Posts in Itse tehtyä

Viiden vuoden Vector

Jotkut neuletyöt unohtuvat toisinaan puikoilleni pitkäksi toviksi. Siis todella pitkäksi. Ennätyksen on tainnut tehdä hiljattain valmistunut Vector-huivi. Löysin näet Instasta kuvan heinäkuulta 2017, ja siinä tekeillä on huivin ensimmäinen raita.

Työn suunnittelu alkoi vieläkin aiemmin, olen ostanut langat lontoolaisesta lankakauppa Loopista vappuna 2016. Brooklyn Tweedin Loftia ei vielä tuolloin saanut Suomesta, tai ainakin valikoima oli suppea, ja halusin neuloa huivin juuri ohjeessa käytetyllä langalla. Muistan valinneeni sävyt huolella – seuraava valintaprosessi olikin sitten värien järjestys. Vyyhtejä tuli pyöriteltyä pöydällä moneen otteeseen, ennen kuin olin täysin tyytyväinen. Väriraidat kun toistuvat huivissa symmetrisesti yksittäisestä keskiraidasta päätyihin päin.

Puolivälin krouvin saavutin heinäkuussa 2018, todisteena asiasta on ylläoleva otos. Muistan neuloneeni tätä työtä ainakin ystäväni Sissen vanhempien luona Saimaanharjussa, missä vierailin samaisen vuoden lopulla. Tuoreempana muistona on Parasite-elokuvan katsominen kyseistä huivia neuloen.

Ohjeessa oli kaksi kokoa, ja koska valitsin niistä suuremman, on huivi niin iso, että se menee myös torkkupeitosta. Tämä onkin löytänyt paikan sohvaltamme, missä se lämmittää mukavasti joko peittona tai hartioille aseteltuna. Malli on simppeli, aina oikeaa, joten työ soveltui juuri parahultaisesti telkkarin äärellä tai reissussa neulottavaksi.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin huivin päätyihin icord-reunuksen. Sellainen sopi niin hyvin yhteen huivin huoliteltujen reunojen kanssa! Oikeastaan ainoa haaste oli arvioida lopussa se, paljonko varata lankaa reunuksen neulomiseen. Saattaa olla, että eka yritys ei mennyt maaliin asti, vaikka laskinkin kerrosten lukumäärän huivin toisesta päädystä… Jokainen raita on yhden vyyhdin mittainen, mutta kerrosten määrässä on silti pientä vaihtelua.

Kastelin ja pingotin valmiin työn, mikä kyllä teki sille vielä oikein hyvää. Samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa Soak Wash -pesuaine. Huippukätevä tuote, sillä sitä ei tartte huuhdella pois.

Lopputulokseen oon enemmän kuin tyytyväinen. Kai se olisi voinut nopeamminkin valmistua, mutta ajattelen, että töissä on dediksiä, käsitöissä ei!

Tässä työssä kivaa oli myös se, ettei jämälankaa jäänyt.

Soma sohvatyyny

Kävin jo reilu vuosi takaperin Hilmalassa mainiolla yhden illan vapaakudontakurssilla. Lopputuloksena oli puolisen metriä kaunista kangasta koristetyynyyn, jonka ompelin viimein valmiiksi.

Tyynyn takapuolelle minulla oli varattuna Kässäkerho Pom Pomin napakkaa pellavakangasta, joten kokonaisuudesta tuli kertakaikkisen ihana. Tekemäni helmipoimintakokeilut tuovat tyynyn pintaan mukavasti tekstuuria, ja saumat kätkevät sopivasti kaikki kudotun kankaan reunojen epätasaisuudet.

Tyynykangasta olikin erityisen huoletonta kutoa, sillä reunat sai ihan luvan kanssa jättää epätasaisiksi. Yleensä kun olen tosi tarkkana niiden siisteydestä, mikä tahansa ei mene laaduntarkkailustani läpi…

Tästä tuli juuri sopiva väripilkku tummanharmaalle sohvallemme!

The fabric is made on the rigid heddle loom.

Kirjoneulekauluri

Instagramia selatessa tuli hiljattain vastaan niin soma kauluri, että tiesin välittömästi neulovani itsekin sellaisen. Kacey Herlilyn Palm Springs Cowl ihastutti myös nimensä puolesta, sillä se toi mieleeni mainion ja juuri sopivasti kreisin Palm Springs -elokuvan.

