Posts in Messuja ja festareita

Kun mummo messuille lähti

Viime viikonloppu oli erityisen mukava! Ohjelmassa oli reissu Tampereelle ja Suomen Kädentaidot -messuille. Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa järjestettävä tapahtuma on hurjan massiivinen, kyseessä on Euroopan suurimmat käsityömessut. Halleja on useita ja näytteilleasettajia oli mukana suorastaan pökerryttävän paljon (tarkistin tämän vuoden lukeman: 750).

Messut järjestettiin jo 22. kertaa – ja samalla tehtiin uusi kävijäennätys. Vierailijoita oli viikonlopun mittaan lähes 50 000. Väenpaljoutta siis piisasi, mutta ainakin itse vältyin lähes kaikelta jonotukselta.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Tampereen kässämessuilla, joten reissu oli odotettu. Päätin osallistumisesta jo viime syksynä, jolloin missasin messut aikatauluhaasteiden takia. Silloin tuli kahlattua läpi monen monta messuraporttia, onneksi niiden kautta pääsi edes tilkkasen mukaan messutunnelmiin…

Tämän vuoden osalta messufiilistely starttasi somessa kunnolla messuviikon alussa. Näytteilleasettajiin tutustuin jonkin verran etukäteen, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa en tehnyt. Luin myös Eilen tein -blogin Hannen Kuinka selviytyä Tampereen Kädentaidot-messuilta päivässä? -postauksen tarkasti. Tiesin kuitenkin, että itse vierailisin messuilla useampana päivänä, joten saatoin mennä rennosti fiiliksen mukaan missaamatta mitään ”tärkeää”.

Seikkailin siis messuhumussa perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina kiertelin pääasiassa neulonta-aiheisia osastoja ystävieni, Laine Magazinen Jonnan ja Sinin seurassa. Kotimaan lankakaupat olivat kattavasti edustettuina, oli mukavaa tutustua niiden osastoihin ja nähdä monia netissä katsomiani lankoja livenä.

Eniten minua kiinnostikin juuri lankatarjonta. Olin miettinyt ostoslistaa jo etukäteen, ettei budjetti aivan karkaisi käsistä… Miettikää nyt, ikään kuin kaikkien lankakauppojen pop up -myymälät saman katon alla. Huh, ihan mahtavaa! Tilannetta olisi voinut parantaa enää ainoastaan se, että mukana olisi ollut myös ulkomaisia lankakauppoja.

Lankakauppojen osastoista kaksi oli mielestäni ylitse muiden (listattu satunnaisessa järjestyksessä):

1. Kässäkerho Pom Pom Kuopiosta. Sen valikoimissa on portugalilaista Beiroaa, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkilangoistani. Kyselin jo etukäteen, että onhan kyseistä lankaa mukana messuilla, ja olin todella iloinen myönteisestä vastauksesta. Myös ”pilkullinen” Donegal on tosi kaunista viskoosinyppyineen. Kyseessä on Pom Pomin oma lanka, joka värjätään käsin Kuopiossa. Pikkuruinen, mutta sitäkin kutsuvampi messuosasto.

2. Jyväskylän TitiTyy. Huikean laaja valikoima lankoja, ihastelin etenkin isoa Brooklyn Tweed -tarjontaa.

Eikä tietenkään sovi unohtaa Helsingin Snurrea! Piipahdin myös Snurren osastolla, mutta jätin sen hieman vähemmälle huomiolle, sillä minun tulee vierailtua Helsingin kivijalkamyymälässä varsin ahkeraan. Messuilla oli kiva keskittyä ”harvinaisempiin herkkuihin”.

Lankojen osalta esiin ei noussut mitään yksittäistä brändiä tai villitystä ylitse muiden, mutta oli hauska huomata, että sock blankia oli tarjolla sekä valmiina (ainakin Kässäkerho Pom Pomilla) että värjäämättömänä. Valkeat kääröt bongasin muistaakseni Lankakauppa Kerän osastolta. Pieni empiminen johtuu siitä, etten löytänyt niitä Kerän nettisivuilta, mutta kyseessä voi hyvinkin olla joku messuerikoisuus. Sock blankit herättivät mielenkiintoni etenkin siksi, että ensi viikonloppuna kalenterissani on langan värjäämistä. Vyyhtien ohella suunnitelmissani on tehdä myös pienimuotoinen sock blank -kokeilu, neulon pohjan itse Tukuwoolista.

