Posts in Kirjahyllyllä

Kinnasneulakokeiluja

Tykkään opetella uusia käsityötaitoja, ja usein tekniikat vievät mennessään. Neulakinnastekniikan kohdalla on kuitenkin toisin. Olen testaillut sitä pariinkin otteeseen aina työväenopiston kurssia myöten, mutten osaa päättää, olisiko taito kaiken sen opettelun väärti. Mikään yksinkertainen tekniikka neulakinnasneulonta kun ei todellakaan ole.

Tekniikasta on kaksi suomenkielistä opusta: Mervi Pasasen Yhdellä neulalla – Neulakinnastekniikka tutuksi (Moreeni) ja Martta Valkeejärven Kinnasneulakirja (Tammi). Molemmissa on selkeitä kuvallisia vaihe vaiheelta -ohjeita tekniikan opetteluun (Valkeejärven kirjaan liittyy myös videoita), mutta jos mahdollista, alkuun kannattaa hakeutua osaajan oppiin. Kurssi oli tähän oikein passeli vaihtoehto. Kirjoista saa paljon enemmän irti, kun on perusteet (tai ainakin alkeet) opeteltuina.

Kumpi vaan teos riittää tietty yksistäänkin, yhdessä ne muodostavat tosi kattavan paketin tästä tekniikasta. Molemmissa on laaja kattaus ohjeita erilaisiin töihin. Valkeejärven Kinnasneulakirjan ohjeet ovat tilkkasen enemmän omaan makuuni, mutta jos tekniikka kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia teoksia.

Eikä kannata hämääntyä siitä, että toisessa kirjassa puhutaan neulakinnastekniikasta ja toisessa kinnasneulatekniikasta. Mitenkäs se sanonta menikään, rakkaalla lapsella on monta nimeä…

Kurssilla opin, että tekemistä määrittää peukalon, neulan ja langan muodostama kolmikko. Lankaa kierretään peukalon ympärille, joten käsiala muotoutuu osittain oman peukalon mukaan: minun kintaistani tulee hieman erikokoiset kuin sinun, vaikka meillä olisi sama lanka ja pistot käytössä.

Omaan käteen toimivin neula löytyy parhaiten kokeilemalla. Kurssin opettaja Laura Hämärin sanoin: ”ei liian terävä eikä liian perävä”. Ja lanka, sen olisi hyvä olla suht helposti huopuvaa ja ennen kaikkea tarpeeksi paksua. Ihannepaksuus lienee 1 m = 1 g lankaa.

Minun oli määrä tehdä kurssilla kintaat, mutta samaan aikaan oli niin paljon kaikkea muutakin kalenterissa, että päätin keskittyä aloituksen ja pistojen treenaamiseen. Hatarat perusteet ovat siis jo hallussa, mutta empinen jatkuu yhä. Taidan kuulostella, josko vastaan tulisi joku niin kiehtova ohje, että tekniikka olisi suorastaan pakko ottaa sen myötä kunnolla haltuun. Sitä odotellessa keskityn neulomiseen, melko monta neuletyötä kun on tälläkin hetkellä kesken…

Molemmat kirjat saatu blogin kautta.

Nalbinding, a fascinating yarn technique. And challenging too…

Tsiisus & Co.

Kuluneen vuoden mainioimpiin neulekirjoihin lukeutuu ehdottomasti Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Kirjassa esittellään huikeita ja osin sopivasti humoristisiakin kirjoneulemalleja, kaikki Karmitsan itsensä suunnittelemia. Mukana on parikymmentä ohjetta, joista jokaiseen kuuluu myös värikäs ja selkeä kaavio, mistä kelpaa seurata kuvion muodostumista kerros kerrokselta.

Villit vanttuut

Villit vanttuut

Tsiisukset tekivät heti lähtemättömän vaikutuksen kämmenpuolen disketteineen. Jesus saves ihan konkreettisesti, haasteena on ainoastaan tarpeeksi antiikkisen tietokoneen löytäminen. Tsiisukset kipusivat oitis to do -listalle, samoin hurmaannuin Kapitalistin kämmekkäistä sekä Meduusat-sukista.