Valitsin kirjoneulekauluriin samaa lankaa kuin aiemmin tänä syksynä neulomaani briossikauluriin. Siis Madelinetoshin Tosh Merino Lightia mustana ja neonvärisenä.

Kirjoitin briossikaulurinkin kohdalla siitä, kuinka neonvärinen lanka rytmittyy tosi kauniisti. Piñata Pop on kuin tehty juuri kaulureita varten!

Kirjoneuleessa oli selkeä mallikerta, ja silmukkamerkit tekivät sen seuraamisesta tosi helppoa. Joka toisella kerroksella neulottiin pelkkää mustaa, joten etenkin ne kerrokset etenivät huippunopsasti. Eikä koko kaulurinkaan tekemiseen monta iltaa kulunut.

Lopputulos on ohut ja pehmoinen – ja ennen kaikkea mielestäni huippusoma. Kastelu ja pingotus viimeistelivät kaulurin, joka pääsi heti käyttöön.

More cowls, please! This is Palm Springs Cowl by Kacey Herlily.

Milburn-myssy

Ystäväni Heidi toivoi itselleen pipoa, ja lupasin hänelle sellaisen neuloa. Kävimme yhdessä vähän toiveita läpi, jonka jälkeen osasin antaa muutaman lankasuosituksen. Heidin valinta oli Sandnes Gardin Alpakka Ull (65 % alpakka ja 35 % villa) hempeän vaaleanpunaisena eli sävyssä 3511 pudder.

Ohjeen sovelsin omasta päästä, tein matkan varrella hieman muistiinpanoja – näistä hyvinkin on iloa myös muille!

Loin 80 silmukkaa 5 mm:n pyöröpuikoille ja neuloin yksi oikein, yksi nurin -resoria noin 8 senttiä. Oikeat silmukat neuloin kiertäen eli takareunasta.

Resoriosuuden valmistuttua käänsin työn, jolloin resorista sai sen kauniimman puolen näkyviin. Käännöksen tein German short row -tekniikalla. Nimi on aikamoinen, mutta tekniikka itsessään älyhelppo, ja käännöskohdasta tulee tosi siisti. Kurkkaa ohjevideo vaikkapa täältä.

Sitten neuloin sileää neuletta 18 senttiä, sillä toiveissa oli varsin syvä myssy. Lopuksi vielä kavennukset, joita lähestyin rennolla otteella:

  1. kavennuskerros: Neulo noin 10 silmukan välein kaksi silmukkaa oikein yhteen.
  2. kavennuskerros: Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen jokaisessa kavennuskohdassa siten, että yhdistät edelliskerroksen kavennetun silmukan ja sitä edeltävän silmukan. Kavennukset kun kaartuvat hieman oikealle.

Jatka kavennuksia joka kerroksella samaan tapaan kunnes jäljellä on enää muutama silmukka. Itselläni taisi olla kuusi silmukkaa jäljellä, kun katkaisin langan ja vedin sen silmukoista läpi.

Mielestäni pipo kaipasi vielä tupsua, joten askartelin sellaisen. Edelliskerrasta olikin jo melkoisesti aikaa!  Lankaa pipoon kului noin puolitoista kerää, joten tupsumateriaalia jäi mukavasti. Lisäsin mukaan myös hieman mustaa lanka kontrastia antamaan. Saas nähdä, tykkääkö Heidi tupsusta, se on onneksi tosi helppo napata irti, jos niin haluaa – kiinnitin tupsun rusetilla pipon sisäpuolelle.

Ja resorin käänsin noin 6 sentin kohdalta, pari senttiä jäi piiloon, jolloin käänteestä tuli vieläkin somempi.

Pipolla pitää tietysti olla nimi, tästä tuli Milburn. Katsoin näet neuloessani Sex Education -sarjaa, jonka päähenkilönä viilettää Otis Milburn.

Milburn hat, so simple and beautiful!

Kaunein kauluri

Toisinaan lankavyyhdin nähdessään tietää oitis, mitä siitä haluaa neuloa. Ihastelin Madelinetoshin neonväristä vyyhtiä jo alkusyksystä Snurressa, mutta silloin en vielä tarttunut siihen. Oli meinaan varsin ärhäkkä ilmestys. Vyyhti sekä neuleidea jäivät kuitenkin mieleen kummittelemaan, ja seuraavalla kerralla kiusaus oli ylittämätön.