Katselin myös kudontajuttuja tarkasti, mutta matonkuteiden osalta tarjolla oli harmikseni pääasiassa paksua trikookudetta. Olisin kaivannut ohuempia kuteita! Näyttääkin vahvasti siltä, että ohutta kudetta saadakseen on tartuttava reippaasti saksiin.

Sunnuntaina kiertelin messuilla itsekseni ja kuuntelin myös lavojen ohjelmaa. A-halliin suuntasin varta vasten kuuntelemaan Taito Ylä-Savon Ryijyn ompelu -esitystä. ”Pieni persoonallinen ryijy syntyy itse suunnitellen ja ommellen valmiille ryijynpohjakankaalle.” Minulla on kuitenkin jo ryijyn tekemisen perusteet hallussa, joten enemmänkin ohjelma muistutteli siitä, että oma pikkuryijyni on yhä viimeistelemättä… Voisi olla jo aika saada se seinälle.

Niin ikää A-hallin Taitokadun kiinnostavin anti oli Taito-lehden ompelukuvakortit. Niihin saattoi pistellä haluamansa kuvan tai tekstin. Tekeminen jäi testaamatta, mutta ideaa olisi kiva hyödyntää vaikkapa syntymäpäiväkortissa.
Materiaalien lisäksi tarjolla oli valmiita tuotteita sekä vähän syömistäkin. Karjalanpiirakoiden myyjiä oli useita, ja tiskeille jono! Messut toden totta olivat vain kolmena päivänä vuodessa avoinna oleva uniikki ostoskeskus, kuten Kädentaitojen nettisivuillakin kuvaillaan.
Molla Mills oli tietty mukana uuden Virkkuri-kirjansa kera. Virkkuri 4 on alaotsikoltaan Kurittomat kuosit. Onhan nyt vaikkapa tuo YEAH-teksti farkkutakin selkämyksessä ihan ältsin päheä!
Sisääntuloaulassa oli esillä taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen virkkaamia moottorisahoja. Ne oli lainattu messuviikonlopuksi Vatasen Suomen Metsämuseo Lustoon tekemästä näyttelystä. Virkatut moottorisahat -näyttely on esillä Punkaharjun Lustossa 8.1.2018 asti. Luonnolliseen kokoon virkatut sahat olivat kieltämättä tosi hienoja. Messuilla niistä oli esillä kolme, sahojen kokonaismäärän ollessa 10.

Kotimaisen designin osastoista suosikikseni nousi Salmiak Studio. Sen kauniit korut ja laukut on suunniteltu ja valmistettu Tampereella. Merkki oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta nyt sen tuotteet jotenkin iskivät erityisen kovaa. Suoritin siis pari hankintaa Salmiakilta. Kaikkinensa messuostoksia kertyi kahdessa päivässä pari kangaskassillista, niistä piakkoin lisää omassa postauksessaan!

Oli tosi hienoa päästä kokemaan nämä jättimessut. Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että otan ehdottomasti ensi vuonna uusiksi.

Ps. Käsityöt ja kädentaidot eivät unohtuneet lauantainakaan, silloin ohjelmassa oli Laine Knit Night Laine Magazinen tunnelmallisella studiolla Tampereen Pyynikillä. Samanhenkisiä ihmisiä, viiniä ja neulomista, mikä voisi muka olla parempi tapa viettää lauantai-iltaa?

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.
I spent the weekend at Finnish Craft & Design Fair in Tampere.

Kahvifestareilla

Lauantaina tuli maisteltua hurjan montaa eri kahvia. Saatoin siemailla jopa parit maistiaiset liikaa, sillä sormeni tärisivät iltapäivällä melkoisesti. Toisaalta, Helsinki Coffee Festival on vain kerran vuodessa, joten kerrankos sitä festareilla hullaantuu! ;)

Helsinki Coffee Festival on Pohjoismaiden suurin kahvifestivaali. Tapahtumassa saa vinkkejä paremman kahvin valmistukseen ja pääsee maistelemaan kahveja ympäri maailman. Mukana on niin kotimaisia pikkupaahtimoita kuin isompiakin tekijöitä, kuten Paulig.