Nopsa googlaus paljasti, että viime kesänä julkaistusta kirjasta on otettu jo toinen painos. Ihanaa, että hurmaavalla teoksella on paljon ystäviä! Kirjan ohjeita näyttäisi olevan tarjolla myös Ravelryssa.

Villit vanttuut

Villit vanttuut

Oma kirjani on ensimmäistä painosta, ja tämän postauksen kuvista saattaakin päätellä, että olen selaillut teosta syksystä asti. Kuvat nappasin ruska-aikaan lokakuussa, ja nyt joululomalla ehdin viimeinkin toteutuksen pariin. Siispä suklaata suuhun ja uusi neuletyö alulle!

Villit vanttuut & vallattomat villasukat kirja saatu blogin kautta.

Villit vanttuut & vallattomat villasukat, a book full of multi-coloured knitting patterns!

 

Kautta hollantilaisen kantapään!

Kelit ovat nyt lokakuun puolella selvästi viilenneet. Lämpimiä sukkia käytän kyllä kesälläkin, mutta viime päivinä villasukat ovat olleet ehdoton ykkösasuste. Ihanaa, että villasukkasesonki on täällä taas – samalla se on myös hyvä (teko)syy neuloa uusia sukkia!

Tänä syksynä sukanneulontainspiraatiotani kasvattaa myös uutuusteos Kantapään kautta – suomalainen sukkakirja. Kirja opettaa muun muassa erilaisten kantapäiden tekemisen ja auttaa silmukkamäärän haarukoimisessa. Jos teosta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, valinta on helppo: hyödyllinen.

Kantapään kautta

Alkuosa on teoriaa. Liikkeelle lähdetään aivan perusasioista eli käydään läpi villasukan rakenne. Nämä kohdat silmäilin nopeasti läpi, sillä simppelin sukan osaan tehdä ohjeetta. Neuvoja saa myös sopivan langan ja puikkojen valintaan. Kaikenlaista pientä vinkkiä tarttuikin mieleen, ja erityisen hyödylliseksi koin taulukon, josta voi tarkistaa silmukkamäärän langanpaksuuden mukaan. Sen pariin palaan varmasti vielä moneen kertaan.

Kantapään kautta

Kirjan myötä aion ottaa haltuun ainakin yhden uuden tavan kantapään neulomiseen, sillä nyt on mistä valita. Mukana on perusteellinen ohje kuuteen erilaiseen kantapäähän (ranskalainen, hollantilainen, walesilainen, nauha, tiimalasi ja jälkikäteen neulottu). Varo vaan perinteinen hollantilainen kantapää, olet saanut kilpailijoita! Samoin kärkikavennuksiin on useita erilaisia ohjeita.

Villasukan perusohje teoksessa on tarjolla oikeastaan tuplana, sillä mukana on perusteellinen ohjeistus sekä sukan neulomiseen varresta kärkeen että kärjestä varteen. Itseäni kiinnostaa eritoten kärkialoituksen opettelu sekä perusohjeen variointi – olisi hienoa suunnitella omat sukat.

Kantapään kautta

Kirjan loppuosa koostuu kolmeen eri vaikeustasoon jaetuista kauniista sukkaohjeista. Mukana on yhteensä 15 ohjetta, joista ehdoton suosikkini on Twist.

Kattava teos sai pohtimaan myös lankavalintoja. Vuorelman Veto, Novitan Seitsemän veljestä ja Austermannin Step ovat olleet luottosukkalankojani. Seuraaviin sukkiin aion kuitenkin valita langan, josta en ole aiemmin villasukkia neulonut. Langan suhteen minulla on vain yksi tärkeä kriteeri: sen tulee olla konepestävää, sillä tykkään käyttää villasukkia suoraan paljaissa jaloissa. Osa ystävistäni kaihtaa moista, ja vetäisee villasukat aina nilkkasukkien päälle – silloin niitä tarvitsee pestä huomattavasti harvemmin.

Taidankin mennä katselemaan lankalaatikkoani sillä silmällä…

Kantapään kautta -kirja saatu blogin kautta.

