Posts in Itse tehtyä

Kudontakurssilla

Aloitin tammikuussa työväenopiston kudontakurssin. Aiempi kokemukseni kangaspuilla kutomisesta oli pyöreä nolla, joten on ollut tosi kiehtovaa opetella uutta! Kevään mittaan on tarkoitus toteuttaa kaksi työtä, laudeliina puuvillapellavasta sekä villahuopa.

Tähän mennessä olemme luoneet loimet, kiertäneet ne tukille ja valmistelleet kangaspuut kudontakuntoon. Loimien värit valittiin yhdessä, sillä loimme kumpaankin työhön pitkät yhteisloimet, joista riittää jokaiselle kurssilaiselle. Villahuovan loimessa on kolmea eri harmaan sävyä ja pituutta peräti 30 metriä. Loimi palmikoitiin luomapuista komealle letille.

Laudeliinan loimi valmistui ekana, ja pääsin jo vähän kokeilemaan kutomista. Todella koukuttavaa puuhaa! Saa tosin nähdä, mitä mieltä olen ensi viikolla, jolloin minun on määrä kutoa oma laudeliinani alusta loppuun. Eniten jännittää se, miten onnistun liinan reunojen kanssa. Tavoitteena on tietysti siistit ja suorat reunat, mutta eiköhän laudeliina pääse käyttöön, vaikka reunoissa olisi vähän siksakkia…

Loimilankojen värit valittiin yhdessä Lankavan Esito-huopalangan ja Bockens-puuvillapellavan värikartoista. Kudelangat jokainen valitsee sitten tiettykin itse, ja se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Halusin käyttää samoja lankoja kuin loimissa, joten tein retken Espoon Soukkaan. Siellä on Menita Outlet, valtava lankamyymälä kahdessä kerroksessa – ja hyvä valikoima nimenomaan Lankavan kudontalankoja.

Etenkin villahuovan värit oli paljon helpompi valita vyyhtejä vertaillen kuin värikartan pienistä langanpätkistä. Ei valinta toki silti liian helppoa ollut, vietin vyyhtien äärellä pitkän tovin ja vaihdoin myös värivalinta-aiheisia mielipiteitä lankakaupassa asioineen ihan oikean mummon kanssa.

Soukan myymälä oli niin kiehtova, että sinne tulee varmasti palattua uudelleenkiin. Kuteet ja loimilangat olivat alemmassa kerroksessa, neulelangat ja -tarvikkeet ylemmässä. Ilokseni myös huomasin, että jahka Länsimetro joskus aukeaa, pääsee sillä näppärästi Soukkaan ja ihan kivenheiton päähän Menitasta.

Trying some weaving…

Ihana muhkea myssy

Yhdessä viikonlopussa se syntyi, ihana uusi myssyni! Alunperin olin haaveillut ihan erityyppisestä mustavalkoraidallisesta piposta, mutta torstaina Snurressa tuli puheeksi Still me -blogin Lindan pipo-ohje. Viime torstain parikymmentä pakkasastetta kannustivat myös osaltaan paksun pipon neulomiseen, ja olen iloinen, että päätin kokeilla Lindan ohjetta.

Pipo neulotaan kahdesta langasta. Ohuemman eli Gepard Kid Seta -langan valitsin sävyssä kevään vihreä (926), materiaalina 70 % super kid mohair ja 30 % silkki. Paksumpi on Adriafilin Sierra Andina, sataprosenttista alpakkaa sävyssä anthracite grey (089).

Neulon tosi harvoin mitään kahta lankaa yhdistäen, mutta jatkossa asiaan saattaa tulla muutos. Vihertävä ja tummanharmaa lanka näet sekoittuivat huikealla tavalla, aivan kuin niiden yhdistelmä olisi kokonaan uusi väri.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin oman piponi ohjetta ohuemmilla puikoilla. Sileään neuleeseen valitsin 5,5 mm:n puikot ja joustinneuleen tein 6 mm:n puikoilla. Pipo syntyi varsin joutuisasti sukkapuikoilla, sillä minulla ei ollut paksuihin pyöröpuikkoihin tarpeeksi lyhyttä kaapelia. Tätä oli kivaa ja huoletonta neuloa, etenkin kun minulla on loppusuoralla myös huolellista keskittymistä vaativat kirjoneulesäärystimet.