Valitsin Piñata Pop -neonvärin kaveriksi mustaa, ja toteutin haaveilemani kainostelemattoman briossikaulurin. Tosh Merino Light -langasta syntyi sopivasti Lavanya Patricellan Fingering Brioche Bandana Cowl (mallista on omat versionsa myös paksummille langoille).

Ja miten ihana siitä tulikaan!

Kaulurin yläosa neulottiin suljettuna neuleena, jolloin langan väritys rytmittyi aivan täy-del-li-ses-ti! Eri värialueet muodostavat kuin omanlaisensa marmorikuvion, miten silmukkamäärä sattuikin juuri kohdilleen. Alaosa tehtiin tasona, jolloin lopputulos on levottomampi, mutta kiva sekin!

Lankaa jäi ihan reilusti, tähän ei kulunut edes puolikasta vyyhtiä kummastakaan väristä, joten saatanpa tehdä vielä toisen – kokonaan suljettuna neuleena.

Värimaailma huokuu ihanasti sekä kasaria että ysäriä, työnimenä kaulurillani olikin after ski -asuste. Tämä sopisi upeasti myös toppahaalarin kaveriksi rinteeseen. Tai sitten sinne after skihin, mukillinen minttukaakaota, kiitos!

My Fingering Brioche Bandana Cowl is ready and it’s fabulous!

Kaunoa ja kuvioita

Ensimmäinen aikuisiällä tekemäni ristipistotyö oli hodari! Sen jälkeen olen siirtynyt pitkälti pelkkiin teksteihin, kunnes tänä kesänä innostuin yhdistelemään sanoja ja kuvia. Hempeitä kukkia ja painavia sanoja, juuri parahultainen yhdistelmä. 

Kukkakuvion valinta oli muuten yllättävän haastavaa, selasin Pinterestiä pitkään ennen kuin löysin mieleiseni. Samalla sain tosin tallennettua monen monta kuviota, joita voin tuonnempana hyödyntää, joten etsintä oli myös hyödyllistä ja ältsin inspiroivaa.

Se on sanottava, että ruusukuvio oli todella hidas pistellä, ihan heti en lähde tekemään toista samanmoista. Pelkissä teksteissä onkin se mukava puoli, että ne valmistuvat suht nopsasti, etenkin kun suosin kapeahkoja tikkukirjaimia. Kauno on heti työläämpää, tehdessä saa olla tosi tarkkana. 

Suunnittelemassani työssä yhdistyivät juurikin kuvio + kauno, huh! Lopputulos on kuitenkin niin ihana, että kannatti nähdä pistelyn vaiva.

Kaunokirjaimia kokeilin myös värilliseen aidakankaaseen, jota tilasin Etsystä. Claire Brown myy värjäämiään kankaita, ja valikoima on vielä laajentunut selvästi siitä, kun tilasin omani. Seuraavaksi houkuttelisi vaikkapa ärhäkän keltainen tai violetti kangas, johon voisi kirjoa valkoisella langalla…

Alimman rivin Diem-sana vaan tuli rivin taikka pari väärään kohtaan, vaikka kuinka yritin suunnitella huolellisesti etukäteen. Haluaisin sen aavituksen vasemmalle, mutta enää en viitsi korjata, siitä purkamisesta jäisi jälki kankaaseen. Paras aina saada homma kerralla maaliin! Onneksi kangasta on vielä useaan tauluun, ensi kerralla sitten tarkempana.

 —

Cross stitch, the best stitch!

Ihanin ostoskassi

Taisi olla toissakevät, kun rakennettiin työviksen kangaspuihin pitsisidosloimi. Kudoin siihen laukkukankaan, ja suunnittelin mitat ja värityksen tosi tarkasti etukäteen. Halusin pohjasta tumman, joten ensin toinen kylki kaksivärisenä, sitten pohja tummalla ja lopuksi toinen kylki taas vaaleampana. Siten sain värityksen kerralla mieleisekseni, ja laukku oli helppo ommella yhdestä kappaleesta.

Vuori on puuvillaa ja hihnat puolestaan nahkaa, mikkeliläisellä suutarilla oli valikoimissaan juuri sopivat. Hihnojen ompelun kanssa tosin sai olla tarkkana, muistelen että vaihdettiin koneeseen nahkaneula, ja silti yksi neula katkesi. Vaan välillä on tehtävä uhrauksia ompelujumalille.

