Blogi

Piipahdus Kevätmessuilla

Piipahdin ystäväni Sannan kanssa Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Oli mukavaa kurkata messujen tarjonta ja erityisesti kukat ja siemenet, sillä pian voi pistää ensimmäiset ruukut parvekkeelle. Kerrostaloasujana iso osa messujen tarjonnasta meni itseltäni vähän ohi, mutta hallissa kiertely oli kivaa, samoin messukahvien siemailu Sannan kera.

Etukäteen minua kiinnosti eniten Hyötykasviyhdistyksen osasto, siemeniä oli tälläkin kertaa tarjolla huikea valikoima. Hyötykasviyhdistyksen siemenpaketit ovat mielestäni kaikkein somimmat!

Valikoimaa oli kiva silmäillä ja samalla haaveilla, mitä kaikkea kasvattaisi, jos olisi oma piha tai isompi parveke. Tänä vuonna kun aion hankkia pikkuruiselle parvekkeellemme kaikki kukat Hakaniemen torilta. Aiempina vuosina olen kasvattanut mm. auringonkukkia ja krassia itse aina siemenistä asti, mutta siinä puuhassa on tullut niin paljon takaiskuja, että välivuosi tehnee hyvää.

Auringonkukkani jäivät to-del-la kitukasvuisiksi, etenkin verrattuna niihin, joita isäni kasvatti puutarhassaan – annoin pussin loput siemenet hänelle. Krasseihin puolestaan on iskenyt ties mitä tuholaisia, kuten kaaliperhosen toukkia. Niiden kohdalla tosin hieman lohdutti se, etteivät omat krassini olleet ainoa tuhon kohde. Pari kesää sitten näin runsaasti toukkien rei’ittämiä krassin lehtiä lähitienoilla kävellessäni.

Siemenpussit jäivät siis hyllyyn, mutta yhden hankinnan messuilta tein: ostin ruukkuruusun. Yleensä on juurikaan ruusuista perusta, krysanteemit ja tulppaanit ovat enemmän omaan makuuni, mutta jokin hennon vaaleanpunaisessa kukassa puhutteli. Väriä saattaisi kutsua jopa shampanjaksi. Toistaiseksi ruusu nököttää keittiömme ikkunalaudalla, ja tulee kyllä hymy huulille joka kerta kun sinne päin katsahdan. Nappiostos siis!

Messuosastoista minua puhutteli eniten Kotipuutarhan osaston ihastuttava mummolafiilis ristipistoineen. Myös tummapohjainen kukkatapetti oli todella soma, ja muistutti siitä, että kukkaunelmat voi toteuttaa myös ilman omaa pihaa!

Dreaming of own garden @ Spring Fair.

Uusi mattoloimi

Viime aikoina olen sekä neulonut että kutonut. Jatkoin työväenopiston kudontakurssilla (tietysti!), minkä lisäksi minulla on omat kangaspuut Mikkelissä. Kurssilla kudomme tänä keväänä pellavapyyhkeen sekä vapaavalintaisen työn pitsisidoksella, minulla on laukkukangas paraikaa työn alla. Mikkelin puissa puolestaan on 20 metriä mattoloimea, rakensimme kankaan viime viikolla. Sidoksena on palttina, joten räsymattoa syntyy – ajatuksissa on kutoa ainakin kiikkalainen matto.

Kankaan rakentaminen tuntui jo tosi helpolta, tämä oli nyt kolmas kerta, kun pistimme puut kudontakunton yhdessä vanhempieni kanssa. Loimea tukille kierrettäessä isä toimi loimenkiertäjänä, äiti loimen ohjaajana ja minä loimenpitäjänä.

Simppelin palttinasidoksen niisintä sujui hurjan helposti, eikä pirtaanpistelyssäkään kauaa vierähtänyt. Seuraavaan loimeen voisikin valita hieman monimutkaisemman sidoksen ja neljä polkusta kahden sijaan. Mutta yksinkertaisesta on hyvä lähteä liikkeelle – pikkuhiljaa aina lisää haastetta tekemiseen!