This book is in finnish, but the message is easy: why don’t you knit yourself a pair of wool socks?

Keittokirjafiilistelyä

Kaikkien aikojen keittokirjasuosikkini on kaimani Saara Törmän Keittokomero ja huone. Kotikutoisessa kasviskeittokirjassa on pelkästään hyviä ohjeita – vuosien varrella olen testannut niistä lähes kaikki!

Myönnettäköön tosin, että kirjan fiilistelyyn vaikuttaa varmasti myös sen nostalgia-arvo. Ostin pahvikantisen ja kierresidotun kirjan viitisentoista vuotta sitten VR:n makasiinien Ruohonjuuri-myymälästä. Kirjan kuvissa puolestaan vilahtelee Arabian Karelia-sarjan astioita, sama sarja oli käytössä lapsuudenkodissani. Karelia-lautasilta on popsittu annos jos toinenkin… Pidän myös kirjan kotikutoisuudesta, olen päässyt omassa keittiössäni ihan samannäköisiin lopputuloksiin.

Keittokirja

Nyt en kuitenkaan toteuttanut yhtään Keittokomero ja huone -reseptiä, vaan kokeilin jotain uutta. Makaronilaatikko syntyy reseptittäkin, joten uutta oli raaka-aine, härkäpapuvalmiste Härkis. Pistin sitä makaronilaatikkoon soijarouheen sijaan, ja tuli hurjan hyvää. Härkis on helppo raaka-aine, sillä se oli suoriltaan pannuvalmis, soijarouheen kun ensin kiehautan ja sitten vasta kippaan pannulle sipulin kaveriksi.

Härkis kiilasikin oitis vakkariainesosaksi makaronilaatikkooni. Aion testata sitä myös monessa muussa ruoassa, Härkis-paketin etiketin takapuolella oli kiinnostavia reseptejä ja netissä lisää – keittokirjoihin asti kun tuote ei ole tainnut vielä ehtiä.

Keittokirja

Salaatiksi raastoin porkkanaa ja lanttua. Kyseinen kaksikko on itselleni vähän turhankin tuttu jo 1990-luvun alusta, kohtasimme usein mikkeliläisen Lähemäen ala-asteen ruokalassa. Huh, mikä flashback aurinkoraasteesta aina tuleekaan…

Keittokirja

Jälkkäriksi valmistin omenahyvettä Saara Törmän toisesta keittokirjasta Saa vaivata, joka sisältää reseptejä sekä makeisiin että suolaisiin leivonnaisiin. Kirjassa ihastuttavat erityisesti sympaattiset tarinat, omena hyvä -reseptin ohjeistus alkaa näin: ”Kun oma lehmä on ojassa ja tarkoituksesi ovat kunnialliset mutta vakaat, valmista omenahyvä etukäteen paistamista vaille valmiiksi.” Ja kyllä, Karelia-astiat vilahtelevat myös tämän kirjan kuvissa.

Saa vaivata näyttäisi olevan mm. Rosebudin valikoimissa, uudemmassa painoksessa on uudistettu kansi. Keittokomero ja huone puolestaan on harmillisesti loppuunmyyty. Jos se tulee kirppiksellä tai antikvariaatissa vastaan, en suosittele epäröimään ostopäätöksen kanssa!

Mikä on oma keittokirjasuosikkisi?

Cooking – best with nice cookbooks!

 

Pehmeää taidetta

Teimme ystäväni Hannen kanssa visiitin Keravalle katsomaan ja ihastelemaan virkkaustaiteilija Olekin eli Agata Oleksiakin teosta Our Pink House. Mistään pienestä ja vaatimattomasta teoksesta ei ole kyse, sillä Olek on päällystänyt virkaten kokonaisen talon, ja vieläpä pinkkiä lankaa käyttäen. Paikallisen Galleria Allin rakennus on siis saanut syksyn ajaksi uuden huomiota herättävän julkisivun. Mikäli säät sallivat, on Our Pink House esillä marraskuun loppupuolelle asti. Huippujuttu!

