Blogi

Matonkudontaa

Kudontakurssi on taas käynnissä, nyt pääsin viimein toteuttamaan maton! Muut kurssilaiset olivat kutoneet maton palttinasidoksella jo viime syksynä, mutta aloitin ryhmässämme vasta tammikuussa, ja kevätkaudella ohjelmassa oli puuvillapellainen laudeliina sekä villahuopa. Asia toki harmitti silloin, sillä olin etukäteen ajatellut, että kudontakurssilla kudotaan tietysti matto!

Tänä syksynä olin siis kurssin jatkumisesta erityisen innoissani, varasin heti ensimmäisen mahdollisen matonkudontavuoron. Syksyn toisen työn, silkkivillahuivin, toteutan joulukuussa.

Jokaisella meillä kurssilaisella on viikon verran aikaa kunkin työn kudontaan. Aloitin tekemisen kudontaviikkoni maanantaina, ja kaksimetrinen matto valmistui perjantaina. Kyseessä on perinnematto Kirkonkaari-sidoksella, kutomiseen kului yhteensä noin 12 tuntia.

Kuteet syötettiin kolmelta eri sukkulalta, jokainen väri omaltaan. Polkusia tarvittiin kuusi, mutta niistä käytettiin vain neljää (polkusilla 5 ja 6 tehtiin palttinasidosta alkuun ja loppuun). Kutominen tuntui suorastaan helpolta, ja mielessä on jo kehitysideoita seuraavaa mattoa ajatellen. Haluan oppia lisää ja testata erilaisia sidoksia ja kuteita ja väriyhdistelmiä!

Mahtavaa oli myös se, että kudontaluokan konkarit ottivat minut mukaan kahviporukkaansa. Samalla sain hyviä neuvoja kokeneemmilta kutojilta.

Matkan varrella syntyi myös omia oivalluksia:

Suunnittele loppuun asti ennen kuin aloitat! Olin päättänyt, että teen raitoja, mutten suunnitellut sen tarkemmin, että minkä mittaisia. Se hieman harmitti maton edistyessä, sillä olisin kernaasti kutonut vielä parikymmentä senttiä lisää, mutta se ei täsmännyt raitoihin. Kuuden n. 34 senttisen raidan perään ei vaan voinut kutoa yhtä n. 20 senttistä raitaa! Päätin siis tinkiä maton pituudesta ja satsata symmetriaan.

Älä kudo väsyneenä! Kudontaviikon torstaina tein pitkän päivän kangaspuiden äärellä – ja päivän päätteeksi myös virheen. Se paljastui vasta kun matto oli valmis: olin ottanut matosta muutaman kuvan torstaina päivän päätteeksi, mutta tarkastelin niitä kunnolla vasta perjantaina maton jo valmistuttua. Virhe viimeisessä raidassa harmitti niin paljon, että suuntasin vielä korjaamaan sen ennen seuraavaa kutojaa. Kolmisen tuntia siihen meni, onneksi homma oli aikataulun puolesta mahdollinen.

Satsaa sukkiin! Polkusiin saa parhaan tatsin sukkasillaan, mutta villasukat ovat kudontapuuhissa turhan liukkaat. Ne luistavat ikävästi polkusilta. Kukaties testaan vielä kudontatossuja, jollaisia yksi konkareista minulle suositteli.

Kirkonkaari tunnetaan myös nimellä Luostarin ikkuna, valmis kuvio on omaan silmääni ehkä tilkkasen psykedeelinen. Onneksi yleisilmettä saattoi ohjailla värivalinnoilla, ja aina on tietty kivaa oppia tekemään uusi sidos! Seuraavan maton aion kuitenkin kutoa peruspalttinaa…

The weaving loom – my new love!

