Blogi

Kun mummo messuille lähti

Viime viikonloppu oli erityisen mukava! Ohjelmassa oli reissu Tampereelle ja Suomen Kädentaidot -messuille. Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa järjestettävä tapahtuma on hurjan massiivinen, kyseessä on Euroopan suurimmat käsityömessut. Halleja on useita ja näytteilleasettajia oli mukana suorastaan pökerryttävän paljon (tarkistin tämän vuoden lukeman: 750).

Messut järjestettiin jo 22. kertaa – ja samalla tehtiin uusi kävijäennätys. Vierailijoita oli viikonlopun mittaan lähes 50 000. Väenpaljoutta siis piisasi, mutta ainakin itse vältyin lähes kaikelta jonotukselta.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Tampereen kässämessuilla, joten reissu oli odotettu. Päätin osallistumisesta jo viime syksynä, jolloin missasin messut aikatauluhaasteiden takia. Silloin tuli kahlattua läpi monen monta messuraporttia, onneksi niiden kautta pääsi edes tilkkasen mukaan messutunnelmiin…

Tämän vuoden osalta messufiilistely starttasi somessa kunnolla messuviikon alussa. Näytteilleasettajiin tutustuin jonkin verran etukäteen, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa en tehnyt. Luin myös Eilen tein -blogin Hannen Kuinka selviytyä Tampereen Kädentaidot-messuilta päivässä? -postauksen tarkasti. Tiesin kuitenkin, että itse vierailisin messuilla useampana päivänä, joten saatoin mennä rennosti fiiliksen mukaan missaamatta mitään ”tärkeää”.

Seikkailin siis messuhumussa perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina kiertelin pääasiassa neulonta-aiheisia osastoja ystävieni, Laine Magazinen Jonnan ja Sinin seurassa. Kotimaan lankakaupat olivat kattavasti edustettuina, oli mukavaa tutustua niiden osastoihin ja nähdä monia netissä katsomiani lankoja livenä.

Eniten minua kiinnostikin juuri lankatarjonta. Olin miettinyt ostoslistaa jo etukäteen, ettei budjetti aivan karkaisi käsistä… Miettikää nyt, ikään kuin kaikkien lankakauppojen pop up -myymälät saman katon alla. Huh, ihan mahtavaa! Tilannetta olisi voinut parantaa enää ainoastaan se, että mukana olisi ollut myös ulkomaisia lankakauppoja.

Lankakauppojen osastoista kaksi oli mielestäni ylitse muiden (listattu satunnaisessa järjestyksessä):

1. Kässäkerho Pom Pom Kuopiosta. Sen valikoimissa on portugalilaista Beiroaa, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkilangoistani. Kyselin jo etukäteen, että onhan kyseistä lankaa mukana messuilla, ja olin todella iloinen myönteisestä vastauksesta. Myös ”pilkullinen” Donegal on tosi kaunista viskoosinyppyineen. Kyseessä on Pom Pomin oma lanka, joka värjätään käsin Kuopiossa. Pikkuruinen, mutta sitäkin kutsuvampi messuosasto.

2. Jyväskylän TitiTyy. Huikean laaja valikoima lankoja, ihastelin etenkin isoa Brooklyn Tweed -tarjontaa.

Eikä tietenkään sovi unohtaa Helsingin Snurrea! Piipahdin myös Snurren osastolla, mutta jätin sen hieman vähemmälle huomiolle, sillä minun tulee vierailtua Helsingin kivijalkamyymälässä varsin ahkeraan. Messuilla oli kiva keskittyä ”harvinaisempiin herkkuihin”.

Lankojen osalta esiin ei noussut mitään yksittäistä brändiä tai villitystä ylitse muiden, mutta oli hauska huomata, että sock blankia oli tarjolla sekä valmiina (ainakin Kässäkerho Pom Pomilla) että värjäämättömänä. Valkeat kääröt bongasin muistaakseni Lankakauppa Kerän osastolta. Pieni empiminen johtuu siitä, etten löytänyt niitä Kerän nettisivuilta, mutta kyseessä voi hyvinkin olla joku messuerikoisuus. Sock blankit herättivät mielenkiintoni etenkin siksi, että ensi viikonloppuna kalenterissani on langan värjäämistä. Vyyhtien ohella suunnitelmissani on tehdä myös pienimuotoinen sock blank -kokeilu, neulon pohjan itse Tukuwoolista.