Lopputulos on juuri sopivan napakka (venynee tosin jonkin verran käytössä), ja pipo mätsää hienosti talvitakkini kanssa. Kyseessä saattaa olla ihanin koskaan neulomani pipo! <3

Maybe the best beanie ever! Pattern (only in finnish) here.

Värjäyskurssin satoa

Marraskuiset tiistai-iltani kuluivat kankaanvärjäyskurssilla. Helsingin työväenopiston kurssin nimi oli Kankaankuviointia Intiasta, joten harjoittelimme useammankin intialaisen värjäystekniikan.

Kurssilla oli tosi mukavaa, illat Vuotalolla tuntuivat aina kuluvan yhdessä hujauksessa. Se juuri on yksi kurssi-iltojen parhaita puolia – kaikki muu unohtuu mielestä ja keskittyy vain siihen, mitä on tekemässä.

Silkkihuivi

Värjäsin kaksi silkkihuivia Laharia-tekniikalla. Siinä kangas ”rullataan” ensin tiiviiksi pötköksi ja sitten solmitaan, ideana on, että väri ei tartu solmittuihin kohtiin. Vasemmanpuoleiseen huiviin tein ennen rullausta haitaritaitoksen, ja peitin osan rullatusta huivista muovilla, jolloin näkyville jäi paljon pohjaväriä eli valkoista. Oikeanpuoleisen rullasin ilman taitoksia vinosti kulmasta aloittaen, ja paikoitellen solmitut kohdat olivat tosi paksuja. Sitten värjäsin molemmat huivit samassa kattilassa mustalla värillä. Lopputulos tosin on isoilta osin enemmän sininen kuin musta, sillä täysin mustaa väriä on tosi haastava saada aikaiseksi värjäämällä, kangas kuin kangas taittuu helposti siniseen.

Oikeanpuoleisessa huivissa onkin oikeastaan mustaa & sinistä & valkoista, siitä tuli kerralla mieleinen. Sen sijaan vasemmanpuoleinen huivi pääsi värikattilaan vielä toistamiseen, jolloin värjäsin sen pieneltä matkaa haalean punaisella (kutsuisin väriä ehken persikaksi tai lohenpunaiseksi).

Punaisen värin kanssa sai olla erityisen tarkkana, sillä halusin tosi haaleaa ja persikkaista, en tavallista punaista tai vaaleanpunaista. Sekoitimme siis ”miedon liemen”, ja pidin huivia siellä vain minimiajan. Silkki kun vielä materiaalina imee väriä paljon tehokkaammin kuin vaikkapa puuvilla. Kannatti tehdä huolellisesti, sävystä tuli juuri se, mihin tähtäsin!

Silkkihuivi

Silkkihuivi

Halusin testata kahta erilaista taittelua, sillä parhaiten tekniikkaan pääsi sisälle juuri kokeilemalla. Jos tekisin vielä kolmannen huivin, niin lähtisin varmastikin liikkeelle haitaritaitoksesta, ja tekisin useamman värjäyksen, mutta kunkin niistä vain osaan huivia.

Silkkihuivi

Silkkihuivi

Kankaanvärjäys taitaa kuitenkin olla omalta osaltani ainakin hetkeksi tässä, ensi keväänä kutsuu taas uusien taitojen opettelu. Olen jo ilmoittautunut parillekin työväenopiston kurssille…

Silkkihuivi

Ps. Kuvasin valmiit huivit kahteen kertaan: Ensimmäisellä kuvauskerralla ohut vesikerros jäisen kallion päällä pääsi yllättämään minut, molemmat huivit olivat hetkessä läpimärkiä! Onneksi lähinnä vain nauratti siinä vaiheessa kun roudailin hyisiä huiveja sisälle huuhdeltaviksi…

Tried some laharia dyeing.

