Posts in Viikon varrelta

Lisää kudontakokeiluja

Olen täysin koukussa kangaspuilla kutomiseen. Viime viikolla sain viettää pari päivää omien (!) kangaspuiden äärellä. Nyt kärsin sitten suorastaan vieroitusoireista, sillä puut ovat Mikkelissä ja minä kotona Helsingissä. Vanhempieni omakotitalossa kangaspuille on sattumoisin enemmän tilaa kuin meidän kerrostaloasunnossa…

Pääsen kangaspuideni luokse taas joulukuussa, sillä aion viettää joululoman kutoen. Juuri ennen lomaa puolestaan kudon silkkivillahuivin työväenopiston kudontaluokassa Malmilla, joten joulukuulle on luvassa runsaasti kangaspuuaikaa. Olen asiasta melkoisen tohkeissani!

Kokosimme kangaspuut yhdessä vanhempieni kanssa. Minä toimin työnjohtajana Kankaanrakentajan opas tukenani, ja opas olikin korvaamaton apu epäilyksen hetkellä. Erityisen helpottunut olin siitä, että se tarjosi selkeät ohjeet myös pyöräspuiden sidontaan, kudontaluokassa kun käytössä ovat vipukangaspuut.

Kaikkinensa kankaan rakentaminen kävi yllättävänkin helposti. Opistolla voi aina kysyä neuvoa opettajalta, nyt oli selvittävä omin päin. Onneksi kaikki työvaiheet olivat tuoreessa muistissa, ja kangaspuiden osien nimetkin jo varsin hyvin hallussa.

Pyöräspuissa alasidonnan nyörit sidotaan alaniisivarsista suoraan polkusiin. Palttinaa kahdella varrella ei siten kauaa nyörittänyt, ja pääsin odotuimpaan vaiheeseen, eli itse kutomiseen.

Nyt kelpaa testailla kaikessa rauhassa erilaisia kuteita ja harjoitella tasaista jälkeä ja eritoten tasaisia reunoja. Ensimmäiseen harjoitusmattoon käytin kirkonkaarimatosta ylijääneitä paksuja trikookuteita. Etenkin ohuen kangaskuteen testaaminen kiinnostaa, sillä haluaisin saada loimilangat kokonaan piiloon. Paksulla trikoolla moinen ei onnistu, ohuemmat kuteet käyttöön siis.

Palttinalla on hyvä harjoitella, katsellaan myöhemmin monimutkaisempia sidoksia näihin omiin puihin… Listalla on ainakin toimikas, kovin monimutkaisia sidoksia kun pyöräspuilla ei voi toteuttaa, sillä niisivarsien enimmäismäärä on neljä. Onneksi niilläkin pääsee jo pitkälle!

I have learned a new skill: how to weave.

Konnichiwa!

Reissasin huhtikuussa pari viikkoa Japanissa: Kiotossa, Tokiossa ja Osakassa. Lankakaupoista ja kahvittelusta olen jo tehnyt omat postaukset, mutten malta olla kertomatta reissusta hieman muutakin.

Olin Japanissa nyt toista kertaa. Ensivisiitin tein marraskuussa 2013, jolloin olin Tokiossa parin päivän työmatkalla.  Se oli melkoinen pikadippaus uuteen maanosaan – tiesin jo silloin, että haluan palata Japaniin hieman pidemmäksi aikaa!

Mitä sitten jäi mieleen parin viikon kevätreissusta? Listasin viisi yksittäistä juttua:

1. Päällimmäisenä ehdottomasti sakura! Roihuvuoren kirsikkapuiston Hanami-juhlaa karkeloitiin vasta toukokuun puolivälin tietämillä, Japanissa kukkivista kirsikkapuista pääsi nauttimaan jo huhtikuun alussa. Ja niitä puita, niitä oli paljon!