Kinnasneulakokeiluja

Tykkään opetella uusia käsityötaitoja, ja usein tekniikat vievät mennessään. Neulakinnastekniikan kohdalla on kuitenkin toisin. Olen testaillut sitä pariinkin otteeseen aina työväenopiston kurssia myöten, mutten osaa päättää, olisiko taito kaiken sen opettelun väärti. Mikään yksinkertainen tekniikka neulakinnasneulonta kun ei todellakaan ole.

Tekniikasta on kaksi suomenkielistä opusta: Mervi Pasasen Yhdellä neulalla – Neulakinnastekniikka tutuksi (Moreeni) ja Martta Valkeejärven Kinnasneulakirja (Tammi). Molemmissa on selkeitä kuvallisia vaihe vaiheelta -ohjeita tekniikan opetteluun (Valkeejärven kirjaan liittyy myös videoita), mutta jos mahdollista, alkuun kannattaa hakeutua osaajan oppiin. Kurssi oli tähän oikein passeli vaihtoehto. Kirjoista saa paljon enemmän irti, kun on perusteet (tai ainakin alkeet) opeteltuina.

Kumpi vaan teos riittää tietty yksistäänkin, yhdessä ne muodostavat tosi kattavan paketin tästä tekniikasta. Molemmissa on laaja kattaus ohjeita erilaisiin töihin. Valkeejärven Kinnasneulakirjan ohjeet ovat tilkkasen enemmän omaan makuuni, mutta jos tekniikka kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia teoksia.

Eikä kannata hämääntyä siitä, että toisessa kirjassa puhutaan neulakinnastekniikasta ja toisessa kinnasneulatekniikasta. Mitenkäs se sanonta menikään, rakkaalla lapsella on monta nimeä…

Kurssilla opin, että tekemistä määrittää peukalon, neulan ja langan muodostama kolmikko. Lankaa kierretään peukalon ympärille, joten käsiala muotoutuu osittain oman peukalon mukaan: minun kintaistani tulee hieman erikokoiset kuin sinun, vaikka meillä olisi sama lanka ja pistot käytössä.

Omaan käteen toimivin neula löytyy parhaiten kokeilemalla. Kurssin opettaja Laura Hämärin sanoin: ”ei liian terävä eikä liian perävä”. Ja lanka, sen olisi hyvä olla suht helposti huopuvaa ja ennen kaikkea tarpeeksi paksua. Ihannepaksuus lienee 1 m = 1 g lankaa.

Minun oli määrä tehdä kurssilla kintaat, mutta samaan aikaan oli niin paljon kaikkea muutakin kalenterissa, että päätin keskittyä aloituksen ja pistojen treenaamiseen. Hatarat perusteet ovat siis jo hallussa, mutta empinen jatkuu yhä. Taidan kuulostella, josko vastaan tulisi joku niin kiehtova ohje, että tekniikka olisi suorastaan pakko ottaa sen myötä kunnolla haltuun. Sitä odotellessa keskityn neulomiseen, melko monta neuletyötä kun on tälläkin hetkellä kesken…

Molemmat kirjat saatu blogin kautta.

Nalbinding, a fascinating yarn technique. And challenging too…

Murukahvia

Olen suuri kahvinystävä, ja mieluiten keittelen kahvini hand drip -tekniikalla. Aivan kuten keväällä arvelin, V60-setti pääsi ahkeraan käyttöön.

Välillä kuitenkin turvaudun murukahviin. Teen töitä pääosin kotitoimistolta käsin, ja murukahvia saa keitettyä näppärästi yhden mukillisen kerralla. Murukahvipurkkini olen ostanut vuosia sitten Kööpenhaminasta, Irma on paikallinen Pirkka – purkissa onkin tällä hetkellä Pirkka-pikakahvia. Toimii mainiosti akuuttiin kahvihampaan kolotukseen!

Hand drip coffee is my choise number one, but every now and then I drink a cup of instant coffee.

Knit along!