Katselin myös kudontajuttuja tarkasti, mutta matonkuteiden osalta tarjolla oli harmikseni pääasiassa paksua trikookudetta. Olisin kaivannut ohuempia kuteita! Näyttääkin vahvasti siltä, että ohutta kudetta saadakseen on tartuttava reippaasti saksiin.

Sunnuntaina kiertelin messuilla itsekseni ja kuuntelin myös lavojen ohjelmaa. A-halliin suuntasin varta vasten kuuntelemaan Taito Ylä-Savon Ryijyn ompelu -esitystä. ”Pieni persoonallinen ryijy syntyy itse suunnitellen ja ommellen valmiille ryijynpohjakankaalle.” Minulla on kuitenkin jo ryijyn tekemisen perusteet hallussa, joten enemmänkin ohjelma muistutteli siitä, että oma pikkuryijyni on yhä viimeistelemättä… Voisi olla jo aika saada se seinälle.

Niin ikää A-hallin Taitokadun kiinnostavin anti oli Taito-lehden ompelukuvakortit. Niihin saattoi pistellä haluamansa kuvan tai tekstin. Tekeminen jäi testaamatta, mutta ideaa olisi kiva hyödyntää vaikkapa syntymäpäiväkortissa.
Materiaalien lisäksi tarjolla oli valmiita tuotteita sekä vähän syömistäkin. Karjalanpiirakoiden myyjiä oli useita, ja tiskeille jono! Messut toden totta olivat vain kolmena päivänä vuodessa avoinna oleva uniikki ostoskeskus, kuten Kädentaitojen nettisivuillakin kuvaillaan.
Molla Mills oli tietty mukana uuden Virkkuri-kirjansa kera. Virkkuri 4 on alaotsikoltaan Kurittomat kuosit. Onhan nyt vaikkapa tuo YEAH-teksti farkkutakin selkämyksessä ihan ältsin päheä!
Sisääntuloaulassa oli esillä taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen virkkaamia moottorisahoja. Ne oli lainattu messuviikonlopuksi Vatasen Suomen Metsämuseo Lustoon tekemästä näyttelystä. Virkatut moottorisahat -näyttely on esillä Punkaharjun Lustossa 8.1.2018 asti. Luonnolliseen kokoon virkatut sahat olivat kieltämättä tosi hienoja. Messuilla niistä oli esillä kolme, sahojen kokonaismäärän ollessa 10.

Kotimaisen designin osastoista suosikikseni nousi Salmiak Studio. Sen kauniit korut ja laukut on suunniteltu ja valmistettu Tampereella. Merkki oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta nyt sen tuotteet jotenkin iskivät erityisen kovaa. Suoritin siis pari hankintaa Salmiakilta. Kaikkinensa messuostoksia kertyi kahdessa päivässä pari kangaskassillista, niistä piakkoin lisää omassa postauksessaan!

Oli tosi hienoa päästä kokemaan nämä jättimessut. Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että otan ehdottomasti ensi vuonna uusiksi.

Ps. Käsityöt ja kädentaidot eivät unohtuneet lauantainakaan, silloin ohjelmassa oli Laine Knit Night Laine Magazinen tunnelmallisella studiolla Tampereen Pyynikillä. Samanhenkisiä ihmisiä, viiniä ja neulomista, mikä voisi muka olla parempi tapa viettää lauantai-iltaa?

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.
I spent the weekend at Finnish Craft & Design Fair in Tampere.

Lisää kudontakokeiluja

Olen täysin koukussa kangaspuilla kutomiseen. Viime viikolla sain viettää pari päivää omien (!) kangaspuiden äärellä. Nyt kärsin sitten suorastaan vieroitusoireista, sillä puut ovat Mikkelissä ja minä kotona Helsingissä. Vanhempieni omakotitalossa kangaspuille on sattumoisin enemmän tilaa kuin meidän kerrostaloasunnossa…

Pääsen kangaspuideni luokse taas joulukuussa, sillä aion viettää joululoman kutoen. Juuri ennen lomaa puolestaan kudon silkkivillahuivin työväenopiston kudontaluokassa Malmilla, joten joulukuulle on luvassa runsaasti kangaspuuaikaa. Olen asiasta melkoisen tohkeissani!