2. Yksittäisistä kohteista mieleen painui erityisesti Kifune-jinjan pyhättö Kiotosta hivenen pohjoiseen. Vierailimme siellä illan jo hämärtyessä, eikä liikkeellä ollut juurikaan muita ihmisiä. Paikan sesonki on ymmärtääkseni ruska-aikaan syksyllä, joten perillä oli suorastaan autiota. Ihanan tunnelmallista siis, vähän sellaista Hayao Miyazaki meets Twin Peaks -osastoa. Illan kruunasi vielä pulahdus lämpöiseen veteen Kurama Onsenissa.

3. Pidemmät matkat taitoimme junalla, mutta lyhyempiä pätkiä tuli suhattua paljon bussilla. Monilla pysäkeillä oli metkat näytöt, jotka kertoivat monenko pysäkin päässä bussi on tulossa. Linjan 205 bussi saapuu pian! Onnistuimme myös jäämään joka kerta pois kyydistä oikealla pysäkillä, kiitos offline-karttojen.

Bussimatkat maksettiin joko kolikoilla (jokaisessa bussissa oli automaatti, jolla saattoi rikkoa rahaa, että oli antaa kuskille tasasumma) tai ICOCA-kortilla, joka osoittautui tosi näppäräksi. Paikallinen vastine HSL:n matkakortista, jolle on ladattu arvoa. Suosittelen!

4. Etenkin Kiotossa oli sateista ja ilmankosteus huipussaan. Kunnon kaatosateen kohtasimme onneksi vain kerran, mutta monena päivänä ilmoilla oli sellaista ”suihkepullosadetta”. Sateenvarjolle oli käyttöä, ja kaikkien kauppojen ja kuppiloiden ovella sateenvarjoteline (jos se puuttui, tarjolla oli pitkä ja kapea muovipussi, johon sateenvarjonsa saattoi pujottaa). Uusi tuttavuus puolestaan oli muovipussilla päällystetty paperikassi. Niitä näkyi kadukuvassa runsaasti, ja saimme itsekin moiset viritykset käsivarrelle keikkumaan.

5. Japanissa piisaa pilvenpiirtäjiä. Hissit kuljettivat meidät useamman kerran 52. kerrokseen. Näkymät olivat huikeat, mutta matkalla sai hieman nieleskellä – korkeus meinasi äkkiseltään tuntua korvissa. On myönnettävä, että kyllä siellä korkeuksissa ekalla kerralla puntti hieman tutisi… Toinen hissimatka meni jo enemmän rutiinilla, ja reissun viimeiset yöt nukuimme 35. kerroksessa. Vasemmanpuolinen kuva on näkymä huoneemme ikkunasta Osakassa.

Huh, oli kaikkinensa huikea reissu!

Japan, you took my heart!

Heippa helmikuu!

Helmikuu on täällä, ja ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu! Sieltä se kevät saapuu… Vaan minne katosi tammikuu, 31 kokonaista päivää? En oikein ehtinyt edes neuloa, tammikuussa valmistui vain yksi pipo. Nyt on kyllä ryhtiliikkeen aika!

Piti oikein pohtia tammikuuta tarkemmin, viikkojen varrelle mahtui kaikenmoista mukavaa puuhaa:

  • Aloitin työväenopistossa kudontakurssin. Loimet on nyt luotu, ja olen jo oppinut hurjan määrän kudontatermistöä. Voihan niisiminen sentään!
  • Tutustuin uudistettuun Taito-lehteen. Sattuipa sopivasti, siinä oli paljon kudonta-aiheista sisältöä. Kaikkinensa lehti juuri minun makuuni, luin kannesta kanteen ja palaan sen pariin varmasti myöhemminkin. Onni to-del-la-kin elää käsityössä.

  • Kävin lankaostoksilla, ihanat kerät olivat sylissäni kuin ruusukimppu konsaan.
  • Vierailin ystävieni luona Siuntiossa. Tuli rätisi takassa ja läheisellä pellolla kirmasi pari nuorta hirveä, aivan kuin niillä olisi jo ollut kevättä rinnassa! Sain irtioton omasta arjesta ja tietokoneen ääreltä, mikä teki hyvää.

Welcome, february. The spring is almost here! ;)

Kuutosesta seiskaksi

Kaksituhattaseitsemäntoista. Nyt tammikuussa tulee varppina ainakin pari erehdystä päivämäärää kirjoittaessa, mutta äkkiä sen oppii, että vuosiluku päättyykin numeroon seitsemän. Uusi vuosi, uudet kujeet, parasta juuri niin.