Kahvifestarit järjestettiin nyt kolmatta kertaa. 2015 oltiin Suvilahden Kattilahallilla, 2016 festarit siirtyivät Kaapelitehtaalle, missä oltiin myös tänä vuonna. Merikaapelihalli onkin passeli paikka festaroida, puitteet olivat viihtyisät ja mukavan väljät. Narsisseja mukeissa, runsaasti räsymattoja ja dj soittamassa musiikkia, kyllä kelpasi.

Festareilla valittiin vuoden suodatinkahvi, tittelistä skabasi yhteensä 15 kotimaista paahtimoa. Kisa oli sopivasti käynnissä lauantaina, joten seurasin kisakahvin valmistusta Caffin pisteellä. Ihailtavaa keskittymistä ja tarkkuutta!

Voiton nappasi lopulta ROST & Co. Guatemala Finca Montejo -kahvillaan. Nimensä mukaisesti voittokahvi tulee Montejon perheen tilalta Guatemalasta. Se, kuten muutkin ROST & Co.:n kahvit, on paahdettu Helsingin Lauttasaaressa.

ROST & Co. oli minulle tuttu jo Kaffecentralenin kahvihyllystä, paahtimon kauniit pakkaukset ovat erottuneet siellä edukseen. Festareilta ostin paketillisen Tanzania AAA Majinja -papuja, valintaan vaikuttivat sekä herkullinen maistiainen kyseisestä kahvistä että etiketin ihana mintunvihreä väri. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hieno pakkaus voi parantaa kahvielämystä entisestään.

Kahvifestariperinteisiini kuuluu piipahdus Oatlyn pisteellä. Oatlyn iKaffe on kaurajuoma, joka sopii mainiosti yhteen kahvin kanssa. Se vaahdottuu hyvin, mutta toimii peruskahvin kaverina myös sellaisenaan. Ja mikä parasta, iKaffe ei paakkuunnu. Takavuosina olen useammankin kerran epäillyt pudottaneeni kahvikuppiini vahingossa pikkuleivän, kun kaura- tai soijajuoma on sakkautunut kuuman kahvin kanssa… Enää ei ole huolta moisesta. Kotioloissa olen käyttänyt iKaffea sellaisenaan, purkillisen ostamisesta tulee aina hyvä mieli, sillä pakkaus itsessään on veikeä. Eivät Oatlylla ota itseään turhan vakavasti, ja hyvä niin.

Aiempina vuosina olemme ostaneet kahvifestareilta kahvimyllyn, yhden kummallakin kerralla. Ensin pienen ja puisen Hario Small -myllyn, sitten isomman lasisen Hario Skerton -myllyn, joka onkin meillä päivittäisessä käytössä. Kahvimyllyasiat ovat siis kunnossa, joten tänä vuonna sijoitin Harion Buono-kannuun. Niitä näkyi festareilla käytössä tosi paljon (kannu on tositoimissa myös ylläolevassa kuvassa).

Etukäteen olin haaveillut kuparisesta kannusta, mutta se ei sovellu induktioliedelle. Niinpä meille muutti ruostumattomasta teräksestä valmistettu kuumavesikannu. Sen pitkällä ja kapealla kaatonokalla saa loroteltua veden tosi tarkasti kahvipedin päälle. Olen testannut puuhaan myös tavallista pikkukattilaa, ja voin kertoa, että eroa on!

Välineistö on siis kunnossa ja hyppysissä uusia niksejä hyvän kahvin valmistamiseen. Kahvini ostan aina papuina ja jauhan itse, joten olin todellakin paikalla, kun Johan & Nyströmin edustaja kertoi jauhamiskarkeuden merkityksestä: sopivan karkeuden löytää kokeillen ja maistellen. Karkeus vaikuttaa kahvin voimakkuuteen, sopiva jauhatus ei ole liian karkea eikä liian hieno. Oman myllymme olen säätänyt asteikon keskivaiheilta pari pykälää hienon suuntaan. Se on siten melko raskas käyttää, mutta oppiipahan samalla arvostamaan kahvia!