Himmelitalkoot

Osallistuin viime syksynä SisuPuodin himmelikurssille. Himmelinteon perusteet ovat siis hallussa, joten päätimme pitää himmeli-illan ystäväni Sannan kanssa. Viime syksynä kokosin värikkään himmelin pahvipilleistä – nyt halusin perinteisempää, joten valitsin materiaaliksi askarteluolkia.

Sanna puolestaan askarteli vasta ensimmäistä himmeliään, joten hänelle suosittelin materiaaliksi pillejä. Niistä on helppo lähteä liikkeelle, sillä etenkin muovipillit kestävät kovakouraistakin käsittelyä. Sanna tosin osoittautui heti synnynnäiseksi himmelimestariksi, joten hänelle olisi sopinut hauraampikin materiaali.

Himmeli

Ihan ekana teimme molemmat perusneliön ja sitten tuumimme tarkemmin, millaisia himmeleitä lähtisimme rakentamaan. Sanna valitsi mallinsa Pirkko Kuuselan Himmelikirjasta. Hän päätyi perusneliöistä ja erimittaisista viisikulmioista koostuvaan Oonaan. Pientä haastetta siis heti kättelyssä, sillä erimittaiset nelikulmiot olisivat syntyneet ohjeettakin, mutta viisikulmioiden tekoa piti hieman googlata…

Kuvissa näkyvä suht paksu vihreävalkoinen puuvillalanka toimi mainiosti tavallisten pillien kanssa, mutta se oli turhan tuhtia ohuiden pillien kanssa käytettäväksi. Etenkin kun puuvillalanka vaatii kaverikseen neulan, sillä lanka itsessään on pujottamiseen liian velttoa.

Onneksi ompelulaatikostani löytyi ohutta mutta jämäkkää valkoista lankaa (sen tarkemmista spekseistä ei kyllä ole mitään hajua), jota oli helppo pujottaa sellaisenaan pillien läpi. Lanka muistutti vähän jopa siimaa, mutta oli helpompaa käsitellä ja etenkin solmia. Kaikkinensa oikein hyvä löytö siis!

Himmeli

Itse luotin tänä vuonna todella pelkistettyyn linjaan, ja kokosin simppelin olkihimmelin. Bongasin perusneliöihin perustuvan mallin Pinterestistä, ihan vastaava tosin olisi ollut myös Himmelikirjan Aava.

Vaikka neliöitä on vain kolme, oli himmelin kokoaminen yllättävän hidasta. Olkien kanssa työskennellessä saa olla tosi varovainen, sillä ne halkeavat to-del-la helposti. Etenkin leikattaessa, mutta myös solmittaessa, silla halusin solmuista napakoita. Ensi kerralla voisin koettaa liottaa olkia ennen leikkaamista, se varmasti ehkäisisi halkeilua siinä työvaiheessa.

Olen uuteen simppeliin himmeliini tosi tyytyväinen. Sitä on myös helppo työstää isommaksi, jos inspiraatio iskee…

Tehokkain himmelimaakari illan aikana oli kuitenkin Sanna, joka ehti taiteilla lähes kaikki himmelinsä 13 osasta valmiiksi. Kokoamisen hän jätti kotiin, mikä oli varmasti järkevää, sillä himmelin kuljettaminen on haaste sinänsä.

Nelisen tuntia hurahti himmelien parissa aivan hujauksessa, ja kuin huomaamatta kului myös useampi kupillinen kahvia. Yhdessä tekeminen on kyllä parasta, saas nähdä mitä seuraavaksi keksitään…

Ps. Vaikka sana haaste on vilahtanut tekstissä moneen otteeseen, on himmelin teko yllättävän helppoa puuhaa. Suosittelen kokeilemaan!