Paksumpi kudelanka on Wool and the Gangin Mixtape, sanoisin että se on aika vastaavaa kuin Lankavan Mini-ontelokude. Ohut puolestaan on merseroitu puuvillalanka Scheepjes Catona. Kudoin samoista materiaaleista myös sohvatyynyn, oikein hyvä lankakombo siis.

Halusin laukusta ison, tosin jälkikäteen ajateltuna tilkkasen pienempikin olisi piisannut. En näet meinaa jaksaa nostaa kassia olalle, jos sen lastaa ihan täyteen ruokaostoskia. Onneksi raparperit eivät paljoa paina!

Weave a fabric, sew a bag!

Lisää ristipistoja

Tänä keväänä olen pistellyt melko monta ristipistotaulua. Tilauksesta, lahjaksi ja yhden itsellenikin. Siinä lukee Kaikki järjestyy, sillä asiolla on tapana järjestyä, vallitsevista erikoisajoista huolimatta. Viina ja limu, se on drinkki -tekstiä olen tehnyt useamman, samoin Kah-vituttaa kahdelle riville jaettuna on tullut tutuksi. Suunnitelmissa on kokeilla siitä myös uudenlaista versiota jollain paksummalla, kukaties kaksivärisellä fontilla.

Kapeat kirjaimet ovat kuitenkin suosikkejani, sillä ne syntyvät mukavan nopeasti. Olen tykästynyt eritoten yhteen tiettyyn tikkukirjainfonttiin – muistan jo ulkoa, miten monet kirjaimet sillä syntyvät.

Kymppikuvan kokoiseen kehykseen menee mainiosti kahdesta neljään riviä tekstiä. Tylsin työvaihe on laskea tekstille oikea kohta, että sen saa keskelle taulua kangasta tuhlaamatta. Olen tästä tosi tarkka, hieman vino asemointi ei mene laaduntarkkailustani läpi!

Olen viehättynyt etenkin suomenkielisistä teksteistä. Nyt kun tarkemmin mietin, niin en ole tehnyt vielä mitään englanniksi, harkinnassa kyllä on ollut. Ainakin pätkä Death Cab for Cutie -yhtyeen tuotantoa houkuttelisi, mutta tekstin rivistys aiheuttaa vielä pohdintaa. Yleensä kun inspiraatio iskee viimeistään siinä vaiheessa, jahka tekstin asemointi loksahtaa kohdilleen.

Kotimaisista artisteista etenkin Pyhimyksen biisit tarjoaisivat pisteltävää vaikka kuinka paljon. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä kolmesta:

vaikee pukee sanoiks ku housut yläkautta

jos oot kivi kengässä, oo timantti

elämä on keitto, minä olen haarukka

Myös pätkä Maustetyttöjen lyriikkaa houkuttelisi. Viimeisimmäksi olen kuitenkin pistellyt Vesalaa. Siinä on vuori, nyt kiivetään -tekstin kirjailin kiipeilyä intohimoisesti harrastavalle ystävälleni.

Say it with cross stitches!

Corona-huopa

Tämän kevään kudontakurssin toinenkin työ on valmiina ja viimeisteltynä. Kudontatöissä näet piisaa oikeastaan aina viimeisteltävää vielä sen jälkeen, kun varsinainen kudontaosuus on valmis. Nytkin meni hyvä tovi hapsujen pyörittelyyn!

Vaan kelpasi pyöritellä, sillä olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Kuviollinen huopamalli on nimeltään Corona, ohje on tarjolla Lankavan sivuilla. Täytyy tosin myöntää, että nimi on näinä aikoina hivenen kuumottava – eipä olisi syksyllä mallia valitessa arvannut, millaisen kaiman huopa saakaan…

Loimen värityksen valitsimme kurssilla yhdessä. Värit ovat siis harmaa, valkoinen ja vaaleanpunainen, lankana Esito-huopalanka. Kuteiden väritystä pohdin pitkään, perinteisesti tämä malli on kudottu juuri samoilla väreillä kuin loimessakin on. Valitsin kuitenkin toisin tehtyäni ensin useita hahmotelmia Fiberworks-ohjelmalla. Suosittelen sitä lämpimästi kudontatöiden suunnitteluun!

Myös WeavePoint on hyvä, sitä käytämme Työviksellä, mutta ohjelma toimii vain Windowsilla, ja itselläni on siis Mac. Onneksi tarjolla on vaihtoehtoja.