Entä mitäkö kahvia ostan? Se vaihtelee, sillä laadukkaita kahveja on paljon. Miksi muka tyytyä yhteen ja samaan! Tämänhetkisiä suosikkejani ovat Helsingin Kahvipaahtimon Fifty-Sixty, Johan & Nystömin Ethiopia Guji sekä Japanin reissulta ostamani Unlimited Coffee Roastersin Konga Ethiopia.

Listasin vielä kuusi mielestäni oleellista kahviaiheista pointtia:

1. Jos käytät kahvinkeitintä, annostele vesi erillisellä kannulla.

2. Kahvi alkaa menettää makuaan heti kun se jauhetaan. Jauhaminen kannattaa siis tehdä juuri ennen kahvin valmistusta.

3. Kastele suodatinpussi ennen kahvin annostelua. Paperin makua imeytyy siten vähemmän kahviin.

4. Älä pistä kahvia jääkaappin, se imee sieltä helposti itseensä erinäisiä makuja.

5. Kiinnitä huomiota mittasuhteesiin. Parasta on, jos voit punnita kahvin vaa’alla. Pour over / hand drip -menetelmässä oikea suhde on 16 grammaa kahvia / 250 grammaa vettä.

6. Santsikupilliselle kannattaa useimmiten sanoa ”kyllä, kiitos”!

 

Huh, lauantai oli mahtava kahvifestaripäivä. Ensi vuonna uudestaan!

Nordic’s biggest coffee festival, Helsinki Coffee Festival, is the perfect place to coffee lovers.

Kädentaitomessut Katajanokalla

Suuntasin eilen Helsingin Katajanokalle. Wanhassa Satamassa on tänä viikonloppuna käynnissä Helsingin Kädentaitomessut. Tarjolla oli runsaasti käsintehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä sekä ennen kaikkea materiaalia omiin käsitöihin. Minua kiinnosti tietenkin eniten messujen lankatarjonta, ja eritoten lankakauppa Titityyn osasto.

Helsingin Kädentaitomessut

Kädentaitomessut järjestetään Helsingissä ymmärtääkseni kahdesti vuodessa, tai ainakin vierailin keväällä Wanhassa Satamassa vastaavilla messuilla. Seuraava kerta puolestaan näyttäisi olevan 4.-5.3.2017. Näytteilleasettajista iso osa oli tuttuja, ja useampikin osasto sijaitsi juuri samassa kohdassa kuin viime keväänä.

Messuseurakseni sain tuttavani Lauran, mikä oli paitsi ihanaa, myös hivenen petollista, sillä lietsoimme toinen toistamme lankaostoksiin… Aluksi maltoimme kuitenkin kiertää messut kokonaisuudessaan pysähtyen vasta lopuksi lankaostoksille.

Helsingin Kädentaitomessut

Vuorelman osastolla ihastelin sekä ryijyjä että Veto-neulelankaa. Isohkon ryijyn toteuttaminen kiinnostaisi kovasti, mutta sellaiselle ei oikein ole paikkaa nykyisessä kodissamme. Materiaalit olisivat myös varsin arvokkaat, joten ryijyn toteuttamisen aika ei ole vielä. Onneksi ihastelu ja haaveilu eivät maksa mitään.

Tekniikka minulla on kyllä jo hallussa, sillä osallistuin pari vuotta sitten ryijykurssille.

Helsingin Kädentaitomessut

Eniten messuaikaa vierähti Titityyn osastolla. Siellä ihastelin muun muassa Tukuwoolin ja Isagerin lankoja.

Tukuwoolin uusi värikartta on kertakaikkisen ihana, ja väreillä on myös ihastuttavat nimet. Mielestäni langan nimi on iso osa kokonaisuutta (tämä koskee myös huulipunia ja kynsilakkoja!). Tukuwoolin Fingeringiä löytyi kuitenkin jo omasta takaa viisi vyyhtiä, joten lisää ostan vasta kun ne on neulottu.