Neulominen on itsenäistä ja välillä vähän yksinäistäkin puuhaa. Mainion poikkeuksen tähän tuovat Knit Along -projektit. Niissä jokainen neuloo tahollaan, mutta jakaa kokemuksia ja kuvia vaikkapa neuleyhteisö Ravelryssa.

Tällä hetkellä minulla on puikoilla What the Fade?! Mystery Fade Along. Siis huivi, johon tulee ainakin ihastuttavia väriliukuja – lopputulos on vielä osin mysteeri. Ohje on jaettu kuuteen viikon välein julkaistavaan osaan. Huivin on suunnitellut yksi suosikkisuunnittelijoistani, amerikkalainen Andrea Mowry, jonka Drea Renee Knits -sivustolta olen ostanut aiemmin useammankin ohjeen.

Huivin ohjeesta julkaistiin eilen jo osa 4/6, mutta minä viimeistelen vasta kakkososaa. Onneksi edessä on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, joten viimeistään huomenna pääsen osaan 3. En malttaisi odottaa, että huivi etenee, sillä siitä on tulossa huippuihana. Olen nimittäin käynyt kurkkimassa Ravelryn spoiler-ketjusta kuvia muiden huiveista…

Kuvat huiveista ovat kivoimpia, mutta on koukuttavaa lukea muiden kommenttejakin. Keskustelusta saa myös ohjeita ja vertaistukea mahdollisiin ongelmakohtiin.

Kansainvälisyys antaa projektille oman metkan lisänsä, minä neulon huivia Helsingissä, toinen Australian Sydneyssä ja kolmas jossain Jenkeissä. Neulojat ympäri maailmaa tekevät huivia tosi erilaisista langoista, muiden lanka- ja värivalintoja on mahtavaa seurata. Ainakin huivin alkuosa on briossia, joten sen eri puolet ovat monilla ihan eriväriset!

Muiden neulomuksia voi ihastella myös Instagramissa mm. häsällä #whatthefade. Andrea itse toivoi, että mysteeri säilysi loppuun asti: hän ohjeisti postaamaan kuvat Instaan useamman kuvan settinä siten, että päällimmäisessä kuvassa näkyy esimerkiksi pelkkää lankaa, ei itse huivia. Instagramissa on siis runsaasti kuvasarjoja Spoiler Alert -tekstillä varustettuna.

Nyt tulee oma spoiler alerttini! Näissä kuvissa näkyy huivin alkua, postauksen ekaan kuvaan kun valitsin tarkoituksella pelkkää lankaa:

Oman huivini kohdalla voisi olla paikallaan myös söpöysvaroitus, sillä mukaan valikoitui melkoisen hempeitä sävyjä! Kiitos briossin, neulepinnan toinen puoli on vaalea ja toinen pinkki.

What the Fade?! on järjestyksessään toinen knit along (eli KAL), jossa olen mukana. Viime syksynä neuloin näihin samoihin aikoihin Stephen Westin mysteerihuivia. Häneltä on tulossa sellainen myös tänä vuonna, mutta Andrean KAL alkoi ensin, joten tartuin siihen.

Stephenin Speckle & Pop! -huivin neulonta alkaa ensi viikon perjantaina 29.9. Myös se on harkinnassa, taidanpa käydä kurkkamassa kyseisen projektin spoiler-ketjua heti tämän huivin valmistuttua!


What the Fade?! Mystery Fade Along. What a brilliant project!

Lempikaupunkini Kööpenhamina

Palaan Kööpenhaminaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos laskuni eivät ole menneet sekaisin, olen vieraillut Tanskan pääkaupungissa jo kahdeksan kertaa. Tuorein visiitti oli viime viikonloppuna ystäväni Annakaisan houkuteltua minut mukaansa Haven-festareille. Samalla tuli tutustuttua uusiin maisemiin, Haven järjestettiin Refshaleøenissä viitisen kilometriä kaupungin keskustasta. Siellä suunnalla en ollut aiemmin käynyt.