DIY: traditional Finnish Christmas decoration – himmeli

Mainio mysteerihuivi

Viime viikkoina olen neulonut pääasiassa mysteerihuivia, ja nyt se on viimein valmis (eikä enää mysteeri)! Kyseessä on Stephen Westin suunnittelema huikea Building Blocks -huivi, jonka ohje oli jaettu neljää osaan. Osat julkaistiin viikon välein, ja lopputulos paljastui täysin vasta viimeisen ohjeosion julkaisun yhteydessä. Aloitushetkellä saattoi siis vain arvalla mitä tuleman pitää…

Kaikkinensa Westknits Mystery Shawl KAL (knit-along) oli erityisen kiehtova projekti, sillä huivia neulottiin yhtä aikaa ympäri maailmaa. Kaikilla sama ohje, jokaisella omat langat ja käsiala. Monet raportoivat huivinsa etenemisestä Ravelryyn, keskusteluja oli tosi antoisaa seurata. Eritoten tykkäsin kuvien katsomisesta, miten lankavalinnat voivatkin vaikuttaa lopputulokseen niin paljon!

Langat valitsin ennen työn aloittamista. Ohjeistuksena oli valita neljä eri väriä mieluusti sport- tai heavy fingering -vahvuista lankaa, kutakin yksi 100 gramman vyyhti. Päätin osallistumisestani vasta aivan ensimmäisen ohjeosion julkaisun kynnyksellä, joten valitsin langat niistä mitä minulla jo oli. Siis näin:

A: Republic of Woolin Twist Fingering, värinä Atmosphere
B: Hedgehog Fibres Sock, värinä Graphite
C: Madelinetoshin Tosh Merino Light, värinä Found Pottery
D: Kässäkerho Pom Pomin BFL Sock, värinä vihreä

Mysteerihuivi

Mysteerihuivi

Mysteerihuivi

Nimensä mukaisesti Building Blocks -huivin pinta koostuu monista pienistä palikoista tai neliöistä, mitä termiä nyt haluaakaan käyttää. Tekstuuri on ihana, ja omassa huivissani myös vaihteleva, sillä mukana on neljää eri lankaa. Madelinetoshin Tosh Merino Light tuntuu paljon pehmoisemmalta kuin Hedgehog Fibresin sukkalanka.

Alkuun työ eteni tosi nopsasti, mutta silmukkamäärän kasvaessa eteneminen hidastui. Tein huivini medium-koossa, joten loppuvaiheessa puikoilla oli 520 silmukkaa. Olisi melkein voinut kellottaa yhden kerroksen valmistumisajan, sillä välillä tuntui, ettei ohjeessa annettu kerrosmäärä ikuna täyty.

Vaan täyttyihän se, vaikka kerran meni myös purkuhommiksi. Mukana on ripaus briossia, ja sitä neuloessa onnistuin tipauttamaan puikoilta muutaman silmukan. Ne purkuivat parin kerroksen taa, enkä saanut lankoja enää takaisin puikolle oikeassa järjestyksessä. Ei auttanut kuin purkaa pari kokonaista kerrosta, sillä virhe huivin keskivaiheilla olisi harmittanut hirmusti jälkeenpäin. Ja koska halusin ottaa varman päälle, suoritin purkamisen silmukka silmukalta. Melkoinen urakka!

Noin muuten huivi oli helppo neuloa, ja englanninkielinen ohje tosi selkeä. Apuna olivat myös Stephenin itsensä tekemät ohjevideot, niistä oli jeesiä etenkin briossiin tehtyjen lisäysten ja kavennusten kohdalla. Tämän huivin perusteella uskallan ottaa työn alle myös herran muita (luonnollisesti englanninkielisiä) ohjeita.

Taisi myös olla ensimmäinen kerta, kun kaikki omistamani 28 silmukkamerkkiä olivat yhtä aikaa käytössä. Sekään ei tosin täysin piisannut, mutta korvasin muutamat puuttuvat silmukkamerkit hakaneuloilla.

Mysteerihuivi

Lopputulokseen olen supertyytyväinen, ja olen myös iloinen, ettei huivin reunaan tullu mitään röyhelöitä, kuten Stephen Westin monessa ohjeessa on. Halusin toteuttaa mysteerihuivin prikulleen ohjettaa noudattaen, ja simppelihkö malli on enemmän omaan makuuni.