2017 on itselleni kolmas ”paluuvuosi” yrittäjänä. Aloitin työurani kymmenisen vuotta sitten freelancertoimittajana, kirjoitin ja kuvasin mm. Suosikkiin. Sittemmin työskentelin jokusen vuoden tiedottajana muiden palkkalistoilla, kunnes palasin yrittäjäksi vuoden 2015 alussa. Irtisanoutuminen vakituisesta työsuhteesta oli tietysti jännittävää, ja ehkä tilkkasen uhkarohkeaakin, mutta olen onnellinen, että uskalsin tehdä niin. Yrittäjyys on se oma juttu minulle, ja töitä on riittänyt mukavasti, mistä olen erityisen iloinen.

Tänä vuonna aion stressata vähemmän pikkuasioista, opetella ainakin yhden uuden taidon (neulakinnastekniikka on tässä vahvoilla), lukea paljon kirjoja (iso suositus: BookBeat), laittaa enemmän ruokaa ja kokeilla rohkeasti uusia reseptejä sekä käydä säännöllisesti urheilemassa. Ainakin kerran viikossa voisi olla ihan realistinen urheilutavoite, viime vuonna kun urheileminen jäi ihan liian usein kokonaan väliin.

Tarkoituksena on myös neuloa mahdollisimman paljon, mielessä on niin uusia ideoita kuin keskeneräisten töiden valmiiksi ahkeroimista. Listan päällimmäisenä on yksi säärystin jo valmistuneen kaveriksi sekä superpehmeän pitsihuivin viimeistely.

Paperisesta kalenterista olen luopunut, mutta seinäkalenterista sai viimein avata tammikuun aukeaman. Frankie Magazinen kauniin kalenterin tilasin jo syyskuussa, ja se saapui Australiasta lokakuussa. Ihanaa saada kalenteri käyttöön! Sen kuvat ovat niin hurmaavia, ettei yhtään haittaa, että talvisimmat kuvitukset koristavat kesäkuukausia. Australian vuodenajat kun ovat tietysti käänteisiä Suomeen verrattuna.

Siinä eniten käytetyssä eli sähköisessä kalenterissa puolestaan on jo mukavasti (työ)merkintöjä alkaneen vuoden ensimmäiselle neljännekselle, ja huhtikuussa lähden parin viikon lomareissulle Japaniin. Yrittäjänä lomailu onnistuu helpoiten silloin, kun on oikeasti poissa kotimaisemista ja sähköpostin ääreltä. Tarkemmat reissusuunnitelmat ovat vielä avoimet, sillä buukattuna ovat vasta lennot, mutta Japanin lankakauppatarjontaa olen toki jo hieman googletellut…

2017, toivon paljon ihania ja ikimuistoisia seikkailuja viikkojesi varrelle!

Welcome 2017. Let this be a good year!

Näkyväksi neulottu

Perjantaina palasin Keravalle pehmeän taiteen pariin. Our Pink House, Meidän pinkki talomme, ihastutti aiemmin syksyllä, nyt hurmaannuin Keravan taidemuseon Näkyväksi neulottu -näyttelystä. Taide- ja museokeskus Sinkkaan on koottu upea ja ältsin inspiroiva lankapohjaisten teosten kokonaisuus. Näyttelyn on kuratoinut taiteen tohtori Minna Haveri, joten ei ollut yllätys, että muutamat näyttelyn töistä olivat tuttuja myös Haverin Pehmeä taide -kirjasta.

Näkyväksi neulottu

Näkyväksi neulottu

Mukana on muun muassa virkkausta, kanavatöitä, kirjontaa ja ryijyjä. Isoimman vaikutuksen tekivät Liisa Hietasen virkaten ja neuloen toteutetut teokset, kuten elävän oloiset ihmishahmot, joiden jokainen yksityiskohtakin tuntui tarkkaan mietityltä. Totta kai Tapiolla on lenkkarit jalassa ja kuulakärkikynä rintataskussa. Pehmeä taide -kirjassa Tapiosta ja kumppaneista sanotaan näin:

Hietasen teokset esittävät uskottavia persoonia, mutta tarjoavat samalla yleistyksen. Samalla ne tekevät näkyväksi sen, ettei ihmisten joukossa ole olemassa keskiarvoa, sillä läheltä tarkasteluna jokainen on yksilöllinen ja erilainen.