Matkasimme Keravalle autolla, enkä ollut etukäteen selvittänyt Galleria Allin osoitetta (tarkistin sen nyt: Iso-Hollon aukio, Paasikivenkatu 9, 04200 Kerava). Tiesin kuitenkin, että paikka on lähellä Keravan rautatieasemaa, ja asemaa lähestyessämme näkökenttään piirtyikin pian jotain todella pinkkiä. Talolle oli ältsin helppo löytää.

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Our Pink House

Talo on verhoiltu pinkein pylvässilmukoin aina kivijalasta savupiippuun asti. Kuvioita oli arviolta kymmenkunta erilaista – seinillä vilisi muun muassa norsuja, perhosia, pääkalloja, pöllöjä ja joulutähtiä.

Yksin Olek ei ole kuvioita virkannut, vaan hänellä oli vapaaehtoisia apureita, joiden käsissä tarvittava määrä ruutuvirkkauskuvioita syntyi kolmessa viikossa. Yhdellä naisella olisi kestänyt urakassa huomattavasti pidempään…

Our Pink House

Galleria Allin näyttelytoiminta pyörii Olekin teoksesta huolimatta normaalisti, taloon siis pääsi myös sisälle. Siellä virkattu päällyste vaikutti etenkin tunnelmaan, sillä talon ikkunatkin ovat pinkin pitsin peitossa. Sisälle tuleva luonnonvalo oli punaiseksi sävyttynyttä. Tunnelma oli hyväntuulinen, ja juttelin henkilökunnan edustajan kanssa siitä, kuinka mukavaa on, että kaikilla sisään astuvilla ihmisillä on järjestään leveä hymy kasvoilla. Pinkissä talossa ei voi olla huonolla tuulella!

Talosta ottamiani kuvia katsellessa on myös metkaa huomata kuinka onnistuin saamaan monen monta sellaista ruutua, joissa ei näy ihmisiä. Hanne tosin vilahtaa yhdessä kuvassa, mutta pihamaalla parveili monia muitakin. Talo on suosittu etenkin kuvauskohteena, miltei kaikilla oli kamerakännykät esillä.

Our Pink House toi heti mieleeni Minna Haverin kesällä julkaistun kirjan Pehmeä taide, joka esittelee lankaa materiaalinaan käyttäviä kotimaisia taiteilijoita. Langallakin voi piirtää, neuletekniikat ovat myös kuvataidetekniikoita.

Kirjan tiedotteessa kerrottiin julkaisun olevan osa Maaseudun Sivistysliiton organisoimaa ITE-käsityöhanketta, joka innostaa käsityötekniikoiden rohkeaan, luovaan ja taiteelliseen käyttöön itseilmaisun välineenä. Se on varsin osuvasti sanottu, sillä itselleni kirjan suurin anti on ehdottomasti sen tarjoama inspiraatio. Koen, että kirjalla on tosi paljon annettavaa minulle, ihan tavalliselle käsityöharrastajalle.

Itseoikeutetusti kirjassa on esillä muun muassa Kaija Pavun PI541 eli virkattu poliisiauto. Oikean henkilöauton kokoinen virkkuutyö on huikea ilmestys, en ikuna unohda sitä hetkeä kun näin auton omin silmin Kiasman aulassa.

Kuva: maahenki.fi

Kuva: maahenki.fi
Kuvat Pehmeä taide -kirjasta: maahenki.fi

Aina ei kuitenkaan ole työn kokoon tuijottaminen. Pienetkin teokset voivat olla erityisen sävähdyttäviä. Kirjaa selatessa suosikikseni nousi Liisa Hietasen Tiistai-ilta (Siwa), virkaten, neuloen ja kirjoen toteutettu ostoskassi. Kolmosolutpullon tai puolen litran maitotölkin virkatut versiot puhuttelisivat jo yksistäänkin, joten kokonaisuus on sekä hieno että ajatuksia herättävä.

Upeista teoksista inspiroituneena ajattelin toteuttaa jotain itsekin, liikkeelle aion lähteä varsin käytännönläheisesti. Suunnittelin nimittäin päällystäväni polkupyöräni u-lukon joko neuloen tai virkaten. Muutama idea on jo hautumassa.