Viikonloppuun mahtui myös useampi tuttu kohde, taidan olla hieman tapojeni orja… Edellisen reissun tapaan vierailin nytkin Louisianan modernin taiteen museossa, herkuttelin Motherissa ja kävin lankaostoksilla Sommerfuglenissa.

Suuntasin lankakauppa Sommerfugleniin heti sen auettua klo 10 ja viivyin yli tunnin! Oli ihana tutkia etenkin Isager-hyllyä ja pohtia värivalintoja kaikessa rauhassa. Olin ottanut mukaan pätkät minulta jo löytyviä Tvinnin värejä, ja aika tuntui suorastaan pysähtyvän kun mallailin niille uutta kaveria. Päädyin lopulta vaaleaan vyyhtiin ja sävyyn 6s. Nyt on materiaalia useampaankin hyvän kokoiseen syyshuiviin.

Ostin myös ihanan pehmoista Alpaca kakkosta (50 % merinovillaa ja 50 % alpakkaa), yhdestä vyydistä saa tehtyä Ginger-kämmekkäät. Minulla on jo vihreät kämmekkäät, nyt halusin hieman hillitymmän sävyn. Kuvailisin valitsemaani väriä 60 tummaksi luumuksi, se sopii täydellisesti kuulaisiin aamuihin ja viileisiin syysiltoihin.

Vierailin toki viikonlopun mittaan myös uusissa kohteissa. Kivoimmaksi niistä nousi Mad & Kaffe, missä kävimme sunnuntaina aamiaisella. Tarjonta oli sekä kaunis että maukas, ehdottomasti sen pienen odottelun arvoinen, jonka pöydän saaminen vaati! Ja siinä odotellessa saattoi jo miettiä tilauksensa valmiiksi, listalta kun tuli valita 3, 5 tai 7 pientä annosta. Valitsin viisi ja annan erityissuosituksen chia-vanukkaalle. Myös avokadon, chiliöljyn ja manteleiden yhdistelmä oli mahtava. Nam!

Copenhagen, my favorite city. If you want a great breakfast, go to Mad & Kaffe!

Konnichiwa!

Reissasin huhtikuussa pari viikkoa Japanissa: Kiotossa, Tokiossa ja Osakassa. Lankakaupoista ja kahvittelusta olen jo tehnyt omat postaukset, mutten malta olla kertomatta reissusta hieman muutakin.

Olin Japanissa nyt toista kertaa. Ensivisiitin tein marraskuussa 2013, jolloin olin Tokiossa parin päivän työmatkalla.  Se oli melkoinen pikadippaus uuteen maanosaan – tiesin jo silloin, että haluan palata Japaniin hieman pidemmäksi aikaa!

Mitä sitten jäi mieleen parin viikon kevätreissusta? Listasin viisi yksittäistä juttua:

1. Päällimmäisenä ehdottomasti sakura! Roihuvuoren kirsikkapuiston Hanami-juhlaa karkeloitiin vasta toukokuun puolivälin tietämillä, Japanissa kukkivista kirsikkapuista pääsi nauttimaan jo huhtikuun alussa. Ja niitä puita, niitä oli paljon!

2. Yksittäisistä kohteista mieleen painui erityisesti Kifune-jinjan pyhättö Kiotosta hivenen pohjoiseen. Vierailimme siellä illan jo hämärtyessä, eikä liikkeellä ollut juurikaan muita ihmisiä. Paikan sesonki on ymmärtääkseni ruska-aikaan syksyllä, joten perillä oli suorastaan autiota. Ihanan tunnelmallista siis, vähän sellaista Hayao Miyazaki meets Twin Peaks -osastoa. Illan kruunasi vielä pulahdus lämpöiseen veteen Kurama Onsenissa.