Uskottavia hahmot todella olivat, sillä lukemaan istahtanutta Veijoa luulin nopealla ensivilkaisulla eläväksi. Myös Hietasen työstämiä kauppakasseja piti vilkuilla useampaan kertaan – ihailevalla katseella tietysti. Tavallaan hurjan arkista ja tavallaan taas kaikkea muuta.

Näkyväksi neulottu

Eritoten minua puhutteli teos nimeltä Vapaa/varattu. Napataanpa taasen lainaus Pehmeä taide -kirjasta: Hietasen teos julistaa, ettei mikään aihe ole merkityksetön taiteessa tai niin tuttu etteikö sitä voisi kuvata kiinnostavasti.

Virkattu wc-koppi tosin viehätti itseäni myös siitä syystä, että meille on suunnitteilla pienimuotoinen kylpyhuoneremontti, ja lattiaan on mietitty juurikin tuollaisia kuusikulmaisia tummia kaakeleita. Tällainen pehmeä versio ainakin näyttää oikein hyvältä…

Näkyväksi neulottu

Niina Mantsisen graffitiryijyt oli toteutettu tuftaten (kuvassa Tera). Tekniikkana tuftaus oli minulle uusi tuttavuus, joten halusin vähän selvitellä (lue: googlata) sen taustoja: kangas pingotetaan kehikkoon ja lankaa pistellään työn läpi tuftausneulalla. Kyseinen tekniikka on kangaspuita ketterämpi, joten se mahdollistaa epäsäännöllisen muodon.

Huh, graffitiryijyt ovat valtavan hienoja. Ja oikeastaan vasta ne saivat ajattelemaan, että toden totta, ryijythän ovat perinteisesti neliöitä tai suorakulmioita.

Näkyväksi neulottu

Näyttelystä jäi elävästi mieleen myös Noora Schroderuksen setelisarja. Setelien merkkihenkilöt olivat saaneet täysin uudet kuontalot, ja sitä myötä uuden identiteetin. Mykistävän pikkutarkkaa ja oivaltavaa työtä!

Kuvia näyttelystä tuli otettua enemmänkin, mutten jaa niitä tässä sen enempää. Sen sijaan kannustan suuntaamaan Keravalle, Näkyväksi neulottu – Yarn Visions -näyttely on esillä aina 5.3.2017 asti.

The Yarn Visions exhibition @ Kerava Art Museum until 5.3.2017.

Tuikitavallinen tiistai-ilta

Aamupäivän harmaus hälveni iltapäivällä auringon tieltä. Syksy tuntui paljon kaukaisemmalta kuin muutamaa tuntia aiemmin. Kipaisinkin töiden jälkeen hetkeksi pihalle auringonsäteistä nauttimaan.

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa3

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa4

Ulkoilun jälkeen pistin kaalilaatikon uuniin ja virkkasin isoäidinneliötä. Siis nimenomaan yhtä isoa neliötä, josta tulee vielä joskus peitto. Näillä näkyminen siitä tulee peitto jollekulle pienelle ihmiselle – tuttavapiirini on syntymässä useampikin vauva. Lankana on Madelinetoshin Tosh Merino Light, joten peitosta tulee ihanan pehmeä.

Idean jättineliöön bongasin Facebookista, jonne ystäväni Natalia oli postannut kuvan omasta tekeillä olevasta peitostaan. Tattista vaan inspiraatiosta!

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa1

henkinen_mummo_kaalilaatikkoa2

Kaalilaatikko muhi uunissa tunnin verran, ja siitä tuli hurjan herkullista. Puolukkahilloa meillä ei ollut, mutta jäiset puolukat toimivat mainiosti korvikkeena. Kokkasin laatikkoa ison satsin, joten voin herkutella myös huomisella ruokatunnilla – epäilen maun ainoastaan paranevan yöllä jääkaapissa.