Yksi kymmenen metrin palttinaloimi Mikkelissä on jo kudottu. Minä tein siitä ennen joulua eteiseemme parimetrisen värikkään maton, kudonnasta myös innostunut äitini käytti lopun loimen. Täytyy sanoa, että olen eteisen matosta varsin ylpeä, sillä se on ensimmäinen aina loimen luomisesta lähtien täysin itse tekemäni matto.

I’m so addicted to weaving…

Lankajuttuja

Teki mieli kirjoitella jotain ilman sen suurempaa agendaa. Punainen lanka kateissa siis, tosin ihan vuoden alussa sain siihen liittyen mahtavan ohjeen: Jos punainen lanka on hukassa, käytä rohkeasti muita värejä.

Siispä, ajatus nro 1: Kaunis vyöte lisää langan ihanuutta. Katsokaa nyt vaikka tuota Retrosarian Mondim-kerää!

Ajatus nro 2: Still Me -blogin pipo-ohje on kestosuosikkini. Olen tehnyt sillä jo neljä pipoa, yhden itselle ja kolme ystävilleni. Viimeisimpänä valmistui sininen myssy Annalle, juuri sopivasti ennen näitä kovia pakkasia. Resorin kohdalla neulos on nelinkertainen, joten kyllä tarkenee.

Ajatus nro 3: Jos lempilankani on Retrosarian Beiroa, niin Brooklyn Tweedit tulevat hyvänä kakkosena. Etenkin Loft, siitä neulon torkkupeittoa. Olen ehtinyt neuloa vain kerroksen siellä, toisen täällä, mutta siitä se etenee.

Just some random thoughts about yarn and knitting – like Retrosaria ja Brooklyn Tweed are my favorite yarn brands right now.

Lempilapaset

Lapaskausi on kuumimmillaan – vai pitäisikö sanoa kylmimmillään? Joka tapauksessa lapaset ovat kovassa käytössä. Lemppareikseni ovat nousseet pehmeästä alpakkalangasta neulotut ihanuudet, hymy nousee huulille joka kerta, kun sujautan ne käteen.

Lanka on Adriafil Sierra Andinaa. Resorissa, peukalossa ja kärjessä on mukana myös ohutta ja pörröistä Gepard Kid Seta -silkkimohairia. Se elävöittää neulepintaa mukavasti! Olen neulonut samalla lankayhdistelmällä useammankin myssyn, lapaset syntyivät sopivasti niiden ylijäämistä.

Myssyissä sitä ei edes niin huomannut, mutta alpakkalanka on ihan huippupehmeää. Se tuntuu tosi mukavalta kättä vasten. Säilytän myös lapasia usein patterilla, jolloin lämpö lisää viehättävyyttä entisestään. Ulos lähtiessä on ihan parasta napata käteen lämpimät lapaset.

Viime päivinä mittari on kuitenkin keikkunut niin monta pykälää pakkasen puolella, että pariin otteeseen olen joutunut turvautumaan järeämpiin käsineisiin. Kärsin kylmäallergiasta, pakkanen on käsilleni vihollinen. Onneksi minulla on myös huippuhienot topparukkaset, joihin voin vaihtaa kovimmilla pakkasilla.

Lempilapaset odottakoon hieman lauhempia kelejä, sesonkia kyllä piisaa.

My favorite mittens are knitted from alpaca yarn.

Retkellä Lammassaaressa

Eilen paistoi pitkästä aikaa aurinko. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta tämän vuoden puolella, kun aurinko pisti parastaan. Sen kunniaksi kelpasi lähteä eväsretkelle Lammassaareen.

Ulkona ruoka maistuu aina parhaalta, etenkin jos leipien välissä on maapähkinävoita ja avokadoa!