Ja Keravalla vierailen tänä syksynä hyvin todennäköisesti vielä toistamiseenkin pehmeän taiteen parissa. Näkyväksi neulottu -näyttely avautuu Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa 26. marraskuuta. Sinne!

Pehmeä taide -kirja saatu blogin kautta.

Our Pink House by Olek @ Kerava.

 

Kirjoneulekirja x 3

Kolme ulkoasultaan varsin erilaista, mutta sisällöltään samankaltaista kirjaa: Suuri kinnaskirja, Siberi lilled ja Vettlingar / Mittens. Kaikki koostuvat kauniista kirjoneulemalleista, etenkin Suuren kinnaskirjan tarjonta on päässyt jo puikoillekin asti, muiden kirjojen malleja olen vasta selaillut haltioituneena.

Suuri Kinnaskirja

Suuri kinnaskirja on nimensä mukaisesti suuri: mukana on yli sata kirjoneulemallia ympäri Viroa. Kirjan alussa on perehdytty virolaiseen kinnasperinteeseen, aikoinaan muun muassa uskottiin, että neuleeseen tehdyt kuviot ja niihin liittyvä viesti tuovat onnea ja suojaavat pahalta. Kintaissa oli maagista voimaa!

Eri kuvioilla on niin ikää ollut omat merkityksensä, esimerkiksi kolmio-ornamentit suojasivat sairauksilta. Menneinä vuosisatoina kintailla oli suuri merkitys arjen ohella myös häissä (häihin valmistautuva morsian neuloi kymmeniä kinnaspareja) ja hautajaisissa (vanhan itämerensuomalaisen tavan mukaan vainajalle puettiin kintaat käteen), kaikkinensa kirjaan koottu ytimekäs kinnashistoria oli ältsin mielenkiintoista luettavaa.

Kirjassa on edustettuina lähes kaikki Viron pitäjät, joiden kinnastarjontaa olen muutes päässyt ihastelemaan myös Muhun museossa Koguvan kylässä Muhun saarella pari vuotta takaperin. Esillä oli runsaasti kuvioituja kintaita, joiden ihanat neulotut pinnat ovat jääneet elävästi mieleeni.

Siberi Lilled

Siberi Lilled

Siberi Lilled puolestaan on oikeastaan ”vain vihkonen täynnä värikkäitä kukkasia”. Se tarttui matkaani tallinnalaiselta torilta, missä julkaisua kauppasi sen toimittanut Külli Jacobson. Vihko sisältää 16 kukkakuvioista kirjoneulemallia, kaikki siperialaismummo Ossipova Mannin mallikirjasta. Mikäli tulkkasin oikein, niin nimi Siberi lilled tarkoittaakin siperialaisia kukkia. Kaikki tekstit ovat viroksi, onneksi mallikertojen tulkitsemiseen ei tarvita kielitaitoa. Olenkin katsellut sujuvasti pelkkiä kuvia. Kukat voisivat muuten toimia oivallisesti myös ristipistotyössä…

Satunnaisen torimyynnin lisäksi vihkoa näyttäisi olevan virolaisten kirjakauppojen (mm. Apollo) valikoimissa noin kymmenen euron hintaan. Ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen sijoitus.

Vettlingar Mittens

Pelkistetympiä kuvioita tarjoaa islantilainen Vettlingar / Mittens, jonka värikkäitä malleja näyttäisi olevan myös Ravelryssä. Vierailin Islannissa niin ikää pari vuotta takaperin, ja vaikken islantilaisneuletta ostanutkaan, niin jotain paikalliseen käsityöhön liittyvää oli mukavaa hankkia muistoksi.

Tämän kirjan mallit suorastaan vaativat tulla neulotuiksi ärhäkän värisistä langoista, heti tuli mieleen Edison Bulb Madelinetoshin värikartasta.

Three books full of beautiful knitting patterns: Suuri kinnaskirja, Siberi lilled and Vettlingar / Mittens.