Myös Isagerin langat jätin tällä kertaa hyllyyn, Spinniä on jo yhden villapaidan tarpeiksi. Nyt olisin kaivannut lisää Tvinniä, mutta sitä ei harmikseni ole Titityyn valikoimissa – Tvinni on suosikkejani mitä huivilankoihin tulee. (Olisikohan tässä hyvä tekosyy matkustaa taas Kööpenhaminaan, Sommerfuglen-lankakaupassa on huippuhyvä Isager-valikoima…)

Sen sijaan nappasin Hedgehog fibresin Sock yarnia sävyssä graphite. Tumma ja tasapainoinen väri sopii hienosti minulta jo löytyvien vaaleiden ja räiskyvien sävyjen kaveriksi. Sock yarnia olisin mielelläni kotiuttanut useammankin värikkään vyyhdin, mutta onnistuin kuin onnistuinkin hillitsemään itseni – terkkuja vaan Lauralle! ;)

Aivan yhteen vyyhtiin ostokseni eivät kuitenkaan jääneet, sillä halusin tutustua johonkin itselleni uuteen lankaan. Valintani oli Louhittaren luolan Väinämöinen värissä tilhi. Väri suorastaan huusi nimeäni, ja langasta syntyvät ihanat villasukat. Kassalla vielä kuulin, että kyseessä oli toden totta uutuusväri: olivat odottaneet Louhittaren kuormaa auto jo muuten messulankoja täynnä ja lähtövalmiina. Huippua, että odottivat!

Helsingin Kädentaitomessut

Helsingin Kädentaitomessut

Kotimatkalla poikkesin vielä lankakauppa Kerän ja kangaskauppa Ikasyrin yhteisessä pop up -myymälässä niin ikää Katajanokalla osoitteessa Satamakatu 5. Hypistelin aikani huippupehmeitä Woolfolkin lankoja, mutta maltoin jättää ne hyllyyn. Tämän lankamerkin pariin palaan varmasti joskus tulevaisuudessa, etenkin kaksivärinen Sno on vangitsevan ihana lanka.

Knitting takes balls!

Habitare hallussa

Piipahdin lauantaina Habitaressa. Tai oikeastaan piipahdus on ehkä tässä yhteydessä väärä sana, sillä messuilla vierähti lähes viisi tuntia!

Mielenkiintoista nähtävää piisasi, joten kiertelin ja katselin messuosastoja kaikessa rauhassa. Kotiimme on suunnitteilla kylppärin päivitys (uudet laatat lattiaan ja muuta pienehköä fiksausta), joten etenkin kylpyhuoneasiat kiinnostivat. Suurimmat ahaa-elämykset koin kuitenkin huonekalujen kohdalla.

Muutimme nykyiseen kotiimme pari vuotta takaperin, ja teimme muuton yhteydessä totaalisen keittiöremontin.

henkinenmummo_habitare10

Keittiöosastot kiersin siis tänä vuonna vain ohimennen silmäillen, Jalokalusteen osastoa lukuunottamatta. Retrokeittiö Elina oli yhtä aikaa uusi ja vanha, juuri henkisen mummon makuun siis. Nykyiset keittiökalusteemme ovat valkoset ja pelkistetyt, mutta jos vielä joskus pääsen keittiösuunnittelupuuhiin, voisin vakaasti harkita jotain tämänhenkistä. Etenkin laatikoiden puutankovetimet olisivat ihanan mummoa.

henkinenmummo_habitare6

henkinenmummo_habitare1

henkinenmummo_habitare7

Tsekkasin toki messujen keinutuolitarjonnan – se osoittautui varsin suppeaksi. Perinteisen version bongasin Antiikki-puolelta, missä silmiini osui myös Pehtoori-kannu ja vanhoja kahvipurkkeja. Valkoisen Pehtoorin kelpuuttaisin keittiööni vaikka heti.