3. Pidemmät matkat taitoimme junalla, mutta lyhyempiä pätkiä tuli suhattua paljon bussilla. Monilla pysäkeillä oli metkat näytöt, jotka kertoivat monenko pysäkin päässä bussi on tulossa. Linjan 205 bussi saapuu pian! Onnistuimme myös jäämään joka kerta pois kyydistä oikealla pysäkillä, kiitos offline-karttojen.

Bussimatkat maksettiin joko kolikoilla (jokaisessa bussissa oli automaatti, jolla saattoi rikkoa rahaa, että oli antaa kuskille tasasumma) tai ICOCA-kortilla, joka osoittautui tosi näppäräksi. Paikallinen vastine HSL:n matkakortista, jolle on ladattu arvoa. Suosittelen!

4. Etenkin Kiotossa oli sateista ja ilmankosteus huipussaan. Kunnon kaatosateen kohtasimme onneksi vain kerran, mutta monena päivänä ilmoilla oli sellaista ”suihkepullosadetta”. Sateenvarjolle oli käyttöä, ja kaikkien kauppojen ja kuppiloiden ovella sateenvarjoteline (jos se puuttui, tarjolla oli pitkä ja kapea muovipussi, johon sateenvarjonsa saattoi pujottaa). Uusi tuttavuus puolestaan oli muovipussilla päällystetty paperikassi. Niitä näkyi kadukuvassa runsaasti, ja saimme itsekin moiset viritykset käsivarrelle keikkumaan.

5. Japanissa piisaa pilvenpiirtäjiä. Hissit kuljettivat meidät useamman kerran 52. kerrokseen. Näkymät olivat huikeat, mutta matkalla sai hieman nieleskellä – korkeus meinasi äkkiseltään tuntua korvissa. On myönnettävä, että kyllä siellä korkeuksissa ekalla kerralla puntti hieman tutisi… Toinen hissimatka meni jo enemmän rutiinilla, ja reissun viimeiset yöt nukuimme 35. kerroksessa. Vasemmanpuolinen kuva on näkymä huoneemme ikkunasta Osakassa.

Huh, oli kaikkinensa huikea reissu!

Japan, you took my heart!

Raitapaita kesäksi

Toisista ohjeista tietää heti, että juuri tämän minä haluan toteuttaa. En epäröinyt hetkeäkään, kun näin Pam Allenin Quince & Co.:lle suunnitteleman ihanan puuvillaisen Bobbie-raitaneuleen.

Helsingistä ei Quince & Companyn lankoja saa, enkä halunnut jäädä odottelemaan nettitilauksen saapumista, joten suuntasin tsekkaamaan Snurren puuvillalankavalikoiman. Se kannatti, sillä hollantilainen Scheepjes Catona -puuvilla tarjosi juuri etsimäni sävyt.

Kotona neuloin vielä mallitilkun, ja tiheyden täsmättyä pääsin tositoimiin. Raitapaitani etenee mukavaa tahtia!

Nothing says summer like stripes. Bobbie, the loveliest pullover right now!

Kahvifestareilla

Lauantaina tuli maisteltua hurjan montaa eri kahvia. Saatoin siemailla jopa parit maistiaiset liikaa, sillä sormeni tärisivät iltapäivällä melkoisesti. Toisaalta, Helsinki Coffee Festival on vain kerran vuodessa, joten kerrankos sitä festareilla hullaantuu! ;)

Helsinki Coffee Festival on Pohjoismaiden suurin kahvifestivaali. Tapahtumassa saa vinkkejä paremman kahvin valmistukseen ja pääsee maistelemaan kahveja ympäri maailman. Mukana on niin kotimaisia pikkupaahtimoita kuin isompiakin tekijöitä, kuten Paulig.

Kahvifestarit järjestettiin nyt kolmatta kertaa. 2015 oltiin Suvilahden Kattilahallilla, 2016 festarit siirtyivät Kaapelitehtaalle, missä oltiin myös tänä vuonna. Merikaapelihalli onkin passeli paikka festaroida, puitteet olivat viihtyisät ja mukavan väljät. Narsisseja mukeissa, runsaasti räsymattoja ja dj soittamassa musiikkia, kyllä kelpasi.