Kokosimme kangaspuut yhdessä vanhempieni kanssa. Minä toimin työnjohtajana Kankaanrakentajan opas tukenani, ja opas olikin korvaamaton apu epäilyksen hetkellä. Erityisen helpottunut olin siitä, että se tarjosi selkeät ohjeet myös pyöräspuiden sidontaan, kudontaluokassa kun käytössä ovat vipukangaspuut.

Kaikkinensa kankaan rakentaminen kävi yllättävänkin helposti. Opistolla voi aina kysyä neuvoa opettajalta, nyt oli selvittävä omin päin. Onneksi kaikki työvaiheet olivat tuoreessa muistissa, ja kangaspuiden osien nimetkin jo varsin hyvin hallussa.

Pyöräspuissa alasidonnan nyörit sidotaan alaniisivarsista suoraan polkusiin. Palttinaa kahdella varrella ei siten kauaa nyörittänyt, ja pääsin odotuimpaan vaiheeseen, eli itse kutomiseen.

Nyt kelpaa testailla kaikessa rauhassa erilaisia kuteita ja harjoitella tasaista jälkeä ja eritoten tasaisia reunoja. Ensimmäiseen harjoitusmattoon käytin kirkonkaarimatosta ylijääneitä paksuja trikookuteita. Etenkin ohuen kangaskuteen testaaminen kiinnostaa, sillä haluaisin saada loimilangat kokonaan piiloon. Paksulla trikoolla moinen ei onnistu, ohuemmat kuteet käyttöön siis.

Palttinalla on hyvä harjoitella, katsellaan myöhemmin monimutkaisempia sidoksia näihin omiin puihin… Listalla on ainakin toimikas, kovin monimutkaisia sidoksia kun pyöräspuilla ei voi toteuttaa, sillä niisivarsien enimmäismäärä on neljä. Onneksi niilläkin pääsee jo pitkälle!

I have learned a new skill: how to weave.

Matonkudontaa

Kudontakurssi on taas käynnissä, nyt pääsin viimein toteuttamaan maton! Muut kurssilaiset olivat kutoneet maton palttinasidoksella jo viime syksynä, mutta aloitin ryhmässämme vasta tammikuussa, ja kevätkaudella ohjelmassa oli puuvillapellainen laudeliina sekä villahuopa. Asia toki harmitti silloin, sillä olin etukäteen ajatellut, että kudontakurssilla kudotaan tietysti matto!

Tänä syksynä olin siis kurssin jatkumisesta erityisen innoissani, varasin heti ensimmäisen mahdollisen matonkudontavuoron. Syksyn toisen työn, silkkivillahuivin, toteutan joulukuussa.

Jokaisella meillä kurssilaisella on viikon verran aikaa kunkin työn kudontaan. Aloitin tekemisen kudontaviikkoni maanantaina, ja kaksimetrinen matto valmistui perjantaina. Kyseessä on perinnematto Kirkonkaari-sidoksella, kutomiseen kului yhteensä noin 12 tuntia.

Kuteet syötettiin kolmelta eri sukkulalta, jokainen väri omaltaan. Polkusia tarvittiin kuusi, mutta niistä käytettiin vain neljää (polkusilla 5 ja 6 tehtiin palttinasidosta alkuun ja loppuun). Kutominen tuntui suorastaan helpolta, ja mielessä on jo kehitysideoita seuraavaa mattoa ajatellen. Haluan oppia lisää ja testata erilaisia sidoksia ja kuteita ja väriyhdistelmiä!

Mahtavaa oli myös se, että kudontaluokan konkarit ottivat minut mukaan kahviporukkaansa. Samalla sain hyviä neuvoja kokeneemmilta kutojilta.

Matkan varrella syntyi myös omia oivalluksia:

Suunnittele loppuun asti ennen kuin aloitat! Olin päättänyt, että teen raitoja, mutten suunnitellut sen tarkemmin, että minkä mittaisia. Se hieman harmitti maton edistyessä, sillä olisin kernaasti kutonut vielä parikymmentä senttiä lisää, mutta se ei täsmännyt raitoihin. Kuuden n. 34 senttisen raidan perään ei vaan voinut kutoa yhtä n. 20 senttistä raitaa! Päätin siis tinkiä maton pituudesta ja satsata symmetriaan.

Älä kudo väsyneenä! Kudontaviikon torstaina tein pitkän päivän kangaspuiden äärellä – ja päivän päätteeksi myös virheen. Se paljastui vasta kun matto oli valmis: olin ottanut matosta muutaman kuvan torstaina päivän päätteeksi, mutta tarkastelin niitä kunnolla vasta perjantaina maton jo valmistuttua. Virhe viimeisessä raidassa harmitti niin paljon, että suuntasin vielä korjaamaan sen ennen seuraavaa kutojaa. Kolmisen tuntia siihen meni, onneksi homma oli aikataulun puolesta mahdollinen.

Satsaa sukkiin! Polkusiin saa parhaan tatsin sukkasillaan, mutta villasukat ovat kudontapuuhissa turhan liukkaat. Ne luistavat ikävästi polkusilta. Kukaties testaan vielä kudontatossuja, jollaisia yksi konkareista minulle suositteli.

Kirkonkaari tunnetaan myös nimellä Luostarin ikkuna, valmis kuvio on omaan silmääni ehkä tilkkasen psykedeelinen. Onneksi yleisilmettä saattoi ohjailla värivalinnoilla, ja aina on tietty kivaa oppia tekemään uusi sidos! Seuraavan maton aion kuitenkin kutoa peruspalttinaa…

The weaving loom – my new love!

Kinnasneulakokeiluja

Tykkään opetella uusia käsityötaitoja, ja usein tekniikat vievät mennessään. Neulakinnastekniikan kohdalla on kuitenkin toisin. Olen testaillut sitä pariinkin otteeseen aina työväenopiston kurssia myöten, mutten osaa päättää, olisiko taito kaiken sen opettelun väärti. Mikään yksinkertainen tekniikka neulakinnasneulonta kun ei todellakaan ole.

Tekniikasta on kaksi suomenkielistä opusta: Mervi Pasasen Yhdellä neulalla – Neulakinnastekniikka tutuksi (Moreeni) ja Martta Valkeejärven Kinnasneulakirja (Tammi). Molemmissa on selkeitä kuvallisia vaihe vaiheelta -ohjeita tekniikan opetteluun (Valkeejärven kirjaan liittyy myös videoita), mutta jos mahdollista, alkuun kannattaa hakeutua osaajan oppiin. Kurssi oli tähän oikein passeli vaihtoehto. Kirjoista saa paljon enemmän irti, kun on perusteet (tai ainakin alkeet) opeteltuina.

Kumpi vaan teos riittää tietty yksistäänkin, yhdessä ne muodostavat tosi kattavan paketin tästä tekniikasta. Molemmissa on laaja kattaus ohjeita erilaisiin töihin. Valkeejärven Kinnasneulakirjan ohjeet ovat tilkkasen enemmän omaan makuuni, mutta jos tekniikka kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia teoksia.

Eikä kannata hämääntyä siitä, että toisessa kirjassa puhutaan neulakinnastekniikasta ja toisessa kinnasneulatekniikasta. Mitenkäs se sanonta menikään, rakkaalla lapsella on monta nimeä…

Kurssilla opin, että tekemistä määrittää peukalon, neulan ja langan muodostama kolmikko. Lankaa kierretään peukalon ympärille, joten käsiala muotoutuu osittain oman peukalon mukaan: minun kintaistani tulee hieman erikokoiset kuin sinun, vaikka meillä olisi sama lanka ja pistot käytössä.

Omaan käteen toimivin neula löytyy parhaiten kokeilemalla. Kurssin opettaja Laura Hämärin sanoin: ”ei liian terävä eikä liian perävä”. Ja lanka, sen olisi hyvä olla suht helposti huopuvaa ja ennen kaikkea tarpeeksi paksua. Ihannepaksuus lienee 1 m = 1 g lankaa.

Minun oli määrä tehdä kurssilla kintaat, mutta samaan aikaan oli niin paljon kaikkea muutakin kalenterissa, että päätin keskittyä aloituksen ja pistojen treenaamiseen. Hatarat perusteet ovat siis jo hallussa, mutta empinen jatkuu yhä. Taidan kuulostella, josko vastaan tulisi joku niin kiehtova ohje, että tekniikka olisi suorastaan pakko ottaa sen myötä kunnolla haltuun. Sitä odotellessa keskityn neulomiseen, melko monta neuletyötä kun on tälläkin hetkellä kesken…

Molemmat kirjat saatu blogin kautta.

Nalbinding, a fascinating yarn technique. And challenging too…

Murukahvia

Olen suuri kahvinystävä, ja mieluiten keittelen kahvini hand drip -tekniikalla. Aivan kuten keväällä arvelin, V60-setti pääsi ahkeraan käyttöön.

Välillä kuitenkin turvaudun murukahviin. Teen töitä pääosin kotitoimistolta käsin, ja murukahvia saa keitettyä näppärästi yhden mukillisen kerralla. Murukahvipurkkini olen ostanut vuosia sitten Kööpenhaminasta, Irma on paikallinen Pirkka – purkissa onkin tällä hetkellä Pirkka-pikakahvia. Toimii mainiosti akuuttiin kahvihampaan kolotukseen!

Hand drip coffee is my choise number one, but every now and then I drink a cup of instant coffee.

Knit along!

Neulominen on itsenäistä ja välillä vähän yksinäistäkin puuhaa. Mainion poikkeuksen tähän tuovat Knit Along -projektit. Niissä jokainen neuloo tahollaan, mutta jakaa kokemuksia ja kuvia vaikkapa neuleyhteisö Ravelryssa.

Tällä hetkellä minulla on puikoilla What the Fade?! Mystery Fade Along. Siis huivi, johon tulee ainakin ihastuttavia väriliukuja – lopputulos on vielä osin mysteeri. Ohje on jaettu kuuteen viikon välein julkaistavaan osaan. Huivin on suunnitellut yksi suosikkisuunnittelijoistani, amerikkalainen Andrea Mowry, jonka Drea Renee Knits -sivustolta olen ostanut aiemmin useammankin ohjeen.

Huivin ohjeesta julkaistiin eilen jo osa 4/6, mutta minä viimeistelen vasta kakkososaa. Onneksi edessä on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, joten viimeistään huomenna pääsen osaan 3. En malttaisi odottaa, että huivi etenee, sillä siitä on tulossa huippuihana. Olen nimittäin käynyt kurkkimassa Ravelryn spoiler-ketjusta kuvia muiden huiveista…

Kuvat huiveista ovat kivoimpia, mutta on koukuttavaa lukea muiden kommenttejakin. Keskustelusta saa myös ohjeita ja vertaistukea mahdollisiin ongelmakohtiin.

Kansainvälisyys antaa projektille oman metkan lisänsä, minä neulon huivia Helsingissä, toinen Australian Sydneyssä ja kolmas jossain Jenkeissä. Neulojat ympäri maailmaa tekevät huivia tosi erilaisista langoista, muiden lanka- ja värivalintoja on mahtavaa seurata. Ainakin huivin alkuosa on briossia, joten sen eri puolet ovat monilla ihan eriväriset!

Muiden neulomuksia voi ihastella myös Instagramissa mm. häsällä #whatthefade. Andrea itse toivoi, että mysteeri säilysi loppuun asti: hän ohjeisti postaamaan kuvat Instaan useamman kuvan settinä siten, että päällimmäisessä kuvassa näkyy esimerkiksi pelkkää lankaa, ei itse huivia. Instagramissa on siis runsaasti kuvasarjoja Spoiler Alert -tekstillä varustettuna.

Nyt tulee oma spoiler alerttini! Näissä kuvissa näkyy huivin alkua, postauksen ekaan kuvaan kun valitsin tarkoituksella pelkkää lankaa:

Oman huivini kohdalla voisi olla paikallaan myös söpöysvaroitus, sillä mukaan valikoitui melkoisen hempeitä sävyjä! Kiitos briossin, neulepinnan toinen puoli on vaalea ja toinen pinkki.

What the Fade?! on järjestyksessään toinen knit along (eli KAL), jossa olen mukana. Viime syksynä neuloin näihin samoihin aikoihin Stephen Westin mysteerihuivia. Häneltä on tulossa sellainen myös tänä vuonna, mutta Andrean KAL alkoi ensin, joten tartuin siihen.

Stephenin Speckle & Pop! -huivin neulonta alkaa ensi viikon perjantaina 29.9. Myös se on harkinnassa, taidanpa käydä kurkkamassa kyseisen projektin spoiler-ketjua heti tämän huivin valmistuttua!


What the Fade?! Mystery Fade Along. What a brilliant project!

Lempikaupunkini Kööpenhamina

Palaan Kööpenhaminaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos laskuni eivät ole menneet sekaisin, olen vieraillut Tanskan pääkaupungissa jo kahdeksan kertaa. Tuorein visiitti oli viime viikonloppuna ystäväni Annakaisan houkuteltua minut mukaansa Haven-festareille. Samalla tuli tutustuttua uusiin maisemiin, Haven järjestettiin Refshaleøenissä viitisen kilometriä kaupungin keskustasta. Siellä suunnalla en ollut aiemmin käynyt.

Viikonloppuun mahtui myös useampi tuttu kohde, taidan olla hieman tapojeni orja… Edellisen reissun tapaan vierailin nytkin Louisianan modernin taiteen museossa, herkuttelin Motherissa ja kävin lankaostoksilla Sommerfuglenissa.

Suuntasin lankakauppa Sommerfugleniin heti sen auettua klo 10 ja viivyin yli tunnin! Oli ihana tutkia etenkin Isager-hyllyä ja pohtia värivalintoja kaikessa rauhassa. Olin ottanut mukaan pätkät minulta jo löytyviä Tvinnin värejä, ja aika tuntui suorastaan pysähtyvän kun mallailin niille uutta kaveria. Päädyin lopulta vaaleaan vyyhtiin ja sävyyn 6s. Nyt on materiaalia useampaankin hyvän kokoiseen syyshuiviin.

Ostin myös ihanan pehmoista Alpaca kakkosta (50 % merinovillaa ja 50 % alpakkaa), yhdestä vyydistä saa tehtyä Ginger-kämmekkäät. Minulla on jo vihreät kämmekkäät, nyt halusin hieman hillitymmän sävyn. Kuvailisin valitsemaani väriä 60 tummaksi luumuksi, se sopii täydellisesti kuulaisiin aamuihin ja viileisiin syysiltoihin.

Vierailin toki viikonlopun mittaan myös uusissa kohteissa. Kivoimmaksi niistä nousi Mad & Kaffe, missä kävimme sunnuntaina aamiaisella. Tarjonta oli sekä kaunis että maukas, ehdottomasti sen pienen odottelun arvoinen, jonka pöydän saaminen vaati! Ja siinä odotellessa saattoi jo miettiä tilauksensa valmiiksi, listalta kun tuli valita 3, 5 tai 7 pientä annosta. Valitsin viisi ja annan erityissuosituksen chia-vanukkaalle. Myös avokadon, chiliöljyn ja manteleiden yhdistelmä oli mahtava. Nam!

Copenhagen, my favorite city. If you want a great breakfast, go to Mad & Kaffe!

Konnichiwa!

Reissasin huhtikuussa pari viikkoa Japanissa: Kiotossa, Tokiossa ja Osakassa. Lankakaupoista ja kahvittelusta olen jo tehnyt omat postaukset, mutten malta olla kertomatta reissusta hieman muutakin.

Olin Japanissa nyt toista kertaa. Ensivisiitin tein marraskuussa 2013, jolloin olin Tokiossa parin päivän työmatkalla.  Se oli melkoinen pikadippaus uuteen maanosaan – tiesin jo silloin, että haluan palata Japaniin hieman pidemmäksi aikaa!

Mitä sitten jäi mieleen parin viikon kevätreissusta? Listasin viisi yksittäistä juttua:

1. Päällimmäisenä ehdottomasti sakura! Roihuvuoren kirsikkapuiston Hanami-juhlaa karkeloitiin vasta toukokuun puolivälin tietämillä, Japanissa kukkivista kirsikkapuista pääsi nauttimaan jo huhtikuun alussa. Ja niitä puita, niitä oli paljon!

2. Yksittäisistä kohteista mieleen painui erityisesti Kifune-jinjan pyhättö Kiotosta hivenen pohjoiseen. Vierailimme siellä illan jo hämärtyessä, eikä liikkeellä ollut juurikaan muita ihmisiä. Paikan sesonki on ymmärtääkseni ruska-aikaan syksyllä, joten perillä oli suorastaan autiota. Ihanan tunnelmallista siis, vähän sellaista Hayao Miyazaki meets Twin Peaks -osastoa. Illan kruunasi vielä pulahdus lämpöiseen veteen Kurama Onsenissa.

3. Pidemmät matkat taitoimme junalla, mutta lyhyempiä pätkiä tuli suhattua paljon bussilla. Monilla pysäkeillä oli metkat näytöt, jotka kertoivat monenko pysäkin päässä bussi on tulossa. Linjan 205 bussi saapuu pian! Onnistuimme myös jäämään joka kerta pois kyydistä oikealla pysäkillä, kiitos offline-karttojen.

Bussimatkat maksettiin joko kolikoilla (jokaisessa bussissa oli automaatti, jolla saattoi rikkoa rahaa, että oli antaa kuskille tasasumma) tai ICOCA-kortilla, joka osoittautui tosi näppäräksi. Paikallinen vastine HSL:n matkakortista, jolle on ladattu arvoa. Suosittelen!

4. Etenkin Kiotossa oli sateista ja ilmankosteus huipussaan. Kunnon kaatosateen kohtasimme onneksi vain kerran, mutta monena päivänä ilmoilla oli sellaista ”suihkepullosadetta”. Sateenvarjolle oli käyttöä, ja kaikkien kauppojen ja kuppiloiden ovella sateenvarjoteline (jos se puuttui, tarjolla oli pitkä ja kapea muovipussi, johon sateenvarjonsa saattoi pujottaa). Uusi tuttavuus puolestaan oli muovipussilla päällystetty paperikassi. Niitä näkyi kadukuvassa runsaasti, ja saimme itsekin moiset viritykset käsivarrelle keikkumaan.

5. Japanissa piisaa pilvenpiirtäjiä. Hissit kuljettivat meidät useamman kerran 52. kerrokseen. Näkymät olivat huikeat, mutta matkalla sai hieman nieleskellä – korkeus meinasi äkkiseltään tuntua korvissa. On myönnettävä, että kyllä siellä korkeuksissa ekalla kerralla puntti hieman tutisi… Toinen hissimatka meni jo enemmän rutiinilla, ja reissun viimeiset yöt nukuimme 35. kerroksessa. Vasemmanpuolinen kuva on näkymä huoneemme ikkunasta Osakassa.

Huh, oli kaikkinensa huikea reissu!

Japan, you took my heart!

Raitapaita kesäksi

Toisista ohjeista tietää heti, että juuri tämän minä haluan toteuttaa. En epäröinyt hetkeäkään, kun näin Pam Allenin Quince & Co.:lle suunnitteleman ihanan puuvillaisen Bobbie-raitaneuleen.

Helsingistä ei Quince & Companyn lankoja saa, enkä halunnut jäädä odottelemaan nettitilauksen saapumista, joten suuntasin tsekkaamaan Snurren puuvillalankavalikoiman. Se kannatti, sillä hollantilainen Scheepjes Catona -puuvilla tarjosi juuri etsimäni sävyt.

Kotona neuloin vielä mallitilkun, ja tiheyden täsmättyä pääsin tositoimiin. Raitapaitani etenee mukavaa tahtia!

Nothing says summer like stripes. Bobbie, the loveliest pullover right now!

Kahvifestareilla

Lauantaina tuli maisteltua hurjan montaa eri kahvia. Saatoin siemailla jopa parit maistiaiset liikaa, sillä sormeni tärisivät iltapäivällä melkoisesti. Toisaalta, Helsinki Coffee Festival on vain kerran vuodessa, joten kerrankos sitä festareilla hullaantuu! ;)

Helsinki Coffee Festival on Pohjoismaiden suurin kahvifestivaali. Tapahtumassa saa vinkkejä paremman kahvin valmistukseen ja pääsee maistelemaan kahveja ympäri maailman. Mukana on niin kotimaisia pikkupaahtimoita kuin isompiakin tekijöitä, kuten Paulig.

Kahvifestarit järjestettiin nyt kolmatta kertaa. 2015 oltiin Suvilahden Kattilahallilla, 2016 festarit siirtyivät Kaapelitehtaalle, missä oltiin myös tänä vuonna. Merikaapelihalli onkin passeli paikka festaroida, puitteet olivat viihtyisät ja mukavan väljät. Narsisseja mukeissa, runsaasti räsymattoja ja dj soittamassa musiikkia, kyllä kelpasi.

Festareilla valittiin vuoden suodatinkahvi, tittelistä skabasi yhteensä 15 kotimaista paahtimoa. Kisa oli sopivasti käynnissä lauantaina, joten seurasin kisakahvin valmistusta Caffin pisteellä. Ihailtavaa keskittymistä ja tarkkuutta!

Voiton nappasi lopulta ROST & Co. Guatemala Finca Montejo -kahvillaan. Nimensä mukaisesti voittokahvi tulee Montejon perheen tilalta Guatemalasta. Se, kuten muutkin ROST & Co.:n kahvit, on paahdettu Helsingin Lauttasaaressa.