Lammassaareen johtavat pitkospuut on korvattu leveämmällä puisella väylällä. Saaren lintutornin läheisyydessä oli kuitenkin vielä pätkä perinteisiä pitkospuita.

Tuossa blogini sivubannerin kuvassa muuten seison Lammassaaren vanhoilla pitkospuilla, niillä näyttää olleen kolme lankkua vierekkäin. Vielä viime kesänä vanhat puut kulkivat uuden väylän rinnalla, nyt ne oli purettu kokonaan pois.

Seurueemme nuorin jäsen oli 6-vuotias, joten retken mittaan leikittiin useaan otteeseen hippaa. Lisäksi googlattiin, onko saaren infotaulussa mainittu minkki yöeläin. (Vastaus: Kyllä on!).

Matkan varrella näkyi pajunkissoja (kyllä, tammikuussa!) ja runsaasti vettä. Monena talvena olen samoihin aikoihin kuvannut kaislikossa kunnon lumikerroksen päällä seisten, nyt kaislikkoon ei ollut mitään asiaa. Olen kuitenkin toiveikas, että tänne eteläänkin vielä saataisiin kunnon talvi. Vaikka lunta ei vielä kuulukaan, ovat nämä aurinkoiset pikkupakkaspäivät jo hyvä alku.

One of the best outdoor places in Helsinki: Lammassaari. So beautiful and calm place, and still near city center.

Lankaa värjäämässä!

Loppuvuodesta minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla langan värjäystä. Ei tarvinnut kahdesti miettiä!

Kaksipäiväisellä kurssilla väreinä käytettiin nestemäisiä reaktiivivärejä ja langat värjättiin maalaten. Touhu oli tosi kivaa, aika meni kumpanakin päivänä ihan hujauksessa! Kahdessa päivässä ehti kuitenkin kokeilla mukavan laajasti erilaisia väriyhdistelmiä ja tekniikan sovellettavuutta.

Ja täytyypä tunnustaa, etten ole vuosiin sekoitellut esimerkiksi vihreää väriä sinisestä ja keltaisesta. Edellisestä vesivärimaalauskerrastakin oli siis jo aikaa…

Varasin värjättäväksi kolmea eri lankaa: Tukuwoolin Fingeringiä ja Sockia sekä Rintalan Tilan Ilo & Suru -sukkalankaa. Fingering on 100 % villaa, muissa oli mukana tilkkanen polyamidia/nailonia – mutta kaikki kolme imaisivat väriä havaintojeni mukaan yhtä tehokkaasti.

Olin tehnyt langoista valmiiksi ohuita vyyhtejä, ja neuloin myös pienehkön tilkun sileää neuletta, sillä halusin kokeilla sock blank -värjäystä.

Ensin vyyhdit kasteltiin etikkavedessä. Sitten ne levitettiin yksi kerrallaan tuorekelmun päälle, maalattiin, ja kiedottiin kelmuun tiukaksi pötkyläksi. Väri kiinnitettiin mikroaaltouunissa: täydellä teholla 3 minuuttia, pötkylän kääntö toisin päin, ja sama käsittely uusiksi. Oli tärkeää lykätä mikroon myös purkillinen vettä, muuten pötkylälle kävisi kalpaten… Se ei näet saanut kuivua käsittelyn aikana. Ja lopuksi langat tietysti huuhdeltiin huolellisesti.

Reaktiiviväreillä voi värjätä mikrossa helpoiten juuri villalankaa. Puuvillan ja silkin värjäyskin onnistuu, mutta vaatii omat kommervenkkinsä. Värit ovat aika tujuja: vuosi takaperin olin kankaanvärjäyskurssilla, missä jauheen muodossa olleita reaktiivivärejä käsiteltiin sellaisessa peruskoulun kemiantunnilta tutussa vetokaapissa. Nestemäisten värien kohdalla moista varotoimenpidettä ei tarvittu, mutta lankapötkylöitä ei silti kannata pistää oman keittiön mikroon. Värjäyshommille oma mikroaaltouuninsa siis!