Festareilla valittiin vuoden suodatinkahvi, tittelistä skabasi yhteensä 15 kotimaista paahtimoa. Kisa oli sopivasti käynnissä lauantaina, joten seurasin kisakahvin valmistusta Caffin pisteellä. Ihailtavaa keskittymistä ja tarkkuutta!

Voiton nappasi lopulta ROST & Co. Guatemala Finca Montejo -kahvillaan. Nimensä mukaisesti voittokahvi tulee Montejon perheen tilalta Guatemalasta. Se, kuten muutkin ROST & Co.:n kahvit, on paahdettu Helsingin Lauttasaaressa.

ROST & Co. oli minulle tuttu jo Kaffecentralenin kahvihyllystä, paahtimon kauniit pakkaukset ovat erottuneet siellä edukseen. Festareilta ostin paketillisen Tanzania AAA Majinja -papuja, valintaan vaikuttivat sekä herkullinen maistiainen kyseisestä kahvistä että etiketin ihana mintunvihreä väri. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hieno pakkaus voi parantaa kahvielämystä entisestään.

Kahvifestariperinteisiini kuuluu piipahdus Oatlyn pisteellä. Oatlyn iKaffe on kaurajuoma, joka sopii mainiosti yhteen kahvin kanssa. Se vaahdottuu hyvin, mutta toimii peruskahvin kaverina myös sellaisenaan. Ja mikä parasta, iKaffe ei paakkuunnu. Takavuosina olen useammankin kerran epäillyt pudottaneeni kahvikuppiini vahingossa pikkuleivän, kun kaura- tai soijajuoma on sakkautunut kuuman kahvin kanssa… Enää ei ole huolta moisesta. Kotioloissa olen käyttänyt iKaffea sellaisenaan, purkillisen ostamisesta tulee aina hyvä mieli, sillä pakkaus itsessään on veikeä. Eivät Oatlylla ota itseään turhan vakavasti, ja hyvä niin.

Aiempina vuosina olemme ostaneet kahvifestareilta kahvimyllyn, yhden kummallakin kerralla. Ensin pienen ja puisen Hario Small -myllyn, sitten isomman lasisen Hario Skerton -myllyn, joka onkin meillä päivittäisessä käytössä. Kahvimyllyasiat ovat siis kunnossa, joten tänä vuonna sijoitin Harion Buono-kannuun. Niitä näkyi festareilla käytössä tosi paljon (kannu on tositoimissa myös ylläolevassa kuvassa).

Etukäteen olin haaveillut kuparisesta kannusta, mutta se ei sovellu induktioliedelle. Niinpä meille muutti ruostumattomasta teräksestä valmistettu kuumavesikannu. Sen pitkällä ja kapealla kaatonokalla saa loroteltua veden tosi tarkasti kahvipedin päälle. Olen testannut puuhaan myös tavallista pikkukattilaa, ja voin kertoa, että eroa on!

Välineistö on siis kunnossa ja hyppysissä uusia niksejä hyvän kahvin valmistamiseen. Kahvini ostan aina papuina ja jauhan itse, joten olin todellakin paikalla, kun Johan & Nyströmin edustaja kertoi jauhamiskarkeuden merkityksestä: sopivan karkeuden löytää kokeillen ja maistellen. Karkeus vaikuttaa kahvin voimakkuuteen, sopiva jauhatus ei ole liian karkea eikä liian hieno. Oman myllymme olen säätänyt asteikon keskivaiheilta pari pykälää hienon suuntaan. Se on siten melko raskas käyttää, mutta oppiipahan samalla arvostamaan kahvia!