Entä mitäkö siis valitsin? Päädyin väriyhdistelmään beige, harmaa ja vihreä. Harmaa on ihan sama kuin loimessa, beige lähellä valkoista ja vihreä tuo sitten huopaan hieman jujua. Ja etten olisi noudattanut suunnitelmaani liian tarkasti, niin lisäsin kahteen kohtaan vihreän tilalle vaaleanpunaista. Minulla oli sopivasti sitä pieni kerä jäljellä aiemmasta työstä, ja väri oli kuin olikin juuri sama kuin loimessa.

Raidoitus maastoutuu kokonaisuuteen todella hyvin, äkkiseltään sitä ei edes huomaa. Silti se tuo kivan nyanssin lopputulokseen.

Vasemmalla alapuoli, oikealla yläpuoli. Ja hapsut kuin polkkakaramellit!

Huovan ylä- ja alapuoli ovat keskenään yllättävän erilaiset. Yläpuoleksi ajattelen sen, joka oli odottaessa päällä. Se on selvästi tummempi/värikkäämpi kuin alapuoli, josta taidan tykätä enemmän. Onneksi huovan voi taitella oma suosikkipuoli näkyville.

Tiheys työssä oli 5 lankaa / cm, ja huopa vetäytyi peräti parikymmentä senttiä, kun sen otti pois puilta. Se on hieman enemmän kuin laskemani kutistumisvara, joten onkin mukavaa, että kutoessa oppii yhtenään lisää erilaisten materiaalien käyttäymisestä. Pituutta työllä on silti noin 170 cm, näin ison huovan alla ei päikkäreillä palele.

Corona Blanket is design by Marja Rautiainen / Lankava. Pattern here.

Lehdykkä-matto

Kudontakurssini tämän kevään työt ovat matto ja huopa. Parimetrisen maton kudoin viime viikolla, huovan tekeminen alkaa perjantaina! Kudontaviikkoni sattuivat siis peräkkäin, mikä on oikeastaan aika mukavaa. Intensiivinen kudonta-aiheinen pariviikkoinen, juuri mainiota.

Matto on nimeltään Lehdykkä, ohje siihen on peräisin Mallikerta-lehden numerosta 4/2018. En aluksi oikein innostunut kuviosta, mutta valitsin mieleiset värit, ja nyt olen totaalisen hullaantunut mattooni. Loimi on harmaata 15-säikeistä kalalankaa, kuviokuteena violetti trikoo ja pohjakuteena mintunvihreä miniontelokude.

Koklasin ekaa kertaa päärmeiden tekemistä, eli kudoin maton kumpaankin päähän 7 cm pohjakuteella ja kalalangalla (aina 1 heitto pohjakudetta ja 2 heittoa kalalankaa peräkkäin, sopivan rytmityksen vinkkasi opettajamme Siiri). Viimeistely otti aikansa, vierähti miltei kaksi tuntia kun sidoin loimilangat huolellisesti kankurinsolmuin. Niitä varten olin jättänyt loimea noin 10 cm / pää, jotta solmiminen sujui helposti. Lyhensin lopuksi hapsut noin 3 cm:n mittaisiksi ja ompelin päärmeet käsin ohuella kalalangalla. Kannatti nähdä vähän vaivaa, sillä päärmeestä tuli tosi kiva. Hauskaa, että nyt on yksi matto ilman hapsuja, joita yleensä suosin.

Kutominen itsessään oli tosi mukavaa, kuten aina. Vähän sai tosin alussa hakea sopivaa tatsia, sillä en ollut hetkeen kutonut mattoa – ohut villa taitaa olla yleisin materiaali omissa kudontatöissäni. Sitä käsitellään paljon hellävaraisemmin kuin paksua trikookudetta, nyt luhaa sai lyödä ihan kunnolla. Se on monilla varmasti lähtökohta kangaspuiden kohdalla, mutta itse olen tottunut enemmänkin tuomaan luhan kevyesti kankaan suulle. Toiveissani onkin kutoa kesällä Mikkelissä seuraava matto, että saan lisää kudontakokemusta myös paksuista materiaaleista. Eikä siistien reunojen tekemistäkään voi treenata liikaa!

Lehdykkä-matto pääsee meidän eteiseen, missä sitä kelpaa ihastella aina kotiin tullessaan.

I wove this carpet to our vestibule.