ROST & Co. oli minulle tuttu jo Kaffecentralenin kahvihyllystä, paahtimon kauniit pakkaukset ovat erottuneet siellä edukseen. Festareilta ostin paketillisen Tanzania AAA Majinja -papuja, valintaan vaikuttivat sekä herkullinen maistiainen kyseisestä kahvistä että etiketin ihana mintunvihreä väri. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että hieno pakkaus voi parantaa kahvielämystä entisestään.

Kahvifestariperinteisiini kuuluu piipahdus Oatlyn pisteellä. Oatlyn iKaffe on kaurajuoma, joka sopii mainiosti yhteen kahvin kanssa. Se vaahdottuu hyvin, mutta toimii peruskahvin kaverina myös sellaisenaan. Ja mikä parasta, iKaffe ei paakkuunnu. Takavuosina olen useammankin kerran epäillyt pudottaneeni kahvikuppiini vahingossa pikkuleivän, kun kaura- tai soijajuoma on sakkautunut kuuman kahvin kanssa… Enää ei ole huolta moisesta. Kotioloissa olen käyttänyt iKaffea sellaisenaan, purkillisen ostamisesta tulee aina hyvä mieli, sillä pakkaus itsessään on veikeä. Eivät Oatlylla ota itseään turhan vakavasti, ja hyvä niin.

Aiempina vuosina olemme ostaneet kahvifestareilta kahvimyllyn, yhden kummallakin kerralla. Ensin pienen ja puisen Hario Small -myllyn, sitten isomman lasisen Hario Skerton -myllyn, joka onkin meillä päivittäisessä käytössä. Kahvimyllyasiat ovat siis kunnossa, joten tänä vuonna sijoitin Harion Buono-kannuun. Niitä näkyi festareilla käytössä tosi paljon (kannu on tositoimissa myös ylläolevassa kuvassa).

Etukäteen olin haaveillut kuparisesta kannusta, mutta se ei sovellu induktioliedelle. Niinpä meille muutti ruostumattomasta teräksestä valmistettu kuumavesikannu. Sen pitkällä ja kapealla kaatonokalla saa loroteltua veden tosi tarkasti kahvipedin päälle. Olen testannut puuhaan myös tavallista pikkukattilaa, ja voin kertoa, että eroa on!

Välineistö on siis kunnossa ja hyppysissä uusia niksejä hyvän kahvin valmistamiseen. Kahvini ostan aina papuina ja jauhan itse, joten olin todellakin paikalla, kun Johan & Nyströmin edustaja kertoi jauhamiskarkeuden merkityksestä: sopivan karkeuden löytää kokeillen ja maistellen. Karkeus vaikuttaa kahvin voimakkuuteen, sopiva jauhatus ei ole liian karkea eikä liian hieno. Oman myllymme olen säätänyt asteikon keskivaiheilta pari pykälää hienon suuntaan. Se on siten melko raskas käyttää, mutta oppiipahan samalla arvostamaan kahvia!

Entä mitäkö kahvia ostan? Se vaihtelee, sillä laadukkaita kahveja on paljon. Miksi muka tyytyä yhteen ja samaan! Tämänhetkisiä suosikkejani ovat Helsingin Kahvipaahtimon Fifty-Sixty, Johan & Nystömin Ethiopia Guji sekä Japanin reissulta ostamani Unlimited Coffee Roastersin Konga Ethiopia.

Listasin vielä kuusi mielestäni oleellista kahviaiheista pointtia:

1. Jos käytät kahvinkeitintä, annostele vesi erillisellä kannulla.

2. Kahvi alkaa menettää makuaan heti kun se jauhetaan. Jauhaminen kannattaa siis tehdä juuri ennen kahvin valmistusta.

3. Kastele suodatinpussi ennen kahvin annostelua. Paperin makua imeytyy siten vähemmän kahviin.

4. Älä pistä kahvia jääkaappin, se imee sieltä helposti itseensä erinäisiä makuja.

5. Kiinnitä huomiota mittasuhteesiin. Parasta on, jos voit punnita kahvin vaa’alla. Pour over / hand drip -menetelmässä oikea suhde on 16 grammaa kahvia / 250 grammaa vettä.

6. Santsikupilliselle kannattaa useimmiten sanoa ”kyllä, kiitos”!

 

Huh, lauantai oli mahtava kahvifestaripäivä. Ensi vuonna uudestaan!

Nordic’s biggest coffee festival, Helsinki Coffee Festival, is the perfect place to coffee lovers.