Entä mitäkö kahvia ostan? Se vaihtelee, sillä laadukkaita kahveja on paljon. Miksi muka tyytyä yhteen ja samaan! Tämänhetkisiä suosikkejani ovat Helsingin Kahvipaahtimon Fifty-Sixty, Johan & Nystömin Ethiopia Guji sekä Japanin reissulta ostamani Unlimited Coffee Roastersin Konga Ethiopia.

Listasin vielä kuusi mielestäni oleellista kahviaiheista pointtia:

1. Jos käytät kahvinkeitintä, annostele vesi erillisellä kannulla.

2. Kahvi alkaa menettää makuaan heti kun se jauhetaan. Jauhaminen kannattaa siis tehdä juuri ennen kahvin valmistusta.

3. Kastele suodatinpussi ennen kahvin annostelua. Paperin makua imeytyy siten vähemmän kahviin.

4. Älä pistä kahvia jääkaappin, se imee sieltä helposti itseensä erinäisiä makuja.

5. Kiinnitä huomiota mittasuhteesiin. Parasta on, jos voit punnita kahvin vaa’alla. Pour over / hand drip -menetelmässä oikea suhde on 16 grammaa kahvia / 250 grammaa vettä.

6. Santsikupilliselle kannattaa useimmiten sanoa ”kyllä, kiitos”!

 

Huh, lauantai oli mahtava kahvifestaripäivä. Ensi vuonna uudestaan!

Nordic’s biggest coffee festival, Helsinki Coffee Festival, is the perfect place to coffee lovers.

Kuppi kahvia, kiitos!

Japanin reissulla tuli kahviteltua runsaasti. Vierailimme lähes joka päivä ainakin yhdessä ihanassa kahvilassa – paikkojen ohella itse kahvi oli usein taivaallista. Miltei jokaisen paikan kahvilistassa oli vaihtoehtona hand drip -kahveja (tunnetaan myös pour over -tekniikkana). Ne valmistetaan kuppi kerrallaan kaatamalla kuumaa vettä irralliseen suodatinsuppiloon. Lopputulokseen vaikuttaa sekä kaatonopeus, kahvin jauhatusaste, veden lämpötila että veden kierto suppilossa.

Kaikkein ihanin kahvila oli Unlimited Coffee Bar Tokiossa. Huippuhyvää kahvia ja huippuihana sisustus. Myös keli oli kohdillaan, ja toi siten oman lisänsä tunnelmaan. Valitsimme reissukaverini Annakaisan kanssa molemmat hand drip -kahvit, mutta eri pavuista. Oli kivaa päästä maistamaan kahta erilaista kahvia, ja mauissa olikin melkoinen ero! Ostimme papuja myös kotiin ja nyt jälkikäteen on mukava muistella onnistunutta reissua makumuistojen muodossa. Valitsin itselleni kotiinviemiseksi Tokiossa paahdettuja Konga Ethiopia -papuja.

Sattui myös todella sopivasti, että pääsin maalis-huhtikuun vaihteessa Johan & Nyströmille parin tunnin kahvikoulutukseen. Siellä tutustuttiin juurikin tuohon hand drip -tekniikkaan, ja sain mukaani V60-setin, siis sellaisen irtosuppilon ja pannun. Tein ja join ensimmäiset hand drip -kahvini juuri ennen reissun alkua, nyt reissun jälkeen olen ehtinyt valmistaa jo useamman kupillisen. Suppiloitakin on jo kaksi, sillä ostin Unlimited Coffee Barista heille kustomoidun posliinisen suodattimen.

Toinen erityisesti mieleen jäänyt kahvila oli Elephant Factory Coffee Kiotossa. Kapealla kujalla sijainnut kahvila tarjosi niin ikään hyvää kahvia ja tunnelmaa. Suomalaisittain oli tosin hivenen hämmentävää, että listalla oli yhden kahvin kohdalla suositus nice harmony with cigarette, meillä kun ei ole enää aikoihin saanut polttaa kahviloiden pöydissä.

