Blogi

Lempikaupunkini Kööpenhamina

Palaan Kööpenhaminaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos laskuni eivät ole menneet sekaisin, olen vieraillut Tanskan pääkaupungissa jo kahdeksan kertaa. Tuorein visiitti oli viime viikonloppuna ystäväni Annakaisan houkuteltua minut mukaansa Haven-festareille. Samalla tuli tutustuttua uusiin maisemiin, Haven järjestettiin Refshaleøenissä viitisen kilometriä kaupungin keskustasta. Siellä suunnalla en ollut aiemmin käynyt.

Viikonloppuun mahtui myös useampi tuttu kohde, taidan olla hieman tapojeni orja… Edellisen reissun tapaan vierailin nytkin Louisianan modernin taiteen museossa, herkuttelin Motherissa ja kävin lankaostoksilla Sommerfuglenissa.

Suuntasin lankakauppa Sommerfugleniin heti sen auettua klo 10 ja viivyin yli tunnin! Oli ihana tutkia etenkin Isager-hyllyä ja pohtia värivalintoja kaikessa rauhassa. Olin ottanut mukaan pätkät minulta jo löytyviä Tvinnin värejä, ja aika tuntui suorastaan pysähtyvän kun mallailin niille uutta kaveria. Päädyin lopulta vaaleaan vyyhtiin ja sävyyn 6s. Nyt on materiaalia useampaankin hyvän kokoiseen syyshuiviin.

Ostin myös ihanan pehmoista Alpaca kakkosta (50 % merinovillaa ja 50 % alpakkaa), yhdestä vyydistä saa tehtyä Ginger-kämmekkäät. Minulla on jo vihreät kämmekkäät, nyt halusin hieman hillitymmän sävyn. Kuvailisin valitsemaani väriä 60 tummaksi luumuksi, se sopii täydellisesti kuulaisiin aamuihin ja viileisiin syysiltoihin.

Vierailin toki viikonlopun mittaan myös uusissa kohteissa. Kivoimmaksi niistä nousi Mad & Kaffe, missä kävimme sunnuntaina aamiaisella. Tarjonta oli sekä kaunis että maukas, ehdottomasti sen pienen odottelun arvoinen, jonka pöydän saaminen vaati! Ja siinä odotellessa saattoi jo miettiä tilauksensa valmiiksi, listalta kun tuli valita 3, 5 tai 7 pientä annosta. Valitsin viisi ja annan erityissuosituksen chia-vanukkaalle. Myös avokadon, chiliöljyn ja manteleiden yhdistelmä oli mahtava. Nam!

Copenhagen, my favorite city. If you want a great breakfast, go to Mad & Kaffe!

Konnichiwa!

Reissasin huhtikuussa pari viikkoa Japanissa: Kiotossa, Tokiossa ja Osakassa. Lankakaupoista ja kahvittelusta olen jo tehnyt omat postaukset, mutten malta olla kertomatta reissusta hieman muutakin.

Olin Japanissa nyt toista kertaa. Ensivisiitin tein marraskuussa 2013, jolloin olin Tokiossa parin päivän työmatkalla.  Se oli melkoinen pikadippaus uuteen maanosaan – tiesin jo silloin, että haluan palata Japaniin hieman pidemmäksi aikaa!

Mitä sitten jäi mieleen parin viikon kevätreissusta? Listasin viisi yksittäistä juttua:

1. Päällimmäisenä ehdottomasti sakura! Roihuvuoren kirsikkapuiston Hanami-juhlaa karkeloitiin vasta toukokuun puolivälin tietämillä, Japanissa kukkivista kirsikkapuista pääsi nauttimaan jo huhtikuun alussa. Ja niitä puita, niitä oli paljon!

2. Yksittäisistä kohteista mieleen painui erityisesti Kifune-jinjan pyhättö Kiotosta hivenen pohjoiseen. Vierailimme siellä illan jo hämärtyessä, eikä liikkeellä ollut juurikaan muita ihmisiä. Paikan sesonki on ymmärtääkseni ruska-aikaan syksyllä, joten perillä oli suorastaan autiota. Ihanan tunnelmallista siis, vähän sellaista Hayao Miyazaki meets Twin Peaks -osastoa. Illan kruunasi vielä pulahdus lämpöiseen veteen Kurama Onsenissa.