Värit levisivät mikrossa melkolailla, joten mitään kovin pikkutarkkoja väriroiskeita tällä tekniikalla ei voi toteuttaa. Lopputuloksiin olen kuitenkin hurjan tyytyväinen, reaktiiviväreillä saa aikaan ihanan voimakasta jälkeä.

Alarivissä kaikkein vasemmanpuoleisena olevan vihreän vyyhdin aion yhdistää Tukuwoolin valmiisiin sävyihin ja neuloa lapaset. Koska en värjännyt isoja määriä, on suunnitelmissani neuloa värjätyistä langoista myös sukkia värjättyä lankaa harmaaseen lankaan yhdistäen.

Vieläkin hymyilyttää kun mietin värjäysviikonloppua, värjään varmasti tilaisuuden tullen lisää lankaa!

Microwave dyeing was so much fun!

Kangaspuilla kudottu kaulahuivi

Kirjoitin jo aiemmin, että joulukuussa ohjelmassa on silkkivillahuivin kutominen. Kudontaviikkoni oli heti kuun alussa, joten huivi valmistui jo itsenäisyyspäivän tienoilla. Ennen joulua en kuitenkaan halunnut huivista juuri hiiskua, sillä kudoin sen äidilleni joululahjaksi. Nyt joulupukin vierailtua kelpaa esitellä valmis huivi, kuvissa se tosin on omassa kaulassani.

Joulun vietin Mikkelissä, missä piisasi mukavasti lunta. Talvisissa maisemissa kelpasi ottaa kuvia!

Loimi on Wetterhoffin Silvia-silkkivillaa, tummanruskeaa ja vaaleanruskeaa vuorotellen. Kuteeksi valitsin WalkCollectionin käsinvärjättyä Tough Sock -sukkalankaa. Värin nimi on muistaakseni Boho, vyötteen olen näemmä pistänyt niin hyvään talteen, etten löytänyt sitä enää.

Ostin langan Tampereen messuilta TitiTyyn osastolta (mistä muistuikin mieleeni, että muut messuostokset ovat yhä esittelemättä…). WalkCollection oli itselleni uusi tuttavuus, brändin langoista aion varppina toteuttaa ennen pitkää myös jonkun neuletyön. Arvioin menekin aika suurpiirteisesti, mutta kahdesta vyyhdistä tuli juuri passelin mittainen huivi: noin 220 cm + hapsut.

Tarkalleen ottaen huivi on siis silkki-(merino)villa-nylon-huivi.

Sidoksena huivissa on aaltotoimikas. Polkusia oli käytössä peräti kahdeksan, mutta suora poljenta takasi ripeän etenemisen.

Huivista tuli huippuihana! Onneksi olin jo etukäteen päättänyt antaa sen lahjaksi, muutoin olisi voinut iskeä kiusaus pitää huivi itse. Kukaties luon omiin kangaspuihin villaloimen, jahka olen ensin saanut tarpeekseni mattojen kutomisesta…

I gave this lovely scarf to a christmas present to my mother!

Soma silityslauta

Marimekon taannoiseen uutiskirjeeseen oli koottu bloggari Minna Jonesin ideoita kankaiden luovaan käyttöön, toteutus toki Marimekon kankailla! Tarkemmin tsekattuna uutiskirjeestä ja Minnan ideapostauksesta näyttää olevan jo yli vuosi, mutta taannoinen lienee suhteellinen käsite…

Heti idealistan kärjessä se joka tapauksessa komeili: Päällystä silityslauta lempikuosillasi. Klikkasin oitis tarkempiin ohjeisiin, sillä toteutustapa kiinnosti. Oman silityslautani kun olen päällystänyt jo vuosia sitten Marimekon Kuiskaaja-kuosilla.