Tuolivalmistajista Junet ei harmikseni ollut tänä vuonna lainkaan mukana, olisin mieluusti jälleen kerran koeistunut Silmäterä-keinutuolin. Sellaisesta haaveilen tällä hetkellä valkoisin puuosin ja värikkäin verhoiluin.

henkinenmummo_habitare8

Yksittäisistä esineistä suurimman vaikutuksen tekivät Filly-jalkalamppu ja Mixrack-hylly, kotimaista designia molemmat. Filly on Himmee-brändin perustaja ja muotoilija Timo Niskasen suunnittelema, Timo olikin itse lamppujaan esittelemässä. Jalkalampusta on kaksi versiota, lyhyellä ja pidemmällä varrella – tai oikeastaan kaulalla. Lyhyt voisi olla juuri passeli käsityövalo hämäriin talvi-iltoihin, kun istun neulomassa tai pistelemässä. Sopiva kohdevalo kun meiltä kotoa vielä uupuu.

Olen etsinyt myös uutta senkkiä tai hyllyä olohuoneeseemme. Tapio Anttila Collectionin Mixrack-hylly täyttäisi annetut vaatimukset – se on kaunis ja tarpeeksi kapea, mutta taidan silti joutua vielä jatkamaan etsintöjä. Avonaista hyllyä parempi kun olisi ovellinen malli, sinne saisi sisään monenlaista pientä sälää, jota en välittäisi pitää näkyvillä.

henkinenmummo_habitare5

Verso Designin koreihin kelpaisi asetella kauneimmat lankakerät, -vyyhdit ja muut käsityötarvikkeet.

henkinenmummo_habitare4

Modernitkin ryijyt ovat somia, mutta itse olen enemmän perinteisen ystävä. Vielä joskus aion toteuttaa virityskuvaryijyn, ompelutapa on jo hallussa, sillä olin pari vuotta sitten ryijykurssilla.

henkinenmummo_habitare3

Astiakaappimme on ääriään myöten täynnä, mutta jos tarvitsisin uuden kahvikupin, valintani olisi Marimekon Oiva-sarjan muki.

henkinenmummo_habitare2

Vaalea puu osuu omaan makuuni, mitään kovin tummaa huonekalua en kotiini kelpuuttaisi. Sisustusasioissa olen varsin tarkka, ja saatan harkita ostopäätöksiä hyvän tovin. Mietin myös hankinnat yleensä perinpohjaisesti, edellisessä kodissani nukuin patjalla ensimmäiset seitsemän kuukautta, sillä en löytänyt mieleistäni sänkyä. Lopulta teetin juuri sellaisen kuin halusin.

Puhelimessani oli messujen jäljiltä monen monta kuvaa. Kylpyhuoneaiheisia kuvia oli kuitenkin nolla! Pitänee siis tehdä reissu pariinkin eri kylpyhuoneliikkeeseen, jotta saan remontin alulle.

Habitare, the largest furniture, interior decoration and design fair in Finland.

Neulefestareilla

Tänä vuonna olen kesäreissuillut vain kotimaan maisemissa. Sana vain on tosin tässä yhteydessä huono, sillä reissuni ovat olleet mahtavia. Toissaviikonloppu kului Turun Ruisrockissa (neuletyö tiettykin mukana festarirepussa), viime viikolla matkasin ensin vanhempieni luo Mikkeliin ja sieltä lauantaina Jyväskylään Jyväskylän Kesän Neulefestareille!

Jyväskylän neulefestarit

Neulefestaripäivä alkoi omalta osaltani Veera Välimäen mainiolla Rakkaudesta raitoihin -kurssilla. Nopeasti vierähtänyt kolmetuntinen oli nimensä mukaisesti omistettu raidoille: miten lisätä neuleisiin raitoja, millaisia eri tapoja värin vaihtamiseen on, miten valita värit… Kurssi oli ihanan inspiroiva ja opetti monen monta uutta tekniikkaa. Erityisesti innostuin puolenvälin raidoista, joita on hyödynnetty esimerkiksi Veeran ohjeessa Halfway There.