3. Pidemmät matkat taitoimme junalla, mutta lyhyempiä pätkiä tuli suhattua paljon bussilla. Monilla pysäkeillä oli metkat näytöt, jotka kertoivat monenko pysäkin päässä bussi on tulossa. Linjan 205 bussi saapuu pian! Onnistuimme myös jäämään joka kerta pois kyydistä oikealla pysäkillä, kiitos offline-karttojen.

Bussimatkat maksettiin joko kolikoilla (jokaisessa bussissa oli automaatti, jolla saattoi rikkoa rahaa, että oli antaa kuskille tasasumma) tai ICOCA-kortilla, joka osoittautui tosi näppäräksi. Paikallinen vastine HSL:n matkakortista, jolle on ladattu arvoa. Suosittelen!

4. Etenkin Kiotossa oli sateista ja ilmankosteus huipussaan. Kunnon kaatosateen kohtasimme onneksi vain kerran, mutta monena päivänä ilmoilla oli sellaista ”suihkepullosadetta”. Sateenvarjolle oli käyttöä, ja kaikkien kauppojen ja kuppiloiden ovella sateenvarjoteline (jos se puuttui, tarjolla oli pitkä ja kapea muovipussi, johon sateenvarjonsa saattoi pujottaa). Uusi tuttavuus puolestaan oli muovipussilla päällystetty paperikassi. Niitä näkyi kadukuvassa runsaasti, ja saimme itsekin moiset viritykset käsivarrelle keikkumaan.

5. Japanissa piisaa pilvenpiirtäjiä. Hissit kuljettivat meidät useamman kerran 52. kerrokseen. Näkymät olivat huikeat, mutta matkalla sai hieman nieleskellä – korkeus meinasi äkkiseltään tuntua korvissa. On myönnettävä, että kyllä siellä korkeuksissa ekalla kerralla puntti hieman tutisi… Toinen hissimatka meni jo enemmän rutiinilla, ja reissun viimeiset yöt nukuimme 35. kerroksessa. Vasemmanpuolinen kuva on näkymä huoneemme ikkunasta Osakassa.

Huh, oli kaikkinensa huikea reissu!

Japan, you took my heart!

Raitapaita kesäksi

Toisista ohjeista tietää heti, että juuri tämän minä haluan toteuttaa. En epäröinyt hetkeäkään, kun näin Pam Allenin Quince & Co.:lle suunnitteleman ihanan puuvillaisen Bobbie-raitaneuleen.

Helsingistä ei Quince & Companyn lankoja saa, enkä halunnut jäädä odottelemaan nettitilauksen saapumista, joten suuntasin tsekkaamaan Snurren puuvillalankavalikoiman. Se kannatti, sillä hollantilainen Scheepjes Catona -puuvilla tarjosi juuri etsimäni sävyt.

Kotona neuloin vielä mallitilkun, ja tiheyden täsmättyä pääsin tositoimiin. Raitapaitani etenee mukavaa tahtia!

Nothing says summer like stripes. Bobbie, the loveliest pullover right now!

Kahvifestareilla

Lauantaina tuli maisteltua hurjan montaa eri kahvia. Saatoin siemailla jopa parit maistiaiset liikaa, sillä sormeni tärisivät iltapäivällä melkoisesti. Toisaalta, Helsinki Coffee Festival on vain kerran vuodessa, joten kerrankos sitä festareilla hullaantuu! ;)

Helsinki Coffee Festival on Pohjoismaiden suurin kahvifestivaali. Tapahtumassa saa vinkkejä paremman kahvin valmistukseen ja pääsee maistelemaan kahveja ympäri maailman. Mukana on niin kotimaisia pikkupaahtimoita kuin isompiakin tekijöitä, kuten Paulig.

Kahvifestarit järjestettiin nyt kolmatta kertaa. 2015 oltiin Suvilahden Kattilahallilla, 2016 festarit siirtyivät Kaapelitehtaalle, missä oltiin myös tänä vuonna. Merikaapelihalli onkin passeli paikka festaroida, puitteet olivat viihtyisät ja mukavan väljät. Narsisseja mukeissa, runsaasti räsymattoja ja dj soittamassa musiikkia, kyllä kelpasi.