Minnan kangas oli niitattu kiinni lautaan, minä ompelin omaani nauhakujan, joten kangas on tarvittaessa helppo irrottaa ja pestä. Niittaamalla päällisestä saisi ehkä vielä napakamman, mutta nauhakujallinenkin versio on toiminut mainiosti. Suosittelen ehdottomasti päällystämistä, somaa silityslautaa on ilo käyttää!

Kankaan ostaminen on jäänyt mieleeni – Kuiskaaja on peräisin Galleria Esplanadin Marimekko-myymälästä. Tuolloin, eli vuoden 2008 tienoilla, kauppakeskuksen nimi tosin oli Kämp Galleria, ja Marimekon myymälä oli kahdessa rullaportain erotetussa kerroksessa. Muistan, kuinka alakerran kangasosaston ystävällinen myyjä rullasi kangaspakan lopun kokonaan auki. Kyseisen kankaan raportti on pitkä, ja toivoin juuri tiettyä kohtaa (itse kuiskaajaa) lautani koristeeksi. Sattui hurjan mukavasti: poika komeili pakan päässä, joten minun ei tarvinnut ostaa ”ylimääräistä” kangasta.

DIY: iron board cover!

Kun mummo messuille lähti

Viime viikonloppu oli erityisen mukava! Ohjelmassa oli reissu Tampereelle ja Suomen Kädentaidot -messuille. Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa järjestettävä tapahtuma on hurjan massiivinen, kyseessä on Euroopan suurimmat käsityömessut. Halleja on useita ja näytteilleasettajia oli mukana suorastaan pökerryttävän paljon (tarkistin tämän vuoden lukeman: 750).

Messut järjestettiin jo 22. kertaa – ja samalla tehtiin uusi kävijäennätys. Vierailijoita oli viikonlopun mittaan lähes 50 000. Väenpaljoutta siis piisasi, mutta ainakin itse vältyin lähes kaikelta jonotukselta.

Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Tampereen kässämessuilla, joten reissu oli odotettu. Päätin osallistumisesta jo viime syksynä, jolloin missasin messut aikatauluhaasteiden takia. Silloin tuli kahlattua läpi monen monta messuraporttia, onneksi niiden kautta pääsi edes tilkkasen mukaan messutunnelmiin…

Tämän vuoden osalta messufiilistely starttasi somessa kunnolla messuviikon alussa. Näytteilleasettajiin tutustuin jonkin verran etukäteen, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa en tehnyt. Luin myös Eilen tein -blogin Hannen Kuinka selviytyä Tampereen Kädentaidot-messuilta päivässä? -postauksen tarkasti. Tiesin kuitenkin, että itse vierailisin messuilla useampana päivänä, joten saatoin mennä rennosti fiiliksen mukaan missaamatta mitään ”tärkeää”.

Seikkailin siis messuhumussa perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina kiertelin pääasiassa neulonta-aiheisia osastoja ystävieni, Laine Magazinen Jonnan ja Sinin seurassa. Kotimaan lankakaupat olivat kattavasti edustettuina, oli mukavaa tutustua niiden osastoihin ja nähdä monia netissä katsomiani lankoja livenä.

Eniten minua kiinnostikin juuri lankatarjonta. Olin miettinyt ostoslistaa jo etukäteen, ettei budjetti aivan karkaisi käsistä… Miettikää nyt, ikään kuin kaikkien lankakauppojen pop up -myymälät saman katon alla. Huh, ihan mahtavaa! Tilannetta olisi voinut parantaa enää ainoastaan se, että mukana olisi ollut myös ulkomaisia lankakauppoja.

Lankakauppojen osastoista kaksi oli mielestäni ylitse muiden (listattu satunnaisessa järjestyksessä):

1. Kässäkerho Pom Pom Kuopiosta. Sen valikoimissa on portugalilaista Beiroaa, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkilangoistani. Kyselin jo etukäteen, että onhan kyseistä lankaa mukana messuilla, ja olin todella iloinen myönteisestä vastauksesta. Myös ”pilkullinen” Donegal on tosi kaunista viskoosinyppyineen. Kyseessä on Pom Pomin oma lanka, joka värjätään käsin Kuopiossa. Pikkuruinen, mutta sitäkin kutsuvampi messuosasto.