Resepti on peräisin Chocochili-blogista ja sopii myös vegaaneille. Vahva suositus!

Just an ordinary tuesday evening: cooking and crocheting.

Kalajuttuja

Olen kalamiehen tytär, ja kalastanut vuosien varrella silloin tällöin itsekin. Lapsena osallistuin useampiinkin pilkkikilpailuihin, ja joskus pääsin jopa mitalisijoille asti. Olisikohan palkintolaatta vielä tallessa vanhempieni luona?

Nykyisin nappaan saaliin useimmiten kalatiskistä, joten edellisestä onkireissusta on jo aikaa. Innostuin silti suunnattomasti bongatessani sähköisen kalastusoppaan nimeltä Ottiopas. Tänä kesänä on päästävä kalaan, se onnistunee viimeistään mökkireissun yhteydessä Puulalla. Jos ei muuta, niin katiska järveen!

Saaran Mökillä

Edellisen kerran kävin kokemassa katiskoja viime kesän mökkireissulla. Silloin saaliiksi tuli monen monta ahventa, jotka päätyivät heti tuoreeltaan savutuspönttöön. Nam!

Kalaruokia ajatellen suosikkikalani on lohi, se maistuu niin kalasopassa kuin sushissakin. Vaikka saalista on aina mukava ja palkitseva saada, on kalastuspuuhissa parasta se itse tekeminen. Saalista tulee jos on tullakseen.

Kalastustavoista virvelöinti ei minua kiinnosta, mutta mato-ongintaa olisi metkaa kokeilla pitkästä aikaa. Ongen kera järvellä aurinkoisena kesäiltana kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, etenkin kun kestosuosikkini pilkkiminen on nyt poissuljettu vaihtoehto.

Don Fisher -kangaspussukat

Kalat kuuluvat tämänhetkiseen arkeeni myös kankaisessa muodossa. Nämä mainiot pussukat tilasin viime kesänä Espanjasta, esikuvansa polskivat maailman merillä. Oman Don Fisher -parveni keskimmäinen vonkale kätkee sisäänsä puuterin ja huulipunan, pienin polskii avainten kera ja isoin on varsinainen meikkipussini.

Don Fisher Bonitos – handmade in Spain and totally irresistible!

Hurjan hieno puikkorulla

Vierailin viime viikolla Loop-lankakaupassa Lontoossa, ja puodista tuli tosiaan hankittua muutakin kuin lankaa. Oli mahtavaa saada vielä lankojakin konkreettisempi muisto tuosta huikeasta kaupasta – ja kyllä itselleen voi vähän tuliaisia ostaa, eikös voikin! ;)

2016-05-06 Henkinen mummo

Valinta oli selvä heti tämän pikkulintujen koristaman puikkorullan nähtyäni. Lintuja oli erivärisiä, mutta nämä neonpinkit silkkipainetut lintuset suorastaan huusivat (tai visersivät) nimeäni. Aiemmin sukkapuikot ovat asustaneet käsityölaatikossani, mutta nyt saan ne mukavasti järjestykseen koon mukaan. Ja samalla samannumeroiset puikot pysyvät näppärästi yhdessä.

Puikkorulla-termi on kyllä omaan korvaani vähän hassun kuuloinen, mutta sinänsä aivan passeli suomennus englannin needle roll -sanaparille. Jostain syystä tulee rullasta heti sushi mieleen!

2016-05-06 Henkinen mummo

Englannissa painettu ja ommeltu rulla on  Miesje Chaferin käsialaa, ja se on valmistettu eritoten Loop-kauppaa ajatellen.

2016-05-06 Henkinen mummo

2016-05-06 Henkinen mummo

Rullaan saisi helposti myös pitkiä puikkoja, mutta ne taidan säilyttää jatkossakin Karhulan lasipurkissa. Sukkapuikot ja pienet pirteät linnut ovat juuri sopiva yhdistelmä!

My brand new needle roll is made in England by Miesje Chafer.