Kurssin lopussa koin myös ahaa-elämyksen briossi- eli patenttineuleen suhteen. Sehän on tosiaankin vain tavallista patenttineuletta, eli ei ollenkaan niin haastavaa kuin neuleen ulkonäöstä voisi arvailla. Olisi kannattanut tutustua tekotapaan aiemmin… Tein jo parikin pientä harjoitustyötä, että sain tuntumaan siihen, miten pääväri ja kontrastiväri valmiissa neulepinnassa vuorottelevat – omanlaistaan raitaa kun kaksivärinen patenttineulekin on.

2016-07-16 Henkinen mummo

2016-07-16 Henkinen mummo

Kurssin jälkeen suuntasin lankamarkkinoille Toivolan vanhaan pihaan. Oli huikeaa päästä ihastelemaan runsasta valikoimaa ja nähdä eri lankamerkkien kauniita sävyjä livenä. Netistä katsottaessa sävyt kun eivät koskaan toistu täysin realistisina.

2016-07-16 Henkinen mummo

2016-07-16 Henkinen mummo

2016-07-16 Henkinen mummo

2016-07-16 Henkinen mummo

2016-07-16 Henkinen mummo

Ikimuistoisimman vaikutuksen teki Kässäkerho Pom Pom. Kuopiolainen kässäkerho oli muutes tehnyt vaikutuksen myös Hupsistarallaa-blogin Terhiin. Itse kuulin Kässäkerho Pom Pomista ensimmäisen kerran kuopiolaislähtöiseltä ystävältäni Marilta (terkkuja ja kiitos vinkistä), joten halusin tsekata myyntipöydän huolella.

Katseeni vangitsivat etenkin Pom Pom -tuotteet, siis ä-ly-i-ha-nan väriset kotimaassa (ja arvatenkin juuri Kuopiossa) värjätyt langat. Ensin ihastelin ”sattumia sisältävää” Donegal Sockia, mutta BFL Sockin sävyt veivät lopulta voiton. BFL eli Bluefaced Leicester kiehtoi myös materiaalina. Saas nähdä pääsevätkö vihertävä ja kellertävä lanka samaan työhön, vai eroaako kaksikon matka lopulta.

2016-07-16 Henkinen mummo

2016-07-16 Henkinen mummo

Piipahdus lankakauppa TitiTyyssä oli myös antoisa. Upean valikoiman ohella kaupparakennus itsessään oli ihastelun arvoinen, ja rakennus sijaitsi siis Toivolan vanhan pihan laidalla, eli juurikin paraatipaikalla.

TitiTyystä tein hieman ”tylsiä” ostoksia, eli Madelinetoshin Tosh Merino Lightia sävyssä Onyx (lue: mustaa lankaa). Lisäksi hankin pari vyyhtiä Tukuwoolia aiemman varastoni täydennykseksi, nyt on mistä neuloa syksyllä kirjoneulelapasia. Tukuwoolin uudistettu värikartta on muuten ihanasti nimetty, omia suosikkeja ovat uupo, ujo ja syli.

Päivällä TitiTyyssä oli melkoinen tungos. Piipahdinkin sisällä vielä uusiksi juuri ennen kotiinlähtöä, jolloin sain napattua kuvan ilman väenpaljoutta. TitiTyyhyn ja Jyväskylään haluan kyllä palata joskus tavallisena arkipäivänä oikein ajan kanssa. Kaupungissa vieraileville suosittelen myös mahtavaa paperikauppaa nimeltä Harjun Paperi osoitteessa Yliopistonkatu 6 B.

2016-07-16 Henkinen mummo

2016-07-16 Henkinen mummo

2016-07-16 Henkinen mummo
Valkoinen alpakka oli melkoinen linssilude!

2016-07-16 Henkinen mummo

Lankaostosten jälkeen ohjelmassa oli fiilistelyä, lasillinen valkoviiniä ja kahvittelua. Festareiden iltajuhlaan en osallistunut, sillä paluukyytini Mikkeliin lähti jo klo 17. Sekään ei tosin harmittanut, sillä Jyväskylästä suuntasin vanhempieni kesämökille Mikkelin lähistölle, ja menimme vielä illan päälle sienimetsään. Kaikkinensa mahtava päivä siis.

Jyväskylä Summer Knit Festival 2016, absolutely fabulous!