Huivin viimeiset kerrokset neuloin Kolmannen linjan Pub Sirdiessä. Jukeboxin vieressä kelpasi neuloa, valita biisejä ja myös torpata yksi huivia koskenut ostotarjous. Tilaustyöt erikseen! ;)

Westknits Mystery Shawl KAL, what a lovely project!

Kankaanvärjäyskurssilla

Ilmoittauduimme ystäväni Heidin kanssa jo alkusyksystä Helsingin työväenopiston kurssille Kankaankuviointia Intiasta. Ensimmäinen viidestä kurssi-illasta Vuotalolla on takana, ja lupaavalta vaikuttaa.

Kurssi tuli nopeasti täyteen, joten kannatti olla skarppina ilmoittautumisen auetessa. Sittemmin emme tosin olleetkaan niin kovin skarppeja, sillä luimme tarvikelistaa tarkemmin vasta kurssin alkua edeltävänä iltana. Siellä sanottiin näin: ”Ensimmäiselle kerralle: Pestyjä valkoisia kangastilkkuja eri materiaaleista. Kumihansikkaat ja suojavaate.”

Jaiks! Tilkkuostoksilla olisi ehtinyt käydä moneen kertaan syksyn mittaan, mutta eipä oltu käyty. Onneksi Heidi keksi lakanat, ja meidän liinavaatekaapista löytyi harjoitusmateriaaliksi juuri sopiva valkoinen aluslakana. On muutes pesty useammankin kerran ja vieläpä 60 asteessa.

Kankaanvärjäyskurssilla

Kankaanvärjäyskurssilla

Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin erilaisin solmintavärjäystekniikoihin. Esillä oli inspiroivia esimerkkejä, ja pian pääsimme itse solmimaan tilkkujamme. ”Oikeaa työtä” on helpompi visioida, kun tietää millaista jälkeä erilaisilla solminnoilla saa. Ajattelin värjätä paksua puuvillakangasta ja ommella itselleni uuden meikkipussin. Mutta ensin tarvitaan lisää treeniä ja kokeiluja.

Kankaanvärjäyskurssilla

Kankaanvärjäyskurssilla

Värjäys tehdään reaktioväreillä kattiloissa tai ämpäreissä, ennätimme jo tehdä ensimmäiset kokeilut. Seuraavalla kerralla samat tilkut värjätään vielä toiseen kertaan – tietenkin eri värillä. Ensin kuitenkin puran osan ensimmäisen värjäyksen aikaisista solminnoissa ja teen uusia solmintoja eri kohtaan kangasta. Ja sitten vaan lopputulosta jännäämään!

Dyeing fabric – quite easy and fun!

Pienen pieni pipo

Vauvoille ja lapsille on erityisen mukava neuloa. Pikkuruiset kokonaisuudet valmistuvat paljon nopsemmin kuin aikuisten koossa tehtynä. Päähineosastolla olen lasten kohdalla luottanut perinteisesti kypärämyssyyn, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta.

Ajatuksena oli neuloa pieni pipo ystäväni parin viikon ikäiselle pojalle. Sopivan koon arvioiminen tuntui aika haastavalta, vauvan pää kun on niin pieni – ja samalla kuitenkin yllättävän iso! Otin vähän mittaa pikkuruisen pojan aiemmasta piposta (ihan ekasta hän on kuulema jo kasvanut ulos), ja uskoisin tästä uudesta tulleen juuri sopiva. Nyt vaan nopsasti pipo vauvan päähän…

Pipo vauvalle

Pipo vauvalle

Pipo itsessään on tosi simppeli: joustinneuleresori (oikeat silmukat neuloin kiertäen), sileää neuletta ja päälaen kavennukset tämän ohjeen mukaisesti. Pipo valmistui hujauksessa (lue: yhdessä illassa) ja siitä tuli mielestäni tosi soma. Lankana on Schoppel Wollen Edition 6, jonka bongasin viime viikolla Oulunkylän Lankamaailmasta somassa 50 gramman kerässä. Ihanan pehmeää merinovillaa ja huippuakin huipumpi väritys.

Pipo painaa tasan 10 grammaa, joten lankaa on vielä jäljellä useampaankin pieneen myssyyn. Monivärinen lanka päästää kyllä neulojan helpolla, neuleeseen saa kauniin värityksen, eikä lopussa silti tarvitse päätellä kuin aloitus- ja lopetuskohdat. Päättely kun on mielestäni se kaikkein tylsin työvaihe…

Maybe the cutest beanie ever – and very easy and quick to knit!

Syysneulomuksia

Olisi taas niin monta ihanaa ohjetta toteutettavana, etten millään malta keskittyä vain yhteen neuletyöhön kerrallaan. Tällä hetkellä puikoilla on kaksi peittoa, yksi kaulahuivi, säärystimet, pipo, lapaset ja villasukat… Neulottavaa siis piisaa!

Toinen peitoista on tosin jo miltei valmis, ynnäilin juuri hieman kerrosten lukumäärää, että lanka varppina riittäisi vielä reunan kuuteen oikeaan kerrokseen. Peiton reunukset kun neulon helmineuleen sijaan ainaoikeaa (koko työn kuusi ensimmäistä ja viimeistä kerrosta + jokaisen yksittäisen kerroksen kuusi ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa).

Syysneulomuksia

Syysneulomuksia

Lankana tässä peitossa on portugalilainen Beiroa, yksi lempilangoistani. Ilahduinkin suuresti huomatessani, että kuopiolainen Kässäkerho Pom Pom on napannut Beiroan valikoimiinsa. Nyt tätä herkkulankaa saa myös Suomesta! Värikartta on huikea, ja langan sisältämät tummemmat kohdat tuovat lopputulokseen juuri sopivan ripauksen räväkkyyttä.

Kirjoitin Beiroasta ja peitosta jo maaliskuussa, silloin haaveilin istuskelevani valmiin peiton mutkassa parvekkeellamme viileänä kevätiltana. Kevät ehti kuitenkin vaihtua ensin kesään ja sitten vielä syksyyn – pian pääsen viimein parvekkeelle peittoni kanssa. Onneksi parvekelaatikon pelargonioissa piisaa vielä nuppuja…

Syysneulomuksia

Syysneulomuksia

Säärystinkuvion mallikerta on peräisin Suuresta kinnaskirjasta, ja vaati alkuun melkoisen tarkkaa seuraamista. Tässä vaiheessa voi kuitenkin jo ottaa mallia aiemmista kerroksista, joten säärystimiä kelpaa neuloa myös reissun päällä. Suuri kinnaskirja kun on nimensä mukaisesti suuri (ja aika painava myöskin).

Syysneulomuksia

Songbird-huivi puolestaan on yhä miltei alkutekijöissään, pitänee keskittyä lähiaikoina sen neulomiseen. Olisin näet kaivannut jo moneen otteeseen mustaa, tai edes yksiväristä, huivia. Lankana tässä on Malabrigon Baby Silkpaca, joten lopputulos on ihanan pehmoinen. Pitsilankavahvuus ja viitosen puikot ovat kyllä melkoisen lyömätön yhdistelmä.

Vaan nyt sohvalle Beiroa-peittoa viimeistelemään!

Leg warmers, shawl, blanket… Many knitting projects in the making right now!

Tennarisukat

Tämä oli mukava tilaustyö – tennarisukat ystävälleni Sannalle. Sukkien ohje on tarjolla Novitan sivuilla, lankana siis klassikoiden klassikko eli Novita 7 Veljestä. Siitä olen takavuosina neulonut vaikka ja mitä, viime aikoina lankavarastoni kun ovat vallanneet ihan muut langat… Mutta klassikollekin on omat käyttötarpeensa, ja palaan langan pariin säännöllisin väliajoin. Sukkien lisäksi seiskaveikkaa on kulunut esimerkiksi kässänopen painajaisen neuletakkeihin, joita olen tehnyt useita.

Tennarisukat

Sanna halusi nimenomaan punaiset villatennarit, langat ostettiin yhdessä jo keväällä Graniittitalon Anttilasta Helsingin keskustasta. Eipä olisi silloin arvannut, että millaisia uutisia tavarataloketjusta vielä kuuluukaan – voihan konsurssi sentään! Seuraavat seiskaveikat pitänee ostaa vaikka Prismasta sitten.

converse3_henkinenmummo

converse2_henkinenmummo

Suurin haaste tässä projektissa oli löytää metrin mittaiset valkoiset kengännauhat. 80 cm ja 120 cm nauhoja oli tarjolla runsaasti, onneksi lopulta tärppäsi. Ja vaikka itse sanonkin, niin tuli hurjan somat sukat. Saatan neuloa itsellekin samanlaiset…

Ps. Kuvat nappasin tänään Agatassa, uudessa gluteenittomassa leipomo-kahvilassa Annankadulla. Ihana paikka ja makoisat pullakahvit, suosittelen!

Sneaker Socks – free pattern here!

Puikoilla juuri nyt

Minulla on yleensä useampi neuletyö tekeillä yhtäaikaa. Osa on sellaisia, että niitä neuloessa pitää seurata tarkasti ohjetta, jolloin tekeminen on helpointa kotosalla – etenkin jos ohje on paksussa ja painavassa kirjassa. Kotona omassa rauhassa on myös helpointa seurata ohjetta riittävällä tarkkuudella – olen niin pikkutarkka, että virheet neulepinnassa ärsyttävät. Käsityön jälki saa toki jossain määrin näkyä, mutta ei ole kerta eikä kaksikaan kun olen purkanut työtä kerrostolkulla huomattuani virheen vasta jälkikäteen…

2016-05-31 Henkinen mummo

2016-05-31 Henkinen mummo

Tällä hetkellä tekeillä on muun muassa pieni peitto sekä muhkea kaulahuivi. Etenkin peitto on älyhelppo neulottava, joten sitä voisi tehdä melkein missä vain. Kumpaankin reunaan kuusi silmukkaa oikeaa, muuten helmineuletta. Ohje kokonaisuudessaan täällä. Lankana on vanha tuttu Beiroa, kyseisen peiton neulomisesta kirjoitin jo aiemminkin.

2016-05-31 Henkinen mummo
Naapuruston lapsilta oli unohtunut liidunpätkä ulos, en malttanut olla koklaamatta sitä.

2016-05-31 Henkinen mummo

Gather-huivia tehdessä pitää seurata tarkemmin sitä, missä kohdassa ohjetta on menossa. Ohje on minulla pdf-muodossa, joten olen kirjannut siitä pätkiä paperille kun olen neulonut esimerkiksi junassa. Toki ohjetta voisi tihrustaa vaikkapa puhelimen näytöltä, mutta paperinen versio on paras. Siihen saa myös helposti merkattua neulottujen kerrosten määrän, tukkimiehen kirjanpito ei petä koskaan.

Päävärinä huivissani on Hedgehog Fibres Sockin sävy Night Ride ja tehostevärinä Madelinetoshin Tosh Sock, sävy Leopard. Tehostevärin hankin Lontoon Loopista, ja täytyy tunnustaa, että ostin sen vahingossa Tosh Merino Light -vyyhdin sijaan. Pääni oli ihan pyörällä kaikista huikeista langoista, ja Madelinetosh-vyötteet näyttivät äkkivilkaisulla ihan samanlaisia.

Huomasin erheeni vasta Suomessa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin – Sock sopii tähän huiviin jopa Merino Lightia paremmin.

2016-05-31 Henkinen mummo

Viime aikoina olen neulonut etupäässä englanninkielisistä ohjeista, ja neulesanasto alkaakin olla hienosti hallussa. Enkku-ohjeiden seuraaminen tuntuu niin luonnolliselta, etten ole edes suomentanut niitä  kirjatessani ohjeenpätkiä ylös. Langankierto tuplana on double-YO, eikä mikään 2 x LK! Kun on tottunut yksiin lyhenteisiin, tuntuisi hullunkuriselta käätää niitä kieleltä toiselle.

In progress: Beiroa Blanket and Gather Shawl.