Pääkaupunkiseudun marjastusmahdollisuudet ovat suuri kysymysmerkki, en oikein tietäisi, että mihin metsään suuntaisin. Toista on onneksi synnyinkaupungissani Mikkelissä, missä pääsin viime viikonvaihteessa poimimaan mustikoita ja mansikoita sekä sienestämään. Mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, ainoastaan hurja hyttysparvi aiheutti pieniä haasteita näihin ulkopuuhiin. Kädet olivat poimisen jälkeen melkoisilla paukamilla, mutta se kuulunee kesään…
Vanhempieni takapihan mansikkamaa lienee tuottanut jo suurimman osan sadostaan, mutta mansikoita kypsyi vielä juuri sopivaa tahtia – marjoja saattoi käydä poimimassa päivittäin vaniljajäätelön kaveriksi.
Vanhempieni kesämökki on niin ikää Mikkelin lähistöllä, ja siellä on mukavat sieniapajat. Nyt taitaa myös olla melkoisen hyvä sienivuosi. Keräsimmekin äitini kanssa kantarelleja ja tatteja kymmenien hyttysten pitäessä meille seuraa.
Ensimmäinen erä kantarellikastiketta perunoiden kera on jo nautiskeltu, syksymmällä pääsee herkuttelemaan myös tattirisotolla. Nam!
Sunnuntaina kurvasimme mustikkaan, matka taittui rattoisasti autoista parhaalla, eli kuplavolkkarilla nimeltä Bertta. Se oli passeli mustikka-auto siitäkin syystä, että oli sävy sävyyn saaliin kanssa ;)
Mustikoista leivoin piirakkaa perinnereseptilläni. Sain sen serkultani 1990-luvun loppupuolella, mistä lähtien olen leiponut mustikkapiirakkaa ainoastaan kyseistä reseptiä noudattaen. Jaetaanpa resepti siis teidän muidenkin iloksi:
Mustikkapiirakka (pellillinen)
4 lasillista vehnäjauhoja
2 lasillista sokeria
2,5 tl soodaa
250 g sulaa margariinia
Sekoita murumaiseksi, ota 1/3 taikinasta toiseen kulhoon. Lisää jäljelle jäävään:
1 prk kermaviiliä
2 munaa
Levitä pellille, ripottele mustikat ja päällimmäiseksi 1/3 taikinasta. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Anna jäähtyä hieman ja herkuttele, kruunaa makuelämys halutessasi vaniljakastikkeella.
—
I went to forest and came back with blueberries and mushrooms. Yes!