Festareilla valittiin vuoden suodatinkahvi, tittelistä skabasi yhteensä 15 kotimaista paahtimoa. Kisa oli sopivasti käynnissä lauantaina, joten seurasin kisakahvin valmistusta Caffin pisteellä. Ihailtavaa keskittymistä ja tarkkuutta!

Voiton nappasi lopulta ROST & Co. Guatemala Finca Montejo -kahvillaan. Nimensä mukaisesti voittokahvi tulee Montejon perheen tilalta Guatemalasta. Se, kuten muutkin ROST & Co.:n kahvit, on paahdettu Helsingin Lauttasaaressa.

ROST & Co. oli minulle tuttu jo Kaffecentralenin kahvihyllystä, paahtimon kauniit pakkaukset ovat erottuneet siellä edukseen. Festareilta ostin paketillisen Tanzania AAA Majinja -papuja, valintaan vaikuttivat sekä herkullinen maistiainen kyseisestä kahvistä että etiketin ihana mintunvihreä väri. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hieno pakkaus voi parantaa kahvielämystä entisestään.

Kahvifestariperinteisiini kuuluu piipahdus Oatlyn pisteellä. Oatlyn iKaffe on kaurajuoma, joka sopii mainiosti yhteen kahvin kanssa. Se vaahdottuu hyvin, mutta toimii peruskahvin kaverina myös sellaisenaan. Ja mikä parasta, iKaffe ei paakkuunnu. Takavuosina olen useammankin kerran epäillyt pudottaneeni kahvikuppiini vahingossa pikkuleivän, kun kaura- tai soijajuoma on sakkautunut kuuman kahvin kanssa… Enää ei ole huolta moisesta. Kotioloissa olen käyttänyt iKaffea sellaisenaan, purkillisen ostamisesta tulee aina hyvä mieli, sillä pakkaus itsessään on veikeä. Eivät Oatlylla ota itseään turhan vakavasti, ja hyvä niin.

Aiempina vuosina olemme ostaneet kahvifestareilta kahvimyllyn, yhden kummallakin kerralla. Ensin pienen ja puisen Hario Small -myllyn, sitten isomman lasisen Hario Skerton -myllyn, joka onkin meillä päivittäisessä käytössä. Kahvimyllyasiat ovat siis kunnossa, joten tänä vuonna sijoitin Harion Buono-kannuun. Niitä näkyi festareilla käytössä tosi paljon (kannu on tositoimissa myös ylläolevassa kuvassa).

Etukäteen olin haaveillut kuparisesta kannusta, mutta se ei sovellu induktioliedelle. Niinpä meille muutti ruostumattomasta teräksestä valmistettu kuumavesikannu. Sen pitkällä ja kapealla kaatonokalla saa loroteltua veden tosi tarkasti kahvipedin päälle. Olen testannut puuhaan myös tavallista pikkukattilaa, ja voin kertoa, että eroa on!

Välineistö on siis kunnossa ja hyppysissä uusia niksejä hyvän kahvin valmistamiseen. Kahvini ostan aina papuina ja jauhan itse, joten olin todellakin paikalla, kun Johan & Nyströmin edustaja kertoi jauhamiskarkeuden merkityksestä: sopivan karkeuden löytää kokeillen ja maistellen. Karkeus vaikuttaa kahvin voimakkuuteen, sopiva jauhatus ei ole liian karkea eikä liian hieno. Oman myllymme olen säätänyt asteikon keskivaiheilta pari pykälää hienon suuntaan. Se on siten melko raskas käyttää, mutta oppiipahan samalla arvostamaan kahvia!

Entä mitäkö kahvia ostan? Se vaihtelee, sillä laadukkaita kahveja on paljon. Miksi muka tyytyä yhteen ja samaan! Tämänhetkisiä suosikkejani ovat Helsingin Kahvipaahtimon Fifty-Sixty, Johan & Nystömin Ethiopia Guji sekä Japanin reissulta ostamani Unlimited Coffee Roastersin Konga Ethiopia.

Listasin vielä kuusi mielestäni oleellista kahviaiheista pointtia:

1. Jos käytät kahvinkeitintä, annostele vesi erillisellä kannulla.

2. Kahvi alkaa menettää makuaan heti kun se jauhetaan. Jauhaminen kannattaa siis tehdä juuri ennen kahvin valmistusta.

3. Kastele suodatinpussi ennen kahvin annostelua. Paperin makua imeytyy siten vähemmän kahviin.

4. Älä pistä kahvia jääkaappin, se imee sieltä helposti itseensä erinäisiä makuja.

5. Kiinnitä huomiota mittasuhteesiin. Parasta on, jos voit punnita kahvin vaa’alla. Pour over / hand drip -menetelmässä oikea suhde on 16 grammaa kahvia / 250 grammaa vettä.

6. Santsikupilliselle kannattaa useimmiten sanoa ”kyllä, kiitos”!

 

Huh, lauantai oli mahtava kahvifestaripäivä. Ensi vuonna uudestaan!

Nordic’s biggest coffee festival, Helsinki Coffee Festival, is the perfect place to coffee lovers.

Kuppi kahvia, kiitos!

Japanin reissulla tuli kahviteltua runsaasti. Vierailimme lähes joka päivä ainakin yhdessä ihanassa kahvilassa – paikkojen ohella itse kahvi oli usein taivaallista. Miltei jokaisen paikan kahvilistassa oli vaihtoehtona hand drip -kahveja (tunnetaan myös pour over -tekniikkana). Ne valmistetaan kuppi kerrallaan kaatamalla kuumaa vettä irralliseen suodatinsuppiloon. Lopputulokseen vaikuttaa sekä kaatonopeus, kahvin jauhatusaste, veden lämpötila että veden kierto suppilossa.

Kaikkein ihanin kahvila oli Unlimited Coffee Bar Tokiossa. Huippuhyvää kahvia ja huippuihana sisustus. Myös keli oli kohdillaan, ja toi siten oman lisänsä tunnelmaan. Valitsimme reissukaverini Annakaisan kanssa molemmat hand drip -kahvit, mutta eri pavuista. Oli kivaa päästä maistamaan kahta erilaista kahvia, ja mauissa olikin melkoinen ero! Ostimme papuja myös kotiin ja nyt jälkikäteen on mukava muistella onnistunutta reissua makumuistojen muodossa. Valitsin itselleni kotiinviemiseksi Tokiossa paahdettuja Konga Ethiopia -papuja.

Sattui myös todella sopivasti, että pääsin maalis-huhtikuun vaihteessa Johan & Nyströmille parin tunnin kahvikoulutukseen. Siellä tutustuttiin juurikin tuohon hand drip -tekniikkaan, ja sain mukaani V60-setin, siis sellaisen irtosuppilon ja pannun. Tein ja join ensimmäiset hand drip -kahvini juuri ennen reissun alkua, nyt reissun jälkeen olen ehtinyt valmistaa jo useamman kupillisen. Suppiloitakin on jo kaksi, sillä ostin Unlimited Coffee Barista heille kustomoidun posliinisen suodattimen.

Toinen erityisesti mieleen jäänyt kahvila oli Elephant Factory Coffee Kiotossa. Kapealla kujalla sijainnut kahvila tarjosi niin ikään hyvää kahvia ja tunnelmaa. Suomalaisittain oli tosin hivenen hämmentävää, että listalla oli yhden kahvin kohdalla suositus nice harmony with cigarette, meillä kun ei ole enää aikoihin saanut polttaa kahviloiden pöydissä.

Suodatinkahvin juon aina maidolla, mutta reissussa nautittujen herkullisten kahvien kohdalla moinen ei tullut edes mieleen. Maidon kaataminen vähentynee myös kotosalla, sillä arvelen V60-setin pääsevän ahkeraan käyttöön.

Kahvifiilistelyni jatkuu huomenna, jolloin suuntaan Kaapelitehtaalle kahvifestareille. Helsinki Coffee Festival järjestetään tänä viikonloppuna kolmatta kertaa. Olen ollut kaikkina vuosina mukana, enkä nytkään malttaisi odottaa huomista. Festareilla pääsee imemään itseensä uutta kahvitietoutta ja maistelemaan monia eri kahveja. Vaan nyt kahvimylly esiin ja aamukahvin keittoon!

Japan, the land of good coffee!

Lankaostoksilla Kiotossa

Kotiuduin eilen parin viikon reissulta Japanista. Lensimme Helsingistä Osakaan, mistä jatkoimme heti matkaa Kiotoon. Olinkin selvitellyt etukäteen Kioton lankakauppatarjontaa, sillä suunnitelmana oli ostaa reissusta kivaa lankaa ja aloittaa uuden huivin neulominen. Puikot otin mukaani jo Suomesta.

Amirisu on japanilainen neulontalehti, ja brändillä on lankakaupat Kiotossa ja Tokiossa. Kohde olikin selvillä oitis kun Amirisun Walnut-kaupat Google-haulla löysin. Suuntasimme Kioton Walnut-kauppaan heti toisena reissupäivänä. Nimi Amirisu kääntyy neulovaksi oravaksi (amu = knitting ja risu = squirrel), joten Walnut on aika ilmeinen nimi kaupalle. Sen logossakin komeilee orava puikkoineen.

Neulelankojen lisäksi valikoimissa oli mm. mahtavia kirjontasettejä. Niiden valmistaja eli Studio MME kannattaa pistää mieleen!

Tarjolla oli myös laaja valikoima kirjoja ja lehtiä. Aika paljon japaniksi, mutta mukava valikoima myös englanniksi. Esimerkiksi Laine Magazine Suomesta, terkkuja vaan Jonnalle ja kumppaneille! ;)

Lankamerkeistä etenkin Isager, Brooklyn Tweed, Woolfolk ja Quince & Co. olivat isosti edustettuina. Olisi kuitenkin tuntunut hassulta ostaa Japanista esimerkiksi tanskalaista Isageria, joten halusin valita jotain spesiaalimpaa. Woolfolkin pehmoiset vyyhdit olivat jääneet mieleeni jo viime syksyltä, jolloin ihastelin niitä lankakauppa Kerän pop up -myymälässä Helsingin Katajanokalla. Minulla oli jo valmiiksi katsottuna ohje pipoon, ja kännykässä muistissa oikeat värit. Siispä ostin kaksi vyyhtiä Woolfolkia:

* SNO 1 (black and white)
* TYND 15

Niiden lisäksi valitsin ne varsinaiset huivilangat eli kaksi vyyhtiä uutta tuttavuutta nimeltä Hey Lady Hey. Kuten monet ihanat käsinvärjätyt langat, sekin on lähtöisin Yhdysvalloista. Aloitin huivin vielä samana päivänä tutulla ja hyväksihavaitulla ohjeella. Se ei vaadi liikaa keskittymistä, joten huivia oli huoletonta neuloa reissun päällä. Mitään japanilaista en tällä kertaa hankkinut, vaikka hetken harkitsinkin Daruma Threadin kirjontalankoja.

Vierailin reissun mittaan myös kahdessa muussa lankakaupassa: Keitossa Tokiossa ja Masuzakiyassa Osakassa. Eivät hullumpia nekään, mutta Walnut Kyoto oli ehdoton ykkönen.

I travelled to Japan and visited some nice yarn stores there, of course! The loveliest one was Walnut in Shijo Karasuma, Kyoto.

Pari metriä villahuopaa

Molemmat kudontatyöni ovat viimeistelyä vaille valmiita! Ensin kudoin laudeliinan, joka on ihka ensimmäinen kudontatyöni koskaan. Halusin ottaa sen kanssa varman päälle, joten tein koko liinan simppelillä siksak-kuviolla. Siten sain varmuutta poljentaan ja saatoin keskittyä oikeaan tiheyteen ja siisteihin reunoihin.

Jälki oli alusta asti melko tasaista, löysin oman ”käsialani” kutojana helposti. Suurin haaste oli reunojen kanssa, aivan kuten etukäteen aavistelinkin. Pingotin auttoi kyllä pitämään reunat suorina, mutta taidan tarvita vielä harjoitusta itse härvelin käytössä… Odotankin innolla, että saan laudeliinan tarkasteltavaksi, nyt kun se on vielä kiinni kangaspuissa. Ekan päivän osuuden tunnistanee hieman erinäköisistä reunoista, ahaa-elämys pingottimen käytön suhteen kun tuli vasta toisena kudontapäivänä.

Ja toisaalta, kyseessä on vasta ensimmäinen työni, joten aion olla itselleni armollinen.

Kokonaisuudessaan puolitoistametrisen laudeliinan kutomiseen meni muutama iltapäivä, puuha oli huippumukavaa ja mukaansatempaavaa. Olin siis erityisen iloinen, että pääsin seuraavan työni pariin jo viikkoa myöhemmin.

Toisena työnä toteutin parimetrisen villahuovan. Sekin on harmillisesti vielä kangaspuilla, odotan hurjasti, että pääsen tarkastelemaan huopaa kokonaisuudessaan! Onneksi siihen ei mene enää viikkoakaan, irrotamme valmiit työt puilta ensi maanantaina.

Huovan reunojen kanssa sujui jo paremmin, toisaalta myös materiaali oli erilaista ja eri paksuista. Lopputulos taitaakin mennä leikiten läpi tiukasta seulastani, huopa pääsee sohvamme reunalle. Harkinnassa on vielä sen karstaaminen (lue: karstauttaminen), mutta päätän asian vasta kun pääsen tarkastelemaan huopaa lähemmin. Luvassa myös kuvia koko huovasta kerralla!

Vasemmalla mukana pätkä kellertävää Beiroaa.

Kudoin huovan Lankavan Esito-huopalangasta, mutta loppuun tein parin sentin pätkän lempilangastani, portugalilaisesta Beiroasta. Se puretaan myöhemmin hapsujen tieltä pois, mutta toimii mainiosti lopetuskohdan merkkinä. Samalla myös ihastelin langan väriä: Beiroan värikartta on kauneimpia tietämiäni. Ei Esitossakaan mitään vikaa ole, päinvastoin (ja sitäpaitsi Beiroa olisi ollut huopaan liian ohutta lankaa)! Mutta ne Beiroan värisävyt…

Pitänee taas ennen pitkää suunnitella uusi työ Beiroasta, etenkin kun sitä saa nykyisin myös Suomesta. Ihastuttava Kässäkerho Pom Pom Kuopiosta on ottanut langan valikoimiinsa, aiemmin olen ostanut sitä suoraan Lissabonista.

Sekä huovan loimi- että kudelangat ovat Esitoa, 100 % norjalaista kampavillaa. Loimen värit päätimme kurssilla yhdessä, mukaan valikoitui kolmea eri harmaan sävyä: 7091 tummanharmaa, 7092 harmaa ja 7093 vaaleanharmaa. Kuteeksi valitsin värit 7001 valkoinen, 7055 vanha roosa, 7056 vaalea roosa ja 7070 luonnonmusta. En juuri suunnitellut huopaa etukäteen, vaan vaihdoin väriä ja poljennan suuntaa enemmän fiilispohjalta. Aion jatkaa kudontakurssilla myös ensi syksynä, sitten ehtii tehdä etukäteisuunnitelmia!

One of my first weaving projects: woolen blanket!

Kudontakurssilla

Aloitin tammikuussa työväenopiston kudontakurssin. Aiempi kokemukseni kangaspuilla kutomisesta oli pyöreä nolla, joten on ollut tosi kiehtovaa opetella uutta! Kevään mittaan on tarkoitus toteuttaa kaksi työtä, laudeliina puuvillapellavasta sekä villahuopa.

Tähän mennessä olemme luoneet loimet, kiertäneet ne tukille ja valmistelleet kangaspuut kudontakuntoon. Loimien värit valittiin yhdessä, sillä loimme kumpaankin työhön pitkät yhteisloimet, joista riittää jokaiselle kurssilaiselle. Villahuovan loimessa on kolmea eri harmaan sävyä ja pituutta peräti 30 metriä. Loimi palmikoitiin luomapuista komealle letille.

Laudeliinan loimi valmistui ekana, ja pääsin jo vähän kokeilemaan kutomista. Todella koukuttavaa puuhaa! Saa tosin nähdä, mitä mieltä olen ensi viikolla, jolloin minun on määrä kutoa oma laudeliinani alusta loppuun. Eniten jännittää se, miten onnistun liinan reunojen kanssa. Tavoitteena on tietysti siistit ja suorat reunat, mutta eiköhän laudeliina pääse käyttöön, vaikka reunoissa olisi vähän siksakkia…

Loimilankojen värit valittiin yhdessä Lankavan Esito-huopalangan ja Bockens-puuvillapellavan värikartoista. Kudelangat jokainen valitsee sitten tiettykin itse, ja se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Halusin käyttää samoja lankoja kuin loimissa, joten tein retken Espoon Soukkaan. Siellä on Menita Outlet, valtava lankamyymälä kahdessä kerroksessa – ja hyvä valikoima nimenomaan Lankavan kudontalankoja.

Etenkin villahuovan värit oli paljon helpompi valita vyyhtejä vertaillen kuin värikartan pienistä langanpätkistä. Ei valinta toki silti liian helppoa ollut, vietin vyyhtien äärellä pitkän tovin ja vaihdoin myös värivalinta-aiheisia mielipiteitä lankakaupassa asioineen ihan oikean mummon kanssa.

Soukan myymälä oli niin kiehtova, että sinne tulee varmasti palattua uudelleenkiin. Kuteet ja loimilangat olivat alemmassa kerroksessa, neulelangat ja -tarvikkeet ylemmässä. Ilokseni myös huomasin, että jahka Länsimetro joskus aukeaa, pääsee sillä näppärästi Soukkaan ja ihan kivenheiton päähän Menitasta.

Trying some weaving…

Heippa helmikuu!

Helmikuu on täällä, ja ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu! Sieltä se kevät saapuu… Vaan minne katosi tammikuu, 31 kokonaista päivää? En oikein ehtinyt edes neuloa, tammikuussa valmistui vain yksi pipo. Nyt on kyllä ryhtiliikkeen aika!

Piti oikein pohtia tammikuuta tarkemmin, viikkojen varrelle mahtui kaikenmoista mukavaa puuhaa:

  • Aloitin työväenopistossa kudontakurssin. Loimet on nyt luotu, ja olen jo oppinut hurjan määrän kudontatermistöä. Voihan niisiminen sentään!
  • Tutustuin uudistettuun Taito-lehteen. Sattuipa sopivasti, siinä oli paljon kudonta-aiheista sisältöä. Kaikkinensa lehti juuri minun makuuni, luin kannesta kanteen ja palaan sen pariin varmasti myöhemminkin. Onni to-del-la-kin elää käsityössä.

  • Kävin lankaostoksilla, ihanat kerät olivat sylissäni kuin ruusukimppu konsaan.
  • Vierailin ystävieni luona Siuntiossa. Tuli rätisi takassa ja läheisellä pellolla kirmasi pari nuorta hirveä, aivan kuin niillä olisi jo ollut kevättä rinnassa! Sain irtioton omasta arjesta ja tietokoneen ääreltä, mikä teki hyvää.

Welcome, february. The spring is almost here! ;)

Ihana muhkea myssy

Yhdessä viikonlopussa se syntyi, ihana uusi myssyni! Alunperin olin haaveillut ihan erityyppisestä mustavalkoraidallisesta piposta, mutta torstaina Snurressa tuli puheeksi Still me -blogin Lindan pipo-ohje. Viime torstain parikymmentä pakkasastetta kannustivat myös osaltaan paksun pipon neulomiseen, ja olen iloinen, että päätin kokeilla Lindan ohjetta.

Pipo neulotaan kahdesta langasta. Ohuemman eli Gepard Kid Seta -langan valitsin sävyssä kevään vihreä (926), materiaalina 70 % super kid mohair ja 30 % silkki. Paksumpi on Adriafilin Sierra Andina, sataprosenttista alpakkaa sävyssä anthracite grey (089).

Neulon tosi harvoin mitään kahta lankaa yhdistäen, mutta jatkossa asiaan saattaa tulla muutos. Vihertävä ja tummanharmaa lanka näet sekoittuivat huikealla tavalla, aivan kuin niiden yhdistelmä olisi kokonaan uusi väri.

Noudatin ohjetta muutoin tosi tarkasti, mutta neuloin oman piponi ohjetta ohuemmilla puikoilla. Sileään neuleeseen valitsin 5,5 mm:n puikot ja joustinneuleen tein 6 mm:n puikoilla. Pipo syntyi varsin joutuisasti sukkapuikoilla, sillä minulla ei ollut paksuihin pyöröpuikkoihin tarpeeksi lyhyttä kaapelia. Tätä oli kivaa ja huoletonta neuloa, etenkin kun minulla on loppusuoralla myös huolellista keskittymistä vaativat kirjoneulesäärystimet.

Lopputulos on juuri sopivan napakka (venynee tosin jonkin verran käytössä), ja pipo mätsää hienosti talvitakkini kanssa. Kyseessä saattaa olla ihanin koskaan neulomani pipo! <3

Maybe the best beanie ever! Pattern (only in finnish) here.