2. Jyväskylän TitiTyy. Huikean laaja valikoima lankoja, ihastelin etenkin isoa Brooklyn Tweed -tarjontaa.

Eikä tietenkään sovi unohtaa Helsingin Snurrea! Piipahdin myös Snurren osastolla, mutta jätin sen hieman vähemmälle huomiolle, sillä minun tulee vierailtua Helsingin kivijalkamyymälässä varsin ahkeraan. Messuilla oli kiva keskittyä ”harvinaisempiin herkkuihin”.

Lankojen osalta esiin ei noussut mitään yksittäistä brändiä tai villitystä ylitse muiden, mutta oli hauska huomata, että sock blankia oli tarjolla sekä valmiina (ainakin Kässäkerho Pom Pomilla) että värjäämättömänä. Valkeat kääröt bongasin muistaakseni Lankakauppa Kerän osastolta. Pieni empiminen johtuu siitä, etten löytänyt niitä Kerän nettisivuilta, mutta kyseessä voi hyvinkin olla joku messuerikoisuus. Sock blankit herättivät mielenkiintoni etenkin siksi, että ensi viikonloppuna kalenterissani on langan värjäämistä. Vyyhtien ohella suunnitelmissani on tehdä myös pienimuotoinen sock blank -kokeilu, neulon pohjan itse Tukuwoolista.

Katselin myös kudontajuttuja tarkasti, mutta matonkuteiden osalta tarjolla oli harmikseni pääasiassa paksua trikookudetta. Olisin kaivannut ohuempia kuteita! Näyttääkin vahvasti siltä, että ohutta kudetta saadakseen on tartuttava reippaasti saksiin.

Sunnuntaina kiertelin messuilla itsekseni ja kuuntelin myös lavojen ohjelmaa. A-halliin suuntasin varta vasten kuuntelemaan Taito Ylä-Savon Ryijyn ompelu -esitystä. ”Pieni persoonallinen ryijy syntyy itse suunnitellen ja ommellen valmiille ryijynpohjakankaalle.” Minulla on kuitenkin jo ryijyn tekemisen perusteet hallussa, joten enemmänkin ohjelma muistutteli siitä, että oma pikkuryijyni on yhä viimeistelemättä… Voisi olla jo aika saada se seinälle.

Niin ikää A-hallin Taitokadun kiinnostavin anti oli Taito-lehden ompelukuvakortit. Niihin saattoi pistellä haluamansa kuvan tai tekstin. Tekeminen jäi testaamatta, mutta ideaa olisi kiva hyödyntää vaikkapa syntymäpäiväkortissa.
Materiaalien lisäksi tarjolla oli valmiita tuotteita sekä vähän syömistäkin. Karjalanpiirakoiden myyjiä oli useita, ja tiskeille jono! Messut toden totta olivat vain kolmena päivänä vuodessa avoinna oleva uniikki ostoskeskus, kuten Kädentaitojen nettisivuillakin kuvaillaan.
Molla Mills oli tietty mukana uuden Virkkuri-kirjansa kera. Virkkuri 4 on alaotsikoltaan Kurittomat kuosit. Onhan nyt vaikkapa tuo YEAH-teksti farkkutakin selkämyksessä ihan ältsin päheä!
Sisääntuloaulassa oli esillä taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen virkkaamia moottorisahoja. Ne oli lainattu messuviikonlopuksi Vatasen Suomen Metsämuseo Lustoon tekemästä näyttelystä. Virkatut moottorisahat -näyttely on esillä Punkaharjun Lustossa 8.1.2018 asti. Luonnolliseen kokoon virkatut sahat olivat kieltämättä tosi hienoja. Messuilla niistä oli esillä kolme, sahojen kokonaismäärän ollessa 10.

