Australian vuodenajat kun ovat tietysti käänteisiä Suomeen verrattuna.

Siinä eniten käytetyssä eli sähköisessä kalenterissa puolestaan on jo mukavasti (työ)merkintöjä alkaneen vuoden ensimmäiselle neljännekselle, ja huhtikuussa lähden parin viikon lomareissulle Japaniin. Yrittäjänä lomailu onnistuu helpoiten silloin, kun on oikeasti poissa kotimaisemista ja sähköpostin ääreltä. Tarkemmat reissusuunnitelmat ovat vielä avoimet, sillä buukattuna ovat vasta lennot, mutta Japanin lankakauppatarjontaa olen toki jo hieman googletellut…

2017, toivon paljon ihania ja ikimuistoisia seikkailuja viikkojesi varrelle!

Welcome 2017. Let this be a good year!

Tuikitavallinen tiistai-ilta

Aamupäivän harmaus hälveni iltapäivällä auringon tieltä. Syksy tuntui paljon kaukaisemmalta kuin muutamaa tuntia aiemmin. Kipaisinkin töiden jälkeen hetkeksi pihalle auringonsäteistä nauttimaan.

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa3

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa4

Ulkoilun jälkeen pistin kaalilaatikon uuniin ja virkkasin isoäidinneliötä. Siis nimenomaan yhtä isoa neliötä, josta tulee vielä joskus peitto. Näillä näkyminen siitä tulee peitto jollekulle pienelle ihmiselle – tuttavapiirini on syntymässä useampikin vauva. Lankana on Madelinetoshin Tosh Merino Light, joten peitosta tulee ihanan pehmeä.

Idean jättineliöön bongasin Facebookista, jonne ystäväni Natalia oli postannut kuvan omasta tekeillä olevasta peitostaan. Tattista vaan inspiraatiosta!

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa1

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa2

Kaalilaatikko muhi uunissa tunnin verran, ja siitä tuli hurjan herkullista. Puolukkahilloa meillä ei ollut, mutta jäiset puolukat toimivat mainiosti korvikkeena. Kokkasin laatikkoa ison satsin, joten voin herkutella myös huomisella ruokatunnilla – epäilen maun ainoastaan paranevan yöllä jääkaapissa.

Resepti on peräisin Chocochili-blogista ja sopii myös vegaaneille. Vahva suositus!

Just an ordinary tuesday evening: cooking and crocheting.

Kalajuttuja

Olen kalamiehen tytär, ja kalastanut vuosien varrella silloin tällöin itsekin. Lapsena osallistuin useampiinkin pilkkikilpailuihin, ja joskus pääsin jopa mitalisijoille asti. Olisikohan palkintolaatta vielä tallessa vanhempieni luona?

Nykyisin nappaan saaliin useimmiten kalatiskistä, joten edellisestä onkireissusta on jo aikaa. Innostuin silti suunnattomasti bongatessani sähköisen kalastusoppaan nimeltä Ottiopas. Tänä kesänä on päästävä kalaan, se onnistunee viimeistään mökkireissun yhteydessä Puulalla. Jos ei muuta, niin katiska järveen!

Saaran Mökillä

Edellisen kerran kävin kokemassa katiskoja viime kesän mökkireissulla. Silloin saaliiksi tuli monen monta ahventa, jotka päätyivät heti tuoreeltaan savutuspönttöön. Nam!

Kalaruokia ajatellen suosikkikalani on lohi, se maistuu niin kalasopassa kuin sushissakin. Vaikka saalista on aina mukava ja palkitseva saada, on kalastuspuuhissa parasta se itse tekeminen. Saalista tulee jos on tullakseen.

Kalastustavoista virvelöinti ei minua kiinnosta, mutta mato-ongintaa olisi metkaa kokeilla pitkästä aikaa. Ongen kera järvellä aurinkoisena kesäiltana kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, etenkin kun kestosuosikkini pilkkiminen on nyt poissuljettu vaihtoehto.

Don Fisher -kangaspussukat

Kalat kuuluvat tämänhetkiseen arkeeni myös kankaisessa muodossa. Nämä mainiot pussukat tilasin viime kesänä Espanjasta, esikuvansa polskivat maailman merillä. Oman Don Fisher -parveni keskimmäinen vonkale kätkee sisäänsä puuterin ja huulipunan, pienin polskii avainten kera ja isoin on varsinainen meikkipussini.

Don Fisher Bonitos – handmade in Spain and totally irresistible!