Suodatinkahvin juon aina maidolla, mutta reissussa nautittujen herkullisten kahvien kohdalla moinen ei tullut edes mieleen. Maidon kaataminen vähentynee myös kotosalla, sillä arvelen V60-setin pääsevän ahkeraan käyttöön.

Kahvifiilistelyni jatkuu huomenna, jolloin suuntaan Kaapelitehtaalle kahvifestareille. Helsinki Coffee Festival järjestetään tänä viikonloppuna kolmatta kertaa. Olen ollut kaikkina vuosina mukana, enkä nytkään malttaisi odottaa huomista. Festareilla pääsee imemään itseensä uutta kahvitietoutta ja maistelemaan monia eri kahveja. Vaan nyt kahvimylly esiin ja aamukahvin keittoon!

Japan, the land of good coffee!

Lankaostoksilla Kiotossa

Kotiuduin eilen parin viikon reissulta Japanista. Lensimme Helsingistä Osakaan, mistä jatkoimme heti matkaa Kiotoon. Olinkin selvitellyt etukäteen Kioton lankakauppatarjontaa, sillä suunnitelmana oli ostaa reissusta kivaa lankaa ja aloittaa uuden huivin neulominen. Puikot otin mukaani jo Suomesta.

Amirisu on japanilainen neulontalehti, ja brändillä on lankakaupat Kiotossa ja Tokiossa. Kohde olikin selvillä oitis kun Amirisun Walnut-kaupat Google-haulla löysin. Suuntasimme Kioton Walnut-kauppaan heti toisena reissupäivänä. Nimi Amirisu kääntyy neulovaksi oravaksi (amu = knitting ja risu = squirrel), joten Walnut on aika ilmeinen nimi kaupalle. Sen logossakin komeilee orava puikkoineen.

Neulelankojen lisäksi valikoimissa oli mm. mahtavia kirjontasettejä. Niiden valmistaja eli Studio MME kannattaa pistää mieleen!

Tarjolla oli myös laaja valikoima kirjoja ja lehtiä. Aika paljon japaniksi, mutta mukava valikoima myös englanniksi. Esimerkiksi Laine Magazine Suomesta, terkkuja vaan Jonnalle ja kumppaneille! ;)

Lankamerkeistä etenkin Isager, Brooklyn Tweed, Woolfolk ja Quince & Co. olivat isosti edustettuina. Olisi kuitenkin tuntunut hassulta ostaa Japanista esimerkiksi tanskalaista Isageria, joten halusin valita jotain spesiaalimpaa. Woolfolkin pehmoiset vyyhdit olivat jääneet mieleeni jo viime syksyltä, jolloin ihastelin niitä lankakauppa Kerän pop up -myymälässä Helsingin Katajanokalla. Minulla oli jo valmiiksi katsottuna ohje pipoon, ja kännykässä muistissa oikeat värit. Siispä ostin kaksi vyyhtiä Woolfolkia:

* SNO 1 (black and white)
* TYND 15

Niiden lisäksi valitsin ne varsinaiset huivilangat eli kaksi vyyhtiä uutta tuttavuutta nimeltä Hey Lady Hey. Kuten monet ihanat käsinvärjätyt langat, sekin on lähtöisin Yhdysvalloista. Aloitin huivin vielä samana päivänä tutulla ja hyväksihavaitulla ohjeella. Se ei vaadi liikaa keskittymistä, joten huivia oli huoletonta neuloa reissun päällä. Mitään japanilaista en tällä kertaa hankkinut, vaikka hetken harkitsinkin Daruma Threadin kirjontalankoja.

Vierailin reissun mittaan myös kahdessa muussa lankakaupassa: Keitossa Tokiossa ja Masuzakiyassa Osakassa. Eivät hullumpia nekään, mutta Walnut Kyoto oli ehdoton ykkönen.

I travelled to Japan and visited some nice yarn stores there, of course! The loveliest one was Walnut in Shijo Karasuma, Kyoto.