Kotimaisen designin osastoista suosikikseni nousi Salmiak Studio. Sen kauniit korut ja laukut on suunniteltu ja valmistettu Tampereella. Merkki oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta nyt sen tuotteet jotenkin iskivät erityisen kovaa. Suoritin siis pari hankintaa Salmiakilta. Kaikkinensa messuostoksia kertyi kahdessa päivässä pari kangaskassillista, niistä piakkoin lisää omassa postauksessaan!

Oli tosi hienoa päästä kokemaan nämä jättimessut. Ja ainakin nyt tuntuu siltä, että otan ehdottomasti ensi vuonna uusiksi.

Ps. Käsityöt ja kädentaidot eivät unohtuneet lauantainakaan, silloin ohjelmassa oli Laine Knit Night Laine Magazinen tunnelmallisella studiolla Tampereen Pyynikillä. Samanhenkisiä ihmisiä, viiniä ja neulomista, mikä voisi muka olla parempi tapa viettää lauantai-iltaa?

Sisäänpääsy messuille saatu postausta vastaan.
I spent the weekend at Finnish Craft & Design Fair in Tampere.

Lisää kudontakokeiluja

Olen täysin koukussa kangaspuilla kutomiseen. Viime viikolla sain viettää pari päivää omien (!) kangaspuiden äärellä. Nyt kärsin sitten suorastaan vieroitusoireista, sillä puut ovat Mikkelissä ja minä kotona Helsingissä. Vanhempieni omakotitalossa kangaspuille on sattumoisin enemmän tilaa kuin meidän kerrostaloasunnossa…

Pääsen kangaspuideni luokse taas joulukuussa, sillä aion viettää joululoman kutoen. Juuri ennen lomaa puolestaan kudon silkkivillahuivin työväenopiston kudontaluokassa Malmilla, joten joulukuulle on luvassa runsaasti kangaspuuaikaa. Olen asiasta melkoisen tohkeissani!

Kokosimme kangaspuut yhdessä vanhempieni kanssa. Minä toimin työnjohtajana Kankaanrakentajan opas tukenani, ja opas olikin korvaamaton apu epäilyksen hetkellä. Erityisen helpottunut olin siitä, että se tarjosi selkeät ohjeet myös pyöräspuiden sidontaan, kudontaluokassa kun käytössä ovat vipukangaspuut.

Kaikkinensa kankaan rakentaminen kävi yllättävänkin helposti. Opistolla voi aina kysyä neuvoa opettajalta, nyt oli selvittävä omin päin. Onneksi kaikki työvaiheet olivat tuoreessa muistissa, ja kangaspuiden osien nimetkin jo varsin hyvin hallussa.

Pyöräspuissa alasidonnan nyörit sidotaan alaniisivarsista suoraan polkusiin. Palttinaa kahdella varrella ei siten kauaa nyörittänyt, ja pääsin odotuimpaan vaiheeseen, eli itse kutomiseen.

Nyt kelpaa testailla kaikessa rauhassa erilaisia kuteita ja harjoitella tasaista jälkeä ja eritoten tasaisia reunoja. Ensimmäiseen harjoitusmattoon käytin kirkonkaarimatosta ylijääneitä paksuja trikookuteita. Etenkin ohuen kangaskuteen testaaminen kiinnostaa, sillä haluaisin saada loimilangat kokonaan piiloon. Paksulla trikoolla moinen ei onnistu, ohuemmat kuteet käyttöön siis.

Palttinalla on hyvä harjoitella, katsellaan myöhemmin monimutkaisempia sidoksia näihin omiin puihin… Listalla on ainakin toimikas, kovin monimutkaisia sidoksia kun pyöräspuilla ei voi toteuttaa, sillä niisivarsien enimmäismäärä on neljä. Onneksi niilläkin pääsee jo pitkälle!

I have learned a new skill: how to weave.