Tykkään opetella uusia käsityötaitoja, ja usein tekniikat vievät mennessään. Neulakinnastekniikan kohdalla on kuitenkin toisin. Olen testaillut sitä pariinkin otteeseen aina työväenopiston kurssia myöten, mutten osaa päättää, olisiko taito kaiken sen opettelun väärti. Mikään yksinkertainen tekniikka neulakinnasneulonta kun ei todellakaan ole.

Tekniikasta on kaksi suomenkielistä opusta: Mervi Pasasen Yhdellä neulalla – Neulakinnastekniikka tutuksi (Moreeni) ja Martta Valkeejärven Kinnasneulakirja (Tammi). Molemmissa on selkeitä kuvallisia vaihe vaiheelta -ohjeita tekniikan opetteluun (Valkeejärven kirjaan liittyy myös videoita), mutta jos mahdollista, alkuun kannattaa hakeutua osaajan oppiin. Kurssi oli tähän oikein passeli vaihtoehto. Kirjoista saa paljon enemmän irti, kun on perusteet (tai ainakin alkeet) opeteltuina.

Kumpi vaan teos riittää tietty yksistäänkin, yhdessä ne muodostavat tosi kattavan paketin tästä tekniikasta. Molemmissa on laaja kattaus ohjeita erilaisiin töihin. Valkeejärven Kinnasneulakirjan ohjeet ovat tilkkasen enemmän omaan makuuni, mutta jos tekniikka kiinnostaa, suosittelen lämpimästi molempia teoksia.

Eikä kannata hämääntyä siitä, että toisessa kirjassa puhutaan neulakinnastekniikasta ja toisessa kinnasneulatekniikasta. Mitenkäs se sanonta menikään, rakkaalla lapsella on monta nimeä…

Kurssilla opin, että tekemistä määrittää peukalon, neulan ja langan muodostama kolmikko. Lankaa kierretään peukalon ympärille, joten käsiala muotoutuu osittain oman peukalon mukaan: minun kintaistani tulee hieman erikokoiset kuin sinun, vaikka meillä olisi sama lanka ja pistot käytössä.

Omaan käteen toimivin neula löytyy parhaiten kokeilemalla. Kurssin opettaja Laura Hämärin sanoin: ”ei liian terävä eikä liian perävä”. Ja lanka, sen olisi hyvä olla suht helposti huopuvaa ja ennen kaikkea tarpeeksi paksua. Ihannepaksuus lienee 1 m = 1 g lankaa.

Minun oli määrä tehdä kurssilla kintaat, mutta samaan aikaan oli niin paljon kaikkea muutakin kalenterissa, että päätin keskittyä aloituksen ja pistojen treenaamiseen. Hatarat perusteet ovat siis jo hallussa, mutta empinen jatkuu yhä. Taidan kuulostella, josko vastaan tulisi joku niin kiehtova ohje, että tekniikka olisi suorastaan pakko ottaa sen myötä kunnolla haltuun. Sitä odotellessa keskityn neulomiseen, melko monta neuletyötä kun on tälläkin hetkellä kesken…

Molemmat kirjat saatu blogin kautta.

Nalbinding, a fascinating yarn technique. And challenging too…

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *